Tänään on – haluan tehdä kaiken – lauantai. Mutta mitä tekis? Joskus mulla on tämä hallitsematon vapauden tunne, joka saa pään ihan pyörälle. On siis päivä, jossa ei ole yhtään pakkoa, ai ainuttakaan suunnitelmaa ainoastaan pelkää suloista vapauden tunnetta. Ja mitä sitten alkaa tapahtua? Päässä alkaa muodostua suunnitelmia. Niitä nousee mieleen kuin Fairykuplat tisikaltaassa. Ja koska minut on siunattu positiivisella aikakäsityksellä, luulen päässäni, että ehdin tehdä kaiken. Esimerkiksi nämä:
🎄
Himottaisi lähteä Riihimäelle katsomaan millainen on Janne Katajan lelukauppa. Ostaisin samalla lapsenlapselle joululahjan.
🎄
Pieni pakkomielle olisi leipoa päärynäpiiras, jonka reseptin löysin netistä. Tämä on vaivannut jo monta päivää.
🎄
Isossa laatikossa eteisessä odottelee kanervanväriset pellavalakanat, tyynyjä ja peittoja ja haluaisin mennä tekemään muhkean petauksen makkariin
🎄
Haluasin ottaa kuvia meidän olkkarista ja näyttää millaisen muutoksen olen tehnyt sisustukseen
🎄
Olen koko syksyn halunnut istuttaa sellaisen tuhat tulppaanin, scillan ja narsissin sipulia meidän pihaan. (niitä ei kuulemma ole enää kaupoissa)
🎄
Pitäisi mennä ostamaan talvitakki. Mulla ei ole isoa, lämmintä muhkeaa takkia, jonka sisällä voisi elää ikään kuin omaa elämää
🎄
Olis ihanaa laittaa kotiin vähän joulufiilistä. Esimerkiks joulukuusi oli kiva!
🎄
Olis ihanaa mennä brunssille jonkun kans
🎄
Halusin tehdä tunnin joogaharjoituksen ja kahden tunnin kävelyn ulkona.
🎄
Tässä kaikki mitä on mielessä just nyt. Ja mitä tästä seuraa? Luultavasti en tee näistä mitään…Ensin vetelehdin vain pikkuhetken somessa ja kun katson kelloa, huomaan että siiähän meni yli tunti. Seuraavaksi täytyy ryhtyä aamutoimiin ja siivota hiukan ja lopulta aika valuu sormien välistä kuin se ihana etelän uimarannan hiekka, jota en ole nähnyt liian pitkään aikaan. (Ooh pääsisipä aurinkoon!)
Ai niin ja Barack Obaman kirja Luvattu maa on sohvalla ja olen lukenut siitä 53 sivua. Haluaisin lukea loput 819 sivua.
Miten sun lauantai onko ruuhkaa? Ja hei voit ehdottaa mitä noista sä tekisit jos olisit minä.
Mä alan nyt pohtia vaihtoehtoja – raportoin myöhemmin mitä tein.
Hanna
Kuvasit tuossa juuri mun viikonloput! Kiva kuulla, että en ole ainoa. Tämän syksyn aikana olen asiaa pohtinut usein, että miksi tää menee näin ja mitä voisin asialle tehdä, että joskus oikeesti sais jotain aikaiseksi.. Mielessäni oon ajatellu, että tää kuuluu vaan ruuhkavuosiin (lapset 7 ja 11) Miettinyt, että kun lapset ovat isompia sulavasti hoidan kaikki suunnittelemani puuhat kiireettä ja hymyssä suin! Taisin erehtyä.. 😀
Hahhah! Ihana kaimani! En tiedä mikä tää juttu on, mutta toisaalta, onko aina pakko saada jotakin aikaiseksi? Pahinta on ehkä se välitilassa oleminen. Että tekiskö vai ei? Ja sitten vaan hilluu siinä ihan kun olis koko ajan eteisessä!
Ja hei anteeksi hidas vastaus – en saa ilmoituksia sähköpostiin blogin kommenteista ja tämän kirjoituksen kommentit olivat ikävästi jääneet huomiotta!
Hanna
Kiitos tästä kirjoituksesta! Ensimmäistä kertaa huomaan jonkun muunkin tuntevan tällaista lauantairuuhkaa (hienosti sanottu)! Luulin olevani outo, ainoa ja kiittämätön koska ahdistuin vapaa-ajastani välillä tosissani. Kauhean paljon mahdollisuuksia, joista mihinkään ei sitten aika riitä kun vain tuskailen. Sinulla tosin tuntuu olevan positiivisempi ote tähän ruuhkaan 🙂 Itseäni auttoi kirjoittaminen, listaan ylös ajatukseni ja valitsen tärkeimmät/pakolliset sille päivää. Kiitos vielä, ja mukavaa lauantaita!
Hei Katja!
Arvaa mitä mulle kävi? Tein lopulta 14 tunnin työpäivän ja menin aivan väsyneenä raatona nukkumaan. Melkein itkua väänsin niin poikki olin..Tähän vois sanoa että niin hullu saunoo, että nahka irtoo!
Kirjoittaminen on hyvä juttu ja tärkeysjärjestyksen sekä aikataulun tekeminen – sitten vaan vetelee viivoja tehtyjen juttujen yli.
Ja hei anteeksi hidas vastaus – en saa ilmoituksia sähköpostiin blogin kommenteista ja tämän kirjoituksen kommentit olivat ikävästi jääneet huomiotta!
Iloa viikkoon!
hanna
Voi Hanna..ihana lukea kun jaksat olla positiivinen, blogistasi saa voimaa❤
Itsellä ekaa kertaa ikinä todella raskas syksy, joulumieltä ei ollenkaan, lumettomuus ja korona vie mieltä ennenkuulumattoman alas. Ikään kuin seuraan itseä sivusta että hui noinko alakuloinen oot!😔
Omassa elämässä kaikki hyvin ja silti koen näin.
Voi Piia! Älä mene tuohon! Tuo on mulle todella tuttua – kärsin kaamosmasennuksesta ja tiedätkö mitä – tämä on ensimmäinen vuosi, kun sitä ei ole tullut! Olen aivan ihmeissäni!
Mua auttaa todella paljon tuossa kuvaamassasi olotilassa vitamiinit ja kirkasvalolamppu sekä se, että tiedän, ettei ole hätää vaan kyse on valon puutteesta. Kun tuo olo hiipii mun sisuksiin, mä hengitän syvään ja jotenkin ajan tunteen pois. Rauhoitun.
Vitamiineja syön päivittäin. Olen kokenut että nämä auttavat minua: pitkävaikuttein C-vitamiini, runsaasti D-vitamiinia, alfalipoliinia, Omega 3 E-epa ja vahva B-vitamiini. Kun viikon on noita popsinut olen aina huomannut eron.
Tsemppiä sulle – kaikki on hyvin, joulu tulee, korona menee ja tulee uusi ihana kevät!
Ja hei anteeksi hidas vastaus – en saa ilmoituksia sähköpostiin blogin kommenteista ja tämän kirjoituksen kommentit olivat ikävästi jääneet huomiotta!
❤️
Hanna
Hei,
lauantait on niin ihania! Nousin varttia vaille kuusi, kananmunat kulhoon ja sokeria perään, vatkausta ja peruna- ja leivinjauhe mukaan, uuniin ja kymmenen minuuttia myöhemmin on kääretorttupohja valmis. Hetken kuluttua omenahilloa ja luumukanelirahkaa ja kermavaahtoa päälle, rullalle ja jääkaappiin. Tähden ripustus olkkarin ikkunaan, valoketjuja sinne ja tänne, joku tonttukin vapautui kaapista. Sitten uikkari alle ja lämpimät vaatteet päälle, reppu selkään ja kävelemään muutaman kilometrin päähän järveen uimaan, oli raikasta, vesi oli +1.5. Kotona lisää paikkoja kuntoon joulunaikaa ajatellen, verhot oli päivitetty jo viikkoa aikaisemmin. Vielä ennen ruuanlaittoa kerkesin päivän toiselle lenkille, aurinko tuli sen verran taivaanrannasta esiin ennen auringonlaskua, että taivas näytti erityisen kauniilta. Ihan paras päivä!
Pirjo!
Kuinka ihana lauantai sulla olikaan! Mulla on vaikeutena päästä tuosta ovesta ulos! On aivan kuin siinä oven edessä olisi joku MUURI ettei se aukea. Ja jos lähden. – olen onnellinen! vanha totuus!
Ja hei anteeksi hidas vastaus – en saa ilmoituksia sähköpostiin blogin kommenteista ja tämän kirjoituksen kommentit olivat ikävästi jääneet huomiotta! Ihanaa viikkoa sulle!
Hanna