Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! Mä olen monesti varmaan jo kertonut, että isäni oli mukana Jatkosodassa taistelemassa Laguksen joukoissa ja meillä itsenäisyyspäivässä oli erityistä tunnetta. En tiedä kuinka se sukupolvi aistii asian, jolla ei ole niin läheistä kontaktia ihmisiin, jotka olivat mukana taisteluissa, mutta minä mietin varsinkin 6.12. millaista siellä oikeasti oli. Hirvittävää.
Olen niin kiitollinen vanhempieni sukupolvelle, joka sen taistelun kävi. Eikä ainoastaan rintamalla, vaan kaikki he, jotka olivat kotona ja pitivät huolta lapsista, pelloista, lehmistä. Naiset hoitivat myös kaikki voimaa vaativat raskaat työt. Jos oli asia, joka piti tehdä, ei siinä paljon kyselty, työhön tartuttiin ja se tehtiin. Koska oli pakko.
Suomalainen nainen on pystyvä, kykenevä ja tasa-arvoisempi kuin moni sisarensa muualla maailmassa. Jopa niin pitkälle, että meitä siitä moititaan. Emme malta odottaa miestä auttamaan, vaan tartumme toimeen, kun näemme tilanteen sitä tarvitsevan. Kun suomalainen seurue menee ravintolaan ja kaksi pöytää on yhdistettävä, jotta kaikille olisi sijaa, kutka tarttuvat toimeen? Eivät seurueen miehet, eivätkä tarjoilijat – koska he eivät ehdi edes ajatella asiaa, ennen kuin seurueen tomerat naiset ovat jo raahaamassa kalusteita ympäri salia. Se on niin suomalaista. Voi tarjoilijaparkoja ja voi miesparkoja.
Mutta sellaisia me ollaan, naiset. Ja luulen että se on sodan peruja. Mutta mitä sitten! Ei se niin vakavaa ole. Tämä maa on niin hieno. Monta asiaa on huonolla tolalla, vanhusten hoito on häpeällisellä tasolla enkä voi käsittää, että jollain on oikeasti pokkaa valehdella ja kirjoittaa työlistoihin hoitajien nimiä, joita ei ole olemassakaan. Haamuhoitajia, jotta lain määräämä minimaalinen hoitohenkilökunnan määrä täyttyisi. Se on sikamaista. (Kuulin tämän radion uutislähetyksestä autossa ja olin ajaa ojaan)
Mutta minulla on oikeus kirjoittaa tästä, saan sanoa mielipiteeni. Saan myös lääkärin hoitoa ja papin siunauksen ilman, että maksan heille isoja rahoja työstä josta he saavat jo palkan. (Romaniassa se ei onnistu. Pappi antaa viimeisen voitelun, jos tuikkaat setelinipun kouraan. Sama homma lääkärissä, hoitoa tulee, jos seteleitä heruu.)
Palasin juuri Tansaniasta, jossa olin vapaaehtoisena auttamassa silmäklinikalla, kun siellä jaettiin suomalaisten lahjoittamia silmälaseja tansanialaisille, joilla on yksi optikko miljoonaa ihmistä kohden.
Teksti jatkuu mainoksen jälkeen.
Moni (minäkin) on lomaillut Afrikassa. Nauttinut vesiurheilusta, syönyt upeita trendikkäitä aterioita, ja ihaillut uskomattoman kaunista luontoa ja käynyt safarilla. Se kaikki on vain pisara Afrikan todellisuudesta, jossa rikollisuus, köyhyys ja korruptio vellovat. Nainen on fyysisesti miestä heikompi ja joutuu usein Afrikassa alistumaan voimalle, kuten kukaan meistä ei haluaisi.
Me purnaamme helposti, kun asiat eivät suju liukkaasti, koska olemme tottuneet niin hyvään. Jokaisella on mahdollisuus käydä koulua ja enin osa meistä saa tehdä työtä. Jos ei saa, ei joudu heitteille, vaan yhteiskunta koettaa pitää huolta kaikista. Kun nyt mietimme joululahjoja, moni varmaan haluaa auttaa myös niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin on hyvä vaihtoehto lahjoittaa Naisten Pankille rahaa naisten koulutukseen. Jos lahjoittaa naiselle, auttaa koko kylää. ” Naisten Pankki tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa kestävän kehityksen periaattein. Naiset ovat Naisten Pankin työn keskiössä. Tukemalla naista autamme koko perhettä ja myös koko kyläyhteisöä.” Tutustu Naisten Pankkiin täällä.
Afrikassa nainen pystyy samaan kuin Suomessa, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Täällä pieneltä tuntuva summa, on siellä mahdollisuus uuteen parempaan elämään, jossa äidin ei tarvitse nähdä lapsensa näkevän nälkää. Jo kolmella kympillä sinä annat naiselle mahdollisuuden ammattiin. Voit lahjoittaa täällä helposti.
Hyvää itsenäisyyspäivää, kiitos heille, jotka tämän päivän mahdollistivat, annetaan hyvän kiertää.
Hanna