Hyvä kahvi on päivän pelastus. Matkustin Amsterdamiin, joka on suosikkikaupunkini. Sen ihaniin asioihin on liittynyt se, että sieltä on saanut loistavaa, tummaa, vahvaa kahvia jokaisesta kahvilasta, johon on päättänyt pujahtaa sisälle.
Aikaa edellisestä matkastani sinne oli kulunut jo muutamia vuosia ja nyt siellä käydessäni koin seillä katkeran pettymyksen kahvin suhteen. Kapselikoneet olivat syrjäyttäneet ihanan peruskahvin tarjoilun suurimmassa osassa kahviloita. Karmea pettymys.
Muutenkin täydellisen kahvijuoman saaminen on tuntunut haastavalta. Kotona hyvä tavallinen kahvinkeittimemme hajosi ja emmekä ole uutterasta yrittämisestä huolimatta löytäneet kunnollista uutta keitintä. Kahviloissa peruskahvi maistuu kitkerältä, kaikki kahvit joissa on seassa maitoa, ovat makuuni mauttomia, en voi myöskään sietää kahvin juomista lasista. Rakastan espressoa, mutta vain silloin tällöin. Minun ihanain kahvini on iso kupillinen tummaa, mustaa kahvia, ilman mitään mausteita. Sellaista ei ole helppoa löytää.
Lähdin kahviretkelle Paulig Kulmaan jossa on Pauligin kahvi-instituutti ja Kaffecentraaleniin etsimään unelmaani ja lopulta maistoin myös syötävää kahvia.
Kahvikoulussa
Sain mahdollisuuden yksityiseen kahvikoulutukseen Pauligilla, Paulig Kulmassa Helsingissä, jossa Kulman pääpaahtaja Sampo Latvakangas opetti minulle, kuinka kahvia keitetään, maistetaan ja paljon muutakin kahvista.
Paahtaja Sampo Latvakangas on hurmaava tapaus. Hän innostui kahvista jo 13-vuotiaana perin tavanomaisesta syystä – hän ei saanut juoda sitä. Kahvihan on perinteisesti lapsilta kielletty. (Minulle sanottiin lapsena, että siitä tulee musta kaula.) Sampo innostui kielletystä herkusta niin paljon, että päätti jopa itse paahtaa kahvia kotiuunissa, jonka seurauksena koko koti oli sankan savun vallassa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin hän paahtaa kahvia ja hänellä on vankka tietämys kahvista, paahtamisesta ja siitä, kuinka hyvää kahvia on parasta valmistaa.
Mistä kahvi tulee?
Kahvia tuotetaan Latinalaisesta-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta ja se on alun perin kotoisin Etiopiasta. Maailmassa on n. 25 miljoonaa kahvin viljelijää! Kuvitelkaa mikä määrä! Kahvitilat ovat pientiloja ja jokainen kahvimarja poimitaan käsin kaikkialla muualla paitsi Brasiliassa, jossa myös koneellinen poiminta onnistuu.
Kaupallisesti merkittävimmät kahvilajit ovat Arabica (60%) ja Robusta (40%) Yhdestä kahvipensaasta saa 2,5 kg kahvimarjoja, joista puolestaan syntyy 0,5 paahdettua kahvia. Eli peruspaketissa on yhden pensaan marjat.
Kun kahvi poimitaan käsin, vain kypsät marjat kelpaavat. Marjat kuivataan taivasalla ja toivotaan ettei sada. Sen jälkeen on vielä useita työvaiheita, ennen kuin raakakahvi päätyy paahtimoon ja sen maku taiotaan esille. Kahvin saaminen kuppiin aamulla, on vaatinut valtavan määrän käsityötä ja työtä ylipäätään.
Mitä on cupping?
Cupping eli kahvinmastelu on vähintään yhtä vivahteikasta ja äänekästä kuin viinien maistelu. Kahvia haistellaan ja maistellaan ja arvioidaan mitä makuvivahteita siitä löytyy. Arvioinnin kohteina on mm. hapokkuus, makeus, suutuntuma, maku, jälkimaku, tasapainoisuus ja kokonaisuus. Se oli hauskaa, joskin ensikertalaisena tunsin olevani aika taukki, mutta harjoittelemalla oppii ja cupping oli kivaa ja kiinnostavaa.
Mikä paahto on maistuvin?
Sampo Latvakangas antoi minun maistaa vaaleasta ja hedelmäisestä kahvista eri kahveja aina tummaan paahteiseen kahviin saakka. Ja kuten arvasin, tummin oli suosikkini. Cafe Parisienne on rakkauteni. Oli ihanaa maistaa ja tajuta kahvien hienoudet. Ammattilaiset tuntuivat arvostavan hapokkaampia ja hedelmäisempiä, valkoviinimäisempiä kahveja kuin minä. Tummat paahdot ovat kahvisempia ja niissä on vähemmän happoja. Varmaan ne ovat myös yksitotisempia eikä niissä ole niin paljon sävyjä, kuin vaaleammissa paahdoissa. Mutta tumma ja pähkinäinen sopii minulle.
Kaffecentralenissa ostin kupillisen kahvia ja sanoin, kuten aina kun erikoiskahveja on saatavana, – Haluaisin ison kupillisen mustaa, vahvaa kahvia. Ja totisesti olen maistanut jos jonkinlaista moskaa, kun näin olen sanonut. Nyt ihana ihminen tiskin takana sanoi – teen sinulle americanon. Se oli yksi täydellisimmistä kahveista ikinä. Oi oi!
Tutkin ja nuuhkin heidän kahvejaan ja valitsin kaksi kiinnostavinta. Rost Ryhti on suklainen ja tummapaahtoinen ja Rost Etiopian, joka on yllättäen marjaisa ja makea. Rost on helsinkiläinen pienpaahtimo, joka toimii Lautasaaressa. Molemmat kahvit myydään papuina, onneksi minulla on pieni sähkökäyttöinen kahvimylly. Se on laatua, jota hifitelijät eivät hyväksy, mutta kelpaa minulle toistaiseksi.
Puhtaat välineet
On todella tärkeää, että keittovälineet, olivat ne sitten millaiset hyvänsä, ovat putipuhtaat. Irrotettavat osat pestään tiskiaineella ja aina kun suodatinpussit loppuvat, keitin tulee puhdistaa sisältä.
Keittimien puhdistusaineita saa kaupoista, mm. Kaffecentraalenista, mutta homma hoituu hyvin myös ruokasoodalla.
Liuota 3 rkl ruokasoodaa lämpimään veteen, kaada vesi keittimen vesisäiliöön ja laita keitin päälle. Kun puolet vedestä on virrannut pannuun, sammuta keitin ja anna seoksen vaikuttaa n. 30 minuuttia laita sitten virta takaisin päälle ja anna seoksen valua pannuun. Puhdistuksen jälkeen huuhtele keitin valuttamalla vettä kolme kertaa keittimen läpi.
Kuinka hyvää kahvia keitetään
Kahvi hifistelijä jauhaa ensin kahvin makunsa mukaiseen karkeuteen, punnitsee kahvijauhon sekä veden vaa’alla (ei siis mittaa vettä desilitroina tai kupillisina, vaan grammoina) ja katsoo kellosta täsmälleen ne sekunnit, joiden aikana vesi valuu kahvinporojen läpi. Operaatio näytti, tuoksui ja maistui hyvältä.
Kokeilin sekä Hario V60 kahvinvalmistusvälineitä, että Aeropressiä. Todella kiinnostavia tapoja joissa pelataan grammoilla ja sekuntikellolla. Sopii pidemmälle ehtineelle kahviharrastajalle.
Kaffecentralenissa oli tarjolla upeita välineitä kahvin keittämiseen. Valikoimissa oli sekä koneita, että pour over keittimiä, jossa siis vesi kaadetaan itse suodattimen läpi ja valikoima mutteripannuja. Minusta kaikki olivat hienoja mutta arkiseen aamukahviin minulle aivan liian vaikeita tai suuria.
Minun hyvä kahvini
Olen edelleen tilanteessa, jossa keittimemme suodattaa hyvää kahvia, jos paahto sekä kahvin ja veden määrä ovat sopivia, mutta keitin on raivostuttava. Siitä on mahdotonta kaataa kahvia ainoastaan kuppiin. Osa on auttamatta pöydällä. Eli keittimen etsintä jatkuu yhä.
Espressot keitän Alessin 9090 ruostumattomasta teräksestä valmistetulla espressokeittimellä, jonka on suunnitellut Richard Sapper. Sitä ei kierretä auki, vaan se aukeaa kahvasta ja se on voittanut useita design-palkintoja.
Onnellinen on se aamu, kun joku on herännyt ennen minua ja noustessani vuoteesta tunnen kahvin tuoksun. Joskus maistuu myös maitokahvina latte. Yleensä ne ovat kuitenkin liian velttoja makuuni. Eivät kuitenkaan aina. Maailman parhaat latet minulle on keittänyt hyvä ystäväni ja kaimani Hanna ja vävyni Tuukka.
Voiko kahvia myös syödä?
Toki voi! Sain maistettavakseni hienon uuden tuotteen. Coffee Pixels on tuonut Suomeen täysin uuden innovaation, syötävän erikoiskahvi-patukan. Perinteiseen kahviin verrattuna syötävä kahvi on helppo ja kevyt ottaa mukaan, sen kofeiini imeytyy tasaisemmin ja lisäksi valmiin patukan valmistus kuormittaa ympäristöä kahvikupillista huomattavasti vähemmän, sillä tuotteessa käytetään koko kahvipapu hyödyksi.
Makuvaihtoehtoina ovat vegaaninen Coffee Pixels Cascara, joka on maultaan hienostuneen hedelmäinen ja koostumukseltaan tumman suklaan kaltainen. Coffee Pixels Milk sisältää myös ripauksen maitojauhetta ja miellyttää karamellimaisella pehmeydellä maitokahvien kuluttajia.
Otin patukat mukaan Tansanian matkalle, koska tiesin ettei päiväkahveista tule olemaan toivoakaan. Patukat toimivat loistavasti ja maistuvat ihanilta. Lämmin suositus taukokahviksi retkelle, lenkille tai pitkälle automatkalle. Ehkä ne toimivat myös herkkävatsaisilla. Patukoita voi ostaa mm. Life-kaupoista ja Scandinavian Outdoorista.
Mitä opin?
Opin valtavasti kahvista. Niin paljon, että saatoin kirjoittaa tähän vain murto-osan kaikesta kiinnostavasta. Opin ettei minusta tällä elämäntavallani ehdi tulla hifistelijää, mutta minulla on oikeus hyvään kahviin ja sitä saa vain erityisistä erikoispaikoista ja kotoa. Opin myös arvostamaan kahvia uudella tavalla, koska se on käsityötä ja hyvä kahvi on rakkaudella tuotettua marjasta kuppiin saakka.
Omat suosikkikahvini ovat Pauligin Café Parisien, Rostin Ryhti ja nautin myös vanhasta tutusta Löfbergs Lilan Crescendosta. Mistä löydän keittimen, joilla näitä aamuisin keittelen, se on vielä arvoitus ja tarvitsee uuden retken.
Hyvä kahvihetkiä makusi mukaan!
Hanna