Antibiootteja aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi – borrelioosi!

Kaikkea sitä sattuu! Ihana juhannus Saarenmaalla on jo muisto vain, kun jo kuvataan taas täyttä päätä Suomen kauneinta kotia. Kuvauspäivät ovat aika pitkiä ja intensiivisiä, eikä niiden aikana juuri muuhun voi keskittyä, kuin ohjelman tekemiseen. Välillä on vaikeaa keskittyä edes itseensä ja siihen mitä itselle tapahtuu. Ja nyt tapahtui punkin purema ja sillä veijarilla oli matkatuliaisenaan borrelioosi. Se ei ole mitenkään vaarallinen asia, jos sen huomaa heti. Pitkä ja vahva antibioottikuuri hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Mutta hiukan kinkkiseksi oman tilanteeni teki se, että olemme kuvaamassa ohjelmaa saaristossa, eikä täällä pääse lääkäriin ihan sormia napsauttamalla.

Kun seilasimme maanantaina kotiin Saarenmaalta, kävin laivan kaupassa vähän ostoksilla ja raavin ärsyttävää hyttysenpuremaa käsivarressani ihan koko ajan. Ja sehän menee niin, että kuta enemmän raavit, sitä enemmän kutisee. Kysyin laivan kaupan kosmetiikkamyyjältä olisiko heillä jotain rauhoittavaa voidetta ja sitä löytyikin. Mutta pian kutina jatkui ja sitä myötä raapiminen. En kuitenkaan sen kummemmin keskittynyt asiaan. Mieheni sanoi, että hyttysenpuremani näyttää ihan punkinpuremalta mutta hui hai, minä tuumasin! Ei ne pukinpuremat kutise! Ai ai Hanna – kyllä ne voi kutista, sen tiedän nyt!

Keskiviikkona käsivarsi kutisi edelleen ja viimein keskityin asiaan. Ja hyvänen aika! Siinähän oli kaksi selkeää punaista ympyrää. Borrelioosi! Äkkiä Google avuksi ja kuvahaku. Kyllä! Ei epäilystäkään mistä oli kysymys. Mutta suuri kysymys olikin se, mitä nyt tekisin. Tunnin päästä havainnostani minun pitäisi istua maskeeraajan tuolissa, ja fiilis oli kyllä se, että haluan lääkkeet heti. Parin päivän odotus ei olisi varmasti asiaa huonontanut, mutta tiedän niin paljon hoitamattomasta borrelioosista, että alkoi ahdistaa. Soitin lääkärikeskukseen ja jätin lääkärille kiireellisen soittopyynnön. Sitten vedin niskaani treenivaatteet ja lähdin hotellin kuntosalille. Vaan eipä tullut treenaamisesta oikein mitään, kun ajatuksissa pyörivät painojen sijaan punkit.

Minulla on taannoisen Mehiläisen kanssa tehdyn kaupallisen yhteistyön ansiosta puhelimessani OmaMehiläinen-sovelus, jossa on digiklinikan etävastaanotto. En malttanut odottaa enää lääkrin soittoa, vaan laitoin viestin ja kuvan lääkärille sovelluksen kautta. Pian sain viestin sovelluksen kautta, jossa lääkäri kysyi muutamia lisäkysymyksiä ja totesi että selvä tapaus. Hän määrää lääkkeet. Ja mullahan ei ollut aavistustakaan, missä mahtaa olla lähin apteekki. Olisiko se suurimmassa kaupungissa pitkän ajomatkan päässä? Vaan eipä ollut, vaan ihan pienessä, alle kahden tuhannen asukkaan Taalintehtaan taajamassa, jonne Kasnäsistä on puolen tunnin ajomatka. Sinne sinne siis heti!

Kiirehän siinä tuli mutta reitti oli helppo. Kun farmaseutti latoi lääkkeet tiskiin, alkoi kyllä hirvittää. Melkoinen määrä! Kuusi tablettia päivässä kahden viikon ajan. Farmaseutti osasi hommansa ja myi minulle myös purkillisen probiootteja.

En ollut syönyt aamiaista ollenkaan, koska tarkoitus oli tehdä se salitreeni aamulla, joten nälkä kurni vatsassa. Kysyin farmaseutilta mistä voisin saada jotain suuhunpantavaa. Hän neuvo minua  menemään Cafe Holmbergiin, joka löytyisi torin laidalta.

No siis Taalintehdas on erittäin pieni paikka. Odotin hiljaista kahvilaa kylänraitilla, vaan hui hai! Tori oli pullollaan väkeä ja kahvila on ääriään myöten täynnä. Ajattelin, että joku turistiryhmä oli vallannut sen. Ja taas olin väärässä. (Tähän alkaa tottua!)

Keskiviikko on toripäivä ja koko taajaman väki taisi olla paikalla lisättynä kesäasukkailla. Kahvilassa ei mahtunut liikkumaan. Silmäni liikkuivat kyllä vikkelästi pitkin lasivitriinin hyllyjä, jotka notkuivat Ihanan näköisiä kakkuja ja suolaisia herkkuja. Ostin mukaan kahvin, smoothien ja muna-anjovisleivän ja puikkelehdin ulos täpötäydestä kahvilasta.

Vilkaisin vielä nopeasti torille, jossa oli kirpputoripöytiäkin. Ja kas vain – siellähän odotti aarre, joka oli pakko saada. Aldo Londin Bitossi  -rasia 50-60-luvulta. Minulla on kaksi valaisinta, lintu ja maljakko samasta sarjasta. Ostin rasian ja kauniin reikäommeltekstiilin. Hyppäsin nopeasti autoon ja ajoin takaisin Kasnäsiin.

Sellainen päivä jäi muistojen kirjaan. Borrelioosi ja Bitossin rasia. Päivään mahtui vielä tietenkin se mökki, joka kuvattiin, mutta siitä en saa vielä hiiskua sanaakaan. Sen verran kuitenkin sanon, että näkemisen arvoinen ohjelma siitä tuli.

Olkaa tarkkoja niiden punkkien kanssa. Suomen lämpimät kesät ovat tuoneet niitä hurjasti lisää ja samalla tietenkin lisää niitä yksilöitä jotka borrelioosia kantavat.

Hyvää torstaita – se on toivoa täynnä

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮