Nimijuhlat mummilassa!

Tämä uusi elämäni rooli mummina on niin moniulotteista. Nyt saimme järjestää pikkuisen uuden ihmisen nimijuhlat meillä. Mummilassa. Kuulostaa niin hauskalta tuo sana – mummila! Saa nähdä säilynkö mummina vai tuleeko uusia nimiä.

Työnjako juhlien suhteen oli alusta asti selvä, minä olen työjuhta ja teen kaiken voitavani. Pienen vauvan perheellä on tarpeeksi käsitöitä lapsosen ja uuteen elämänvaiheeseen tottumisen kanssa.

Rakastan järjestää juhlia ja tyyliäni kuvaa vahvasti isäni minulle antama lempinimi ”Paljokas”. Mutta tyttäreni perheen tyyli on huomattavasti skandinaavisempi ja minimalistisempi. Siinä missä minä voin sekoittaa tyylejä, eri astiasarjoja, kukkia ja värejä, pysyttelee tyttären perhe kauniissa vaaleudessa ja karsii kukistakin pois kaiken ylimääräisen. Menimme tietenkin tyttären tyylillä, minimalistisilla kukilla ja valkoisilla Iittalan Raami astioilla, joista osa oli minun kaapistani ja osan toi Kirsikka. Lopputulos oli ihana. Ja oli hauskaa järjestää juhlia toisella tavalla. Tavallaan lopputulos oli yhdistelmä molempia tyylejä. Pöytä oli täynnä kukkamaljakoita ja ihania, kiinnostavia kukkia, mutta pöydässä oli myös ilmaa.

En tiedä kuinka paljon nykyään käytetään kahvikuppeja ja paljonko mukeja, kun puhutaan juhlakattauksista, mutta minusta muki on arkinen ja kahvikuppi lautasineen taas juhlavampi. Niinpä katoimme pöytään kahvikupit ja perinteitä ja perheen historiaa saivat edustaa samppanjalasit, sekä tarjoilut. Mukana juhlassa oli myös äitini aikoinaan esikoiselleen käsin ompelema kastemekko, jossa minut, kaikki sisareni ja myös Kirsikka on kastettu.

Kahvikupit kuuluvat juhlaan ja mukit arkeen. Iittalan Raami-sarjan kupit ovat kuitenkin mukavan isot. Niihin mahtuu tarpeeksi. Karahveissa on erilaisia mehuja – juhlissa unohtuu usein tavallisten janojuomien tarjoilu.
Kirsikka karsi kukista kaikki vihreät lehdet pois ja käänsi ruusujen terälehdet auki. Ruusuista tuli maalauksellisia muhkeita palleroita.

Kukat paljaissa varsissaan niin hentoina.
Iittalan uusien ja vanhojen astioiden joukossa oli myös äitini vanha hedelmämalja. Se tuntui niin hyvältä – kuin äiti olisi ollut vähän mukana myös.

Tarjoilussa ei ollut teemaa lainkaan – tai oli. Se sisälsi kaikkea mistä pidämme!

Ensimmäinen ajatukseni oli, että haluaisin tarjota juhlissa kalakukkoa. Vähän arkaillen kerroin ideasta Kirsikalle, joka innostui heti. Tuukkakin kuulemma rakastaa kalakukkoa.

Kukolla on suvussamme pitkät perinteet. Lapsuuden perheessäni joka juhannus sellainen tilattiin ensin Helsingin Kruununhaassa aikoinaan sijainneesta Savolaisesta kotileipomosta ja sen lopetettua toimintansa, kukko matkasi meille linja-autolla Kuopiosta, Hanna Partasen kalakukkoleipomosta.

Se oli iso, paljon suurempi kuin ne mitä kaupoissa nykyään näkee. Mutta soittaessani Partaselle, sain kuulla, että edelleenkin paistetaan suuria kolmen kilon Juhlakukkoja. Sellaisen siis tilasin ja edelleen se lähetettiin linja-autolla tänne pääkaupunkiseudulle.

Kun kerran kalakukko oli tulossa, sai se kaverikseen käsin rypyteltyjä karjalanpiirakoita ja munavoita (jossa tosiaankin on munaa enemmän kuin voita) Ne kuuluvat minusta jotenkin yhteen. Lisäksi tarjolla vihreää kevyttä salaattia.

Kalakukko pilkottaa oikealla vielä avaamattomana.
Siinä se on! Kolmen kilon kukko. Se tarjoiltiin tietenkin lämmitettynä ja tarjolla oli myös voita ja punajuuria.

Makea tarjoilu koostui kolmesta herkusta.

Pavlova alkaa olla vakiojuttu meidän juhlissa. Niitä tarjottiin myös Kirsikan ja Tuukan häissä. Lisäksi Kirsikka halusi pöytään englantilaisia Victoria Sponge -kakkuja, koska ne ovat kauniita ja maistuvat ihanilta. (Laitan reseptin blogin loppuun. Kakku on tosiaan huippuhyvä.)

Kolmas makea herkku oli krokaani. Upea mantelitaikinasta tehty luomus, joka maistuu ihanalle. Edesmennyt sisareni Helena oli Kirsikan kummitäti ja hän hankki aikoinaan krokaanin Kirsikan ristiäisiin. Toivoin kovasti, että saisin hankittua sellaisen myös pikku Morriksen juhlaan. Ja onnistuin! Fazer valmistaa niitä edelleen tilauksesta. Olin riemuissani!

Niin tilasin krokaanin, jonka mieheni sitten nimiäispäivänä kävi Kluuvikadulta hakemassa. En olisi ikimaailmassa antanut tehtävää kenellekään muulle, koska en olisi pystynyt luottamaan siihen, että krokaani tulisi ehjänä perille kenenkään muun kyydissä.

Ja voi että se oli jännittävä hetki, kun laatikko nostettiin varovasti pois krokaanin päältä ja se paljastui! Kyllä se oli hieno. Kukaan muu kuin minä koko joukosta, ei ollut aiemmin nähnyt krokaania. Ainoastaan kuvia siitä.

Kirsikka ja Morris ❤️

Tavallaan siis tarjoilu oli tyystin linjaton. Pöydässä oli herkkuja, joihin oli joku muu syy, kuin huolellisesti ajateltu teema. Sektori kulki Savosta vähän Karjalaa liipaten Venäjälle (krokaani) ja siitä sujuvasti englannin kautta Australiaan. Ainoa asia mikä minua vähän jännitti, oli se, kuinka Kirsikan ja Tuukan kaverit suhtautuisivat kalakukkoon. Mutta ajattelin ettei hätää, en tunne ketään, joka ei pitäisi karjalanpiirakoista, joten nälkä ei kenellekään jäisi.

Kaikki rakastivat kalakukkoa! Tulin siitä niin iloiseksi. Pian se oli loppuun kaluttu ja vain riekale pohjaa oli jäljellä. Niitä olisi varmasti voinut olla jopa kaksi. Ja tietenkin kukko avattiin perinteisesti päältä, eikä suinkaan leikattu siitä mitään viipaleita!

Pikku Morris isän sylissä ❤️
Näin siitä murretaan paloja. Ja maku on niin herkku!
Victoria sponge cake jonka täytteenä oli kahta erilaista kirsikkahilloa ja mascarponekermavaahtoa. Päällä puuterisokeria, tuoreita viikunoita ja kukkia.

Juhlan tunnelma oli lempeä ja mutkaton. Oli kivaa, kun paikalla oli molempien sukulaisia ja lisäksi Kirsikan ja Tuukan ystäviä. Niin upeita nuoria ihmisiä. Minä niin viihdyn nuorten ihmisten seurassa. Heistä tulee aina niin hyvä mieli ja virikkeitä ja inspiraatiota. Vanhojen ihmisten kokemus on kiinnostavaa myös. Ja nämä kaksi asiaa yhdessä on parhaimmillaan aivan parasta. Siitä tulee se tunne, että rakastaa elämää täysillä.

Nyt on siis lapselle annettu nimi hienossa juhlassa. Minulta kysytään jatkuvasti miksi minua kutustaan. En tiedä. Mummi on minusta oikein kiva. Rakastin omaa mummiani ja hänestä on vain hyviä ja hauskoja muistoja. Jonkun mielestä mummi saa ihmisen kuulostamaan vanhalta, minulle se on yhdentekevää. Jos joku ajattelee minusta jotakin sen perusteella miksi lapsenlapseni minua kutsuu, niin siitä vaan. Minusta sellainen ajatus on vanhanaikainen ja aivan homeinen. Vähän samanlainen kuin että tytöt eivät voisi olla poliiseja tai pojat sairaanhoitaja ja mitä näitä nyt on. Ja leipomaan opetan sen pikkuisen ihan varmasti. Aloitammeko Victoria Sponge –kakusta?

Victoria sponge cake

Uuni 180 °C paistoaika 20min uunin alatasolla

Tarvitset kaksi 20 cm halkaisijaltaan olevaa kakkuvuokaa

200 g sokeria (2 ½ dl)

200 g pehmeää voita

4 kananmunaa

200 g jauhoja (3 dl)

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria tai -uutetta

2 rkl maitoa

Valmistele ensin vuoat voitelemalla ne huolellisesti tai vuoraamalla ne leivinpaperilla (Jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. Kapeaksi leikatun leivinpaperisuikaleen saa pysymään vuoan reunassa kiinni, kun sipaisee hiukan voita vuoan reunoille.)

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja lisää sitten kananmunat joukkoon yksitellen voimakkaasti vatkaten.

Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos varovasti käännellen voi-sokeri seokseen. Lisää lopuksi joukkoon maito.

Jaa taikina tasaisesti kahteen vuokaan (minä varmistin punnitsemalla, että kumpaakin vuokaan tulee sama määrä.) ja paista n. 20 minuuttia kunnes kakut ovat kullankeltaisia eikä puutikkuun tartu taikinaa.

Anna kakkujen jäähtyä vuoissaan 10 minuuttia ja kumoa kakut sitten ritilälle jäähtymään.

Täyte

1 dl kuohukermaa

125 g mascarpone-tuorejuustoa (puoli purkkia)

2-4 rkl sokeria (maun mukaan)

1 tl vaniljasokeria

Hilloa tai marjoja tai molempia

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi ja lisää vatkauksen loppuvaiheessa joukkoon mascarpone, sokeri ja vanilja.

Levitä toiselle kakkupohjalle hilloa (käytin jämäkkää paseerattua kirsikkahilloa) ja hillon päälle paksu kerros mascarponevaahtoa. Vaahdon päälle voi vielä lisätä hilloa tai marjoja. Minä laitoin toista kirsikkahilloa, jossa kirsikat olivat kokonaisina ja hillo oli löysää, näin sain sen valumaan kivasti reunojen yli.

Nosta toinen kakkupohja täytteen päälle ja koristele se tomusokerilla ja marjoilla tai hedelmillä.

Victoria sponge cake tulee Englannista ja on ollut kuningatar Victorian suosikki, siitä nimi. Kakkua tarjoillaan Englannissa tietenkin iltapäiväteellä.

Terveisin Mummi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

8 kommenttia

  1. Paula 23.10.2019

    Kiitos taas blogistasi ja reseptistä , mikä menee kokeiluun.
    Istun tässä bussissa matkalla kotiin ja hymyillen ja hykerrellen luen tekstiäsi, kiitos!

    Vastaa
    • hannasumari 23.10.2019

      Ihanaa Paula!
      Kiitos ihanasta viestistä – tuli niin hyvä fiilis!

      Hanna

      Vastaa
  2. Nimetön 23.10.2019

    Onnea❣️Upea asia sai upeat juhlat❣️Kalakukko… Lapsuudenkodissani kaikissa juhlissa. Kuopiolaissyntyinen isäni lähetti kolmelle tyttärelleen leipomansa iiiison ahvenkukon Helsinkiin säännöllisin väliajoin Matkahuollon kautta. Oli pakannut sen niin, että oli lämmin sisältä, kun se avattiin. Krokaani oli häissämme 29 vuotta sitten, kun se sopi minusta kermakakkua paremmin Kultaiseen sipuliin. Äitini leipomat karjalanpiirakat… Nyt lopetan 😍 Osuit ja upotit❣️

    Vastaa
    • hannasumari 23.10.2019

      Voi Leila!
      Ei voi olla totta! Niin hauska yhteensattuma! Siis minun äitini oli myös syntynyt Kuopiossa ❤️
      Ihanaa syksyä sinulle!
      Hanna

      Vastaa
  3. Nimetön 23.10.2019

    Lähetin kalakukkojuttuni (kuopiolaisisän tyttären) vahingossa nimettomänä. Terveisin, Leila Leinonen

    Vastaa
  4. Inni 23.10.2019

    Tuli mieleen kolmen viikon takaiset kummipoikani ristiäiset. Olimme ennen juhlaa hetken yksin kirkossa. Hän nökötti sylissäni niin pienenä, ihan hiljaa ympärilleen katsellen. Siinä hetkessä tuntui yhdentekevältä miksi hän minua kutsuisi, kunhan saan olla hänen elämässään läsnä ja liki. Mummi on kiva! Ja rakas. Olet osa ihanien mummien ketjua.

    Vastaa
  5. Ode 28.10.2019

    Apropå ingenting, tai no ei ihan ingenting vaan tartun kohtaan “ihania nuoria ihmisiä”. Vietin viikonlopun Helsingin kirjamessuilla ja sain jälleen kerran todeta, että Helsingissä on ihan erilaisia nuoria (menestyviä) ihmisiä kuin maakunnissa – ei siis huonompia tai parempia vaan erilaisia. Jotenkin helsinkiläisyys näkyy käytöksessä ja pukeutumisessa, ei meillä Tampereella ole sellaista huolellisen huoletonta laittautumista ainakaan samassa mittakaavassa. Toki tiedostan myös jo olevani tätiporukkaa, en siis itse kuulu näihin nuoriin. 🙂 Tämä jälleen vain huomiona.

    Vastaa
  6. Päivi 05.11.2019

    Mummi …ihan parasta…olla mummi❤

    Terv. Murujen mummi❤

    Vastaa