Jälleen borrelioosissa! Tuntuu aivan uskomattomattomalta, että kuten viime kesänä, myös tänä kesänä sairastuin borrelioosiin. Onni on se, että huomasin sen heti ja sain lääkkeet. Epäonni taas siinä, että sain lääkkeestä hyvin ikävän yliherkkyysreaktion.
Nyt borrelioosia kantava punkki sai saaliikseen minut Espoossa. Ei siis missään saaristossa, ei metsässä tai niittyvaelluksella, vaan meidän omassa puutarhassa.
Kävi täsmälleen samoin, kuin viime kesänä. Kiinnitin huomiota käsivarressa jatkuvasti kutiavaan punaiseen pieneen paiseeseen, kuin hyttysen puremaan. Ainoa ero oli se, että hyttysen purema ei kutise koko ajan. Tämä kutisi ja kun se kolme päivää oli kutissut, pienen paiseen ympärille levisi reilun viiden sentin kokoinen punainen alue.
Fiilis oli kyllä melkoinen. Voiko olla mahdollista, että saan sen taas! Lähes tarkalleen vuosi sitten minulle kävi sama juttu. Silloin borreliabakteeria kantava punkki iski kärsänsä minuun Saarenmaalla. Viime kesänä purema oli vasemmassa käsivarressa ja nyt lähes samassa kohdassa oikeassa kädessäni.
Sain hoidoksi kymmenen päivän kuurin Doximyciniä, ja lääkäri kehotti välttämään aurinkoa. Suojasin itseni aurinkovoiteella, jonka suojakerroin oli 30 ja peittävillä vaatteilla, päässäni keikkui aurinkohattu. Kolmen päivän käytön jälkeen ihoni räjähti. Tunne oli metka.
Lähdin aamulla perinteiselle lenkilleni, kun ensin käsissäni oli tunne, että veren sijaan niissä virtaisi jäävettä. Pieni ohuita jäävirtauksia kulki pitkin kädenselkää ja kämmeniä. Pikkuhiljaa käteni iho turposi, muuttui punaiseksi ja araksi kaikenlaiselle lämmölle. Iho kihelmöi ja jos sitä kosketti, siihen sattui. Tunne on sanoinkuvaamattoman epämiellyttävä. Käsi käyttää johonkin koko ajan. Sen lisäksi kärsin borrelioosin oireista. Minua väsyttää, iho menee yhtäkkiä kananlihalle, en palele, mutta on tila jota voi kuvata sanalla ihokylmä. Yhtäkkiä onkin kuuma ja iho tuntuu polttavalta ja olo kuumeiselta. Ehkä minulla onkin kuumetta, en tiedä. Myös sydän hakkaa välillä vimmatusti.
Päivänselvää oli, että lääke on vaihdettava. Käytin Pihlajalinnan sovellusta ja selitin ongelman puhelimen chatissa lääkärille, joka vaihtoi Doximycinin Amorioniin. Nyt olen vuorokauden ollut ilman Doximyciniä ja odotan, että sen vaikuttavat aineet häviävät kehostani. Kädet ovat edelleen niin arat, että on vaikeaa koskea mihinkään. Iho käsissä kasvoissa ja rintakehällä on turvoksissa ja kireän tuntuinen, kuiva ja ryppyinen. (No ryppyisyys naurattaisi, jos ei itkettäisi, sillä iho on todella kipeä ja pahan tuntuinen)
Miksi kerron tämän kaiken?
Koska hoitamaton borrelioosi on erittäin vakava sairaus ja aiheuttaa paljon erilaisia oireita, jotka on myöhemmin vaikeaa tunnistaa borrelioosin aiheuttamiksi ja siksi niitä on myös vaikeaa hoitaa oikein.
Milloin voin epäillä borrelioosia?
Borrelioosin oireet alkavat 3-30 päivää punkin puremasta. Tyypillisin oire on punoittava kehämäinen, yli 5 cm halkaisijaltaan oleva ihottuma, joka hiljalleen leviää. Voi olla myös vilustumisen kaltaisia oireita, väsymystä ja lihaskipuja.
Rokotus
Borrelioosia vastaan ei voi rokottautua. Sen sijaan harvinaisempaan puutiaisaivotulehdukseen on olemassa rokote. Borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta ei pidä sekoittaa toisiinsa.
Punkki on minikokoinen
Puutianen on pieni. Kaksivuotiaat punkit, joita kutsutaan nymfeiksi, ovat vain 1-4 mm läpimitaltaan. Suurin osa ihmisten borrelioositartunnoista on peräisin juuri nymfeiltä.
Punkit näyttävät kuvissa usein pulleilta palleroilta, jotka olisi helppoa huomata iholla. Mutta näin ei ole. Kun punkki on vasta porautunut ihoon, siitä näkyy vain nuppineulan päätä pienempi musta piste. Muutenkin vain millimetrin kokoinen nymfi on vaikeaa huomata.
Voiko punkki purra huomaamatta?
Minä en ole nähnyt punkkia ihollani kummallakaan kerralla, kun olen saanut borrelioosin. Vain puremakohdan ihomuutos on kavaltanut pureman.
Koska täytyy tehdä punkkitarkastus?
Tee punkkitarkastus joka kerran, kun olet liikkunut luonnossa tai puutarhassa, jos olet mökillä, tee se joka ilta. Parasta on, jos joku voi auttaa tarkistuksen teossa. Ihoa on hyvä tarkkailla myöhemminkin, purema ei aina kutise, joten esimerkiksi selässä oleva purema ei näy itselle helposti. Itämisaika punkin puremasta ensioireisiin on 3–30 vuorokautta.
Missä on punkkivaara?
Borrelioosia levittäviä punkkeja on levinnyt koko Suomeen aivan Pohjois-Suomea lukuun ottamatta. Niitä siis ei ole ainoastaan saaristossa, kuten usein sanotaan. Punkki viihtyy parhaiten kosteilla ja metsäisillä alueilla, joissa on tiheä aluskasvillisuus. Luonnossa punkkeja levittävät mm. peurat ja kotieläimet voivat kantaa niitä turkissaan sisään kotiin.
Terveisiä Saarenmaalta! Täällä ollaan, ilman suunnitelmia, ilman pakkoa tehdä mitään. Ainoa asia mikä ärsyttää, on sisällä sekopäisenä pörräävä kärpänen, jota systemaattisesti epäonnistuen koetan häätää ulos.
Saunan lämminvesivaraaja on hajonnut, mutta ei se mitään, mökissä on oma, ja pesu onnistuu kylppärissäkin. Tiistaina saadaan saunakin kuntoon.
Mun mökkitapoihin on aina kuulunut aamulenkki. Se on tavallaan äärimmäisen tylsä, koska Saarenmaa on litteä kuin pannukakku, eikä täällä ole ainuttakaan mäkeä. Mutkiakin on reitinvarrella vain muutama, niiden sijaan on pari todella pitkää suoraa. Reitin maastollisen tylsyyden korvaavat havainnot reitin varrelta, joita olen alusta asti (vuodesta 2005) kutsunut lahjoiksi. Ja niitä riittää.
Saarenmaan luonto on kaunis maalaismaisema, tienvarsipelloilla, heinien ja viljan lomassa hehkuvat loistavan punaiset unikot. Näkyä on mahdotonta saada valokuvaan, eikä sitä saa helposti vangittua elävään kuvaankaan. Keltaisen korsien välissä vilkkuvat unikot ovat luonnon lahja ohikulkijalle, joka ymmärtää näystä nauttia. Salainen aarre. Unikkopellot, jotka lepattavat pelkkiä silkkisiä unikkoja, kuin perhosen siipiä, voi kuvata ja kuvataankin väsymättä. Ne ovat kauneimmillaan vastavalossa, ilta-auringossa.
Aamuisin kurjet vaeltava pelloilla ja niiden huuto kuuluu kauas. Eilen niitä nuokkui pellolla kahdeksan ja odotin että olisi käynyt tuuri ja ne olisivat lähteneet lentoon, mutta se tapahtui vasta myöhemmin kävellessäni kapeaa metsätietä pitkin. Kasvusto on tiellä niin tiheää, että muodostaa vihreän tunnelin, jonka lehvien lävitse taivas vain pilkottaa. Niinpä en nähnyt lentävistä kurjista kuin vilauksen, sen sijaan kuulin niiden torvien soiton, kun ne vaihtoivat paikkaa pellolta toiselle.
Matkan varrella tapaan myös lampaita ja joskus ihania otsatukkalehmiä, hevosia ja silloin tällöin yläpuolellani kaartelee lähellä pesivä valtava merikotka. Kauriita ja kettuja juoksentelee säikkyinä tien yli ja hitaampaa kulkua edustavat golfpallon kokoista kotiloa selässään kantavat etanat.
Lampaat nukkuivat aamulla vielä puun suojassa.
Ei siis ole tylsää, kun ei koskaan tiedä kenet matkalla tapaa. Yhtään ihmistä en yleensä näe. Meitä on täällä vähän ja minä liikun varhain. Parasta on kuitenkin hiljaisuus. Vain luonnon omia ääniä kuuluu. Missään ei hurise ilmanvaihtolaitteet eikä kehäteiden liikenteestä ole tietoakaan. Lentokoneetkin lentävät niin korkealla, ettei niitä kuule. Vain niiden kynänjäljet näkyvät taivaalla.
Hiljaisuutta pitäisi suojella. Emme edes ymmärrä elävämme melussa, ennen kuin yhtäkkiä päädymme hiljaisuuteen. Se ei ole hyvä juttu.
Kun hedelmämaljaan jää muutama hedelmä rypistymään, ne ikään kuin alkavat samalla vältellä herkkuhetkiä. Silloin on parasta toimia. Nappaa hedelmät kattilaan, lisää tilkka vettä, keitä ja anna hedelmien pehmentyä. Lisää hiukan hillosokeria joukkoon ja ehkä keität hedelmien kanssa palan kanelitankoa, tähtianista, vaniljaa tai sitruunan kuorta. Ja pian on purkissa hedelmäherkkua levitettäväksi paahtoleivälle tai hillosilmäksi jogurtin päälle.
Minulla hedelmämaljaan oli jäämässä kourallinen aprikooseja. Nappasin niistä kivet pois, pilkoin hiukan ja laitoin kattilaan yhdessä raastetun luomusitruunan kuoren kanssa. Vartissa väsähtäneet aprikoosit olivat muuttuneet aromikkaaksi aamujen iloksi. Ja siis kuinka hyvää voi olla itse tehty hillo! Ja kuinka ihanaa voikaan olla itse tehty aprikoosihillo. Aivan ihanaa, vahvasti aprikoosin makuista, enemmän hedelmän makua, kuin makeutta. Ostohilloissa asia tuppaa olemaan päin vastoin.
Kirjoitin kerran monta vuotta sitten siitä, kuinka ajatus syksyjen hillonkeittopeijaisista on monelle nykyihmiselle ihan älytön ajatus. Kenellä on se kellari, jossa voi säilyttää litroittain hilloja? Ajatus tuntuu ahdistavalta. Sen sijaan voi silloin tällöin ostaa kaupasta pienen määrän hedelmiä tai marjoja ja keittää itselleen sen verran hilloa, kun tarve vaatii. Kotitalousopettajat olivat kanssani tyystin erimieltä. He olivat peijaisten kannalla. Hyvä niille, joilla on tilaa. Mutta varmasti kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nahistuneet hedelmät kannattaa mieluummin hillota purkkiin, kuin heittää hukkaan.
Tämä hillo oli ihanaa… ja siis tosiaan oli. Aika nopeasti se katosi. Maistui muuten tosi hyvältä myös samalla leivällä yhdessä mustaleimajuuston kanssa.
Nyt on varmaan leivottu niin monta raparperipiirakkaa, että on aika siirtyä mansikkakakkuihin! Mutta silti raparperia voi olla penkissä vielä monta vartta. Tee niistä tätä ihanaa raparperimehua. Valmistus on naurettavan helppoa ja nopeaa. Mehusta tulee pinkkiä tai keltaista riippuen raparperilajikkeesta, mutta maku on sama.
Jos kuitenkin tekee mieli vielä leipoa raparperista jotakin, valitse tämä kakku – se on superhyvää!
Raparperit täytyy huuhtoa, mutta niitä ei tarvitse kuoria.
Mehun tekeminen on kivaa kesäpuuhaa, kun sen voi tehdä ulkona.
Tätä mehua ei tarvitse keittää – kiehuva vesi vaan kaadetaan sokerin ja raparperinpalojen päälle.
Mausteeksi luomusitruunan keltainen kuori ja mehu tai vaniljaa, tuoretta inkivääriä tai minttua.
Raparperimehu
3 litraa raparperin paloja 400 g sokeria (n. 5 dl) 3 litraa kiehuvaa vettä 1 sitruunan mehu ja kuori
Voit maustaa mehun myös vaniljatangolla tai –tahnalla, kanelitangolla, inkiväärinviipaleilla tai muutamalla tuoreella mintunoksalla.
Kaada kiehuva vesi raparperinpaljojen ja sokerin päälle. Lisää sitruunan mehu ja keltainen kuori. Sekoita hyvin ja käy sekoittelemassa muutaman kerran parin tunnin aikana, että sokeri liukenee, eikä vain laskeudu astian pohjalle. Anna seistä seuraavaan päivään. Siivilöi mehu ja sekoita se. Kaada puhtaisiin pulloihin ja säilytä jääkaapissa. Mehu on hyvää sellaisenaan, mutta se sopii myös erilaisten drinkkien pohjaksi ja sillä voi hyvin kostuttaa kakun tai kääretortun.
Seuraavana päivänä pullotus ja sitten tätä ihanuutta voikin nauttia!
Mehu säilyy jääkaapissa hyvänä viikon verran, jos teet isomman erän ja haluat varmistua säilyvyydestä lisää mehuun 2 rkl sitruunahappoa.
Tämä kevät on ollut monella tavalla työläs ja raskas monille meistä. Välillä on voinut tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle. Kesä, loma ja mahdollisuus tavata ja viettää aikaa läheisten kanssa on saanut aivan kuin uuden merkityksen.
Me teimme tyttäreni kanssa ihanan tyttöjen lähiloman Pärnuun, mutta kuten Carolina sanoi, tuntui kuin olisimme olleet kaukomailla, niin ihana ja rentouttava reissu meillä oli Pärnun upeissa maisemissa. Vietimme aikaa täysin ilman mitään pakkoja, ilman mitään kiirettä mihinkään, elämästä nauttien. Ai että se teki terää.
Lähdimme matkaan Eckerön M/S Finlandialla josta olimme varanneet itsellemme hytin, jossa vietimme suurimman osan matkasta. Oli leppoisaa loikoilla hytissä ja pälättää niitä näitä. Matka alkoi rauhallisesti lepäilemällä.
Korona-aika oli huomioitu laivalla loistavasti. Käsidesiä oli saatavana kaikkialla ja kahviloiden ja yleisten tilojen istumapaikat oli järjestetty väljästi, turvavälit huomioiden.
Laivalla
M/S Finlandian kuuluisa herkkubuffet on järjestelty nyt uudelleen niin, että ruoka laitetaan toiveiden mukaan lautaselle, eikä sitä oteta itse. Aamiaiskattauksessa osa tuotteista oli yksittäispakattuja.
M/S Finlandian ruoka tehdään kokonaan itse laivan omassa keittiössä. Herkullisen aamiasbuffetin menun voit katsoa täältä.
Elokuun 18:een päivään asti klo 12.00-21.00 tarjolla on Saaristolaispöytä, jonka herkut voi käydä katsomassa täältä.
Aamiaisherkkuja laitetaan lautaselleni toiveitteni mukaan.
Hotelli
Tallinnan satamasta ajaa Pärnuun pari tuntia. Tie on loistavassa kunnossa, liikenne on leppoisaa ja reitti on helppo. Omaa autoa ei tarvitse perillä, joten matkaan voi mainiosti lähteä myös bussilla. Bussimatka maksaa yhteen suuntaan, lähtöajasta riippuen 5-12 €.
Kun saavuimme Pärnuun, aurinko paistoi, meri kimmelsi ja tuntui että sanan Pärnu on pakko tarkoittaa suomeksi paratiisia. Kaupunki on niin kaunis, päättymätön hieno hiekkaranta niin kutsuva ja ihmisten ystävällisyys niin suloista, että se tuntui hivelevän koko kehoa ja mieltä.
Asuimme Hedon Spa hotellissa ja huoneesta oli merinäköala. Rakastan merta ja Hedonin parvekkeiden ohuet kaiteet antavat nauttia merestä ja auringosta aivan täysillä.
Hotellin rannan puoleinen julkisivu tuo minulle mieleen kaislikon.
Hedonin huoneet ovat tilavat ja valoisat ja mikä parasta, niissä on erinomaiset sängyt!
Myös kylppäri on tilava ja hyvin suunniteltu. Arvostan kovasti isoa tilaa altaan vieressä, johon mahtuu kaikki hiustenhoitoaineista meikkeihin.
Näkymä parvekkeelta, Ai että!
Hoitoja
Olen ollut Pärnussa useasti, voit tutustua Pärnun nähtävyyksiin ja ravintoloihin täällä. Tällä kertaa meillä ei ollut aikomusta seikkailla, vaan ainoastaan nauttia kiireettömyydestä ja meri-ilmasta.
Olimme varanneet useita hoitoja hotellin kylpylästä. Varaukset kannattaa aina tehdä heti, kun varaa matkan, niin saa varmasti sitä mitä haluaa.
Spa osasto on erittäin miellyttävä ja hiljainen. Pidän suunnattomasti sen rauhallisesta tunnelmasta. Aurinkohuoneessa ehtii rauhoittua ennen hoitoja ja nauttia rauhasta ja ikään kuin palautua hetkeen, hoitojen jälkeen. Se tekee elämyksestä niin paljon paremman.
Hotellin hierontavalikoima on laaja ja me valitsimme molemmille erikoishieronnan 50 € . Ei oikein ole sanoja kuvaamaan kuinka ihana se oli. Siis kun hieronta on yhtä aikaa voimakas ja hellä. Kokovartalohieronnan lisäksi otimme molemmat kasvohoidot. Carolina kävi Tonifyijing iceball kasvohieronnassa ja minä valitsin Ko Bi Do hieronnan 65 €, jonka nimessä on myös sanat fountain of youth! Just the for me! Carolinalle tehtiin myös kulmien muotoilu ja värjäys 22€. Vaikka kysymys on kaupallisesta yhteistyöstä, kaikki hoidot kustansimme itse.
Kasvohoidossa rentouduin uneen asti.
Aurinkohuoneessa paistaa aina aurinko. Se antaa D-vitamiinia ilman haitallista UV-säteilyä. Lepotuoleilla on ihanaa nauttia kupillinen teetä hoitojen jälkeen ja myös rauhoittua ennen hoitoja.
Hotellihuoneen hintaan kuuluu pääsy kylpylän allasosastolle, lisämaksusta 12 € saa pääsyn hiljaiseen kylpylään, jonka alaikäraja on 14 vuotta. Hintaan kuuluu pussukka kuolleen meren kylpylätuotteita. Carolina vietti siellä aikaa ja astmaatikkona rakastui erityisesti suolahuoneeseen.
Ulkoilua
Saapumispäivänä hoitojen jälkeen teimme kävelyn Pärnun vanhaan kaupunkiin, joka oli ajankohtaan nähden hiljainen. Se oli tavallaan ihanaa, kaupunki näyttäytyy toisenlaisena, kun turisteja on vähemmän.
Edelleen käsityö- ja antiikki liikkeet ovat minusta äärettömän upeita kodin tavaroiden hankintapaikkoja. Korit, kudonnaiset, pellavat ja persoonalliset kauniit astiat! Ooh mitä ihanuuksia ja todella edulliset hinnat.
Pärnussa on helppoa liikkua kävellen, pyörällä ja sähköpotkulaudoilla, joita voi vuokrata. Me kävelimme Carolinan kanssa ja ihailimme kauniita taloja, puutarhoja, puistoja ja parasta kaikesta – rantaa! Toinen Pärnupäivämme oli pilvinen mutta poutainen. Loistava kävelysää siis.
Lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti rantaniityn luontopolkua, joka on 600 metriä pitkä, laudoitettu reitti Pärnun luonnonsuojelualueella. Paikka on upeasti toteutettu ja erittäin kiinnostava. Luontotauluista voi katsoa mitä kaikkia hyönteisiä, lintuja ja eläimiä kaislikosta voi bongata. Lopuksi kävelimme tunteja pitkin hiekkarantaa ja nautimme pehmeästä tuulesta ja toistemme seurasta.
Rantaniityn vaellusreittiä on ihanaa kulkea ja sinne pääsee myös hyvin lastenvaunujen ja pyörätuolin tai rollaattorin kanssa.
Meren läsnäololla on rauhoittava vaikutus ja rannalla kävely on jotenkin hirveän meditatiivista ja voin kulkea rannalla tunnista toiseen eikä sää vaikuta asiaan. Ainoastaan pukeutuminen vaikuttaa. Joskus menen bikineissä, joskus untuvatakissa pipo päässä. Pärnu on ihana vuoden ympäri.
Reissu tuntui kaukomatkalta…
Herkuttelua
Pärnussa on paljon hyviä ravintoloita, mutta varmasti yksi upeimmista on hotellimme kuuluisa Raimond –ravintola. Keittiömestari Marko Lumera on luonut menun joka pohjautuu pohjoismaisiin, puhtaisiin makuihin ja paikallisiin raaka-aineisiin. Kolmen ruokalajin menut olivat houkuttelevia, minä valitsin listalta Viro ja luonto menun, joka oli kyllä suurenmoinen. Arvostimme myös hyvää ja hauskaa palvelua.
Joimme Carolinan kanssa mocktaileja joka päivä. Ihania makuja ja virkistäviä, näyttäviä juomia ilman alkoholia, joka vain turvottaa ja vanhentaa!
Alkuruuaksi Järveotsan viiriäistä, hiillostettua perunapyrettä, värikkäitä juureksia eri muodoissa ja maltoosia.
Pääruokana lampaan ulkofilee juuriselleri-skyr muhennos, uusia porkkanoita, karhunlaukkaa ja mustaa valkosipulia.
Jäälkiruoan nimi oli ”metsästä” ja sielät tulivat ainekset – kastanjaa, metsämarjoja, koivua ja turvejäätelöä.
Elämyksiä
Lähtöpäivän aamuna ranta oli lähes tyhjä. Sää oli pilvinen mutta ihanan lämmin. Rakastan aamujumppaa tai joogaa rannalla ja menin rannalle nauttimaan yksinäisestä hetkestä. Kunpa aina voisikin jumpata tai meditoida ulkona meren äärellä. Se on niin ihanaa vastapainoa kaikelle hälinälle. Meri antaa niin paljon lisää harjoitteluun.
Lähdimme sitten vielä yhdessä Carolinan kanssa kokemaan yhden kaupungin ihanimmista paikoista – kahden kilometrin mittaisen aallonmurtajan, joka täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Sen historia on äärimmäisen kiinnostava. Murtajalle on rakennettu valaistu lautapolku, kuin pitkä laituri, jota pitkin on helppo kulkea Rantapuistosta pitkin Pärnujoen rantaa aallonmurtajalle. Emme ehtineet kulkea murtajan päähän saakka ja se jäi harmittamaan, mutta teemme sen ensi kerralla. Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa sitä pitkin on kävellä sekä myrskyssä että hellepäivänä. Mielestäni aallonmurtaja on koko Pärnun paras paikka!
Ranta oli lähes autio aamulla yhdeksän aikaan.
Aamutreenit rannalla – aivan parasta!
Tämä aallonmurtaja on elämys. Ihmeellinen juttu, mutta minusta tämä on lopulta paras asia koko Pärnussa.
Oli niin kivaa tehdä tämä matka yhdessä Carolinan kanssa. Tyttöjen reissuissa on aina se oma tunnelmansa. Me ollaan Carolinan kanssa kovin samanlaisia, pidetään rauhasta ja luonnosta ja kuka nyt ei haluaisi ihania hoitoja silloin tällöin. Pärnussa voi kyllä viettää samppanjalomaakin sekä harrastaa paljon erilaisia liikuntalajeja. Nyt rannalle, Strand hotellin kohdalle, on avattu myös hieno uusi padelkenttä.
Kotimatka meni mukavasti ja pakko sanoa, että se tapahtui ihan kreivin aikaan, sillä meikkilaukkuni kaipasi kipeästi täydennystä M/S Finlandian parfymeriasta. Ostan sieltä säännöllisesti Sensain kasvojen puhdistustuotteet ja Lumenen Instant Glo sävyseerumin. Luottotuotteet. Jos olet lähdössä päiväristeilylle Tallinnaan muista että käytössäsi on alekoodi: Miniristeily tai Päivä Tallinnassa -risteily -20 % päivän hinnasta tuotekoodilla HANNAS. Koodi on voimassa 28.2.2021 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varauksen voit tehdä osoitteessa Eckeröline.fi
Saarenmaan niityt ja pellot kukkivat koko kesän. Ihan pellossa minäkin – ylläni on Elli-takki ja Emilie-housut. Asun testattu UV-suoja on UPF50+
Tämän kesän paras hetki oli, kun viimein päästiin matkustamaan mökille Saarenmaalle. Saarenmaan maalaismaisemat, mökin tunnelma ja rauha – niitä olin kaivannut kaikkein eniten tämän oudon kevään aikana.
Saarenmaasta sanotaan, että siellä aika pysähtyy ja sehän kuulostaa helposti vain joltain vähän imelältä mainoslauseelta, mutta ei se niin ole. Aika tosiaan pysähtyy siellä. Tunnelma on niin rauhallinen, ei ole liikenteen melua eikä ilmastointilaitteiden huminaa.
Saarenmaan ainoa kaupunki on Kuresaari ja se on niin pieni, että sitä mahtuu melkein kämmenellä pitelemään, mutta silti siellä on kaikki. Loppu on maaseutua, kauniita niittyjä ja rantoja, joilla lehmät, lampaat ja hevoset laiduntavat. Niityt ja tienpientareet kukkivat ja elämän rytmi on ihmiselle sopivan hidas. Meidän tapauksessa jopa verkkainen. Kun pääsemme perille, ei ole kiire enää mihinkään. Tuntuu myös siltä, että siellä paistaa aina aurinko, mutta voi olla, että se on osittain mielentila.
Viimeisimmälle mökkireissulle pakkasin mukaan parhaat kesäasut lomalla ja kaupunkiin eli kiinnostavan kokoelman Silver Clothingin Fitzgrey vaatteita, joissa on UV-suoja ja monta muuta erityisominaisuutta sen lisäksi, että ne näyttävät kauniilta.
Tykkään raidoista ja pilkuista vaatteissa. Aurora T-paidassa on ihanat alas lasketut puhvihihat. Puseroa on mallistossa monen värisenä.
Olemme eri muotoisia persoonallisuuksia
Fitzgrey-malliston vaatteet on suunniteltu Suomessa ja ne sopivat monenlaiselle vartalotyypille. Ne on ommeltu materiaalista, joka laskeutuu kauniisti. Housuissa on joustava vyötärö ja aivan huippu yksityiskohta on mahdollisuus pidentää housuja vain avaamalla sauma lahkeen suusta. Minun ongelmani on usein liian lyhyet lahkeet. Monella asia on toisin päin. On kuitenkin helpompaa avata sauma, kuin ommella siististi uusi.
Tilanne on tosi huono, jos päällä on seisomahame ja jalassa istumakengät
Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin pilata kivat hetket olemalla vaatteissa, jotka puristavat tai joita täytyy koko ajan korjailla päällä. Mukavassa vaatteessa elämä on aurinkoisempaa. Malliston vaatteiden materiaalit ovat joustavia ja pehmeitä ja niitä on mukavaa käyttää.
Itseäni ärsyttää jos vatsamakkarani näkyvät, vaatteet on kaavoitettu niin, että ne saavat elää mukavasti omaa elämäänsä muiden katseilta suojassa. Mahtavaa!
Suunnittelussa on otettu huomioon myös helppo puettavuus. Kunpa näitä olisikin ollut saatavissa, kun äitini vielä eli. On kurjaa, kun kauniista vaatteista pitävä tyylikäs ihminen, joutuu luopumaan tyylistään, kun raajojen liikeradat supistuvat.
Ellen-puseron pääntien laajuus on muunneltava. rusetin nauhoista vetämällä sen saa pieneksi tai olkapäät paljastavaksi. Paita kapenee aavistuksen alhaalta, jolloin se jää kauniisti kiinni lantiolle. UV-suoja UPF50+
Ihana vaara – suloinen auringon paiste
Vaate on paras suoja auringon haitallisia, syöpää aiheuttavia ultraviolettisäteitä vastaan. Jos kankaaseen ei ole erikseen tehty UV-suojaa, kankaan täytyy olla joko erittäin paksua tai erittäin tiivistä. Suurimmassa osassa Fitzgrey vaatteita on UPF 30-50+ -suoja vaikka kangas hulmuaa tuulessa, ja asut ovat keveitä ja miellyttäviä käyttää kuumanakin päivänä.
Suoja on kudottu tekstiiliin, joten se ei katoa pesuissa pois, kuten UV-suojatuissa urheiluasuissa yleensä tapahtuu.
Mitä laittaisin päälleni?
Kun vaatekaapissa on muutamia hyvin istuvia luottovaatteita, elämä helpottuu. Näitä vaatteita on ilo yhdistellä keskenään ja näissä voi mennä mihin vain.
Yhdet housut sopivat erilaisten yläosien kanssa, värit sopivat yhteen toistensa kanssa ja asuista voi luoda rentoja tai formaalisempia kokonaisuuksia. Siksi nämä ovat myös erinomaisia matkavaatteita. Eivätkä ne vie laukussa paljon tilaa ja ne oikenevat ilman silitystä.
Tumman sininen Meri-mekko on yksinkertainen ja tyylikäs perusvaate, jota eri tavoin asustamalla voi käyttää missä vaan.
Kerrospukeutuminen ja yhteen sopivat vaatteet on hyvän vaatekaapin perusta.
Täydellinen asu viielämpään kesäiltaan tai Kuresaaren oopperapäiville. Meri-mekko jonka alle olen pukenut Emilie pitkät housut. Hartioilla on ihana merinovillainen shaali ja kaulassa simpukoita ja kristalleja.
Mihin lähden ostoksille?
Näet koko malliston ja voit tehdä ostoksia Silver Clothingin verkkokaupassa, Helsingin myymälässä Museokatu 11 tai Hangon POP UP-kaupassa.
Tietoa UV-säteilystä ja terveydestä
Auringon ultraviolettisäteily (UV) on merkittävin UV-säteilyn lähde elinympäristössä. Ihon altistuminen suurille määrille UV-säteilyä ja ihon palaminen lisäävät riskiä sairastua ihosyöpään.
UVA-säteily tunkeutuu ihon syvimpiin kerroksiin ja ruskettaa ihossa olevaa pigmenttiä sekä aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. Myös UVA-säteily edistää ihosyövän syntyä. Lisää tietoa löydät täältä.
Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy UV-indeksiennusteet koko maailmalle. Mitä suurempi UV-indeksi, sitä lyhyemmän ajan iho kestää aurinkoa palamatta.
UVI-ennusteen saa Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelun lisäksi käyttöön myös Ilmatieteen laitoksen ja Suomen Syöpäyhdistyksen yhdessä kehittämän tekstiviestipalvelun avulla. Tekstiviesti kertoo UVI-ennusteen useaan tuhanteen kaupunkiin ja lomakohteeseen Suomessa ja maailmalla.
Ryhdyin tutkimaan vaniljaa, kun upea jälkiruoka maistui ensimmäisellä valmistuskerralla taivaalliselta ja toisella kerralla sitä valmistettuani vain herkulliselta. Missä oli vika?
Tein keväällä vaniljalla maustettua riisipuuroa haudutettujen, karamellisoitujen päärynöiden kanssa. Jälkiruoka oli niin hyvää, että kieli meinasi mennä mukana sitä syödessä. Yhdessä annoksessa oli kaloreita tarpeeksi pienelle pataljoonalle, mutta joka ikinen niistä oli syömisen väärti!
Innostuin herkusta niin, että tein sitä pian uudelleen. Maku oli nytkin hyvä, mutta ei yhtä järkyttävän hyvä, kuin ensimmäisellä kerralla. Tajusin, että syy oli vaniljatangossa.
Ensimmäisellä kerralla käyttämäni vaniljatanko oli pullea ja mehukas ja se oli pakattu lasiputkeen. Olin saanut sen lahjaksi Ritva-siskoltani. Toisella kerralla käyttämäni vaniljatanko oli paljon pienempi, laihempi ja jotenkin nuuka. Ja niinpä oli makukin sitten hiukan nuuka. Lähdin kauppaan ja totesin kaksi asiaa – vaniljatanko on kallis kuin mikä (5 – 6 €/kpl) eikä missään ollut sellaisia pullean mehukkaita vaniljatankoja, kuin sisareltani saamani tanko oli.
Olin ennen koronaa Espanjassa ja siellä tavallisissa kaupoissa ei ollut vaniljatankoja ollenkaan ja kaupoista joista niitä löytyi, olivat ne samanlaisia kuin Suomessa sekä laadultaan että hinnaltaan. Sama koskee Viroa.
Asia alkoi kiinnostaa ja niin otin selvää mikä vaniljasta tekee maailman toiseksi kalleimman mausteen. Ei se ihme ole, että ihana, aromaattinen vanilja on kallista, niin vaikeaa sitä on tuottaa. Vaniljan historia on niin kiinnostava, että siitä saisi helposti elokuvan. Ja mitä vaniljaa sitten kannattaa ostaa? Se selviää jutun lopusta.
Rakastan vaniljakastiketta! Se sopii kaikkien leivonnaisten kanssa yhteen. Tavallisen kahvikakun se jalostaa aivan toiselle tasolle – nextille levelille!
Vanilja (Vanilla planifolia) kuuluu kämmekkäkasvien heimoon eli orkideoihin ja se on ns. päällyskasvi eli se kasvaa toisen kasvin, kuten vaikka palmun rungolla, tolpassa tai muuta tukea vasten kiipeillen. Kasvin juuret eivät tarvitse lainkaan multaa, vaan ne ottavat kosteuden ilmasta.
Vanilja on kotoisin Meksikosta, jossa Totonaakit ja Asteekit maustoivat sillä tummaa suklaajuomaa jo ainakin 1400-luvulla.
Espanjalainen löytöretkeilijä Hernán Cortés toi sekä vaniljan että suklaan Meksikon valloitusretkeltään Eurooppaan 1520-luvulla. 1800-luvun puoliväliin saakka Meksiko oli vaniljan päätuottaja maailmassa, mutta myös ranskalaiset halusivat alkaa tuottaa tätä himottua aromikasta herkkua. Vuonna 1819 ranskalaiset yrittäjät lähettivät vaniljan hedelmiä Madagaskarille ja Bourbonin (nyk. Réunion) saarelle tarkoituksenaan alkaa vaniljan kaupallinen viljely ja tuottaminen.
Kasvit kukkivat, mutta eivät tuottaneet millään pitkulaisia, vihreitä hedelmiä. Kävi ilmi, ettei kauniille keltaiselle vaniljan kukalle löytynyt uudelta alueelta pölyttäjää. Pieni melipona-mehiläinen, joka osaa pölyttää vaniljan, elää luontaisesti vain Meksikossa. Ongelma oli selkeä – Ei melipona-mehiläisiä, ei vaniljaa. Ranskalaiset olivat pulassa Madagascarilla.
Vaniljaa ei onnistuttu hedelmöittämään myöskään Euroopassa, jonne oli tuotu muutamia vaniljakasveja kasvitieteilijöille.
Ongelman ratkaisu oli lopulta nuoren, vain 12 vuotiaan orjapojan käsissä, kun Edmond Albius viimein vuonna 1841 ratkaisi ongelman. Edmond oivalsi, kuinka vanilja saatiin tuottamaan hedelmiä. Kukka piti pölyttää käsin erikoislaatuisella tekniikalla, käyttämällä apuna terävää bambusälettä tai heinää, sekä peukaloa. Keksintö oli mullistava ja Edmondia saamme kiittää edelleen jokaisesta vaniljan makuisesta aromaattisesta elämyksestämme, sillä samaa käsityönä tehtävää tekniikkaa käytettään vaniljan viljelyssä yhä edelleen.
Siitä alkoi vaniljan viljely Madagaskarilla sekä siihen kuluvalla pienellä Réunionin saarella, jonka nimi siis silloin oli Bourbon. Sieltä myös tulee maailman paras vanilja ja siksi monissa vaniljapurkeissa lukeekin Bourbon vanilja tai Madagaskarin vanilja.
Pienet mustat siemenet vaniljakastikkeessa kertovat, että sen valmistuksessa on käytetty vaniljatankoa.
Vaniljan viljely on käsityötä
Vanilja kukkii keväällä ja sen kukka elää vain yhden vuorokauden, jonka aikana se on pölytettävä. Valtavilla viljelmillä aikataulutus on tarkkaa ja kasveja on seurattava herkeämättä, että pölytys saadaan tehdyksi oikealla hetkellä, kukka kukalta. Taitava työntekijä voi parhaassa tapauksessa pölyttää 1500-2000 kukkaa vuorokaudessa.
Vaniljatanko on vaniljan raaka kotahedelmä, joka sekin on kerättävä käsin, yksitellen tarkastellen päivittäin onko hedelmä valmis poimittavaksi vai ei. Kypsyysaste on tärkeä sekä maun että säilyvyyden kannalta.
Ennen kuin vaniljatanko on kaupan hyllyssä, se tarvitsee vielä useiden viikkojen käsittelyn. Tankojen kuivatukseen ja fermentointiin kuluu viikkoja ja kuukausia ja vasta sen jälkeen vaniljatangossa on sen upea aromi ja se voidaan lajitella myytäväksi.
Vaniljatangon hinta määräytyy koon ja ulkonäön mukaan. Jos hedelmät ovat yli 15 cm pitkiä, ne luokitellaan ensiluokkaisiksi. Suurimmat hedelmät, jotka ovat yli 16 cm ja jopa 21 cm pitkiä on varattu gourmet-vaniljamarkkinoille, myytäviksi huippukokeille ja ravintoloille.
Jos palot ovat 10-15 cm pitkiä ne kuuluvat toiseen laatuluokkaan ja alle 10 senttiset kolmanteen laatuluokkaan. Jokainen hedelmä sisältää kymmeniä tuhansia pieniä mustia vaniljan siemeniä.
Vaniljan hintaan vaikuttavat myös sääolosuhteet. Madagaskar on alttiina koville trooppisille myrskyille ja vuonna 2017 sinne iski Enawo-sykloni, jolloin jopa 50 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa ja vaniljan hinta pomppasi korkeuksiin.
kumpi tuoksuu paremmalta ruusu vai vanilja? Mahdoton kysymys.
Vanilliinia ei pidä sekoittaa vaniljaan. Vanilliini on kemiallisesti valmistettua vaniljan makua, joka valmistetaan yleensä ligniinistä, joka on selluloosateollisuuden sivutuote. Vanilliini on pistävämmän makuista kuin aito vanilja. Aito vaniljan maku on pehmeää, pyöreää ja aromaattista ja tuoksu on huumaava. Vaniljaa käytetäänkin myös hajuvesi-ja kosmetiikkateollisuudessa.
Kokonainen vaniljatanko on puhdasta vaniljaa ja se voidaan käyttää kokonaan. Tanko halkaistaan ja vaniljan aromikkaat siemenet otetaan käyttöön raaputtamalla ne veitsellä irti tangosta. Myös siemenistä puhtaaksi raaputettu tanko voidaan käyttää lisämakua antamaan, esimerkiksi vaniljakastikkeen valmistuksessa. Ensin raaputetaan siemenet kastikkeeseen ja sitten haudutuksen ajaksi kattilaan laitetaan koko tanko. Tanko poistetaan, kun kastike on valmista. Vaniljatankoa ei voi käyttää uudelleen, kuten kanelitankoja. Useissa vaniljasokereissa myös vaniljatanko on jauhettu mukaan sokeriin siementen lisäksi makua antamaan.
Vaniljasokeri sisältää yleensä sokeria, jauhettua vaniljatankoa, vaniljansiemeniä, luontaista aromia ja maissitärkkelystä tai perunajauhoja. Mutta se voi sisältää myös vanilliinia. Jos pakkauksessa lukee sana aromi se tarkoittaa, että mukana on muutakin kuin aitoa vaniljaa. Jos pakkauksessa lukee luontaisia aromiaineita, se tarkoittaa aitoa vaniljaa.
Vaniljasokereiden vaniljapitoisuus vaihtelee tuoteselosteiden perusteella todella paljon – alle yhdestä prosentista kymmeneen prosenttiin ja yksi valmistaja ei kerro määrää ollenkaan. Siksi leivontaohjeissa ei oikeastaan voi ilmoittaa vaniljasokerin määrää, jos ei ilmoita myös tuotemerkkiä. Kokin kannattaa maistella taikinaa! Tässä suklaajuustokakussa on 2 tl vaniljauutetta, mutta voisin laittaa enemmänkin.
Vaniljamausteet
Vaniljauute on ohutta nestettä, joka sisältää mm. siirappia, vaniljauutetta ja alkoholia. Pakkauksessa ilmoitetaan, että 1tl uutetta vastaa yhtä vaniljatankoa.
Vaniljauutejauhe ei sisällä lainkaan sokeria tai muuta makeutusta, vaan ainoastaan vaniljauutejauhetta ja tapiokatärkkelystä.
Vaniljatahna sisältää sokeria, vaniljauutetta, inuliiniä, vaniljansiemeniä, tapiokatärkkelystä ja luontaisia aromeja. Pakkauksessa ilmoitetaan että 1 tl uutetta vastaa yhtä vaniljatankoa.
Myynnissä on myös paloiteltuja vaniljatankoja myllyssä.
Minusta paras aromi tulee tietenkin muhkeasta vaniljatangosta ja toiseksi paras aromi löytyy vaniljatahnasta, jossa on mielestäni vaniljoiden paras hinta-laatusuhde. Toki tavalliseen kakkuun, jonka ainoa makuaines ei ole vanilja, hujautan tavallista vaniljasokeria ja valitsen kaupasta sen, jossa vaniljaa on suhteessa eniten. Jos vanilja on pääosassa sen täytyy maistua kunnolla ja aromin on oltava täyteläinen.
Tärkeintä vaniljatangossa on, että se on mehukas ja pullea. Kuivakka käppänä ei ole pullollaan aromeita. Parhaat vaniljatangot ihanimpiin herkkuihin kannattaa ostaa erikoisliikkeistä.
Vaniljakastike
Vaniljakastiketta ja raparperikiisseliä. Oi että mitkä aromit!
Lopuksi vielä kesän kunniaksi ihanan aidon vaniljakastikkeen ohje, jota voi nauttia kaikkien herkullisten piiraiden tai vaikka raparperikiisselin kanssa. Aitoa itse keitettyä vaniljasoosia ei voita mikään!
1 vaniljatanko tai 2 tl vaniljatahnaa
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 dl sokeria
4 keltuaista
Sekoita kerma ja maito pinnoitetussa kattilassa. Halkaise vaniljatanko kahtia ja raaputa veitsen reunalla siemenet kermamaitoon yhdessä halkaistun vaniljatangon kanssa tai lisää joukkoon vaniljatahna. Kuumenna seos kiehuvaksi ja laske sitten lämpö keskilämmölle ja anna hautua muutamia minuutteja. Anna seoksen jäähtyä.
Vatkaa sokeri ja keltuaiset kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon n. ½ dl kermamaitoa ja jatka vatkaamista vielä hetki.
Poista kermamaidosta vaniljatanko ja kaada munaseos kattilaan. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee, älä anna seoksen kiehua. Jäähdytä ja tarjoa kylmänä.
Gluteeniton sekä vehnästä leivottu kukkafocaccia – ihanat leipoa ja ihanat syödä!
Gluteeniton versio menossa uuniin. Koristeina ja mausteina on lipstikkaa, belliksiä, paprikaa ja oliiveja.
Instagramissa ja Pinterestissä kukkivat nyt focacciat. Italialainen, oliiviöljyllä, suolalla ja rosmariniilla maustettu litteä leipä on ihanaa herkkua sellaisenaan, alkupalana salaatin seurana tai hyvällä juustolla tai ilmakuivatulla kinkulla täytettynä. Sitä voi dipata öljyyn ja suolaan viiniä maistellessa tai pääruokaa odotellessa ja se on ihana pienen tai suuren buffetpöydän herkku.
Tämä on leivottu tavallisista vehnäjauhoista ja koristeena on villiparsaa oliiveja ja paprikaa. Hento ja herkkä kuviointi.
Nyt Focaccian pinnalle taiteillaan vihanneksista ja yrteistä kukkakimppuja. Minäkin halusin kokeilla kukkafocacciaa, kun meillä oli taannoin pienet juhlat. Osa vieraista ei voi syödä gluteenia, joten tein kaksi versiota, joista toinen oli gluteeniton ja toinen tavallinen, vehnästä leivottu focaccia. Ihania olivat molemmat ja oli vaikeaa mennä sanomaan, kumpi oli parempaa. Gluteeniton versio oli oikeasti aivan loistava, kuohkea herkku.
Viipale gluteenitonta focacciaa. Pienet ruskeat pilkut ovat siementen kuoria, jotka oivat mukana psylliumvalmisteessa.
En koristellut leipien pintoja ihan täyteen, koska kyseessä on kuitenkin leipä, ja arvostan sitä, että leivonnaisia on helppoa syödä ja leikata. Kovin runsas koristelu myös estää leivän kypsymisen.
Leivoin myös mökillä Saarenmaalla gluteenittoman version. Agatan jauhot otin mukaan kotoa, mutta psyllium unohtui pöydälle. Saarenmaalta saa kaupoista ihan mitä vaan, joten en uskonut, että se on ongelma, mutta toisin kävi. Psylliumi oli loppu kaikkialta. Löysin yhden lisäravinteen, jossa oli 80% psylliumia ja 20% jänönratamon kuivattujen siementen kuoria. Se toimi aivan täydellisesti.
Agata Bakeryn gluteeniton jauhoseos matkasi mukaan Saarenmaalle.
Focacciataikinaa ei vaivata, se ainoastaan sekoitetaan oli sitten kyseessä gluteeniton tai tavallinen versio.
Hyvä ja laadukas oliiviöljy on tärkeä maun antaja ja sitä käytetään reippaasti lorotellen. Lipstikka osoittautui verrattomaksi koristeeksi – loistava maku!
melkein kaikki koristeet. Lisänä oli vielä belliksiä eli kaunokaisia pihalta. Mutta ei ne valmiissa leivässä juuri näkyneet. Niin pieniksi käpristyivät.
Meillä kasvaa Saarenmaan mökin pihalla lipstikka ja käytin koristelussa sen lehtiä. Ne paistuivat uunissa rapeiksi ja maistuivat leivällä taivaallisilta! Lämmin suositus. Jos olet tehnyt lipstikkasuolaa, se maistuu varmasti myös focaccian pinnalla ihanalta.
Tässä koristeena on villiparsaa, rosmariinia, paprikaa ja miniluumutomaatteja. Kypsä gluteeniton leipä on vaalea, mutta maku on huiman hyvä!
Koristeita maun ja mielikuvituksen mukaan. Esimerkiksi paprikarenkaita, minitomaatin puolikkaita oliiveja, sipulinvarsia, lehtipersiljaa…
Sekoita kuivahiiva ja psyllium 42 asteiseen veteen (selvästi kättä lämpimämpään) ja anna psylliumin turvota 10 minuuttia. Lisää joukkoon kummatkin jauhot, suola ja 2 rkl oliiviöljyä ja sekoita tasaiseksi.
Laita uunivuoan (n. 20 x 30 cm) pohjalle reilusti öljyä ja levitä taikina tasaiseksi vuokaan. Peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa vähintään tunnin ajan.
Töki sormella leipään koloja ja laita vielä oliiviöljyä leivän pinnalle. Koristele leipä haluamallasi tavalla ja ripottele pinnalle sormisuolaa. Paista 225°C uunissa n. 20 minuuttia kunnes leipä on kypsä. Gluteenittoman leivän pinta jää vaaleaksi.
Valmis leipä! Leipä tarttuu hiukan vuokaan kiinni, mutta notkealla paistinlastalla se irtoaa kauniisti.
Vehnäjauhoista leivottu focaccia
4 dl lämmintä vettä
1 pussi kuivahiivaa tai 25g tuorehiivaa
1 tl sokeria tai hunajaa
1,5 tl suolaa
8 dl vehnäjauhoja
3 rkl oliiviöljyä
pinnalle
½ dl oliiviöljyä
sormisuolaa
koristeita maun ja mielikuvituksen mukaan. Esimerkiksi lipstikkaa, paprikarenkaita, minitomaatin puolikkaita oliiveja, sipulinvarsia, lehtipersiljaa…
Liuota kuivahiiva ja sokeri tai hunaja 42 asteiseen veteen. Sekoita nesteeseen puolet jauhoista ja sitten suola ja loput jauhot ja öljy. Älä vaivaa taikinaa, pelkkä sekoitus niin, että taikina on tasainen riittää. Siirrä taikina liinalla peitettynä lämpimään, vedottomaan paikkaan kohoamaan noin tunniksi.
Taputtele sitten taikina lempeästi leivinpaperin päälle uunipelille ja anna sen nousta vielä 10-15 minuuttia. Leipä ei täytä koko peltiä, mutta se pysyy nätisti muodossaan.
Painele leivän pinnalle kuoppia ja voitele pinta oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle sormisuolaa. Koristele haluamallasi tavalla ja paista 225°C uunissa noin 20 minuuttia.
Saarenmaa ja pionit kutsuivat meitä heti, kun matkustaminen naapuriin sallittiin. Oli kova hinku päästä viimein mökille. Kesäkuun neljäntenä päivänä ajoimme automme tuttuun tapaan Eckerön M/S Finlandiaan. Koronaviruksen takia halusimme välttää ihmisten kohtaamista, joten matkustimme hytissä. Se olikin tosi leppoisaa. Pötköttelimme vuoteissa, luimme ja katsoimme tietokoneelta elokuvia. Kovasti kaipasin kuitenkin jo tutuksi käynyttä laivan henkilökuntaa, Loungen mukavaa tunnelmaa ja buffetin herkkuja. Tätä lukiessa tilanne on jo toinen ja buffet on auki uusin järjestelyin. Osa ruuasta on yksittäispakattua ja lämpimät ruoat annostellaan lautaselle. Ihanaa että nyt voi nauttia matkasta hyvän ruuan äärellä valoisassa ja kauniissa ruokasalissa.
Muista käyttää alenuskoodiani, jos lähdet miniristeilylle tai päiväksi Tallinnaan. Miniristeily tai Päivä Tallinnassa -risteily -20 % päivän hinnasta tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 28.2.2021 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaukset eckeroline.fi.
Hytissä on rauhallista matkustaa .
tänne oli jo kova ikävä! Talo oli paikoillaan ja puutarha kukoisti.
Me pääsimme ajamaan reippaasti Saarenmaalle, Tallinna oli aika autio ja liikennettä selvästi vähemmän kuin tavallisesti. Oli ihanaa avata mökin ovi, tavata naapurit ja kuulla myös se, että korona on poistunut saarelta, jossa riehui niin vahvana epidemian alussa.
Paljon tapahtumia on peruttu, kuten Kuresaaren upeat oopperapäivät, mutta Saarenmaalla on tänäkin kesänä paljon tarjottavaa. Ja minusta parasta kaikesta on pionifestivaalit! Ajatelkaa! En tiennyt oikein mitä odottaa, kun matkasimme Anijalaan, Saarenmaan taimistoon eli Saaremaa puukoliin. Mitä tarkoittaa pionifestivaalit? Mitä siellä tehdään? Se selvisi nopeasti – siellä hullaannutaan kukkivista pioneista, joita on kaikkiaan 48 eri lajiketta. Järjetöntä!
Saarenmaan taimiston sisäänkäyntiä ei voi olla huomaamatta. taimitarhaan on tietenkin vapaa pääsy, mutta puutarhaan on 10€ pääsymaksu.
Lorelei
Etched Salmon peony
Lemon Chiffon
Hillary
Amalia Olson
Old Fathful
Itoh Barzella
Taimisto sijaitsee n. 13 km päässä Kuresaaresta ja sinne löytää helposti. Paikan omistavat ystävykset ja taimisto on perustettu toisen heistä lapsuuden kotitilalle. He ovat erikoistuneet pioneihin, joita kasvatetaan suurella rakkaudella. Tavoitteena on luoda paeonarium pionien arboretum.
Taimisto jakautuu kahteen osaan – myymälään ja elämyspuutarhaan.
Myymälässä myydään nimenomaan pioneita, vaikka jotain muitakin taimia oli tarjolla. Ne eivät kiinnostaneet minua niin paljon, koska pionien määrä ja laatu hurmasivat minut kokonaan. Eri lajikkeita on 48 ja useista lajikkeista on myytävänä kahta tai jopa kolmea kokoa taimia. Taimet olivat erittäin hyväkuntoisia, terveitä ja hyvin hoidettuja. Hintahaitari oli 35-130 €.
Myytäviä astiataimia. Terhakoita ja terveitä, upeita taimia.
Ostoskärryinä oli somat kottikärryt ja maksuvälineenä kävi tietenkin sekä käteinen että kortit. Ohjeet istutukselle sai kaupan päälle ja tarjolla oli myös pioneille sopivaa multaa ja lannoitetta.
Parkkialueella on asiakkaiden käyttöön kemiallinen WC.
Elämyspuutarha
Pionifestivaali on elämyspuutarhassa ja se tarkoittaa upeiden, kukkivien pionien ihastelua. Kylmän kevään takia festivaaliaika ei vielä ollut alkanut ja pionit olivat vasta nupuillaan, kun kävin siellä 5.6. Sain kuitenkin opastuksen puutarhaan Marko Toomarelta, joka on toinen paikan omistajista.
Paikka on ihana ja ihanammaksi se muuttuu lämmön ja auringon lisääntyessä, kun kaikki pioni avaavat nuppunsa.
Kuljimme istutusalueiden läpi ja Marko kertoi taimista. Pionien joukkoon on istutettu paljon muitakin taimia ja näin on luotu erilaisia tunnelmia, joilla halutaan näyttää millaisten kasvien kanssa pionit viihtyvät.
Kun istutukset saavat kokoa paikka muuttuu upeammaksi ulkonäöltään, mutta kasvien harrastajalle se on mahtava jo nyt.
Nämä kukkivat pian.
Pieni alue on jätetty kauniiksi niityksi. Sinnekin istutetaan pioneita. Voin kuvitella kuinka ihanalta ne näyttävät tuolla keskellä vuohenputkia!
Istutukset on tehty suoraan vanhalle niitylle, jossa karja on laiduntanut, maa on vahvaa ja ravinteikasta. Mitään myrkkyjä ei olla haluttu käyttää, joten istutusalueet on verhottu suojakankaalla rikkakasvien kurissa pitämiseksi.
Alueelle on tehty erilaisia tiloja ja ”huoneita”. Keskellä kulkee pääväylä, jonka varrella on kuvainnollisesti neljä elämän elementtiä – maa, vesi, tuli ja ilma.
Yksi ”huone” on geometrinen puutarha, joka on saanut inspiraationsa englantilaisista herraskartanoista. Sen keskellä kukkii keltainen pionipensas ja väritykseen on lisätty kasveja joiden lehdet ovat mahongin värisiä, kuten herraskartanoiden huonekalut.
Niityllä alun perinkin kasvaneet männyt on jätetty paikoilleen, mutta niiden kasvua halutaan hallita ja rajoittaa, etteivät ne kasva liian suuriksi. Jotta ne eivät varjosta puutarhaa liikaa, myös oksia karsitaan. Marko työntää kätensä männyn oksien väliin ja sanoo että oksien täytyy olla niin ilmavasti, että kyyhky voi lentää oksien lomasta.
Taimet ovat vielä nuoria, ja pieniä mutta jo nyt paikka on ehdottomasti reissun väärti. En ole koskaan nähnyt yhtä siistiä ja hyvin hoidettua taimistoa. Paikka on kerrassaan hurmaava!
Jos taimia ostaa ja kuljettaa ne Suomeen kannattaa säästää kuitti. Virosta saa tuoda taimia Suomeen. Varmista aina, että ostat taimia ammattimaisesta puutarhamyymälästä, jonka tuotteet ovat peräisin valvotusta tuotannosta. Harrastelijat myyvät monesti kasveja toreilla tai markkinoilla, ja niissä riski kasvitaudin tai tuholaisen leviämisestä on suuri. Valvotuilla ammattimaisilla viljelmillä kasveista on tarkastettu kasvitaudit ja tuholaiset. Voit lukea säännöistä lisää täältä.
Taimiston aukioloajat ovat:
kesäkuussa Ke, to, pe, la, su klo. 10.00-18.00 (ma ja ti suljettu)
Heinä- ja elokuussa to, pe, la klo. 11.00-17.00 (su, ma, ti ja ke suljettu)
Juhannusviikolla (Virossa juhannusta vietetään 23.6. joka on myös Voitonpäivä sekä 24.6.) aukioloajat ovat poikkeukselliset. Taimisto on viikon 26 taimisto on auki joka päivä klo 10.00-18.00
Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lue lisää tietosuojasta.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
