Polvileikkauksen jälkihoito kotona – terveisiä sohvalta

Terveisiä omituisesta ajanjaksosta. Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle viime aikoina. Ensin tuli korona, joka supisti kaikkea elämää ja kutisti virikkeet olemattomiin, käänsi elämän kokonaan jotenkin sisäänpäin. Ja sitten tasan kuusi viikkoa sitten kaaduin aamulenkillä ja oikean jalan nelipäinen reisilihas irtosi ja elämä kutistui entisestään. Se muuttui elämäksi sohvalla. Olohuoneesta tuli hoitolaitos ja elämän keskipiste. Olen maannut sohvalla enemmän kuin koskaan. Polvileikkauksen jälkihoito kotona on ollut tärkein puuhani.

Kaaduttuani minut vietiin ambulanssilla Jorvin sairaalaan, jossa röntgenkuvien avulla todettiin, ettei polvessa ole murtumaa. Magneettikuvia ei otettu, mikä oli minusta varsin outoa. Palasin kotiin hämmentyneenä. Polvi oli turvonnut valtavaksi palloksi. Polven päällä oli lapsen pään kokoinen pallo. Tässä kohtaa onni jo alkoi potkia minua kuitenkin. Meillä oli koekäytössä X°CRYO-hoitolaite, jolla annetaan huippukylmähoitoa.

Huippukylmästä on apua erilaisten lihas-, nivel- ja iho-oireiden hoitoon. Se myös poistaa turvotusta. Ja vot – kun tulin kotiin niin puhallettiin kylmää polveen ja pallon ympärysmitta pieneni monta settiä ja pakotus hellitti tietenkin. Mietin ettei voi käydä niin hyvää munkkia, että moinen laite on meillä juuri sillä hetkellä, mutta niin se vaan oli!

Mitä huippukylmähoito tekee?

Kylmähoito aiheuttaa kehon pintasolukon thermoshokin eli simuloidun hätätilan, jolloin solut reagoivat siten, että parasympaattinen hermosto lähettää hätäsignaalin, mikä vuorostaan saa kehon tuottamaan useita hyvinvointia lisääviä entsyymejä ja hormoneja kuten esimerkiksi adrenaliinia, kortisolia, endorfiineja ja testosteronia. Näiden luonnollisten ainesosien lisääntyminen verenkierrossa edesauttaa paranemista tulehduksista, vammoista ja leikkauksista. Kylmähoito auttaa moneen kiusaan, esimerkiksi hankalaan jäätyneeseen olkapäähän ja CRYO-laitteita on käytössä mm. fysioterapeuteilla.

Laite puhalsi -30 asteista ilmaa polveen eikä se oikeastaan tuntunut miltään. Ihon lämpötilaa täytyy mitata jotta kylmyys on riittävää, mutta vältytään paleltumilta. Kun ihon läpötila on miinus neljän ja kahden asteen välillä homma on hoidossa. Hoito kestää 2-3 minuuttia.

Leikkauksen jälkeen

Lisää kylmää – nyt myös kompressiota

Polvi leikattiin Pihlajalinnassa ja siellä minulle suositeltiin jälkihoidoksi edelleen kylmää, mutta nyt kylmäkompressiota kahdeksi viikoksi. He olivat todenneet, että laite edistää paranemista hyvin, joten tietenkin vuokrasin sen. Kaksi viikkoa maksoi 290 € .

Game Ready on kannettava kylmäkompressiolaite, jonka säiliöön laitetaan jääpaloja ja kylmää vettä. Polven ympäri kiedotaan mansetti, jossa kulkee jääkylmää vettä ja joka samalla tekee jaksottaista kompressiota ja siten pumppaa turvotusta pois.

Pidin jalkaa koholla ja käytin laitetta useita kertoja päivässä. Kylmä ja kompressio tuntuivat ihanilta. Aivan eri asia kuin pakastimesta otettu kylmäpakkaus, joka tuntuu inhottavalta tai jos ei tunnu, se ei ole kyllin kylmä auttaakseen kunnolla. Olen tosi kiitollinen että laitetta suositeltiin ja että otin sen, vaikka vakuutukseni ei korvaa apuvälineitä.

Seuraavaksi fysikaalista versuoniterapiaa

Käytössäni on myös Bemer-laite. Vanha rakkauteni, joka meillä on ollut jo vuosia! Bemer tehostaa pienten verisuonien heikentynyttä verenvirtausta ja siten tukee elimistön omaa parantumiskykyä ja uusiutumisen prosesseja. Se parantaa haavoja ja urheiluvammoja. Niinpä makasin Bemer-patja sohvallani ja sen nauhamainen B.Pad polven ympäri kiedottuna. Tiedän kokemuksesta että Bemer nopeuttaa esimerkiksi haavojen paranemista ja siitähän tässä on kysmys. Aikamoinen repeämä ensin ja sitten kirurgin korjaus.

Sitten kompressiota lahkeissa

Kun kylmäkopressiolaite kahden viikon käytön jälkeen piti palauttaa, ostimme kotiin RecoveryPump -lahkeet. Kompressio vähentää turvotusta ja parantaa verenkiertoa ja liikeratoja ja nopeuttaa palautumista. Apu on ollut huomattava varsinkin niinä päivinä, kun olen joutunut seisomaan paljon. Kun vedän lahkeet jakoihin ja ne täyttyvät ilmalla ja alkavat rytmikkäästi puristaa jalkoja, meinaan aina nukahtaa ja välillä nukahdankin. Olen huvikseni mitannut polven ympärysmittaa ja lahkeet kyllä poistavat turvotusta nopeasti.

Sitten taas huippukylmää

X°CRYO-hoitolaite on edelleen meillä ja polvi saa nyt kylmää kyytiä joka päivä. ja sitä saa myös rystyseni, joka on kipeytynyt jatkuvasta somen selaamisesta puhelimella. En ole eläessäni ollut näin paljon somessa. Se on todellakin viihdyttänyt ja ahdistanut minua ihan tasapuoliseti. Mutta etusormen rystynen on kipeytynyt ikävästi. Kun se saa kylmää, kipu lähtee.

Osteopaatti tuli kotiin – kiitos Sami!

Kun makaa päivät pitkät, somettaa ja käyttää läppäriä sylissään sohvalla maatessa, on niska ja hartiat aika kovilla. Ja kun kävelee toinen jalka piikkisuorana, on lantio ja koko kehon järjestelmä vinossa ja se kanittaa ja jumittaa.

Olen käynyt viimeiset vuodet Sami Ruotsin käsittelyssä, osteopaattisissa hoidoissa ja sen etuja ja ihanuutta en voi liikaa ylistää. Käsittely tuntuu pehmeältä ja lempeältä, mutta sen vaikutukset ovat syvät ja tehokkaat. Hoito on kokonaisvaltaista ja se vaikuttaa minuun kokonaisuutena. Koska matkaaminen yhtään mihinkään, on ollut äärimmäisen vaikeaa Sami tuli kotiimme tekemään hoidot. En tiedä kuinka kierossa kulkisinkaan nyt, jos hän ei olisi oikonut kehoani.

Missä nyt mennään?

Jalassa on ortoosi, jonka varmaan saan pois ensi torstaina. Ortoosi on tuki, joka pitää jalan piikkisuorana. En ole saanut taivuttaa polvea, kuin kontrolloidusti, kun olen tehnyt annettuja harjoitteita kolme kertaa päivässä. Ja voin sanoa, etten koskaan elämässäni ole ollut yhtä motivoitunut liikunnallisissa kotitehtävissä. En ole tiennyt edes mitä motivaatio tarkoittaa. En ole koskaan halunnut mitään yhtä intohimoisesti, kuin saada jalan kuntoon mahdollisimman hallitusti ja hyvin.

Se onkin mielenkiintoinen juttu. Motivaatio. Se ei ole koskaan ajanut minua mihinkään. Okei, kun nyt keväällä aloin systemaattisesti lenkkeillä joka päivä, halusin taittaa matkan joka kerran nopeammin. Mutta se on pieni ärsyke vain, verrattuna motivaatioon. Fustratreeneissä motivaatiota on kyllä ollut, mutta se ei ollut syvältä kumpuavaa tahtoa, vaan jotakin muuta, jolle minulla ei ole nimeä. Olen ollut motivoitunut treenatessa ja halunnut tehdä kaikki liikkeet super hyvin. Onko se motivaatioita? En tiedä.

Positiivinen asenne ja rakkaus on parhaat parantajat

Voisi ajatella, että pää on ollut lujilla tämän jutun kanssa. Että olisi ottanut päähän aivan hulluna, kun piti sattua tällainen tapaturma. Ja ottikin sillä hetkellä, kun makasin maassa, keskellä katua ja tajusin, että nyt kävi kyllä jotain, mistä ei toivu hetkessä. Pelkäsin ja olin paniikissa. Mutta kun kahden seuraan päivän aikana tulevaisuuden kuva selvisi, rauhoituin. Pääsin tarvittavaan leikkaukseen jo kolmantena päivänä kaatumisen jälkeen ja ymmärsin että pystyisin tekemään kesäksi sovitut rakkaat ja minulle tärkeät työt.

Syitä turhautumiseen olisi riittänyt En voi ajaa autoa, enkä edes mahdu henkilöautoon koska jalka on suorana. Ensimmäiset viikot olin tyystin kotona, sitten tein yhden vierailun lapsenlapsia katsomaan ja kävin viikoittain fysioterapeutin luona. Kotimatkalla pysähdyimme syömään lounasta ravintolassa, mikä oli huippua. Matkalla katsoin auton ikkunasta kukkivia nurmia ja ihmisiä, kuin ihanaa unta. (Mahdun tilataksiin ja matkailuautoon)

Itseänikin jotenkin hämmentää, etten ole ollut ihan paskana tapahtuneesta. Yksi syy on varmasti se, ettei minulla ole kipuja ollenkaan. Kipu tekee ihmisen kärsimättömäksi ja vihaiseksi. Epätoivoiseksi. Toinen syy on se käsittämättömän suuri huolenpidon ja rakkauden määrä, jota olen saanut kokea koko tämän ajan.

Rakkaus parantaa

Jotkut viestittivät, että ehkä minun on aika pysähtyä, mutta tiesin ettei se ole niin. Olen energinen ja tekevä, mutta osaan myös laiskotella enkä ole tänä korona-aikana mitenkään riehunut yli äyräiden. Jos jotain tarkoitusta haluaa tälle äksidentille hakea, niin tällä hetkellä näen, että on hyvä huomata olevansa syvästi rakastettu. Sen olen saanut huomata aivan erityisellä tavalla. Se on ihmeellistä.

Kun nyt kirjoittan tätä, olen ensi kertaa turhautunut. Maanantaina alkavat työt ja haluaisin laittaa kuvausvaatteet rekkeihin ja silittää kaiken. Viedä ja tuoda tavaroita huoneesta toiseen ja ajaa kaupunkiin hoitamaan asioita.

Kaikenlaista jäi kesken, kun pysäys tuli yllätyksenä. Haluaisin hoitaa asiat loppuun. En voi. Enkä halua kiusata ihmisiä pyytämällä apua asioissa, jotka voivat odottaa. Mutta se kyllä vähän syö minua. Seisovat keskeneräisyydet. Ja jos luetteloa haluaa jatkaa, niin puutarha on aivan rempallaan ja tulee olemaan sitä, sillä kun työt maanantaina alkavat, ne vievät koko kesän ja meidän työpäivät eivät ole sitä sorttia, että illalla ehtisi kitkeä ja rajata kukkapenkkejä, siirtää ja istuttaa kasveja.  

Mutta täällä ollaan edelleen ja kirjoituset jatkuvat ja tahti tihenee, kun on muutakin kirjoitettavaa, kuin se kuinka paljon polvi treenatessa koukistuu (n. 55°) Ja että harjoittelin pihalla ylämäen kävelyä, joka onkin hassusti vaikeaa, kun polvea ei voi koukistaa.

 Seuraava päämääräni on saada reisilihakset vahvoiksi. En tiedä mitä se vaatii, mutta oli se mitä hyvänsä, sen teen. On kivaa päästä sykkeeseen täältä olohuoneesta. Saada inspiraatiota ja nähdä ihmisiä.

Ihanaa päivää kaikille – pysykää pystyssä!

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮