Mielen tasapaino ja pyykkipäivä

Mielen tasapaino ja syke on joskus vaikeita pitää balanssissa. Pyykkipäivä auttaa!

Meneekö teillä päivät sekaisin lomalla? Mä joskus mietin, että jos joku epäilisi, että mulla on aivoinfarkti ja kyselisi mikä päivä on menossa, niin diagnoosi voisi ihan metsään mun vastauksen perusteella. En ole aivan varma onko se ihan hyvä juttu edes lomalla, ettei muista missä mennään, vai onko se oikeasti merkki liiasta kuormituksesta päässä.

Joka tapauksessa olin muutama päivä sitten (pinnistän – se oli torstaina!) osteopaatilla. Koetan käydä siellä säännöllisesti. Käsittely auttaa kaikenlaisiin kroppani vinoutumiin, jotka tulevat liiasta istumisesta ja lisäksi hän rauhoittaa kehoni sykkeen. Käyn aika kovilla kierroksilla jatkuvasti, koska aina on monta rautaa tulessa yhtäaikaa.

Hauskasti eräs hieroja, jonka luona kävin aiemmin, tapasi sanoa, että ”sulla on tää New Yorkin syke sussa. Sut täytyy aina rauhoittaa täällä tähän Helsingin menoon”. Mä siis tiedän tämän asian, enkä ylpeile sillä, mutta olen sellainen. Vastapainoksi teen asioita, jotka rauhoittavat mieltä. Mutta teen niitä liian vähän ja epäsäännöllisesti. Onneksi asun suuren puutarhan keskellä, joka tuo rauhaa. Sillä on elämälleni iso merkitys. En voisi asua kaupungissa, tulisin hulluksi siinä metelissä alta aikayksikön. (Ja juuri nyt alkoi naapurin pihalta kuulua sirkkelin kireä ulvonta!! Se siitä aamun rauhasta omassa puutarhassa!)

Osteopaatti sanoi minulle torstaina pois lähtiessäni, että ota iisisti ja lepää vähän. Alkoi vähän naurattaa, koska suunnitelmissani oli metrin mittainen kotitöiden lista, jonka olin päättänyt suorittaa nyt lyhyellä lomallani. Kerroin hänelle, että juuri mietin mistä kaapista aloittaisin siivouksen, kun pääsen kotiin. Mutta ilokseni hän vasasikin, että se on juuri hyvää hommaa. Oikein terapeuttista.

En kuitenkaan vielä ole saanut yhdenkään kaapin ovea avattua siivousmielessä. Se olisi kyllä tarpeen. Ei ne sotkuisia ole, mutta niissä on liikaa tavaraa. Siitä pitäisi päästä eroon. Ja se vasta terapeuttista onkin, kun itselle turhat tavarat saavat jostain uuden kodin.

Teen vain vähän kotitöitä arkena. Meillä käy siivooja, joka on huippujen huippu. Kodinhoitaja, joka on pitänyt tästä talosta huolta jo ainakin 12 vuotta. Kultainen aarre, joka siivouksen lisäksi tekee vaikka mitä mm. pakastaa mansikat ja pesee ja mankeloi pyykit ja vie sesonkivaatteet pois eteisen kaapista. En olisi pärjännyt näitä vuosia ilman häntä. Kun lapset olivat vielä kotona koko hoito olisi tyystin revennyt käsistä.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi kotitöistä. Rakastan siivoamista ja pyykkihommia. En vain ehdi tehdä niitä. Jos ei ole kiire yhtään mihinkään, on siivous ja pyykinpesu siinä ohessa ihanaa. Siinä siivoaa samalla päätään. Kun vaatteet puhdistuvat ja viikkaan ne kaappiin siinä menevät samalla monet asiat ikään kuin pakettiin. Ne tulevat käsitellyiksi loppuun.

Eilen tein kotitöitä ihan koko päivän. Siivosin, järjestelin paikkoja, pesin pyykkiä ja hoidin viherkasveja. Ei ollut mitään käsitystä ajasta ja yhtäkkiä vatsa oli tosi kipeä. Olin unohtanut syödä! Ja voin sanoa, että sitä ei usein tapahdu. Olin syvissä mietteissä. Moni asia on askarruttanut pitkään. Jotkut ihmiset ja suhteeni heihin. Jotkut omat tapani toimia tietyissä tilanteissa ja tulevaisuus, mitä siltä haluan ja kuinka pääsen päämäärääni.

Eilinen päivä paketoi monta asiaa, siinä verkkaisesti touhutessani. Ja voi että mä nautin! Olen oikea nipottaja pyykin lajittelussa. Mankeloinnissa olen pettyvä perfektionisti. Haluaisin, että kaikki menee aivan justiinsa, mutta se on järkyttävän vaikeaa. Ja kun on yksin kotona, on mahdotonta viikata lakanat kunnolla.

Niin meni siis eilinen. Pestessä asioita päässä ja pesukoneessa. Moni ajattelu jäi vielä kovin kesken. Ei siksi, ettenkö tietäisi mitä niiden kanssa on tehtävä, vaan siksi etten osaa luopua. On joitain lempiasioita, jotka elämässäni on läsnä, mutta ne pitää pestä pois. Ne eivät mahdu kaappiin eivätkä mankeliin. Se on kovin surullista. Pitää kuitenkin siivota vielä tovi, että tiedän tarkkaan mitä ja miten tehdä.

Tänään nautin auringosta ja lähden varmaankin Porvooseen vähän kahvittelemaan.

Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 kommenttia

  1. Nimetön 27.07.2019

    Mielen tasapaino – siitä täytyy pitää huolta. Välillä on aikoja, jolloin tuntuu, että ei vain ole aikaa prosessoida kuin päällimmäiset asiat. Vanha tuttuni selitti kiireisten elämänvaiheiden jälkeen, että nyt hän odottaa, että mieli ehtii perässä. Kuulemma afrikkalainen sanonta.

    Minunkin on vaikea luopua ihanista asioista, olivat ne sitten tavaroita tai muuta. Yritän selvitä niin, että teen vain tärkeimmät ja muu saa odottaa. Mutta silloin ”syntyy kasoja”. Joskus ne joka tapauksessa täytyy selvittää. Mieluiten kuitenkin rauhallisemmassa elämänvaiheessa. Sen jo tiedän, että hätäisesti tehdyt ratkaisut voivat vaivata minua pitkään.

    Ihania kesäisiä lomapäiviä.

    Vastaa
    • hannasumari 27.07.2019

      Kuka lienetkin, kirjoitat viisaasti. Kiitos tästä kommentista.
      Ihania kesäpäiviä Sinullekin ❤️
      Hanna

      Vastaa