Saatu lounas Ravintola 10. Kerroksessa
Hotelli Vaakuna ja Ravintola 10. Kerros – Helsingin helmet
Kävelen Helsingin katuja usein nenä pystyssä. Katselen rakennuksia, niiden yksityiskohtia ja muotoja.
Talojen seinistä löytyy kaikenlaista jännää, joka kertoo Suomen historiasta, rakennustaidosta, siitä kenelle tai kenen toimesta rakennus on alun perin suunniteltu ja tietenkin mielikuvituksesta. Enemmän iloa kävelyyn tuo, kun nostaa nokan ylös, eikä tutki Instagramin kuvamaailmaa kävellessään.
Helsingin Valtakulma on mainio nimi korttelille jota rajaavat Mannerheimintie, Postikatu, Rautatientori ja Kaivokatu. Korttelin täyttää muhkea funkkisrakennus, joka kätkee sisälleen legendaarisen hotelli Vaakunan. Rakennuksen muoto on upea. Kun sitä katsoo Mannerheimintieltä, sen virtaviivaisuus näyttäytyy koko komeudessaan.
Sokoksen piirsi arkkitehti Erkki Huttunen, joka oli käynyt tutkimusmatkalla Yhdysvalloissa ja sen huomaa. Onhan vain kymmenenteen kerrokseen nousevassa rakennuksessa häivähdys New Yorkin pilvenpiirtäjien tunnelmaa. Minun silmissäni ainakin. Rakastan niitä vanhoja pilvenpiirtäjiä, ja toivon että vielä tulee aika, jolloin voin matkustaa hyvillä fiiliksillä niitä ihailemaan.
Ravintola 10. Kerros – Helsingin helmi
Mutta nyt olen käynyt tutustumassa hotelli Vaakunaan ja erityisesti sen kymppikerroksen uusittuun Ravintola 10. Kerrokseen. Kaunis, avara, valoisa ravintolasali vei kerralla sydämeni. Upean uudistustyön takana ovat Fyra Oy:n arkkitehdit Elisa Ryhänen-Derrett ja Jasmin Friman, jotka ovat avanneet hienosta sijainnista avautuvat näkymät Helsingin vilkkainpaan keskustaan. Ja toki iloa ikkunoista on myös toiseen suuntaan – valoa tulvii sisään suurista ikkunoista, jotka kaareutuvat kauniisti pään yläpuolelle. Ravintolaa on jatkettu entiselle terassille varsin ansiokkaalla tavalla.
Ravintola 10. Kerroksesta on haluttu tehdä matalan kynnyksen ravintola, jonne on helppo tulla, vaikka vain kahville. Ja ennustan että siitä tulee uusi suosikkikohtauspaikka.
Kiinnostava pitkä historia
Tavaratalo ja hotelli olivat suurhanke, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1939 ja alkuperäisenä tavoitteena oli avata molemmat Helsingin olympialaisiin vuonna 1940. Sodat kuitenkin siirsivät sekä olympialaiset että Sokoksen ja Vaakuna-hotellin avautumisen. Hanke valmistui vasta vuonna 1952 kolmetoista vuotta kestäneiden rakennustöiden jälkeen parahiksi olympialaisten avajaisiin. Vaakuna oli tuolloin Pohjoismaiden suurin hotelli.
Vaakunan rakennuksen suunnitellut arkkitehti Erkki Huttunen käytti kalustesuunnittelussa apunaan oman toimistonsa väkeä. Hotellin sisustuskin tuli pääosin Huttusen toimiston tiimin tehtäväksi. Ja kuinka kaunista jälkeä he saivatkaan aikaan!
Sekä hotellin että kymppikerroksen aulat on suojeltu. Paljon kaunista on kyetty säilyttämään myös ilman suojelumääräyksiä. Aulatiloja ja ravintolaa valaisevat upeat Paavo Tynellin suunnittelemat alkuperäiset valaisimet joita on myös yhdeksännen kerroksen hotellihuoneissa. Huoneissa on myös Huttusen suunnittelemat nojatuolit, jotka on entisöity. Aah se tuntuu niin hyvältä. Niin paljon kaunista vanhaa on heitetty Helsingissä siirtolavojen kautta kaatopaikoille.
Ruokanautintoa
Söin Ravintola 10. Kerroksessa mainion kolmen ruokalajin lounaan. Alkupalana oli katkarapuja, joista ravintola oli aikoinaan yhtä tunnettu, kuin Ruotsin laivojen buffat. On hauskaa, että niitä tarjotaan Loisteessa edelleen. Moni kuitenkin vielä muistaa kultaisen 80-luvun. Nostalgiassa on lempeyttä.
Pääruokana oli maukas punajuuriwallenberg ja jälkiruokana pistelin poskeeni jumalaista suklaakakkua, Marianne-vaahtoa ja vadelmia. Samalla katselin Mannerheimintien vilinä ja mietin millaisia kokouksia kansanedustajat olivat aikanaan Vaakunan ravintolassa ja kabineteissa pitäneet. Ravintola oli oiva paikka rauhallisuutensa tähden sekä siksi, että halulaitteen kantama ylsi eduskunnasta Vaakunaan.
Jos saan mieheni houkuteltua mukaan, vietän yhden yön hotellivaakunassa, mutta varaanko kulmahuoneen, jonka näkymät ovat huikeat, vai huoneen, jossa on parveke? Siinäpä pulma! Marraskuussa siellä aukeaa myös yksityiskäyttöön varattavissa oleva sauna. Houkuttelevaa!
Terveisin Hanna
Blogia saa mielellään jakaa
Onpa hieno! Tuttu paikka uudistunut pernteitä mukaellen.
Eikö olekin! Niin samaa mieltä!
Hanna