Pää on niin täynnä ajateltavaa, että en oikein tiedä mitä tekisin sen kaiken kanssa.
Fiksujen ihmisten seura saa minut janoiseksi ja nälkäiseksi tietämään lisää. Herää myös epäilys siitä, että olen henkisesti laiska ja ehkä tyhmä.
Eilen tapasin kuvauksissa kolme hyvin erilaista huippunaista. Rosa Meriläisen, Satu Silvon ja Suvi Auvisen. Sain niin paljon tietoa, virikkeitä ja ajateltavaa, että päässäni on ruuhkaa. Kaikki nämä kolme naista tietävät niin paljon, niin monista asioista ja ovat tehneet, vaikka mitä, että heidän kanssaan keskustellessa tulin vain uteliaammaksi kaikesta siitä tiedosta ja osaamisesta, mitä heistä ryöppysi ulos, että illan suussa kotiin päästyäni oli pakko mennä nukkumaan. Toivottavasti aivot latasivat muistiin kaiken sen mitä olin kuullut. Kun kuuntelin näitä kolmea ja myös Harri Syrjästä aloin miettiä paljon omaa kuplaani, jossa elän. Me kaikkihan elämme kuka missäkin kuplassa ja vääjäämättä kuplan sisällä on enimmäkseen jollain tapaa samankaltaisia ihmisiä kuin itse olemme. Tuli tunne, että vietän likaa aikaa yksin. On kuultava enemmän.
Tietenkin on lehdet, kirjat, teatteri ja televisio (jonka katselussa on kyllä syytä olla jonkin verran tarkkana, jos on määrä valistaa itseään ja avartaa näkemyksiään! Se, että ohjelmalla on paljon katsojia, ei kerro sen laadusta.) Mutta rakastan keskusteluja ihmisten kanssa, ehkä siksi että se on nopeampaa ja voin kysyä lisää.
Kun sitten heräsin tunnin uniltani, tuli tunne, että olen todella tyhmä ja maailma on täynnä tietoa, joka minun pitäisi kerätä itseeni. Selvääkin selvempää joka päivä on se, että en käytä aikaani parhaalla mahdollisella tavalla. Hukkaan sitä. Tarvitsen tyhjää aikaa, aikaa laiskotella, tuijottaa tulta tai merta. Ja siihen väliin kaikenlaisten ihmisten seuraa.
Ajan hukkaamisesta turhaan tuli aamukahvia juodessani ja samalla lehteä lukiessani muistutus, joka sai aikaan suuren tunnekuohun.
Lehdessä oli otsikko ”Lasten ruokkijalle tunnustus” Jutussa kerrotaan Vantaalaisesta eläkeellä olevasta ravintola-alan ammattilaisesta Anneli Virtasesta, joka järjesti Ilolan lapsille kesäruokailun. Kesäviikkoina lapsille tarjottiin aamupuuro, lounas ja välipala sekä paljon erilaista tekemistä. Tämä kaikki tehtiin talkoovoimin.
Anneli Virtanen totesi:
”Monilla aikuisilla on ylimääräistä aikaa, mutta me käytämme sen usein tehottomasti. Alueella on paljon lapsia, jotka joutuvat viettämään kesää yksin. Jokainen lapsi tarvitsee turvallista aikuista.”
Tällaiset ihmiset ovat puhdasta kultaa.
Toiminta yhdisti aikuisia, jotka nyt puuhaavat muutakin yhteistä hyvää alueella ja puistoruokailu järjestetään myös ensi kesänä. Tällainen pyyteetön työ toisten hyväksi nostaa minulla tunteet aivan pintaan. Kuinka upeita ihmisiä täällä on! Se että saa tällaisen idean ja on se enrgia, että lähtee tutkimaan, kuinka asian voisi toteuttaa ja sitten vielä saa sen aikaiseksi – se tosiaan on palkinnon väärti! Onnea Vantaan vuoden kaupunkilainen Anneli Virtanen ja te kaikki muut, jotka saitte tuon kaiken aikaan. Ihailen!
Hyvää lauantaita – käytetään aikaamme hyvin!
Hanna
Mietipä sitä!
Oletko omasta tai muiden mielestä henkisesti laiska tai ehkä tyhmä? Mittaatko ehkä kaupallisella yhteistyölläsi ajatusmaailmaasi? Silloin taitaa olla aika helppo (?) arvostaa muiden pyytentöntä auttamista – noin niinkuin kulman takaa…
Ei ihme, että yli 60:sellä pää menee sekaisin nuorten vahvojen persoonien seurassa. Nuorilla on erilainen katsomus elämään ja tulevaisuuteen. Mielestäni ajatuksesi karkailee ja harhailee usein, tulee tunne tiedätkö itsekään kuka olet ja mitä haet?
Hmm, pitäisikö sinun Aikuinen nainen lopettaa Hannan blogin lukeminen?! Silloin ei karkailisi ja harhailisi kuin omat ajatuksesi. Tai sinähän varmaan tiedät kuka olet ja mitä haet. 😉 Mielestäni Hannalla on hyviä pohdintoja elämästä täällä blogissa. Enkä ole koskaan niiden perusteella miettinyt, että hän ei tietäisi kuka on tai mitä elämältään hakee. Päinvastoin mielestäni hän antaa meille muillekin ajateltavaa ”ääneen ajattelullaan”.
Kiitos Merja vinkistä. En vielä lopeta lukemistani. Haluaisin kuulla Hannalta vielä vastauksen; Mitkä ovat ne syyt miksi käyttää aikaa omien ajatusten tai tekemisiensä mainostamiseen ja dokumentoimiseen?
Ajattelin samaa tämän toisen Merjan kanssa. ”Aikuista naista” tuntuu usein ärsyttävän Hannan kirjoitukset. Luulen, että useimmiten ärsytyksen takana on katkeruus tai kateus? Olen nyt vuoden verran lukenut Hanna sinun blogiasi (ja lukenut tietysti myös arkiston) ja pidän siitä tavattomasti. Pidän pohdinnoistasi ja matkakertomiksistasi. Pidän tavastasi kertoilla avoimesti asioista ja välillä tiukastikkin kommentoivan maailman menoa.Ja tietysti blogit ovat kaupallisia, enpä ole koskaan ajatellut Hannan mittaavan ajatusmaailmaansa kaupallisella yhteistyöllä . Kiitos Hanna kirjoituksistasi, minä seuraan blogiasi jatkossakin suurella kiinnostuksella .
Hei Merja ja Merja 2!
Kiitos teille kommenteistanne – ihanaa jos viihdytte täällä mun juttujen keskellä! Ei pidä välittää ikävistä kommenteista, kun niissä ei ole mitään järkevää sanottavaa tai ylipäätään substanssia. Nimimerkit vaihtuvat, mutta kuten Pirjolle jo totesin, likavesi valuu aina samasta viemäristä, joten ongelmia on. Toivottavasti paha olo joskus vaihtuu kiitollisuuteen ja onneen.
Ja kaupallisuudesta – kaikki kirjoitukseni toki eivät ole kaupallisia, vain ne ovat, joiden alussa se on selvästi merkitty: Kaupallinen yhteistyö ja yrityksen nimi.
Ihanaa alkanutta vuotta teille Merjoille ❤️ja kaikille muillekin!
Hanna
Kyllä täytyy taas ihmetellä tätä pahansuopaisuutta, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei kannattaisi omaa pahoinvointiaan oksentaa näin ilkeällä tavalla ulos. Mitenkään muuten kun kateudella en voi näitä muutamia kommentteja ymmärtää. Jos näin kovin ärsyttää, siihen on oiva keino, älä lue! Minä ihailen Hannan tapaa kirjoittaa, niin sujuvaa ja soljuvaa, ilo lukea, jatka samaan malliin!
hei Pirjo,
Kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä kanssasi, on helppoa olla lukematta, jollei tieten tahtoen halua purkaa pahaa oloaan, blogia kommentoimalla. Nämä kommentoijat eivät koskaan näytä sähköpostiosoitettaan, mutta IP osoite näkyy aina. Nimimerkit vaihtuvat, mutta likavesi kaatuu aina samasta viemäristä. Ei kannata välitää – kuta enemmän tunkiota kaivaa, sitä enemmän se haisee.
Kiitos Pirjo – tosi kivaa että tykkäät lukea mun juttuja!
Onnen vuotta 2020 sinulle ❤️ Hanna
Hei kaikki Hanna Sumarin puolesta loukkaantuneet!
Blogien lopussa oleva kommenttikenttä on tiettävästi tarkoitettu myös kriittisen palautteen antamiseen…
Mainitut kateellisuus- ja katkeruusväitteet kuulostavat keskenkasvuisilta, jääköön ne omaan arvoonsa.
Aikuinen nainen esittää asiallisen ja varsin kiinnostavan kysymyksen ”Mitkä ovat ne syyt, miksi ko. bloggaaja käyttää aikaa omien ajatustensa ja tekemistensä mainostamiseen ja dokumentointiin”.
Onkohan siihen vaikea vastata?
Tätä kirjoittavan mielestä on erikoista ja suorastaan surullista, että isoäiti esittelee blogissaan omaa (kerska)kulutustaan, kun hänen lapsiaan nuoremmat nuoret peräänkuuluttavat vanhemmiltaan kulutuksen kohtuullistamista oman tulevaisuutensa takia.
Totta tietenkin, kullakin meillä on oma tärkeysjärjestyksemme, mitä jokainen joutunee jossakin vaiheessa myös tarkistamaan.
Palaute on lahja.
”Aina uudelleen meidän on kysyttävät itseltämme:
Kuka sinä olet tässä, tällä kalliolla.
Muut kertovat meille, miltä näytämme.
Keitä olemme, se meidän on tiedettävä itse.”
— Lassi Nummi
En malta olla kommentoimatta tuohon ”Mitkä ovat ne syyt, miksi ko. bloggaaja käyttää aikaa omien ajatustensa ja tekemistensä mainostamiseen ja dokumentointiin”. Eikö se ole vähän blogin idea, että kirjoitetaan omista tekemisistä ja ajatuksista? Itselläni on saunablogi, ja kirjoitan sinne saunomisesta silläkin uhalla, että pienhiukkasaktivistit pahoittavat mielensä.
Juurikin näin Ode. Bloggaaja kirjoittaa niistä asioista mitkä häntä kiinnostavat ja lukijakunta muodostuu siitä. Kysyisin siis miksi käyttää aikaansa lukemalla blogia joka ei kiinnosta tai ärsyttää?
Juu ymmärrän blogin idean, mutta olen edelleenkin kiinnostunut kuulemaan miksi ko. bloggaaja käyttää aikaa omien ajatustensa ja tekemistensä mainostamiseen ja dokumentointiin”? motiivi, tavoite ?
(Mutta tätä en ymmärrä.
Saunablokkaaja ilmoitti motiiviksi uhan ja tavoitteeksi pienhiukkasaktivistien mielen pahoittamisen).
Mahtaisikohan johtua siitä, että ”mainostaminen ja dokumentointi” on osa Hannan yrityksen toimintaa, Hannan työtä. Yllätyt ehkä, mutta kaikki eivät ole siistijöitä, opettajia, ambulanssikuskeja tms. Mikäli,sinä olet jossain töissä, olisitko muuten valmis lopettamaan / vähentämään työtäsi sen vuoksi, että se ärsyttää jotakuta kaltaistasi henkilöä?
Ode kirjoitti kommentissaan, että kirjoittaa saunomisesta siitäkin huolimatta = senkin uhalla, että joku siitä pahoittaa mielensä. Eli ei suinkaan tavoittele mielten pahoittamisia.
Selvensikö tämä edes vähän luetun ymmärtämistäsi? 😊
Toivottavasti nyt voit huojentunein mielin siirtyä seuraamaan blogeja, joissa ei ole mitään kaupallista toimintaa, motiivina ei ole uhka, eikä haluta pahoittaa kenenkään mieltä. Me muut jäämme tänne!
Hyvää vuoden jatkoa sinulle ja parempia lukuhetkiä!
On kyllä merkillistä miten tämä someilkeily ja tahallinen väärinymmärrys on ihan arkipäivää ja lähes jokaisen bloggaajan vaivana. Vaikka kirjoittaisi aidanseipäästä on paikalla joku joka vaan haluaa vääntää asioista ikäviä ja loukata toisten tunteita. Eipä näille kannata uhrata aikaansa ja energiaansa.
Toivottavasti nimimerkit aikuinen nainen, isotäti ja arvot kullakin löytävät itselleen arvokasta blogimateriaalia luettavakseen 🙂
Hei Merja 2
Ei kukaan varmasti ymmärrä tahallaan mitään väärin. Joidenkin mielestä on vain hauskaa olla trolli – se viihdyttää sairaita mieliä.
Ja näiden nimimerkkien takanahan on vain yksi henkilö, joten onneksi hirveän monen ei huoli ryhtyä uusia blogeja etsimään! 😂
Hanna
Näin vähän ajattelinkin, on niin samalla tyylillä kirjoitettu 🙂 Nää trollit on niin vaan ärsyttäviä, pilaavat monet hyvät keskustelut alkuunsa. Niinpä niin , huvinsa kullakin. Kiitos muuten noista Tallinnan vinkeistä. Pari viikkoa sitten kävin Valokuvataiteen museossa, enpä olisi siitä tiennyt ilman blogiasi. Suosittelen muillekkin 🙂
❤️
Nyt Hanna kyllä erehdyt – yhdestä henkilöstä!
Saunablokkaaja 😂, ei, minä en blokkaa eli sulje saunoja pois, päinvastoin, rakastan saunomista. Nämä trollit on hauskoja. 🤣 t. Saunalla uhkaaja
Puolestani teen loppun tälle keskustelulle ja oikaisuja väärin käsityksiin.
Ensimmäisen kommentini tein Hannalle, vastauksia ja komentteja alkoi tulla lukijoilta.
En tiennyt, että kommentit pitää olla positiivisia, että täällä ei suvaita erimielisyyksiä.
Kysymys jonka tein Hannalle, siihen vastasivat lukijat, jota ihmettelin miksi?
Hanna vastasi henkilöille, jotka antoivat positiivisia palautteita ja mainitsi nimimerkillä kommentoijat
tunkioiksi ja kaiken huipuksi trolliksi. Minua ei haittaa tunkiot ,trollit eikä myöskään kateellinen katkera ärtynyt aikuinen nainen nimittely lukijoilta, koska tiedän itse kuka olen. Tiedän myös sen , että nimimerkki ”arvot kullakin” ja ”isotäti” eivät ole minun nimimerkkiä.
Luen tästä eteenpäinkin Hannan blogia, lupaan olla kommentoimatta ettei synny härdelliä.
Ja Hanna ne IP-osoitteet tutkippa tarkemmin jos aikaa riittää. Hyvää jatkoa Hannalle kuin myös lukijoille.
Samoin sinulle! Minusta on kiva, että täällä on kaikenlaisia kommentteja, kommentoisit vaan jatkossakin. Ja ei, tämä ei ollut piruilua vaan ihan vilpitön mielipide.
Ajauduin vahingossa tänne blogiin ja päädyin lukemaan kommentteja (mikä oli virhe koska blogin perusteella olisin voinut alkaa seurata sitä). Aiemmin luin blogia jossa käsiteltiin kiusaamista ja ihmisten ilkeyttä toisiaan kohtaan (hyvin ajankohtainen aihe kohdallani). Nyt tämä keskustelu täällä ja nuo ihmeelliset törkeydet vastauksissa saivat minut kyllä ajattelemaan, että olisi kyllä peiliin katsomisen paikka, ihan jokaisella! Onko nyt niin, että positiivista palautetta”nami namia” saa kyllä antaa, mutta kyseenalaistaa ei saa. Oliko tuo kysymys niin loukkaava, että se oikeutti tuollaiseen käytökseen. Aika yliampuvaa mielestäni. Jos pitää blogia niin pitää myös pystyä keskustelemaan JÄRKEVÄSTI ja kunnioittavasti myös saatuaan palautetta joka ei miellytä. Ilkeydellä vastaaminen on alhaista. Sitä voisi pitää kasvun paikkana, jota alkaa työstää. Ehkä seuraava blogin aihe…. Kannattaisi katsoa Anna-sarjat uudelleen.