
No niin täällä istun iglussa viltteihin kääriytyneenä. Talvi tuli – tai siis minä tulin talveen. Jalassa on villasukat ja pyjamanpöksyt. Päällä pitkähihainen pusero ja villapaita. Nessupaketti ja sinkkisuihke ovat käden ulottuvilla. Ihan sairaan rasittavaa saada tällainen flunssa.
Vietettiin ihana pitkä hetki Espanjassa. En sano sitä lomaksi, koska tein siellä duunia joka päivä, mutta on ihanaa elää valossa. Kun tultiin torstaina illalla kotiin, kaikki horisivat täällä, että oi oi täällähän on jo ihan valoisaa. Valitan ystävät – ei ole. Saattaa TUNTUA siltä koska on valoisampaa kuin kolme viikkoa sitten. Mutta valitettavasti täällä on harmaan hämärää. Me ollaan kyllä hulluja suomalaisia myyriä. Pieniä sitkeitä ihmisiä, jotka elävät pimeydessä puolet elämästään eikä edes huomaa sitä.
Oli mainiota tulla kotiin, koska meitä odotti täällä yllätys. Huutelin Facebookissa, josko löytäisin jostain ihmisen tai tahon, joka tekisi lumityöt meidän pihalla poissa ollessamme. Salamana ystäväni Pekka nosti käden pystyyn ja lupasi hoitaa homman.
No te tiedätte, sen mitä Pekka ei luvatessaan tiennyt – luntahan tuli aivan järjettömät määrät. Sain kuvia meidän pihasta ja lumihommista päivittäin. Pekka puski kolaa, kun minä puskin takamustani ylös vuorenrinteitä, kun kävin retkeilemässä vuorilla auringonpaisteessa. Normaalin ja keskinkertaisenkin lumisateen jälkeen lumihommiin menee tuossa pihalla tunti. Jos sitä ryöppyää taivaalta – voi mennä kaksi. Ja lisäksi aura-auto puskee kahden porttimme eteen järjettömiä lumimassoja.
Entä se yllätys sitten? Pekka on tehnyt pihasta kauniin. Voi että! Hän todella LUONUT lumet. Korkeita lumivuoria ja kauniita polkuja. Että se tuntui ihanalta. Tämä piha on kuin satumaa ja kyllä fiilis on se, että asuisi iglussa. Niin korkealle lumivallit nousevat. Olisinpa lapsi, tai terve, niin jotenkin kiersin tuolla nyt.




Tällainen talo tarvitsee elämää. Tuntuu kuin se ottaisi nokkiinsa, jos se jätetään yksin. Kun meillä oli vielä koira, täällä sui aina joku poissa ollessamme. Nyt täällä vain käytiin säännöllisesti. Meidän ihana kotihengettäremme Eija, joka on huolehtinut talosta noin sata vuotta, tahtoo sanoa kaikesta siitä mitä voidaan lukea siivoukseksi, kävi täällä myös. Hän on upeus ja meillä on käynyt satumainen onni, että olemme saaneet hänet hoivaamaan tätä keltaista taloa. Hoiva ei jää seinien sisälle. Ihaillessani Pekan luomenluonnin tuloksia, huomasin että Eija oli käynyt polkemassa lumet alas omenapuiden ympäriltä! Kinokset ovat niin korkeat, että muutoin ahnaat puput, joita täällä kyllä riittää, olisivat päässeet nakertamaan puitamme suojaverkkojen yli.
Nyt katson ulos ja näen, että taas sataa lunta. Pekka huokaisee helpotuksesta ja kääntää kylkeään, minä aivastan ja Jari lähtee lumihommiin.
Iloa lauantaipäivään!
Hanna
Kyllä päiväntasaajallakin asuvat elävät puolet elämästään pimeydessä! Valo vain jakautuu meillä siis eri tavalla 😊 Heillä on iltakuudesta aamukuuteen pimeää, meillä kesällä valoa on ympäri vuorokauden. Teillä siellä etelässä toki vähemmän kuin vaikkapa täällä Oulussa. Ihmeellistä on kyllä taas valo, kun todella paistaa aurinko tuolla vitivalkoisessa metsässä.
Hei Ma Tilda!
Totta turiset, päiväntasaajalla on vaan se etu, että ei ole sitä puolta vuotta hämärää. Enhän mä nukkuessani sitä valoa kaipaa. Ihana maahan tämä on ja luonto ja kaikki, mutta minä poloinen en vaan kestä valotonta aikaa oikein millään. Alkaa ankeus painaa.
Oulu muuten on mielestäni yksi Suomen kauneimmista kaupungeista! Niin kauniit puistot ja Nallikari ja ihanat pyörätiet ja rannat.
Terveiset Hanna