Parisuhdekattaus – minä ja hän

Hei vaan. Alkoi tässä naurattaa tämä elämä, parisuhde ja sen välillä mystiset koukerot, kun ollaan siipan kanssa vähän flunssassa himassa.

Kunnon kansalaisena noudatan perinteitä (niiltä osin kuin ne miellyttävät minua) eli syötiin eilen hernekeittoa. Ihan perinteisesti meni sekin – menin kauppaan ja ostin sitä kaksi purkillista. Joo tiedän – itse tehty on parempaa! Se on totta, mutta sitä ei huomaa, jos syö purkkisoppaa. Kerran tein sen virheen, että söin samana päivänä molempia. Oi oi! Ero on kyllä aikamoinen. Voidaan puhua vallan eri ruokalajista.

Eriparia kaikki tyynni!

No mutta soppa kassissa kotiin ja rokka tulille. Koska aikaa ei kulu kuin viisi tai kymmenen minuuttia oli syytä alkaa pöydän kattaus saman tien. Minähän olen tehnyt kattausjuttuja lehtiin pilvin pimein. Ja kertonut kuinka omassa lapsuuden kodissani oli kosolti sääntöjä joista ei poikettu. Kuten mm. maito on aina pöydässä kannussa. Tölkki on säilytysastia. Ruoka tuodaan pöytään tarjoiluastiassa, ei valmistusastioissa, pöytään katetaan myös aina lautasliinat, voi siirretään myyntipakkauksestaan – vaikka se olisi pöytärasia – tarjoilulautaselle ja tietenkin kaikille katetaan samanlaiset astiat.

Aika pitkälle olen elämäni aikana noudattanut kaikkia näitä sääntöjä. Jossain vaiheessa maitotölkistä ei enää kaadettu maitoa kannuun, mutta tölkki ei kyllä pääse vieläkään pöytään. Se majailee sivupöydällä. Voi tai siis Oivariini päsähtää arkisin pöytään ihan heittämällä, mutta jos on vieraita, niin sitten ei.

Mutta kuinka katan siis pöydän meille kahdelle? Lallaaa sanon minä! Kyllä on jutut muuttuneet, kun lapset muuttivat pois kotoa! Mutta kyse ei ole lepsuilusta (ainakaan ihan kokonaan) vaan erilaisista mieltymyksistä.

Vanhat Arabian lautaset ovat perintöä sekä lapsuudenkodistani, että isovanhempieni kodista. En tiedä sarjan nimeä, mutta lapsena me söimme näistä joka päivä. Niin ja tietenkin me pidämme myös sinapista hernerokan kanssa. Mutta aivan eri sinapeista! Minun suosikkini on makea ja vahva Dijon! Edit: Johanna Arabialta laittoi viestin ja kertoi että astiastolle on antanut muodon Friedl Holzer-Kjellberg ja kuvion Kaarina Aho! Kiitos!
Siipan lemppisinappi on tämä – Turun Sinappi vihreällä korkilla.

Kas mieheni nauttii mieluiten keittonsa (ja myös puuron sekä myslin) kovin syvältä keittolautaselta. Mutta minä vihaan sitä, jos suu palaa, joten arvostan hieman laakeampaa ja matalampaa lautasta. Mieheni nauttii kaikki lusikoitavat ruoat mieluiten Hackmanin Memory –sarjan jälkiruokalusikalla (joka on kyllä ihan soppalusikan kaliiperia! Kamalan suuri jälkiruokalusikaksi!) ja minä taas haluan käyttää Fiskarsin Functional Form –sarjan ruokalusikkaa. Eikä tässä vielä kaikki – meillä on myös eri mieltymykset koskien juomalaseja. Itselläni lasit vaihtuvat fiiliksen mukaan, mutta Jarppa juo mieluiten suuresta lasista ja suurimmet joita kaapista löytyy ovat Ikean klassikkoja. Itseäni juuri nyt miellyttävät eniten Tapio Wirkkalan Ultima Thulen lasit joista valitsen milloin minkäkin kaapissa lymyävän koon. Lisäksi katan meille aina lautasliinat, mutta puoliso ei koskaan käytä omaansa. Ikinä. Minä käytän aina. Alkoi siis naurattaa tämä kattaus ja piintyneet mieltymykset, kun aloin kattaa pöytää ja mietin siinä samalla, että onkohan kenelläkään samanlainen meininki?

Tästä kupista juon aamukahvia vain yksin ollessani. Älä kysy miksi – koska vastausta ei ole! Tai ainakaan minä en sitä tiedä!

Meillä sujuu nämä jutut aamuisin aika lailla samoin. Erilaiset puurolautaset ja -lusikat, puolisolla aina samanlainen kuppi mutta joka aamu hän jaksaa yhtä kohteliaasti tiedustella minulta millaisesta kupista rouva tänä aamuna haluaa juoda kahvinsa! Ja se tosiaan vaihtelee aivan holtittomasti. Mutta vaihtelu virkistää sanotaan! Ehkä se just sopii siis aamukahviin, tämä kuppien vaihtelu!

– Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7 kommenttia

  1. Ulla Eroma 26.02.2020

    Hauska❤️Meillä suurinpiirtein samoin, 51vuotta aviossa❤️

    Vastaa
    • hannasumari 27.02.2020

      😀Eikö ole hupaisaa! Yllätyin niin, että tämä ei ollutkaan aivan ainutlaatuista!

      Hanna

      Vastaa
  2. Johanna 27.02.2020

    Hei Hanna! Hedelmäkuvioinen sarja on nimeltään Sylvi; sen muodon on suunnitellut Friedl Holzer-Kjellberg ja kuvion Kaarina Aho.

    Mukavaa loppuviikkoa! Ystävällisin terveisin Johanna / Arabia

    Vastaa
    • hannasumari 27.02.2020

      Wau!
      Voi hyvä Sylvi! Kiitos Johanna! Mulla on tuota sarjaa pilvin pimein! Tarjoiluastioita joka lähtöön sekä lautasia kolmea sorttia! Ja nyt tiedän että se on Sylvi! En ehkä koskaan ostaisi noita, mutta koska rakastan kaikenlaisia astioita, en voi niistä luopuakaan. Muistuttaahan ne ihanasti vanhoista ajoista ja omasta lapsuudesta. Ovat toki myös käytössä vähän väliä. (Muulloinkin kuin silloin kuin me kaksi syödään purkkisoppaa!!)
      Ihana yllätys oli tämä viesti!
      Kiittäen,
      Hanna

      Vastaa
    • Anne Nylund 28.02.2020

      Hei,
      Innokkaana blogisi seuraajana ❤️
      Aloin hymyilemään, koska meillä aivan samoin.
      Ihan kuin olisin kuvaillut omaa elämääni ❤️

      Vastaa
  3. Pirjo 27.02.2020

    Huomenta,
    tuttua myös meidän perheessä, varsinkin tuo lusikkajuttu, mieheni haluaa keiton kanssa aivan eri lusikan kuin minä, kuin myös jäätelöön, mustikkapiirakkaan jne. Mutta vihreäkorkkisen meillä avaa molemmat hernekeittoon!

    Vastaa
  4. sirukka 27.02.2020

    Hyvä, että näin toimitaan muuallakin! Meillä (kaksi eläkeläistä) on omat merkit juustoille, leikkeleille, jogurteille ja tietysti sinapeille, mutta luojankiitos ne mahtuvat sentään samaan jääkaappiin! Kun näistä ei tarvitse kiistellä, niin loput asiat , isot ja pienet, sujuvatkin varsin sopuisasti!
    Iloista kevättä kaikkien kattausten kera!

    Vastaa