Yrittäjän arkea joka päivä – stressi!

Stressiä pukkaa. Freelancerin ja yrittäjän elämä on kiinnostavaa ja ihanaa. On vapaus tehdä, tulla ja mennä, mutta tavallaan se vapaus on myös näennäistä, koska jos joku tarjoaa työtä, sen ottaa aina vastaan, koska ikinähän ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Siitä seuraa stressi.

Lomat jäävät pitämättä ja vaikka olisi lomaa, tulee samalla tehtyä siellä vähän töitä. Se että pääsee ihan kokonaan irti töistä, on vaikea suoritus. Liikunta ja kirjan lukeminen ovat oikeastaan ainoita päivittäisiä asioita, joiden avulla pääsee kokonaan irti työjutuista. Mutta ne ovat myös ne, jotka ensimmäisenä skippaan, kun kiire alkaa painaa. Ystäviä tavatessa stressi ja työt unohtuvat, mutta koska niitä ystäviä ehtii tavata?

Viikonlopuistakin alkaa tulla työpäiviä. On ihana rauha tehdä töitä, kun kukaan ei häiritse. Se on sulaa hulluutta. Tiedän sen. Olen aikatauluissani optimistinen ja ajattelen ehtiväni mitä tahansa. Ja ehdinkin. Mutta aikaa ei jää muuhun kuin työhön. Olisikohan minun aikaa alkaa ajatella työaikoja. Kuinkahan saisi päivistä eheämpiä?

On mahtavaa, kun voi vaikka käydä kampaajalla ja treeneissä keskellä päivää, mutta samalla se hajottaa päivän sirpaleiseksi. Pitäisi siis tehdä jonkinlainen lukujärjestys, josta ei saisi lipsua ollenkaan. Mutta sitten tapahtuu kuten tiistaina.

Heräsin ihanien, peräti kahdeksan tunnin, yöunien jälkeen reippaana ja täynnä energiaa.

Suihkuun mennessä, näin peilistä, että kyljessäni oli ihmeellinen punainen hiertymä. Katsoin lähempää ja voi hitto – kyljessäni oli punkki! Yäk!

En muuten olisi tunnistanut sitä pientä terävää mustaa pistettä punkiksi, mutta Kreikan-matkallani yksi ryhmämme jäsenistä sai punkin sääreensä ja koko ryhmä tietenkin kävi sitä ihmettelemässä. Olen nähnyt vain pulleita, täynnä verta olevia punkkeja koirallamme. (Eikä toivoakaan, että olisin kyennyt poistamaan niitä, se oli muiden hommaa!)

Kylki on hankala paikka enkä alkanut itse poistaa verenimijää ihostani, vaan menin lääkärikeskukseen ja ajattelin, että hoitaja ottaisi sen pois. Vaan eipä se niin mennytkään. Oikein lääkäri siihen sitten hälytettiin homma hoitamaan. Pois on nyt mokoma kiusankappale ja nyt sitten mietin, onko borrelioosi muhimassa minussa. Toivokaamme että ei.

Mutta tämä pieni otus siis sai päiväni kuitenkin sekaisin. Ja joka päivähän pakan sekoittaa joku asia. Keskuslämmitys hajoaa, kuten viime viikolla ja siinähän sitten vierähtääkin tovi, jos toinenkin sen kanssa säätäessä. Ensin mietitään, onko öljy loppu ja sitten todetaan, että ei ja aletaan jahdata korjaajaa. Kun korjaaja löytyy, täytyy olla hälytystilassa, että on joku joka avaa tälle oven. Korjaaja lupaa tulla yhdeltä mutta tulee viideltä ja taas ovat aikataulut sikin sokin.

Työn jatkuva keskeytyminen hidastaa tekemistä. Puhelin soi harvoin, kaikki asiat hoidetaan kirjoittamalla. Sehän on ihan näppärä tapa, mutta monet asiat olisivat paljon yksinkertaisempia sopia nopeasti puhelimessa useiden sähköpostien, tekstiviestien, messenger- ja Whatsupp –viestien sijaan.

Tämähän on kaikki ihan omaa vikaani. Pitäisi sulkea viestimet ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Mutta on se kyllä aika mahdotonta.

Juuri tänään nämä asiat vähän stressaavat, mutta enhän minä kestäisi muunlaista elämää kuitenkaan. Silloin tällöin vaan tuntuu siltä, että pieni järjestys ja selkeytys eivät olisi pahitteeksi.

Vinkit aikataulujen säätämiseen otetaan ilolla vastaan!

…nyt täytyy mennä!

Hanna