Mistä saada taiottua mielenrauha ja energisyys?

Mistä saada taiottua mielenrauha ja energisyys? Järkyttävä väsymys, ahdistus ja synkkyys olivat mun kavereita eilen. Tarvitsin totaalinollausta keholle ja mielelle ja mietin, kuinka sen saan. Haastavin pointti oli ehkä se, mitä teen kropalleni, joka on vain istunut autossa ja seisoskellut kuvauksissa. Ja toisaalta pää kärsii, kun ei saa kunnon liikuntaa. Mutta univajettakin oli sen verran, ettei mikään –nyt hiki roiskumaan –liikunta tullut kysymykseenkään.

Kysyin Instassa Storyn puolella mitä seuraajani tekevät, kun täytyy nollata pää ja keho. Sain jättiläismäärän ihania, pitkiä vastauksia. Kiitos kaikille, niitä oli mahtavaa lukea siksikin, että niistä kuulsi välittäminen. Myötätunto ja osallistuminen tuntui eilen erityisen hyvältä. Kun on ihan poikki ja pieni itsesääli nostelee päätään, hento sympatia on tosi jees. Mutta vain pieni. Ei mitään liian juustoista!

Vastauksissa näkyi selvästi Suomen paras valtti, nimittäin metsät. Kun elämä rassaa suomalainen menee metsään ammentamaan voimaa, hakemaan rauhaa ja löytämään itsensä. Tuli oitis mieleen suomalaisen kansanlaulun sanat, jossa lauletaan kuinka metsä ja taivas vain yksin saa kuulla laulajan huolet.

…Enkä mä muille ilmoita

mun sydänsurujani;

synkkä metsä, kirkas taivas

tuntee mun huoliani…

Taivas on sininen ja valkoinen –laulu, on merkitty muistiin Liperissä vuonna 1854, joten metsän voima ei tosiaankaan ole mikään uusi tieto, eikä sen ainoa merkitys ole vihreän kullan arvo paperitehtaan massana.

No mulla ei ollut onneksi sydänsuruja, mutta tieto metsän parantavasta energiasta on jo tieteellisestikin tutkittu fakta. Siellä verenpaine laskee ja stressi katoaa.

Moni kertoi myös makaavansa sohvalla lukemassa ja useat purkivat stressiä kutomalla ja leipomalla (minäkin!!!) Tärkeää monelle on myös päivät, joissa ei ole mitään ohjelmaa, vaan voi kellua mitään tekemättömässä tilassa.

Kuinka se eilinen sitten kohdallani sujui?

Aamulla kävelin läheiseen Marketanpuistoon kannustamaan tytärtäni ja tämän koiraa, ihanaa ruskeaa labbista Tacoa, koiranäyttelyyn. (Sekin on muuten tieteellistä faktaa, että koiran silittäminen laskee verenpainetta ja sykettä sekä lievittää stressiä. Koiran läsnäolo nostaa mielihyvähormoni serotoniinin sekä dopamiinin tuotantoa.)

Valitsin kävelyn fillarin ja auton sijaan, jotta saan vähän liikuntaa ja ilmahan oli ihana ja oikein kutsui ulos heti aamusta. Sain rutkasti hyvää fiilistä tapahtumasta.

Puolilta päivin olin taas kotona ja päätin seuraajiltani saamien vinkkien mukaisesti lukea kirjaa.

Puin bikinit päälle ja tälläydyin terassin sohvalle auringonpaisteeseen. Luin kaksi aukeamaa ja oli pakko sulkea silmät. Heräsin reilun tunnin kuluttua siitä kahden hengen sohvalta jalat rottingin kuvia täynnä. Ihanaa! Olin jo siinä vaiheessa ihan toinen ihminen. Uni! Very good medicine! Tuntiin en tehnyt mitään, mutta sitten huiskin haiskin olevat tavarat alkoivat ahdistaa ja siivosin huushollin kasoista. Siivous on äärimmäisen terapeuttista, mutta sitä ei kukaan seuraajistani kyllä ehdottanut. Ja siisteys on fantastista. Siistissä ja kauniissa tilassa voin paremmin, sotkut sen sijaan stressaavat.

Pian terassilla seisoi tyttäreni, joka tuli hakemaan tyhjiä hillopurkkeja ja raparperin varsia. Hänellä on alkamassa hillotakoot!

Putsasimme pihan jättimäiset raparperikasvustot, joka tuotti minulle suurta mielihyvää. Yksi kulma pihasta lakkasi muistuttamasta tunkiota ja minua tekemättömistä töistä. Mahtavaa.

Vein tyttären kotiinsa taakkoineen autolla ja kurvasin kotimatkalla kauppaan. Pakollisten ostosten lisäksi kassiin päätyi joogalehti. Tai paremminkin se on kirja. Syy hankintaan oli yksinkertaisesti erittäin kaunis kansi. Olenhan minä joogannut monilla saleilla ja se tekee äärimmäisen hyvää, mutta viime aikoina jooga kotona, on houkuttanut. Ryhmässä joogaaminen on ärsyttävää, koska en voi tehdä aina kaikkia liikeitä hiukan sökönä olevan toisen polveni tähden. En halua touhuta omiani salilla, jossa kaikki muut tekevät kuten ohjaaja. (Heikkoutta! Pointti on se, etten halua herättää huomiota. Liikunnassa on kivempaa sulautua massaan)

Tässä vaiheessa olin ottanut 7.500 askelta. Ajatus siitä 10.000 tuntui kutsuvalta eikä Jaria tarvinnut paljon houkutella kävelylle.

Iltaoli lämmin. Kahdeksaan aikaan pärjäsi vielä T-paidassa. Kuljimme metsässä pitkät pätkät.

Vastapäätä kotiamme alkaa Träskändän luonnonsuojelualue, joka on ihanista ihanin paikka. Se on aarniometsää, jossa kaatuneisiin puihin ei kosketa, vaan niissä saavat elää hyönteiset ja vanhojen onttojen puiden onkaloissa majailevat lepakot. Alueen reunalla virtaa Myllykylänjoki, joka on jännittävää ylittä sen yli kaatuneita puunrunkoja pitkin. Kävelimme reippaasti mutta rennosti ja lopulta kotiin tullessa iholla tuntui pieni hiki.

Istahdin sohvalle katselemaan ostamaani joogalehteä ja kas kas – siinähän oli neljä liikettä kehon ja mielen rauhoittamiseen. Hain siis joogamattoni ja bolsterin (joogatyyny joka on pitkä pötkylä) ja tein liikkeet.

Taakse taivutus tyynyn päällä oli aivan kamalaa. Mutta annoin kehon rentoutua. Hengitin ja hengitin. Ja lopulta viisi minuuttinen siinä tuntui oikein hyvältä. Keuhkot saivat lisää tilaa. Tässä yhdistyi meditaatio ja jooga. Yhtä aikaa tehokasta ja rauhoittavaa. Aikamoinen paradoksi!

Monet seuraajista suosittelivat rentoutumiseen saunaa. Sinne sitten lauteelle nukahdin toviksi, kunnes hipsuttelin omaan ihanaan sänkyyn ja nukahdin. Täydellisten yöunien jälkeen heräsin aamulla kuin uudesti syntyneenä.

Jotenkin naurattaa löysäillen suoritettu (!!!) rauhoittuminen ja voimien kerääminen. Mutta me olemme kaikki niin erilaisia. Mun päivän touhut voivat kuulostaa siltä, että rääkkäsin itseäni, mutta mun maailmassa päivä oli rennoista rennoin ja erityisen iloinen olen kävelylenkeistä ja joogasta sekä päiväunista.

Bonusilo oli seuraajien vinkit, joista tosi montaa toteutin. Vuorovaikutus tuntuu hyvältä. Mähän pidän kaikkia mun seuraajiani ystävinäni. Nastaa!

Onnen päivää kaikille ja kiitos kaikista ihanista viesteistä!

Hanna