Ihana päivä oli eilen! Puutarhanhoitoa ja uusia istutuksia. Kaikki alkoi siitä, kun Gardenlivingin puutarhurit kävivät leikkaamassa meidän omenapuut viime viikolla. (Jos se nyt oli viime viikko, koska päivät ovat nykyään yhtä pötköä. Kuka enää muistaa viikonpäiviä?)
Meille tehtiin massiivinen puutarharemontti 2013 ja silloin muun muassa tietenkin vedettiin tähän tontille siirtonurmikko. Oi että se oli kaunis! Mutta meidän hapan maaperä ei rakasta heinää ja nurmea, se rakastaa sammalta. Ja niinpä koko meidän etupihan nurmikko on saanut väistyä sammalen valloituksen tieltä. Kysyin puutarhureilta, mitä meidän kannattaisi tehdä asialle ja sain maailman ihanimman vastauksen! ”Anna sammalen kukoistaa”. Kukaan ei pelaa tai leiki pihalla, joten sammal kestää siinä ja se on niin kaunis. Kuin smaragdia!
Kun ensimmäisen kerran kävin katsomassa tätä taloa, oli varhainen aamu ja aurinko juuri noussut. Sammalien peittämät kivet hohtivat vihreinä vanhassa puutarhassa ja se oli juuri se asia, johon rakastuin. Mutta ihmisethän taistelevat sammaloitumista vastaan, paitsi Japanissa, kuten puutarhurit sanoivat. Joten minustakin tuntui, että sille olisi tehtävä jotain. Sosiaalinen paine.
Nyt siis annan sammalen kukoistaa. Mutta se oli levinnyt myös kahdelle suurelle istutusalueelle, joista se piti haravoida pois. Piiskasin haravaa pitkin niiden pintaa ja sammal sai kyytiä. Jarppa lastasi yli kymmenen suurta kottikärryllistä sammalta ja vei pois. Sitten piti levittää kalkki, mutta päätettiin jättää se tälle päivälle. Sen sijaan tein istutuksia.
Meillä on pihalla suuria ruukkuja, jotka istutin täyteen pikkunarsisseja ja työnsin keskelle ruukkua pystyyn pitkiä pajunoksia kissoineen. Ruukkujen pinnan peitin – milläs muulla kuin sammaleella. Ihanat tuli! Ajattelin ottaa kuvia niistä tänään, kun vielä ehtisin pestä ruukkujen ulkopinnat talven jäljitä.
Jäi siinä sitten työvälineitäkin terssin kaiteille. Homma ei ollut valmis.
Ihana olo tuli, kun oli koko päivän ulkona puuhaamassa.
Ja mikä ylläri, kun heräsin. Koko maa valkoisena. Koko maailma valkoisena! Kukat lumipeitteen alla. (Auton alla myös kesärenkaat!) Ja samalla ymmärsin miksi Fiskarsin kamoissa on oranssit varret! Jotta ne löytyisivät! (Olen toki kuullut, kuinka vuonna 1967 koneessa oli oranssia massaa, joka käytettiin loppuun kun saksien koe-erää tehtiin) Sieltä ne iloisesti pilkistivät lumipeitteen alta, kun Hanna-Huoleton oli jättänyt sinne tänne! Kiitos virkeästä väristä!
No nyt jännitän vaan, kestävätkö kukat kylmän peitteensä vai eivät. Muutama hyasintti, joita erityisesti rakastan, näyttävät kyllä jäätyneiltä. Saa nähdä. Perästä kuuluu.
Iloa päivään! Pysykää kotona! Peskää käsiä! Nauttikaa keväästä!
-Hanna
Älä huoli,kyllä ne kukat siitä virkoaa 🌷 Hyasintit onki niin ihania,tulee sellainen suloinen haikeus …joulun aikaa muistellen🙄. Mutta kevät on jo täällä ja mustarastas laulaa iltaisin,toinen lempilinnuistani,pienen punarinnan lisäksi💓. Sydämellistä viikonloppua,Hanna🌱💚
Sammalpeitteinen piha kuulostaa ihanalta.
Kasvaako siinä ruoho ollenkaan? Jääkö siis ruohonleikkuu kokonaan pois? Tuleeko voikukkia tai muuta rikkaruohoa? Vai onko se tosiaan pelkkää sammalta?
Hei Kati – anteeksi hidas vastaus – kiirettä pitää näin korona-aikana! En tajua mihin aika valuu!
Kasvaa siinä hiukan ruohoa, jota olemme pyrkineet lisäämään, mutta nyt siis lopetamme sen. mm. syyslannoitteen jne. Pikkuhiljaa sammal vie kokonaan voiton. Viime kesänä ruohoa ei juuri ollut ja se mikä oli sen ajoimme ruohonleikkurilla pois.
Jatkossa aion lakaista sammalta pehemeällä luudalla. Luultavasti voikukkia tulee, mutta en siis yksinkertaisesti muista! Raportoin jatkossa lisää sammalpihasta blogissa!
Ihanaa kevättä kaikesta huolimatta <3
Hanna
Kiitos vastauksesta. Raportoi vaan sammalpihasta! Jos se osoittautuu helpoksi niin sehän olisi monelle kiinnostavaa luettavaa.
Aurinkoista kevättä!