Kirjan ensimmäinen luku johdattaa lukijan siihen mitä tuleman pitää. Antaa osviittaa millainen seikkailu on edessä. Luo tunnelman.
Istun nyt olohuoneen isossa nojatuolissa ja koetan miettiä, kuinka valmistaisin teitä tulevaan. Se on siinä mielessä vaikeaa, etten voi nähdä tulevaisuuteen. Mutta jos katsotaan taaksepäin niin ehkä siitä on jotain apua.
Olen myöhään kehittyvää sorttia. Murrosikä tuli myöhään eikä vaihdevuosista ole merkkiäkään vielä. Opin hitaasti lukemaan ja teen edelleen alati kirjoitusvirheitä. Aloin harrastaa liikuntaa vasta täytettyäni 27 –vuotta ja opin tekemään sen niin että olen tyytyväinen viime viikolla. Kaikenlaisia harmeja on kuulunut elämääni pitkin matkaa ja kesti noin 56 vuotta, että opin sanomaan ikävistä asioista ääneen ihan rauhassa. Yksi asia on siis ainakin varmaa, kaikenlaista oppimista on varmaan tiedossa.
Olin iloinen lapsi ja nuori. Ei mitään angsteja. Jossain keskivaiheilla elämää ahdisti, sittemmin olenkin ollut iloinen muutamia päivä ja hetkiä lukuun ottamatta. Tärkein oppi elämässäni on ollut, että kaikki on lopulta positiivista ja jos ei ole, kannattaa ajatella asia niin, että se on. (Se oppi muuten tuli poikkeuksellisen varhain – poikkeus vahvistaa säännön! Mahtavaa)
Joudun eri tasoisiin kommelluksiin harva se päivä – se pitää huomattavan pirteänä, ikään kuin varuillaan. Koetan ennalta ehkäistä niitä, mutta jokin outo flow vetää niitä puoleeni. Tänään esimerkiksi menin joogatunnilleni, joka on huomenna, jätin avaimet kotiin, astuin mokkasaappaissa jättisyvään lätäkköön ja leipoessani heitin munanvalkuaisen roskiin ja säästin keltuaisen, vaikka piti tehdä juuri päinvastoin.
Rakastan kaikkea kaunista, arkkitehtuuria, vaatteita, sisustuksia, kukkia, koruja, maisemia ja musiikkia. Kauneus saa minut kyyneliin. Myös ihmisten sisäinen kauneus.
Rakastan valoa ja marraskuun voisi mielestäni peruuttaa. Jos suinkin on mahdollista pakenen pimeyttä vuoden vaihteen tienoilla jonnekin, jossa aurinko paistaa.
Näillä eväillä siis mennään – tule mukaan ja kerro omat hullut juttusi, ilon aiheesi ja murheen alhosi. Tämähän voisi olla vaikka minun kahvihuoneeni, kun olen yksityisyrittäjänä ja freelancerina sellaista vailla?
Iloa päivään!
Hanna