Naurua ystävän kanssa, töitä ja Oprahin viisauksia Jyväskylässä

Luennoimassa sisustuksen trendeistä.

Terkkuja Jyväskylästä! Juna toi mut tänne torstai-iltana yhdeksän aikaan viikonlopuksi töihin. Asun hotelli Paviljongissa, jossa olen yöpynyt monta kertaa aiemminkin. Tosi kiva hotelli, hyvä ja iloinen palvelu, hyvä ruoka, verraton aamiainen, kunnollinen kuntosali ja kivat huoneet.

Hotelli oli aivan täynnä ja koska tulin myöhään huoneissa ei ollut enää valinnan varaa. Sain hyvän huoneen – ja kamalan näköalan suoraan parkkihalliin, joka on heti ikkunan takana ihan muutaman metrin päässä. Eli ikkunoita peittävät kumiverhot ovat koko ajan kiinni. Mutta arvatkaa mitä – ihan sama. Jotenkin ei vaan haittaa, vaikka mulle on tosi tärkeää nähdä ulos ja saada ikkuna auki.

Olen täällä pitämässä luentoja rakennusmessuilla keittiösuunnittelusta ja sisustustrendeistä. Katsomot ovat olleet joka kerran aivan aivan täynnä käytäviä myöten ja kun olen meinannut lopettaa, on yleisö pyytänyt lisää! Puolen tunnin esitykset ovat venyneet kolmeen varttiin. Aika makee tunne! Huomenna vielä kaksi luentoa kummastakin aiheesta ja sitten junaan ja kotiin.

Sormipystyssä treenaamssa.

 

Suuri ilo aamiaisella oli erittäin hyvä tummapaahtoinen kahvi, joka kaadettiin kuppiin sekä tuorepuuro ja mustikat. Nam!
Hesarissa oli arvio elokuvasta Gloria Bell. Luin sen ja olen aivan vilpittömästi sitä mieltä että oma arvioni on huomattavasti kiinnostavampi kuin Pentti Avolan. Voit lukea arvioini skrollaamalla alaspäin.
Hiihtelin aamiaiselle suoraan salilta. Pistin pipon päähän ja villapaidan treeniasun päälle. En halua pukeutua aamiaiselle. Ja lisäksi haluan olla siellä ihan rauhassa. Piilossa ja hiljaisuudessa.

 

messuille menossa hyvän aamun (ja meikin) jälkeen pyjama edelleen päällä! Ei ei tää on hieno Gustav Denmarkin fashion pyjama. Miks mulla on sormi pystyssä? Keksi sä – mä en tajuu!

Illat hotellihuoneessa on lähtökohtaisesti tylsiä. Seurana ei ole juuri muuta kuin tellu ja kaikki se mitä läppäri tarjoaa. Joka tapauksessa siis jonkun ruudun tuijotusta. Eilen kävi kuitenkin huipputsägä. Sain yllättäen tietää, että ihana ystäväni on myös keikalla toisaalla tässä samassa kaupungissa ja niinpä saimme toisistamme illallisseuraa. Ei ollut ihan tavallinen illallinen ei. Nimittäin tuskin saimme naurultamme syötyä. Ja kuinka hyvää tekeekään vatsanpohjasta nouseva, positiivisista asioista kumpuava nauru. Sellainen nauru, joka jatkuu hetken, ei vain hörähdys, joka kuin hymy äänellä. Me hekotimme. Onni oli, että olin pöytää varatessani pyytänyt sen syrjäisestä paikasta. Niin hauskaa oli, että hiukan kärähtäneestä pizzasta huolimatta ilta oli paras pitkään aikaan.

Aamulla, kun tein esiintymismeikkiä, kuuntelin Oprahin puhetta You Tubesta ja ajattelin vaan, että siinä on kyllä uskomaton ihminen. Sain häneltä muutaman uuden ajatuksen tai siis ajattelemisen aihetta. Asioita, jotka kypsyvät hitaasti. Joitain alkuja johonkin uuteen, en vielä tarkkaan tiedä mihin. Lisäksi siinä oli yksi tärkeä viisaus. Jos taistelee keskellä vaikeuksia, tulee ajatella vain seuraavaa askelta. Ottaa se ja sitten ajatella se seuraava. Askel kerrallaan kaikki onnistuu kyllä!

Messuilla oli sellainen fiilis, että näösäni oli jotain outoa. Näin asioita vähän kuin kahtena. Mietin olisinko saattanut laittaa piilolinssit vääriin silmiin. Siis vasemman oikeaan ja päin vastoin. Mutta tiesin, etten tekisi sitä virhettä. Alkoi vähän ahdistaakkin se, koska silmät ovat myös olleet aivan sairaan kuivat monta päivää. tai itse asiassa yötä. Olen herännyt ikävään hiekkaiseen tunteeseen silmissä ja tiputellut öisin kosteuttavia silmätippoja niihin. Kun otin piilolinssit pois duunin jälkeen opin yhden asian: vaikka olisi kuinka huono näkö, se ei parane siitä että on kahdet piilarit päällekkäin silmissä…. OMG!

Kävin perjantai aamuna hotellin salilla ja tein kunnon treenin. Mulla on tapana antaa itselleni arvosana joka treenistä ja olen huomattavasti ankarampi siinä kuin valmentajani. Annoin treenistä arvosanaksi kahdeksan. Menin treenaamaan myös tänä aamuna. Olin laiska. Sain arvosanaksi kutosen. Mutta se on parempi kuin nolla, jonka luonnollisesti saa, jos ei edes mene salille. Nyt illalla tekisi mieli mennä uudelleen ja ehkä menekin.

Ravintolan jätän tänään väliin. Kävin kaupassa ja illalliseni tulee koostumaan kokojyvätortillasta, jonka sisään kääräisen vuolukanaa, tsatsikia ja babypinaattia. Suuhun pistelen myös kirsikkatomaatteja ja juon iltajuomaksi pullollisen kombuchaa. (Kamalan vaikea sana!)

 

Nyt lähden sinne salille! Hop!

Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

1 kommentti

  1. Ode 11.03.2019

    Ai miksi sulla on kuvassa sormi pystyssä? Siksi, koska sä halusit heti sanoa mulle, että ei, tämä ei oo pyjama! 😀

    Kombucha on parhautta, mikä merkki on suosikkisi? Mä pidän sekä Puhdistamon omasta että Captain Kombuchasta. Tamperelaiset hyvät pojat (Good Guys) tekee myös omaa versiotaan, mutta pullon pohjalla on aina klöntti. Ei varmasti paha asia, mutta ohuelti jaiks.

    Vastaa