Tuli niin typerä fiilis yhdessä kahvilassa eilen. Se on paikka, jossa käyn aika usein. Istuin siihen pöydän ääreen ja otin menun käteeni. Paikassa on pöytiin tarjoilu. Tarjoilija tuli aika nopeasti kysymään, tiedänkö jo mitä haluan tilata, vai haluanko miettiä vielä hetken. Sanoin tarvitsevani vielä muutaman minuutin. Sen jälkeen sainkin istua pöydässä odottamassa. Ja odottamassa. Ja odottamassa.
Kahvilan kahdessa muussa pöydässä oli asiakkaita, muutoin se oli tyhjä. Tarjoilija kävi juttelemassa muiden asiakkaiden kanssa niitä näitä. Kuului iloista naurua. Aika kului ja minulla alkoi käyrä nousta. Pian toinen tarjoilija tuli luokseni kahvin kanssa, mutta sanoin etten ole vielä tilannut, mutta tilaisin mieluusti. Kahvi oli menossa toiseen pöytään. Hän häipyi, eikä koskaan palannut.
Pian ärsytys oli tapissa ja päätin laskea viiteen ja jos ei kukaan siihen mennessä tulisi, häipyisin. Ei tullut. Laskin viiteenkymmeneen. Sitten lähdin. Ja niin ärsyyntyneenä, ettei veri juuri kiertänyt. Mutta olin tyytyväinen, että lähdin. Kahvi, eikä smuuthiekaan olisi maistunut hyvältä siinä fiiliksessä. Sitä paitsi uskon vakaasti siihen, että huonolla tuulella nautittu ruoka tai juoma tekee ihmisen sairaaksi.
Olin vähän samanlaisessa tilanteessa viikonloppuna paikallisessa rantaravintolassa. Kokemuksesta tiesin, että palvelu voi olla tuskallisen hidasta, mutta ruoka on hyvää ja sijainti meren rannalla on ihana, joten ajattelin, että ehkä siellä tällä kertaa menee kaikki mukavasti. Ei mennyt. Meni tosi huonosti, vaikka alku oli lupaava. Saimme hyvän pöydän ja tilasimme, juomatkin tulivat nopeasti. Nautimme maisemasta ja auringosta. Ruuan saapuminen kuitenkin kesti ja kesti. Ja sitten tapahtuu se, että alan katsella ympärilleni muihin pöytiin ja miettiä että tulivatko nuo ennen meitä vai meidän jälkeemme? Heillä on jo ruoka…ja myös noilla tuolla on jo sapuskat pöydässä. Loppujen lopuksi en enää pysty nauttimaan maisemasta, vaan kiukkuisena (ja nälkäkiukkuisena) vain kyylään tarjoilijoita ja muiden pöytien tilanteita.
Lopulta ruoka tuli ja huono fiilis meni. Söimme hyvällä halulla, koska nälkä oli jo tietenkin kova tunnin odottamisen jälkeen. Kun pyysimme laskun, meille hymyiltiin aurinkoisesti. Piste. Kun olimme pyytäneet sitä kolme kertaa, nousin seisomaan ja sitten asia alkoi viimein järjestyä.
No mitä sitä miettii tällaisten juttujen jälkeen? Mä mietin, että olenko nipo? Ehkä en osaa vaan chillata, ottaa rennosti? Olenko jotenkin vääränlainen ja suomalainen ja kiireinen ja stressaantunut? Vaadinko liikaa? Luulenko vaan, että palvelu on hanurista ja pidän itseäni jotenkin niin mahtavana, että ansaitsen parempaa? Joo – tulin siihen tulokseen, että olen kaikkea tuota.
Sitten heräsin. Voi hitto soikoon, maailma on täynnä ravintoiloita, joissa on ystävällinen ja iloinen palvelu. Jos ruuan saapuminen alkaa kestää, sitä tullaan pahoittelemaan. Palvelua saa kohtuullisessa ajassa ja ylipäätään ollaan ystävällisiä. Miksi siis ikinä menisin minnekään typeräksi osoittautuneeseen paikkaan toistamiseen tai miksi jäisin odottamaan, kun voin lähteä pois ja mennä sinne, missä on mukavaa. Olen muutekin hyvien paikkojen uskollinen asiakas, kun sellaisen löydän. Olkoon kysymyksessä sitten ravintola, kahvila, kauppa, kuntosali tai mikä tahansa.
Mikä onkaan se kumma ajatus, että vika olisi omassa itsessä, jos palvelu ei pelaa? Varsinkaan kun tapana ei ole kiukutella tai vaatia kohtuuttomia. Ihan vaan se tavallinen annos listalta.
-Hanna
Se on just noin, tapahtunut myös minulle. Se tunne, kun ärtymys alkaa nostaa päätään, vilkuilu ympärille, et varmana oltiin ennen noitakin tuolla ja noita myös, pitäiskö nousta ja lähteä, vähin äänin vai kehtaisko vähän ääntä pitää? No se on jo paljon jos suomalainen tosiaan äänestää jaloillaan, eihän sitä nyt kai voi silleen noin vaan…. tämmönen mä ainakin vähän olen. Tahtoisin kovasti olla toisenlainen, noin muuten olen kyllä aika täpäkkä, mutta ravintolatilanteet on sitten asia erikseen, siitä kun ei tule huomatuksi, tulee jotenkin tunne, että tämmönen maan matonen vissiin oon, et odota nyt kiltisti, kyl se sunkin vuoro tulee vielä.
Oikeutettu fiilis – rakastan ravintoloita ja kahviloita joissa fokus on herkuissa, hyvässä seurassa sekä tunnelmassa. Fiilis menee sillä sekunnilla kun palvelu tökkii ja minun täytyy alkaa stressata miten henkilökunta tekee työnsä.
Pidän siksi amerikkalaisesta ravintolakulttuurista. Tehokasta, ystävällistä ja toimivaa. Juomat ja alkupalat tuodaan vauhdilla pöytään ja tarjoilija pitää huolen siitä että homma toimii – ei asiakas. Tippikulttuurilla on varmasti vaikutusta, palvelun tulee toimia jotta saavat tippinsä joka on merkittävä osa palkkausta.
Ihania ravintola- ja kahvilahetkiä!