Ikääntyvän ihon paras anti-age ihonhoito on huolellinen puhdistus ja kosteutus. Siihen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin kaksi tuotetta. Päivä- ja yövoiteella on omat tehtävänsä, seerumi antaa lisätehoja ja herkkä silmänympärysiho tarvitsee oman, aivan ohuen tuotteensa. Testasin Nivean Cellular anti-age -tuotteita kotona ja Espanjan auringossa.

On niin hassua, että vaikka vuodet karttuvat , niin pään sisäpuolella asuu aina vaan nuori minä. Mutta voi apua, kun yllättäen näkee kasvonsa peilistä ilman peili-ilmettä, niin totuus paljastuu itsellekin. Mutta ihon hoito on ihanaa ja kun hoitaa omaa ihoaan rakastaen, saa jo hoitamisesta paljon iloa. Toinen ilonaihe on terve, heleä ja joustava iho, jonka ennenaikaista vanhenemista voi ehkäistä hyvällä hoidolla.

KAIKKI ALKAA PUHDISTUKSESTA

Kaikkein tärkeintä ihonhoidossa on huolellinen puhdistus. Syy siihen on yksinkertainen – jos ihon pinnassa on meikkiä, pölyä, nokea, liikenteen aiheuttamia epäpuhtauksia tai ihon omia kuona-aineita kuten hikeä, hoitavat voiteet ja seerumit eivät pysty imeytymään ihoon, vaan rahat sekä tuotteet menevät hukkaan.

Nivean näppärä MicellAIR ihonpuhdistusvesi on raikas ja ihana tuote, jolla lähtee kevyt meikki helposti pois kasvoilta, silmistä ja huulilta. On kivaa, että yksi puhdistustuote hoitaa koko homman, eikä esimerkiksi silmämeikin puhdistukseen tarvita omaa tuotetta. (Paitsi jos käyttää vedenpitävää ripsiväriä) Pyyhin MicellAIRilla kasvot puhtaiksi illalla ja raikastan ne uudelleen aamulla ennen hoitotuotteiden laittamista.MicellAIR on kiva ottaa myös treenikassiin mukaan, sillä tykkään treenata kasvot meikittöminä. Hiki ja meikki ei ole kiva eikä raikas yhdistelmä.

MicellAIR on raikas eikä se kuivata ikävästi ihon pintaa, vaan tekee sen ainoastaan vastaanottavaiseksi hoitotuotteille. MicellAIRia on kolmelle eri ihotyypille kuivalle, herkälle sekä normaalille iholle.

Nivean Cellular Anti-Age –sarja on ikääntyvän 40+ ikäisen naisen ihonhoitosarja, jossa vaikuttavia aineita on kolme.

• Hylaruonihappo, joka tasoittaa tehokkaasti pintaryppyjä ja  parantaa ihon kosteustasapainoa.
• Magnoliankukka -uute, joka nopeuttaa ihosolujen uusiutumista
• Kreatiini joka parantaa ihosolujen energiatasoa.

Yhdessä nämä aktiiviaineet stimuloivat ihon omaa kollageeni-elastiinisäikeistöä, ja iho kiinteytyy ja napakoituu. Ja sitähän minä ainakin toivon. Joustavaa kauniin väristä ihoa! Voiteet tuntuvat tosi hyvältä iholla ja imeytyvät nopeasti. Niistä ei myöskään jää ihon pinnalle kalvoa tai tahmeutta, vaan iho tuntuu heti joustavalta ja hyvältä.

Minulle on ihon hoitoon muodostunut tietyt rutiinit. Nautin niistä, sillä se pieni hetki, jonka käytän ihoni hoitoon, on hetki itselleni ja se pysäyttää päivän illalla ja aloittaa päivän aamulla omassa rauhassani, vaikka aikaa ei kulu kuin muutama minuutti. Nivean Cellular-sarjan tuotteita on ihanaa käyttää. Purkit, pumppupullot ja silmänympärysvoiteen tuubi, ovat kaikki helppokäyttöisiä. Voidetta on helppoa annostella ja etu on sekin, että päivävoiteen ja yövoiteen erottaa toisistaan ilman silmälaseja, pelkän värin perusteella. Miedot raikkaat tuoksut voiteissa ilahduttavat myös.

äOlen huomannut, että nautin eniten käyttäessäni saman sarjan tuotteita. Silloin tiedän, että ne täydentävät toisiaan ja yllensä saman sarjan kaikki tuotteet myös sopivat iholleni hyvin.

SEERUMIT OVAT IHONHOIDON TEHOAINEITA

Puhdistuksen jälkeen laitan aina iholleni seerumin. Siinä on tiivistetyssä muodossa tehoaineet ihoni hyväksi. Nivea Cellular Anti-Age Cell Renewal Serum on hygieenisessä pumppupullossa, eikä sitä vahingossa annostele liikaa. Se imeytyy heti ja tekee ihosta heleän. Pidän seerumin miedosta ja raikkaasta tuoksusta.

Nivean 50 + ikäisille tarkoitettuun Nivea Cellular Volume Filling –sarjan helmiseerumi koostuu pienistä tehoainepalleroista, jotka sekoittuvat geelimäiseen koostumukseen jokaisella pumppupullon painalluksella. Raikas tehoseerumi sisältää runsaasti hyaluronihappoa ja se tasoittaa ryppyjä ja napakoittaa ihoa. Tätä seerumia voi käyttää tehokuurina tai jatkuvasti edellisen kevytseerumin sijasta.

Levitän seerumin aina kasvoille, kaulalleni ja dekoltee alueelle, joka on saanut aikanaan liikaa aurinkoa ja kaipaa tehokasta hoitoa. Dekoltee aluetta ei tosiaan pidä unohtaa! Se kannattaa jo keväällä suojata hyvin auringolta, joka on ihon pahin vanhentaja.

SILMÄNYMPÄRYSIHO TARVITSEE OHUEN HOITOTUOTTEEN

Silmänympärysiho tarvitsee ohuen hoitotuotteen. Paksu rasva ei sovellu ohuelle silmänympärysiholle. Voiteen täytyy olla ohutta, ettei se turvota – se nyt on viimeinen asia, jota silmänympärysvoiteelta haluan! Nivea Cell Reneval Eye Care on valmistettu silmälääkärien valvonnassa ja se on tuoksuton. Taputtele voide hellästi herkälle iholle ja laita voidetta laajalle alueelle silmäkulmiin. Sinne saakka jonne naururypyt ylettyvät.

HOITOVOIDE VIIMEISTELEE KAIKEN

Päivä- ja yövoiteen levitän viimeisenä enkä missään tapauksessa unohda kaulaa enkä dekolteeta. Mutta laitan rasvaa sopivasti, en liikaa, vaan niin että se imeytyy eikä siirry tyynyliinaani. Meikkikään ei onnistu, jos iholla on paksu kerros päivävoidetta. Nivea Night Care on koostumukseltaan päivävoidetta täyteläisempi, mutta ei paksu. Se imeytyy hyvin ja tuoksuu vain miedosti raikkaalta, mikä sopii minulle erinomaisesti. Nivea Cellular anti-Age Day voiteessa on kevyt sk 15 aurinkosuoja. Se ei yksin riitä, jos on taipumusta saada helposti maksaläiskiä. Silloin päivävoiteen päälle kannattaa laitaa Nivea Sun UV Face aurinkosuojavoidetta, jota täytyy muistaa käyttää myös pilvisellä säällä.

Kaikki tuotteet toimivat erittäin hyvin meikin alla, kosteuttavat ihoa lupauksensa mukaan ja mukavaa, että kohtuuhintaiset tuotteet (15-20 €) ovat pakkauksissa, jotka on helppoa ottaa matkalle mukaan. Ne eivät vie paljon tilaa, pakkaukset eivät ole painavia ja ne pysyvät hyvin kiinni.

Uskon että moni äiti ja mummi ilahtuisi näistä tuotteista!

Hanna

Jos et ikinä ole ajanut sähköautolla, mene ihmeessä koeajamaan suosituin sähköauto, Renault Zoe se on ihana.

Se on aika metka tunne, kun ei oikeastaan tiedä onko auto käynnissä vai ei. Kun lähdin ensikertaa liikkeelle sähköautolla, koin muutamassa minuutissa ne jutut, jotka sähköautossa on ihan superia – se on äänetön ja nopea. Rakastuin siis Renaulta Zoeen ihan siltä istumalta. (Ihan niin kuin aina – sen vaan tietää heti onko autossa sitä jotakin vai ei) Ei ole ihme, että Renault Zoe on ylivoimaisesti eniten myyty sähköauto Euroopassa.

Ajelin sinisellä Zoella (tykkään jopa auton nimestä Zoe, se on vähän kuin ystävä) viikon ja oli kyllä haikeaa luovuttaa se takaisin. Zoella ajaessa tuli se tunne, että välittää ympäristöstään, kuten välitänkin. Että tekee oikeasti jotain, eikä vain puhu. Toki tiedän, että silläkin merkitystä kuinka sähkö, jolla Zoen akku ladataan, on tuotettu. Mutta vaikka sähkö olisi tuotettu kivihiilellä, kuten Puolassa, on tutkimuksissa todettu, että sähköauto saastuttaa vähemmän kuin dieselauto.

TANKKAUKSESTA

On aika (erittäin) hauskaa tankata ilmaiseksi. Koska kyllähän se niin on, että kun seisoo bensa-asemalla ja lorottaa bensaa tankkiin, niin silmissä vaan vilisee raha, joka sinne tankkiin virtaa.

Alussa jännitti se kuinka pitkälle auton latausta riittää ja jäänkö ehkä seisomaan keskelle kaupungin vilkkainta katua ja mitäs sitten tehdään, jos niin käy. Mittaristo kuitenkin kertoo, kuinka pitkään matkaan latausta on jäljellä. Sitten vaan kauppareissulla auto kiinni tolppaan ja siinä se babe ihanasti imee itseensä voimaa, ollakseen taas pirteänä ja jaksavana mun kaveri, minne menenkin.

Zoen lataus on helppoa ja nopeaa. Takaluukussa on kaksi kassia, joissa on latausjohto sekä latauspistettä että tavallista pistorasiaa varten.  (Kassit on kivat, koska johdot pysyvät järjestyksessä, eivätkä seilaa edes takaisin tavaratilassa.)

Sähköautoissa on erilaisia latausliittimiä, ja Zoessa se on yleisintä mallia, eli latauspisteen löytäminen on helppoa. Osa latauspisteistä on ilmaisia. Autoa voi ladata ilmaiseksi esimerkiksi monien supermarkettien, kuten City-markettien, parkkipaikoilla joten lataus sujuu tosiaan helposti kauppareissun yhteydessä.

Maksullisen latauksen hinta perustuu sekä aikaan, että käytetyn sähkön määrään. Hinta sadalle kilometrille pyörii siinä kahden euron paikkeilla.

Täydellä latauksella ajaa noin 300 km ja tehokkaimmalla laturilla akku latautuu täyteen täysin nollasta 2h 40 minuutissa.

Zoen latauksesta, akusta muista teknisistä asioista voi lukea lisätietoa täältä.

MELUSTA

Melusaasteella on paljon kielteisiä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Se aiheuttaa stressiä, se vaikuttaa luonnon tasapainoon ja hyvinvointiin ja mikä ikävintä, siihen tottuu, niin ettei siltä osaa suojautua. Zoen moottorista ei kuulu ääntä ja se tuntuu ihanalle. Jalankulkijoiden turvallisuuden vuoksi se pitää pientä huomioääntä aivan hiljaisilla nopeuksilla. Tosi kilttiä. Zoe onkin kiltti auto. Sillä halutaan hyvää kaikille.

AJOKOKEMUS

Kuten sanottua pidin Zoesta heti. Tykkään autoista jotka tottelevat nopeasti ja ajan aina automaattivaihteisilla autoilla. Zoessa on yksi vaihde eteenpäin (ja tietty yksi taaksepäin) Yksivaihteinen automaattivaihteisto on aivan huippu, se vain menee, ei nyi eikä mieti. Zoe ei myöskään värise mennessään eli meno on todella tasaista. Siinä on jotain hyvin ylellistä.

Puhelimeen asennettavalla applikaatiolla auton voi talvella lämmittää ja kesällä jäähdyttää valmiiksi, ennen kuin lähtee, mikä myös lisää ajomukavuutta. Kaikki tietävät kuinka ahdistavaa on mennä autoon, joka on kuumentunut auringossa ja kuinka inhottava on jääkylmä auto talvipakkasella.

Zoessa on vakionopeudensäädin ja onkin minulle ihan pakollinen varuste, koska muuten ajan epähuomiossa ylinopeutta ja pian postilaatikkoon pamahtaa sakkolappu. Navigaattori ja helppokäyttöinen kosketusnäytöllä toimiva suomenkielinen multimediajärjestelmä.

Minulla oli koeajossa Renault Zoe Z.E. 40 Intens, jossa on vähän enemmän ihanuuksia vakiovarusteina, kuin edullisemmassa Life -mallissa. Zoen löydät Autoverkkokauppa.fi:stä – jätin sen pihalle oman Renault Talismanini ja kun koeajon jälkeen lähdin ajamaan Talismanilla kotiin, se tuntui hetken aikaa todella vieraalta, raskaalta ja kovaääniseltä. Zoen ihanuuteen tottui nopeasti. Rakastan silti omaa autoani edelleen paljon. Voit lukea arvosteluni siitä täältä.

Vilkutetaan liikenteessä!

💙

Auto-Hanna

Rakas päiväkirja. Äiti kuoli kuukausi sitten ja tänään oli hautajaiset. Hän oli muutamaa viikkoa vaille 92 vuotias kuollessaan. Tämä on ollut outoa aikaa. Olen ollut aivan mielettömän väsynyt ja sitten tapahtuu se juttu, että kaikki muutkin jotka ovat kuolleet, ovat mielessä. Vainajat. Se on aikamoinen taakka. Omasta lapsuuden perheestä on poissa puolet. Monta ystävääkin on kuollut. Ja niin typerältä kuin tämä tässä yhteydessä voi kuulostaakin, myös Avicii kuoli ja hän oli vasta 28 vuotias. Itkin vuolaasti hänen kuolemaansa ja soitin hänen musiikkiaan täysillä autossa. Ajattelin hänen lyhyttä elämäänsä ja sitä kuinka hirveää tämä tekemisen tahti täällä on. Kuolema ja kuolleet ovat olleet seuranani siis monta viikkoa.

Hautajaiset olivat mielettömän kauniit. Ihanaa musiikkia ja kauniita kukkia. Itkin ja tärisin. Ajattelin etten ikinä selviä koko tilaisuudesta.

Sitten pappi puhui, ehkä maailman hienoimman puheen. Ja niin ymmärsin sen, että äidin oli aika mennä. Hän eli ihanan, ihmeellisen, vaikean, vivahteikkaan elämän ja oli rohkea. Rohkeus on hieno juttu ja se että osaa nauttia kauneudesta, jota on niin monenlaista. Ja kuten pappikin muisti sanoa, äidin yksi juttu oli se, että ’älä inhoa, vaan kiinnostu’. Sillä idealla hän opetti mun tyttäret tutkimaan ällöttäviä matoja, ilviäisiä ja nilviäisiä. Kun niitä tutkii kiinnostuneena, näkee kuinka kauniita ja ihmeellisiä ne ovat ja pelko ja inho katoavat. Tätä ajatusta voi soveltaa kaikkeen mikä tuntuu vieraalta, pelottavalta tai inhottavalta. Niin minä lakkasin pelkäämästä pienenä pimeää. On kiinnostavaa, että jos on niin pimeää ettei näe, ei myöskään näy. Toinen tärkeä juttu oli opetus siitä, että huonolla hetkellä kaikki voisi olla vieläkin huonommin. Se oli raivostuttavaa kuultavaa nuorena, kun asia on omasta mielestä todella huonosti, mutta aikuisena olen tajunnut, että se on avain positiiviseen elämänasenteeseeni.

Kun seisoin siinä arkun äärellä, olin niin onnellinen omasta perheestäni. Kaikki lapseni ja vävyni sekä puolisoni seisoivat siinä kanssani. Se oli hieno hetki. Ja kaikissa heissä on jotain äidistä. Perittynä tai opittuna.

Juuri nyt en ole surullinen, vaan kiitollinen elämästä, josta en tahdo hukata sekuntiakaan mihinkään turhaan. Toki niin tulee käymään, että tuhlaan. Mutta entä jos en tuhlaakaan? Ainakin mietin tarkemmin monta asiaa.

Äiti oli ihana ja eli kauan. Toivotan hänelle nyt hyvää matkaa ja hämmästelen viestejä, joita hän tuntuu lähettävän toisesta todellisuudesta. Tietotekniikka ei tunnu olevan hänelle minkäänlainen este, vaikka hän ei sitä tässä todellisuudessa osannutkaan käyttää.  Minulla on hyvä olla ja tuntuu, että niin hänelläkin.

♥️

Hanna

Muistan aina sen vapun, kun sain ensimmäistä kertaa pistää päähäni ylioppilaslakin. Siihen asti Havis Amandan patsas eli Manta, oli aina lakitettu aina keskiyöllä. Ja voi että olin odottanut tuota yötä, jolloin minäkin saisin painaa valkolakin päähäni Mantalla kavereitteni kanssa.

Olin tuolloin töissä Esplanadin Marimekossa. Myin mekkoja. Ajattelinkin, että lähden bailaamaan suoraan töistä, siinähän olin Espalla ihan valmiiksi. Ja sitten sain kuulla kaksi asiaa, jotka olivat pilata elämäni ensimmäisen todellisen vapun.

1. Siitä keväästä lähtien Manta lakitettaisiin aina klo 18.00 (koska yöllinen Espalla hilluminen oli saanut liian mojovat mittasuhteet.)
2. Marimekossa tehtiin inventaario vappuaattona.

Voiko olla karmeampaa asiaa nuoren neidon mielessä keväällä, kun elämä on auki ja bailaus on tärkeintä mitä luulee tietävänsä? Luulin, että kyseessä oli vitsi. En uskonut asiaa ollenkaan. Maailmassa ei voi olla typerämpää ideaa, kuin tehdä inventaariota vappuaattona. (Mikä kyllä on mielestäni edelleenkin totta.)

Minulla on sellainen ominaisuus, etten aina tyydy olemassa olevaan. Ja jos en tyydy, olen äärimmäisen sinnikäs. Pusken läpi vaikka harmaan kiven, jos tarve vaatii. Etsin jokaisen mahdollisen kolon, josta pääsen päämäärääni. Olen sanonut lapsillenikin, että älkää koskaan luovuttako. Jos olette myöhästymässä ratikasta, niin juoskaa juoskaa juoskaa. Saattaa olla, että se jää valoihin ja ehditte seuraavalla pysäkille enne sitä. Ratikoita on tässä elämässä monenlaisia.

Marmatin tästä naurettavasta inventaarion ajankohdasta työtovereilleni ja he puistelivat päätään. Pomo ei ikinä suostuisi mihinkään muutokseen asian suhteen.

No mutta, miksi kaikkea ei laskettaisi etukäteen ja sitten vain pidettäisiin tukkimiehen kirjanpitoa myydyistä tuotteista ja vähennettäisiin ne varastossa olevista? Minua vain tuijotettiin epäuskoisena.

Koska isäni opetti minulle, ettei ketään ihmistä tarvitse pelätä, marssin myymäläpäällikön luo ja esitin asiani. Koska se vaihtoehto, etten seisoisi Mantalla painamassa päähäni vaivalla hankkimaani valkolakkia yhtä aikaa, kun se painettaisiin ihanan Amandan pronssisille kutreille, ei ollut mahdollinen.

Minun on täytynyt olla varsin vakuuttava, sillä niinhän siinä kävi, että putiikin nuorimman, vain muutaman kuukauden töissä olleen Hannan toive toteutui. Ja niin me piirsimme viivan ruutupaperille, jokaisesta myydystä raitapaidasta, mekosta ja kangasmetristä.

Merkillepantavaa on se, etten muista koko vapusta mitään muuta. En edes tuota hetkeä patsaalla. Enkä tuota hetkeä, joka on kuvassa. Istun siinä lapsuudenkodissani yhdessä ihanan Alli-mummini kanssa. Päälläni ei ole marimekkoa, vaan Hennes & Mauritzista (nykyään H&M) ostettu mekko. Kaulassani on kaksi huivia, jotka on sidottu yhteen, puaninen ja valkoinen. Ja jaoissani, kuvan ulkopuolella valitettavasti, on punainen ja valkoinen korkeakantainen espadrillos. Todennäköisesti taustalla soi Sinikka Sokan laulama Minä kaipaan Espalle takasin. (Säv. Kaj Chydenius san. Jukka Virtanen) Se on ihana laulu. Äiti diggaili sitä kovin. Sen sanat koskettavat minuakin juuri nyt. Ajatukset menevät sinne lapsuudenkodin vappujuhliin ja hukun sentimaalisiin tunteisiin.

Kuuntelen biisin vielä pari kertaa…haikelu on välillä hyväksi ja sallittua ja onhan tuo laulu niin hieno!

Iloista vappua kaikille, Mantalla ja maailmalla!

Piilolinssit sopivat ihan kaikille, myös moniteholasien käyttäjille! Tämä on niin riemullinen juttu, ettei mitään järkeä!

Silmälasithan on kiva asuste ja niiden ansiosta voi joskus näyttää freessimmältä, kuin onkaan ja toki parasta on se, että ne korjaavat näkemistä. Esimerkiksi minä en näkisi lukea kuin elefantin kokoisilla kirjaimilla kirjoitettua tekstiä ilman rillejä. Mutta onhan ne vähän hankalatkin, jos vertaa niitä tilanteeseen, ettei tarvitse laseja lainkaan.

Kun näköni alkoi huonontua joskus 45 ikävuoden paikkeilla, olin vähän shokissa. En olisi millään halunnut myöntää sitä ja hankin mahdollisimman huomaamattomat lasit. Lasien käytössä oli opettelemista ja ne unohtuivat milloin mihinkin ja pienessä käsilaukussa oli oltava tilaa myös silmälasikotelolle. Se ärsytti. Pian lasit sujahtivatkin mukavasti taskuun ilman koteloa ja siitä seurasi tietysti lasien naarmuuntuminen, joten uusia rillejä sai olla alinomaa hankkimassa.

Jossain vaiheessa pari vuotta sitten siirryin käyttämään moniteholaseja ja lasit alkoivat olla käytössä koko ajan. Ne ovat myös likaiset koko ajan ja pienessä laukussa on oltava varusteita lasien puhdistamiseen. Liinat on ok, mutta neste puhdistaa parhaiten.

Sitten kaikki yhtäkkiä muuttui, Marina Åkerlund Specsaversilta pyysi minut sovittamaan piilolinssejä. Ajatus oli ihana, mutta pelkäsin ettei hommasta tule yhtään mitään. Olin nimittäin testannut niitä jo joskus kymmenen vuotta sitten. Kävin optikolla ja sovitin linssejä ja innokkaana ostin niitä varmasti vuoden tarpeisiin, mutta turhaan. Linssit olivat totaalinen katastrofi. Ne  tuntuivat huonoilta, minusta tuntui, että maailma näytti oudolta eikä mistään tullut mitään ja lopulta linssit joutuivat roskiin.

Marssin kuitenkin kiinnostuneena Specsaversille, koska eihän sitä ikinä tiedä. Ja minähän olen utelias ja valmis kaikkeen uuteen.

Marina tutki näköni ja tarkasti sarveiskalvoni kunnon ja kurkisti jopa yläluomeni alle (jota hän kehui kauniiksi, minulla on siis piilevää kauneutta, ettäs tiedätte!) Silmieni kunto siis mahdollisti piilolinssien käytön. Ja sitten vain kokeilemaan.

Sain tarkan opastuksen ja laitoin kertakäyttölinssit silmiini. Ja sitten aloin itkeä ilosta! (Ja tämä on siis totta – niin ihanaa oli nähdä ilman rillejä) Ainoa ikävä asia oli se, että piilolinssejä ei saanut heti käyttää koko päivää, vaan ensimmäisenä päivänä 3-4 tuntia ja sen jälkeen aina pari tuntia kauemmin. Maksimissaan minulle määrättyjä kertakäyttölinssejä voi käyttää10-12 tuntia kerrallaan.

Elämä muuttui kertaheitolla helpommaksi. Vähän väliä avaan käsilaukkuni ottaakseni lasit, kun eteeni tulee vaikka ravintolan ruokalista, mutta en tarvitsekaan niitä. Toki lasit täytyy aina olla mukana, jos silmiä alkaa jotenkin ärsyttää piilolasit. Ilmassa pöllyää hiekkaa tai tulee roska silmään tai muuta sellaista.

Marina varoitteli, että linssien laittamisen oppimiseen menee aikaa, mutta se sujuu kyllä ihmeen hyvin. Vasemman silmän kanssa se on hankalampaa kuin oikean, enkä voi ymmärtää syytä siihen. Nyt käytän piilareita joka päivä, paitsi silloin kun päivä menee kirjoittaessa. Silloin silmälasit on parempi ratkaisu. Lentokoneeseen en myöskään linssejä laittanut, siellä on niin kuiva ilma.

Piilolinsseissä on tapahtunut valtavasti kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Specsaversin piilolinssit ovat aivan huippuluokkaa. Minulla on aivan ohuen ohuet kertakäyttöiset silikonilinssit. Toisessa silmässäni on linssi, jolla näkee kauas ja toisessa silmässä on lähinäkö linssi. Nyt voin siis lähteä autolla kaupungille, käydä lounaalla, työpalaverissa, kaupassa ja vaikka ostamassa kirjan, ilman silmälasien kanssa säätämistä. On hassua, mutta esimerkiksi portaissa mun on otettava aina silmälasit pois. Piilolinssien kanssa tätä ongelmaa ei ole, näen hyvin koko ajan. Puhumattakaan kuinka nastaa on käydä salilla ja lenkillä, kun voin katsoa känykkää välillä. Muuten en puhelinta tarvitse urheillessa, mutta kuuntelen musiikkia ja sen säätämiseen tarvitsen näkökykyä. Lisäksi voin käyttää kaikkia maailman ihanimpia aurinkolaseja! Nyt kaikissa aurinkolaseissani on vahvuudet, joten kokoelma ei ole kovin laaja jo hinnankin takia, vaan käsittää yhdet aurinkolasit ja yhdet silmälasit joihin kuuluu aurinkolasiklipsit. (Onko ne klipsit? Siis sellaiset jotka kiinnitetään silmälasien päälle) Tykkään niistä kyllä hulluna. Niissä on 50-luvun henkeä ja ne ovat hullun kätevät. Merkki on Henry Lloyd ja nekin on Specsaversilta tietysti.

Kaksi mielestäni tärkeää asiaa vielä liittyy piilolinssien käyttöön. Silmien kosteutustipat, joita kannattaa pitää aina mukana. Specsaversin tipat on kertakäyttöpipetissä, jonka voi sulkea, eli yhtä pipetillistä voi käyttää yhden päivän ajan, mikä on hyvä juttu. Toinen asia on hyvä hygienia ja kaikki neuvot jotka optikko linssien käytöstä antaa. Marina kertoi että nuoret koululaiset ovat kaikkein tunnollisimpia linssien käytössä. Minä ole myös. Teen kaiken juuri niin kuin Marina neuvoi, silmät on herkät ja tärkeät.

Onnellista päivää kaikille, menkää kokeilemaan piilareita Specsaversille – ne on ihan huippujuttu!

Hanna

Siinä luki jotain ongelmavartaloisista nuorista naisista ja päässäni napsahti. Juuri nyt haluaisin nousta tämän korkean hotellin, jossa nyt kirjoitan, katolle ja huutaa sieltä niin kovaa kuin jaksan että: lopettakaa perkele – terveessä vartalossa ei ole mitään vitun ongelmakohtia! Ei kohtia, jotka täysisi peittää tai kätkeä tai tunkea verkkoon tai korsettiin tai hämätä. Antakaa olla jo.

Mikä on oikeasti ongelmavartalo? Sanoisin, että se on vartalo, jollaisen vangiksi esimerkiksi Frida Kahlo joutui. Vartalosta tuli hänelle ongelma traagisen raitiovaunuonnettomuuden ja useiden leikkausten jälkeen. Tosin hän alkoi tehdä siitä taidetta ja käänsi siis ongelman ainakin osittain voitoksi. Samoin on tehnyt Pekka Hyysalo. Sikäli kun vartalo on koskaan ollutkaan hänelle ongelma, vaan ainoastaan haaste. En ole kysynyt.

Olen ollut viikonlopun Tallinnassa ja nähnyt sattumalta monta hyvin vaikeasti kävelevää ihmistä. Ongelma on ollut lonkassa, erimittaisissa jaloissa tai kampurajalassa. He ovat kaikki kulkeneet iloisesti eteenpäin ja nauraneet ilmeisen hyvässä seurassa elämästä iloiten. Voisi ajatella, että heillä on ongelmia vartalon kanssa, mutta en tiedä ajattelevatko he itse siten. Eivät he siltä ainakaan näyttäneet.

Mitähän tällä idiomilla sitten tarkoitetaan? Vartaloa joka ei miellytä kommentoijan silmää? Joka ei mahdu jotenkin johonkin muottiin. Ongelmia voivat olla liian pullea vatsa, liian laihat vartalon osat, liian pieni takapuoli, liian suuri takapuoli, liian pienet rinnat tai liian suuret rinnat, liian lyhyt kaula, liian leveät hartiat. Tai ehkä allit? Olkavarren rentoina roikkuvat ojentajat, joista sain itsekin kuulla tanssikisan aikaan. Vanhempi naisihminen soitti ja oli sitä mieltä, että ne olisi pitänyt tunkea verkkoihin. Hän sääli minua, koska joku oli pukenut minut mekkoon, joka ei peittänyt vartaloni ongelmakohtaa. Ongelmakohtaa, joka oli hänen silmissään. Vähänpä hän tiesi.

Omien ongelmakohtien luettelooni ei  kuulu olkavarsien ojentajat vaan vartaloni ongelmakohta on korvieni välissä, jonne sen joku samanlainen pälli joskus sijoitti. Siellä on aivojen osa, joka näkee minut aina vähän tai paljon vääränlaisena. Olen taistellut ulos tuosta uskomuksesta koko elinikäni ja välillä se onnistuu. Usein ei.

Toki on jotenkin paradoksaalista, että samaan aikaan kirjoitan juttua kasvohoidoista, joilla kasvot saa näyttämään nuoremmilta tai ihon vähemmän veltolta. Ehkä se kertoo jotain minusta, mutta kukin tehköön mitä haluaa, mutta tehköön sen omasta halustaan, eikä ulkoisista paineista. Tähän voisi tietysti heittää senkin kommentin, jonka joku nuori neito kerran osuvasti napautti – jos menisit yksin autiolle saarelle, ottaisitko jalkaasi korkokengät? Ihan vain itseäsi varten…

Vihaan sanaa ongelmavartalo, varsinkin kun se tulee jonkun muka hyvää tarkoittavan itserakkaan kaikkitietävän naisen suusta.

Hanna

Anti age –hoidot jarruttavat ihon vanhenemisen merkkejä, mutta minkä kymmenistä anti age –hoidoista kannattaisi valita? Ikääntyvän ihon hoitovalikoima laaja. Konsteja löytyy kotihoitolaitteista aina leikkauksiin saakka. Nyt on anti age -hoidot testissä, kun testasin kuusi erilaista tapaa virkistää vanhenevaa ihoa sekä kotilaitteilla että kosmetologin luona. Hoidot tarjottiin minulle veloituksetta.

Iho veltostuu, kun ikää karttuu, poskipäihin tulee cuperoosaa, rypyt lisääntyvät ja juonteet syvenevät. Olisi kivaa näyttää niin hyvältä kuin se on mahdollista. Hoitaa itseään hyvin. Mutta hoitoloiden valikoimat ovat todella laajat ja valinta on vaikeaa. En halua mitään niin radikaalia kuin leikkaukset ovat. Täyteaineetkaan eivät innosta, vaikka ne kyllä myös vähän houluttelevat. Seison peilin edessä ja nostelen ihoani. Vain pieni kohotus ja hups – juonteet katoavat. Mutta totuushan se ei ole. Nuoruus ei tule takaisin ja se suotakoon nuorille, meillä on jotain muuta. Mutta se ei estä sitä, etteikö siitä mitä on, kannattaisi pitää parasta mahdollista huolta. Päätin lähteä kokeilemaan erilaisia ulkoisia hoitoja ja ryhdyin käyttämään säännöllisesti myös sisäisesti nautittavia ravintolisiä, joiden luvataan tekevän hyvää iholle, hiuksille ja kynsille.

Elämäntapani on omasta mielestäni hyvin terve. En käytä juurikaan alkoholia, ulkoilen, juon paljon vettä, syön paljon vihanneksia, en käytä paljon voita, mutta syön hyviä rasvoja. Sokeri on haaste. Elin neljä vuotta todella vähällä sokerilla, mutta rakkauteni leivontaan ja leivonnaisiin pistää välillä suun makeaksi. Karkkia en kuitenkaan syö enkä juo sokereita.

Kokeilin kahta koneella hoitolassa tehtävää anti age- hoitoa, kahta naamioihin, kuorintaan ja hierontoihin perustuvaa anti age -hoitoa ja kahta kotikäyttöön tarkoitettua hoitolaitetta.

KOTILAITTEET

Kotona käytettävät laitteet ovat toimintaperiaatteiltaan samat, kuin jotkut ammattikäyttöön tarkoitetut laitteet, mutta teho on huomattavasti vähäisempi, mikä on selvää, koska koko ja hinta ovat vain murto-osa ammattilaitteista. Etuna on helppokäyttöisyys. Voit käyttää pieniä näppäriä laitteita joka päivä, ne ovat niin pieniä, että mahtuvat matkalle ja mökille mukaan. Omalla kohdallani ongelmana olisi se, että en tulisi käyttäneeksi niitä. Kosmetologin tekemään hoitoon verrattuna jää myös ihana hemmottelun osuus pois. Se on kuitenkin osassa hoitoija tärkeä lisäarvo. Kun on aina kiire, tuntuu hyvältä ottaa hetki rauhallisesti ja nauttia hoidettavana olosta.

Kävin kokeilemassa kahta laitetta niitä myyvien edustajien kotona. Laitteet myydään kotimyyntinä ja esittelyn voi tilata omaan kotiin ja kutsua paikalle ystäviä.

BYAS

Byas –laite imeyttää ihoon mm. hyaluronihappoa iontoforeesin, sähköisen lihasstimulaation, mikrovärinän ja radioaaltojen avulla. Laite imeyttää hoitotuotteet syvälle ihon alempiin kerroksiin. Hyvin kosteutettu iho ei rypisty ja jo syntyneet pienet rypyt voivat hävitä. Hoito vie 3-6 minuuttia ja se voidaan tehdä vaikka joka päivä, mutta suositus on vähintään kolme kertaa viikossa. Hoitotuotteina käytetään saman yrityksen omia, laitteen kanssa käytettäväksi suunniteltuja tuotteita. Hoitolupaus on että kolmen kuukauden käytön jälkeen iho näyttää jopa 10 vuotta nuoremmalta. Edullisimman tuotepaketin hinta on n. 400 €

KOKEMUKSET

Laitetta on helppo käyttää ja se tuntuu hiukan samanlaiselta kuin laitehoidot, joita olen ottanut joskus kosmetologilla. Hoito tehtiin toiselle puolelle kasvojani ja esittelijä näki kasvojen hoidetussa puolessa huomattavan eron hoitamattomaan nähden. Itse en eroa huomannut. Kun olen lukenut laitetta testanneiden huomioita, aikaa muutokseen menee useita kuukausia, mikä on ymmärrettävää. Tuloksien saamiseksi vaaditaan siis pitkäjänteisyyttä. Iho tuntui hyvältä ja miellyttävältä hoidon jälkeen.

NU SKIN

Nu Skin Galvanic Spa –laite Imeyttää ihoon oman Nu Skin –sarjan tuotteet galvaanisen virran avulla. Galvaaninen virtaus perustuu vastakkaisiin napohin eli polariteetteihin. Eli siihen, että saman merkkiset (miinukset tai plussat) ionit hylkivät toisiaan ja siten työntyvät syvemmälle ihoon. Tuotteen luvataankin imeyttävän hoitotuotteet syvälle ihoon. Mitään muita varsinaisia lupauksia ei anneta, mutta laitteen yhteydessä puhutaan nuorekkaasta ja säteilevästä ihosta. Laitetta voi käyttää päivittäin mutta mielellään vähintään muutamia kertoja viikossa. Yhteen hoitokertaan menee alle kymmenen minuuttia. Laitteen kanssa käytetään sen omia Nu Skin puhdistus ja hoitotuotteita ja ampulleja. Laitteen aloituspaketin hinta on noin 400 €

KOKEMUKSET

Kun minulle tehtiin hoito laitteella, tunsin amalgaanipaikkojen maun suussani, kuten silloinkin, kun vastaavia hoitoloiden laitteita on käytetty hoitolakäynneilläni. Se ei ole vaarallista, vaan minusta enemmänkin kertoo siitä, että laite toimii. Laite oli helppokäyttöinen ja iho tuntui erittäin napakalta koko päivän iltaan saakka. Hoitotuotteet tuntuivat myös iholla hyviltä ja miellyttäviltä.

KOSMETOLOGIN TUOTTEILLA TEKEMÄT KASVOHOIDOT

SnowAnna-Kasvohoito

Annika Hampaala-Pussinen on kehittänyt hienon kotimaisen luonnonkosmetiikkasarjan, jonka nimi on SnowAnna. SnowAnnan tuotteissa hyödynnetään ravinnerikkaita marjoja, koivunmahlaa, kansanperinteestä tuttuja rohdoskasveja, pienten luomu- ja lähitilojen raaka-aineita, kuten kauraa, hunajaa ja rypsiä. Raaka-aineiden kotimaisuusaste on tuotteesta riippuen 75-95%. Suurimmalla osalla tuotteista on FI-Natura sertifikaatti ja tuotteet ovat vegaanisia lukuun ottamatta HONEY-kuorintanaamiota ja CLOUDBERRY-kasvovoidetta, jotka sisältävät Suomessa tuotettua lähihunajaa. Annika tekee hoitoja omassa hoitolassaan Lumiannassa Helsngissä. SnowAnna –kasvohoito kestää 45 min ja maksaa 88 €

KOKEMUKSET

Hoitokokemus oli erittäin miellyttävä ja rentouttava. Vakuutuin SnowAnna -tuotteiden sisällöstä ja Annikan paneutumisesta asiaan. Hän on ollut erittäin tarkka siinä mitä ja miksi tuotteet sisältävät. En ole uskonut vahvasti luonnonkosmetiikkaan, mutta hormonigeelin käytön myötä olen tajunnut, että ihon kautta tuotteet todella menevät verenkiertoon asti, joten luonnonkosmetiikka on kiinnostava vaihtoehto. Hoito käsitti alkupuhdistuksen, hunaja-tyrni kuorintanaamion, erikoisseerumin ja marjaöljyseerumilla kasvolihaksia rentouttavan hieronnan, jossa on vaikutteita perinnehoidoista.

Kasvoni reagoivat voimakkaasti hoitoon ja tuotteisiin ja iho punoitti koko päivän. Koin sen hyvänä asiana ja todistuksena tehosta. Punoitus ei ollut niin voimakasta, etteikö se olisi peittynyt meikillä. Seuraavana päivänä iho oli kirkas, hyvin kosteutettu ja freessi. Kotihoitotuotteet tukevat lopputulosta.

PRESTIGE22 Anti age -hoito

Prestige22 Hoitolupauksena on ryppyjen välitön täyttyminen, ikääntymisen hidastuminen, ihon nuorekkuuden palautus ja ylläpitäminen sekä kollageenin muodostuminen. Myös ihon elastisuutta luvataan lisää. Hoitolassa tehtävä anti age -hoito kestää noin tunnin. Hinta n. 125€ paikkakunnasta riippuen.

KOKEMUKSET

Kokonaan käsin tehty Prestige22 anti age -hoito tuntui todella miellyttävältä. Retinol naamiossa A-vitamiinin lisäksi on käytetty arabialaisen kahvipavun kuorta ja savinaamiossa on mm. vihreää savea ja soijaproteiinia. Hoitaja osaa kertoa paljon tuotteiden sisältämistä peptideistä, jotka vahvistavat ja napakoittavat ihoa. Hämmästyn lopputulosta, koska ihoni oikeasti näyttää sileämmältä. Vaikutuksen luvataan kestävän noin kaksi viikkoa. Kotihoitoon on saatavana omat tuotteet. Ylläpitäviä hoitoja suositellaan otettavaksi 4-6 viikon välein.

NANNIC RADIOFREKVENSSIHOITO

Nannic Radiofrekvenssihoidossa elektromagneettinen lämpöenergia aktivoi ihon solutoimintaa. Tavoitteena on lisätä ja virkistää kollageenia. Hoitolupauksena on luonnollinen facelift. Mm. silmäpussien tasoittuminen, leukalinjan nouseminen, hamsteripussien kohoaminen, ryppyjen ja juonteiden väheneminen tai madaltuminen sekä apu cuperoosaan. Hoitoa suositellaan otettavaksi viiden kerran sarjassa. Kokeiluhoito maksaa Mandarin Spassa 125 € Hoitosarja maksaa 148 €/kerta

KOKEMUKSET

Kävin Nannic radiofrekvenssihoidossa Mandarin Spassa, Sini Linnavirran käsittelyssä. Hoito oli erittäin miellyttävä eikä lainkaan kivulias. Hoitopäällä ikään kuin ammutaan lämpöä ihoon. Hoito kestää noin 1,5 h ja siihen kuuluu myös entsyymikuorinta ja kiinteyttävä naamio. Naamion aikana nukuin ja muutenkin hoito oli rentouttava. Hoidon jälkeen iho oli heti kaunis eikä siinä näkynyt mitään punoitusta tms. Pidin siitä, että myös kaula, silmänaluset ja decolte-alue käsiteltiin. Hoidon jälkeen iho tuntui napakalta ja hyvältä.

DERMAPEN MIKRONEULAUS + DMK ENTSYYMITERAPIA

Dermapen mikroneulausta käytetään yksinään hoitamaan monia ihon eri ongelmia. Hoidolla luvataan saavutettavaksi erinomaisia tuloksia arpihoidossa, anti-age hoidoissa ja esim ruusufinnin hoidossa. Apua luvataan myös laajentuneisiin ihohuokosiin.

Neulaus lisää ihon kollageeni tuotantoa aktivoimalla kollageenisynteesiä, joka hidastuu merkittävästi ihon ikääntyessä. Sarjahoidolla tulokset ovat pysyviä.

DMK Entsyymiterapia on All-in-one hoito joka aktivoi kaikkia ihon toimintoja solutasolla. Se tapahtuu välittäjäentsyymien avulla jotka viestivät ihon omille entsyymeille aktivoitumista.

Nämä kaksi hoitoa tukevat toisiaan. Mikroneulaus kasvot ja kaula 200 € DMK entsyymiterapia 159 €

KOKEMUS

Kävin hoidossa REBEL Helsinki -hoitolassa. Mikroneulaus jännitti minua erittäin paljon. Pelkään kipua ja olen kipuherkkä. Olen myös nähnyt kuvia, jotka on otettu juuri hoidon jälkeen ja ne lisäsivät jännitystäni. Puuduttavaa ainetta ei haluta käyttää, koska se vie tehoa hoidolta. Yllätyin, sillä en tuntenut lainkaan kipua. Neulaus ei tuntunut edes epämiellyttävältä. Myös kaula neulattiin. Sen jälkeen kasvoille levitettiin DMK entsyyminaamio, joka kuivuu kasvoille.

Hoidon jälkeen iho oli turvoksissa ja punoitti kolme päivää. Heti hoidon jälkeen en olisi voinut esiintyä. Iho myös kuumotti. Sen jälkeen se alkoi kuoriutua ja uudistua ja kaipasi runsaasti kosteutta, johon käytin ostamiani DMK-tuotteita. Hoito oli erittäin tehokas. Tehokkain ja tietysti myös rajuin kaikista kokeilemistani. Selkeä ja helposti havaittava ero oli kaulassani, joka on ollut erittäin kirjava. Asia on kiusannut minua ja ilahduin suuresti, kun sen väri tasoittui huomattavasti.

YHTEENVETO

En ottanut yhtään ennen-jälkeen -kuvaa, koska en usko niihin itse. Kuvat olisi otettava täsmälleen samassa valossa ja millilleen samassa paikassa, että ne toimisivat. Kuvia on myös niin helppoa muokata, että sellaisten kuvien näyttäminen on minusta epäuskottavaa. Joudutte siis luottamaan sanaani. Iho kaunistuu kun sitä hoitaa hyvin ja kuta rankempi hoito, sitä näkyvämmät ja pitkäaikaisemmat ovat myös tulokset.

Kaikki hoidot olivat toimivia eri tavoin. Kotihoitolaitteet toimivat hyvänä tukena ihonhoidossa varsinkin erittäin kiireisillä ihmisillä. On sitten luonnekysymys, tuleeko laitetta käytettyä. Lempeät ja pehmeät hoidot ravitsevat ja kosteuttavat ihoa ja niistä saa myös ihanaa rauhaa ja rentoutusta. Hyvin kosteutettu iho rypistyy vähemmän. Kuta vanhemmaksi tulee, sitä tehokkaampia menetelmiä tarvitsee, jos haluaa taistella ihon veltostumista vastaan.

Ihon kotona tehtävää perushoitoa ei pidä unohtaa. Tehokkaat ihonhoitotuotteet oikeasti toimivat ja usein on niin, että hinta korreloi laatua. Mutta on myös tärkeää miettiä mitä syö ja kuinka elää. Kaikki näkyy ihosta. Olen käyttänyt myös kahta kauneusravintolisää. Heleinin Anti Aging Premium –kapseleita sekä  Super Lemonin Skin Colagen jauhetta, jota lisään  aamupuurooni. Heleinin kapselit toimivat ja hyvin nopeasti näkee eron hiusten ja kynsien kasvunopeudessa.Se pitää myös ihon ja limakalvot joustavina. Skin Collagen vaikuttaa  nimenomaan ihon joustavuuteen.

♥️

Hanna

Mitä voi tehdä Lapissa, paitsi hiihtää? Globaalin maailman kiireen, metelin ja tavaroiden keskellä mietin, että tajuammeko ollenkaan, mikä aarre ja matkailuvaltti Suomen luonto ja rauha ovat. Tätähän on toitotettu vuosikausia, mutta uniikimmaksi se vain muuttuu sitä mukaa kun globalisaatio etenee. Lappi on helmi. Kunpa se osattaisiin markkinoida oikein.

Olin viikonloppuna Rovaniemellä ja matkalla tapasin Irene ja Ari Kangasniemen. Kun astuin heidän pajansa hämärään, pääsin matkalle Lapin tarinoihin, taruihin ja perinteisiin. Olisin voinut jäädä sinne tuntikausiksi kuuntelemaan, oppimaan, hämmästymään ja punomaan helminauhoja poronluista, tekemään himmelin ja juomaan mustikkamehua. Irene ja Ari valmistavat käsityönä poronsarvista, -luista ja -nahasta Lapin perinteisiä tarve-esineitä ja muita tuotteita myös myytäväksi. Pajassa pääsee tutustumaan konkreettisesti poronsarvityöhön ja uppoutumaan käsillä itsetekemisen iloon.

Irene on taiteilija ja omien sanojensa mukaan näpernöömi, joka osaa kaikkea. Tämä näpernöömi on kuitenkin saanut oppinsa mm. Taideteollisessa korkeakoulussa ja syvällinen taiteentuntemus paistaa puheessa. Luonto ja Lapin kulttuuri sekä perinteet ovat tekemisen ytimessä.

Irenen esi-isä oli 1600-luvalla elänyt Kitkan lapinkylän tunnetuin noita, jolle oli luvattu palkkioksi kalaonnesta lammasturkki. Aikia Aikianpoika ei koskaan saanut turkkiaan, vaan joutui tyytymään sukkiin ja lapasiin. Petturi joutui Aikian taikomaksi ja hukkui. Irene päätti että Aikian oli viimen aika saada palkkansa. Hän valmisti tälle lammasturkin Arktikumin Multiformes – Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttelyyn. Shamaanin turkki lisukkeineen sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin, niin upea se oli. Kyllä saa nyt Aikia olla tyytyväinen, missä ikinä lieneekään.

Poron sarviluu on kiinnostava materiaali. Sekä naaras että urosporolla on sarvet ja ne vaihtuvat vuosittain. Poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Sarvea käytetään monin tavoin, mutta ehkä upeimmin Arin valmistamissa kattokruunuissa, joista jokainen kruunu on uniikki luksustuote.

Poronnahka on unelman pehmeää, pehmeämpää kuin lammasnappa. Irene parkitsee nahkavuodat itse poron aivoista keittämällään parkilla. Ensikuulemalla se hätkähdyttää, mutta ajatelkaa kuinka hieno asia se on. Porosta käytetään kaikki. Liha syödään, sarvet ja luut käytetään tarvekaluihin ja koriste-esineisiin, nahka parkitaan aivoilla. Yhdet aivot riittävät yhden vuodan parkitsemiseen.

Irene upottaa kätensä korilliseen poronluista tehtyjä helmiä. Helmien pehmeät värit on luonnosta. Hän on värjännyt ne kesällä mustikoilla, heinillä ja kukilla. Nämä ovat materiaalia joista turistit saavat itse punoa matkamuistojaan. Hiljaisessa tuvassa, pöydän äärellä on istunut jo kaiken nähneitä matkailijoita. Ja tässä juuri on se juju. Ne joilla on mahdollisuus nähdä kaikki, ovat sen jo nähneet. He haluavat uniikkeja elämyksiä, koska uniikki on tämän päivän luksusta, jota et voi netissä kokea. Tätä pääsevät kokemaan Irenen ja Arin yrityksessä Hornworkissa kaikenlaiset ihmiset ja matkailijat.

Irene kertoi, että heidän yrityksensä on ainoa laatuaan koko pohjoisella alueella mukaan lukien Ruotsin, Norjan ja Venäjän Lapin. Vieraita on ollut jokaisesta maailman kolkasta Dubaista Tokioon ja Shanghaista Lontooseen. Mutta yhtä onnellinen vierailusta oli Hanna Espoosta. On hämmästyttävää, että Lappi tarinoineen tuntuu yhtä kaukaiselta ja eksoottiselta Espoon näkövinkkelistä, kuin kauempaakin, vaikka meilläkin oli vuosikausia mökki Suomutunturilla. Tarinat ja tavat ovat aina kiehtoneet, mutta ei niitä kukaan ole koskaan kertonut. Ja aina on ollut kova kiire mäkeen ja laduille. Lapinkaste on aika kaukana aidosta kohtaamisesta, josta sain nauttia pienen hetken Ounasjokivarressa.

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Hienoja tuotteita on myös myytävänä. Ostin Ireneltä ja Arilta pienen suola-astian, joka on tehty raitapuun juuripahkasta ja poronluusta. Sen kahvaan on kaiverrettu sudenmarja. Muotonsa astia on saanut naapusta, joka on poronmaidon lypsyastia. Sen reunat taipuvat sisäänpäin, jottei levottoman ja vaikeasti lypsettävän poron maito läikkyisi reunojen yli hukkaan poron liikkuessa tätä lypsettäessä. Rakastan pientä suola-astiaani syvästi ja se tulee jokapäiväiseen käyttöön. Muistan siitä Lapin hiljaisuuden, Irenen ja Arin taitavat kädet ja sen mikä elämässä oikeasti on tärkeää – aitouden.

♥️

Hanna

Pää pyörällä istun sängyssä Posiolla Anu Pentikin vierastalossa. Olo on tyystin absurdinen. Olin torstaina juontamassa Kouvolan Veturissa senioripäivää ja koko päivä oli tietysti yhtä hulinaa. Kun olin kotona vähän ennen kahdeksaa illalla, oli pakattava, mutta pää oli aivan tyhjä. Laukkuun meni vähän mitä sattui. Sitten perjantaina aikaisin kentälle surkeasti nukutun yön jälkeen ja kohti Rovaniemeä.

Matkaa on kanssani tekemässä yhdeksän sisustustoimittaja kollegaa ja meille esitellään toinen toistaan upeampia Rovaniemen helmiä napakkaan tahtiin. Syön aasialaista fuusioruokaa, meksikolaisia herkkuja, heittäydyn pehmeälle vuoteelle, josta näkyy vain Lapin luonto ja haluaisin jäädä siihen paikkaan vain nukkumaan, niin ihana oli maisema, pehmeä peti, hiljaisuus ja rauha.

Mutta matka jatkuu – maut, maisemat ja majoitukset näyttäytyvät. Otan kuvia ja hullaannun. Kuulen että karhun tassu, on toivottua ruokaa ja meille näytetään se. Ajattelen, että jos syön lihaa, en voi ajatella että vakuumiin pakattu karhun tassu olisi jotenkin epämiellyttävä. En osaa päättää mitä siitä ajattelen. Tassu mikä tassu. Ruokaa.

Viimein majoitumme hotelliin kolmen aikaan iltapäivällä. Ulkona paistaa aurinko, mutta kaadun unelman pehmeään sänkyyn ja nukun lähes kaksi tuntia. Herään viime tipassa, vaatteiden vaihto, vähän meikkiä ja seuraavaan kohteeseen. Lisää herkkuja ja illalla hotellissa Fashion Night –tapahtuma. Hieno näytös, ihania vaatteita, joita olisi ihan pakko päästä ostamaan ja arpajaiset.

Mitä tapahtuu!? Voitan lahjakortin liikkeeseen ja oppaamme järjestää meille mahdollisuuden todelliseen late night shoppingiin. Kun näytös ja ilta on ohi, kuljemme Rovanimen kaupungin läpi Tredonneen ostoksille. Tuntuu käsittämättömältä olla matkalla vaateostoksille yhdentoista aikaan illalla. Omistaja toteaa vaan, että hei – olen yrittäjä! Ja niin pörräämme ihanien asujen keskellä, kokeilemme kenkiä, haalareita, jakkuja, mekkoja…. Lopulta takaisin hotelliin ja nukkumaan. Ainutlaatuisen ihanaa hulluutta!

Aamulla lähden lenkille, suuntaan sillalle. Kiireessä en ole pakannut mukaan muita ulkovaatteita, kuin ohuen takin, laitan t-paidan kaulaliinaksi ja kävelen tuulessa Jätkänkynttilälle ja takaisin. Ilma on niin puhdas ja raikas.

Hotellin aamupala on paras minkä koskaan olen hotellissa syönyt. Jumalainen. Sitten bussiin ja porotilalle ja sieltä Posiolle Anu Pentikin vieraaksi.

Anu puhuu hiljaisella pienellä äänellä. Hän kertoo ihania asioita historiasta ja edelleen pyörimme keskellä kauneutta joka hetki. Majoitumme, vaihdamme vaatteet ja lähdemme illalliselle Anun vieraaksi. Kerromme tarinoita ja syömme suussa sulavaa lapinruokaa. Keittoa matsutake-sienistä, poronkäristystä, lapin juustoleipää ja hilloja. Ympäristö on pyörryttävän upea.

Puolilta öin nukkumaan. Herään aamulla eikä mistään kuulu ääntäkään. Tajuan etten tiedä mitään maailman menosta. En ole ehtinyt ajatella mitään kolmeen päivään. Ihmeellinen olo. Voisin vain jäädä istumaan tähän ja katsoa kuinka vuodenajat vaihtuvat. Mutta matka jatkuu. Niin usein vaan kaipaa ihan yksinkertaista elämää. Ei muuta kuin kaunis maisema ja hiljaisuus. Ottaa tovin, ennen kuin kaikki matkan ihanuudet ovat järjestyneet päässä. Kun ne ovat, kerron teillekin. Kerrottavaa on viljalti. Täällä on ihanaa.

Hanna