Koronavirus kurittaa – miten pysyä positiivisella mielellä?

Hei!

Ihmeellistä kuinka aika kuluu niin nopeaan! Tuntuu etten ehdi mitään, koko ajan jää kaikenlaista suunniteltua tekemättä! No siinä on se hyvä puoli, että ei ole pelkoa puuhan loppumisesta, koska aikaa vissiin on luvassa koronavirus antoi meille aikaa olla kotona.

Katsotaan eteenpäin!

Varmaan monet pohtivat, että koska tämä loppuu? Koska saa taas kävellä Espalla niin, että se on täynnä jengiä ja voi mennä mökille. Koska voi taas tavata kaikkia ihania tyyppejä ja halata ihmisiä tiukasti!

Kun katsoo ajassa taaksepäin, tuntuu että maailma ja todellisuus on muuttunut hetkessä eikä mikään ole kuin ennen. No se on totta. Todella moni asia on nyt ihan eri tavalla ja näyttäytyy toisenlaisena. Koko maailma hypähti hetkessä ihan toisenlaiseen todellisuuteen. Tätä aikaa opetetaan joskus koulujen historiantunneilla ja se kertoo sukupolvesta, johon iski kulkutauti tsunamin lailla.

On kiinnostavaa ajatella, millaista elämä kokonaisuudessaan on ensi syksynä. Mitä tästä kaikesta jäi käteen. Miten talouselämä muuttui? Entä se kuinka kohtelemme muita ja arvostamme elämää? Muuttuiko liike-elämä pysyvästi? Entä kuluttaminen? Syntyykö marraskuussa paljon lapsia? Miten markkinointi muuttuu? Entä miten tämä vaikuttaa muotiin ja siihen, kuinka suhtaudumme kotiin?

Kevät! Mun viikunapuu kesti talven mainiosti!

Jos plaraa puhelimen kuvia taaksepäin helmikuuhun, niin tajuaa, kuinka nopeasti aika on kulunut! Kuukausi on mennyt ihan heittämällä! Humpsis vaan! Ja se on hyvä muistaa koska myös maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu tulevat menemään samaa vauhtia. Ja kun kesäkuussa katsomme taaksepäin, niin ihmettelemme mihin kaikki aika oikein katosi.

Eli älä huoli, nyt on hankalaa ja raskasta, mutta tämä menee ohi. Ja sitten me puhumme, että se oli se vuosi, kun vietimme virtuaalijuhlia somessa! Se oli se kevät, kun lapset eivät menneet kouluun! Se oli se kevät, kun päätimme alkaa taas pitää sukujuhlia ja kiire loppui. Se oli se kevät, kun saimme muistutuksen siitä, ketkä ovat meille kaikkein tärkeimpiä ihmisiä ja siitä kuinka lähimmäisistä pidetään huolta. Se oli se kauhun kevät, josta tulikin rakkauden ja hyvän tahdon kevät. Se kevät kun jokainen päätti, että sairaanhoitajien palkat on viimeinkin nostettava sille tasolle, johon ne kuuluvat ja se kevät kun tajusimme, että meidän on ihan oikeasti pidettä ruokatuotantoa Suomessa. Ja sata miljoonaa muuta tärkeää asiaa.

Kohta on kesä!

Tänään kannattaa iloita siitä mitä meillä on, eikä surra asioita joita meillä ei juuri tällä hetkellä ole. Kannattaa laittaa energia hyvään ja iloon ja koettaa tuoda niitä muillekin. Tämä aika on lopulta nopeasti ohi. Jos vaikka miettii lapsuutta, niin takuulla jokainen muistaa kuinka järkyttävän pitkältä ajalta tuntui, vain yksi viikko. Ja kuinka teininä tuntui, että elämä valuu hukkaan sillä aikaa, kun täytyy auttaa himassa siivouspäivänä. This is soon over! Mennään voittajina tämän läpi!

Ihanaa lauantaita! Pysy kotona!

Suukkoja!

-Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 kommenttia

  1. Merja 2 28.03.2020

    Niin monta hyvää pointtia taas Hanna. Toivon, että me kaikki opimme tästä ikävästä ajasta jotain , mutta pessimistisenä ihmisenä pelkään, että kaikki palautuu taas ennalleen. Toivottavasti olen väärässä ! Nyt kun me kaikki vihdoin tajutaan kuinka tärkeää on terveydenhuoltohenkilökunta ja ne pienipalkkaiset järkyttävän raskasta työtä aina ja varsinkin nyt tekevät sairaanhoitajat niin totisesti toivon, että tämä tulee näkymään heidän palkassaan. Kevät on täällä ja kesää kohti mennään. Ihanan optimistinen kirjoitus, kiitos Hanna 1

    Vastaa
    • hannasumari 29.03.2020

      Hei merja 2
      Kiitos – mä luulen myös että moni asia palaa entiselleen, mutta luulen että myös moni asia, kutene hkä luonnossa liikkuminen ja perheen yhteinen aika voisivat olla juttuja jotka jäävät ainakin jossain määrin elämään. Se olisi hyvä juttu. toivon sitä.
      Kaikkea hyvää sinulle – pysytään terveinä – pysytään kotona!
      hanna

      Vastaa
  2. Laura 28.03.2020

    Kiitos, taas, Hanna. Olet kuin vettä janoiselle. Täältä saa ihan a i n a pontta ja potkua, tämän käsittämättömänkin ajan keskelle. Sussa on sellaista karismaa ja väkevää arkijärkeä jota esimerkiksi monelta esimieheltä olen nyt huomannut puuttuvan. Kriisin hetkellä ei osata edes viestinnän alkeita saati tsemppiä. Sen on saaneet hoitaa alaiset keskenään ja sieltä on paljastunut uusia vahvoja hahmoja, jotka rauhoittavat ja nostattavat henkeä. Vähän kuin sinä täällä. ❤
    Mulla ei ole epäilystäkään etteikö tästä mennä yhdessä läpi, asiat muuttuvat mutta lopulta en usko sen olevan ollenkaan huono asia…luonnon kannalta erityisesti. 🙏Sukupolvikokemus, sitä tää tulee vahvasti olemaan.

    Vastaa
    • hannasumari 29.03.2020

      Voi Laura! KIITOS! ❤️

      Hanna

      Vastaa
  3. Inni 28.03.2020

    Ihana kirjoitus, näinhän se menee! Minun silmäni avasi Kotilieden summeeraus menneistä pandemioista jotka Suomeenkin ovat iskeneet.

    Mm. Espanjantauti tappoi 1918-1920 valtavat 20000-40000 suomalaista.”Aasialainen” tartutti kolmasosan suomalaisista ja tappoi 1800 hlöä viisikymmentäluvulla. Jne jne aina SARSiin ja nyt koronaan.

    Ehkä se todellakin on sukupolvikokemus ihan joka sukupolvelle – vaikka nyt tuntuukin aivan uniikilta että tällaista ei ikinä aikaisemmin ole ollut. Mutta meillä varmasti se etu että paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä sairaaloiden ja hoitohenkilöstön avulla.

    Vastaa
    • hannasumari 29.03.2020

      Kiitos Inni!
      Totta on että kovia tauteja on ollut aiemminkin – tästäkin selvitään! Se on selvä juttu!

      – Hanna

      Vastaa