Mun aito koti-ilta – miltä se näyttää?

Oon siirtänyt mun toimiston takan viereen, koska varpaat paleli!

Koti on mun turvasatama, joka alkaa jo kotipihasta. Päivän paras hetki on se, kun ajan kotipihaan työpäivän jälkeen. Sammutan auton moottorin, työnnän oven auki ja istun siinä autossa ihan hetken, päästän ulos pitkän huokauksen ja kuuntelen hiljaisuutta. Siitä alkaa mun koti-ilta.

Eteisessä pudotan kaikki tavarat käsistäni siihen lattialle ja potkin kengät pois jaloistani. Sen hetken voimaan voin aina luottaa. Olen kotona. Siellä ei maailman tuulet hirveästi heiluta, kotona voin tehdä ihan mitä haluan, ihan koska haluan ja voin näyttää ihan siltä miltä satun näyttämään.

Voi olla, että yksityisyyden ja rauhan kaipuu korostuu, kun ammatti on julkinen. Tavallinen työpäivä on usein kauhean repaleinen ja monitahoinen, nopeatempoinen ja tietysti edustan itseäni koko ajan kaikkialla. Koti-iltaa viettää kaikesta sellaisesta vapaa Hanna.

Kun tulen kotiin, vaihdan saman tien päälleni verkkarit, T-paidan, villasukat ja yleensä myös villapaidan. Niissä roikottelen kotona kaikkina vuorokaudenaikoina.

En tee mitään idyllistä ja ihanaa, vaan oikeastaan lakkaan tekemästä mitään. Se on just kaikkein parasta. (Tietenkin ’en tee mitään’ tarkoittaa eri ihmisille eri asioita)

Maailman paras paikka mulle ♥️

Kun olin pieni, me asuttiin omakotitalossa ja kerrostalot olivat musta tosi jännittäviä. Kun me ajettiin Laajasalon kerrostalojen ohi, mietin aina, että olis kivaa, jos talon julkisivun vois leikata pois ja vois nähdä mitä kaikkea ihmiset tekevät kodeissaan just sillä hetkellä. Kuinka erilaisia ihmiset ovat?

Meillä kotona –sivusto on nyt tavallaan toteuttamassa tän mun lapsuuden jutun lauantaina 10.11. Siitä tulee varmaan ihan hirveän hauskaa. Juttu toteutetaan Instagramissa kuvakilpailuna, jossa osallistujien kesken arvotaan 1000 €:n lahjakortti Finnish Design Shoppiin. Paras kuva voittaa herkut unelmien koti-iltaan! Tuu mukaan ja katso arvonnan säännöt tarkemmin täältä.

Mä en tiedä millaisen kuvan itse sinne instaan laittaisin, mutta kisaan voi osallistua myös Instastoryn kautta ja meidän koti-iltaa voi silloin lauantaina seurata sieltä. Ja se on kyllä harvinaista, sillä en yleensä laita stooreja meiltä kotoa. Jos osallistut instastoriesilla tägää story @meillakotonafi (Meilläkotonalla on oikeus repostata nämä kuvat omaan instastoriesiin)

Mä myös osallistun tietenkin Meillä Kotona Facebook-tapahtumaan, se löytyy täältä ja siihen voi osallistua kaikki.

 

Opin lapsuudenkodistani tärkeitä asioita, kuten että työ ensin ja sitten huvi. Siihen kuuluu esimerkiksi se, että tiskit tiskataan, ennen telkkarin katsomista ja sänky pedataan joka aamu ja vaatteita ei ole pitkin poikin jne. En noudata mitään noista säännöistä, jos ei huvita. Joskus huvittaa ja joskus ei.

Meillä on käynyt 12 vuotta sama maailman paras siivooja. Eija on hoitanut pyykit, ikkunat, jääkaapin siivouksen ja puutarhahuonekalujen korjauksen, haravoinnin ja kukkien kastelun ja aivan kaiken kerran viikossa. Hän kiillottaa tiskipöydän ja lieden niin kuin kukaan muu ei kykene ja torstai on siksi viikon paras päivä. Rakastan siisteyttä, mutta voin silti potkia kengät jalostani ja jättää ne keskelle eteistä. (Mitä en koskaan sallinut lapsilleni.) Siisti koti ON ihana ja tärkeä. Ja ehkä se on niin, että kun on perus siistiä, niin viikon garderobi sohvan selkänojalla ei stressaa. Tarvittaessa ne saa siitä pois minuutissa.

Me asutaan kotona kahdestaan mieheni kanssa. Jari ei koskaan moiti mun erilaisia kasoja ja pyytää anteeksi omiaan. Sanon aina, ettei haittaa. Mutta oikeasti en kestä sitä, että hän jättää eteisen kaapinovet auki. (What an issue!)

Me hengataan vähän liikaa koneella molemmat. Minä tutkin reseptejä ja puutarha- ja sisustus juttuja ja mies endurovideoita.

Netti on koukuttava. Mutta mulla tällaiset ihanat kuvat vievät mennessään. Kauneus inspiroi ja voin hukkua pitkiksi ajoiksi selaamaan netistä kauniita asioita. Saan ideoita, jotka toteutan, mutta siihen toteuttamiseen voi kulua ihan älyttömän kauan aikaa. En ehdi ryhtyä toimeen, mutta kun se hetki koittaa, että ryhdyn, kaikki tapahtuu ryminällä.

Kotona vain minä kokkaan ja välillä se tarkoittaa kiinnostavia kokeiluja, hienoja herkkuja ja joskus vanhoja tuttuja ruokia. Välillä (usein) sitä että mikrossa lämpiää Thai Cubet. Emme koskaan juo viiniä iltaisin kynttilänvalossa, vaan minä juon illalla mielelläni ison lasin maitoa.

Koska istun aivan liikaa, mun lonkan koukistajat laulaa välillä (aina) hoosiannaa ja ne kaipaavat venytystä. Venytän niitä iltaisin ainoalla tarpeeksi leveällä tyhjällä seinällä, joka meillä on. Se on tylsää, koska siihen ei näy telkkari ja paikka on vähän ankea.

Kaiken tekemisen ja hengailun aikana voin harrastaa myös yhtä intohimoani – pyykinpesua. Hifistelen pyykkäämisen kanssa. Pesen mitä vain ja aika harvoin mikään menee ns. vihkoon. Joskus mietin sitä, että osaavatkohan ihmiset enää pestä lainkaan nyrkkipyykkiä? Mun mummi opetti mut pesemään villat ja silkit käsin just oikein ja huuhtelemaan kolmeen kertaan. Kaikkea ei voi pestä koneessa, mutta monet asiat voi ja kuivausrummulla hifistely kuuluu myös mun intohimoihin.

Puhdas, kuiva ja raikas!

Mieheni on urheiluhullu gentleman. Jos tellusta tulee jotain mitä mä haluan katsoa ja samaan aikaan tulee jotain ”tää on pakko nähdä” -urheilua, hän katsoo omaa ohjelmaansa puhelimesta. Usein me katsotaan kuitenkin samaa kanavaa ja koska me molemmat ollaan alalla, me kommentoidaan ohjelmia paljon ammatilliselta kannalta. Se on kivaa.

Mullahan leffat menee ihan tunteisiin ja saatan itkeä holtittomasti tai nauraa ihan hulluna hänen kainalossaan (joka on kodin paras paikka) mutta mies, jonka työ on kameran takana, on aina ihan cool. Poikkeuksen tähän tekee, kun suomalainen saa mitalin. Silloin on viileys kaukana.

Meillä on kotona tosi rentoa. Ja usein rentous tiivistyy saunanlauteille, jossa me maataan limittäin, koska laude on kamalan kapea ja vähän lyhyt. Mutta se sopii meille, koska lähekkäin on just hyvä olla meillä kotona.

Ihania koti-iltoja jokaiseen kotiin – muista osallistua FB-tapahtumaan ja kuvakisaan!

Love

Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 kommenttia

  1. Reetta (valkoisen talon) 30.10.2018

    Kuulostaa just ihan täydelliseltä. Olen kotoilija henkeen ja vereen. Parasta ikinä on kotoilu. Työni on fyysisesti ja miksei henkisestikin raskasta, aina uusia ihmisiä ja paljon! Olen siis lentoemäntä. Siksi se hetki, kun pääsen töistä kotiin, riisun univormun ja käyn suihkussa, puen kotiasun päälle, on yksi maailman parhaista hetkistä.

    Vastaa
    • hannasumari 30.10.2018

      Hei Reetta,
      Just näin! Jotenkin ne vaatteet, jotka on olleet päällä ’ulkomaailmassa’ ei sovi ollenkaan kotoiluun. Ja sulla on todellakin raskas työ. Vie energiaa tavata paljon ihmisiä.
      Hyviä hetkiä kotisohvalla!
      Hanna

      Vastaa
  2. Ode 30.10.2018

    Olipas ihanan hygge kirjoitus. 🙂 Kotoilu ja kotviminen (sana, jonka opin kirjamessuilla männä viikonloppuna) ovat niin parasta. Saunanrakastajana tosin kapea laude on kauhistus…

    Vastaa
    • hannasumari 30.10.2018

      Kotviminen! Mahtavaa! Uusia sanoja 😀
      Joo on se laude hiukan kapea, ei voi mitään – siinä me kuitenkin onnellisina pötkötetään!

      Hanna

      Vastaa