60 kauneinta kotia ja mökkiä – Suomen kaunein koti

Kesä on mennyt Suomen kaunein koti ja -mökki ohjelmien kuvauksissa. On ollut ihanaa matkustaa ympäri Suomea ja käydä tutustumassa niin monenlaisiin, kauniisiin, persoonallisiin ja kovin erilaisiin koteihin ja lomakoteihin. Voidaan sanoa että olen nähnyt tänä kesänä 60 kauneinta kotia ja mökkiä. Muuta kesään ei juuri ole mahtunutkaan. Päivät on kuluneet lennossa. Yhden kodin ja mökin kuvaamiseen menee yksi päivä ja kun jaksossa niitä esitellään kolme kerrallaan, niin kuvauspäiviä kertyy peräti 60. Lisäksi tulee muutama ohjelman kokonaisuuteen liittyvä kuvauspäivä ja ekstrajaksojen kuvaukset.

Kaiken kaikkiaan tarvitsen siihen 68 eri asukokonaisuutta. Se on valtava määrä kauniita pukuja. Kotona sitten viihdynkin verkkareissa ja kodin ulkopuolella suosikkiasu on isot rikkirevityt farkut, valkoinen T-paita ja iso villapusero, joka ei oikein ole enää salonkikelpoinen, mutta rakas se on!

Ajattelen ohjelmasta, että se on hyvän mielen proggis ja samaa mietin arvostellessani koteja. Mulle merkitsee paljon se, millainen tunnelma seinien sisäpuolella on, koska se kertoo minulle jotakin siitä, millaista kodissa tai mökissä on elää sen käyttäjän kannalta. Jos kaikki olisi tehty samojen kriteerien ohjatessa, olisi meillä aika yksitotista meininkiä. Omat persoonalliset ratkaisut ja out of the box –ajattelu on tärkeää. Monesti joudutaan tekemään kaikenlaisia kompromisseja ja haluan katsoa niitä mielenkiinnolla, enkä aina siltä kannalta voisiko asiat tehdä jotenkin paremmin. Koska lopulta kaiken voisi aina tehdä paremmin. On mahtavaa nähdä, millaisia ideoita ihmisillä on, ja on myös erittäin kiinnostavaa koettaa sukeltaa siihen ajatusmaailmaan ja visuaalisuuteen, joka erilaisista kodeista löytyy. Kauneus on lopulta täysin subjektiivinen kokemus, vaikka onkin paljon asioita, jotka määrittelevät hyvää ja huonoa makua. Kannattaa kuitenkin muistaa välillä, vaikka Salvador Dalin taidetta. Ei se kaikki kaunista ole, vaikka taitavaa ja kiehtovaa juuri siksi onkin.

Ohjelmat ovat pyörineet nyt kanavalla jo muutaman viikon ja ohjelmapalautettakin tulee kiitettävästi. On kyllä ihanaa, kun ihmiset pysäyttävät kadulla ja kiittävät kivasta ohjelmasta. Siitä tulee aina kiva fiilis. Ja nimenomaan siitä kohtaamisesta. Että ihminen katsoo silmiin ja kertoo kuinka tykkää katsoa ohjelmaa. Kyllähän se palkitsee ja tuo sen tunteen, ettei turhaan töitään tee.

Tietenkin tulee myös kritiikkiä. Se kannattaa tutkia tarkkaan ja jos siinä on totuuden siemen, siitä kannattaa ottaa opikseen.

Tänä aikana kuitenkin se on kuitenkin harvemmin rakentavaa tai asiallista, vaan ne harvat kritiikit ovat usein puuta heinää ja kaikenkarvaista marinaa, joka tuntuu olevan ennemmin oman pahan olon purkamista, kuin mitään, mitä kannattaisi ottaa mitenkään vakavasti. Ei niitä kommentteja voi verrata esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa joku jota olen pitänyt ystävänäni, hämmästyttää minut olemalla ilkeä. Random tyyppien marinat valuvat mulla kuin vesi hanhen selästä.

Olisi kiva joskus tehdä tilastoa ohjelman teon luvuista kuten montako kertaa olen syönyt lounaan bensa-asemalla, montako irtoripsitupsua luomiini on liimattu, montako kertaa olen syönyt hotellissa niitä kirpeitä marjoja aamupuurossa jne. (ystävälliset katsojat ovat laskeneet montako kertaa ohjelmassa on sanottu, että joku on IHANAA. Lopputulos oli kuulemma ”paljon” ei siis eksaktia lukua, mikä vähän harmittaa. Siis niin ihana juttu tämä – koska kuinka ihanaa se on, että on ihanaa! Sehän on fantastista! Voisin myös laskea montako Novelle Plus Sinkki+E pulloa olen juonut. Tai montako kertaa olen vaihtanut repaleiset farkkuni esiintymisasuun ABC:n vessassa.

Mutta yhtä kaikki, ihanaa on ollut ja super tiimi on ollut ohjelmaa tekemässä, josta olen kiitollinen, muuten homma olisi käynyt raskaaksi.

Tässä linkki yhteen vanhaan kirjoitukseen ohjelman teosta.

Pysytään kanavalla! Ja blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen 🙂

Rakkaudella

Hanna