Kesä on lipunut ohi kuvauksissa ja ristiin rastiin Suomea reissatessa. Olen saanut nyt nähdä 27 erilaista Suomalaista kesäparatiisia. Ensiviikolla kuvaamme vielä kolme Suomen kauneimman tittelistä kilpailevaa mökkiä. Läpileikkaus on varmasti aika kattava esitys siitä, millainen mökki on Suomessa ihanin ikinä.
Suomen kauneimpien mökkien kuvaaminen on työryhmälle raskaampaa, kuin Suomen kauneimpien kotien kuvaaminen, koska kodit sijaitsevat yleensä kaupungeissa, mutta mökeille on pidemmät matkat. Minusta tuntuukin, että takapuoleni on kasvanut kiinni auton penkkiin enkä ole varma, kuinka se siitä ikinä irtoaa! Osittain se on oma syyni, koska haluan nukkua mieluummin kotona omassa ihanassa sängyssäni, kuin hotellien persoonattomissa huoneissa haistelemassa hotellikuoleman kalman hajua. Jos ajomatkaa on kolme tuntia tai vähemmän, ajan kotiin. Sehän tarkoittaa sitten kuutta tuntia päivässä autossa, mutta tuskan korvaa oman rakkaan vieressä nukkuminen, siitä herääminen ja yhteinen aamiainen jalat oman ruokapöydän alla, rauhassa.
Yhdestä asiasta tässä hommassa on joutunut luopumaan – liikunnasta. Ja se kyllä tuntuu kropassa. Mutta aikaa ei oikeasti ole. Viime viikonloppuna kävin salilla ja se tuntuu edelleen takalistossani lihaskireytenä.
Onni on myös se kun kuvausten pian loppuessa saan jälleen syödä itse tehtyä ruokaa ja pitää ruokarytmin itselleni sopivimpana.
Sitä ihmettelen, miksi maakunnissa ja pienissä kaupungeissa on niin vaikeaa saada hyvää, maistuvaa ja terveellistä ruokaa. Aika yhdentekevää tuntuu olevan se, millaista mättöä ihmisille tarjotaan. (Inhoan sanaa mättö, mutta mättöä se tässä tapauksessa nimenomaan on) Kunnianhimoa ei ole ollenkaan. Luulisi että ananaspaloilla höystetty porkkanaraaste olisi enää vain kipeä ja tuskainen muisto kouluajoista, mutta ei, kyllä se on ihan tätä päivää. Ruuan raikkaus, laadukkaat raaka-aineet ja ravintolan raikas ilma on haalistunut toive paksun ja tunkkaisen rasvakerroksen alla. Parhaimpaan marja-aikaan vain yksi hotelli on kyennyt tarjoamaan tuoreita marjoja aamiaisellaan. Lounaat tarjoillaan buffet-pöydistä, joiden lämpimät ruuat ovat rasvaisia, liian kauan kypsyneitä ja mauttomia. Paljon Virossa reissanneena Suomi häviää tämän ravintola maaottelun aivan kuusi-nolla. Pienissä (kesä)kaupungeissa Virossa saa raikasta, trendikästä ruokaa kauniisti lautasille aseteltuna ja paikalliset raaka-aineet ovat siellä kunniassaan. Paljon ihania vihanneksia ja vähemmän rasvankäryä.
Mökit ovat kuitenkin ilahduttaneet, hämmästyttäneet ja tehneet mökkien tehtävän eli vieneet ajatukset pois työstä, vaikka työtä teenkin. Veneretkiä upeassa saaristossa on ollut useita ja monissa paikoissa on saanut uittaa varpaitaan lämpimissä järvivesissä. Aika selviä linjanvetoja voin tehdä siitä, mistä Suomalaiset mökeillään pitävät ja kuinka siellä elävät, mutta en paljasta mitään! Kaikki voivat itse todeta parhaat mökkifiilikset, kun ohjelma alkaa pyöriä Maikkarilla keväällä.
Nyt alan nauttia viikonlopusta omassa kodissani. Valmistan itse hyvää ruokaa, saunon ja laahustan kotoisissa vaatteissa hiukset sinne tänne hapsottaen.
Toivottavasti sulla on edessä ihana viikonloppu!
Hanna
Näin puhuu henkilö, joka on syntynyt kultalusikka suussa. Luulenpa, että noissa maakunnissa on paljon ihmisiä esimerkiksi kunniakansalaisia veteraaneja, sotainvaliideja , sekä muita vanhuksia, työttömiä ja vähävaraisia, jotka eivät pääse edes lounasopöytien äärelle. Moni heistä nauttisi ruokailusta saadessaan lounaspöytien antimia, olisivat KIITOLLISIA ja tyytyväisiä lounaasta.
Ihmettelen tänäpäivänä, myös sitä ettei tarvitse olla kovin kummanen ”julkkis”kun väsätään jo ruokakirjaa ja julkaistaan kymmeniä, kymmeniä ollakseen toistaan parempi. Iät ajat on tiedetty mikä ruoka on terveellistä, eikä ennen ole liikalihavuudesta valitettu. On osattu omavaraisesti ravinto hankia luonnosta ja samalla saatu hyötyliikunta , sekä nautinto luonnosta. Nykyisin ei osata muuta kun vali, vali,vali, valittaa ja kerskua minä,minä minä….. alan nyt nauttia viikonlopusta omassa kodissani.
No luulisi että ihan peruskokkikin osaisi esimerkiksi kuoriperunat voilla tarjoilla? Varsinkin kesällä uusista perunoista saadaan kuinkaiden ruokaa. Vaankun ei osaa. Itse osaan tehdä vasemmalla kädellä silmät kiinni parempaa kökköä kuin mitä tyypillisesti suomessa ravintolaruokana myydään. Tämä ei mielestäni kuitenkaan päde itäsuomeen, joskaan tästä en ihan varma voi olla ottaen huomioon rajalliset kokemukseni.
Suomalainen puhdas ruoka näkyy vain mainoksissa. Ravintoloissa syötetään puolivalmisteita, eineksiä ja muuta soopaa aivan järjettömillä hinnoilla. Edellisen kommentoijan (muu maa mustikka) järjettömän söherryksen voi jättää omaan arvoonsa.
Hannan ja Jani Màkisen kanssa samaa mieltä.. Vaikka ikävää tämä onkin todeta. Saman huomanneet Suomeen tullessa, ja ajaessa Helsingistä Pohjois-Karjalaan. Itse inhoan mättö-sanaa ja sen käyttöä, mutta minkäs teet, jos hyvän ruoan tekemiseen ei osata maakunnissa tarpeeksi panostaa. Turvaudutaan siihen helpompaan vaihtoehtoon. Onneksi sentään Helsingistä ja Turusta löytyy hyviä ravintoloita (Nurmeksesta aito italialainen) ja ruokahetkestä voi todellakin nauttia. Eikä vain tyytyä lounapöytien lämmitettyihin antimiin!
Kyllä nämä asiat saa asiakas nostaa rohkeasti pöydälle. Ylipainoisten Suomessa terveellisen ruokailun saloihin pitää panostaa ihan jokaisessa lounasravintolassa. Eikä vain Michelin tähdet -ravintoloissa.
Aurinkoista syksyä kaikille hyvän ruoan ystäville!