Sen verran mukavasti menee, että piti tänään katsoa päivyristä, mikä viikonpäivä tänään on. Loma ja Saarenmaa on ihanin yhdistelmä ikinä. Saarenamaan talomme on minulle hyvin erityinen paikka.

Facebook-ystäväni, eläkkeellä oleva Apu-lehden toimittaja, Maria Schulgin kirjoitti tänään sivulleen näin:

”Olin eilen onnellinen ja olen tänäänkin, toistaiseksi. Sellainen täydellinen rauhan ja seesteisyyden tunne – talven ja kevään kaikkien paskajuttujen jälkeen joista kerron, kun aika on valmis – on ihmeellinen: olen tässä, kauniissa puutarhassani, sormet mullassa ja minulla on kaikki mitä tarvitsen – juuri nyt. Lojun lepotuolissa, aurinko paahtaa käsiä, puutarha on tuulen suojassa, joten kuulen vain isojen koivujen myrskytuulta enteilevän huminan. Moskovan kaunotar tuoksuu edelleen, samoin valtaisa määrä juhannusruusuja ja suviruusuja. Muistelin, koska olin kokenut samanlaisia ”rauhan” hetkiä, ilman huolen häivää. Piti mennä todella kauas, lapsuuteen, nuoruuteen, varhaisaikuisuuteen ja Porvoon saaristoon, meren rannalla, avomeren luodoille. Siellä – kauan ennen kännykkäaikaa – oli sama rauha: ei kiire minnekään, ei mitään mitä tehtävä, ei vielä ongelmia lähipiiristä, ei hoidettavien asioiden painetta, ei edes duunijuttuja. Kunhan oli, nautti auringon paahteesta iholla, oli niin rento etten edes unelmoinut.”

Tiesin täsmälleen mistä hän puhui. Kirjoitus ja tunnelma menivät täysin ihoni alle ja suoraan sydämeeni. Ja samalla tuli onni ja rauha sekä rentous, sillä olen Saarenmaalla. Tämä paikka on ihmeellinen. Vaikka raahaan matkassani älypuhelinta ja tietokoneen jotka tuovat mukanaan kaikki sähköpostit, työt, laskut, huolet ja murheet Saarenmaa saa ne kaikkoamaan. Huolet ovat kuin poutapilviä, jotka purjehtivat taivaalla varjostaen päivää vain pikku tovin. Sitten ne katoavat ja aurinko paahtaa taas käsiä.

Kun Saarenmaan lautta tulee Kuivastun satamaan, saavutan aina tuon tunteen.

En tiedä mistä se johtuu, koska tavallaan mikään ei muutu. En ole lomalla, vaikka olenkin, eli teen töitä täälläkin. Saan lisäksi suurta nautintoa hyvin arkisten asioiden tekemisestä, kuten silittämisestä, pyykkäämisestä, kaapin siivouksesta ja työtkin tuntuvat aivan ihanilta tehdä. Kaiken mitä teen, teen ilolla.

Marian teksti sai minut miettimään, milloin itse olen kokenut noita tunteita ennen Saarenmaata ja kyllä ne minullakin menevät lapsuuteen saakka. Poikkeuksena muutama ulkomaanmatka erityisesti sellaiset joissa olen kävellyt meren rannalla tuulessa.

Joskus, kun huolia tuntuu olevan yli äyräiden, ajattelen aina kuvaa sekuntia. Sitä nimenomaista hetkeä, jossa olen. Ajattelen, että juuri tällä hetkellä ja sekunnilla kaikki on oikeasti hyvin. En ole kuolemassa, ei ole kylmä, nälkä, sota tai kukaan kuolemassa. Silloin tunnen myös ihoni ja kehoni ja siinä on hyvä olla. Olen myös painanut mieleeni muutamia erityisiä hetkiä elämässäni, jolloin onni ja kiitollisuus on ollut vahvasti läsnä. Voin palauttaa ne mieleeni nopeasti ja tuntea saman tunteen yhä uudelleen ja uudelleen. Ne antavat voimia, kun elämä koettelee.

Oli ihanaa lukea Marian kirjoitus ja muistaa taas tämä kaikki, mutta kaikkein onnellisin olin hänen hetkestään. Kunpa kaikilla olisi noita hetkiä paljon ja jokainen huomaisi ne ja osaisivat niistä nauttia. Kiitos Maria <3

Terveiset Saarenmaalta – olen niin onnellinen täällä

Hanna

Päivät Saarenmaalla ovat aivan täynnä tapahtumaa. Tultiin tänne viikko ennen juhannusta ja mukana tuli yksi tyttäristämme, kun hän lähti, tulivat ihanat juhannusvieraat ja vielä seuraavana päivänä toinen tytär. Sitten lähtivät vieraat ja parin päivän päästä tytär. Joka päivä ollaan tehty kaikkien kanssa pitkiä ihania pyörälenkkejä pitkin poikin Saarenmaata ja on ollut hirvittävän kivaa. Pyörällä näkee paikkoja eri tavalla, kuin auton kyydistä. Sitä paitsi on ihanaa liikkua.

Tänään aurinko paistoi ensimmäistä kertaa heti aamusta kuumasti. Lehtikään ei liikahtanut, oli tyyntä ja aivan hiljaista. Olimme tällä kahden ja olimme päättäneet tehdä reilun kolmenkymmenen kilometrin pyörälenkin.

Heräsin myöhään, vasta puoli kymmenen. Istuimme aamukahvilla ulkona auringossa ja ajattelin, etten lähde mihinkään. Jään makaamaan aurinkoon, lukemaan kirjaa ja lakkaamaan varpaankynsiä. Houkutus oli valtava!

Inhoan sääkeskusteluja. Vanhempani puhuivat aina säästä ja kommentoivat TV:n (kuka muistaa Erkki Harjaman?) sää ennustuksia ja olivat aina vihaisia, kun ne eivät menneet nappiin. Totesin silloin, että sää ratkeaa hyvin, kun laittaa nokkansa ulos ovesta ja katsoo. Mieheni sen sijaan on oikea sääguru, jo työnsä tähden kiinnostunut säästä ja tietää yleensä mitä on tulossa. Hän sanoi, että älä jää kotiin. Täällä tulee olemaan pilvistä, mutta siellä missä poljetaan paistaa aurinko.

Niinpä pakkasimme pyörät mieheni autoon ja minä hyppäsin prätkän selkään, vaan huvin vuoksi ja ajoimme Kuresaareen. Siellä hylkäsimme auton ja prätkän ja  lähdimme polkupyörillä matkaan. Ja tiedättekö mitä! Mieheni oli suunnitellut reitin niin, ettemme joudu polkemaan varjossa, vaan katsonut sopivimman ajan ja suunnan, niin aurinko paistoi koko ajan tien suuntaisesti! Oh la laaa!

Lähdimme ajamaan siinä puolen päivän tietämissä ja heti alkoi olla nälkä, kuten retkellä aina. Poljimme ehkä seitsemän kilometriä ja pysähdyimme syömään lounasta Nasva-joen venekerholle. Hämmästykseni oli melkoinen, kun ravintolan salissa oli neljä Eero Aarnioin suunnittelemaa Konjakkituolia. Paitsi etten ole varma ovatko ne aidot. Tuntuivat jämäkiltä ja kunnollisilta, enkä silmämääräisesti erottanut mitään epäaitoa niissä. En vain koksaan ole nähnyt tai kuullut että niitä olisi tehty myös mustina. Jännittävää – mutta kiva oli ympäristö ja hyvää oli palvelu. Söimme täytetyt kanafileet, riisiä ja mehevää porkkanaraastetta lounaslistalta ja joimme päälle (erittäin hyvät) cappuccinot. Hinta kahdelta yhteensä 12 €. Jatkoimme matkaa auringossa polkien. Kun oli aika kääntyä, teimme sen leirintäalueen kioskilla, josta ostimme kahvit. Makasimme hetken siinä laiturilla auringossa ja sitten taas matka jatkui pitkin hienoa ja tasaista pyörätietä.

Olimme varanneet hieronnat Georg Ots Spa-hotellista ja suoraan pyörän selästä menimme hierottavaksi. Aivan mielettömän ihanaa. Taisin nukahtaa siihen… Oli pakko herätellä itsensä ja niinpä menin uimaan hotellin altaaseen. Sitten vaatteet päälle ja tarkistamaan Kuresaaren huvivenesataman ravintola, jota joku oli kehunut meille. Surkea esitys – ei jatkoon. Lättyannos oli kyllä mainio – kuten yleensäkin täällä.

Kotimatka taittui taas moottoripyörällä ja kotona olimme kahdeksalta illalla. Ihana päivä! Tekemällä lomasta tulee isompi. Lepoa on niin monenlaista. Vaihtelu on lepoa myös. Lepoa arjesta. Nyt Jari lepäilee ajamalla nurmikkoa ja minä taidan keittää iltateet.

Huomenna taas uudet kujeet!

♥️

Hanna

Jos lähdet omalla autolla, varaa Eckeröltä autolle ja matkustajille paikat ja aja Länsisatamaan viimeistään tuntia ennen laivan lähtöä. Suosittelen aamun ensimmäistä lähtöä klo 8.30. Osta etukäteen lippu myös Saarenmaan lauttaan, ne ovat joskus varsin varattuja. Kun laitat ostoa tehdessäsi myös puhelinnumerosi ja auton rekisterinumeron niille varattuihin paikkoihin, puomit Virtsun satamassa aukeavat automaattisesti ja pääset laivaan tosi sujuvasti.

Jos päätät taittaa matkan bussilla, kävele Eckerön m/s Finlandiaan viimeistään puoli tuntia ennen laivan lähtöä.

Matka sujuu Eckerön kauniilla m/s Finlandialla mukavasti. Laivalla on leppoisaa. Bar Nosturissa sekä Telakka baarissa on elävää musiikkia ja päivä tuntuu kivasti pitemmältä, kun se alkaa heti aamusta ihan kunnolla. Elämyksiä ei tarvitse odotella. Esiintyvät artistit voit tarkistaa täältä.

Yksi ohjelmanumero on tietysti syöminen – laivan buffet on kerrassaan loistava – olen kertonut siitä aiemmin täällä.Laivalta on hyvä jatkaa matkaa vatsa täynnä kohti Saarenmaata.

Ostoksia voi tehdä sekä laivan kaupassa että PopUp Shopissa. Nyt ostin tyttärelleni meikin puhdistukseen Sensain kaksoispuhdistus tuotteet ja puhdistusliinan, joilla iho puhdistuu perusteellisesti, mutta hellävaraisesti. Käytän samoja tuotteita itsekin. Lämmin suositus!

Itselleni ostin Edbladin ihanat kaulakorut. Mökkituliaisiksi suosittelen Finlaysonin Tamminiemi saunatekstiilejä, jotka ovat 50% puuvillaa ja 50% pellavaa. Laudeliinat, saunatyynyt ja pyyhkeet toimivat hyvin kaikissa saunoissa.

Kun ajat ulos laivasta Tallinnan satamassa, suuntaat kylttien mukaan kohti Pärnua. Moottoritiellä alat seurata viittoja kohti Saarenmaata ja Virtsun satamaa, jonne matka kestää noin kaksi tuntia. Nopeusrajoitukset ovat 50, 70, 90 ja 110km/h niitä ei aina ole merkitty, mutta taajamamerkin alueella saa ajaa 50km/h, vain moottoritiellä saa ajaa 110 km/h. Sakkoja rapisee helposti.

Jos haluat käyttää bussia, sekin on helppoa ja vaivatonta. Kävele satamasta bussiasemalle Bussijaam ja käy matkalla keskustorilla ostamassa vähän matkaevästä, koska tori on niin ihana ja bussimatka kestää neljä tuntia. Bussilipun Saarenmaalle voi ostaa netistä ja lippu maksaa 10-16€ per suunta, hintaan sisältyy Saarenmaan lauttamatkan hinta.

Saarenmaan lautta lähtee siis Virtsusta ja se seilaa noin kaksi kertaa tunnissa. Matka kestää 25 minuuttia ja laivassa on ravintola. Syömme siellä perinteisesti seljankan ja lohileivän ja juomme kahvia. Joskus syömme myös pankooki ja muusi eli lätyn ja hilloa.

Lautta menee Kuivastun satamaan Muhun saarelle, josta on Kuresaareen matkaa noin 75 km ja matka kestää n. 45 min. Matkan alkupäässä, yhdentoista kilometrin kohdalla on Liivan kylä.  Jos olet autolla, kannattaa pysähtyä. Kesäpäivinä siinä myydään upeita koreja, joskus myös Saarenmaan kuulua ihanaa hunajaa. Käsityöliikkeessä myydään ihania käsitöitä, katajasta valmistettuja keittiötarvikkeita ja esimerkiksi upeita kansallispukuja sekä niihin kuuluvia tossuja. Tossuissa on nahkapohjat ja kauniit kirjailut ja ne ovat täysin käsintehdyt. Olen käyttänyt niitä kotitossuina vuosia. Nahkapohjan takia niissä voi piipahtaa myös ulkona.

Kulman takana on kahvila ja leipomo. Leipomossa myydään lämmintä Muhun limppua 2,50€/kpl (muistaakseni ottavat vastaan vain käteistä – varaudu!) ja se on niin hyvää, että järki lähtee! Sitten voikin ajaa yhtä kyytiä Kuresaareen saakka. Muhulta Saarenmaalle johtaa kaunis maasilta, jonka molemmin puolin aukeaa lavea merimaisema jossa pesii sadoittain joutsenia.

Kuresaare on pieni suloinen kaupunki, jossa kaikki on lähellä. Minun suosikkipaikkojani ovat:

Tori, josta ostan kantarelleja, mustikoita, mansikoita ja metsämansikoita. Sieltä saa myös oikeasti kokonaan käsintehtyjä villapuseroita, jossa ei ole konesaumoja. Ne ovat ikuisia! Upea lettineuleeni maksoi 60€.

Rahva Raamat on melkein toria vastapäätä pienen liikekeskuksen toisessa kerroksessa. Se on ihana kirjakauppa, jossa voi istua lukemassa kirjoja ja nauttia elämästä. Ostin tällä kertaa kaksi Saarenmaata käsittelevää kirjaa ja englanninkielisen leivontakirjan. (Osaan leipoa myös vironkielellä – se on ihan helppoa!)

Koluan muutamat antiikkikaupat ja ostan aina jonkun pienen jutun.  Kauba- kadun varrella on  kaksi antiikkikauppaa, pellavakauppa, ihana kahvila ja muita liikkeitä. Se kannattaa kävellä päästä päähän.

Lempiravintoloitamme keskustassa ovat: Castello, jolla on erittäin viehättävä sisäpiha. Chameleon, josta saa myös sushia. Ku-Kuu josta voi ihailla Piispanlinnaa ja John Bull Pub. Georg Ots Spa hotellissa on myös aivan loistava ruoka.

Roomassaaren jahtisatamassa on merellinen kahvilaravintola, jossa olen syönyt elämäni parhaat letut ja pelannut lautapeliä vironkielellä – ei meinannut naurusta tulla loppua, kun ei se kieli oikein minulta taivu! Sinne on keskustasta matkaa 5km, joten pyörä tai auto on hyvä olla. Pyöriä voi vuokrata Kuresaaren bussiaseman vieressä olevasta vuokraamosta.

Saarenmaalla on kolme minulle rakasta rantaa, jotka ovat upeita luontokokemuksia. Panga Pank, Ninase Pank eli Tagarannan törmä ja Sõrve säär ovat kaikki noin kolmen vartin ajomatkan päässä Kuresaaresta. Matkaa tehdessä tulee samalla ajaneeksi saaren poikki ja näkee hienosti saaren erityisyyden. Pangalla ja Sörvessä on kahvilat. Kaikissa näissä paikoissa kannattaa jalkautua ja lähteä kävelemään rantaa pitkin. Maisemat ovat ihanat. Sään mukainen pukeutuminen on tarpeen – mereltä tuulee joskus kovaa.

Jos on tullut bussilla, voi vuokrata auton Kuresaaresta edullisesti täältä ja tehdä muutaman retken kaupungin ulkopuolelle. Päivässä ehtii paljon!

Kuresaaressa kannattaa kävellä muuallakin kuin muutamalla pääkadulla ja raatihuoneen aukiolla. Sivukaduilla voi ihastella vanhoja taloja ja niiden kauniita pihoja. Osa taloista on remontoitu ja osaa ei. Talojen muodot ja mittasuhteet on kiinnostavia.

Uusin tulokas Kuresaaressa on Uba ja Humal olutkauppa ja pubi. Saatavana on uskomaton määrä oluita eri maista.

Kuresaaren näkyvin nähtävyys on ehdottomasti upea Piispanlinna. Kauniilla ilmalla sen linnanpihaan ja vallihautojen reunoihin on hauskaa tutustua ja sadesäällä sen museo on äärettömän kiinnostava. Siellä pidetään myös Saarenmaan oopperapäivät.

Saarenmaalla pärjää englannilla paremmin kuin suomen kielellä, vaikka ravintoloissa osataan myös aika kivasti suomea. Autoilijan on syytä muistaa, että jalankulkija on Saarenmaalla ja koko Virossa etuoikeutettu. Jos suojatien merkissä on huomiokehykset jalankulkija on päästettävä välittömästi ylittämään katu. Se voi olla vaaranpaikka, sillä virolaiset ovat niin tottuneet tähän, etteivät välttämättä edes katso pysähtyykö auto vai ei.

Kauniita kesäretkipäiviä toivotellen

♥️

Hanna

Vastaus on oikeastaan todella yksinkertainen ja helppo – monitehoisuus. Siihen miksi jossain linssit voivat olla edullisempia, kuin jossain muualla voi syynä olla esimerkiksi tuotantoketjun tehokkuus, volyymi ja oma linssitehdas, jolloin yksi välikäsi jää pois nostamasta hintaa.

Specsaversilla on oma linssihiomo mm. Unkarissa. Unkari on ”linssien Piilaakso”. Siellä sijaitsevat suuret linssitehtaat. (Hyvin ymmärrettävää jotenkin! Onhan Keski-Euroopassa hiottu kristallia 1600-luvulta lähtien). Specsaversille linssien design tulee myös tunnetuilta linssivalmistajilta.

Silmälasien hionta on äärettömän tarkkaa ja siitä syystä ne hiotaan huipputekniikalla, eli robotit tekevät työn. On tärkeää, että lopputulos on aina yhtä hyvää ja tasalaatuista ja siihen ei ihmisen silmä ja käsi tietenkään pysty. Jopa yli 40 000 silmälasilinssiparia voidaan hioa viikossa.

Silmälasit ovat kehittyneet valtavasti ja mummin ja papan vanhat kaksiteholinssit, joista paljaalla silmällä erotti kaksi tehoaluetta, ovat kauas taakse jäänyttä elämää. Nyt moniteholinsseissä on nimensä mukaan monta tehoa; kaikille katseluetäisyyksille. Ja niiden rajat ovat näkymättömät.

Specsaversilla reseptinmukaiset vakio yksiteholinssit maksavat 0 € eli sisältyvät kehysten hintaan. Hintaan kuuluu myös kotelo, sekä puhdistusliina. Jos linsseihin halutaan saatavana olevia lisäpinnoitteita ja muita vaihtoehtoja, jotka suojaavat tai parantavat laseja, hinta nousee.

Moniteholissit  

Specsaversilla on neljä eri kategoriaa, joista voi valita yhdessä optikon kanssa itselleen ja kukkarolleen sopivimmat silmälasit.

Vakiomoniteholinssit

Nämä linssit ovat perusmoniteholinssejä. Linsseissä on tarkka näkö kauas, välialueille ja lähelle. Mutta lukualue on suppeampi kuin esim. Tailormade-kategorian linsseissä.

Premium-moniteholinssit  

Nämä linssit sopivat useampiin kehyksiin ja käyttötarkoitukseen kuin vakiolinssit. Niissä on vakiolinssejä laajempi tarkka näköalue sekä kauas että väli- ja lähialueelle. Niihin on myös helpompi tottua.

Elite-moniteholinssit  

Näissä linsseissä on laaja ja tarkka näköalue kauas, välialueelle ja lähelle ja vain hyvin vähän vääristymiä reuna-alueilla. Nämä linssit eivät vaadi paljon totuttelua.

Tailormade – moniteholinssit  

Laadukkaimmat Spacsavers moniteholinssit. Viimeisimmän teknologian avulla on saatu aikaan erinomainen kirkkaus ja laaja tarkka näköalue kauas, välialueella ja lähelle. Näihin linsseihin on kaikista helpoin tottua.

Alla olevat kuvat havainnollistavat eri kategorioista valittujen linssien terävyysalueet

Silmälasien hankinta on tarkkaa puuhaa. Optikon koulutus kestää kolme ja puoli vuotta ja hän on avainasemassa, kun laseja mietitään. Optikon tehtävänä on valita jokaiselle kukkarolle asianmukaiset lasit ja ratkaista asiakkaan näköongelma parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä uudempi teknologia moniteholinsseissä on, sitä laajempi on näkökenttä.

Lisäominaisuuksia on myös saatavana ja niitä ovat mm. linssien kaksinkertainen ohennus, joka ohentaa linssejä jopa 40%. Laseista tulee kevyemmät, ohennus parantaa silmälasien ulkonäköä ja lasit ovat mukavammat käyttää. Ohennettuihin linsseihin kuuluu myös UltraClear-pinnoite.

Väreillä ja 100% UV-suojalla voi muuttaa silmälasien ulkonäköä ja tietenkin suojata silmät haitalliselta auringon valolta. Uniikin oman lookin voi luoda valitsemalla linsseihin värin kolmesta eri sävystä. Ruskeat, harmaat tai vihreät linssit myös pehmentävät kovaa valoa ja voivat vähentää silmien rasitusta. Lisää erikoisominaisuuksista ja niiden hinnoista voit katsoa täältä .

Silmälasit on siis aikamoinen palapeli, jossa on monta muuttujaa ja monta asiaa vaikuttaa sekä hintaan, että lopputulokseen. Tätä kirjoitin rillit nenällä onnellisena siitä, että niillä näkee hyvin.

Hanna

💚

Käsi ylös, kuinka moni on huomannut tekevänsä aina samoja ruokia? Luulen, että aika monelle käy arjen kiireissä juuri niin. Tekee sitä samaa helppoa ja tuttua hyvää ruokaa ja välillä se kyllästyttää. Sitten on se ongelma, että kun markkinoille tulee uusia juttuja, niihin ei välttämättä jaksa ja ehdi arjen kiireiden keskellä tutustua kunnolla. Uusiin juttuihin tarttuminen tarvitsee sen oikean hetken. Omalla kohdallani käy aina niin, että aikuiset tyttäreni alkavat puhua jostain uutuudesta ja tavallaan totuttavat minut siihen. Kun sitten tulee sopiva hetki, teen siirron 😁  ja kokeilen uutuutta. Lapset pitävät ajassa!

Nyt olen tutustunut Mifuun ja huomannut, että se on vallan mainio tuote. Mifu on ruokarae. Se on kuin raejuustoa, mutta raejuustoa ei voi paistaa, Mifua taas voi. Sitä saa valmiiksi maustettuna kolmea sorttia: Välimeren tomaatti, Meksikon pippuri ja Intian curry ja lisäksi saatavana on maustamaton ruokarae Original.

Kuinka niitä sitten käytetään? Ihan samalla tavalla kuin jauhelihaa tai vaikka broilerin suikaleita. Heitetään pannuun, maustetaan sopivasti ja tehdään kaalilaatikkoa, pastakastiketta, täytettyjä lättyjä – mitä vain. No miksi sitten syödä Mifua, kun voi syödä jauhelihaakin? Minä syön Mifua mielelläni, koska haluan vähentää lihan syöntiä ja syödä kevyesti. Mifussa on vain 3% rasvaa. Mifu on myös laktoositon.

Monet lisäävät lautasella raejuustoa ruokaan. Esimerkiksi pastakastikkeisiin ja oikeastaan mihin tahansa lämpimään ruokaan keitoista pataruokiin ja kaikkeen siltä väliltä. Nyt koko ruuan voi tehdä raejuustoa muistuttavasta ruokarakeesta, joka on ehkä hiukan nuiva sana, mutta Mifu ei ole nuivaa eikä kuivaa – se on juuri niin hyvää, kuin millaiseksi sen haluat itse tehdä. Minä tein kaksi kulhoruokaa Mifusta, toinen on pastakulho ja toisessa olen käyttänyt quinoaa ja paljon mausteita. Lisää hyviä Mifu-reseptejä löydät täältä

Toinen kiva trendi-juttu on kulhoruuat. Tykkään tehdä niitä, koska niihin voi laittaa kaikkea mitä kaapista löytyy ja kulhoruokien syöminen on kivaa. Lisäksi kulhoihin käytetään paljon kasviksia, joita tahdon syödä paljon.

Laitan kulhoon esimerkiksi kokojyväpastaa ja sen jälkeen kypsennän valkosipulilla ja chilillä maustetussa öljyssä erilaisia vihanneksia. Kypsennys käy sukkelaan, kun paistan kaikkea vain hiukan. Silloin vitamiinit, värit ja maku sekä hyvä suutuntuma säilyvät. Paistan kaiken myös erikseen, että ruuasta tulee kaunista ja itse asiassa se myös maistuu paremmalta. Kun sienet kypsyvät, silppuan kesäkurpitsan mandoliinilla tikuiksi ja kun se menee pannulle, halkaisen tomaatit, jotka pyöräytän pannulla seuraavaksi. Lopuksi paistan Mifun. Sitten kaikki kauniiksi sektoreiksi pastan, riisin tai quinoan päälle ja kaikki on valmista.

Teen aamu- ja välipalaksi myös kulhoruokia, smoothie bowleja. Ne teen siten, että soseutan kaikkea ihanaa blenderissä yhdessä paksun Valio A+ kreikkalaisen jugurtin kanssa tai hunajaisen Valio A+ jugurtin kanssa. Seoksesta saa tulla paksua ja täyttävää, niin että nälkä lähtee. Hedelmien, vihannesten ja jugurtin lisäksi laitan sinne mm. (mielellään liotettuja) pähkinöitä tai kaurahiutaleita ja banaania.

Smoothie bowleihin käytettävällä jugurtilla on merkitystä. A+ kreikkalainen jugurtti sopii kulhoihin hyvin, koska se on täyteläisen paksua, vaikka rasvaa onkin ilahduttavasti vain 2%. A+ hunajainen taas on ihanasti hunajalla makeutettu, eikä siihen ole lisätty muuta makeutta. (Se on ihanaa myös sellaisenaan ja kaura-banaanilettujen kanssa! Nam!)

Kaadan paksun smoothien syvälle lautaselle. Pinnalle laitetaan kaunista makua marjoilla, pähkinöillä, siemenillä, hedelmillä jne. Olen varma, että joku epäilee, etten tee jokaisen smoothie-annoksen pinnalle kaunista asetelmaa marjoista ja muusta, mutta kyllä minä teen! Samoin teen aamupuuron kanssa. On niin kivaa syödä se, kun se on kaunis. Eikä kauniin annoksen tekemiseen mene sen enempää aikaa, kun jos vain tiputtelisi marjat kulhoon summamutikassa.

Kulhojen tekeminen on yhtä ihanaa kuin niiden syöminen. Se, jos joku on arjen luksusta – syödä kauniisti ja hyvin.

Tein nyt kaksi lounaskulhoruokaa Mifusta ja neljä smoothie kulhoa. Kokeile niitä ja kerro mitä pidit niistä, kysy jos mieleesi tulee jotain kysyttävää. Kulhoruuat on juuri nyt ihan parhaita, kun kaikki upeat kasvikset ja marjat on parhaimmillaan. Ja sitten resepteihin!

Mausteinen Mifu-kulho

❤️

Kahdelle nälkäiselle

1 rasia Mifu Original – maustamatonta Mifua

2 dl quinoaa

Paahdetut vihannekset

2 valmiiksi keitettyä punajuurta lohkoina

5 uuden sadon punasipulia lohkoina

5 uuden sadon porkkanaa tikuiksi leikattuna

250g broccolinia (hoikkavartista parsakaalia)

oliiviöljyä

suolaa

Lisäksi babypinaattia

Mausteseos Mifulle

1 tl savustettua paprikajauhetta (saa kaikista ruokakaupoista)

2 rkl Sriracha kastike

2 rkl vettä

2 tl sesam öljyä

mustapippuria

1 rkl tuoretta timjamia

1 tl jauhettua korianteria

½ tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa

suolaa

Keitä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Muista huuhdella kuumalla vedellä quinoa ennen keittämistä, tai siitä tulee kitkerää. Mausta keitinvesi kevyesti suolalla.

Laita kasvikset uunipellille ja pirskota päälle hitunen suolaa ja laita ne uuniin kypsymään 200 asteeseen n. 15 minuutiksi tai kunnes ne ovat mukavasti rapsakan kypsiä.

Sekoita mausteet paistinpannussa ja kuumenna seos. Lisää purkillinen maustamatonta Mifu joukkoon. Sekoita hyvin ja paista Mifu kuumaksi.

Paista babypinaatti kevyesti öljyssä pehmeäksi.

Kokoa kulhoon ensin quinoaa ja sen päälle Mifu ja vihannekset.

Pastaa ja Välimeren Mifua kulhossa

❤️

Neljälle

400 g täysjyvä fusilli pastaa

1 rasia Mifu Välimeren tomaattia

1 prk tomaattimurskaa

basilikaa

mustapippuria

suolaa

2 tl hienoa sokeria

1 rkl öljyä

1 kesäkurpitsa tikuiksi leikuttuna

1 rasia (200g) tuoreita herkkusieniä tai muita sieniä pilkottuina

20 kpl miniluumutomaattia puolikkaina

(1 chilipaprika viipaleina)

4 isoa tai neljä pientä valkosipulin kynttä viipaloituina

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Laita paistokasariin tai korkeareunaiseen paistinpannuun tilkka öljyä ja pyöritä siinä muutamaa valkosipulin viipaletta minuutin verran. Varo polttamasta – palanut valkosipuli pilaa ruuan. Lisää tomaattimurska ja mausta se suolalla, mustapippurilla, kuivatulla basilikalla (jos käytät tuoretta, lisää vasta valmiiseen kastikkeeseen) ja sokerilla. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen, kun kypsennät vihannekset.

Paista kaikki vihannekset erikseen nopeasti tilkassa öljyä ja laita öljyn joukkoon aina hiukan valkosipulin viipaleita. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla sekä tuoreella chilillä tai chilihiutaleilla. Jos et pidä tulisesta ruuasta chilin voi jättää pois.

Lisää Mifu tomaattikastikkeeseen ja kuumenna.

Kokoa kulhot laittamalla kulhoon ensin pastaa ja sitten Mifukastiketta ja vihanneksia kauniissa riveissä.

Smoothiekulhot

💚

olen käyttänyt kulhojen pinnoilla pähkinöitä, siemeniä, marjoja, chian siemeniä, kookoslastuja, mintun lehtiä, ruusun terälehtiä ja syötäviä kukkia. Kaikki käy kaikkeen – valitse omat suosikkisi 💚

💚

Tuhti ja täyttävä

💚

2 dl A+ hunajaista jugurttia

2 rkl maapähkinävoita

1 dl kaurahiutaleita

1 banaani

2 viikunaa

Raikas omenainen

💚

2 dl A+ kreikkalaista jugurttia

½ dl (mielellään 15 min liotettuja) cashew pähkinöitä

½ avocado

½ omenaa

kourallinen pinaattia

Punaherukoita ja banaania

💚

1 dl punaherukoita

1 dl cashew pähkinöitä

½ banaania

Klassikko

💚

1 litra raparperinpaloja

1 dl hunajaa

2-3 tl kanelia

A+ hunajaista jugurttia

Mansikoita

Syötäviä kukkia

Sekoita keskenään raparperin palat, hunaja ja kaneli. Jos hunaja ei ole juoksevaa, lämmitä sitä mikrossa. Levitä seos leivinpaperilla suojatulle uunipellille ja paahda 200 asteessa n. 15 minuuttia. Jäähdytä.

Laita kulhon pohjalle raparperihilloketta ja kaada päälle hunajaista jugurttia. Lisää pinnalle mansikoita.

💚

Ihania herkkuhetkiä ja kesäpäivä!

💚

Hanan

Heräsin taas tosi aikaisin, viideltä, enkä jaksanut jäädä köllimään sänkyyn. Päätin lähteä aikaiselle lenkille.

Meidän naapurissa on Träskändan puisto ja luonnonsuojelualue, joka on rakas 32 hehtaarin suuruinen lähimetsäni. Se on aarniometsää, mikä on Suomessa harvinainen ilo ja ihme. Etelä-Suomessa suojeltuja metsiä on vain noin 1 % metsistä ja aarniometsien osuus jää muutamaan promilleen. Niin surullista. Sen huomaa hyvin lentokoneesta. Metsät ovat kuin puupeltoja, joissa samanikäiset rungot kasvavat luonnottomasti kauniissa suorissa riveissä. Aarniometsän monimuotoisuus puuttuu. Ei ole kaatuneita puunrunkoja tai pystyyn kuolleita puita, joissa elää ihmeellisiä toukkia ja eilöitä jotka tuovat metsään runsaan muualla harvinaisia eläin- ja kasvilajeja.

On ihanaa asua näin lähellä tuollaista metsäaarretta, jossa ei oikeastaan koskaan törmää keneenkään. Leveillä kävelyteillä, jotka kulkevat Träskändan kartanon puistoalueiden läpi, kulkee paljonkin ihmisiä ja kartanon puistossa istuu usein lapsiperheitä ja nuorisoa piknikillä, mutta metsä on tyhjä. Vaikka siinä mielessä metsät ovatkin juuri ihania, koska siellä ei näy pitkälle, joten vaikka siellä olisikin muita, saa olla yksikseen ja nauttia rauhasta ja lintujen laulusta, joka aamutuimaan oli suorastaan huumaavaa.

Kannattaa tehdä retki tähän ihanaan metsään, jonne on helppoa tulla kävellen, autolla tai bussilla. Siellä on opastaulujakin kertomassa faktoja alueesta. Ainoa mikä puuttuu, on kahvila. Oi että olisi ihanaa, kun vanhassa Träskändan kartanossa olisi kahvila tai peräti ravintola! Mutta se on varmaan toteutumaton unelma. Kartanon remontti ei taida kiinnostaa ketään. Vain kahden kilometrin päässä on kuitenkin Bembölen kahvitupa jossa voi käydä kahvilla tai syömässä metsäretken jälkeen. Se on ollut samassa paikassa 1700-luvulta lähtien. (Jos menette, niin huomioikaa kahvilan lattialautojen leveys!)

Träskändan kartano on perustettu jo 1700-luvulla. Tunnetuksi sen on tehnyt Aurora Karamzin, joka osti kartanon isäpuoleltaan vuonna 1840. Hän tuotti alueelle puita Uralilta ja muokkasi puutarhasta silloisen muodin mukaisen englantilaisen maisemapuutarhan.

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kunnioitti vierailullaan kartanoa 16. syyskuuta 1863 saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Keisarin vierailuun kuului metsästysretki, jonka aikana keisari tarinan mukaan kaatoi saksanhirven, ja paikalle istutettiin keisarin tammena tunnettu tammi. Illalla järjestettiin juhlava yhdentoista ruokalajin päivällinen ja tanssiaiset. Keisarin vierailua varten Träskändaan rakennettiin kuusikulmainen käymälärakennus ja väliaikainen tanssisali.

Lapset rakastavat koko aluetta. Osa puiston puista on onttoja ja puun sisään mahtuu helposti vähän isompikin lapsi. Tulee mieleen Peppi Pitkätossu ja puu, jossa kasvoi limsaa ja suklaata. Sitä paitsi puut puhuvat niille, jotka osaavat kuulla. Ja onhan siellä menninkäisiä ja keijuja niille jotka osaavat nähdä. Kannattaa kokeilla! Jos faktaa haluaa, niin tieteellisesti on todistettu, että metsä tekee ihmiselle hyvää, laskee verenpainetta ja poistaa stressiä.

Laitan tähän oheen muutamia linkkejä, joista voi lukea alueesta enemmän.

Espoon Träskenda ja sen puujättiläiset

Träskändan luonnonsuojelualue ja kartano

Aurora Karamzin

Keijuterveisin

Puunhalaaja

🌳

Hanna

Hello beibit!

Mulle kävi inha äksidentti, kun etusormeen tuli pipi. Nyt huomaan, ettei se ole pahin mahdollinen valinta, jos jonkun sormen täytyy olla poissa pelistä. Olen nimittäin tehnyt ruokaa koko päivän yhteen tulevaan blogijuttuun ja se kävi ihan mainiosti, vaikka etusormi sojotti koko ajan pystyssä.

Kuluva puolivuotiskausi on ollut äksidenttejä täynnä, mikä on ihan kreisiä. Lista on loputtoman pitkä alkaen viemärin tukkeutumisesta ja siitä seuranneista erinäisistä vaiheista talomme vesi- ja viemäriverkostossa, olohuoneen sisäkaton uusiminen on myös kuulunut kuvioihin sekä kiinnostava episodi, joka liittyi coolisti jääkaappiin.

Jääkaapin ovi alkoi yhtäkkiä klonksua. Korjaaja kävi kahteen otteeseen korjaamassa sitä mutta ei se tullut kuntoon. On ostettava uusi ovi. Se on kallista lystiä. Samalla rahalla melkein jo saisi uuden kaapin, mutta kun vieressä on saman sarjan pakastin, niin eihän se käy. Tai kävisi se muuten, mutta kun samalaisia ei enää (tietysti) saa.

Yhtenä päivänä juuri ennen patikointimatkaa Alpeille, en pystynyt ottamaan askeltakaan vasemmalla jalalla, joka sitten kokikin yhdessä yössä ihmeparantumisen, juuri kun kaikki mahdolliset magneettikuvaukset oli järjestetty erikoissäädöillä.

Tässä vain pieni osa kaikista sattumuksista, jotka ovat paitsi hankalia ja työläitä hoitaa, myös verottavat kiusallisen paljon pankkitilin saldoa.

Toisaalta nyt meille uusi sairaan makee kylppäri ja olohuoneen katto on kaunis ja ihana. Ehkä minä vielä iloitsen uudesta jääkaapin ovestakin, sillä kysynpä vaan – kenellä muulla on uusi jääkaapin ovi! Aika spesiaalia!

Treeneistä ei ole herran aikoihin tullut mitään, kun joku paikka on aina hajalla joko kropassa tai himassa. (Kun himassa on joku rikki, on oltava kotona päästämässä remppamiehiä sisään ja ulos) olen harjoitellut kotona treenaamista, mutta ei se ole ollenkaan sama, kuin tiukan valmentajan silmien alla. Laitan kuitenkin kuvan todisteeksi siitä että jotain olen tehnyt.

Remontin ansiosta tuli siivottua parikin astiakaappia ja kaikki niissä olevat astiat on pesty. Sellaisesta tulee ihmiselle hyvä olo.

Hyvä olo tulee myös hyvästä ruuasta ja toisaalta siitä, että onnistuu olemaan syömättä liikaa. On siinäkin paradoksi! Mutta sen olen huomannut, että keski-ikäiset naiset, joihin itsekin kuulun, ovat joskus huonoja kokeilemaan uusia juttuja. Ajattelin sitä kokatessani Mifusta ihan sairaan hyvää ruokaa. Tuli siinä mausteseosta sekoitellessa mieleeni, että mehän ollaan, kun meksikolaisia kaktuskoiria. Se on isä-vainaani runsaasti viljelemä sanonta. Nyt kysyt, että millainen se meksikolainen kaktuskoira sitten on? No se istuu kaktuksen päällä ja huutaa, mutta ei viitsi nousta ylös.

Keski-ikäiset naiset (en kyllä ole varma minkä ikäisiä ihmisiä siihen ryhmään kuuluu, kukin ottakoon vapaasti nokkaansa, oli sitten minkä ikäinen tahansa) valittavat usein, että tekevät aina samaa ruokaa. Silti he eivät viitsi opetella uusia ruokia ja juttuja. Sama laulu alvariinsa. Kun jotain ehdotat, niin juu ei ja sitten monta selitystä miksi ei. Tai että joo kivaa…. Mutta mitään uutta ei tapahdu siellä keittiössä.

Minä itse sen sijaan olen aivan erinomainen henkilö ja villinä kokeilen uusia juttuja heti kun se van on mahdollista! (lue: kun aikuiset lapset katsovat minua hitaasti päästä varpaisiin ja heidän katseensa kysyy – Mitä? Et tiedä mitä on xxxx tai yyyy tai että: mitä! Etkö käytä Mobilepayta?!?!?! – joo joo käytän tietysti – sanon ja menen nurkan taakse lataamaan sen…)

No mutta siis, tein tänään yhdeksänsormijärjestelmällä aivan sairaan hyvää ruokaa Mifusta! Reseptit seuraavat myöhemmin ensiviikolla. Ja sitten babyt, kaikki voivat alkaa syödä kevyesti ja trendikkäästi eikä tarvitse enää samaa ruokaa kuin aina ja mausteita käytetään tooodella paljon. Ja rasvaa toooodella vähän!

Hip hei vaan – Palaillaan

♥️

Hanna

Kun olin pieni, ihoni paloi joka kesä muutamaan otteeseen. Muistan hyvin sen väljän, ohuen puseron, joka sen jälkeen puettiin päälleni. Kirvelevä ja kiristävä iho tuntui inhottavalta ja lopuksi iho kuoriutui riekaleina irti.

Nyt pidän tarkkaa huolta ihostani ja alan suojata kasvojeni ihoa jo aikaisin keväällä suojakertomia sisältävillä voiteilla. Kun aurinko sitten alkaa tosissaan paistaa ja vaatekerrokset vähenevät on syytä käyttää suojavoiteita koko vartalolla tai ainakin käsivarsilla ja säärillä. Välillä käytän myös itseruskettavia tuotteita.

Sensai-tuotteet ovat huippuluokan hoitotuotteita, joissa käytetään Koishimaru-silkistä erotettua proteiinia sen erittäin kostetuttavan vaikutuksen takia. Sensai on ratkaissut aurinkotuotteiden idean niin, että ensin tehdään huippulaatuinen, tehokas ja korkealuokkainen ihon hoitovoide ja siihen lisätään aurinkosuoja. Siksi tuotteet imeytyvät ihoon niin hyvin ja pitävät sen kauniina.  Se on tärkeää, koska aurinko on suurin tekijä ihon ennenaikaisessa vanhenemisessa. Sensain aurinkotuotteiden kanssa ei tarvitse käyttää erikseen kosteusvoiteita, koska siinä on ihanasti kaikki. Auringon UV-säteiltä kannattaa suojautua joka päivä, ei ainoastaan silloin kun menee makaamaan aurinkoon.

Sensain Silky Bronze -aurinkotuotesarja suojaa ihoa UV-säteiltä ja torjuu sekä auringon aiheuttamia välittömiä että viiveellä tulevia vaikutuksia. Sarjan tuotteet voi jakaa kolmeen ryhmään. Aurinkosuojavoiteisiin, auringonoton jälkeen käytettäviin tuotteisiin sekä itseruskettaviin voiteisiin.

Aurinkosuojavoiteet

Cellular Protektive Cream for Face on kasvoille tarkoitettu vedenkestävä aurinkovoide, jossa on kolme vaihtoehtoista suojakerrointa 15, 30 ja 50. Käytin sitä, kun olin Alpeilla patikoimassa, enkä tarvinnut päivisin muuta kosteusvoidetta. Levitin iholle aamuisin ensin hoitoveden (josta olen kirjoittanut täällä) ja sen jälkeen aurinkosuojan. Sain kevyen tasaisen päivetyksen palamatta auringossa. Repussa oli mukana myös Cellular Protective Stick – kätevä aurinkosuojapuikko, jota käytin huulissa ja silmänympärysiholla.

Sarjan vartalotuotteet vedenkestävä Cellular Protektive Cream for body  ja Spray kosteuttavat ihoa tehokkaasti. Voide on ohutta ja se imeytyy ihoon heti jättämättä ihon pintaa valkoiseksi, rasvaiseksi tai tahmeaksi. Sprayta on kätevää ja nopeaa käyttää ja sen avulla voiteen saa yksin myös hankaliin paikkoihin, kuten keskelle selkää. Molemmat voiteet tuoksuvat miedosti puhtaalle ja raikkaalle, siksi niitä voi käyttää miellyttävästi myös muualla, kuin rannalla. Jalat ja paljaat käsivarret täytyy rasvata kuitenkin aina, kun on ulkona.

Sain kokeiltavakseni myös Sensai Auringonsuojameikkipuuterin. En ole koskaan käyttänyt meikkipuutereita ja ajatus vedenkestävästä aurinkosuojasta meikkipuuterin muodossa kuulosti jännittävältä. Levitin puuterin pörröisellä siveltimellä pyörivin liikkein koko kasvoille. Lopputulos oli hieno! Puuteri teki ihosta silkkimäisen ja tasaisen. Levitin puuteria myös kaulalleni, jonka iho on kirjava. Kirjavuus peittyi täysin ja ohut puuteri pysyi paikoillaan koko päivän. Aurinkosuojapuuteria voi käyttää myös märkänä, jolloin se levitetään kostealla sienellä. Sieni on mukana rasiassa. Märkänä käytettynä lopputulos on aivan mattapintainen. Puuterin suojakerroin on 30.

Auringonoton jälkeen

Auringonoton jälkeen käytettävistä after sun -tuotteista ihanin ikinä, on rauhoittava geelinaamio Soothing After Sun Repair Mask. Se viilentää ihon ja korjaa auringon tekemiä vaurioita kasvojen ihossa. Intensiivisen aurinkopäivän jälkeen iho huutaa kosteutta, johon naamio vastaa sataprosenttisesti.

Soothing After Sun Repair Emulsion on kasvoille ja koko vartalolle tarkoitettu after sun -voide, joka rauhoittaa ihoa auringonoton jälkeen. Ohut emulsio on helppo levittää iholle, johon tuote imeytyy heti jättäen sen silkkiseksi ja pehmeäksi.

Sensain Itseruskettavat tuotteet

Itseruskettavat tuotteet ovat pelastus, kun iho ei ole päässyt ollenkaan aurinkoon ja haluaa käyttää avonaisia asuja, näyttää paljaat säärensä ja kun kasvojen iholle kaivataan nopeasti tervettä väriä.

Sensailla on omat tuotteet kasvoille sekä vartalolle. Niiden luvataan tekevän ihosta silkkisen ja sen ne myös tekevät! Käytön jälkeen iho on päivettynyt, sileä ja ihanan pehmeä.

Itseruskettavien kanssa toimi seuraavasti:

Huolla iho ensin vastaanottamaan ruskettava voide kuivaharjaamalla ja kuorimalla vartalon iho ja poista säärikarvat. Kosteuta iho hyvin ja laita itseruskettava voide vasta seuraavana aamuna suihkun jälkeen puhtaalle iholle. Sensain Self Tanning for Body on helposti levittyvä ja nopeasti imeytyvä geeli. Purista sitä noin teelusikallinen toiseen käteen ja hiero sitten käsiä yhteen. Aloita geelin levittäminen hieromalla molemmin käsin pohkeesta ylöspäin, sitten alaspäin kohti nilkkaa. Vasta sitten polven seutu ja lopuksi jalkapöytä lisäämättä tuotetta. Näin polveen ja jalkapöytään tulee ohuin kerros geeliä ja lopputuloksesta tulee tasainen. Sama idea toimii reisiin ja käsivarsiin. Pese kädet lopuksi huolellisesti saippualla, mutta älä roiski vettä. Pue päällesi väljät vaatteet. Rusketus nousee ihoon vähitellen, mutta jo muutaman tunnin kuluttua se alkaa näkyä. Jos haluat, että rusketus säilyy pitkään, toista käsittely muutaman päivän välein.

Kasvoilla levitä tuotetta varovasti hiusrajan ja kulmakarvojen läheisyydessä, etteivät ne värjäydy liikaa.

Paljon tuotteita ja asiaa, mutta tärkein pointti on minusta se, että ensin tehdään hyvä hoitovoide ja sen jälkeen siihen lisätään aurinkosuoja. Toinen tärkeä asia on etteivät tuotteet tuoksu aurinkorannalle ja että ne imeytyvät hyvin, jättämättä tahmeaa tai valkoista pintaa. Aurinko on niin ihana, siitä haluaa nauttia turvallisesti!

Aurinkoa kesääsi!

Hanna