On niin paljon asioita, joita mä en ymmärrä.

Tänään luin ystäväni Facebook seinältä:  ”Tuppaamme ajatella, että ihminen syntyy tyhjin käsin ja kuolee syli täynnä. Oikeasti synnymme kaiken saaneina ja hetki hetkeltä menetämme sen.”

Kun taannoin valitin jostain asiasta toiselle ystävälleni, en millään saa päähäni mistä, hän totesi rauhallisella äänellä, kuin lohduttaen: Elämä on luopumista.

En käsitä tätä ajatusta, enkä ole samaa mieltä. Minusta elämä on saamista. Pelkää saamista. Koko ajan saa lisää. Ja vaikka joutuukin luopumaan, milloin mistäkin, niin tilalle tulee aina uutta.

Maallinen tomumaja rapistuu eikä voi tehdä enää samanlaisia kärrynpyöriä kuin teininä, mutta en osaa laskea sitä luopumiseksi. Nyt teen toisenlaisia asioita. Juttuja joita en aiemmin ole halunnut, voinut, osannut tai ymmärtänyt tehdä.

Ajatus siitä, että elämä olisi pelkää luopumista syntymästä lähtien, on järkyttävän ankea.

Jokainen päivä on lahja. Ne hankalatkin ja surulliset, joita tulee tietysti eteen. Joutuu luopumaan ystävistä ja läheisistä tahtomattaan, mutta lähtijätkin opettavat sekä eläessään, että lähtiessään.

Joskus käy niin, kun menettää läheisen, että huomaa elämän rajallisuuden uudella tavalla ja tekee omaan elämäänsä suunnan muutoksia. Vaikka on menettänyt rakkaan läheisen ihmisen, on silti saanut häneltä jotain hyvin tärkeää. Arvokkaan läksiäislahjan.

Kolikolla on aina kaksi puolta – hyvä ja huono. Kannattaa takertua siihen hyvään, vaikka väkisin.

Suukkoja päivään ystävät  elämä on ihanaa!

♥️

Hanna

Rakastan aamuja. Herään aikaisin, usein oikeastaan jo aamuyöllä ennen viittä, varsinkin kesäisin. Olen ollut sellainen aivan lapsesta saakka, enkä edes murrosikäisenä nukkunut muiden tapaan puoleen päivään saakka. Saatoin valvoa koko kesäyön ja mennä samoilla silmillä torille kesätöihin. Helsingin Kauppatorilla on aivan oma tunnelmansa ennen kello kuutta aamulla. Lokit huutavat ja kauppiaat kasaavat kojujaan. Ilmassa tuoksuu meri ja kuuma kahvi. Liikenne ei vielä peitä alleen ääniä eikä tuoksuja.

Kesäaamut ovat parhaita. Jos mieheni ei ole kotona, avaan makuuhuoneen ikkunan selkosen selälleen ja annan tuoksuvan kesäilman täyttää huoneen. Joskus heti aikaisin tietää, että on tulossa kuuma päivä. Ne ovat upeita aamuja, koska ne antavat päivälle lupauksen.

Siinä sängyllä maatessaan kuulee ihmeellisiä luonnon ääniä. Hyvin aikaisin aamulla linnut pitävät kovaäänistä konserttia. Se kuulostaa melkein samalta kuin tropiikissa. Sekin kuuluu, kun linnut pörhentelevät kuivissa lehdissä pensaiden alla. Kaikkein kiinnostavin ääni keväällä on se, kun hiirenkorvat puhkeavat puihin. On uskomatonta, että sen voi edes kuulla, mutta ääni on oikeasti aivan selvä ja kuuluva. On vain pysähdyttävä kuuntelemaan tarkkaan, että sen erottaa.

(Muista, että postauksen lopussa on kilpailu ♥️ lue siis loppuun saakka ja osallistu!)

Saarenmaan huvilallamme menen ulos aamulla heti kun herään. Tepsuttelen paljain jaloin nurmella yöpaidassani ja katson, kuinka aurinko nousee. Naapurin pappa tulee kalasta ja kurjet huutavat pelloilla. Aamukaste kastelee yöpaidan helman. Aamusuihku Saarenmaan saunassa ja kuppi kahvia pihalla, ennen kuin muut heräävät on omaa aikaani.

Rakastan aamuhetkiä myös ulkomaan matkoilla. Lähden lenkille heti auringon noustessa ja aistin heräävän kaupungin. Vastapaistettu leipä tuoksuu ja kaupungin äänet ovat aivan erilaisia, kuin päivällä tai illalla. Ja valo, kuinka ihmellinen voi olla aamun valo!

Kun lapset lensivät aikuistuttuaan pesästä ja iso talo tyhjeni, ajattelin että haluaisin muuttaa kaupunkiin. Kävellä kaduilla, käydä kahviloissa, nähdä tuttuja ja olla osa sykettä.

Mutta en voikaan tehdä sitä. Tajusin sen, kun ajoin auton kotipihaan. Huomasin, että aina avatessani autonoven kotipihassa, huokasin syvään ja kuuntelin. Ei sykettä, ei kaupungin ääniä, vaan luonnon ääniä ja metsän tuoksua.

Kun tulen sisälle kotiin, avaan ovat ja ikkunat ja kuulen linnut ja kaikki ne pienet luonnon äänet. Voin aistia kaupunkia ja sen sykettä vain, jos tiedän että pian korvissani soi lintujen laulu ja hengitän raikasta ilmaa. Aistin olevani osa luontoa ja voin koska tahansa kerätä kimpun kukkia tai yrttejä omalta pihaltani.

Tuoksut ovat minulle tärkeitä, pidän raikkaista kevyistä tuoksuista joissa ei ole mitään teennäistä tai imelää.

Kotimaiset Aisti-tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa. Tuotteet on kehitetty erityisesti suomalaisille naisille ja uutuustuotteissa on käytetty ainesosia, jotka ovat saaneet inspiraationsa Suomen luonnosta. En osaa päättää mikä on tuoksusuosikkini poimulehden pisara, lumpeen lumo vai kehäkukan kulta. Kaikki tuoksut ovat raikkaita ja jättävät iholle miellyttävän tunteen. En voisi ajatellakaan aamusuihkun tuoksuna mitään raskasta tai imelää.

Mikä sinun tärkein hetkesi päivässä? Kerro se blogin kommenttikentässä (ei siis Facebookin) ja olet mukana arvonnassa, jossa arvon kaksi tuotesettiä, jotka sisältävät kaikki Aisti-tuotteet. Kolme suihkugeeliä, kosteusemulsion, kaksi käsivoidetta ja jalkavoiteen, palkinnon arvo on noin 40 €. Kilpailuaikaa on 12.6. asti.

Aisti ympäristö, jossa elät ja nauti elämästäsi

♥️

Hanna

Viro on mukava moottoripyörämaa. Kaikenlainen aiheeseen liittyvä on siellä oikein kivaa. Kisojen katselu, kisoihin osallistuminen, kokoontumisajot, hienot kaupat ja kivat matkakohteet, jonne voi päristellä prätkällä tai ajaa autolla ihastelemaan hienoja pyöriä, löytyvät lyhyiden matkojen päästä. Sinne pääsee näppärästi Eckerön m/s Finlandialla lahden yli.

Tallinnassa on aivan huikea prätkäkauppa, jossa rakennetaan upeita prätkiä ja Sakusta löytyy prätkämuseo. Ympäri Viroa on kokoontumisajoja moottoripyöräilijöille, joita on kivaa mennä katsomaan myös autolla tai peräti polkupyörällä. Enduro- ja motocross- kisojen tunnelmasta pääsee nauttimaan monella tasolla, muun muassa EM-kisojen osakilpailussa Pärnussa heinäkuussa. Eckeröllä moottoripyörän yli vienti maksaa 15€/suunta ja matkustajan hinta on alkaen 19€ joten kalliiksi ei matkaa voi haukkua! Laivan henkilökunta auttaa pyörien kiinnityksessä ja matka sujuu mukavasti laivalla, joka on Suomen suurin keikkajärjestäjä. Eli musiikkia ja hyvää fiilistä riittää, puhumattakaan hyvästä hyvästä ruuasta ja juomasta. M/S Finlandialla kaikki ruoka tehdään itse suurella sydämellä.

Minä olen tutustunut alun perin Viroon moottoripyörän selästä. Joskus aikaa sitten teimme MTV3 -kanavalle sarjan, jossa matkasimme Via Balticaa pitkin Viron kautta Latviaan, Liettuaan ja Puolaan sekä siitä edelleen Saksaan. Se onkin kiva reissu tehdä. Sen jälkeen olen tehnyt monta prätkäreissua Tallinnaan, Keskiseen Viroon, Saarenmaalle ja Pärnuun.

Kun etsin eri tapahtumien nettisivuja, törmäsin myös erittäin kiinnostavaan blogiin Baarimiehen seurassa Tallinnassa . Siinä arvostellaan, etsitään ja löydetään hyviä ja kiinnostavia ravintoloita ja baareja Tallinnassa. Itse sain heti monta vinkkiä, jotka on pakko käydä testaamassa. Sivuihin kannattaa kaikkien ruuasta kiinnostuneiden tutustua.

Vähän aikaa sitten käydessäni Tallinnassa nyt niin trendikkäällä Kalamajan alueella luulin meneväni kahvilaan, mutta se olikin myös paljon muuta. Kahvilan yhteydessä oli myös moottoripyörävarusteita sekä rakennettuja prätkiä myyvä liike Renard Speed Shop. Silmät pyörivät päässä, kun katselin sitä paikkaa. Myytävät kypärät, saappaat ja takit olivat tosi hienoja, mutta hienoin oli kaiken keskelle asetettu cafe racer moottoripyörä. Pyörin sen ympärillä, kun muut seurueen jäsenet söivät leivoksia ja joivat hienoa kahvia. Tajusin, että tämä on loistava parkkipaikka moottoripyöristä kiinnostuneille, siksi aikaa kun – ei moottoripyöräilevät henkilöt – haluavat shoppailla designeä ja vaatteita. Kahvilan yksi seinä on lasia. Sen takana rakennetaan pyöriä aitojen mattojen päällä. How cool is that!?

Kuremaalla on heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Jögevatreff, vuodesta 1992 lähtien järjestetty tapahtuma, jossa on elävää musiikkia, ruokaa ja juomaa sekä mahdollisuus tehdä prätkillä päiväretkiä nähtävyyskohteisiin. Kuremaalle on Tallinnan satamasta noin 165 km ja ajoon menee aikaa parisen tuntia.

Kurtnan moottoripyörämuseo on Sakussa, jonne ajelee Tallinnasta vain puolituntia, joten retki sinne sopii hyvin päiväreissullakin tehtäväksi.

Jos on kiinnostunut endurosta, kannattaa suunnata Pärnuun 8.-9. heinäkuuta. Pärnun ihanilta hiekkarannoilta on vain 10 km Pärnumaalle Paikuseen, jossa ajetaan enduron EM-sarjan osakilpailu. Kansainvälistä pärinää luvassa siis! Virolaiset ovat aivan mestareita Endurossa ja myös osaavat järjestää hienoja kisoja. Jos osa matkaseurasta ei ole aiheesta kiinnostuneita, voivat he jäädä nauttimaan Pärnun kylpylöiden ihanista hoidoista ja kylpyläkaupungin tunnelmasta.

Muita linkkejä

Viron WIMA:n  – Women’s International Motorcycle Association tapahtumakalenteri

Biker -sivustolla on retkiä, myytäviä pyöriä jne.

Estonian Motolcycling Federation sivujen tapahtumakalenteri.

Viron motocross-radat on merkitty tänne.

Nautinnollisia matkoja ja onnen prätkäkesää kaikille

♥️

Hanna

Sain kunnian osallistua kiinnostavaan Twitter-chattiin eilen. Keskustelun aiheena oli kodin järjestäminen #selätäsotku.

Keskustelussa olivat mukana Martat, loistava järjestys kirjan kirjoittaja Mira Ahjoniemi, ammattijärjestäjä Eveliina Lindell ja Glorian kodin ja Suuri käsityö -lehden päätoimittaja Tytti Kontula.

He ovat kaikki hard core järjestäjiä, tavaran vähentäjiä ja ainakin osa myös minimalisteja.

Minä taas olen hiukan boheemi paljokas esteetikko, jonka kodin on oltava siisti ja puhdas, tavaroiden täytyy löytyä. En pidä koriste-esineistä enkä runsaudesta esillä, mutta kaapit ovat täynnä ihanuuksia, joita otetaan esiin tarvittaessa ja joilla koristellaan huikeita juhlia, stailataan kuvauksia, muhkeita jouluja ja pääsiäisiä. Ja kun sanon täynnä, niin tarkoitan täpösen täynnä.

Luin näiden upeiden tyyppien ajatuksia ja hyydyin. Ajattelin, kuinka siistiä meillä aina on. Ja kuinka mun vaatekaappi on ihan (liian) täynnä vaatteita, jotka on viikattu ja osa roikkuu, mutta ne ovat sekalaisessa järjestyksessä. Kesää ja talvea ei voi erottaa, koska lähes kaikkea voi käyttää aina. T-paita hyllyssä on välillä pari pyjamaa, mutta siinä ne ovat viikattuna ja kaikki löytyy. Sukkalaatikossa voi olla alusvaatteita. Ei se ole niin vakavaa. Välillä siivoan koko kaapin ja se on hetken ihan tip top.

Ymmärrän, että on kaaoskoteja ja etteivät ihmiset aina osaa ajatella, kuinka tulisi toimia sotkua välttääkseen. He tarvitsevat neuvoja.

Mutta mikä on kyllin siistiä ja mikä on kyllin hyvä järjestys? Se on tietenkin tyyppikysymys. Mutta siisteyden suorittaminen on minusta kauhea ajatus. Chat kollegani, eivät suorita siisteyttä. Osa neuvoo neuvottomia ja kaikki rakastavat järjestystä ja niin minäkin siis, mutta eri tavalla. Koti on ikään kuin käymistilassa oleva yksikkö. Välillä on vähän sinnepäin, välillä ei.

Siisteys on henkilökohtainen subjektiivinen määre. Jonkun siisti voi olla toiselle kaaos. Pääasia on, että asukkailla on hyvä olla.

Kon Mari -ajattelu ei sovi minulle lainkaan. Sitä ei takuulla voi edes toteuttaa sellaisessa talossa, jossa asun. Kaappi kerrallaan –tyyli sopii minulle paremmin. Tavaran virta on juuri nyt talosta ulospäin. Joka kerran, kun käyn kellarissa, tuon jotain mukanani, joka joutaa pois. Ja aina kun näen tarpeettoman esineen, vaatteen tai muiston, vien sen kierrätykseen.

Pienin askelin on minulle parempi kuin Kon Mari –aate, joka on muutenkin vähän hassu. En osaa muodostaa tavaroihin sellaista suhdetta, jota siinä esitetään. Ja aika harva tavara on minulle äärimmäisen tärkeä. Ihmiset ovat.

Sekin kannattaa muistaa, ettei osta asioita, joita ei oikeasti tarvitse tai voi oikeasti käyttää.

Oma paheeni on astiat. Perustelen uudet astiaostokset ruokablogini tarpeilla….

Sopivan siistiä ja mukavaa oloa!

♥️

Hanna

Kesän kunniaksi uudet silmälasit!

Olen oppinut rakastamaan silmälaseja. Kun ikänäkö alkoi haitata jokapäiväistä elämää nelikymppisenä, se ärsytti, vaikka joskus olin haaveillut, että saisin silmälasit. Ne näyttivät muilla niin kivoilta. Kun lasit sitten hiipivät elämääni, en oikein osannut käyttää niitä. Minusta kasvoni näyttivät oudoilta, kun rillit oli nenällä. Nyt silmälaseista on tullut osa minua ja pidän laseja päässäni melkein koko ajan.

Specsaversissä minulle on tehty linssejä vähän eri tarkoituksiin. Yhdet lasit on erityisesti päätetyöskentelyä varten (ne ovat nenälläni nytkin – tietysti) muut ovat enemmän sellaisia, joita voi pitää koko ajan.

Moschinon LOVE MOSCHINO kehykset ovat suurimmat ja niissä viihdyn parhaiten autossa ja kaupungilla. Ne ovat oikeasti aurinkolasit, joihin tehtiin minulle kirkkaat moniteholinssit. Idea oli ihanan optikkoni. Luotan häneen täysin kehysten valinnassa. Kun tulen sisään liikkeeseen hän tuo saman tien minulle useat kehykset jotka sopivat kasvoilleni, tyyliini ja myös luonteelleni. Kannattaa luottaa ammattilaiseen. Itse nappaan aina hyllystä ihan väärän muotoisia kehyksiä. (Specsaversin sivuilla on muuten hauska sovellus, jonka lataamalla voit kokeilla satoja kehyksiä.)

Henri Lloydin kehyksiin kuuluu aurinkolasiklipsit. Erittäin toimiva juttu. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lasit ja aurinkolasit vahvuuksilla.

Paula Suhonen suunnitteli Specsaversille oman Ivana-Helsinki –kehysmalliston. Sen pyöreät LOA kehykset on hauskimmat lasit, jotka minulla on koskaan ollut. Kun niiden läpi katsoo maailmaa, ei voi olla kauhean tosikkomainen! Niissä on iloa ja luulen, että niistä muodostuvat uudet suosikkini. Ja onhan pyöreät kehykset nyt super trendikkäät. Muita trendejä on ainakin kissamaiset kehykset, pilotti-mallit, vahvat leveät kehykset, clubmaster- retrokehykset  sekä ylisuuret kehykset.

Nyt trendikkäät pilottilasit on klassikot, joita on varmaan saatavana aina. Paola Suhosen mallissa on mukana väri.

Laseista on se hyöty, että ne tekevät skarpin ja huolitellun näköiseksi myös silloin, kun on väsynyt ja yleisilme on jotenkin harmaa. Lasien kanssa voin myös käyttää kevyttä, miltei olematonta meikkiä. Jos laitan eyelinerit eli viirut, kuten Raili Hulkkonen niin ihanasti sanoo, en aina edes laita ripsiväriä, jota ilman on muuten mahdoton elää. Kiva arkimeikki syntyy ohuesta meikkivoiteesta, viiruista, muotoilluista kulmakarvoista, häivähdyksestä poskipunaa ja ehkä huulipunasta. Fressiin lookin viimeistelee silmälasini, joissa siis on pluslinssit.

Jos lisään ripsiväriä, silmiin tulee lisää syvyyttä ja katseeseen voimaa. Myös vahva juhlameikki toimii silmälasieni kanssa oikein hyvin. Eli kaikki tyylit käyvät.

Jos laseissa on miinusta, kannattaa meikata silmät vahvemmin, että katse näkyy. Vaaleat luomet ja tummat banaanivarjostukset saavat silmät näyttämään linssien takaa suuremmilta. Tiukat tummat viirut eivät toimi miinuslasien kanssa, sen sijaan nuden värinen sisäkajaali saa silmät näyttämään suuremmilta samoin kuin runsas ripsivärin käyttö.

Kehysten valinnassa on muutamia pointteja jotka kannattaa tietää, ettei tarvitse kokeilla jokaista paria.

Pyöreäkasvoiselle sopii kulmikkaat lasit – kulmikkaille kasvoille pyöreälinjaiset lasit.

Lasien täytyy istua kasvoille eli olla oikean kokoiset. Liian pienet lasit luovat efektin, jossa silmät ovat liian lähekkäin ja kasvot näyttävät puristuvan ohimojen kohdalta kassaan. Liian suuret lasit saavat kantajansa näyttämään mehiläiseltä. Kehysten yläreunan tulisi jäädä kulmakarvojen alapuolelle ja eivätkä kehykset saisi osua poskiin edes hymyillessä. Myös nenän leveys tai kapeus ja korkeus vaikuttavat istuvuuteen. Specsaversin sivuilla on hieno ostajan opas, jossa kerrotaan näistä asioista lähemmin ja mm. siitä miten hiusten väri otetaan huomioon kehysten valinnassa.

Tärkeää myös se, että lasit sopivat persoonaan. Eli kuten aina, niin tässäkin sääntöjä voi rikkoa vapaasti. Persoonalliset kehykset jäävät mieleen ja niistä voi tulla jopa tavaramerkkisi.

50 vuotta täyttänyt sähäkkä silmälasimalli – oletko se sinä?

Specsaversillä on nyt ihan mahtava juttu menossa. Monet varmaan tietävät, että he ovat vuosittain valinneet Suomen sähäkimmän silmälasimallin. Tällä kertaa mallin on oltava vähintään 50-vuotias! Ihan huippua! Tiedot löytyvät täältä, hae mukaan ja käy tapaamassa ihanaa sähäkkää Pirjo Nuotiota Sähäkin silmälasimalli -kiertueella Raision Myllyssä tai Tampereen Koskikeskuksessa.

Voit pyörähtää kiertuepaikoilla kahvilla, esinäöntutkimuksessa ja tutustumassa kehysuutuuksiin.

Kiertueen aikataulu:
2.6.   klo 12-16  Raision Mylly (Myllyntori)
5.6.   klo  12-16  Tampere Koskikeskus

Ihanaa kevätpäivää! Muista laittaa aurinkolasit – silmiä tulee suojata auringolta – se on tärkeää!

♥️

Hanna

Kuulin pitkästä aikaa lauseen, jonka tarkoitus on minulle tyystin hämärän peitossa. ”Ai, sulla on vain tyttöjä, etkö saanut yhtään poikaa?”

Olimme liikkeellä yhden kolmesta tyttärestäni, Carolinan, kanssa ja selasimme yhden viehättävän vaateliikkeen tarjontaa. Aikomukseni oli ostaa tyttärelleni syntymäpäivälahja. Se jäi ostamatta. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Päädyin nauramaan.

Itse synnyin kuopuksena perheeseen, jossa jo oli kolme tytärtä. Me neljä ja äiti olimme isän ylpeyden aiheita, joita hän esitteli mielellään ja oli polleana katraansa keskellä kuin kuningas. Perheen sisällä ei koskaan käyty mitään keskustelua tyttö/poika -akselilla, mutta silloin tällöin vanhat ihmiset saattoivat taivastella samaa asiaa. Vain tyttöjä. Oi oi. Isä ja äiti sanoivat aina, että meille pojat valitaan ihan erikseen ja viittasivat tällä siihen, että tuomme poikia perheeseen avioliiton kautta. Muistan kuitenkin, että oli se vähän noloa seistä siinä, kun ei ollutkaan se sukulaistädin toivoma poika. Minähän olin kuopuksena se viimeinen oljenkorsi. Mutta isä (me sanottiin kyllä faija, ja on kamalan hankalaa kirjoittaa isä, kun puhun hänestä) nautti meistä, samoin äiti. Siitä ei ollut pienintäkään epäilystä. Meillä ei myöskään ollut mitään sellaisia asioita, joita emme olisi voineet tehdä tyttöinä tai mitä olisi tyttöyden tähden pakko tehdä. Pois sulkien asiat, joita hieno nainen ei tee. Niihin kuului mm. se, että hieno nainen ei polta tupakkaa kävellessään tai syljeskele. Miehet voivat luultavasti tehdä niitä molempia.

Mietin miksi joku haluaa sanoa niin. Vähätellä kolmea tervettä upeaa nuorta naista. (Myyjätär tietää heidät kaikki, mutta ei ollut koskaan nähnyt nyt mukanani ollutta keskimäistäni) Eihän heitä voi vähätellä. Ei millään mittarilla. Se, että on saanut kolme tervettä lasta on lahja, ajattelin ja pam – silloin muistin. Naisella ei ole lapsia lainkaan ja hän on lapseton tahtomattaan. Eli piikki joka yritettiin iskeä minuun ja siinä ohessa tyttäreeni, ponnahti käsittelemättömästä surusta, pettymyksestä, kateudesta ja katkeruudesta. Ikävää. Olen pahoillani hänen puolestaan.

Anteeksi pyytäminen, vaikka kuinka myöhään jälkikäteen, on hieno tapa. Joskus jos huomaa vaikka päiviä, viikkoja jopa vuosia jälkeenpäin, että on ollut idiootti, sitä kannattaa pyytää anteeksi. Ja se on myös aivan helppoa siinä vaiheessa, kun asian on käsitellyt.

Muuten en ymmärrä koko ajattelutapaa, että maassa, jossa tytöt ja pojat perivät vanhempansa tasapuolisesti, olisi mitään eroa siinä onko lapsi tyttö tai poika. Tuntuu täysin naurettavalta edes ajatella sellaista. Sama koskee sitä ihmeellistä ajatusta, että esikoisen asema olisi jotenkin mojovampi, kuin järjestyksessä myöhemmin syntyneiden. Sitäkin näkemystä löytyy edelleen.

On mahtavaa, että olen saanut kolme lasta. Heistä on suunnattomasti iloa ja ihmetystä, olen heistä järjettömän ylpeä ja he tuovat elämääni huippujuttuja, uusia asioita ja ajatuksia.

Elämänpolut ovat niin erilaisia. Kukaan ei selviä ilman haasteita.

♥️

Aurinkoa päivään

Hanna

Unettomuus – se pirulainen, johon pitäisi suhtautua rakkaudella.

Synnyin aamuvirkkuna ja illan torkkuna. Pikkuhiljaa aamut ovat aikaistuneet siihen malliin, että voi puhua unettomuudesta. Haluaisin ottaa sen käsittelyyn, hakata tohjoksi, piestä, polkea, hyppiä sen päällä ja vaan yksinkertaisesti tappaa sen. Siis unettomuuden. Mutta annas olla, jos uneton hermostuu – e-ei! Samalla hetkellä peli on pelattu ja sinä hävisit. Peruuttamattomasti. Ellet sitten ala parkua ja lopulta nukahda itkuusi.

Toissayö oli surkein pitkään aikaan. Heräsin kolmen aikaan. Se on pahin hetki. Tein kaikki keinot, että nukahtaisin uudelleen, mutta valvoin. Sudenhetken mustat mietteet valtasivat ajatukset ja huolten valtameri vyöryi ylitseni antamatta rauhaa. Kuta enemmän mietin, sen pahempaa oli kaikki. Huolet kasvavat ja onni katoaa. Lopulta kuuden aikaan päätin katsoa telkkaria. Mutta kas mikä mainio yhteensattuma – kanavapaikat olivat muuttuneet yöllä. Aloin parkua lohduttomasti ja tungin pääni tyynyyn. (Mieheni on matkoilla – tietysti juuri, kun tämä maailman lopun ongelma kohtasi minut.) Lopulta silmät punaisina, silmän aluset mustina luovutin. Seitsemältä piti lähteä viemään tytärtä satamaan. Yhdeksältä olisi hieronta, ehkä nukkuisin siinä, ajattelin.

Kun palasin satamasta sain hierojalta viestin, että aika on peruttava sairaustapauksen tähden. Ajoin kotiin, kömmin petiin ja nukuin tunnin ja vartin! Jippiiii!!! (ja siis todellakin vartit lasketaan tässä sodassa. Joka minuutti on kullan arvoinen) Päivä sujui mallikkaasti, mutta illalla olin tarkka. En antanut nukkumaan menon venyä, vaan painoin pään tyynyyn (se oli kuivunut kyynelistä – kiitos) kymmeneltä. Otin myös ensikertaa elämässäni melatoniinia. Heräsin 7.28 Huippeeeeeee! En aio ottaa sitä ensi yönä. Mutta oli se ihan nastaa nukkua hyvä yö. Ehkä otan melatoniinin mukaan yhdeksi kohdaksi nukkumista helpottaviin konsteihini.

Olen siis oppinut elämään aika hyvin sen faktan kanssa, että saatan herätä neljältä joka aamu. Minulla on keinoja, joilla houkuttelen unen luokseni. Onneni on se, että olen yksityisyrittäjä eikä minun välttämättä tarvitse olla aamuvahaisella missään. Jos valvoo pari tuntia yöllä, saattaa aamulla nukkua hilkun verran pitempään – toivottavasti.

Hypnoosivideot – tämä on paras keino. Haen puhelimella You Tubesta hypnoosivideon, laitan napit korviini ja menen sänkyyn. Niitä kuunnellessa nukahdan nopeasti ja nukun hyvin monta tuntia lisää.Laitan blogin loppuun muutaman linkin, joista pidän eniten.

Lämpö – olen huomannut, että villapaita, villasukat ja mikrossa lämmitetty viljatyyny selän alla saattavat auttaa nukahtamaan.

Kylmyys – joskus auttaa ikkunan avaaminen niin, että huoneesta tulee aivan kylmä. Peitto täytyy vetää tiukasti kaulan ympärille niin, että vain pää on poissa peiton alta.

Valvominen herättyä – Jos herätessäni mieltä painaa joku tekemätön työ alan tehdä sitä. Siihen väsyy aika nopeasti ja tunnin kuluttua saattaa jo uni maistua. Ajatus on, että on typerää pyöriä unettomana sängyssä. Jos  en nuku, voin tehdä jotain hyödyllistä. On tärkeää säilyttää hyvä fiilis.

Lukeminen –  Luen kirjaa, jossa on paljon tietoa. Kouluajoista sen jo muistaa, uni tulee pian.

Tärkeintä on koettaa pitää yllä rento ja hyvä fiilis. Jos taistelee, häviää aina. Jos ei nuku, niin kannattaa tehdä jotain mikä on nastaa tai tarpeellista. Sängyssä pyöriminen on aivan turhaa touhua.

Sleep hypnosis  

Guided Sleep Meditation for Insomnia (Sleep, Relaxation, Calm your Mind)

Hyviä unia pallerot!

♥️

Hanna

Tämä on täysin omakohtainen kokemus ja arvio mindfulnessista. Ymmärrän, että mindfulness sisältää eri tasoja ja asteita jne. mutta minulle taikina on tärkeää ja ehkä joku muukin saa tästä kirjoituksesta jotakin.

Se on niin huvittavaa, kun tyhjä täyttyy, niin se tapahtuu rytinällä. Minun pääni on ollut tyhjä. Totaalisesti. Siellä on pyörinyt ainoastaan pikku pulma (iso pulma) meidän olohuoneen katossa. Kuin taivaan lahjana sain kutsun Lepää musiikissa –iltaan Siuntioon, joka pitää sisällään mindfulnessia musiikin keinoin. Illassa tehdään ensin kevyitä tietoisen läsnäolon harjoituksia ja sen jälkeen siirrytään patjoille peittojen alle kynttilänvaloon ja takkatulen ääreen kuuntelemaan kaunista musiikkia. Tarkoituksena eilen, oli harjoitella olemaan entistä myötätuntoisempia itseämme kohtaan. Toisten puutteita on helppo hyväksyä, mutta oma sisäinen kriitikkomme toimii usein, ainakin minulla, suotimia vailla.

Matka Siuntioon Cumulus Resortin Lepopirtille alkoi mainiosti niin, että suhautin autolla Turun moottoritien ohi ja siten ajauduin ajamaan perille häkellyttävän kaunista pikkutietä pitkin. Koska saavun aina paikalle minuutilleen ajoissa, mutta tällä kertaa väärän rakennuksen eteen, saavuin saliin viimeisenä anteeksi pyydellen. (Vihaan sitä. Miksi mulle AINA käy niin?) Otin paikkani lattialta ja rauhoituin.

Tilaisuus oli hieno ja herätti minussa kysymyksiä ja ajatuksia. Aloitimme keskittymällä hengitykseen. Se saa minut aina tarkkailemaan hengitystä, jolloin alan hengittää todella tietoisesti ja yhtäkkiä hengästyn. Tein parhaani. Suoritin rentoa hengitystä ja risti-istuntaa. Se ei mennyt hirveän hyvin. Toivoin koko ajan, että voisimme jo alkaa kuunnella sitä jumalisen kaunista valkoista flyygeliä, jota pianisti Pami Karvonen soittaisi.

Meidän piti ajatella jotain, jossa olemme hyviä. Olen aivan rehellinen, kun sanon, etten saanut ainuttakaan asiaa päähäni, jossa olisin hyvä. Pää oli tyhjä. Yritin tosissani, mutta en keksinyt mitään. Se oli hirveän pelottavaa. Voiko pääni olla niin tyhjä?

Seuraavaksi piti tuntea myötätuntoa itseään kohtaan. En saanut ajatuksesta kiinni ollenkaan. Olin hädissäni. Voinko oikeasti olla näin totaalisen hukassa? En ole kyllin hyvä missään enkä tunne lainkaan myötätuntoa.

Kongitiivinen lyhytterapeutti Tommi Sarlin, oli äärimmäisen miellyttävä. Hän sanoi aina: …jos nyt tunnet pystyväsi siihen…Eli ei luotu onnistumisen pakkoa. Lisäksi hän aloitti tapahtuman käymällä sen kohdat lyhyesti läpi. Parasta siinä oli kohta: kun musiikki loppuu, voitte lähteä omaan tahtiin pois sanomatta kenellekään mitään I love that! On kamalaa lähteä pois joltain hitaalta joogatunnilta isossa liikuntakeskuksessa, kun kaikki kaivavat heti käsiinsä puhelimet ja alkaa hirveä kälätys. Tahdon, että hiljaisuus jää minuun kiinni.

Kun musiikki viimein alkoi, pyöri päässäni vain kylppäriremontti ja se pieni (iso) pulma katossa. Takassa räiskyi tuli ja laskeva aurinko leikki pirtin (se on kyllä huvila) seinillä. En osannut mitään. Lopulta käännyin kyljelleni ja nukahdin valkoisen flyygelin säveliin.

Lähdin pois puhumatta mitään, levollisena ja keveänä mutta mieleen jäi olo, etten tajua koko mindfulnessista oikeasti mitään. Hävetti. Tunnustan, etten ole koskaan ymmärtänyt siitä höykäsen pölähdystä. Koko sana on hankala. Hengitykseen keskittyminen on mahdotonta. Mutta keskittyminen ei ole. Eikä rauhoittuminenkaan. Tunsin syvää rauhaa ja ongelma katossa oli kutistunut siedettäväksi.

Lähdin tänään ystäväni Pekan kanssa kävelylle keskellä päivää. Kuinka ihmeellistä se onkaan, että asiat seuraavat toisiaan juuri oikeassa järjestyksessä.

Vaihdoin lenkkivaatteet päälleni parkkipaikalla eikä kukaan nähnyt (turha luulo) ja kävelimme Lauttasaaren Ryssänkärjen (onkohan tuo nimi nyt ihan ok?) ympäri ja kipitimme kiviä pitkin sen edessä köllöttävälle saarelle. Juttelimme mun pienestä (isosta) pulmasta ja kerroin, kuinka se tunki itsensä mun mindfulness-harjoitukseen. Tunnustin Pekalle, että en edes oikeastaan tiedä mitä se on, koko mindfulness.

Pekka tuumasi hetken ja sanoi: ”Kun mun mutsi leipoo, niin se vaan leipoo. Keskittyy vaan siihen tekemiseen. Korkeintaan siinä on radio soimassa jossain taustalla. Se panee kaiken ajatuksen ja tarmon siihen leipomiseen, eikä tee mitään muuta samalla. Ei ole älypuhelinta toisessa kädessä. On vaan se taikina ja hetki.”

Voi Pekka! Miksi mindfulnessista tehdään niin vaikeaa tai vaikeaselkoista? Mun mindfulnessia on leipominen, lukeminen, saunominen, tiskikoneen täyttäminen, lenkkeily. Saakohan blogin kirjoittaminenkin olla mindfulnessia? Olen läsnä näissä asioissa ja monissa muissa. Välillä en ole läsnä, kun minulle puhutaan ja se on huono asia. Mutta usein olen. Se on hyvä asia. Kahvilassakin voi istua ja nauttia tietoisesta läsnäolosta. Se on ihanaa. Vain katsoa ihmisiä ja heidän tekemisiään ja olemustaan vailla mitään arvostelua tai luokittelua, avoimen hyväksyvästi. Siitä tulee ihana olo. Ja se on viihdyttävää.

Lepopirtin (huvila se on!) tilaisuus oli hieno. Tila on ihana, korkea ja siellä on ilmaa (hengitys!) Ikkunoista näkyy paksujen honkien rungot ja valkoisen flyygelin soidessa nukahtaminen on taivaallista, vaikka ehkä pitäisi olla hereillä ja tiedostaa. Tommi Sarlinin tapa puhua ja kuljettaa ihmistä on äärimmäisen miellyttävä. Tahdon mennä sinne uudelleen syksyllä, kun tilaisuuksia taas järjestetään. Menen nauttimaan – en suorittamaan mindfulnessia. Ja jatkan leipomista, prätkällä ajoa, lenkkeilyä ja muita juttuja joihin keskityn satasella. Hengitystä täytyy opetella vielä, se rauhoittaa isot ongelmat pieniksi. (Jopa tuon katon)

Mun pää on taas täynnä ajatuksia ja kaikkea ihanaa. Kiitos eilisen illan, Pekan ja haastavan kiveltä kivelle hyppelemisen. Se vaati läsnäoloa tai – loiskis!

Iloa ja keskittyneitä hetkiä – lyhyitä tai pitkiä!

♥️

Love Hanna

Olisin toden totta voinut jäädä Saarenmaalle nauttimaan keväästä! Sen sijaan tulin kotiin keskelle remonttia, joka ahdistaa. Se ahdistaa siksi, että joudun koluamaan nurkkia ja kaappien perukoita ja ne kaikki ovat täpö täynnä tavaraa. (Onneksi eilen oli äitienpäivä, joka oli ihanista ihanin.)

Mutta Saarenmaalle lähden kohta uudelleen. Kevät oli siellä jo pitkällä. Luonnon voima tuntuu käsittämättömältä. Taivas pieksi alkuviikosta vuoron perään rakeita ja lunta. Jäätävästä kylmyydestä huolimatta hennot kukat reväyttivät terälehtensä selkosen selälleen ja loistavat auringonkeltaisina mattoina, kuin sanoakseen, että aivan sama, valo voittaa aina. (Se kannattaa itsekin painaa visusti mieleen.)

Saarenmaa on noin 100 km Helsinkiä etelämpänä, mutta luonto on kovin erilainen. On paljon luonnonkukkia, joita en ole koskaan nähnyt Suomessa ja tuttuja kukkia taas on paljon suurempina kasvustoina kuin meillä.

Nyt lehtojen ja pihamaiden nurmet loistavat keltaisina sekä keltavuokoista että mukulaleinikeistä. Näky on huikea!

Toinen Saarenmaan erityispiirre on ruokokattoiset talot. Kun ostimme oman, vuonna 1923 rakennetun talomme, sen vanha ja vaurioitunut ruokokatto oli suojattu asbestilevyillä, joiden alla oli vain jäämiä entisestä ruokokatosta. Teetimme sekä taloon, että pihalla ilman kattoa ja lattiaa olleeseen vanhaan talliin upeat uudet ruokokatot. Kun ne rakennetaan, ruoko on kullankeltaista, mutta muutamassa vuodessa siitä kauniisti tummaa.

Ruoko eli kaisla (en osaa tarkemmin määritellä mikä kaislalaji) leikataan talteen talvella, kun meri on jäässä ja jäällä on helppo liikkua. Ruo’oista tehdään keskenään samankokoisia nippuja, jotka viedään katolle, jossa ne avataan ja asetetaan kattoruoteiden päälle leikkauspinta alaspäin kerroksittain. Lopputuloksena on katto, joka eristää ääntä ja lämpöä erinomaisesti ja on tavattoman kaunis. Sen sanotaan kestävän 60 vuotta, mutta katon harja on uusittava 10 vuoden välein. Harjalla ruo’ot asetellaan harjan suuntaisesti ja kiinnitetään paikoilleen katajakalikoilla, jotka kiinnitetään toisiinsa katajavitsoilla.

Kun matkattiin Eckerön m/s Finlandialla Tallinnaan, juttelin laivan henkilökunnan kanssa ruuasta. Keskustelu alkoi kakuista. Ja sain kuulla kiinnostavasta raejuusto-kirsikka kakusta. Reseptiä en mistään löytänyt, mutta näin kaupassa sellaisen ja koska vietin Saarenmaalla synttäreitäni, leivoin sellaisen! Se oli älyttömän hyvää.

Mutta mitä siellä laivalla syödään? Pääsin laivan keittiöön keittiöpäällikkö Joakim Blomqvistin mukaan. Hän, sekä Tuomas Sillanpää ovat kehittäneet laivan buffan herkulliset menut, jotka vaihtuvat kuusi kertaa vuoden aikana.

Nyt on menossa kevätmenu, joka vaihtuu pian kesämenuun. Raaka-aineissa suositaan lähiruokaa ja menuissa sesonkiajattelua. Kaikki ruoka tehdään alusta asti itse laivan omassa keittiössä suurella sydämellä. Oma suosikkini, murea ja maukas lammaspata, muhii laivan uunissa kymmenen tuntia. Sen salaisuus on suolan sijasta käytetyt mustat oliivit, jotka tuovat padalle syvän herkullisen aromin. Eniten laivalla kuitenkin syödään kalaa ja äyriäisiä. Lohta syödään vuodessa yli 20 tonnia. Juustoa popsitaan 40 tonnia, perunaa 42 tonnia, pekonia yli 13 tonnia ja mansikoitakin menee lähes tonni. Määrät ovat huikeita. Laivalla matkustajat nauttivat hyvästä ruuasta mennen tullen ja ruokaa valmistetaan koko ajan. Kiirettä riittää siis keittiössä. Vain kakut ja muut leivonnaiset tulevat muualta, koska laivassa ei ole leipomoa. Keittiöhenkilökunta myös siirtää kaiken ruuan laivan kylmätiloihin ja sieltä edelleen keittiöön ja valmistuksen jälkeen ravintolasaliin. Kovin fyysinen työ, siksikin on hienoa, että sitä tehdään rakkaudella meille herkkusuu matkustajille!

Tulipas nälkä….

♥️

Hanna