Terveisiä Saarenmaalta!

Terveisiä Saarenmaalta! Täällä ollaan, ilman suunnitelmia, ilman pakkoa tehdä mitään. Ainoa asia mikä ärsyttää, on sisällä sekopäisenä pörräävä kärpänen, jota systemaattisesti epäonnistuen koetan häätää ulos.

Saunan lämminvesivaraaja on hajonnut, mutta ei se mitään, mökissä on oma, ja pesu onnistuu kylppärissäkin. Tiistaina saadaan saunakin kuntoon.

Mun mökkitapoihin on aina kuulunut aamulenkki. Se on tavallaan äärimmäisen tylsä, koska Saarenmaa on litteä kuin pannukakku, eikä täällä ole ainuttakaan mäkeä. Mutkiakin on reitinvarrella vain muutama, niiden sijaan on pari todella pitkää suoraa. Reitin maastollisen tylsyyden korvaavat havainnot reitin varrelta, joita olen alusta asti (vuodesta 2005) kutsunut lahjoiksi. Ja niitä riittää.

Saarenmaan luonto on kaunis maalaismaisema, tienvarsipelloilla, heinien ja viljan lomassa hehkuvat loistavan punaiset unikot. Näkyä on mahdotonta saada valokuvaan, eikä sitä saa helposti vangittua elävään kuvaankaan. Keltaisen korsien välissä vilkkuvat unikot ovat luonnon lahja ohikulkijalle, joka ymmärtää näystä nauttia. Salainen aarre. Unikkopellot, jotka lepattavat pelkkiä silkkisiä unikkoja, kuin perhosen siipiä, voi kuvata ja kuvataankin väsymättä. Ne ovat kauneimmillaan vastavalossa, ilta-auringossa.

Aamuisin kurjet vaeltava pelloilla ja niiden huuto kuuluu kauas. Eilen niitä nuokkui pellolla kahdeksan ja odotin että olisi käynyt tuuri ja ne olisivat lähteneet lentoon, mutta se tapahtui vasta myöhemmin kävellessäni kapeaa metsätietä pitkin. Kasvusto on tiellä niin tiheää, että muodostaa vihreän tunnelin, jonka lehvien lävitse taivas vain pilkottaa. Niinpä en nähnyt lentävistä kurjista kuin vilauksen, sen sijaan kuulin niiden torvien soiton, kun ne vaihtoivat paikkaa pellolta toiselle.

Matkan varrella tapaan myös lampaita ja joskus ihania otsatukkalehmiä, hevosia ja silloin tällöin yläpuolellani kaartelee lähellä pesivä valtava merikotka. Kauriita ja kettuja juoksentelee säikkyinä tien yli ja hitaampaa kulkua edustavat golfpallon kokoista kotiloa selässään kantavat etanat.

Lampaat nukkuivat aamulla vielä puun suojassa.

Ei siis ole tylsää, kun ei koskaan tiedä kenet matkalla tapaa. Yhtään ihmistä en yleensä näe. Meitä on täällä vähän ja minä liikun varhain. Parasta on kuitenkin hiljaisuus. Vain luonnon omia ääniä kuuluu. Missään ei hurise ilmanvaihtolaitteet eikä kehäteiden liikenteestä ole tietoakaan. Lentokoneetkin lentävät niin korkealla, ettei niitä kuule. Vain niiden kynänjäljet näkyvät taivaalla.

Hiljaisuutta pitäisi suojella. Emme edes ymmärrä elävämme melussa, ennen kuin yhtäkkiä päädymme hiljaisuuteen. Se ei ole hyvä juttu.

Lomafiiliksissä

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 kommenttia

  1. Nimetön 12.07.2020

    Kuulostaa ja näyttää niin kauniilta, idylliseltä. Tulenpunaiset unikot kuuluvat suosikkikukkiini. Ikävä kyllä omasta pihasta ne ovat hävinneet. Pitäisi istuttaa uusia. Vanhat viroslaiset perinnerakennukset ovat myös ihastuttavia. “Mökkinne” näyttää tosi kivalta ja viihtyisältä paikalta.

    Vietän tätä viikonloppua Espoon Tapiolassa ja ihmeekseni tunnelma aurinkoisena aamuna on täällä todella samanmoinen kuin siellä, eräänlainen pyhäaamun rauha. Todella hiljaista. Liikenteen ääniä tosi vähän. Tosin muutamia ihmisiä kävellen liikkeellä. Suurin osa paikallisista taitaa olla “maalla”.

    Vastaa
    • hannasumari 12.07.2020

      Eikä olekin ne tulenpunaiset unikot tosiaan ihania!
      Ja onnea hiljaisuudesta – kyllä me tarvitsemme sitä kaikki välillä ❤️
      Kiitos kommentistasi!
      Hanna

      Vastaa
  2. Merja2 12.07.2020

    Paratiisi taitaa olla oikea sana kuvaamaan Saarenmaata, niin kaunista. En ole siellä koskaan käynyt, mutta näiden blogikirjoitustesi kannustamana ehdottomasti mietinnässä. Me vietämme lomaa tällähetkellä Hämeen sydämessä hiljaisuudessa melkosen viidakon keskellä. Eli puutarhatöitä piisaa, mutta sehän on vaan nautinnollista🙃

    Vastaa
    • hannasumari 12.07.2020

      Puutarhatyöt on parasta liikuntaa, koska siinä saa kaki kärpästä yhdellä iskulla!
      Saarenmaan reissu kannataa tehdä ehdottomasti ja varata tarpeeksi aikaa siihen. Kaksi päivää menee pelkästään matkoihin, vaikka nekin ovat elämyksellisiä.
      Kiitos kommentistasi! ❤️
      Hanna

      Vastaa
  3. Vanhus 22.07.2020

    Vähälläpä olet tähän mennessä päässyt punkin aiheuttamista oireista Hanna! Vain pari vuotta kulunut ensimmäisestä tartunnasta! Hoitojakin olet saanut, vaikka eivät kaikki ole sopineetkaan sinulle.
    Minulla oli mielestäni punkista johtuva borrelioositartuta noin vuonna 2006. Ötökkä oli porautunut kivesten alapinnalle ryppyiseen ihoon ja kuollut sinne ilmeisesti ilman veriateriaa. Oli jäänyt pieneksi. Vaiva alkoi varpaan kärkien puutumisella ja turran tunteella, mikä jakuu vieläki. Eteneminen ylöspäin noin 5 cm vuodessa ja turtuminen on nyt polven hieman yläpuolella. Antibioottiakin olen saanut 2-3 kertaa mutta liian myöhään. Lääkärit pitävät nykyisin neuropatiana, vaikka dagnooseja ollut hyvin monia. Kukaan lääkäreistä ei ryhdy selvittämään, mistä heidän diagnoima “neuropatia” johtuu. Nykyisin ei saa enää minkäänlaista hoitoa. Vain “oireenmukainen hoito” on sallittu. Särkylääkettä vaikka ei ole hermosärkyä ollut koskaan. Lääke vie tokkuraan. Antibioottia ei lääkäri anna, vaikka se auttaisi pienemmillä oireilla. 2 kolmen viikon kuuria oli viimeksi ja se auttoi.Noin 3 vuotta sitten minulla oli punkki kiinni reidessä ja iholla oli kämmenen kokoinen punainen läiskä. En päässyt edes päivystykseen. Vasta läiskän hävittyä pääsin vastaanotolle. Onneksi eräs eläkkeelle jäävä lääkäri uskoi minua ja sain auttavan kuurin. Nyt olisin uusimisen tarpeessa mutta saan vai Lyrica-kapseleita vaikka ei säre mistään. Vain jalkaterien lihaskramppeja öisin ja turran tunnetta varpaita liikuteltaessa.

    Vastaa
    • hannasumari 22.07.2020

      Hei Vanhus,
      Kertomuksesi on järkyttävä ja valitettavasti samankaltaisia asioita tapahtuu monille. Tuntuu ettei borrelioosia osata valttämättä hoitaa täällä. Saksassa on Lyme-Borrelioosi klinikka, jonne jotkut suomalaiset ovat menneet hoitamaan borrelioosin pois. Sen nettiosoite on tämä: http://evofrankfurt.com/
      Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää ja että saat äänesi kuuluviin lääkärissä.

      terv
      Hanna

      Vastaa