Tervetuloa aurinkoiseen Espanjaan!

Vesisade piiskaa peltikattoa ja ikkunoita. Valoa tulee vain kelmeistä katulampuista, flunssa painaa rintakehää ja olo on raskas. Yleensä näihin aikoihin pakkaan laukun ja lähden matkalle. Nyt tai viimeistään marraskuussa. Pimeys masentaa, en oikein siedä valotonta aikaa, se tekee olon oudon kummalliseksi. Mörkö istuu olkapäälle. Mutta ei tänä syksynä! Miten mahtavaa! Vielä ei ole tullut ensimmäistäkään viitettä siitä, että olisi liian kauan vuorokaudesta pimeää. Ja kun tuo peltikattoa pommittava sade herätti minut päätin kaivaa pari aurinkokuvaa päivän iloksi. Laitoin läppärin kuvakirjaston hakusanaksi Espanja ja aloin nauttia. Vahän nauratti se, kuinka samat asiat toistuvat jokaisen reissun kuvissa. Asiat joita rakastan: Aikaiset aamut, auringon nousut, vähän myös auringon laskut, jumppaaminen ulkona meren äärellä, paikat joista näkee kauas. Niin ja appelsiinipuut. Rakastan niitä ihan hulluna.

Meren aalloissa kahlaaminen on parasta
Se vapauden tunne, jonka meri tuo!
tätä kun katsoo, voi kuvitella kuinka aallot kahisevat laiskasti pitkin rantahiekkaa.
Tämä on tyypillinen tilanne. Samanlaisia selfieitä kameran rullassa on triljoona. Olen hiipinyt ulos aamulenkille heti, kun aurinko on nousemassa, herättmättä Jarppaa. Ranta ja kadut on vielä autioita ja olen äärettömän onnellinen. Katson aurinkoa niin että silmiä särkee. I love that!
Fustrakeppi on matkassa mukana ja siis voiko olla ihanampaa, kuin tehdä venyttelyjä rannalla! En mä kotona venyttele ollenkaan…Tämä kuva on otettu vähän seitsemän jälkeen aamulla.
Tällaisia kultaisia hetkiä siellä aamutuimaan saa kokea. Tämä hetki oli merkillinen. Oli aikainen aamu ja olin tuijottanut paikoillani, kun aurinko nousee ja lopulta, kun se oli ylhäällä maltoin lähteä eteen päin. Ja sitten näin tämän. Kuvaa ei ole muokattu. Oli aivan hiljaista ja purjevene oli kuin aavelaiva. Koko maisema oli kullanvärinen. Se energian määrä, jonka tästä kaikesta sain välittyy minulle edelleen tästä kuvasta. Niin maagista.
Tämä on iltapäivän hiljainen hetki. Ei ole kiire minnekään. Mikä lahja!
Vuosi sitten meillä oli vuokralla huvila, jonka piha-alueelta tämä kuva on. Tästä oli kaksikymmentä askelta rantaan, jonka kilometrien mittainen kävelytie myötäilee merenranta. Ei ollut vaikeaa lähteä lenkille. Se oli ainoa asia mitä siellä välttämättä halusi tehdä!
Huomenta!
Treenaaminen ulkona on ihanaa. siinä on enemmän iloa mukana, kuin kuntosalilla treenatessa.
Varsinkin joogaaminen ulkona on jotenkin hirveän energisoivaa. Tässä tosin en mitään joogaa, vaan halusin ainoastaan ihanan kuvan.
Kerran kävelin korkealle vuorelle Torremolinoksen yläpuolelle. Matka oli haastava, koska se oli koko ajan jyrkkää nousua keskipäivän kuumuudessa. Olin yksin matkassa, se tuntui nastalta. Mielikuvitus sai laukata, vaikka välillä mietin että hullu ja kuinka ikinä jaksan kävellä takaisin. Ylhäällä odotti tämä. Istuin tuolla penkillä ja söin evääni. Manchegoa, patonkia ja omenan ja join kylmän cappuccinon. Olisin halunnut jakaa tämän maiseman jonkun kanssa ja nyt voin tehdä sen – teidän kanssanne!
Kun katselen korkealta maailmaa mietin, kuinka ihmeellinen se on. Näen pieniä kyliä loputtomiin. Siellä ihmiset puuhastelevat arkisia juttujaan. Joku nauraa, jotkut riitelevät, joku keittää, joku paistaa. Joku rakastaa, joku vihaa, joku itkee… Ja vuorilla on ihan hiljaista. Jotenkin sitä tajuaa kyllä kuinka pieni on ihminen murheineen ja iloineen. Onnesta kannattaa ottaa kaikki irti, kun se kohdalle sattuu. Pienistäkin murusista.
aaah – rakastan kauniita ja nopeita autoja. Hulluna.
Rakastan myös pähkinöitä ja pakko on sanoa, että Suomessa pähkinöiden laatu ei ole kehuttava. Ja lisäksi ne maksavat täällä liikaa.
Oli pakko ottaa tämä mukaan. Mulla oli rakennekynnet ainakin 15 vuotta. Ihana Airi Kuusma-Pavlov teki ne upeasti kakki nuo vuodet. Välillä hulluteltiin ja siis – isot sormukset olivat vuosia mun juttu. Nyt kynnet on naturel ja sormissa joskus vain kapea vihkisormukseni.
Aamiainen on päivän paras ateria. Voisin syödä aamiaista viisi kertaa päivässä. Illalla kun menen nukkumaan nukkumaan ajattelen jo kuinka ihanaa on kun saa pian syödä aamiaisen. Ja tietenkin se on ihaninta meren äärellä ulkona.
Appelsiinipuut 🧡

Voiko tämä olla sattumaa?
Mimosat! Kuinka kultaa ja aurinkoa!
Vanhat seinät ja ruusut
Jalat penkillä – sananjalat
Onni ❤️

Tällaiset kuvat tähän aamuun. Itselleni tuli ihana fiilis. Niin paljon aurinkoa ja merta, lämpöä ja tuulen tuiverrusta hiuksissa.

Ihanaa päivää ja rakkautta sulle

Mun blogeja saa aina ihan mielellään jakaa – ei tarvitse erikseen kysyä

Hanna

❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

10 kommenttia

  1. Katinka 18.10.2020

    Ihania kuvia☀️ Kovasti on ikävä aurinkoa,palmuja, lomafiilistä m u t t a,se kuuluisa mutta olen tämän ikävän kääntänyt näin itselleni.Jos oli ihan pakko sairastua vakavasti niin,että lähes ainoat auringonnousut katselin Meilahden tornisairaalan ikkunasta enkä milläään ilveellä olisi pystynyt reissaamaan Korona päätti puolestani ettei asiaa kannata surra.Ehkä ensivuonna! …☀️🌴

    Vastaa
    • Hanna 20.10.2020

      Oi Katinka!
      Tsemppiä – ensi vuonna parempi tuuri meille kaikille! Ja sinulle varsinkin!
      Ei surra!
      ☀️🌸🦋
      Hanna

      Vastaa
  2. Mari 18.10.2020

    Kiitos, ihania kuvia ja tunnelmia tähän aamuun.

    Vastaa
  3. Eine Smolander 18.10.2020

    Kiitos Hanna, kun piristit päivääni!
    Yt. Eine

    Vastaa
    • Hanna 20.10.2020

      Ihana Eine! Kiitos sinulle ❤️
      Hanna

      Vastaa
  4. Pirjo O 19.10.2020

    Hei Hanna!
    Voi kuinka ihania kuvia👏 Niistä tulee tosi hyvälle tuulelle, tuntee tuoksuja ja ihanan lämmön. Milloin taas mahdetaan päästä etelään lomailemaan. Tuleeko vielä entisiä aikoja. Voiko maailma olla vielä entisenlaisensa. Väkisinkin tulee välillä synkkiä ajatuksia, vaikka ehdottomasti tulisi näinä aikoina pitää yllä positiivista mieltä.
    Toivottavasti tulee pian aika, kun on taas uusien kuvien aika.
    Hyvää syksyä🤪

    Vastaa
    • Hanna 20.10.2020

      Hei Pirjo,
      Kiitos! Samaa olen miettinyt itsekin, mutta ei vajota synkkyyksien kuiluun! Kyllä me vielä matkustetaan ja tavallaanhan tämä tilanne on vähän hassu,näiden matkustusrajoitusten kanssa. Mietin vaan että jos kohdemaassa on sama koronatilanne, kuin Suomessa, niin miksi sinne ei voisi mennä?
      Nyt vaan sormet ristiin ja peukut pystyyn että pian tulisi toimiva ja turvallinen hyvä rokote ja päästäisiin tästä kurimuksesta!
      Siihen asti on vissiin elettävä muistoissa!
      Aurinkoa!
      Hanna

      Vastaa
  5. Paula 22.10.2020

    No ihana fiilis tuli tännekin noita niin kauniita , hauskoja , kekseliäitä ja valoisia kuvia katsellessa!
    Kiva , kun jaat iloa , valoa, toivoa ja uskoa täällä blogissakin!

    Vastaa
    • Hanna 23.10.2020

      Jeeeee! Ihanaa Paula! Kiitos!

      Hanna

      Vastaa