Kaupallinen yhteistyö: Vaasan
Ihana valo! Se tuo hyvää oloa! Jippii se näkyy jo! Ja sen huomaa aivan selvästi! Tiedätte sen hetken, kun ensimmäisen kerran tajuaa, ettei aamulla olekaan aivan pimeää. Kun yhtäkkiä aamiaista syödessä ulkona näkyykin valon kajoa ja sinistä taivasta, eikä vain katuvalojen pilkuttamaa pimeyttä. Tai kun havahtuu siihen, että iltapäivä on jotenkin pidentynyt. Kun lähtee töistä ei olekaan enää säkkipimeää. On se fiilis, että pahin on ohi. Minun on kyllä aika vaikeaa kestää kaikkein pimeintä aikaa vuodesta, mutta kun valo alkaa viimein lisääntyä, tuntuu ettei mikään elämässä ole mahdotonta ja tuntuu myös, että kun valo viimein saapuu, se saapuu rytinällä.
Heti kun päivä pitenee, mulle tulee sellainen iloinen kevätfiilis. Tämä outojen säiden talvi ei ole poikkeus. Nythän luontokin on sitä mieltä, että kukkavarret ylös maasta ja kasvot kohti aurinkoa. Minulle tulee juuri se olotila, vaikka lunta olisi pihalla räystäisiin asti, kuten viime vuonna. Valo on se mikä ratkaisee. Ja sisäisen kevääni alkaessa kaipaan värejä ympärilleni, tulppaaneja maljakkoon ja alan kömpiä esiin jostain karhumaisesta talviunesta. Sääriä sheivataan, vartalon ihoa kuoritaan ja lautaselle tulee lihapullien ja lämpimien pataruokien sijaan kaikki kevään värit. Se on niin parasta. Kaikenlainen tunkkaisuus katoaa, kun valo pääsee loistamaan nurkkiin sekä kotona, että omassa olossa ja omissa tunnelmissa.
Tapasin hirveän kiinnostavan ihmisen vastikään. Hänen nimensä on Frida ja hän on 30-vuotias maailmankansalainen. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta kaikessa mitä hän sanoi, oli jonkinlaisena pohjavireenä kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Aika usein tuntuu siltä, että elämä heittää meidän eteemme juuri sellaisia ihmisiä, joita kaipaamme. Sanansaattajia. Frida kirkasti entisestään ajatuksiani siitä, kuinka tärkeää on seurata omaa valoaan, tuntemuksiaan ja tehdä asioita joista tulee helppo ja hyvä olo. Tärkeintä hyvässä olossa minusta on se, millainen rauha on sisällä omassa ytimessä. Se ei vaadi paljon ponnisteluja, vaan päinvastoin rentoutta ja herkkää korvaa omalle itselleen. Ja sitä että uskoo sen mitä oma ydin osaa kertoa. Että kaiken kiireen keskellä on välillä tekemättä mitään ja miettii mistä elämässä tulee ja ei tule hyvä olo.
Puhuimme Fridan kanssa paljon ruuasta. Hän sanoi nauraen monta kertaa, kuinka ruoka on ihanaa ja syöminen parasta maailmassa. ”Hanna, ajattele nyt kaikkea mikä kasvaa luonnossa, viljaa, hedelmiä ja vihanneksia ja kaikkia niitä ihania värejä! Eikö ne olekin parasta mitä voi olla? Että saa vaan nauttia niistä kaikista” Frida on huippu-tyyppi. Rakastuin ruokaan taas vähän uudella tavalla.
Aika usein sitä syö asioita, joista tietää, ettei ne ole itselle hyväksi. Se on kyllä vähän outo juttu. En osaa vastata mikä niissä vetää puoleensa, koska minun kohdallani se ei ainakaan ole aina hyvä maku. Se on jotain muuta. Mutta kun syön itselleni oikeasti sopivaa ruokaa, se maistuu hyvälle ja kasvattaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani ja onnellisuuttani. Sen olen huomannut.
Leipä on helppoa ruokaa. Rakastan leipää ja leivän tuoksua. Vaasan Ohut kaura 100% on ilman vehnää leivottu, ohut ja pehmeä leipäaarre, jonka päälle rakennan minulle hyvää tekeviä aterioita.
Kun on elänyt lapsuuden, jossa leivän päällä oli voita, juustoa tai makkaraa (Luoja kuinka rakastinkaan makkaraa lapsena!) ei ole niin yksinkertaista tajuta mitä kaikkea leivästä voi tehdä ja kuinka leivästä saa elämää suurempia makuelämyksiä, iloa, hyvinvointia ja täydellisiä aterioita. Jo se, että lautasella on värejä tuo hyvää mieltä, mutta kasvisten vahvoissa väreissä on myös parasta mahdollista sisältöä. Kun yhdistän vihannekset ja leivän mulla on edessäni lautasellinen hyvää oloa ja iloa. Niin ihanalta maistuu tuore leipä!
En jaksa ajatella kaikesta ruuasta mitä se pitää sisällään, mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että vahvat värit lupaavat hyvää. Ja jotta vatsa voisi hyvin se tarvitsee paljon kuituja ja kuta useammasta lähteestä kuituja tulee, sen parempi se on.
Valtaosa ravintokuidusta saadaan viljoista sekä vihanneksista ja hedelmistä. Kun ajattelen noita kolmea ryhmää, näen niin ihania ja kauniita värejä ja kuvia sieluni silmin! Kypsän kauran röyhyjä, mehukkaita omenia, appelsiineja, persikoita, granaattiomenoita, mangoja. Vasta maasta nostettuja punajuuria, terhakkaa lehtikaalia… Kyllä sen tietää pelkällä katsomisella, että ne tekevät hyvää keholle ja sitä kautta mielelle. Voi tuntua vaikealta ja turhalta aloittaa runsaskuituinen elämä, mutta ei se ole hankalaa. Hyvästä leivästä saa nopeasti ihanan aterian. Ja ihana ateria on yksi tie hyvään oloon, hyvinvointiin ja iloon.
Ihania värejä kaikille jo ovella kolkuttelevaan kevääseen! Ja muuten, värejä ei ole, jos ei ole valoa. Valo on värien kokemisen edellytys.
-Hanna