Oma tyyli on osa personaasi – valitse se vapaasti

Olenko minut itseni kanssa? Onko oma tyyli ok? Matka hyväksyntään ja rohkeuteen olla oma itsensä. Muoti kuuluu kaikille ja sitä voi toteuttaa demokraattisesti kukin vapaasti omalla tyylillään.

Nuorena

Seisoin aamubussissa matkalla kouluun. Asuin Jollaksessa, joka oli kuin pieni kylä. Kaikki tunsivat toisensa. Samassa bussissa tuli ylemmällä luokalla olevia poikia. Yksi sanoi pilkallisesti kavereilleen: Katsoin kenellä on aurinkolasit nenällään, vaikka on pilvinen päivä – no Hanna Sumarihan se oli tietenkin.

Muistan, kuinka säpsähdin. Mietin kuinka joku kehtaa sanoa noin, vaikka tiesi että varmasti kuulen. Lasit pysyivät päässäni kouluun asti, vaikka fiilis oli kurja.

Osallistun Prisman, minut itseni kanssa -kampanjaan, jossa rohkaistaan jokaista olemaan rohkeasti oma itsensä ja näyttämään sen myös omalla pukeutumisellaan, olemaan omanlainen. Kannattaa käydä tutustumassa kampanjan sivuihin, joilla mm. Antti Tuisku, Ninja Sarasalo, Hilkka Olkinuora, Juha Vuorinen ja monet muut kertovat omat tarinansa, jotka eivät tosiaankaan jätä kylmäksi ja ne pistävät miettimään. Itse kirjoitin aiheesta aikaisemmin täällä. Käy lukemassa mikä on minun kompastuskiveni ja kompleksini.

Mikä pukeutumiseessa ärsyttää?

Näyttävä ja erilainen pukeutuminen saa ihmiset ärsyyntymään. Pois raiteiltaan. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on oikeus pukeutua, kuten haluaa, ilmaista vaatteillaan itseään ja nauttia siitä.

Jotkut ihmiset eivät halua erottua joukosta, vaan mieluiten sulautuvat. Se on yhtä ok kuin se, että on näkyvämpi, räväkämpi, toisenlainen. Tärkeintä on olla omanlainen. Se on välillä vaikeaa, koska erilaiset ulkopuolelta tulevat vaatimukset ja odotukset voivat olla painolastina valintoja tehdessä. Ja joskus pelottaa mitä muuta sanovat ja kyllähän ihmiset tosiaan sanovatkin. Ajatellaan vaikka Maria Veitolaa, jolla on omintakeinen tyyli. Hänen vaatevalintansa ärsyttävät joitain ihmisiä suunnattomasti. Miksi? Minusta on hauskaa, kun näen jotain odottamatonta. Ihailen rohkeutta ja mielikuvitusta. Ihailen myös klassisen tyylikkäitä pukeutujia ja rentoja tyylejä. Tärkeintä on minusta se, että ihminen pukeutuu itselleen uskollisesti.

Ei se aina ole helppoa.

Kun häpeän viitta putosi harteiltani

Viime keväänä tapahtui pieni herääminen, joka hiukan mullisti elämääni. Sen alullepanija oli juuri Maria Veitola. Se oli joku lause hänen kirjassaan Maria. En enää tarkkaan muista mitä siinä luki, mutta hänen sanansa jotenkin karistivat häpeänviitan harteiltani.

Olin menossa erääseen tilaisuuteen ja tiesin että sinne tulee henkilö, jonka läsnäoloa jännitän, koska hänellä on usein erilaisia (ikäviä) mielipiteitä ulkonäöstäni. Tai on ainakin joskus ollut ja siitä syystä hirvittää aina mitä tulee tapahtumaan. Jotenkin Marian puheet avasivat silmäni tajuamaan, että olen hullu! Minä pukeudun, kuten haluan ja olen minut itseni kanssa juuri silloin, kun itse tiedän mitä teen, enkä pelkää, kuuntele tai jännitä muita. Se oli äärettömän vapauttavaa. (Vaikka kyllä jouduin hiukan hokemaan päässäni sitä asiaa lähtiessäni, etten varmasti unohda!)

Tärkeä kysymys peilin edessä onkin juuri se – pidänkö MINä itse tästä? Onko tämä kiva asu? Viihdynkö? Jos vastaus on kyllä – sitä ei pidä unohtaa missään vaiheessa, vaikka päällä olisi mitä.

Oma tyyli

Vaatekaappini sisältö on moninainen, mutta tärkeimpiä ovat vaatteet, joita voi muokata asusteilla, koska niistä on iloa pisimpään. Vanhimmat luottovaatteet ovat jo lähes 20 vuotta vanhoja.

Tästä asusteilla leikkimisestä puhutaan paljon, mutta minusta tuntuu, että se on niin kliseistä, ettei ihmiset oikeastaan usko sitä. (Sama koskee kotien sisustuksen muuttamista tyynyillä, torkkupeitoilla, kynttilöillä ja kasveilla, vaikka sekin on totta ja toimivaa)

Juuri eilen olin menossa juhliin, jonne piti pukeutua hippityyliin ja totesin, että voin laittaa päälleni lähes minkä tahansa vaatteen kaapistani ja siitä tulee hippivaate, kun laitan käsiin ja kaulaan koruja, korviin heilumaan suuret renkaat ja jalkaani sandaalit.

Valitsin Prismasta monien tunnettujen brändien joukosta itselleni lyhyen mustan Ivana Helsingin Samantha pitsimekon, koska se oli minusta kaunis ja monikäyttöinen asu. Jos sen kanssa on legginsit se on hyvä asu töihin. Kenkiä vaihtelemalla asun tyylii muuttuu. Korkokengät tekevät siitä hienon, terveyssandaalit antavat särmää ja ovat trendikkäät ja lenkkarit näyttävät tehokkailta. Jos vaihdan legginsit mustiin sukkahousuihin ja laitan jalkaani juhlavat korkkarit, käteen rannerenkaan ja korviin korut, voin mennä mekossa juhliin. Jos jätän mekon kanssa sääret paljaiksi, sujautan jalkoihini bootsit ja laitan kaulaani muutaman pitkän ketjun ja päähäni herrainhatun asu on boho-tyyliä. Aika hauskaa, vai mitä!

Tärkeintä omissa vaatteissani on leikkaukset ja mittasuhteet. Haluan että vaate istuu oikein ylläni, vaikka se olisi löysäkin. Muuten olen fiilispukeutuja enkä voi määritellä tarkasti mikä on tyylini. Kaapistani löytyy aina hyvät farkut, valkoisia T-paitoja ja valkoinen paitapusero.

Tärkeintä on pukeutua, kuten itse haluaa, vaikka pojat bussissa sanoisivat mitä. Minun vaatteeni eivät kuulu heille, eikä heidän rajoitteensa rajoita minua.

Ihanaa syksyä kaikille!

♥️

Hanna