Hip hei ja haloo! Täällä sitä ollaan LOMALLA! Ja lomamoodissa. Ihan ihmeellinen pudotus kiireestä ja säädöstä lomaan ja ihanuuteen.

Vielä viime viikko oli aikamoista hulinaa. Kuvattiin Suomen kauneimpia koteja ja oli haettava esiintymisasuja ja koruja ja palautettava tavaroita. Palavereja aamuisin ja pitkiä ajomatkoja iltapäivisin. Illalla myöhään kotiin ja seuraavan kuvauspäivän asut kuntoon. Perjantaina olin kotona kahdeksan aikaan illalla ja pakkasin lomakamat kassiin ja kaaduin sänkyyn. Nukuin huonosti kuin mikäkin. Heräsin lopulta kokonaan neljältä ja 5.45 lähdin hakemaan ystävääni mukaan Saarenmaalle. Laivan lähtöaika oli 7.30 ja satamassa piti olla 6.30

Ajelin ihan rauhassa kohti Oulunkylää, mutta olin aavistuksen epävarma osaanko perille. Laitoin kaverilleni viestin, että lähettää minulle osoitteensa. Laitoin sen auton navigaattoriin. No, mullahan ei ollut rillejä päässä ja niinhän siinä sitten kävi, että ensin ajoin yhden risteyksen ohi ja jouduin ajamaan varmasti 10 km että pääsin takaisin oikealle tielle. Paitsi että olin silloinkin väärällä tiellä. Ai miksikö? No koska ei olleet ne rillit päässä, niin olin kirjoittanut osoitteen navigaattoriin väärin. Kaikesta tästä seurasi pieni ahdistus ja kiireen tynkä sekä palkinto, jonka suuruus selviää vasta kun sakko saapuu kotiin…

No joo se on semmosta. Laivamatkat menivät mukavasti ja kun saavuimme Saarenmaalle olin yhtäkkiä ihan poikki. Siis todellakin ihan poikki. Nukahdin heti pihasohvaan puoleksi tunniksi ja olin loppuillan kuin se karhu, mikä se on? Laiskiainen? Makasin riippumatossa ja notkuin nojatuolissa. Kamalan paha olo koko ajan. Menin nukkumaan ajoissa ja pelkäsin, että herään migreeniin. Mutta niin ei onneksi käynyt.

Eilinen ja tämä päivä on mennyt hokemalla koko ajan samaa laulua. ”Mul on niin ihanaa, mul on niin hyvä olo” Kaikki stressi jäi taakse ja täällä on ihanaa. Mä olen siis meidän Saarenmaan paikassa. (Josta on juttu myös viimeisimmässä Apu-lehdessä.)

Täällä on jo kanttarelleja ja torilta saa ostaa metsämansikoita ja tuuli on lempeää. Unikot kukkivat ja on aivan hiljaista. Kävimme fillareilla kyläkaupassa ja sen seinällä oli lappu, jossa ilmoitettiin hierojasta, joka tulee kotiin. Meillä kävi mieletön tuuri ja hieroja pääsi meille melkein saman tien. Se oli aivan luksusta eikä maksanut kuin 20€/tunti.

Tänään kävin kasvohoidossa Kuresaaressa ja kosmetologi kysyi minulta vain yhden kysymyksen: Haluatko rypyt pois? No arvaatteko mitä vastasin?!! Hahahahah! Sanoin KYLLÄ ja sitten alkoi hoito ja samalla minun päiväuneni. Kun heräsin ja hoito oli ohi, olin tietysti rypytön. Maksoin 75 min hoidosta 56€ ja lähdin kahville.

Otettiin kaverini (hänenkin nimensä on Hanna) kanssa kahvit ja viisi leivonnaista, maksoivat 10,30€. Napoleon-leivos, juustokakku, karamellipulla, marsipaanipulla ja raparperipulla. Nam nam. Syötiinkö kaikki? Arvaa!

Ja koko päivän ainakin kerran tunnissa olen sanonut: kyllä on ihanaa.

En oikein ymmärrä, kuinka nopeasti kiire jäi taa. Mutta olen niin kiitollinen siitä, että on töitä ja lomaa. (Ja ihan hullun kiitollinen mun perheestä, mutta en voi kirjoittaa siitä, koska tulis niin imelää luettavaa, ettei sitä kukaan kestäis.)

Ai joo – ja se tavaroiden pakkaus perjantai-iltana ei mennyt sit tietenkään ihan putkeen. Kotiin jäi vaikka mitä, esimerkiksi mun oma hattu. Mutta tärkein on mukana – lomamieli!

Love

♡

Hanna

Helsingin Sanomat julkaisi ravitsemusterapeutti Hanna Partasen haastattelun, jossa Partanen on sitä mieltä, ettei ruuan aina tarvitse olla hyvää. Hänestä suuri syy suomalaisten ylipainoon on helposti saatavilla oleva herkkuruoka. Hän tapaa vastaanotollaan ihmisiä, jotka ovat niin taitavia kokkeja, että eivät malta jättää syömistä yhteen lautaselliseen. Tähän ravitsemusterapeutti ehdottaa parannuskeinoksi siirtymistä tankkaukseen huonommalla perusjees-ruualla, jota on hänen mukaansa esimerkiksi valmisruoka.

Kyllä meni meikämandoliinilla kahvit väärään kurkkuun. Partasen mielipiteissä tuntuvat olevan puurot ja vellit iloisesti sekaisin. Toki on totta, ettei rasvaisia ja raskaita ruokia pidä syödä päivittäin. Totta on sekin, että ei ole hyvä syödä liikaa. Mutta kuinka ammatti-ihminen voi ehdottaa parannuskeinoksi asiaan ruuan maun huonontamista? Syö hei vähän huonompaa ruokaa, niin et liho ja pysyt terveempänä? Älä nyt ainakaan joka päivä nauti ruokahetkestä! Syö valmisruokaa!!! Voisi kuvitella, että huippukokeille ja ruuanvalmistusta harrastaville ihmisille voisi antaa paremman neuvon. Esimerkiksi että suuntaa se harrastus toisentyyppisiin resepteihin.

En ole alan kouluja käynyt mutta tämän Hannan (siis minun) ohjeet ruuan kautta tulevaan hyvinvointiin tulevat tässä:

Nauti ruuasta ja hyvän ruuan tuomasta mielihyvästä ja hyvästä olosta joka päivä. Meillä on siihen mahdollisuus, toisin kuin monessa maailman kolkassa.

😀

Syö 5-6 kertaa päivässä. Aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Siten verensokeri ei pääse laskemaan ja on helppoa olla ahmimatta liikaa ruokaa päivällispöydässä, eikä tule ottaneeksi välipalaksi suklaata, karkkia tai leivonnaisia. Niihin tulee himo, kun ei syö nälkään ruokaa.

😀

Tiheään ruokarytmiin voi aluksi olla vaikeaa tottua. Laita muistutus puhelimeen ja mene syömään vaikka kovaa nälkää ei vielä olisi. Pysyt pirteänä ja energisenä! Etkä syö liikaa. Lupaan sen!

😀

Syö päivällisellä ja lounaalla riisiä, pastaa tai perunaa desin verran ja lihaa, kanaa, kanamunaa tai kalaa noin kämmenesi kokoinen pala. Täytä vatsaa herkullisilla kasviksilla.

😀

Syö välipalaksi hedelmä, rahkaa, marjoja tai vastaavaa. (Kaupasta saa yhtä hyvin ostettua omenan tai mansikoita kuin suklaapatukan)

😀

Juo vettä pari litraa päivässä.

😀

Vältä kastikkeita. Tee ruuasta niin herkullista ja mehukasta, ettei niitä tarvita. Tai tee kylmiä kastikkeita turkkilaisesta jugurtista ja yrteistä.

😀

Opettele tilamaan ravintolassa ruokaa, joka on sinulle hyväksi. Vaihda ranskalaiset kasviksiin, pyydä kastike erikseen tai jätä pois. Jos keiton nimi alkaa sanalla ”kermainen” älä tilaa sitä.

😀

Älä juo kaloreita.

😀

Älä juo alkoholia joka päivä.

😀

Opettele tekemään ruokaa ilman kermaa, voita ja rasvaisia lisukkeita kuten juustoa.

😀

Opettele tekemään nautinnollisia, herkullisia kasvislisukkeita, joita haluat syödä. Niin että kasvikset ovat ilosi, ei pakkopullasi. (Niitä totisesti voi valmistaa muutenkin kuin keittämällä ylikypsiksi tai raastaa tai kuorruttaa juustolla)

😀

Vältä valmisruokia. Niissä on usein turhaa rasvaa ja suolaa, eikä makua nimeksikään.

😀

Lue tuoteselosteet kaikesta mitä ostat. Huomaat pian, että esimerkiksi kekseissä on 25% rasvaa. Siis neljäsosa!!!

😀

Älä syö energiapatukoita. Ne ovat lähes aina sokeripommeja samoin kuin myslit. Jos rakastat hyvää ruokaa, opettele tekemään niitä itse. (Minulta saa reseptejä)

😀

Suosi kokojyväviljaa, -riisä ja -pastaa

😀

Rauhoita ruokahetki, jos voit. Nauti hyvästä ruuasta ja hyvästä olosta.

😀

Vältä sokeria, suolaa ja kovia rasvoja. Sokerin voi jättää kokonaan pois arjesta. Se on usein helpompaa kuin kohtuullisuus joka ensinnäkin on todella pieni määrä ja lisäksi se ryöstäytyy helposti käsistä. Sokerin voi korvata hedelmillä ja marjoilla.

😀

Älä syö marja- ja hedelmä jugurtteja. Ne kylpevät sokerissa. Ota maustamatonta jugurttia ja lisää siihen marjoja tai hedelmäpaloja.

😀

Tottuminen uuteen ruokavalioon vie tovin. Älä lannistu, pian et halua sitä oloa, jonka raskas ja rasvainen ruoka tekee. Uusi tapa syödä ja valmistaa vihanneksia ottaa sekin aikansa. Opettele vaikka yksi uusi herkullinen kasvislisäke viikossa. Se maksaa vaivan. Pääset uusiin maailmoihin ja siitä tulee intohimo!

😀

Muista seisovassa pöydässä, että herkut eivät maailmasta syömällä lopu. Tulee uusi tilaisuus maistaa jotakin.

😀

Jaa jälkiruoka jonkun kanssa, niin saat maistaa, mutta et syö itsellesi pahaa oloa.

😀

Jos tulee karkkihimo, osta viisi irtokarkkia. Ota parhaat, joita rakastat eniten. Viisi riittää, sen jälkeen ei enää maista eikä nauti. Sitä vaan syö pussin tyhjäksi ja itselleen pahan olon.

😀

Tee elämästä juhla ja nauti joka päivä hyvästä ruuasta ja hyvästä olosta!

❤️

Rakkaudella Hanna (Sumari)

❤️

On ärsyttävää kun…

Energiselle, aktiiviselle ja aikaansaavalle ihmiselle heitetään kommentti: Oot tollanen ADHD!!

Karmea tapa käyttää sairauden nimeä.

*

avoautolla ajetaan katto alhaalla, mutta sivulasit ylhäällä. Jos katto on alhaalla, niin sivuikkunat ovat myös alhaalla.

*

lentokoneessa avataan turvavyöt ja noustaan penkiltä ennen kuin turvavyövalo on sammunut.

*

kaupassa joku ajaa kärryillä kantapäille.

*

bee lausutaan pee, äffä on vee ja München on mynssen.

*

rullaportaiden juurelle jäädään ihmettelemään.

*

ravintolassa paiskitaan astioita.

*

suklaa on liian makeaa ja kahvi liian laihaa.

*

On samantekevää…

Oletko aktiivinen aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Aamuvirkut ja illanvirkut ehtivät tehdä yhtä paljon asioita

*

Oletko luonnonkaunis, meikattu, pumpattu, kiristetty, blondattu, kiharrettu tai kalju. Kaikille tyyleille on ihailijansa.

*

ei mulla muuta tänä iltana.

oli hevi päivä – iloja ja suruja ja kullanmuruja.

♡

Hanna

Pikku lomanen on ohi ja huomenna jatkuvat Suomen kaunein koti –ohjelman kuvaukset.

Loma oli hauska, osa kului Saarenmaalla, osa Asikkalassa mökillä järven rannalla saunoen ja tämä viimeinen päivä kotona jotenkin sekavasti.

Ajoimme eilen illalla aika myöhään kotiin ja puolisoni päätti näyttää minulle ihanan erikoisreitin mökiltä kotiin. No siinä kävi niin että navigaattori ei ihan löytänyt meitä emmekä me navigaattoria, joten olimme lopulta keskellä metsää, metsittyneellä ja ryvettyneellä metsätiellä minun autollani, jossa on tavallista matalampi maavara. Siinä auto sai isotella ja leikkiä maasturia, puoliso suunnistaa tähdistä (kun keskiyön aurinko paistoi) ja minä olin suuri metsästäjä ja mäiskin paarmoja ja hyttysiä ulos autosta, jonka ikkunan tyhmänä menin avaamaan.

Kuinka ollakaan keskellä metsää tapasimme viisi ihmistä ja kolme suurta koiraa. Kysyimme tietä. Tarkemmin sanottuna mieheni kysyi, koska minä kieltäydyin kunniasta. Kun katsoin auton suljetun ikkunan takaa ihmisiä jotka neuvoivat tietä, minulle tuli mieleeni elokuva Syvä joki. Se joka on nähnyt elokuvan, tietää että olin onnellinen, kun autoni renkaat nielivät jälleen asfalttia ja tuttu ABC:n pylväs häämötti horisontissa jatkuvaa palvelua ja ihmishälinää luvaten.

Pääsimme mainosti kotiin katsomaan fudista. Siihen on meillä vahva traditio. Mieheni, joka on pelannut mestaruussarjassa katsoo ja minä nukun. Unenharson läpi kuulen tärkeimmät asiat. Voin kerrata ne teille tässä:

• Ronaldo on loistava pelaaja. Kokeilkaapa itse pelata ja hallita ynnä pitää palloa, kun kolme äijää vartio kokoajan. Heti jos hän siitä pääsee alkaa tapahtua.
• TV-selostajat saisivat kertoa enemmän siitä mitä koko kentällä tapahtuu ja miksi. Katso nyt Ronaldo menee tonne ja vartijat tulevat perässä, näin tulee tilaa tonne ja muut pääsevät pelaamaan. Siinä eilisen opit. (Ronaldo on aika kaunis mies)

Mutta nukahdin peliin ja heräsin nukuttuani 10 tuntia, joka on minulle aivan liikaa! Heräsin päänsärkyisenä ja hitaana, jalat painoivat kuusi tonnia eilisen menestyksekkään juoksulenkin jälkeen. Kaksi kuppia kahvia ja jääkylmä suihku auttoivat. Otin myös Bemer-hoitoa, josta täytyy kertoa enemmän joskus. Laite kiihdyttää mikroverenkiertoa ja auttaa siten kroppaa palautumaan. Polveni kestivät juoksun, mutta niitä ympäröivät lihakset ja sidekudokset saivat jonkun -hei mitä tämä on? -shokin.

Päivän kohokohta oli retki Nuuksioon. Menimme lounaalle luontokeskus Haltiaan, jonka seisova lounaspöytä on aivan loistava. Paljon harkullisesti valmistettuja vihanneksia, parhaita uusia pottuja mitä ravintolasta ikinä olen saanut, silliä, lohta ja mustaherukkapestoa, kanaa, pikkelöityä kyssäkaalia ja vaikka mitä. Ihanat herkut syötiin ja törmättiin hurjaan määrään tuutuja. Sanonpa vaan että elämää on muuallakin, kuin Kaivopuiston rannassa. Tulkaa Nuuksioon – ette pety. (Olen muuten kirjoittanut jutun Haltiasta se löytyy täältä)

Tapaamiemme tuttujen joukossa oli myös Laura USA:sta. Hän oli tutuni sukulainen ja on ollut tekemässä Obamasta presidenttiä molempina kertoina. Hän oli henkilö joka twiittasi tuon ajan uudelleen twiitatuimman twiitin – kuvan Barak ja Michelle Obamasta halaamassa alla teksti ”Four more years”. Keskustelin hänen kanssaan ja olisin toden totta halunnut meistä selfien. En kehdannut. Vieläkin kaduttaa!

Kuva on otettu täältä

Mutta siitä olin onnellinen, että ajomatkalla Haltiaan huomasin, että mekkoni oli väärinpäin. Siis saumat ulkopuolella ja käänsin sen autossa. Olisi ollut tyypillistä, että näen nämä kaikki ihmiset ja hymyilen ja juttelen ja mekko huutelee päälläni: Olet pöllö! Et osaa pukea! Olisit käynyt Specsaversilla! Nyt ainoastaan hymyilin persilja kulmahampaassa, mutta ruokapöydässä se on jotenkin ok. Täytyy vielä todeta, kuinka ihanaa oli tavata kaikki nuo ihmiset. Yhtä en ollut tavannut kuuteen vuoteen. Yhtä kahteen kymmeneen ja muita muutamaan vuoteen. Oli myös huippua tavata PUHUVIA ihmisiä. Tuttavani suuri seurue oli puhuvaa sorttia. He puhuivat iloisesti keskenään. Koko suku oli tullut Amerikan sukulaisten kanssa syömään. Mutta mikä parasta, koska yksi pariskunta tunsi meidät, kaikki juttelivat meidän kanssamme. Ja nauroivat! Ja pitivät ihansti kovaa ääntä positiivisella fiiliksellä. Viihtyivät. Pitivät hauskaa ja kertoivat juttuja. Aah kuin elokuvasta sekin. Ranskalaisesta tai italialaisesta. Ei Aki Kaurismäen tai muusta suomalaisesta elokuvasta! Hahahahah! Ei todellakaan. Eikä TV-sarjastakaan. Näistä ihmisistä oli nimittäin mökötys ja kyräily yhtä kaukana kuin hajuvesi lihapullasta!

Suukkoja suveen

♡♡

Hanna

Istun autossa (taas – täytyy joskus laskea kuinka paljon aikaa vietän autossa – toisaalta, mitä sitten?) Olemme satamassa ajamassa Saarenmaalta pois. Eli aivan väärä suunta. Mutta ei auta, tällä kertaa vietämme Juhannuksen muualla. Taitaa olla ensimmäinen kerta kahteentoista vuoteen. Joka tapauksessa takana on ihania päivä paratiisissa siskoni Ritvan ja tämän miehen Tapsun kanssa. Ehdin myös viettää aikaa maailman parhaiden mökkinaapureiden luona. Tien toisella puolella asuu kesäisin ihana perhe, johon kuuluu neljä sukupolvea. Heistä on tullut rakkaita ystäviä, jotka ottivat meidät avosylin vastaan ensimmäisenä juhannuksena jonka vietimme täällä vuonna 2005. Silloin vanaisa Mati ja tyttärenpoika Karel toivat palavaa soihtua kantaen ja Viron kansallislaulua laulaen meille Viron presidentin sytyttämän juhannustulen. Vai onko se itsenäisyyden tuli? En ole varma, koska toinen Virossa vietettävistä itsenäisyyspäivistä on juhannuksen aattona. Samalla he kutsuivat meidät juhlaan pihalleen ja siitä päivästä pitäen olemme olleet ystäviä.

Kesäaamujen parhaita juttuja on kävellä yöpaidassa tien yli naapuriin aamukahville. Koko tienoo on äänetön, lukuun ottamatta kurkien huutoa ja lintujen laulua. (Tosin yksi Viron kansallisäänistä on trimmerin laulu, joka saattaa kuulua koska tahansa. Nurmikoita trimmaillaan ahkeraan) Eihän sellaista missään Espoossa tapahdu. Että noin vain menet naapuriin ilman kiirettä ja istut siinä keittiön pöydän ääressä ja höpiset. Rakastan noita hetkiä suuresti. Koko tuo perhe on kuin yksi suuri sydän. He ovat tehneet eteemme paljon ihania asioita. Nytkin kun tulimme, oli porttimme avattu valmiiksi. Pieni suuri ele. Tiedän että se oli Mati, joka sen oli käynyt avaamassa. Lainaamme asioita puolin ja toisin. Joskus saunaa, joskus sokeria tai inkivääriä, joskus pesukonetta. Kun olemme poissa, he katsovat että kaikki on meillä kunnossa. Jos puita kaatuu myrkyissä, on ne korjattu pois ja pilkottu valmiiksi takkapuiksi. Lista heidän tekemistään ihanista asioista on loputon. Oli suuri onni saada heidät naapureiksi ja tuntea itsensä heti tervetulleeksi pieneen muutaman talon kylään. Myös kyläkauppiaamme on oikea aarre. Rakastettava ja ihana on lisäksi suurena apuna, kun täytyy korvata resepteissä joku ainesosa toisella saatavuuden vuoksi. Koetan ostaa kyläkaupasta kaiken mahdollisen mitä ikinä tarvitsenkaan.

Tällä reissulla aamuissa oli muutakin ihanaa, kuin visiitit naapuriin. Siskoni yllätti minut valmiilla aamiaisella, kun tulin lenkiltä. Siinä oli kaksi asiaa: Jättiannos nostalgiaa ja ihana maku. Lautasella oli paistettua kaurapuuroa. Ou mai gaad! Kun olin pieni, söin joka päivä kaurapuuroa ja välillä äiti keitti sitä tietysti liikaa ja seuraavana päivänä sitä tarjoiltiin paistettuna. ”Ken keitetyn paistaa – se makean maistaa” Paistettu puuro oli suurta herkkua, enkä ole saanut sitä sitten lapsuuden kultaisten päivien.

Nyt lautasellani oli rapeareunainen ja -pintainen puurokakku kera mustikoiden. Lähtiessäni tänään paistoin itsekin puuron. Ei se ollut yhtä hyvää. Miksi? Koska sisko käytti paistamiseen kaksinkertaisen määrän voita = rapeus ja ripotteli päälle sokeria = makeus.

Meillä oli tarkoitus tehdä monta satoisaa sieniretkeä pikku lomallamme, mutta eivät kanttarellit olleet vielä nousseet, vaikka torilta peukalonpään kokoisia löytyikin. Teimmekin sitten retken Saarenmaan luoteisrannikolle, jossa on kaksi ihanaa paikkaa. Panga ja Ninase sekä pienelle uimarannalle kaislojen keskelle.

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan onnen juhannusta ihan jokaiselle. Paistakoon aurinko lämpimästi, soikoon haitarit rannoilla hiljaa ja kaihoisasti. Ollaan hyviä toisillemme sekä mökeillä, kodeissa että liikenteessä. Ei seisota veneissä ja pidetään holtti touhuissa muutenkin.

Luin juuri FB-päivityksen, jossa ystäväni oli innoissaan luomu- ja lähiruoasta. Hän oli käynyt perheensä kanssa ostamassa lihaa ja munia juhannukseksi  suoraan maataloista. Tuli hyvä mieli. On hienoa, kun näitä asioita osataan arvostaa ja parasta on se, kun luomua ja lähiruokaa alkaa saada kaikista lähikaupoista ja se on ihan kaikkien ulottuvilla.

Kävin kaksi viikkoa sitten vierailulla Kultamunia tuottavassa luomukanalassa ja se vasta oli ihana paikka! Voit lukea jutun täältä. Nyt tein juhannukseksi neljä munaruokaa Kultamunan luomumunista.

Kanamuna on ravintopommi, siinä ei ole itsessään turhia kaloreita ja se säilyy hyvin. Siksi minulla on aina munia kotona. Lisäksi kanamunat ovat edullisia ja siksi ne sopivat hyvin suurenkin joukon ruokkimiseen esimerkiksi juuri juhannusjuhlissa!

Tiesitkö muuten että kun laittaa raa’an kanamunan juhannusyönä tyynyn alle, näkee unessa seuraavan pääsiäisen juhlamenun! Kokeile vaikka!

Savusilakkaleipä on äitini resepti. Rakastin niitä jo lapsena ja ruikutin äitiäni tekemään niitä usein. Ruisleivän päälle ladotaan savusilkkaa niin, että keskelle jää kolo. Koloon pudotetaan raaka munakeltuainen. Päälle ripotellaan suolaa ja mustapippuria ja koko komeus maustetaan vielä ohuilla purjorenkailla ja tillisilpulla. Jos joku vielä kaihtaa raakoja keltuaisia, se on turhaa, koska Kultamunilla on salmonellan suhteen nollatoleranssi.

Toinen herkku on hyytelökakku sillistä. Näyttävä ja maistuva koristelu tehdään kovaksi keitetyillä kananmunilla. Se on tavallaan voileipäkakku, eli hyydytetty kakku jossa kermaviiliin ja tuorejuustoon sekoitetaan silliä ja anjovista, tilliä ja mausteita. Kakku hyydytetään liivatteella ja pohja tehdään ruisleivästä ja voista juustokakun keksipohjan tyyliin. Kakun pinta koristellaan kovaksi keitetyn kanamunan toisistaan erotetuilla valkuaisilla ja keltuaisilla, punasipulilla ja ruohosipulilla. Näyttävä tarjottava valmistuu helposti ja on superhyvää.

Aino-mummin suvisilli on perinneherkku, joka on kotoisin kummitätini äidin reseptikirjasta. (Jota ei kyllä oikeastaan ole, sillä hän teki kaiken sormituntumalla.) Siinä kovaksi keitettyjä kananmunia ja sillifileitä silputaan ja sekoitetaan ne kermaviiliin joukkoon. Sekaan lisätään tilliä ja ruohosipulia sekä mausteita. Suvisilli maistuu ihanalta uusien perunoiden kanssa. (Ja seuraavan päivänä leivän päällä)

Kokonainen savukala kuuluu ilman muuta minun juhannukseeni. Oli savustettu kala mitä merkkiä hyvänsä, sen seuraan sopii munakokkeli ja ihana tomaattivinaigrette. Kokkeli on hyvää kylmänä sekä lämpimänä. Tomaattivinaigrette on parasta huoneenlämpöisenä.

Kananmunasta on moneksi. Juhannuspöytäänkin sopivat makeat herkut tein jo aikaisemmin. Raparperitortun ja ihanien marenkien ohjeet löydät vanhemmasta postauksesta täältä .

Ja sitten tämän postauksen resepteihin:

Aino-mummon suvisilli

2 kovaksi keitettyä luomumunaa hienonnettuna

4 kpl kevytsuolattua sillifilettä pieninä kuutioina

Kastike

2 dl kermaviiliä

3 rkl makeaa sinappia

1 tl etikkaa

1 tl sokeria

½ dl tillisilppua

½ dl ruohosipulisilppua

Sekoita ensin kastikeainekset yhteen, kuutioi sitten kanamunat ja sillit ja lisää joukkoon. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunti.

Tomaattivinaigrette (hilloke)

½ l kirsikkatomaatteja

1+2 rkl oliiviöljyä

1 shalottisipuli

1rkl punaviinietikkaa

suolaa ja mustapippuria

ruohosipulia

Puolita osa tomaateista. Lämmitä 1 rkl oliiviöljyä pienessä kattilassa. Lisää silputtu shalottisipuli keittele noin neljä minuuttia, kunnes sipuli pehmenee. Lisää loppu oliiviöljy ja tomaatit. Keitä kunnes tomaatit alkavat pehmetä, noin kuusi minuuttia. Lisää punaviinietikka, suola ja mustapippuri. Kiehauta kunnolla ja sekoita. Maistuu parhaalta huoneenlämpöisenä. Lisää ruohosipulit vasta juuri ennen tarjoilua.

Munakokkeli

1rkl vettä kahta kananmunaa kohden. Laita voita pannulle ja riko tarvittava määrä kananmunia kulhoon. Riko munien rakenne rikki haarukalla ja lisää vesi joukoon. Sekoita. Kaada seos kuumalle pannulle ja paista sekoittamalla seosta kokoajan. Älä paista kokkelia liian kuivaksi. Mausta suollalla ja ruohosipulisilpulla.

Hyydytetty sillikakku

Pohja

75 g voita

150 g Saaristolaisleipää

Täyte

2 liivatelehteä

200g sipulisilliä paloiteltuna pieniksi kuutioiksi

30g anjovisfileitä ja 2 rkl lientä purkista

3 dl kermaviiliä

1 rkl sitruunan mehua

150g maustamatonta tuorejuustoa

1 pieni punasipuli

1 ruukku tilliä silputtuna

Kuorrutus

2 kovaksi keitettyä luomumunaa

1 punasipuli silputtuna

1 ruukku ruohosipulia silputtuna

Vuoraa 24 cm halkaisijaltaan oleva vuoka leivinpaperilla. (Paperi pysyy hyvin paikoillaan jos voitelet ensin vuoan kevyesti)

Leikkaa leipä pikkuisiksi kuutioiksi. Sulata voi ja sekoita se leipäkuutioihin. Taputtele seos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun teet täytteen.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sekoita kaikki aineet yhteen. Lämmitä kattilassa 2 rkl anjovislientä ja liuota kuumaan liemeen liivatteet, joista on puristettu vesi pois. Anna liemen jäähtyä hiukan ja sekoita se ohuena nauhana  huolellisesti kakun täytteeseen. Kaada täyte kakkupohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.

Koristele kakun pinta hakatulla ruohosipulilla, punasipulilla ja kovaksi keitetyillä Kultamunilla. Erottele keltuaiset ja valkuaiset erikseen halkaistuista munista ja silppua ne erikseen.

Savusilakkaleivät

1 raaka kananmunan keltuainen ja 5 savusilakkaa leipää kohden. Lisäksi ruokalusikallinen silputtua purjoa ja tilliä jokaiselle leivälle. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Onnen juhannusta kaikille! Tehkää taikoja ja syökää hyvin!

♡
Hanna

Tuntuu että kesä kiirehtisi alta pois, ennekuin ehdin mukaan kyytiin ollenkaan. Viikot kiitävät ohi hurjaa vauhtia TV-kuvausten merkeissä ja päivät ovat niin tiiviitä, ettei muuta jouda tekemäänkään. Liikuntaa ei ehdi harrastaa ollenkaan ja välillä tuntuu kuin peppu olisi liimattu kiinni auton penkkiin. (En valita – rakastan sitä työtä ja kaikkia muitakin töitäni!) Kroppa valittaa liikkumattomuudesta ja kaikenlaista jumia ilmaantuu joka paikkaan. Mun on vaan pakko liikkua, että pysyy pää ja keho jotenkin kasassa.

Viime viikolla tuli ylimääräinen vapaapäivä keskelle viikkoa ja pääsin naprapaatin leivottavaksi Merja Avolan käsittelyyn. Olin keskiviikkona messevän migreenikohtauksen kourissa, joka johtui varmasti suureksi osaksi niskan jumituksesta. Se juuri kertoo sen, että ihminen ei voi liikkua varastoon. Asioita on tehtävä joka ikinen päivä. Kun teen Fustraliikkeitä kotona ja käyn treenaamassa Fustraa ohjaajan kanssa salilla, olen kivuton ja onnellinen. Pari viikkoa liikumattomuutta tekee jo tenän. Puhuimmekin Juhon (mun Fustra-trainer) kanssa, että on aivan selvää, että jumit ilmaantuvat takaisin, jos en treenaa, sillä läppärillä kirjoittaminen on niska-hartiaseudun ongelmien ydin. Ja tässähän istun kirjoittamassa joka päivä.

Oikeanlainen treeni on kuitenkin muokannut minua niin, että lukot ja jumit aukeavat helpommin, kuin ennen.

Perjantaina ehdin ennen kuvauksia treenaamaankin ja kokeilussa oli uusia juttuja. Fustraan on tullut uutuutena neljäs taso, jota pääsin kokeilemaan. Se keskittyy paljon jalkoihin ja alakroppaan. Siellä minulla on heikkouksia ja luvassa on paljon haasteita. Mutta tämä aamu antoi uskoa vaikka mihin. Tapahtui nimittäin ihmeellinen juttu.

Olen täällä Saarenmaalla Siskoni Ritvan ja tämän miehen Tapsun kanssa. Tapsu totesi eilen aamulla, että en ollut käynyt lenkillä. Minulla on ollut täällä tapanani juosta aamuisin ja myöhemmin, kun enää pystynyt polvisysteemien takia juoksemaan, olen tehnyt ripeitä sauvalenkkejä. Asia jäi kaivelemaan.

Tänä aamuna herätessäni sain sitten päähäni, että on pakko päästä juoksemaan. Se on absurdi ajatus, koska en ole juossut vuosiin askeltakaan. Juokseminen on tehnyt todella kipeää. Mutta mähän olen erittäin itsepäinen ihminen ja kun saan jotain päähäni, niin yleensä se sitten tapahtuu. Ja niin minä lähdin. Venyttelin ensin pihalla, sitten kävelin reippaasti tovin ja sitten, hitaasti ja arkaillen, aloin juosta.

Olen muutaman kerran koettanut juoksemista, mutta tiedättekö, se on ihan hullua, mutta se taito katoaa. Ruostuu. Yhtäkkiä ei tiedä mitä ja miten jaloilla kuuluu tehdä. Olin varmaan kohtuullisen typerän näköinen mennessäni, mutta juoksin. Lenkki kesti 45 minuuttia ja juoksin siitä noin kaksi kolmasosaa. Ei sattunut yhtään. Se oli huikeaa. Aivan järkyttävän siistiä. Ihanaa ja ihmeellistä. Kumma juttu, että noin hitaasti ja pikkuhiljaa voi polvi parantua. En tiedä, mutta sen tiedän, että huomisaamuna olen tikkana hereillä ja juoksemassa.

Nyt ovat lihakset kipeinä ja olen siitä aivan hävyttömän onnellinen.

Olen monesti miettinyt miten ihmiset kestävät kaikkia kremppoja ja kipuja joita tulee liikkumattomuudesta. Niska-hartiaseudun vaivoja, selkäkipuja, päänsärkyä ja kaikenmaailman jumeja. Kuulemma niihin tottuu. Kannattais tottua mieluumin johonkin hyvään. Liikkuva elämäntapa on mullekin haasteellista ja oikeasti mun pitäisi liikkua paljon enemmän kuin nyt liikun. Mutta jos tää juoksuhomma oikeasti alkaa toimimaan, se on huippua, koska juosta voi missä vain! Lisäksi matkaan vain Fustra-teleskooppikeppi ja se on siinä!

Voikaa hyvin – ja tottukaa siihen!

Hanna

Olen lomalla. Istun mökillä, aurinko paistaa ja täällä on täysin äänetöntä lukuun ottamatta tuulta. Tuulee kovaa, kun sadepilvet ovat lähteneet ja matalapaineen helmat pyörivät vielä lämpimän ilma edessä.

Ajoimme tänne kolme tuntia ja istuimme laivassa kaksi puoli. Satamissa meni yhteensä tunteroinen odotteluun.

Näin matkalla haikaran, peuran, joutsenia, pellot punaisinaan unikkoja ja kun tulimme omaan pihaan, olivat naapurit jo avanneet porttimme meille valmiiksi.

Nurmikko oli ajettu, kukkapenkit kitketty ja  kaksi valtavaa pihajasmiketta levittävät makeaa tuoksuaan puutarhan joka kolkkaan. Rakastan tätä paikkaa niin paljon ja olen aina onnellinen ollessani täällä. Tästä haluaisin kirjoittaa, mutta jo kaksi kertaa olen aloittanut kirjoittamaan eilisestä. Sitten olen pyyhkinyt tekstin pois. Kolmannella kerralla en enää pysty pyyhkimään.

Olin eilen tapaamassa sukulaisiani. Istuimme ja turisimme, joimme kahvia ja puhuimme lisää. Aihe oli kokoajan sama. Kuinka kaksi ihanaa vanhaa ihmistä voivat hoitokodissa, jossa he asuvat, kuinka heitä hoidetaan ja millaista hoitokodissa on.

Toinen laitetaan nukkumaan ‪klo 17.00. Televisio jätetään päälle, mutta sänky jätetään ala-asentoon niin, että hän ei näe katsoa sitä. Sanotaan vaikka että hänen nimensä on Marja. Marja on seurallinen ja rakastaa katsella ihmisiä ja säpinää. Hän ei juuri puhu eikä voi liikkua itse. Omaisten erikseen yksityiseltä puolelta kustantama fysioterapeutti kertoi sukulaisille, että Marjaa täytyy alkaa kuntouttamaan. Hänen ei kuulu mennä nukkumaan iltapäivällä, hän tarvitsee virikkeitä. Aloitettiin kuntoutus omalla kustannuksella ja pian ”liikuntakyvytön” Marja käveli jo avustettuna. Edelleen hänet heivataan petiin iltapäivällä. Hänen huoneensa on epäsiisti. Täynnä purkamattomia harmaita pahvilaatikoita joissa on vaippoja. Satoja vaippoja. Huoneessa on myös likaista.

Marja aviomies asuu samassa hoitokodissa. Hän on laihtunut olemattomaksi. Hänen vaippansa vaihdetaan kaksi kertaa vuorokaudessa. Hän pystyy syömään tavallista ruokaa. Siis samaa kuin sinä ja minä. Hänelle annetaan kaikki ruoka soseutettuna. Siis harmaana vellinä. Ruoka syötetään, mutta usein on sanottu, ettei hänelle maistu. Omaiset veivät hänelle kakun. Kutsutaan häntä vaikka Jukaksi. Jukka söi puolet kakusta. Hyvällä halulla. Seuraavana päivänä hän söi jättilaispalan voileipäkakkua yhtä innokkaasti. Hän ei ole nirsoa sorttia. Peruna ja kastike maistuisivat varmasti mutta vedäpä ne smoothieksi ja katso miltä näyttää. Söisitkö itse? Jukan paino on pudonnut hälyttävästi puolessa vuodessa. Jukan huone on epäsiisti ja likainen.

Koko hoitokoti on likainen. Lattioilla on muruja, kaatunutta hedelmäsosetta, villakoiria, pölyä ja roskia. Siivooja käy kerran kuukaudessa. Kysymyksessä on iso kaupunki Etelä-Suomessa.

Kuuntelin tätä kaikkea silmät pyöreinä. Voitte arvata että olen kirjoittanut aiheesta lyhennelmän. Marjan ja Jukan omaiset eivät uskalla arvostella hoitoa, koska pelkäävät, että heidän omaisensa saisivat tuntea sen nahoissaan ja hoito huononisi entisestään. He olivat kysyneet neuvoa ja keskustelleet useiden ihmisten kanssa ja kaikki sanovat samaa. Älkää menkö sinne mitään sanomaan. Marja ja Jukka saavat kärsiä.

Mikä tätä maata ja meitä ihmisiä oikein riivaa? Eihän tästä mitään tule! Mitä voi tehdä? Mitä pitää tehdä? Mitä saa tehdä?

Hoitokodista lähetettiin omaisille kirje, jonkinlainen osavuosikatsaus. Siinä mm. kerrotaan kuinka hoitajat halaavat aamuisin vanhuksia ja toivottavat hyvää huomenta. Näinköhän halaavat, kun eivät edes syötä niin että nälkä lähtee.

Kyllä hoitajista suurin osa parhaansa yrittää. Vaan kun henkilöstön mitoitus on vedetty niin tiukoille kun on, niin kaipa sekin kaikkeen heijastuu.

Harmittaa että on pakko kirjoittaa tästä teille. Mutta pakkohan tästä on puhua. Siis minut joutuu kyllä sitomaan kiinni ketjuilla etten mene sinne ja puhu asiasta ja kysy mikä on ongelma. Me kaikki tiedämme mikä se on! Raha. Ei edes sen puute vaan sairas ahneus.

Ei tässä paljon jasmiinin tuoksut mieltä lämmitä.

Hanna

Mitä tiedät aurinkolaseista? Minä en tiennyt niistä paljoakaan, ennen kuin kävin Specsaversilla näöntarkastuksessa ja hankin silmälasien lisäksi aurinkolasit. Valitsin lasini puhtaasti ulkonäön perusteella ja ajattelin, että saan ne saman tien mukaani, mutta ei se ihan niin mennyt. Olen aina ajatellut että häikäisyn ehkäiseminen on mukavuusasia, ei terveysasia. Olen ollut väärässä. Optikko osasi auttaa oikeiden lasien ja sopivien ominaisuuksien valinnassa. Silmiä täytyy suojella!

Auringon UV-säteily ei ole hyväksi silmille. Se voi aiheuttaa sarveiskalvon tulehdusta eli lumisokeutta ja edistää harmaakaihin eli samentumien kehittymistä mykiöön.

Testailin erilaisia aurinkolaseja Specsaversilla

Luulen, että olen kärsinyt lumisokeudesta muutamia kertoja, tajuamatta mistä on kyse. Olen ollut huono käyttämään aurinkolaseja ja joskus antoisan rantapäivän jälkeen silmiä on kirvellyt ja ne ovat tuntuneet tulehtuneilta ja ovat olleet punaiset. Olen aina ajatellut sen johtuvan uimisesta silmät auki. Myös laskettelupäivän jälkeen silmiä on voinut kirvellä kovin. Lumen tai veden pinnasta heijastuva UV-säteily moninkertaistuu ja voi vaurioittaa sarveiskalvoa ja aiheuttaa tulehduksen. Se onneksi paranee itsekseen muutamassa päivässä

Specsaversin optikko ehdotti, että aurinkolaseihini laitettaisiin vahvuudet. Ajattelin sen olevan aivan turhaa, mutta päätin että laitetaan sitten, kun ammattilainen kerran niin suosittelee. Olen super tyytyväinen valintaani, koska nyt näen lukea esimerkiksi tekstiviestejä aurinkolasit päässäni. Elämä helpottui.

Koska voimakas auringonpaiste ei ole hyväksi silmille, on hyvä hankkia aurinkolasit jotka sopivat käyttäjälleen ja ovat tarkoituksenmukaiset. Mieti mitä ominaisuuksia haluat aurinkolaseihisi ja mihin tarkoitukseen ne ovat.

Polarisoidut linssit

Poistavat vaakasuunnasta tulevia heijastuksia, kuten veden pinnasta tai tien pinnalta. Sopivat esimerkiksi veneilyyn, kalastukseen, vesiurheiluun ja autoiluun.

Kovapinnoite

ehkäisee linssejä naarmuuntumiselta.

Heijastamaton

Lisää käyttömukavuutta poistamalla heijastuksia. Estää oman silmän peilikuvan näkymisen linssin kautta itselle, sekä muita välkkyviä heijastuksia linssien takapinnassa.

Peilipinnoitteet

Tarkoitettu ääriolosuhteisiin, kuten jäätiköille, jossa on todella kirkasta. Muodikkaita puolipeilipinnoitteita on montaa väriä kuten hopea, kulta ja sininen.

Urheiluun tarkoitetut aurinkolasit

Kaarevat muodoltaan. Näkökenttä on suuri ja näkyvyys on hyvä myös sivuille. Suojaavat tuulelta. Ovat kevyet. Kehykset ovat usein muovia.

Kaupunkilasit

Tarpeelliset suojaamaan silmiä, mutta samalla kaunis asuste. Usein liukuvärjätyt linssit, jotka tekevät laseista keveämmän näköiset.

Aurinkolaseihin voi myös laittaa silmälasien vahvuudet.

Ero optikolta hankittujen ja muiden aurinkolasien välillä on yleensä linssien laatu. Optikolta saat laadukkaat ja tarkoituksenmukaiset aurinkolasit

Minulla on kahdet aurinkolasit. Uudet Henry Lloydin aurinkolasini ovat vallan mainiot! Ne mahtuvat litteään rasiaan ja kulkevat siksi helposti vaikka taskussa tai pienessä käsilaukussa. Aisat ”venyvät” eli vetämällä niitä ne saa ylettymään pään ympäri, mikä on kätevää monenlaisessa urheilussa ja touhussa. Aisojen päissä on magneetit, joilla ne pysyvät toisissaan kiinni. Lasit pysyvät päässä eivätkä putoile. Tavallinen tapa hukata aurinkolasit, on että ne putoavat mereen tai järveen. Minä olen menettänyt aurinkolasit niin kaksi kertaa. Se oli erittäin kallista lystiä! Lasit sopivat hyvin myös pihahommiin. Kun kitkee kukkapenkkejä ja pää on kokoajan alaspäin, on mukavaa että lasit eivät valu.

Toiset aurinkolasini ovat ihanat Mert Otsamon Specsaversille suunnittelemat upeudet. Rakastan näitä laseja. Ne istuvat hyvin kasvoillani ja ovat persoonalliset. On myös mukavaa, että suunnittelija on suomalainen kyky!

Aurinkoista kesää!

♡

Hanna