Ajoin tänään kotiin typerimpään aikaan ikinä. Ruuhkassa ajaminen on niin piinaavaa. Freelancerina voin aika hyvin säädellä aikataulujani, mutta aina se ei onnistu ja tänään oli yksi niistä nihkeistä päivästä. En viitsi körötellä jonoissa, vaan ajelen sitten hulluja kiertoteitä, pieniä salareittejä kierrellen ja kaarrellen kotiin. Kunhan saan ajaa, niin se on ok. Lopulta aikaa kuluu kummassakin tapauksessa yhtä paljon. Tänään lopputuloksena oli se, että tulin kotiin eri suunnasta kuin tavallisesti ja näin meidän talon ja puutarhan eri kantista kuin tavallisesti. Ja rakastuin tähän paikkaan taas kerran.

Olen miettinyt usein kaupunkiin muuttamista. Mehän asutaan nyt kahdestaan viisihenkisen perheen omakotitalossa. Tilaa on, mutta eihän me sitä käytetä, henget varmaan asustelevat noissa tyhjissä (täynnä tavara olevissa) huoneissa.

Mutta mutta mutta. Se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy. Rakastan kaupungin meininkiä, kahviloiden kuppien kilinää, kahvin tuoksua, kauppoja, puheen sorinaa, katusoittajia, jopa panhuiluin haikea sointi on ihan ok. Vihaan ruuhkia. Mutta minä en voi elää ilman hiljaisuutta, lintujen laulua ja puhdasta ilmaa, jossa ei haise pakokaasu eikä röökikään. (Vaikka joskus tupakka tuoksuu kyllä hyvällekin)

Tänään kun ajoin pihan ohi ja kaarsin portista sisään, loikkasin ulos autosta ja seisoin pihalla, tajusin sen taas niin selvästi. Ei mitään kiinnostusta asua kaupungissa. Katsoin tuota valtavaa valkoisena vaahtona kukkivaa puuta ja ajattelin puutarhuriamme, joka tämän pihan loi. Hän antoi minulle sanat kaikkeen siihen mitä olin aina rakastanut. Elementit, joita puutarhassa täytyy olla. Tuoksut – ja kuinka tuo puu kykeneekään tuottamaan noiden kukkien lisäksi vielä tuon tuoksun! Täällä tuoksuu niin ihanalta, että ohikulkijatkin ihastelevat sitä.

Puutarhassa täytyy olla myös kaunis äänimaailma. Katsuran lehdet pitävät pientä helisevää ääntä (Katsura on Itä-Aasista kotoisin oleva puu, jossa on erityisen kauniit melkein sydämen muotoiset lehdet ja upea keltainen ruska), ja myöhemmin syksyllä kasvien siemenkodat poksahtelevat auki. Linnut asustelevat kasvustojen sisällä ja suuren kuusen oksien muodostaman suojaisan kodan keskellä ja penkovat kuivuneita tammenlehtiä, alati kuuluu kiinnostava kahina.

Puutarhassa täytyy olla erilaisia lehtimuotoja, erivärisiä kukkia ja lehtiä ja hienoja varjoja. Nurmikentillä risteilevät oksien varjot ovat kauniita. Olen aina katsellut niitä, mutta ennen kuin puutarhuri kertoi, että niihin pyritään, en ollut ymmärtänyt puurahan suunnittelijan työstä mitään. Katsoin tänään noita varjoja ja muistelin puutarhuria ja kaikkea mitä hän minulle opetti ja jätti jälkeensä. Hän itse on siirtynyt jo toiseen todellisuuteen ja elää tämän pihan kauneudessa ja joka ikisessä kasvissa sekä vahvassa kiviaidassa. Puutarhassa kannattaa katsoa myös ylöspäin. Oksat ja kukkivat puut ovat niin kauniita sinistä taivasta vasten. Ja vielä nytkin, kun on jo ilta, kuulen kuinka satakieli ja mustarastas laulavat, kyyhky kurnuttaa ja sisään saakka tulee tuo tuoksu.

Kaupunki on ihan ok, mutta minun paratiisini on puutarhassa.

💚

Hanna

Vietin taannoin maailman ihanimman päivän Tallinnassa. Tässä siis ohjeet ihanaan Tallinna-päivään sekätuliasena kakkuresepti.

Oli mun syntymäpäivä ja matka oli aivan täydellinen. Halusin tehdä kaksi asiaa: syödä hyvin ja nähdä satumaisen, digitekniikalla toteutetun näyttelyn Monet2Klimt.

Matka alkoi Eckerön loistavalla aamiaisella runsaasta buffet pöydästä. Meri kimmelsi ja me nautittiin herkkuja kaikessa rauhassa. Tykkään aika kevyestä ruuasta ja rakastan Eckerön aamiasbuffaa, koska siellä on pekonin, karjalanpiirakoiden, munakokkelin ja makkaroiden lisäksi myös hedelmiä, siemeniä, rahkaa jugurttia ja salaatteja.

Monet2Klimt –näyttely on uskomaton elämys, jossa upeiden ja rakastettujen mestareiden Claudet Monet, Vincent Van Gogh ja Gustav Klimt teokset on digitalisoitu ja ne heijastetaan kankaalle joka 360 astetta, joten pääset keskelle teoksia. Elämys on sanoinkuvaamattoman hieno. Taustalla soi klassinen musiikki ja sävelmät ovat kaikille tuttuja klassikoita. Teoksista on irrotettu yksityiskotia ja välillä olet keskellä maalauksesta lentäviä kirsikankukan terälehtiä ja välillä maalaukset kasvavat täysiksi yhdestä pienestä viivasta. Hullaannuin siellä täysin ja koska olimme siellä kahdestaan Jarin kanssa, aloin tanssia teosten ja musiikin ympäröimänä. Oheistan videon tästä hulluuden hetkestä!

Esitys kestää 45 minuuttia ja se jatkuu tauotta, joten sinne voi mennä koska tahansa. Näyttely on vanhan kaupungin keskellä, helpossa paikassa, osoitteessa Sauna tn 1 se on auki päivittäin klo 12-20 ja Lippu maksaa arkena aikuisilta 10,50 € ja viikonloppuna 12 €. Pelkästään tämän takia kannattaa hypätä M/S Finlandiaan ja seilata Tallinnaan.

Lounaan söimme yhdessä suosikkiravintoistani, Paju Villassa, joka ei petä koskaan. Rakastan heidän ruokaansa. Sen kauneutta, makua, annoskokoja miljöötä. Ruoka on erittäin hienoa, mutta tunnelma on rento ja hauska. En kestä mitään tekohienoilua tunnelmissa, enkä lautasilla, se on vaivaannuttavaa. Join jopa drinkin juhlan kunniaksi keskellä päivää ja voin kyllä suositella heidän espresso dry martiniaan erittäin lämpimästi!

Paju Villa sijaitsee Tallinna-Pärnu –tien varrella osoitteessa Vabaduse Puiestee 88 noin 10 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta ja sinne pääsee myös bussilla melkein oven eteen.

Rakastan kakkuja ja virolaiset kakut ovat aivan omaa luokkaansa. Ne näyttävät usein kermahötöiltä ja mieleen voi hiipiä mielikuva imelän makeasta sokeripommista, mutta asia ei ole niin. Virossa sokeria käytettään leivonnaisissa selvästi niukemmin, kuin meillä. Kakut ovat raikkaita ja yllätyksellisiä. Lisäksi ne ovat edullisia. Kakkupala maksaa kahvilassa vain muutaman euron. Koska rakastan myös leipomista, maistelen kakkuja suurella intohimolla. Saatan jopa tilata kolme kakkua ja syödä kustakin vain kaksi lusikallista. Tiedän että joku voi tätä haaskausta paheksua, mutta matkapäiväni eivät riitä, jos saisin syödä kerrallaan vai yhden. Jos taas söisin lautaset tyhjiksi, eivät vyöni reiät riittäisi.

Huima kakkuparatiisi löytyy ihanasta Komeet kahvilasta Solaris Centerin neljännestä kerroksesta. Paikka ihan ykkönen. Maisema Tallinnaan avautuu silmien eteen suuren lasiseinän takaa. Kalustus on kaunis ja kakut on, kuin unelmista tehtyjä. Paikka on rauhallinen ja tyylikäs, siellä on nautinto istua kahville tai syömään. Jos en leipoisi itse, tilaisin kakut juhliini sieltä.

Illalla kotiin seilatessa herkuttelimme vielä Eckerön buffetissa ihanan illallisen. Pieniä annoksia kaikessa rauhassa. Viron 100-vuotisjuhlien kunniaksi Eckeröllä tarjotaan myös virolaisia herkkuja. Ja nyt minäkin teen niin. Virolainen hunajankakku on vertaansa vailla oleva herkku. Se todellakin sulaa suussa ja sopii kaikenlaisiin juhliin mainiosti.

Virolainen hunajakakku

Lue ohje ensin kerran läpi ja ala vasta sitten leipomaan.

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

60 g voita

1 dl hunajaa

7 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Täyte

1,5 kg Creme Fraîchea (18 % rasvaa) (10 purkkia)

3 dl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi kevyeksi vaahdoksi.

Sulata voi kattilassa ja lisää siihen hunaja. Kaada munasokerivaahto kattilaan kuuman voi-hunaja –seoksen joukkoon ja sekoita. Kuumenna seos kiehumispisteeseen ota pois liedeltä.

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan hyvin sekoittaen pienissä erissä. Anna taikina jäähtyä vähän, jolloin se paksuuntuu ja sitä on helppo kaulita.

Jaa taikina viiteen yhtä suureen osaan. Laita valmiiksi viisi leivinpaperia ja piirrä niihin ympyrät. Käytä muottina irtopohjaisen kakkuvuoan reunaa, niin että sen salpa on suljettu.

Kauli taikinasta neljä pyörylää, jotka mahtuvat piirroksien sisään. Viidennen kakkupohjan muodolla ei ole väliä, koska se rikotaan muruiksi kakun päälle.

Paista pohjia 5-7 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Kuta pidempi paistoaika on, sitä vahvemmin hunajan aromi tulee esiin. (Paistoin itse pohjia lähes 10 minuuttia, mutta paistossa on syytä olla tarkka, etteivät pohjat pala)

Anna pohjien jäähtyä.

Tee täyte sekoittamalla sokeri hyvin creme fraîcheen.

Laita irtopohjaisen kakkuvuoan pohjan päälle ristikkäin kaksi niin pitkää palaa muovikelmua, että saat paketoitua koko kakun siihen myöhemmin. Laita kelmun päälle arkki leivinpaperia ja kiinnitä sitten vasta vuoan reuna paikoilleen.

Nosta ensimmäinen kakkupohja vuokaan ja levitä sen päälle viidesosa täytteestä eli noin 3 dl. Tämä hetki voi tuntua epätoivoiselta ja kakun valmistuminen sellaiseksi, kun kuvassa näyttää, mahdottomalta, mutta anna mennä vaan. Se onnistuu!

Laita täyteen päälle seuraava pohja ja lisää taas täytettä. Tee näin, kunnes kaikki neljä pohjaa on vuossa ja kaada vielä sen päälle täytettä.

Kääri vuoka kelmuun ja laita kakku jääkaappiin 12:ksi tunniksi. Kun otat kakun jääkaapista, ihme on tapahtunut! Pohjat ovat pehmeät ja kakku on hyytynyt.

Avaa vuoka, ota kelmu pois ja siirrä kakku varovasti leivinpaperin ja lastan avulla tarjoiluvadille. Murskaa jäljellä oleva kakkupohja hienoksi jauheeksi ja päällystä kakku ja sen reunat muruilla. Leikkaa leivinpaperin ylimääräiset reunat pois ja vie kakku tarjolle.

Kuten täytteestä ymmärtää, kakku on täyttävää, mutta se ei ole raskasta, vaan ihanaa. Kovin suuria paloja siitä ei kuitenkaan kannata kerrallaan ottaa.

Head isu – hyvää ruokahalua!

Hanna

Mä olin viime lauantaina Kotkassa kauppakeskus Pasaatissa kertomassa juhlakattauksista. Aiheena oli Parhaat vinkit juhlien järjestämiseen sekä kauneimmat kattaukset. Kevät ja kesä kun on sellasta ihanaa juhlasesonkia. On päättäjäisiä, ylioppilasjuhlia ja muita valmistujaisia, rippijuhlia, kihlajaisia ja kesähäitä.

Sain kumppaneikseni kattausten tekoon ihanat Viherkuution Minna Harjun Haminasta ja Floristi Salla Ukkosen Kotkasta. Perjantaina sain Sallalta viestin: ”Moikka Hanna. Haluatko huomiseksi kukkaseppeleen päähän? Nyt saa toivoa millaisen, jos huolit.” Siis koko elämähän pitäisi elää kukkaseppele päässä, joten todellakin huolin sellaisen. Vastasin vain, että haluan ihanan. Ja ihanan sain!

Illalla keräsin kaikki valmiiksi lauantaita varten, koska lähtö oli niin aikaisin. Päätin laittaa jalkaan farkut, päälleni valkoisen T-paidan ja Zaran hopeisen blazerin. Se on aika makee setti. Kun aamulla olin lähdössä, tuli yhtäkkiä fiilis, että ei. On laitettava päälle kukkamekko. Ja niinhän se oli, kuten monta kertaa aiemminkin, että sehän oli ihan nappi valinta. Ja se seppele sopi mekkoon, kuin nenä Niilon päähän.

Oli ihana tehdä töitä kukkamekossa kukkia hiuksissa. Loisto päivä. Sallan kimput ja muut koristeet oli ihania, kuin myös Salla itse. Voit katsoa hänen töitään Instagramista nimellä sammalsydän. 

Minnan kanssa puhuttiin häiden järjestämisestä ja ajatus viherkasveilla koristetusta hääpaikasta on minusta ihana. Monet hääpaikat ovat aika ankeita ennen koristelua ja viherkasveilla saa tilaan luonnollista viihtyisyyttä. Jos et tiennyt, niin kasveja voi vuokrata tapahtumiin. Toivon että Super-Minna pääsee käymään meillä, sillä meidän piha on puutarhurin otteiden tarpeessa. En pysty itse sitä hoitamaan koska Suomen kaunein koti -kuvaukset vievät minut pois pihamaalta.

KATTAUSTRENDIT

Samoin kuin sisustuksessa, myös kattauksissa kerroksellisuus on trendikästä.

💚

Juhlakattaukset on nyt rentoja ja niissä käytetään paljon luonnonmateriaaleja koristeina. Kukkia, oksia, sammalta, kiviä ja kaikkea mitä metsä ja puutarha tarjoavat.

💚

Esillepanot on rentoja ja kukkia voidaan laittaa paitsi maljakoihin, myös pitkin pöydän pintaa.

💚

Kukkakimput ovat kuin juuri niityltä kerättyjä ja niiden muoto on rento

💚

Astiat voivat olla koottuja eri sarjoista ja uutta sekä vanhaa voidaan yhdistellä reippaasti. Vaikka niin, että ruokalautaset ovat jotain yksiväristä sarjaa, ja niihin yhdistetään alkupalalautaset erilaisista perityistä sarjoista. Kukkia, raitoja, pilkkuja – mitä vain.

💚

Isojen juhlien, kuten vaikka valmistujaisten buffet-pöytään voidaan niin ikään kattaa sekaisin kakkia astioita mitä kaapista löytyy. Lopputuloksesta syntyy kiinnostava. Ja on hyvä muistaa, että lautaset, lasit ja kahvikupit katoavat pöydästä pois. Nehän ovat vieraiden käytössä.

💚

Peilit ovat kattauksessa hyvä katseen vangitsija. Käytin pöydällä rottinkipeiliä, jonka päälle olisi voinut laittaa, vaikka lasisen jalallisen kakkuvadin tai muun kauniin esineen. Peili toistaa ja tuo valoa.

VINKIT JUHLIEN JÄRJESTÄMISEEN

Tee tilaa vieraille mieluummin poistamalla sohvatyynyjä, kuin ostamalla niitä lisää. Sohvalla täytyy mahtua istumaan.

💚

Tyhjennä sivupöydiltä turhat esineet, jotta niille mahtuu laskemaan kahvikupin.

💚

Kaiva esiin ja pese kaikki maljakot, jos odotettavissa on kukkia. Täytä ne vedellä ja asettele valmiiksi pöydille, niin ei tarvitse etsiä ja hämmästellä maljakoiden kanssa, kun vieraita virtaa sisään.

💚

Tyhjennä keittiön tasot tavaroista joita et tarvitse juhlissa. (leivänpaahdin, radio, tietokone, leipälaatikko, yleiskone, j.n.e) Vie ne vaikka saunan lauteille. Tilaa tarvitaan käytetyille astioille ja tiskeille.

💚

Tyhjennä jääkaappi kaikesta turhasta. Lisää kylmäsäilytystilaa saat, kun lainaat ystäviltä monta kylmälaukkua ja laitat niihin esimerkiksi kaikki juomat viimeistään edellisenä iltana jäähtymään. Jäätä saa pyytämällä ruokakaupoista ja hotelleista, mutta sitä ei voi käyttää esim. drinkkeihin. Hautaa pullot jäämurskan sekaan.

💚

Laita keittiöön iso korkea pyykkikori ja siihen jätesäkki roskia varten. Keittiön perusroskis täyttyy hetkessä, eikä kukaan ehdi viedä sitä pois.

💚

Harjoittele kattaus etukäteen, kun tiedät mitä aiot tarjota. Laita kaikki tarvittavat vadit ja ottimet pöytään ja katso, että ne mahtuvat hyvin ja että kaikkea on riittävästi. Ota kattauksesta kuva muistin tueksi. Juhlapäivää edeltävänä päivänä laita vadit pöytään ja laita niihin tarralaput, joissa lukee mitä vadilta on tarkoitus tarjota. Laita myös ottimet valmiiksi. (tämä on hyvä konsti mm. rippijuhlissa, jolloin tarjoilu on saatava kiireesti pöytään, kun vieraat tulevat melkein samalla oven avauksella sisään, kuin oma väkikin.

💚

Jos on odotettavissa sadesää, tyhjennä eteinen vieraiden takkeja ja sateenvarjoja varten.

💚

Suunnittele Buffetpöytä niin, että siitä on helppoa ottaa ensin lautanen sitten ruoka ja lopuksi aterimet, lautasliina ja juoma.

💚

Monta kertaa on viisasta siirtää ruokapöytä seinää vasten. Lattialle tulee tilaa ja kulkusuunta on helppoa hahmottaa. Ota tuolit pois pöydän ympäriltä valmiiksi ja sijoita ne paikkoihin jossa on mahdollista laittaa lasi tai kahvikuppi pöydälle.

💚

Varaa vieraille (ja omalle väelle!) vettä juotavaksi. Monesti ihmiset ovat janoisia, mutta saatavilla on vain kahvia, kuohuviiniä tai makeita juomia. Vesi ilahduttaa! Laita se karahviin ja lisää joukkoon jäisiä marjoja. Ne ovat kauniita ja pitävät juoman kylmänä.

💚

Merkitse ovi, portti ja kulkureitti kukin tai muulla tavoin, että ihmiset löytävät helposti perille.

💚

Ja lopuksi tärkein: Ole iloinen ja hyvällä mielellä. Kireä isäntäväki pilaa juhlan kuin juhlan, vaikka se olisi kuinka hyvin järjestetty. Älä kerro vieraille, mikä mahdollisesti on eri tavalla kuin oli tarkoitus, he eivät siitä tiedä mitään. Ja laita itsesi kuntoon – hiukset, meikki jne. ensimmäiseksi aamulla ja vie vessaan pieni kukkakimppu.

Enjoy!

Hanna

Kokonaisvaltainen näöntutkimus ilmaiseksi? Oletko miettinyt koskaan miltä tuntuisi sokeutua? Ei sellaista varmaan tule miettineeksi useinkaan, mutta tärkeimmän aistin menettäminen muuttaisi elämää paljon. Näön menetys olisi hirveä shokki. Silmäterveys on tärkeä asia ja siitä täytyy huolehtia itse, kunnallinen terveydenhuoltomme ei sisällä silmälääkärin tarkastuksia. Jopa sokeuteen johtavien sairauksien kuten glaukooman ja silmänpohjanrappeuman lisäksi näöntutkimuksessa voi paljastua muitakin vakavia sairauksia. Silmät kertovat paljon. Siksi säännöllinen, kokonaisvaltainen näöntutkimus on tärkeää ja se on tärkeää myös niille, jotka eivät tarvitse silmälaseja.

Specsavers ja minä haastamme nyt sinut käymään Specsaversin Kokonaisvaltaisessa näöntutkimuksessa. Se ei maksa mitään 21.5.-8.7.2018 ja samalla tuet Näkövammaisten liiton vertaistukitoimintaa.

Kokonaisvaltainen näöntutkimus on enemmän kuin vain näöntarkistus. Siihen sisältyy Specsaversilla myös digitaalinen silmänpohjan kuvaus ja silmänpaineen mittaus, joista optikko näkee paljon. Ne voivat paljastaa monia sairauksia ja jos tutkimuksissa löytyy jotain poikkeavaa, optikko lähettää asiakkaan silmälääkärin tutkimuksiin.

Minä olen aika tyypillinen tapaus. Aikuisnäkö (se on se kauniimpi sana ikänäölle, ja sitä on alettu käyttää, koska ikä tai vanheneminen on epätrendikästä! Hassua – sehän on yleensä lahja, jos saa elää pitkään!) siis aikuisnäkö alkoi vaivata minua neljänkympin jälkeen ja silmälasien hankkiminen oli hyvin dramaattinen tapahtuma. Ja niihin tottuminen myös. Sen jälkeen silmäni on tutkittu vähintään joka toinen vuosi. Kolme neljästä haluaisi tarkistuttaa silmänsä näin usein, mutta todellisuudessa niin tekee vain alle puolet suomalaisista. Nyt siihen on vaivaton mahdollisuus, joten varaa aika heti.

Glaukooma ja silmänpohjanrappeuma ovat salakavalia sairauksia, jotka voivat edetä pitkälle, ennen kuin niitä huomaa. Digitaalinen silmänpohjan kuvaus voi paljastaa myös mm. diabeteksen tai muita vakavia sairauksia. Tutkimus on täysin kivuton, eikä siinä ole mitään epämiellyttävää. Vaikka muistan kyllä hyvin, kun silmänpaineeni mitattiin ensikerran. Se jännitti ihan hulluna. Olen aina kauhusta kankeana lääkärissä muutenkin. Mutta eihän sitä edes tunne, kun paine mitataan. Ja se tapahtuu varmaan alle sekunnissa. Joten ei huolta, homma on asiakkaalle helppo ja kiva juttu.

Suomessa on 60.000 näkövammaista ihmistä. Suomessa eniten näkövammoja aiheuttava sairaus on silmänpohjan rappeuma. Glaukooma taas on silmäsairaus, joka voi hoitamattomana heikentää näkökykyä ja jopa sokeuttaa. Jos silmäsairaus todetaan varhain ja oikea hoito aloitetaan nopeasti, sairauksien etenemistä voidaan hidastaa tai jopa estää.

Kokeilin kerran miltä tuntuu syödä lounas ravintolassa näkemättä mitään. Kokemus sai ajattelemaan paljon. Saan niin valtavasti iloa ja lohtua maailman kauneudesta ja oikeasti lausun usein ääneen, että maailma on niin kaunis. Maailman kauneuden kokeminen ei varmasti häviä, vaan muuttuu, jos menettää näkökykynsä, mutta haluan nähdä tämän kaiken – kauneutta on kaikkialla. Jos näkö kuitenkin menee, on vertaistuki tärkeää ja helpottavaa. Voit lukea vertaistukitoiminnasta täältä.

Kampanjassa ovat mukana myös Ringa Ropo, Jenni Rotonen, joka kirjoittaa Pupulandia blogia ja ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

… joko tilasit ajan?

Nähdään!

Hanna

Työn ja lomailun yhdistäminen voi olla jonkun mielestä kurja juttu, mutta jos ajattelee niin, että voi tehdä työtä nautinnollisessa ympäristössä ja käydä lounaalla ja illallisella syömässä kivoissa paikoissa, niin hei – sehän on aivan mahtavaa! Ihanat ravintolat Tallinnassa kutsuivat herkuttelemaan ja trendituliaiset löytyivät keskeltä vanhaa kaupunkia ja hyvä niin, sillä tällä kertaa ei ollut aikaa haahuilla kauas keskustasta. Linkit kaikkiin ravintoloihin ja kauppojen osoitteet löytyvät jutusta.

Teimme Jarin kanssa pitkän viikonloppumatkan Tallinnaan taannoin. Jarilla oli joka päivä omat ohjelmansa ja minulla paljon kirjoitustöitä. Joten läppäri ja iso salkullinen papereita lähti mukaan, kun ajoimme auton Eckerön m/s Finlandiaan aamulla kello 9.00. (huom! tämän kesän uusi kiva aikataulu, lähtö on aavistuksen myöhemmin kuin viime kesänä!) Ja tässä yhteydessä täytyy sanoa, että Eckerön satamahenkilökunta on ihanaa! Kaikki on niin ystävällisiä ja hymyileviä, että aamuäreänkin (joihin en kyllä itse kuulu) matka alkaa aurinkoisesti, vaikka sataisi kaatamalla.

Matka alkoi loungessa istuen. Ensin aamiaista loungen buffasta ja sitten läppäri syliin ja napu napu naputtelemaan.

Asuimme Viru-hotellin 18:sta kerroksessa, jossa on yksitoista Suomi 100 –teemalle pyhitettyä huonetta. Voisi ajatella, että booooring teema – mutta ei tosiaankaan ole tylsää tai mielikuvituksetonta. Virolaisilla on hyvä huumorintaju ja he ovat rohkeita ja luovia. Huoneet ovat ihan älyttömän hauskat. Katso kaikki huoneet täältä. Me asuimme huoneessa 1802 jonka nimi on Tutkimusmatkailija.  Se on kunnianosoitus Tapio Mäkeläiselle, joka tuntee Viron kuin omat taskunsa. Huoneessa on monin tavoin esillä hänen parhaat Viron matkavinkkinsä. Pakko ostaa muutama (ehkä kaikki) hänen Viroa käsittelevät kirjansa, niin ymmärtää mitä näkee matkatessaan ja tietää minne kannattaa mennä. Suomi oli läsnä myös Iittalan laseina ja Arabian Suomi 100 -sarjan mukeissa ja monessa muussa pienessä yksityiskohdassa. Uskon, että lakanatkin olivat suomalaista designeä, mutta en pystynyt varmistamaan asiaa. Sinivalkoiset ne joka tapauksessa olivat.

Vaikka tein paljon töitä hotellihuoneessa istuen, (tai ehkä juuri siksi) oli mahtavaa, että huoneesta oli kaunis näkymä yli Tallinnan kauas merelle saakka. Koko Tallinna oli siinä edessäni ja omaan tahtiinsa hengittävä meri. Kun kirjoitan luovaa tekstiä, katselen välillä tyhjyyteen ja nyt sen täytti näkymä, joka muutti muotoaan valon mukana. Sininen hetki illalla ja aikainen aamu olivat minusta parhaat hetket.

Pienillä loikkauksillani kaupunkiin töiden välissä ostin huoneeseen kukkia vanhan kaupungin laidalta ja koska netti tietenkin oli vapaassa käytössä, kuuntelin koko ajan hyvää musaa töitä tehdessä.

Iltaisin menimme yhdessä syömään hotellin lähellä oleviin kivoihin ravintoloihin ja illalla aika aikaisin nukkumaan, eli ei mitään biletystä illalla, vaan lepoa. Sitä ja ympäristön vaihdosta juuri tarvitsin!

Hyvät sushit söimme Silk Sushi baarissa vanhassa kaupungissa Kullassepa-kadulla. Saman ketjun ravintoloita on muuallakin Tallinnassa mm. Rocca al Maressa. Yhtenä iltana marssimme parisataa metriä hotellista TOA Taste of Asia -ravintolaan joka on Rottemannin alueella. Lista oli hyvä ja hinnat edulliset. Tilasimme pöytään valtavan määrän kippoja ja söimme itsemme läkähdyksiin. Ruoka oli hyvää, palvelu iloista ja nopeaa, sopii oikein hyvin matkaajalle, joka haluaa täyttää vatsansa kivasti ja nopeasti aasialaisella ruualla ja jatkaa ostoksia.

NOP Cafe and Shop on mun supersuosikki Tallinnassa. Mahtava, ihana luomuravintola ja kauppa jonne kannattaa kävellä, vaikka se ei ole ihan ytimessä, vaan piirun verran Viimsin suuntaan, eli juuri toiseen suuntaan kuin vanha kaupunki. Mene NOPiin ja nauti rennosta luomumeiningistä ja ihanasta ihanasta ruuasta! Ostin sieltä kotiin tuomisiksi alkoholitonta ranskalaista luomu kuohuviiniä, joka on tehty marjoista. Se oli parasta alkoholitonta kuohua, jota ikinä olen juonut. Tuliaisiksi ostin myös gluteenitonta pastaa.

Lounaalla kävin Sfäärissä ja Flammissa. Sfäär ei petä ikinä. Se on kaunis ja ruoka on ihanaa ja todellakin hintansa väärtti. Söin karitsanjauhelihapihvin ja se oli aivan loistava annos. Flamm oli uusi tuttavuus, jossa tehdään Flammkucheneita, eli saksalaisia liekkipiiraita. No, aitoja eivät olleet, sillä Flammin piiraat oli tehty kohotettuun taikinaan. Aito Flammkuchen on aivan ohut ja taikinassa ei ole hiivaa tai leivinjauhoa. Mutta oli nimi mikä hyvänsä, niin piiraat – vähän kuin pizzat, olivat ehdottoman hyviä. Falmmiin kipitin viidessä minuutissa hotellista, se on Rottermanin alueella suoraan Virua vastapäätä. Itse asiassa näin sen ikkunastani!

Vanhassa kaupungissa tein vähän ostoksiakin. Virukadulla on ihan perus turistikauppa, jonka leikkuulauta-kokoelma on loistava. Koko seinallinen trendikkäitä lautoja ja mikä parasta huipputrendikkäitä pahkakulhoja! Niin kaunista käsityötä, unikkeja esinetä. Lämmin suositus!

Lopuksi ostimme vielä Saarenmaalle värikkäät tsekkilläiset kristallilasit. Rakastan näitä!

No hei – se oli ihan mahtava viikonloppu. Ajatuksena oli palata maanantai-aamun ekalla Eckerön lähdöllä ja syödä herkkuaamiainen laivan buffassa, mutta kävi ilmi, ettei meillä ollutkaan kiire takaisin, joten lähdimekin vasta klo 12.00 ja olimme Stadissa jo vartin yli kaksi.

Laivalla tein ostoksia kevään juhlia silmällä pitäen. Kuohuvat ovat Eckeröllä 30.6. asti -10% ja kasvonaamioita ei voi olla tarpeeksi. Nämä ovat ihan parasta laatua!

Se oli ihana työloma. On kumma juttu, että siellä pystyi keskittymään niin hyvin duuniin, mutta toisaalta – hotellissa ei tarvitse tehdä kotitöitä! Ja se jos mikä on ihanaa, silloin kun vähän liikaa töitä. Lisää Tallinan vinkkejä löydät täältä:

Tallinnan päiväristeilyn parhaat

Ihan kuin ulkomailla olis ♥️Tallinna

Hyvää matkaa kaikille minne ikinä menettekään!

Hanna

Eilisessä (tiistai 15.9.) Hesarissa oli juttu ”Kaikki eivät saa leikkiä leipuria”. Jutussa kerrottiin siitä, kuinka lapset päiväkodeissa jättävät yhden pois leikeistä, kun aikuisen silmä välttää. Havainnot oli tehnyt väitöstään varten kasvatustieteen maisteri Jaana Juutinen. Hän oli usean vuoden aikana käynyt kuudessa päiväkodissa ja havainnoinut 1-5 -vuotiaiden lasten leikkejä videoimalla.

Minä vihaan tätä kuviota niin paljon, että juttua lukiessani kämmenet hikosivat.

Varmaan ne ihmiset, jotka eivät koskaan ole joutuneet istumaan yksin nurmella selin muihin, kuten leikistä hylätty lapsi, eivät tunnista tätä asiaa, mutta ne lapset jotka on suljettu leikistä pois tunnistavat sen satavarmasti. Se on ase ja vallan käyttöä ja sama vallankäyttö jatkuu läpi elämän joidenkin ihmisten taholta. Se ei jää ainoastaan päiväkotiryhmiin se jatkuu kouluun, lukioon ja työpaikoille asti. Se on oikea Selviytyjät Suomi.

Samaa karmeutta on syntymäpäiväjuhlat jonne ei tule ketään tai jonne ei kutsuta kaikkia. Se on aivan sairasta. Henkistä pahoinpitelyä, johon aikuiset osallistuvat. Jos lapsi sanoo, ettei halua mennä jonkun synttäreille tai ei halua kutsua yhtä tai muutamaa mukaan juhliinsa eikä aikuinen puutu siihen, se on aikuisen henkistä velttoutta. Aikuisten tehtävä on opettaa mikä on kaunista ja oikein, eikä tyytyä lasten selityksiin.

Ja turha sanoa, että juhlat ovat liian kalliita koko päiväkotiryhmälle tai koululuokalle. Rimaa matalammalle. Lapset pitävät ihan ilmaisista asioista. Leikistä! ja tarjoilun saa niin halvalla, ettei siitä edes kannata puhua. Nyyttikestit nurmikolla on kivempi juttu, kuin kotona yksin itkevä lapsi. Nynnyt vanhemmat menevät mukaan siihen kuvioon, jossa juhlat on järjestettävä superkalliissa touhukeskuksissa siksi, että joku muu on tehnyt niin.

Ja sittenhän on vielä se valtapeli, jota aikuiset pelaavat lapsillaan. He kieltävät lasta osallistumasta jonkun juhlaan tai leikkimästä jonkun kanssa syistä, jotka eivät ole lapsissa tai lasten.

Työelämässä sama kaava toistuu työpaikkakiusaamisena. Joku jätetään ulkopuolella vaivihkaa, vähän muilta salaa, aivan kuten päiväkodissa, ilkeästi.

Katsoin sieltä täältä Selviytyjät Suomi –sarjaa ja voin tosi huonosti sitä katsoessani. En koskaan pystyisi olemaan mukana sarjassa. (Ja tiedoksi niille jotka välittömästi ajattelevat, että olen vain kateellinen kun en ollut mukana, että minua pyydettiin kyllä.) Että eläisin paratiisisaarella, tai missään muuallakaan, miettien sitä kuinka kelpaan, kenet dumppaan, kuka huijaa ja lopuksi iskisin tai saisin puukkoa selkään. En pysty. Olen heikko, myönnän sen.

Maanantaina katsoin loppujakson ja siinä istuivat pudokkaat penkillä tenttaamassa viimeisiä selviytyjiä. Joku oli tuntenut itsensä ulkopuoliseksi koko kisan ajan. Selkään oli puukotettu ja vaikka koko ohjelma olisi käsikirjoitettu, niin pudokkaiden kasvoilta näkyivät petettyjen ihmisten tunteet. Ei siinä onnelliset ihmiset istuneet. Kysyttiin ettekö yhtään ajatelleet miltä minusta tuntui?

Niinpä niin. Eivät tietenkään ajatelleet, koska kyseessä oli peli ja leikki ja pottina sievoinen summa rahaa. Mutta mahtoiko se tuntua leikiltä? En tiedä, en tiedä myöskään sitä kuinka paljon ohjelmassa mahdollisesti näyteltiin. Mutta sen tiedän, etten oikeastaan haluaisi, että tuon tapaisia formaatteja olisi edes olemassa. Olisi mukavampaa näyttää kuinka ollaan reiluja alusta loppuun saakka.

Mutta sen sanon, että lapset eivät maailmaa pysty lapsina muuttamaan. Se on meidän aikuisten vastuulla ja tehtävä.

Hanna

Sain kotiin testattavakseni Amandan kylmäsumusuihkun. Aika jännä sana – kylmäsumusuihku – mutta se kertoo kyllä just sen mistä on kysymys. Suihkusta jonka suihkupäistä tulee jääkylmää sumua. No miksi sellaista edes tarvitaan? Koska kylmähoito on hyväksi ja sillä on valtava määrä hyviä terveysvaikutuksia (joo kyllä – ne on tutkittu) ja avanto on aina kauempana kuin oma kylpyhuone ja kesällä avantoa ei ole ollenkaan. Säännöllinen avannossa käyminen on haasteellista monella tavalla, mutta suihkussa käydään joka päivä ja säännöllisellä kylmäaltistuksella on moninaiset hyödyt.

Amandan on kaunis (kauniimpi kuin meidän saunan pesuhuone) eikä ihme, koska sen on suunnitellut suosikkisuunnittelijani Harri Koskinen. Suihku on myös erittäin käyttäjäystävällinen. Sen asennus on yksinkertaista ja sen voi tehdä itse ilman työkaluja, sen käyttö on helppoa ja mikä parasta, sumusuihku tuntuu ihanalta, vaikka se on jääkylmää.

Sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan. No ainakin meillä on mieheni kanssa useita ihan vastakohtaisia mieltymyksiä. Minä tykkään avantouinnista, kun taas mieheni vihaa kylmyyttä ja kylmää vettä. Pelkkä ajatuskin avannosta saa hänet kananlihalle. Jari ei mene veteen ennen kuin se on vähintään +20 astetta. Meillä on myös pientä yhteiselon haastetta talvisin kotona, kun hän nauttii +24 asteisista sisätiloista ja minulle totisesti riittäisi vähempikin.

Miksi kerron tästä nyt? Koska Jari on suureksi yllätyksekseni alkanut käyttää Amandania!  Olisi ollut kivaa olla pesuhuoneessa silloin, kun hän meni ekaa kertaa keskelle kylmää sumua, koska voin jotenkin arvata, kuinka sinne sumun keskelle on ensin mennyt vain varvas tai sormi. Mutta tässä se juttu juuri onkin, kylmäsumu ei tunnu yhtään inhottavalta, vaan lempeältä, vaikka se on jääkylmää. Jari harrastaa raskasta liikuntaa ja kilpaileekin siinä ja kylmähoidosta on apua palautumisessa. Siksi hän on jonain yksinäisenä hetkenä uskaltautunut kokeilemaan suihkua ja nyt se on päivittäinen tapa.

Minä taas olen harrastanut avantouintia kahdessa vaiheessa elämääni säännöllisesti joka aamu. Mutta hei, ei siihen varsinaisesti totu. Vaikka uinkin avannossa ihan oikeasti kunnollisia pitkiä vetoja, enkä vain kastaudu, ei siihen jääkylmään veteen ole koskaan ihanaa mennä. Uiminen kylmässä on kivaa ja sieltä oli ihanaa tulla pois. Ja lopuksi olo on fantastinen. Ongelmahan on vaan siinä, että se vie aikaa. Tilanne on ihan toinen, kun kylmä on omassa kylppärissä aamu- tai iltasuihkun yhteydessä. Kylmäsumusuihkua tulisi käyttää kaksi minuuttia päivittäin.

Tietenkin kylmän suihkun voi ottaa ihan tavallisella suihkulla, mutta hei, käsi ylös, tuntuuko se miellyttävältä ja kuka sen suihkun alla seisoo kaksi minuuttia! Kylmäsumu tuntuu ihanalta ja siitä saa samat terveyshyödyt, kuin avannosta, kylmäaltaasta tai –huoneesta, mutta se tuntuu hyvältä.

Kylmähoidolla on paljon terveyshyötyjä kuten stressin poisto, mielialan paraneminen, liikunnasta palautuminen jne. Itse kärsin aikanaan kovista pitkäkestoisista päänsäryistä ja tiedän mitä jatkuva kipu on. Sellaista on myös reumasärky, johon kylmä auttaa. Amandanilla on Suomen Reumaliiton suositus. Ajatus siitä, että kipu helpottaa on ihana, koska kipu syö ihmistä ja tekee elämästä vaikeaa ja ikävää.

Itse olen huomannut suureksi yllätyksekseni, että se auttaa nukkumaan paremmin. Olen tosi herkkäuninen ja säännölliset kylmäsumut ovat auttaneet nukkumaan yhtä mittaa koko yön. Saan myös itseni nollattua stressaavan päivän jälkeen hyvin kylmäsumusuihkussa. Ja minä siis nautin siitä sumusta. Otan aina ensin ihan normaalin suihkun, pesen hiukset ja lopuksi sitten laitan hanan täysin kylmälle, lasken Amandanin seinältä vaakatasoon ja käännän sekoittajan vivusta ja siinä seison kylmässä sumussa.

Ilma on ainakin tänään lämmin mutta miten on, tykkäätkö sinä kylmästä vedestä?

Iloa päivään!

Hanna

Äitienpäivä! Rakastan äitienpäivää. Siihen kuuluu kaikkea ihanaa. En ikinä voi unohtaa miltä tuntui ihan pienenä tyttönä herätä aikaisin ja hiippailla hiiren hiljaa ulos suorittamaan tärkeää tehtävää. Oli mentävä alametsään keräämään kimppu valkovuokkoja.

Tiesin, että äiti halusi ne mahdollisimman pitkävartisina, kuten kaikki kukat. Hän oli opettanut, kuinka niitä kerätään. Pieni etusormi ja peukalo liu’utettiin varovasti vartta pitkin maahan asti ja sieltä vasta napsastiin kukkavarsi poikki. Halusin, että kimppu on iso. Ja tiesin että vuokot on kerättävä varjopaikasta, niin kestävät maljakossa kauemmin.

Traditioon kuului rakentaa herkullinen aamiainen tarjottimelle ja sitten koko perhe, myös isä, hiippaili makuuhuoneeseen ja aloitti laulun. Meillä laulettiin aina ’sä kasvoit neito kaunoinen’. Ja heräsikö äiti heti? Ei todellakaan. Ensin hän ei hievahtanutkaan ja sitten hän alkoi etsiä tyynyn ja peiton alta, mistä se ääni oikein tulee. Ai että se oli pienestä työtä ihanaa ja jännittävää.

Lopulta äiti heräsi, sai vuokot ja itsetehdyt kortit, kahvit ja leivät ja sain käpertyä hänen kainaloonsa. Äiti tuoksui ihanalle. Äidin käsivarret olivat pehmeät ja ihanat.

En muista kuin yhden äitienpäiväkakun. Olin leiponut 60-luvun klassikon – upside down caken. Siinä vuoan pohjalla laitettiin säilykepurkista ananasrenkaita ja fariinisokeria ja päälle kaadettiin kakkutaikina. Kakku paistettiin ja kumottiin tarjoiluvadille.

Olin leiponut tämän herkun äidille valmiiksi edellisenä päivänä ja piilottanut keittiön tuolin alle, kakkukuvun alle, paikkaan jonne ei hyvin näkynyt. Yllätys oli melkoinen, kun aamupäivällä otimme kakun esiin. Se liikkui. Siinä oli elämää. Se oli täynnä sokerimuurahaisia!

Minusta valkovuokot ovat edelleen parhaat äitienpäiväkukat maailmassa ja rakastan kun saan niitä. Ja on ihanaa, jos lapset tulevat käymään. Oma perheeni on parasta mitä minulla on. (Siihen liittyvät myös lasten kumppanit ja mielelläni lasken siihen myös lasten ystäviä. Ne ystävät, jotka tekevät lapseni onnellisiksi, tuovat onnen myös minun sydämeeni ja ovemme on aina ollut auki myös heille ja tulee aina olemaankin.)

On hämmästyttävää vastaanottaa sitä rakkautta, jota lapsiltaan saa. Se on mykistävää. Joskus sydän on raskas, kun he näkevät minun murheeni ja he näkevät kaiken. Aivan kaiken.  Ja omat virheet sitten! Kuinka olenkaan kompuroinut. Olen tehnyt vaikka mitä virheitä. Tonneittain. Mutta on ihanaa nähdä että olen myös tehnyt jotain oikein, kun näen heidän oikeudentajunsa, kohteliaan käytöksen, välittämisen, suvaitsevaisuuden ja myös peräänantamattomuuden ja suoraselkäisyyden. Onni on myös kauneuden taju, joka muistuttaa minua omasta äidistäni, joka kylvi kauneutta ympärilleen. Myös kauniita ajatuksia. Yksi ihanimmista asioista omassa äidissäni näkyi silloin, kun käyttäydyin huonosti tai sanoin jotain rumaa, olin kärsimätön ja typerä. Kun pyysin äidiltä sitä anteeksi, hän sanoi aina: sait anteeksi jo ennen kuin edes teit mitään.

♥️

Hyvää äitienpäivää äideille ja lapsille

Tämän kesän suunnitelmat ja ensi syksyn MTV3 –kanavan ohjelmisto julkistettiin tiistaina eli mun kesäduuni on Suomen kaunein koti.  Olen saanut uusiksi tuomarikavereikseni ihanat Sinin ja Teron. Sini Rainio on arkkitehti ja Tero Pennanen on sisustusarkkitehti. Paljon tietoa ja kokemusta alalta siis.

Ohjelman tekoon ei oikeastaan voi valmistautua mitenkään. Se on heittäytymistä hetkessä. Mutta siinä omat kommervenkkinsä, siinä heittäytymisessäkin.

Monet pitävät TV esiintyjiä turhina julkkiksina ja muutenkin turhakkeina, mutta eihän se niin ole. Ja kuten olen joskus ennenkin kirjoittanut, niin esiintyminen ei ylipäätään ole kaikkien juttu. Kaikki eivät siitä pidä eivätkä kaikki sitä osaa tai opi.

Meillä oli Sinin ja Teron kanssa keskiviikkona harjoituspäivä, jossa käytiin läpi kaikkia niitä asioita, jotka täytyy tietää kameran edessä esiintyessä ja liikkuessa, sekä se kuinka Suomen kaunein koti tehdään.

Kuvauksiin liittyen on yksi asia, jota kommentoidaan paljon ja josta jopa suututaan.

Miksi meillä on kengät jalassa, kun menemme ihmisten koteihin?

Koska sukkasillaan kävely näyttää TV-ohjelmassa naurettavalta. Se on niin yksinkertaista! Ja toki asukkaat tietävät, että näin tulemme tekemään. Tämä on myös asia joka ei tule muuttumaan. Kenkiin liittyy muutama muukin asia tämän ohjelman teossa. Koska kävelemme sisällä kengät jalassa, on valittava kenkiä, jotka eivät kopise. Tai jopa narise. Tai päästä sitä ääntä…ööö… joka on sama kuin jos on vatsavaivoja… No siis tehän tiedätte, että jotkut kengät, kuten esimerkiksi terveyssandaalityyppiset jalkineet saattavat ikään kuin pieraista joka askeleella. No voin kertoa, että äänittäjä ei ole siitä kovin ilahtunut. Eikä kyllä askeltajakaan!

Kerran ostin kuvauspaikkakunnalla ihanat muodikkaat korkeapohjaiset terveyssandaalit ihan lennossa ja päätin laittaa ne jalkaan pitkä mekkoni kanssa. En ollut ottanut montaakaan askelta niissä ennen kuvauksia ja kas kuinka mukavaa! Jos ei joka askeleella, niin joka kolmannella ainakin kuului aimo törähdys jalkapohjan alta….! Voitte vain kuvitella, kun selitän jotain vaikkapa sohvan sijainnista, otan askeleen ja tröööt.

Toinen asia, joka kiinnostaa katsojia on se tieto, ettemme näe tai tiedä mitään kohteesta mitään etukäteen. Kamera käy, kun tulemme kuvauskodin pihaan. Joskus olemme voineet nähdä sen ulkoapäin, mutta sisätiloista ei ole mitään havaintoa. Kun ulkokuorta koskevat kommentoinnit on kuvattu, jäämme me tuomarit seisomaan pihalle, kun kuvausryhmä menee kotiin sisälle. Odottelemme siinä aikamme ja sitten sisältä kuuluu ohjaajan huuto: OLKAA HYVÄ! Ja niin me avaamme oven tuntemattomaan. Se on hieno hetki. Kamera käy sisäpuolella ja tallentaa jokaisen ilmeemme ja äänemme tallentuu biteiksi. Joskus sanottavaa on heti, joskus tila voi mykistää, mutta puhuttava on! Onneksi olen todella nopea tekemään havaintoja.

Ai niin, sitäkin kysytään, että tiedämmekö etukäteen missä punainen matto on. EMME! Ja on aivan kreisiä, koska välillä seisomme sen päällä, ennen kuin huomaamme sen.

On siis tulossa kiinnostava ihana kesä, jonka aikana saan vierailla 30 kodissa! Ajatelkaa! Toivon että ne ovat todella erilaisia keskenään. Odotan että joukossa on rohkeita ratkaisuja ja toivon että kesä on lämmin!

Pysykää kanavalla, onhan Suomen kaunein koti myös Suomen paras ja katsotuin sisustusohjelma! Jeij ja hej! – heitin tollasen kivan faktan tohon loppuun tsädäää!

Hanna