Saarenmaa on ihmeellinen satumaa. Rakastan Saarenmaan luontoa, maisemia, kasveja, ihmisiä ja laiduntavialehmiä ja hevosia. Rakastan sen teiden varsilla kukkivia viiliomenapuita, sen äänettömyyttä ja syvää pimeyttä marraskuun ja alkukevään öinä, jolloin tähdet loistavat kirkkaina sysimustaa taivasta vasten. Saarenmaa on elämys, joka kannatta kokea.

Menimme viettämään vähän pidennetyn pääsiäisloman mökillemme. Ajoimme auton Eckerölinen  m/s Finaldiaan keskiviikkona iltapäivällä. Jo matkan teko perille on lomaa.

Kaksi ja puoli tuntia istuimme laivassa, söimme buffetissa kaikessa rauhassa ja nautimme hyvästä ruuasta, teimme vähän ostoksia ja loppumatkan istuimme loungessa ja suunnittelimme ensi kesän aikatauluja ja lähetimme viimeiset töihin liittyvät sähköpostit.

Matka Tallinnan satamasta Virtsun satamaan kestää tunnin ja kolme varttia. Siellä auto ajetaan lauttaan, jolla päästään 25 minuutissa Muhun saarelle, josta johtaa pitkä maasilta Saarenmaalle. Kuresaareen, joka on Saarenmaan ainoa kaupunki, on matkaa 75 km.

Kun olemme Kuivastussa, on kiire ja stressi jäänyt taakse.

Millainen on Saarenmaa? Litteä, ei mäkiä. Paljon lehmiä, katajia, luonnonkukkia ja ystävällisiä ihmisiä. Pieniä puutaloja joiden pihoilla on suuret kasvimaat ja valtavasti kukkia ja hyvin leikattuja hedelmäpuita. Se on vastakohtia täynnä. Rapistuneita taloja ja kalliita autoja. Tori jossa vanhat mummot myyvät upeita käsitöitä ja huippumoderneja marketteja, joissa asiakas hoitaa kassan työt itse. Kauppojen valikoima on posketon. Sieltä saa mitä tahansa. Kuresaaressa voi myös viedä auton merkkihuoltoon, joka on huomattavasti edullisempi kuin kotimaassa.

Tulimme perille illalla ja naapuri oli avannut pihaportin meille valmiiksi. He ovat hyvin rakkaita ystäviä ja he tietävät, kun tulemme mökille. Ilman naapureitamme elämä mökillä ei olisi niin ihanaa kuin se on. He ovat huippuperhe ja ovat auttaneet meitä monissa asioissa.

Torstai aamu oli autuaan hidas ja vasta puolilta päivin lähdimme Kuresaareen ruokaostoksille ja syömään lounasta. Mutta tärkein tehtävä oli olla Kirsikkaa ja Tuukkaa vastassa, jotka tulivat Kuresaareen bussilla Tallinnasta. Kuresaareen pääsee siis tosi näppärästi myös bussilla.

Ilta meni leppoisasti ruokaa tehdessä ja höpötellessä. Koska ilma oli jäätävän kylmä, teimme illalla vain pienen kävelyn kylätiellä.

Perjantaina pakattiin sitten fillarin pakettiautoon Jarin prätkän viereen ja ajettiin toiselle laidalle saarta. Jari meni ajamaan enduroa ja me jatkoimme Kisun ja Tuukan kanssa Saaren länsirannalle Ninaseen. Otimme pyörät ja ajelimme rantaa pitkin, keräsimme kiviä ja fiilistelimme kevättä.

Kotimatkalla kävimme kyläkaupassamme, jota pitää ihana Katrina. Kaupassa on kaikki tarpeellinen ja kaikkea kivaa ekstraa kuten käsintehtyjä upeita leikkuulautoja, villasukkia ja lapasia. Plus värillistä vessa- ja talouspaperia, joita hamstraan. Hamstraan myös Fairyä viiden litran kanisterissa ja puurohiutaleita. Sekä joskus erikoisia viinoja! Nyt ostin kultaista votkaa, joka on lääke!

Jos haluaa kokea Saarenmaan, kannattaa varata aikaa vähintään neljä päivää. Kahtena päivänä matkustetaan, joten on kivaa, että on myös kaksi kokonaista päivää aikaa olla perillä. Kuresaaressa kannattaa käydä pellavaa myyvässä Teaspon kaupassa, torilla, antikkikaupoissa ja piispanlinnassa. Spa-hoitoja saa yksinkertaisimmin hotelleista, mutta yksityiset hoitolat ovat edullisempia. Kuresaaren oopperajuhlat ovat mahtava elämys, jota suosittelen lämpimästi.  Jos tulee omalla autolla, kannattaa ajaa ainakin yhteen niemenkärkeen Sörveen, Pangalle tai Ninaseen. Parhaat ja oikeastaan ainoat ravintolat ovat Kuresaaressa. Go Span ravintola on äänestetty Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Siellä tarjotaan fine dining -ruokaa kohtuulliseen hintaan. Castellossa on hyvä ja iloinenpalvelu ja erinomainen ruoka ja pizzat. La Perla on ollut kantapaikkamme kymmenen vuotta, mutta nyt Castello on ottanut sen paikan sydämissämme hyvän ruuan, palvelun ja kohtuullisten hintojen vuoksi.

Suosittelen asumista Kuresaaressa, enkä niinkään jossain kauempana, ellei ole retkeilemässä. Kaupungilla on kiva kävellä ja katsella taloja ja pihoja. kauempana sijaitsevat retkeilymajat ja vastaavat ovat kyllä middle of nowere.

Kuresaaren nähtävyydet löytyvät hyvin täältä  ja parhaat hotellit täältä Oma suosikkini on Go Spa, siellä on jopa uima-allas ulkona, hyvät spa-hoidot ja loistava ravintola. Kuresaaressa kaikki on kävelymatkan päässä, joten kakkien linkin hootellien sijainti on hyvä. Rose spa on aivan Kuresaaren keskustassa. Suuri osa hotellien henkilökunnasta puhuu auttavasti suomea, mutta englantia puhutaan eniten. 

Kotimatka alkoi varhain tiistaina ja kuten joka kerta, kyyneleet silmissä. Se on ihme juttu, mutta ei sieltä tahtoisi lähteä pois. Tein töitä autossa koko matkan ja kun pääsimme ajamaan m/s Finladian kitaan sisään, olin aivan valmis retkottamaan tylsänä loungen lepotuolissa kotiin saakka.

Eckerön henkilökunnalla on kyllä annettava kymmenen pistettä. On hirveän mukavaa ajaa laivaan, kun kaikki siellä liikennettä ohjaavat ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä. Ja sama ilo jatkuu alusta loppuun saakka ravintoloissa ja kaupoissa myös. Se tekee matkanteosta ilon. Aloin suunnitella tulevia syntymäpäiviäni. Jospa saisin houkuteltua joukon ystäviäni kanssani päiväristeilylle Tallinnaan? Varattaisiin kabinetti Loungesta ja aloitettaisiin pirskeet jo laivassa?

Ihanaa viikonloppua ja hyviä matkasuunnitelmia Saarenmaalle! Eiks niin!

Hanna

Mulla on kaikenlaisia harmeja. Kipuja ja haasteita ja mitä nyt ihmisillä on. Lopulta aika vähäisiä, koska kaikki riippuu siitä mihin niitä vertaa. Ja vertaaminenkin on aika turhaa, koska koskaan ei voi tietää kaikkea.

Äidilläni oli minun ollessani lapsi, varsin ärsyttävä tapa. Jos tulin polvet verillä parkuen kotiin, hän lohdutti sanoen: älä välitä, ole iloinen, että sinulla on jalat. Vihasin sitä tapaa. Vihasin, koska en tiennyt paremmin. Äiti istutti minuun positiivisen ajattelun siemenen ja pidän sitä suurimpana lahjana minkä olen häneltä saanut.

Toinen yhtä suuri lahja on opetus olla välittämättä ihmisten puheista. Ihmisten puheet ovat puhuttaneet paljon. Tämä netin tuoma ilmiö paukuttaa päätään nimellä tai nimettömänä somessa, pahoittaa ihmisten mieliä. Mutsi sanoi aina, että älä ole moksiskaan. Jos loukkaannut, se on sinun oma syysi, ei sen joka puhuu ala-arvoisia juttuja. Tuo ajatus jäi pyörimään pitkäksi aikaa nuoreen mieleeni ja kesti kauan ennen kuin ymmärsin sen. Toden totta, voin itse valita, kuinka otan vastaan loanheittoa.

Äiti sanoi myös, että älä kaiva verta nenästäsi. Siinäkin on hyvä ohje. Miksi menisin etsimään minusta kirjoitettuja juttuja pitkin poikin pikselimaailmaa. Kyllähän kaikkea tulee ihan kotiovellekin, mutta en piittaa. Käännän sivua. Jokainen, joka käyttäytyy ala-arvoisesti, kertoo vain omaa tarinaansa. En lue huonoja tarinoita, koska hyviäkin on maailma täynnä.

Vähän aikaa sitten kävi niin, että tuttu ihminen nauroi minulle ilkeästi päin naamaa. Olin varmaan ottanut tarpeeksi geeliä aamulla (hormonit you know) koska pysyin aivan rauhallisena. Hän nauroi sille, kuinka huono olin Tanssi tähtien kanssa –ohjelmassa. Se oli minusta aika huvittavaa mutta tavallaan pidin siitä. Hän ilmaisi suoraan mitä ajatteli. Ei katsonut säälivästi eikä kirjoittanut mitään oksennuspuhetta nettiin. Kerroin hänelle, miksi minun on vaikeaa oppia ulkoa erilaisia koreografioita ja hän kuunteli kiinnostuneena ja yllättyneenä. Olihan se nauraminen ihan luokattoman huonoa käytöstä häneltä, mutta mitä sitten? Ei se minun heikkouksistani kertonut, vaan hänen. Pidän hänestä edelleen. Ihmisillä on heikkouksia ja me teemme välillä virheitä ja virhearvioita. Niiden balanssi on kiinnostava. Ei kukaan ole täydellinen ja vaan ihana tai vaan kamala. Se mikä ratkaisee, on hyvien ja huonojen ominaisuuksien suhde. Ja tavallaan siitä minun pitikin kirjoittaa, mutta ajatus lähti nyt käpälästä.

Kaikenlainen rakkauspuhe omasta puolisosta julkisesti on jotenkin imelää, enkä oikein kestä sitä. Mieheni on samaa mieltä. Siksi kirjoitan nyt ikään kuin hypoteesina että mitäs jos mieheni olisi niin ihana että…

Että jos hän lainaisi autoani, hän parkkeeraisi sen aina nokka menosuuntaan? Että hän tankkaisi aina autoni? Vaihtaisi autoni ja hoitaisi sen katsastuksen? Että hän ei koskaan hermostuisi, jos olisin myöhässä? Että hän ei koskaan kieltäisi minua tekemästä mitään tai korjaisi tapaa jolla käyttäydyn? Että hän keittäisi minulla joka aamu kahvia ja kysyisi millaisesta kupista haluaisin sen sinä aamuna juoda? Että hän kantaisi aina kaikki laukkuni ja tekisi lumityöt? Että makaisi hiiskumatta aamulla sängyllä, vaikka tunnin hereillä, jos olisi käynyt niin onnekkaasti, että minä nukkuisin pitempään kuin hän. Koska uni on arvokas lahja. Entä jos mieheni pitäisi minua aina autossa kädestä? Ja entäs,  jos hänen ensimmäinen ilmeensä joka aamu olisi hymy minulle? Entäs, jos hän soittaisi minulle aina, kun lähtee kotia kohti, tai kun hän istuu lentokoneeseen ja kun lentokone saapuu määränpäähän? Ja entäs, jos hän soittaisi joka aamu ja ilta ollessaan matkoilla? Ja entä, jos me lomamatkoilla syötäisi aina ravintoloissa, koska arkena teen kaiken ruuan? Ja entä jos hän antaisi minun kiukutella, kun olisin hermostunut eikä alkaisi ollenkaan riidellä? Ja entä jos sanoisi minulle jatkuvasti, että olen ihana ja kaunis?

Entä jos minulla on maailman ihanin puoliso ja saan olla mikä olen ja siksi millään mitä joku muu sanoo ei olekaan niin suurta väliä? Koska lopulta vain lähimpien sanat ja teot tuntuvat.

Kaikki ne harmit joita on, tuntuisivat ihan mitättömiltä, jos olisi sellinen tyyppi täällä kotona. Oma ihminen. Elämän loppuun asti.

Hanna

”I love your eyes, but I love my eyes more.

Because without mine, I can’t see yours”

Yhdessä vaiheessa aloin epäillä, että nukun silmät auki. Aamuisin, kun heräsin, silmiä kirveli ja ne olivat aivan kuivat. Meni aika pitkä tovi, ennen kuin sain räpyteltyä niin paljon, että kirvely loppui.

Silmät kuivuvat iän myötä, kuten kaikki limakalvot, mutta kuivuuteen vaikuttavat myös muut tekijät kuten lämmin ja kuiva sisäilma talvella ja toisaalta ilmastointi, joka on nykyään silmien riesana melkein kaikkialla sisätiloissa sekä autoissa, lentokoneissa ja laivoissa. Myös helteinen aurinko, tuuli ja pöly voivat kiusata silmiä.

Silmäni kuivuvat myös tämän läppärin äärellä. Se on inhottavaa, koska kuivuus kirvelyn lisäksi sumentaa näköä ja kuivat silmät myös vuotavat helposti. Olen saanut avun silmien kuivumiseen BioDrop MD spraystä, joka sisältää sekä tyrniöljyä että hyaluronaania, mutta ilokseni ei sisällä lainkaan säilöntäaineita eikä alkoholia. Kotimainen BioDrop MD Spary on pakattu pieneen ja kätevään spraypulloon ja se suihkutetaan yhdellä painalluksella suljetulle silmälle 25 cm:n päästä silmästä. Temppu on helppo, sen oppii kerralla. Etu on myös ettei käytössä tarvitse olla peiliä. Pullon mäntä painetaan ensin puoleen väliin ja sitten pohjaan. Suihke leviää luomelle ja silmän ympärille ja sitä kautta silmän pinnalle, eikä se sotke meikkiä, mikä on iloinen ihme. Kokeilin sitä kuvauksissa ja olin varma, että pian saan maskeeraajalta huutia, kun mustat norot valuvat pitkin poskiani. Mutta sitä ei tapahtunut. Lisäksi tyrni ja hualuronaani kostetuttavat silmänympärysihoa.

Suomen rannikoillakin kasvava supermarja tyrni, on metka marja. Se kätkeytyy terävien piikkien suojaan, sen C-vitamiinipitoisuus on suurempi, kuin appelsiinin, mutta sen varsinainen aarre on hankalasti rikkoutuvien, kovakuoristen siemenien sisällä lymyävä öljy, joka sisältää omega-7 -rasvahappoa. Tyrniöljyn terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti ja sillä on tutkitusti kuivasilmäisyyden oireita helpottavia ominaisuuksia.

Haastattelin silmätautien erikoislääkäriä, lääketieteen tohtori Minna Sandberg-Lallia kuivasilmäisyydestä. Hän kertoi, että paikallisesti otettuna omega-7 -rasvahappo tukee, korjaa ja vahvistaa kyynelnesteen lipidikalvoa ja ehkäisee veden liiallista haihtumista silmän pinnalta. Suihke leviää myös kosteuttamaan silmänympärysihoa, mikä on loistava lisäilo. Mutta korostan vielä – se ei sotke meikkiä – eli sitä voi suihkutella sitä pitkin päivää.

BioDrop MD Spraytä voi käyttää myös yhdessä piilolinssien kanssa ja sen käyttö lisää linssien käyttöikää. BioDrop on hyvä tuote myös niiden kolmen kuukauden aikana, jolloin silmiä on kosteutettava silmien laserleikkauksen jälkeen.

Testattuani tuotetta olen todella tyytyväinen. Hyviä juttuja on myös pullon pieni koko, se mahtuu hyvin käsilaukkuun eikä aiheuta ongelmaa lentomatkoilla. Ja vaikka koko on pieni, tulee yhdestä pullollisesta n. 300 suihkausta. Pullo myös toimii kaikissa asennoissa, siitä on hyötyä silloin, kun sillä hoitaa vaikkapa vuoteessa lepäävän vanhuksen silmiä tai pötköttää itse vuoteessa.

Jos haluat kokeilla BioDrop MD spraytä, kommentoi tämän blogin kommenttikenttään tähän alle, milloin tunnet erityisesti silmiesi kuivuvan ja voit voittaa yhden pullollisen BioDroppia. Arvon vastanneiden kesken viisi tuotetta. Arvonta-aika on yksi viikko, eli arvonta tapahtuu tiistaina 25.04.2017

Tässä vielä linkki jälleenmyyjiin paikkakunnittain

Onnea arvontaan!

Hanna

♥️

Olen mökillä viettämässä pääsiäistä ja olen ihan älyttömän iloinen näiden vanhojen tavaroiden keskellä, joita en ole nähnyt moneen kuukauteen. Kun pyörittelin käsissäni pieniä suloisia voiveitsiäni, mietin, kuinka hulluja käsityksiä ihmisillä on mökkien nykytilasta ja siitä, kuinka niitä sisustetaan.

Tiedättehän ne kliseemäiset lausumat mökeille vietävästä vanhasta roinasta, jo parhaat päivänsä nähneistä patjoista ja tyynyistä sekä ylipäätään rikkinäisistä tavaroista, jotka ovat aikansa eläneitä. Suomessa on yli puoli miljoonaa loma-asuntoa ja niistä viidesosa talviasuttavia. Siihen joukkoon mahtuu varmasti, jos jonkinlaista asumusta, selvä se. Mutta jos tänä päivänä mökille viedään vanhoja kamoja, joita ei haluta enää katsella kotona, niin miksi ne olisivat jotenkin mökille kelpaamattomia? Kodin sisustukseen käytetään koko ajan enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa, varmasti ylijäämätavarat ovat suureksi osaksi kauniita ja toivotankin erittäin tervetulleeksi idean siitä, että ne viedään mökille, jos ovat kurantteja ja toimivia.

Vahvin trendi sisustuksessa on huoli luonnon tilasta. Se tuo mukanaan kasviaiheet kankaisiin ja tapetteihin, viherkasvit, luonnonmateriaalit ja ennen kaikkea ekologisen ajattelun. Ajatus siitä, että ostetaan alati uutta ja hävitetään vanhaa, on epätrendikäs ja epäekologinen. Toinen asia on se, kuinka asioita yhdistetään ja ylipäätään mitä ostetaan kaupasta kotiin. Kun ostaa kaunista ja hyvää, voi sen huoletta siirtää kotoa mökille – ei se siitä huonone – mökki eikä tavarat siis.

Katselin ympärilleni täällä meidän mökillä ja totesin, että ainoa asia, jonka ostimme tänne heti, oli korkealuokkaiset sängyt. Kaikki muu on tullut tänne tavalla tai toisella ”sopivasti”. Kodinkoneet ovat puretuista TV-ohjelman lavasteista, samoin kuin ruokapöydän tuolit. Astiat ovat enimmäkseen keräilyeriä. On Arabian paratiisia, yksi antiikkikaupasta ostettu astiasto, Ikean valkoisia astioita ja kuusi kappaletta lapsuudenkodistani peräsin olevia lautasia. Pari kaappia on kavereilta ja yksi arkku ja neljä upeaa antiikkituolia ystävän perintökaluja, joille ei löytynyt paikkaa ja sain ne. Lehmäntaljat muuttivat lattioille yhden kuvauskodin ylijäämävarastosta. Silti täällä on minun mielestäni kaunista ja ihanaa. Ja parasta on juuri se, että monen tavaran ja yksityiskohdan höystää lämmin muisto ystävistä.

Ei sillä ole merkitystä onko tavarat vanhoja vai uusia, vaan siitä millaisia ne ovat. Ja kuinka itse viihtyy niiden keskellä.

Kun katoimme tänään aamiaispöytää, mietin mistä löytäisin jonkun sarjaan kuulumattoman astian mansikoille. Kattauskin on mielestäni hauskempi (ja trendikkäämpi) kun astiat on koottu kauniisti erilaisista osista ja tyylejä on sekoitettu reippaasti.

Hankalampaa, kuin erilaisten tavaroiden yhdistäminen mökillä, on mielestäni turhien tavaroiden saattaminen kiertoon mökiltä. Minne ja millä kuljetat turhat mökkitavarat? Täpötäysi mökki ja sen varastot ja kaapit, on hankala homma paikasta riippuen. Viimeksi tyhjensin täällä Saarenmaalla kaappeja ystäväni kanssa ja pakkasimme kaiken autoon. Kuljetin tavarat Suomeen toiselle ystävälle, joka toimitte ne Viroon kaupunkiin, jossa ainoa työpaikkoja tarjonnut tehdas suljettiin. Siellä tarvittiin kaikkea. Tavarat tekivät tyhmän mutkan, mutta toivat paljon iloa määränpäässä, sekä tilaa ja hyvää mieltä niiden lähtöpisteessä – oikea win win -tilanne!

Hyvää mökkisesonkia ja kaikille!

Hanna

❤️

Mulla on ollut ankea fiilis. Silmiin on tarttunut vain ikäviä uutisia, asioita ja kuvia. On maasentavaa ja järkyttävää, että joku ihminen kokee oikeaksi asialleen ajaa summamutikassa toisten ihmisten yli yhtäkkiä yhtenä päivänä.

On myös masentavaa, että ihmisille annetaan rumaa palautetta rumalla tavalla. Tai asiallista palautetta rumalla tavalla. Asioista voi puhua myös kauniisti, vaikka asia olisi arka tai kiusallinen. Jos palautetta annetaan rumalla tavalla, minulle tulee väistämättä mieleen, että palautteen saajasta ei pidetä. Kohde on epämiellyttävä. Silloin palautteen antajan on syytä katsoa itseään syvälle sisimpään ja miettiä, miksi ei pidä henkilöstä ja pakottaa itsensä erottamaan kaksi asiaa: palautteen antamisen asia ja oma henkilökohtainen mielipiteensä palautteen saajasta. (Ja sitä mielipiteen syytä kannattaa myös pohtia)

On masentavaa, että ihmisiä kiusataan. Monet julkisuuden henkilöt saavat ottaa vastaan toisten ihmisten henkisen pahoinvoinnin tuotokset niskaansa, vaikka eivät tee mitään muuta kuin työtään. Jos joku ei pidä esiintyvästä ihmisestä, ei häntä silti voi ottaa tikkatauluksi. Voi kääntää kanavaa, sivua tai mennä pois.

On masentavaa avata Hesari ja nähdä kuva kiinalaisesta miehestä joka kuvattu hänen matkallaan teloitettavaksi. Se on hirveää. En tiedä mitä mies on tehnyt, mutta kuva hirvittää silti.

Koetan katsoa telkkaria ja illansuussa tulee dokumentti sodan hävinneestä Japanista. Historiallisissa kuvissa näytetään paitsi surevia ja järkyttyneitä aikuisia, myös surevia ja järkyttyneitä lapsia sekä ruumiita. Autenttiset ruumiiden kuvat ja surevat lapset saavat minut tolaltani. Kello on vasta ilta seitsemän, moniko lapsi näkee samat kuvat?

Myöhemmin illalla katson telkkaria ja väkivaltaa pursuaa kanavilta. En pysty enää katsomaan yhtään ikävää kuvaa tai asiaa. Kaipaan iloa ja hupia.

Luen ystäväni blogia. Sitä kommentoidaan aivan törkeällä tavalla. Väärin! HÄNTÄ kommentoidaan aivan törkeällä tavalla. Aivan kuin hän ei olisi ollenkaan elävä olento ja ihminen, vaan joku toteemipaalu tai nyrkkeilysäkki, jota voi hutkia mennen tullen kuinka huvittaa. Yhdessä kommentissa jopa sanotaan, että: ”Hassua että xx vastailee ja kiittelee kaikkiin häntä kehuviin kommentteihin, negatiivisiin ei.” Mitähän hassua siinä on? Se on ainoa järkevä tapa. Omaa pahaa oloaan muiden päälle oksentavalle tyypille ei auta, vaikka sanoisi mitä. Vastaaminen tuo lisää vettä myllyyn. Noita ihmisiä ja heidän mielipiteitään ei kannata noteerata mitenkään. He eivät ansaitse sitä. Joskus olen itse tarttunut tällaisiin kommentteihin ja kysynyt mikä on oikeasti ongelma. Pari hyvää keskustelua on kyllä syntynyt ja yksi anteeksipyyntö. Mutta silloin kommentoijan on esiinnyttävä omalla nimellään. Nimimerkkien kanssa ei kannata lähteä huutelemaan.

Joku sanoi minulle aivan vasta, että tällainen blogien ja nettipalstojen hyvin ruma kommentointi on vain suomalainen tapa. Muiden maiden palstoilla siihen ei kuulemma törmää. En tiedä onko se totta vai tarua. Mutta aikanaan katsoin paljon Eurosporttia ja sen selostajat olivat upeita. Kehuivat kaikki suorittajat ja vaikka urheilijat olisivat epäonnistuneet, he toivoivat tsemppiä jatkoon. Eihän jokainen voi olla voittaja, voittajat tarvitsevat huonompia ollakseen parhaita!

Aamulla silmiin sattui FB-ystävän järkyttävän rasistinen kommentti lehtijuttuun, jossa kerrottiin, että kerrostalon rappukäytävässä palaa lastenvaunut. Järkytyin. Menin katsomaan hänen FB-feediään ja totesin hänen olevan erittäin rasistinen. En tiedä poistaisinko hänet ja hänen kaltaisensa vai en. Jospa joku kaunis ajatus siitä, että kaikki me olemme lihaa ja verta ja meillä on samanlaiset sydämet ja mielet, toiveet ja unelmat, halut ja se hauras elämä, joka voi olla yhtäkkiä ohi.

Olen pahoillani tästä ankeasta kirjoituksesta. Lopuksi haluan jakaa päivän ilon.

Tämä alla oleva kuvapari teki päiväni niin onnelliseksi! Kuvat julkaisi Facebookissa ystäväni, jonka veljen perhe oli keksinyt näin oivan tavan hoitaa palmusunnuntain hommat. Perhe oli lähtenyt juuri vilkkaimpaan virpomisaikaan kaupungille asioilleen ja päättänyt hoitaa asian itsepalvelusysteemillä. Tämä on kokonaisuudessaan maailman ihanin juttu ja uutinen. Kiitos!

Peace

Olipa hauska reissu! Se alkoi perjantaina neljän aikaan iltapäivällä ja päättyi lauantai-iltana yhdeksän aikaan.

Lähdettiin Jarin kanssa Turkuun katsomaan The Voice of Finladin suoraa lähetystä Logomoon. Ajoimme auton hotellin parkkiin ja minä sipaisin vähän (paljon) huulipunaa huuliini ja sitten lähdettiin kävellen Logomoon. Se olikin oiva ratkaisu, koska autorumba Logomon pihalla oli aikamoinen. Lisäksi reipas vartin kävely sinne ja takaisin teki oikein hyvää autossa ja katsomossa istumisen (jammailun) vastapainoksi.

Voice on huikea spektaakkeli. Taitaa olla Suomen suurin TV-show. Lavasteet, valot ja koko esillepano on maittavaa silmänruokaa alusta loppuun saakka. Ja tietenkin ihanat esiintyjät, jotka ovat parantaneet suorituksiaan viikko viikon jälkeen. Fanitan jokaista kilpailijaa. Ei ole helppoa heittäytyä ja esiintyä suurelle live yleisölle, se vaatii paljon rohkeutta. On kuitenkin varmasti myös aika mahtavaa seisoa lavalla valonheittäjien, elävän tulen ja tulisuihkujen keskellä. Ja Logomon yleisö on kyllä satasella mukana shown tekemisessä. Taputukset kannustavat ja yleisö osoittaa suosiotaan helposti seisten.

Oma lukunsa on tietysti tuomaristo. Jokainen on oma erityinen ihana persoonansa, mutta selvää on, että Suomen Voice ei olisi se mikä se on, ilman Michael Monroeta. Hän on jo yksistään spektaakkeli. Se positiivisen energian ja touhun määrä tuo ohjelmaan makua ja yllätyksiä. Ja silti hänellä on substanssia arvioida esityksiä. Malli sopisi kaikille työpaikoille. Voi olla hauskaa, vaikka tekee työnsä taiten.

Elämyksellisen ja tunteita herättävän shown jälkeen talsimme takaisin hotelliin, nautimme pienet yömyssyt baarissa ja menimme nukkumaan. Jarilla oli työpäivä Turussa ja hän lähti heti aamiaisen syötyään töihin. Minä vietin Turkupäivän. Ensin kyllä paiskin töitä koneen äärellä kahteentoista asti, mutta sitten lähdin seikkailemaan pitkin poikin keskustaa.

Kolusin kauppoja ja kävelin läpi kalamarkkinoiden, jotka olivat jokirannassa.

Kävin lounaalla Tiirikkalassa. Viehättävä paikka ja ihan hirveän mukava palvelu. En osannut oikein päättää mitä söisin lounaakseni ja kysyin tarjoilijan suositusta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Lämminsavulohisalaatti. Otin sen, enkä pettynyt. Jäin pähkäilemään mitä joisin. Tiirikkala on anniskelukahvila, mutta en halunnut alkoholia ja ilahduin kun minulle ehdotettiin Lehtikuohua. Ei olisi tullut mieleeni edes kysyä onko sitä. Niin sitten nautiskelin lounasta ja kuohuvaa omalla tavallani. Tiirikkala on hauskasti sisustettu. Kahvila on kahdessa kerroksessa ja yläkerrassa seinän vierillä on matalia sohvia, kuin lavereita patjoineen ja tyynyineen. Siellä on myös joelle antava suuri parveke, joka on varmasti kesän suosituin paikka.

Seuraavaksi pyörähdin Hulluilla päivillä, mutta ahdistuin. Menin COSille ja siinä kierrellessäni vaatetankojen välissä ajattelin, kuinka COS voisi olla Marimekko. Niin saman henkistä. Väljiä linjoja ja jänniä leikkauksia. Ostin viisi paitaa huimissa väreissä – kolme valkoista ja kaksi mustaa….!

Seuraavaksi lähdin etsimään apteekkia ja ajauduin kulkemaan superviehättävää kapeaa hiekkatietä kohti korkealla olevaa puistoa ja upeaa kivilinnaa. Koiraansa ulkoiluttava herrasmies kertoi minulle, että olen Turun taidemuseon juurella. Loistavaa! Sinne siis.

Upea graniittilinna on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Aivan uskomaton rakennus. Aloitin juomalla kahvit ja söin suositellun salmiakki-vadelmakakun palan, vaikka vastapaistetut munkkirinkilät kyllä kilpailivat suosiostani vahvasti. Kahvila oli ihana, mutta rakennus oli vielä ihanampi. Hullaannuin siihen. Kiersin museon kokoelmanäyttelyn ’Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia’ jossa oli mm. kulta-ajan klassikoita. Maalausten kehykset jäivät mietityttämään vähän. Kun kuvassa on ankeaa arkea ja pellolla työtä tekeviä ihmisiä, ovat leveät kultakehykset mielestäni väärä valinta. Oikeaa en kuitenkaan osaa märitellä. Ehkä vaatimattomat, mutta leveät kehykset olisivat sopivat. Ei siis kiiltoa, vaan mattaa.

Kokonaan toisenlaista taidetta oli upea Elina Brotheruksen valokuvanäyttely, joka oli siis myös siellä. Hukuin niihin kuviin ja tunnelmiin. Haluaisin nähdä sen uudelleen heti.

Museosta pois lähtiessäni kaksi kaunista espanjalaista tyttöä pyysi, että ottaisin heistä kuvan museon edessä. Tein sen ja he tekivät vastapalveluksen. Siinä nyt tönötän kasseineni Elina Brotheruksen kanssa.

Vielä hiukan hengailua kaupungilla ja kello olikin puoli kuusi ja Jarilla oli työt tehtynä. Päätimme syödä illallisen Turussa. Tilaa löytyi Tårgetista. Söimme aivan mahtavan aterian ja palvelu oli loistoluokkaa. En muista, koska olisin kohdannut samanlaista. Ystävällistä, nopeaa, asiantuntevaa, rentoa, huomaavaista – ihan kaikkea. Siitä jäi ihana tunne ja se oli kaunis lopetus pikku lomalleni. Oli aika hypätä autoon ja huristella kotiin.

Kolmenkymmenen tunnin loma oli hieno. Hauskaa, että arkeen saa katkon noin läheltä. Hyvä palvelu molemmissa ravintoloissa, museokahvilassa, sekä COSilla oli erityistä. Turku saa ruusun hyvästä palvelusta 🌹Kiitos! Oli kivaa.

❤️

Hanna

Juuri nyt Japanissa kukkivat kirsikkapuut ja vietetään hanamia, yhtä Japanin merkittävintä vuotuista juhlaa. Sen tarkoituksena on ihailla kirsikkapuiden kukkia. Tuntuu käsittämättömältä ja ihanalta, että on juhla, jonka tarkoituksena on ihailla kauneutta. Onhan se kaltaiseni esteetikon unelma. Olisi jännittävää, jos joskus pääsisin Japaniin ja saisin istua piknikillä kukkivien puiden alla.

Haluaisin myös käydä japanilaisessa puutarhassa ja metsässä. Koska en ole ikinä Japanissa käynyt en voi olla varma, mutta minusta tuntuu, että koko maan tunnelma on erilainen, kuin missään muualla. Haluaisin aistia sen tunnelman. Uskon, että se on erityisen hienovarainen. Kun olen lukenut Japanista, olen myös ymmärtänyt, että he ajattelevat enemmän ja vähän pidemmälle arkisissa asioissa ja kanssakäymisessä, kuin esimerkiksi me täällä Suomessa. Halutaan esimerkiksi kunnioittaa toisia ihmisiä erityisellä huomaavaisuudella. Kunnioitetaan heidän yksityisyyttään sekä arvostetaan puhtautta ja siisteyttä. On jännittävää, että Tokiossa on yli 13 miljoonaa asukasta ja silti luin, että kaupungissa kuuluu useissa paikoissa enemmän kenkien kopina, kuin liikenteen melu.

Aloin miettiä Japania, koska olen tutkinut ja opetellut käyttämään japanilaista ihonhoitosarjaa Sensaita. Siinä ihoa hoidetaan perusteellisesti ja vähän toisin, mutta vain vähän. Silti halusin perehtyä asiaan kunnolla ja ymmärtää miksi. Kokeilun myötä olen alkanut nauttia Sensain saho -ihonhoitorituaalista valtavasti. Voi tuntua liioittelulta, mutta se pieni hetki, kun hoidan ihoani iltaisin ja aamuisin antaa minulle mielenrauhaa ja tärkeän pysähdyksen kovin hektisessä elämässäni. Rituaali kuulostaa joltain kovin suurelta, mutta ei se ole sen ihmeellisempää, kuin tapa puhdistaa iho ja levittää sille hoitotuotteet. Palkintona raikkaan ja silkinpehmeän ihon lisäksi tulee pieni oma hetki ja rauha. Rauhoittumisen ja pysähtymisen hetket ovat muodostuneet minulle koko ajan tärkeämmiksi. En halua, että elämä valuu ohitseni.

Minulla meni tuokio ennen kuin ymmärsin, miten kaikki toimii. Miksi puhdistusaineita tarvitaan kaksi, mitä on hoitovesi ja kuinka sitä käytetään. Entä miksi sen jälkeen tarvitaan vielä emulsiota ja mitä se edes on. Kun opin käyttämään niitä, en haluaisi ikinä luopua niistä. Sensain tapa hoitaa ihon kauneutta on laittaa tuotteita iholle yksitellen. Eli kaikki hoitoaineet eivät ole samassa purkissa, vaan niitä laitetaan kerroksittain. Näin hoitoa voi helpommin räätälöidä kullekin juuri sopivaksi. Kutakin tuotetta tarvitaan vain pieni määrä kerrallaan, joten ne ovat hyvin riittoisia.

Esittelen nyt kaksoispuhdistuksen ja kaksoiskosteutuksen. Teen molemmat myös oheisella videolla. Klikkaa kuvaa niin video käynnistyy. (Se on lyhyt ja nopea….!)

Kaksoispuhdistus puhdistaa ihon meikistä ja muista epäpuhtauksista täydellisesti.

● 1 ●

Ensin iho puhdistetaan levittämällä kuivalle iholle pari pumpun painallusta puhdistusöljyä Cleansing Oilia, joka sopii kaikille ihotyypeille. Öljy hierotaan huolellisesti sormenpäillä kasvoille niin, että kaikki öljypohjainen meikki varmasti irtoaa. Sitten iho pyyhitään puhtaaksi kostealla Sensai-liinalla tai pestään vedellä. Öljy jättää ihon raikkaaksi.

● 2 ●

Toisessa vaiheessa kämmenelle tiputetaan tippa tai kaksi emulsiomaista kasvojen puhdistusainetta. Kun hieroo joukkoon muutamia tippoja vettä alkaa muodostua suloisen silkkimäinen ihana vaahto. Vaahto hierotaan kasvoille ja se irrottaa kuolleen ihosolukon sekä vesiliukoiset epäpuhtaudet. Vaahto huuhdellaan pois vedellä tai pyyhitään kostealla Sensa-kuituliinalla. Nyt iho on täysin puhdas ja valmis vastaanottamaan hoitotuotteita. Milky Soap sopii kuivalle ja erittäin kuivalle iholle. (Jokaiselle ihotyypille on sarjassa oma tuote.)

Kaksoiskosteutus

● 1 ●

The Lotion, eli hoitovesi. Hoitovesi ei ole kasvovesi, vaan täyteläinen hoitovesi, joka heleyttää ja kosteuttaa ihoa. Hoitovesi valmistaa ihon ottamaan vastaan seuraavan hoitotuotteen. Olen hullaantunut hoitoveteen, koska oikein tunnen, kuinka se imeytyy ihooni. Pidän myös sen, kuten muidenkin tuotteiden miedosta, puhtaasta tuoksusta, joka ei ärsytä lainkaan.

● 2 ●

The Emulsion täydentää kosteutuksen. Se kosteuttaa, piristää ja hoitaa ihoa hellävaraisesti. The Emulsion sisältää Sakura Eternal Complex –yhdistettä, joka aktivoi ihon elinvoimaisuuden.

Sensai on edistyyksellinen ihonhoitosarja joka sisältää Koishimaru-silkkiä. Silkin teho ihonhoidossa huomattiin, kun huomattiin silkkiä kehräävien naisten käsien sileys ja kauneus. Oma ihoni on pehmentynyt kahden kuukauden käytön aikana selvästi. Ihanaa!

Hyviä hetkiä päivääsi

❤️

Hanna

Kun seisoin Tanssii tähtien kanssa – ohjelmassa ensimmäistä kertaa pudotusuhan alla siinä rappusilla, olin aivan varma, että putoan kisasta. Se ei tuntunut pahalta ollenkaan, tajusin koko ajan, että olen tekemässä töitä: viihdettä ja TV-ohjelmaa Maikkarin kanavalle. Mietin, mitä olin saanut jo ja mitä jäisin ehkä kaipaamaan. Kaipauslistalle jäi ensimmäisenä uudet kampaukset ja meikit sekä ihanat asut! On ihan mielettömän ihanaa, kun joku luo uuden lookin ja näyttää aivan erilaiselta kuin koskaan aiemmin. On jonkun muun uusi näkemys omasta ulkomuodosta. Uskon, että sellainen kokemus on ihana ihan jokaiselle.

Sattumalta kävi niin, että sain samanlaisen tilaisuuden vähän ennen kuin kisa alkoi. Koin Ihana Nainen -elämyksen. Se on hauska konsepti, jonka ovat ideoineet ammattivalokuvaajat Mirkku Merimaa ja Niina Stolt. Ideana on, että nainen saa tuntea itsensä ihanaksi ja kauniiksi. Hänet meikataan, kammataan ja puetaan ammattistylistin toimesta ja lopputuloksesta otetaan ihanat kuvat muistoksi.

Tilanne on aika huikea. Kuvauksen tyyli suunnitellaan yhdessä. Se kootaan usein sekä omista vaatteista että kuvausrekvisiitasta. Kaikki alkaa meikkauksella ja kampauksella.

Minut meikkasi ja kampasi Krista Stenberg. En yleensä anna kenenkään koskea hiuksiini. Luonnonkihara tukkani on haastava. Olen omasta mielestäni maailman paras kampaaja…. Nyt heittäydyin täysillä mukaan ja Krista kiharsikin hiuksiani lisää, hän laittoi sen ihanille pienille tiukoille kiharoille. Tukasta tuli ihan mahtava. Kiharat kestivät monta päivää. Aion hankkia samanlaisen kihartimen itselleni ehdottomasti!

Ennen kuvausta ja elämyspäivää asiakkaalle lähetetään kyselylomake, jossa selvitetään vähän tyyliä ja toiveita ja annetaan neuvot, mitä studiolle kannattaa ottaa mukaan. Asukokonaisuudet luodaan sekä omista vaatteista että studion rekvisiitasta.

Olin ottanut kuvaukseen mukaan hyvin yksinkertaisen mustan todellisen sukkapuvun. Sen on suunnitellut Philippe Starck Wolfordille joskus kaksikymmentä vuotta sitten ja se on edelleen kaapissani. Käytän sitä silloin tällöin. Huikea vaate. Philippe Starck on muotoilija, joka on suunnitellut mm. Alessille ikoneiksi muodostuneita keittiötarvikkeita ja monien tunteman Chost-tuolin. Vedin puvun päälleni ja menin studion puolelle. Minulle oli tehty aivan musta, hyvin dramaattinen kuvaustausta ja teimme hienoja kuvia. Se oli mielettömän hauskaa. Sain heittäytyä erilaisiin rooleihin ja sain neuvoja, kuinka olla kuvissa.

Mustan jälkeen minulle tuotiin valkoista. Minut käytännössä käärittiin tylleihin ja helmiin. Kikatin kuin pikkulapsi kun Krista pyöritteli tylliä ympärilleni. Olen ollut monenlaisissa kuvissa ja kuvastilanteissa, mutta Ihana Nainen –elämys on toisenlainen juttu. Jos otetaan kuvaa, vaikka lehden kanteen tai muuhun lehtijuttuun, siinä on monta asiaa, joita on otettava huomioon ja se on oikeasti aika millintarkkaa työtä. Täällä saa heittäytyä. Ja kyllä mä heittäydyinkin. Kuvista tuli ihania. Lämpimässä ja hyväksyvässä tunnelmassa on helppoa heittäytyä.

Olen miettinyt tuota kuvausjuttua paljon. Itsestä otettu kaunis kuva, ehkä vähän hullutkin, on ihana juttu. Siinä on sellaista prinsessapäivän fiilistä ja pääsee kokemaan jotain erityistä. Ja mikä parasta, saa itselleen erityisen muiston. Ne kuvat. Jos kehtaisin, teettäisin nauravasta tyllihamekuvasta valokuvatapetin. Tulen heti hyvälle tuulelle, kun näen sen!

Mirkku kertoi, että ihmiset avautuvat usein kuvatessa ihmeellisellä tavalla. Ensin kuvattavana voi olla jännittävää ja haastavaakin, mutta pikkuhiljaa siinä lämpenee ja kun päästää irti ja heittäytyy mukaan siinä voi aueta kiinnostavia asioita itsestä ja ylittää itsensä hauskalla tavalla.

Studiolla kysymys ei ole pelkästään kuvista. Kokemus on kokonaisvaltaisempi. Kaikki ihmiset ovat siellä sinua varten ja kuvista näet itsesi uudenlaisena, uusin silmin. Se on hauskaa ja vahvistaa itsetuntemusta ja itseluottamusta. Meillä kun tuppaa olemaan itsestämme usein ihan vääränlaisia kuvia omassa päässämme. Minä, jos joku tiedän sen.

Tylliunelmia babet!

❤️

Hanna

Rakastan autoja ja autolla ajamista. Jos olisin upporikas, mulla olisi erilaisia autoja parkkihallillinen.

Sain aikanaan ajokortin pikku oveluudella. Isä ei millään suostunut päästämään minua autokouluun. Muut siskot olivat opetelleet ajamaan isän opastuksella, mutta minua hän ei jaksanut enää itse opettaa ja autokoulu oli hirveän kallis. Lopulta äiti komensi minut autokouluun isän ollessa matkoilla. Eipä auttanut faijan kuin hyväksyä tapahtunut kotiin palattuaan. Äiti perusteli asiaa sillä, että hän kortittomana tarvitsi kuskia isän poissa ollessa.

Ajo-opettajani oli keski-ikäinen seksistinen mies. Hän aloitti jokaisen tunnin samalla imelästi lausutulla fraasilla: Takki ja liivit pois. Ja vaati inssin läpäisyn jälkeen lahjaksi pullon Teacher’s viskiä, jota en tietenkään hänelle ostanut. Teoriaa taas opetti hulvaton ja legendaarinen TV:stä tuttu Enska Itkonen. Hänen oppinsa ovat vieläkin hyvin mielessäni.

Asia mitä isäni pelkäsi, tapahtui myös, eli aina kuin mahdollista ryöstin hänen autonsa ja kulutin aikaani ajelemalla pitkin poikin Etelä-Suomea. Meitä oli joukko tyyppejä, jotka ajelimme mieluusti eikä vissiin ihan koulun oppien mukaan.

Isällä oli hienoja autoja, mutta hän kohteli niitä kaltoin. Niitä ei huollettu, pesty eikä siivottu. Hän myös poltti pari askia tupakkaa päivässä, joten voitte arvata, ettei autokaan ollut savutonta aluetta.

Nuoruudesta jäi kammo autosta, joka voi simahtaa hetkenä minä hyvänsä ja omat autoni huollatan ja pesetän säännöllisesti.

Pihallamme on parkissa minun ja mieheni autojen lisäksi myös tyttäremme auto. Hän on opiskellut Tallinnassa ja palasi sieltä juuri kotiin. Päätin yllättää hänet kotiin tulon kunniaksi huollattamalla hänen autonsa. Katri ajelee WV Pololla, jolle piti tehdä määräaikaishuolto.

Soitin Mekonomenille ja varasin huoltoajan. Ilahduin siitä, että sain puhua ihmisen kanssa, joka tietää mitä autolle pitää tehdä ja saan hinta-arvion sekä arvion siitä kauanko työ kestää. Ajan voi kyllä varata myös netistä, samoin kuin pyytää tarjouksen työstä. Se on hyvä myös, se helpottaa autoelämää!

Mekonomen huoltaa kaikkia automerkkejä ja käyttää alkuperäisiä tai vastaavanlaatuisia varaosia, joten tehdastakuu säilyy ja varaosilla on kolmen vuoden takuu. Huoltokirjaan tulee merkintä ja leima, joka taas on tärkeää esimerkiksi silloin, kun autoa lähtee myymään.

Yllätyin oikeastaan aikalailla, kun vein auton Viinikan Mekonomille. Ensinnäkin oli nastaa, että paikka oli hyvin näkyvä, musta-keltainen julkisivu loisti kaukaa ja oli helppoa suunnistaa perille. Lisäksi siellä oli hirveän siistiä ja puhdasta. Palvelu oli tosi asiallista, eikä ollenkaan naista väheksyvää – sitäkin on nähty. Sain selkeät selitykset siitä mitä huoltoon kuuluu ja ehdotuksia ylimääräisistä toimenpiteistä, jotka olivat vielä tarjouksessa. Otinkin pakettiin vielä auton ilmastoinnin huollon ja desinfioinnin jotka maksoivat yhteensä vain 35 €. Sisäpuhdistus ja pesu maksoivat yhteensä 50€ ja otin vielä nekin.

Huomasin huollon oven vieressä kaksi polkupyörää, joissa oli Mekonomin logot ja värit. Ja arvasin oikein, sijaisauton lisäksi sieltä voi vuokrata myös fillarin! Ihan loistava juttu, jos vie auton huoltoon lähelle kotia tai työpaikkaa tai on kaunis ilma ja aikaa.

Sain myöhemmin puhelun huollosta ja kuulin, että takalasin pissapoika vuotaa nesteet auton moottoritilaan. Kysyivät että korjataanko vika, korjauksen hinnaksi tulee noin 50 €. Toki pyysin, että korjataan. Jos autosta löytyy joku yllättävä iso vika, jonka korjaus on kallista, on mukavaa tietää sekin, että sen voi maksaa myös osamaksulla. (Tai kuten autokauppias ystäväni sanoo – pätkärahalla!)

Olin tosi tyytyväinen palveluun ja nyt auto myös tuoksuu ihan toiselle, kuin huoltoon viedessäni. Sekä puhdistus että ilmastoinnin huolto ovat varmaan syynä raikkauteen. Tuntuu myös hyvältä että tyttären auto on ajovarma, kun kaikki on tarkistettu. Ja arvaatte varmaan kuinka iloiseksi Katri tuli tästä yllätyksestä. Auton huolto on ihan toimiva muuten synttärilahjanakin!

Suomessa on  23 Mekonomen Autohuoltoa, 17 eri paikkakunnalla. Jos olet jo käyttänyt autoasi niissä tai olet viemässä autosi sinne, kerro kokemuksistasi täällä ja voit voittaa autollesi seuraavan määräaikaishuollon ilmaiseksi.

Nautinnollisia ajokilometrejä kaikille – ollaan kohteliaita ja huomaavaisia liikenteessä!

♥️

Hanna

Valvoin viime yönä neljä tuntia. Yhdestä viiteen. Ensimmäinen tunti meni sängyssä maaten, paikoillaan pienessä horroksessa. Sitten luovutin. Otin kirjan, kaksi näkkileipää, eilisen puuron jämät ja mustikoita ja lasin kylmää maitoa. Luin Sophia Lorenin elämänkertaa. Palelin. Lämmitin viljatyynyn ja laitoin sen ensin jaloilleni ja sitten niskaan.

Kello oli kolme. Menin nettiin ja Facebookiin. Yhtäkkiä sydänyön ahdistukset alkoivat kalvaa mielessäni. Jo eilen raakileina päässäni pyörineet ajatukset alkoivat muovautua kokonaisiksi.

Olen miettinyt viime aikoina paljon ystäviäni ja heidän paikkaansa omassa elämässäni.

Luin kerran jostain, että ihmisellä tulisi olla kuusi arkunkantajaa. Ensin asia hätkähdytti ja sitten aloin miettiä. Silloin kuin sen luin minun oli vaikea löytää kuutta sellaista ystävää, jotka voisin lukea arkunkantajikseni.

En nyt näe, että he sananmukaisesti kantaisivat arkkuani, vaan pikemmin minua arjessani. Näen arkunkantajat luotettavina ystävinä, jotka tukevat ja myös pitävät kanssani hauskaa. Iloitsevat menestyksestäni ja ovat tavoitettavissa huonoina hetkinä. Eivät kerro asioitani eteenpäin ja oikeasti tuntevat minut sekä myös itsensä.

Somemaailma on aika hurja. Siellä voi olla satoja, tuhansia ja kymmeniä tuhansia ystäviä, joiden tykkäämiset ja peukut ilahduttavat ja tekevät hyvää mieltä. Yhtäkkiä jonkun puuttuvat peukutukset voivat alkaa kummastuttaa. Koko se maailma on harhaa, oikeat ystävät ovat läsnä ja harvalla niitä on edes kuutta, joillain on yksi ja joillain voi olla parinkin arkun kantajat. Onnellista on, jos on yksikin.

Jotkut ihmiset ovat läheisiä pitkään, ehkä koko elämän, jotkut taas vain käyvät lähellä ja ovat hetken. Tarkkanäköisyys ystävä asioissa on sekä lahja että kirous. Tuntuu ikävältä, jos saa huomata, että joku on lähelläsi muusta syystä, kuin aidosta ystävyydestä.

Tällaisia mietin keskellä yötä ja laskin arkunkantajiani. Olen niin onnellinen heistä, erityisistä ihanista ihmisistä, joista tärkeimmän viereen menin viiden korvilla nukkumaan. Kun hän avasi aamulla silmänsä, hän jallitti minua välittömästi aprillipilalla. Olen toivoton tapaus, kaikki aprillipilat uppoavat minuun sataprosenttisesti.

Jatkoin uniani ja nukuin koko aamupäivän. Herätessäni ystävät pyörivät edelleen mielessäni. Ne todelliset ystävät ja se mitä he minulle merkitsevät. Samoin kuin ne, jotka ovat lähellä jostain muusta syystä. Olen kovin naiivi ja sinisilmäinen, uskon kaikista enimmäkseen hyvää, en pelaa pelejä, joten en niitä tunnistakaan ja välillä saan siitä syystä siipeni. Mutta en välitä, se kirpaisee hetken vain. Arkunkantajat ovat pysyvää sorttia. Ja tiedättekö mikä on tehokkain laihdutuskuuri ikinä? Soitto ystävälle, kun mieltä painaa ja sydän on raskas. Onko kevyempää oloa, kuin keventynyt mieli ja onnellinen sydän?

♥️

Ystävyydellä

Hanna