Pelargonit kuuluvat helppoihin kesäkukkiin ja ne ovat meidän terssin traditio. Tajusin sen viimeistään istutusta seuraavan päivänä, kun ohi lenkkeilevä rouva huuteli ystävällisesti aidan takaa että ”olen jo odottanut koska teidän pelargonit taas tulevat kaiteelle!” Vitsit että tuli hyvä mieli!
Kukkien istuttaminen on ihanaa, kun on aikaa, siitä tulee hyvä mieli.
Vanha puutarhapöytä on tosi hyvä ruukutuspöytä. Siinä on tilaa tehdä töitä ja selkä saa olla suorana.
Olen muutamana vuonna istuttanut kesäkukat liian varhain ja saanut katua kiirettäni. Tämä kevät oli niin takkuinen raekuuroineen, etten edes ajatellut kukkahommia, ennen kuin olin aivan varma, ettei kylmä tuhoa kukkiani. Niinpä istutin kukat terassille viikko sitten. Onneksi puutarha pitää kiireisenä muutenkin. Täältä voit lukea lisää.
Pelargonit viihtyvät paahtavassa auringossa
Ja juuri sitä on meidän terassi – paahteinen. Aurinko paistaa kaiteelle koko päivän aivan säälimättä, mikä on ihanaa. Joskus olen laittanut pelargonien sekaan lankaköynnöksiä. Näyttää niin kauniilta, kun osa kasveista kurkottaa ylöspäin ja osa ryöppyää alas. Istutuksesta tulee siten rehevä ja kasviseinästä täyteläinen ja elävä.
Valkoiset kukat näkyvät hämärässä
Valikoin aina monia erivärisiä kukkia istutuksiin ja pelargonieni värit ovat vaihtuneet joka vuosi, sen mukaan mitä on saatavana, kun astelen kauppaan. Eniten rakastan vaaleanpunaisia ja tietenkin Mårbacka on minusta ihanin, mutta en ole nirso. Tänä vuonna kaupassa oli tarjolla aika intensiivisiä värejä. Syklaamin punaisia ja vaaleanpunaisia, joissa oli tummempi keskusta sekä valkoisia, joita otan aina, jos niitä on.
Parveke- ja terassikukkia valitessa kannattaa muistaa, että valkoiset kukat näkyvät hämärässä ja värilliset auringossa. Se on aika metka juttu, mutta totta. Kirkkaassa paisteessa valkoinen ikään kuin häviää ja värilliset loistavat. Kun ilta hämärtyy tai on pilvinen päivä, valkoiset kukat hehkuvat.
Elävää ja rönsyilevää
Jokaiseen parvekelaatikkoon mahtuu neljä kukkaa. En istuta erivärisiä kukkia säännölliseen rytmiin vaan sattumanvaraisesti, koska niin lopputulos on elävämpi ja siten mielenkiintoisempi. Niinhän kukat luonnossakin kasvavat. Pidän rehevyydestä.
Pelargoni saa kuivahtaa
Pelargoni pitää säännöllisestä kastelusta mutta sietää myös kuivuutta. Istutin kukat altakasteluruukkuihin, joten kasvit saavat itse säännöstellä sen kuinka paljon vettä käyttävät. Annan kuitenkin ruukun vesisäiliön olla aina muutaman päivän tyhjänä kastelujen välillä.
Pelargonit ovat kuin minä – emme pidä rankkasateesta
Jos luvassa on kovia sateita, ovat pelargonit vaarassa. Ne eivät pidä kovasta sateesta, mutta kestävät sadetta kyllä jonkin verran. Minulla onkin huonojen säiden aikaan tapana nostaa kukat terassin talon puoleiseen laitaan, räystään alle suojaan. Sellaista se on Suomen kesässä! Terassikukkia ja –kalusteita toppauksineen siirretään edes takaisin sisään ja ulos monta kertaa kesässä ja ainakin kalusteiden toppauksia jopa monta kertaa päivässä!
Viimevuonna paelargonit viettivät paljon aikaa sateelta suojassa räystään alla.
Nyppiminen edesauttaa kukintaa
Jos haluaa, että pelargonit kukoistavat ja kukkivat myöhään syksyyn saakka, täytyy kuihtuneet kukat poistaa. Jos on aikaa, kannattaa nyppiä jokainen kuollut kukka pois kukkatertusta tai sitten napsasta koko kukka pois, kun kaikki sen kukat ovat muuttuneet ruskeiksi. Lannoitus on myös tärkeää, kukkiakseen ja kukoistaakseen pelargonit tarvitsevat voimaa.
Ahkera nyppijä poistaa kuolleet kukat yksitellen ja jättää vielä kukoistavat paikoilleen.
Kun on aika poistaa koko kukkavarsi, se kannattaa napsauttaa pois aivan varren tyvestä.
Kukat antavat näkösuojan
Istutin pelargonit altakasteluruukkuihin, jotka on nostin suoraan terassin kaiteelle. Ne antavat elävän, kukkivan näkösuojan tielle. Korkeutta tulee kukkineen ja ruukkuineen noin 40 cm lisää, joka aivan mainio asia. Terassilla on siten suojaisaa viettää yksityistä aikaa omassa rauhassa.
Syötävän hyvää
Pelargonien kukkia voi syödä. Koristele niillä leivonnaisia, salaatteja ja smoothiebowleja. Tämän ihanan ja mehevän raparperikakun ohje löytyy täältä ja minun IGTV:ssä leivon kakun alusta loppuun.
Broileripullat on tosi hyviä, respetit on blogin lopussa.
Kun omat lapseni olivat pieniä, koko elämä oli jotenkin yhtä kaaosta. Oma äitini huokaili usein, kuinka jaksoin sen kaiken. Mutta eihän se tehnyt heikkoakaan. Ja jos tekikin, ei siihen ehtinyt reagoida. Oli mentävä kuin juna. Duunit, lapset, ruoka, kauppa, omat vanhemmat, siivous, pyykit, sairas lapsi, iltaduunit, viikonloppuduunit, puutarha, autonhuolto, kirpparit, kaverit, remontti….
Alkuaikoina, kun lapset olivat vauvoja näytin aamusta iltaan aivan hirveältä. Ja kotona oli aina kamala sotku. Ja naistenlehdet paukuttivat juttuja, kuinka olisi pitänyt näyttää viehättävältä kotona, ettei mies lähde livohkaan ja käydä jumpassa ja ottaa aikaa myös itselleen ja toki myös hoitaa parisuhdetta kaikenlaisilla kynttiläillallisilla. Voin sanoa, että katinviikset. Se oli yhtä juoksua tukka putkella.
Yritin kyllä jumpata kotona (Mikä ei ikinä ole ollut suuri vahvuuteni) Ostin Jane Fondan jumppavideon ja laitoin sen pyörimään. Elettiin marraskuuta eli ikuista yötä. Jumppasin jumalattarelta näyttävän Fondan tahtiin ja koetin karistaa kahtakymmentä raskauskiloani. Siinähän tapahtuu se peiliefekti – katsoin Fondaa TV-ruudulta, kuin se olisi ollut peili. Kun sitten vilkaisin seinän kokoisiin ikkunoihimme, illuusio särkyi julmalla tavalla, kun peilautui ihan toisen näköinen pallero. En tajua, kuinka tämän päivän äidit pystyvät näyttämään kuningattarilta työntäessään vauvojaan pikkuisissa vaunuissa pitkin Töölönlahden rantaa. He kukoistavat!
Mummilassa on varmuuden vuoksi kaapissa lasten valmisruokia ja maitoa. Ihastuin Arabian muumipurkkiin. On jännää kun mummilassa on purkki, josta löytyy aina jotain ihanaa. Tällä hetkellä ihanaa on maissi sticksit. Sirkusrekka on äijän lapsuuden lelu <3
Enää on vaikeaa muistaa, millaista se oikeastaan oli, vauhti oli niin kova. Muistoja on sitä enemmän kuta vanhempia lapset ovat olleet. Ja tarkoitan nimenomaan muistoja hetkistä. Kuinka lapsi katsoi minua, otti kädestä, halasi. Oikeastaan muistan kaikesta pelottavan vähän.
On upeaa, että nyt on kännykät ja niiden kamera aina käsillä. Nyt kuvia otetaan kaikista hetkistä ja muistot hetkistä säilyvät tallessa.
80-luvun Arabian lastenlautasessa keiju istui tarkkailemassa niityn elämää.
Pikku Myy lentää matolla halki siirien seikkailujen tämän hetken lautasella.
On suuri onni, että saan olla mummi. Isovanhemmuuden paras juttu on aika. Nyt ehtii keskittyä ilman mitään kiirettä pieneen ihmiseen. Ei ole painetta siitä, että ruoka täytyy saada pöytään, pyykit pestyä tai olisi ehdittävä jonnekin muualle tekemään jotain. Voi vain keskittyä jokaiseen hetkeen lapsenlapsen kanssa. Ne päivät, kun tämä elämän jälkiruoka saapuu paikalle, ovat parhaita. Ja paras hetki on se, kun pieni ihminen kohottaa kätensä ja haluaa minun syliini. Oi että!
Runsaista kuvioinneistaan tunnettu, taitava Klaus Haapaniemi on kuvittanut Heikki Orvolan Iittalalle suunnittelman pelkistetyn Aika astiasarjan runsailla satumaisilla kuvilla. Taika Siimes -astioissa seikkailevat metsän eläimet. Kuvioista nauttivat sekä aikuiset että lapset
Nissä muffinseissa ei ole lainkaan sokeria, voita eikä maitoa. Ne maistuvat banaanilta. Lapsi popsii ne sellaisinaan, minä halkaisin muffinsin itselleni aamukahvilla, sipasin siihen voita ja viipaleen mustaleimaa. Ihanaa! Vähän kuin teeleipä?
Meloonista saa sokeroimatonta ihanaa mehua maailman helpoimmalla tavalla. Kuutioi melooni ja poista siemenet, jos niitä on. Laita palat blenderiin ja soseuta. Siivilöi mehu ja lisää joukkoon vähän kylmää vettä ja tiraus sitruunaa. Muumitalo kaadin on ihan huippu! Sen pinta on täynnä tarinoita!
On myös ihanaa, että saa auttaa pienen lapsen vanhempia aina kun apua tarvitaan. Olemmekin varustautuneet lapsen kyläilyihin huolellisesti.
Meidän mummilassa on pieni valikoima juttuja lapsenlasta varten. Yhtäkkiä kyläily voi venyä ajateltua pidemmäksi (toive) ja mitä vaan voi sattua, joten meillä on vaippoja, ruokia ja nyt pakastimessa on myös mumminbroileripullia ja sokerittomia ja maidottomia banaanimufinseja. Mummin muusi syntyy nopeasti mikrossa perunasta ja uuden sadon porkanoista. On ollut ihan hirveän hauskaa kehitellä reseptejä, joissa ei ole mitään kiellettyä ainesosaa. Nämä kaikki maistuvat itsellenikin. Minusta on hyvä tarjota lapselle myös itse tehtyjä ruokia, niissä on aina voimakkaampi maku ja niin lapsi oppii syömään monipuolisesti erilaisia makuja.
Mummin broileripyörykät ja nopea pottu-porkkanamuusi
Mummin broileripyörykät pienelle lapselle
400 g broilerin jauhelihaa
ripaus jauhettua inkivääriä
1 tl raastettua valkosipulia
2-4 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa
mustapippuria
1 kananmuna
1 dl vettä
2 rkl korppujauhoja
Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita hyvin laita valmis taikina hetkeksi jääkaappiin. Pyöritä levänneestä taikinasta kostutetuin käsin pyöryköitä ja laita pellille leivinpaperin päälle.
Paista 225 uunissa noin 15 minuuttia.
Peruna-porkkanamuussi mikrossa
1 iso tai kaksi pientä pottua
2 pientä porkkanaa
Pistele pestyihin pottuihin reikiä haarukalla. Pese porkkanat. Laita mikron kestävään kannelliseen kulhoon 2-3 rkl vettä ja lisää perunat ja porkkanat. Laita kansi päälle kypsennä mikrossa täydelle teholla n. 3 min. Silloin porkkanat, koosta riippuen, ovat pehmenneet. Ota ne pois ja jatka perunoiden kypsentämistä vielä n. 3-4 minuuttia koosta riippuen.
Kuori perunat, ja hierrä porkkanoista pois kuori. Muhenna juurekset haarukalla ja notkista vauvalle sopivalla maidolla tai vedellä.
Laita kaurahiutaleet ja leivinjauhe tehosekoittimeen ja jauha hiutaleet jauhoksi. Lisää joukkoon banaanit, munat ja mausteet ja aja kaikki tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Vuoraa muffinipelti paperisilla vuoilla ja pursota tai lusikoi taikina vuokiin. Muffinit eivät nouse paljon, joten vuoat voi täyttää melkein reunoihin saakka. Paista 200 asteessa 15 minuuttia.
Puuromuffinit valmispuurosta
1 Valio onni puuro puolukka ruis
2 rkl kookosmannaa
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 dl kaurahiutaleita
½ tl kanelia
Kotimaisia vadelmia (tuoreita tai pakastettuja)
Pensasmustikoita
Sekoita kaikki aineet yhteen ja jaa muffinivuokiin. Paina jokaisen muffinin keskelle yksi tai kaksi marjaa. Paista 200 uunissa n. 10 min koosta riippuen.
Tämä on lapsuuden kotini, isäni rakentama rintamamiestalo ja sen edessä on hänen veistämänsä lipputanko, jonka me yhdessä pystytimme. Kuva on otettu paljon myöhemmin, eikä lipputankokaan näy kokonaan, mutta siinä se on!
Kun on kasvanut sotaveteraanin tyttärenä, on Siniristilipulla suuri merkitys, lippu symboloi syvään juurtuneita arvoja ja se herättää paljon tunteita. Joka kerran, kun näen sen liehuvan, sydämessä läikähtää erityisellä tavalla. Isän kertomukset sodasta ja oma ymmärrys siitä kuinka hirvittävää se kaikki on ollut, tuo lipun liehumiseen omanlaisen kunnioituksensa.
Meillä lippu vedettiin Jollaksen rintamamiestalon pihalla salkoon kaikkina juhlapäivinä, nimipäivinä, syntymäpäivinä ja joskus vain siksi että oli kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä. Niin isä sanoi, aina saa liputtaa, kun siltä tuntuu.
Isä nuorena sotilaana
Kerran kun vedimme isän kanssa lippua ylös, se hulvahti maahan. Olin kauhuissani ja ripitin isää – Suomen lippu ei saa koskea maata! Isä totesi selittämättä, ykskantaan, minua katsomatta – tämä lippu ei minua häpeä… En unohda sitä hetkeä koskaan.
Isä veisti lipputangon itse. En tiedä mitä puuta se oli, mutta se kuivui yhden vuoden talon vieressä, ennen kuin se maalattiin ja me se isän kanssa laitettiin maahan. Olin ahkera apulainen, varmaan kuuden vanha, tai nuorempikin. Mutta muistan hyvin sen suuren kuopan, joka vuorattiin ensin muovisella pukupussilla (silloin jätesäkit olivat ruskeaa paperia) ja siihen kaadettiin loputtomasti sementtiä, johon tanko upotettiin yhdessä isojen kivien kanssa. Tangon päähän laitettiin sipulin muotoinen, hopeinen nuppi, joka taisi olla lasia. Ja tangossa oli ihan ylhäällä pieni mutka. Ei se veistäminen niin helppoa ole ja puu – se on luonnonmateriaalia. Mikä lie oksan kohta ollut tiellä.
Meidän nykyisen kodin pihalla on tietenkin myös lipputanko ja surullisin hetki sen äärellä on ollut se, kun nostin lipun ylös, laskeakseni sen yhden kolmasosan verran alas isäni hautajaispäivän aamuna. Siitä on jo kauan, melkein 20 vuotta, mutta asian muisteleminen saa edelleen kyyneleet silmiin.
Siellä se liehuu vapaassa tuulessa.
Lippu on siis yhä minulle tärkeä ja minusta se pitäisi nostaa useammin salkoon, kuin mikä Suomessa on tapana. Onhan se upea näky.
Meidän lipputanko ei ole puusta itse veistetty, vaan se on lujitemuovia. Sen pinta tulee muutamassa vuodessa aivan mustaksi kaikesta mitä ilmassa liikkuu. Ei ole kovin juhlava näky nostaa lippu likaiseen salkoon, joten se on säännöllisin väliajoin pestävä. Se ei ole kovin iso työ (koska Jari tekee sen, enkä minä…)
Tangon pultit irrotetaan ja tanko kaadetaan alas. Sitten vaan pesuhommiin. Olen pessyt sen itsekin pesusienellä ja Tolulla. Lika irtoaa helposti. Tällä kertaa se pestiin painepesurilla ja autonpesuharjalla. Olin valmistautunut myös narun vaihtoon, mutta yllätykseksemme myös naru puhdistui painepesurin suihkussa.
Tanko ei onneksi ollut ylös asti noin likainen. Tangon saa kaadettua pestäväksi, kun irrottaa vaan kolme mutteria, kauluksen toisella puolella on sarana ja tanko on yllättävän kevyt. Se ei oikeastaan paina mitään.
Marjaomenapuun oksat oli tiellä, eikä tankoa päässyt kaatamaan alas asti. Jari yritti silti pestä sen, mutta vesi ei suihkunnut tangon huippuun asti.
Ei auttanut muu kuin ottaa leikkuri käteen ja katkoa oksia pois tieltä.
No niin, tanko alhaalla ja pesu onnistuu!
Tangon kaataminen on joka vuosi vaikeampaa, sillä marjaomenaapuun oksat kasvavat kaatolinjan tielle. Koetimme kaataa tangon katkomatta oksia ja toivomme, että oksat olisivat joustaneet sopivasti, mutta tosin kävi.
Oli otettava Fiskarsin mainio teleskooppileikkuri käyttöön ja nips ja naps kolme valtavaa oksaa jouduttiin uhraamaan valkoisen lipputangon edestä. Mutta nyt on homma hoidettu ja juhannusaattona, Suomen lipun päivänä, lippu nousee valkoisena hohtavaan salkoon. Ja siellä se saakin liehua pitempään, kuin koskaan muulloin. Juhannusaattona liputus alkaa kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21. Se onkin ainoa päivä, kun lippu saa olla salossa yön läpi. Muulloin se on laskettava auringon laskiessa, kesällä kuitenkin viimeistään klo 21.
”Liputtaminen on hieno ja arvokas tapa näyttää iloaan ja korostaa syytä juhlaan. Liputtaminen on myös arvokas tapa osoittaa kunnioitusta tai kertoa surusta. Liputtamista ei tarvitse arkailla, lipun voi nostaa salkoon jo pienemmästäkin syystä.
Meillä Suomessa on varsin salliva liputuskulttuuri, mutta liputtamiseen liittyy vakavahenkisyyttä. On hyvä muistaa, että Suomi on yksi maailman parhaista maista. Siitä sopii iloita, ja Suomen lipun nostaminen salkoon on verraton tapa iloita itsenäisyydestä.”
Gua sha jadekivestä valmistettu lusikka on tarkoitettu kasvojen käsittelyyn ja se on erityisen hyvä silmänympärysiholle. Parantaa ihon verenkiertoa ja lymfanesteiden virtausta. Poistaa turvotuksen ja kirkastaa ihoa.
Gua sha ja Yin Your Skin ovat minulle kokonaan uusi, kokonaisvaltainen tapa hoitaa kasvojen ihoa ja omaa hyvinvointiani. Otin ensi askeleet siihen aikaisin maanantaiaamuna ja tulin ehkä samalla keksineeksi uuden tavan viettää ne varhaiset aamutunnit, jotka ovat usein olleet elämässäni vähän hankalia. Ja luultavasti lisään samalla myös omaa onnellisuuttani ja sitä kautta tuon hyvää oloa ja mieltä myös läheisilleni ja ehkä seuraajillenikin.
Olen huomannut, että kasvojen ihonhoito tulee sitä kiinnostavammaksi, kuta enemmän ikää karttuu. Monet alle neljäkymppiset naiset sanovat rakastavansa ryppyjä, mutta omalta kohdaltani voin todeta, että toisten rypyt ovat kauniimpia kuin omat. Syvät juonteet kulmieni välissä, saavat minut näyttämään synkiltä, hamsteripussit saavat selkeän leukalinjan katoamaan ja viimeisimpänä kurjuutena silmieni alle on tullut uudet epämääräiset pussit. Mikään näistä ei saa sydäntäni sykkimään onnesta. Jos joku muu niistä iloitsee, veikkaan vahvasti vahingoniloa!
Olen oppinut hieromaan sekä puhdistus- että hoitotuotteet kasvoilleni tehokkaasti niin, että teen samalla kasvohieronnan. Meikkivoiteen levitän myös hieromalla sen ihoon sormenpäillä tehokkaasti, sen olen oppinut ammattimaskeeraajalta. Iho näyttää sen jälkeen heleältä ja meikatut kasvot hehkuvat.
Gua sha kampa on tarkoitettu kasvojen, vartalon ja hiuspohjan käsittelyyn.
Nyt halusin tutustua Katja Kokon suunnittelemaan Yin Your Skin kauneudenhoitokonseptiin, jossa ”ikiaikaisten traditioiden viisaus ja tehokkuus yhdistyvät moderniksi hyvinvointielämykseksi. Yin Your Skinin sydämessä kohtaavat korealaisen ihonhoidon ainutlaatuinen tehokkuus, gua shan parhaat tekniikat, yin joogan meditatiivisuus ja sound heeling”
Koko konsepti on syvällinen ja siihen kuuluu juuri niitä asioita, joita elämääni kaipaan ja joita ilman olen ollut. Huomaan, että polkuni on vienyt minua tähän suuntaan ja toivon todella syvästi, että tästä tulisi minulle pysyvä rutiini.
Kosmeettinen gua sha on yhdistelmä perinteistä gua shaa, sidekudoshierontaa ja lymfaa
Heräsin maanataina viideltä ja nousin ylös. Olin hyvin levännyt, koska mieheni käytännössä komensi minut löysäilemään koko sunnuntain. Hän huomautti minulle sunnuntaiaamuna, että tapani on nousta sängystä ylös pää täynnä tekemättömiä töitä ja rynnätä suorittamaan päivää. Se on totta. Ja koska ajattelen jo illalla seuraavan päivän suorituksia, saatan nukkua yöni huonosti. Mutta maanataina olin pirteä ja levännyt, eikä minulla ollut päässäni yhtään pakkoa, ainuttakaan tekemätöntä työtä tai asiaa, joka vaatisi jotakin. Niinpä päätin avata paketin, joka oli odottanut sopivaa avaamisen hetkeä melkein kuukauden.
kuvassa oikealla on gua sha pro lasta kasvoille ja se on tarkoitettu vaativaan ja ammattilaiskäyttöön. Lasta on valmistettu bian-kivestä.
Paketti sisälsi kolme Ghua sha –ihonhoidossa käytettävää lastaa, joilla sivellään puhdistettua ja kosteutettua kasvojen ihoa. Avasin ensin paketit ja sitten ryhdyin tutkimaan Katja Kokon minulle lähettämää Yin Your Skin -verkkokurssia.
Olen viime viikolla useaan otteeseen lukenut, mitä kaikkea hyvää meditaatio tekee ihmiselle. Siitä oli sunnuntaina Hesarin jutussa, jossa toimittaja osallistui Yalen yliopiston onnellisuuden salaisuutta käsittelevälle kurssille. Yksi onnellisuustekijä on meditaatio. Luova johtaja Henrik ”Henkka” Hyppönen on meditoinut yli 20 vuotta joka päivä ja listaa sen asioihin, joista ei luovu. Minä olen ajatellut, etten ehdi meditoida. Olen idiootti.
Verkkokurssiin sisältyy mm. 10 ja 20 minuutin ohjatut meditaatiot. Ja niin sitten aamun erityisen ihanassa auringonvalossa istuin tyynyjen päälle olohuoneen matolle ja meditoin kymmenen minuuttia Katja Kokon ohjatessa meditaatiota videolta. Olisin halunnut jatkaa vielä, kun 10 minuuttia oli kulunut. Ajattelin – tätä haluan. Hesarin onnellisuusjutussa kehotettiin tekemään enemmän asioita, joista nauttii niin, että ajantaju katoaa. Olin siis jotenkin ytimessä.
Sitten otin käsittelyyn jadesta valmistetun gua sha lastan ja aloin tehdä kasvojen hoitoa yhdessä Katja Kokon kanssa, joka opasti minua kädestä pitäen verkkokurssin videolla. Se oli ihanaa. Aurinko paistoi ja sisään tuleva valo siivilöityi kevään vihreiden lehvästöjen läpi ja minä nautin. Silitin lastalla ihoani, ilman mitään kiirettä, selkeiden ohjeiden mukaisesti.
Yin your skin verkkokurssi maksaa 75 € joka oikeuttaa 8 kk pääsyn materiaaleihin ostohetkestä lähtien. Se kannattaa hankkia, sinä oppii niin paljon. Todellakin hintansa väärti.
Tämä kaikki voi kuulostaa vaikealta, huuhaalta, epäselvältä, liikaa aikaa vaativalta, mutta jos minä kykenen tähän, siihen kykenevät kaikki. Mutta aina ihminen ei ole valmis asioihin. Joskus oikea hetki antaa odottaa itseään. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun tein gua sha -kasvohoidon ja meditaation ja olen heti kirjoittamassa siitä todella innoissani. Mutta tästä tulee jatkokertomus, saatte kuulla lisää jatkossa siitä kuinka onnistun uusissa rutiineissa ja millaisia tuloksia syntyy, jos syntyy. Ajatukseni on, että minun aikaisille aamuilleni on nyt ihanaa tekemistä, jotain jota todella haluan ja joka tekee minulle hyvää.
Mistä on kyse?
Yin your skin –verkkokurssi. Katja Kokon suunnittelema kauneudenhoitokonsepti, joka hyödyntää korealaisen ihonhoidon metodeja ja kosmeettisen gua shan tekniikoita, joilla luvataan välittömästi hoitolatasoisia tuloksia.
Miltä gua sha -hoito tuntui?
Ihanalta. Hoidon jälkeen kasvojen iho tuntui hyvältä vielä monta tuntia.
Näkyikö muutoksia heti?
Näkyi! Vasemman silmäni alla on ollut ikävä uusi pussi. Se oli yksi syy miksi halusin tehdä hoitoa. Elin toivossa, että sille tapahtuisi jotakin, mutta en arvannut, että se lähti pois heti ensimmäisellä kerralla. Siihen selkeäsi kerääntyy nestettä ja varmasti tulee kerääntymän jatkossakin, mutta käsittely edesauttaa lymfakiertoa ja kiinteyttää ihoa, joten ehkä saan pysyviä tuloksia. Pussi ei palannut silmän alle vielä illallakaan.
Oliko hoito vaikeaa oppia?
Ei todellakaan ollut. Katjan video on todella hyvä, koska hoidon voi tehdä samaa tahtia hänen kanssaan, samalla tavalla kuin tekisi jotain jumppaa videolta.
Mikä oli parasta?
Yhden kerran kokemuksella parasta oli sekä meditaation että kasvohoidon tuoma rauha ja onnellisuuden tunne sekä se, että näin silmäpussin katoavan. Uskon tähän metodiin.
Mikä oli uutta?
Koko tekniikka oli minulle uusi, mutta jännää oli ajatus siitä, että meditaatio ja jooga hoitavat myös kasvojen kauneutta sekä se, että kasvoja hoidettaessa käsitellään myös niskaa ja korvien taustoja. Nämä olivat asioita, joita en ole ennen ajatellut.
Muita reaktioita?
Meditaatiossa edettiin chakroja pitkin. Kurkkuchakran kohdalla alkoi itkettää.
Mistä erityisesti pidin?
Yin Your Skin ihonhoitofilosofiassa termi anti-aging on korvattu termillä healthy aging. Se kuulostaa siltä mitä haluan ja ehkä silloin rypytkin voivat muuttua silmissäni kauniiksi.
Kenelle suosittelen?
Kaikille, joilla on tarvetta rauhoittua ja saada iho hehkumaan luonnollisella tavalla.
Elien Instalivessä leivoin mehevän raparperikakun, joka sopii yhtä hyvin arkiseen kesäiseen kahvipöytään, kuin kesän juhliinkin. Kakun juju on kahteen kerrokseen upotetut raparperinpalat jotka mehevöittävät kakun ja mausteet – kardemumma, appelsiininkuori, vanilja ja karvasmanteliöljy Kaikki eivät pidä karvasmantelin mausta, joten sen voi jättää poiskin, mutta ne jotka pitävät sen hienostuneesta vivahteesta lisäävät sitä muutaman tipan taikinaan korostamaan mantelin makua.
Tämä kakku on yhtä helppo leipoa, kuin tavallinen raparperipiirakka, mutta päihittää peruspiiraat herkullisella mehevyydellään helposti.
Vaniljakastiketta se ei varsinaisesti kaipaa, mutta eipä ole kakkua, jota aito vaniljakastike ei jalostaisi. Jos haluat pökerryttävän soosin, keitä se itse vaniljatangosta, kermasta, sokerista ja keltuaisista Mysi Lahtisen ohjeella.
Raparperi-mantelikakku
180° 50-60 min vuoka 22-25 cm
Kuvan kakku on paistettu 22 cm vuoassa
2,5 dl + 1 rkl hienoa sokeria 100 g huoneenlämpöistä voita 2 kananmunaa 2,5 dl kreikkalaista jugurttia 1 rkl appelsiinin raastettua kuorta 1 tl vaniljauutetta tai muuta käyttämääsi vaniljaa
Laita irtopohjaiseen kakkuvuokaan leivinpaperi pohjalle ja reunoille.
Pilko raparperit parin sentin paloiksi ja jos varret ovat kovin paksuja, halkaise ne.
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää sitten joukkoon jugurtti, appelsiinin raastettu kuori ja vanilja, jos käytät nestemäistä vaniljaa sekä karvasmanteliöljy.
Sekoita toisessa kulhossa keskenään yhteen kuivat aineet. Vehnäjauho, mantelijauho, leivinjauhe, sooda, kardemumma, ja vaniljasokeri, jos käytät sitä. Sekoita seos vähitellen voivaahtoon, noin kolmessa – neljässä erässä. Älä vatkaa, vaan sekoita rauhallisesti.
Laita puolet taikinasta vuoan pohjalle ja ripottele sen päälle puolet raparperin paloista. Lisää sitten loput taikinasta ja lisää sen jälkeen loput raparperit. Ripottele vielä kakun päälle mantelilastut ja 1 rkl hienoa sokeria. Paista kakkua noin 50-60 min uunin alimmalla tasolla. Anna kakun jäähtyä vuoassa n. 10 min ja siirra se sitten ritilälle jäähtymään. Koristele täysin jäähtynyt kakku tomusokerilla.
Mysi Lahtisen vaniljakastike
Tämä vaniljakastike on vaniljakastikkeiden aatelia. Vasta kun tällaista on maistanut, tietää millaista vaniljakastikkeen tulee oikeasti olla!
4 dl kermaa
1 vaniljatanko
3 munankeltuaista
2 rkl hienoa sokeria
1 dl vispikermaa
kaada kerma paksupohjaiseen teräskattilaan. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kerman sekaan ja lisää sinne myös vaniljatangon kuoret. Keitä kermaa hiljalleen noin kymmenen minuuttia. Ota kattila liedeltä.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi tilavassa kulhossa ja vatkaa sitten joukkoon vähän jäähtynyt, keitetty, vaniljainen kerma, josta on poistettu vaniljatangon kuoret.
Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna seos koko ajan vatkaten, kunnes kastike sakenee. Älä anna seoksen kiehua!
Nosta sitten kattila liedeltä ja vatkaa kunnes kastike on kylmää. Homma nopeutuu, jos laitat kattilan kylmään veteen.
Vispaa kerma vaahdoksi ja sekoita se aivan kylmään kastikkeeseen. Tarjoa kastike kylmänä.
Kuka oikeasti haluaa syödä voikukkia tai laittaa vaahteranlehtiä kreppien sisään, mitä on villiruoka? Entä villiyrtit?
Jotenkin villiyrtit kiinnostavat, mutta jaksaako sitä sittenkään innostua ja miten ne tunnistaa ja mitä ne nyt oikeastaan edes on?
Voi että! Villiyrtit ovat loputon Suomen luonnon aarreaitta eli Sami Tallbergin sanoin ”villi vihreä supermarketti” Ei tarvitse lähteä Kreikkaan poimimaan yrttejä, niitä saa totisesti ihan omalta kotipihalta ja läheisestä metsästä ja rannoilta. Eikä vain yrttejä vaan myös ruokaisia vihanneksia ja tietenkin marjoja ja sieniä myös.
Tapasin Sami Tallbergin Mitä tänään syötäisiin? Perjantai –ohjelman kuvauksissa aiemmin keväällä. Hän pyyhälsi sisään studioon ja nosti saman tien esille pussillisen kaikenlaista vihreää, jota oli kerännyt aamulla kotipihaltaan. Pieniä erivärisiä lehtiä. Jotkut tunnistin, kakkia en. Esimerkiksi pihlajan silmut olivat niin supussa ja pieniä, että oksistaan irrotettuina en tajunnut mitä ne olivat. Sami kehotti maistamaan ja yök! Niin karvasta! Mutta se oli ensimaku, seuraavaksi maistoin hienostuneen karvasmantelin ja Amaretto-liköörin maun. Sellaisia villiyrtit ovatkin, maku syvenee ja paljastuu vasta muutaman puraisun jälkeen. Voit katsoa ohjelman täältä. Sami on niin hauska – suosittelen!
Syötävän kaunista!
Sami Tallberg toi mukanaan myös kirjoittamansa Villiyrtti keittokirjan, (Redme.fi) villiyrtti-raamatuksikin sanotun kirjajättiläisen. Kun näin sen, tajusin että minullahan on tuo opus kotona.
Ymmärsin myös, että jos haluan valmistaa ruokaa villiyrteistä, minun ei tosiaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Riittää kun otan sakset ja korin käteeni ja laitan kengät jalkaani. Omalta pihalta löytyivät helposti vihreät ainekset moneen ruokaan.
Lauantaina oli ihana ilma, joka kutsui syömään kesäruokaa. Kävin torilla ja hallissa ja ostin uusia perunoita, parsakaalia ja kalaa. Lisukkeet aterialle halusin tehdä Villiyrttikirjasta.
Tein kauniin annoksen kirjan sivulta 100 Parsakaalia, kaunokaista ja salottisipulia. Kaunokaisia eli belliksiä, kuten minä niitä kutsun, kasvaa meidän nurmikolla, joten hakumatka ei ollut pitkä.
Reseptit
Salaatti oli mieto, herkullinen ja nosti kauneutensa tähden hienon päivän ja ulkona syödyn aterian vielä paremmalle tasolle. Ja innostuin kokeilemaan lisää. Katsoin reseptejä läpi ja etsin sellaisia joiden aineet löytyisivät kotoa.
Valmistin kirjan ohjeilla vielä voikukka-sinihomejuustosalaatin sekä nokkos-hamppukreppejä villiyrttitäytteellä. Kreppien kanssa kävi hullusti, kun meillä ei ollutkaan reseptiin tarvittavia hampun siemeniä. Korvasin ne manteleilla ja cashew-pähkinöillä. Hyvää tuli, mutta hampunsiemenistä tulisi varmasti kivaa rakennetta. Ensi kerralla laitan niitä!
Meidän piha on täynnä pieniä vaahteran taimia, jotka on kitkettävä pois. vaahtera siementää niin reippaasti. nämä lehdet ovat mahlasta tahmeita, hunajaisia herkkuja.
Keitä nokkosenlehtiä 15 sekuntia kiehuvassa vedessä. Sekoita kaikki ainekset ja pyöräytä blenderillä, kunnes ne ovat huolellisesti sekoittuneet. Anna taikinan turvota tunnin ajan huoneen lämmössä. Sekoita kreppitaikina vielä kertaalleen ja paista haluamasi kokoisia kreppejä.
Täytteeksi syötäviä villiyrttejä sesongin mukaan, salaatinkastiketta, merisuolaa mustapippuria myllystä ja lisäksi kauratuorejuustoa.
Minä käärin kreppien sisälle vuohenputken ja vaahteranlehtiä ja smetanaa.
Krepit maistuivat ihanilta. Niiden paistaminen oli hiukan haastavaa. Lieden tulee olla keskilämmölä ja lettu saa kypsyä niin että sen pinta on hyytynyt. Sitten ravistin pannua, kunnes lettu irtosi ja käänsin sen heittämällä. Lastalla kääntäminen ei onnistu, vaan kreppi hajoaa. Alapinta tuli todella tummaksi, mutta ei palanut tai maistunut pahalta. Ehkä taitoni paistamisessa ei riittänyt keittiömestari-tasolle, mutta lopputulos oli herkullinen ja kaunis.
Voikukkasalaatista Sami kirjoittaa kirjassa näin – Tästä salaatista ei voi olla pitämättä, ellei nyt jostain syystä inhoa sinihomejuustoa. Erikoisinta tässä on se, että lähes kukaan ei tykkää voikukasta sellaisenaan, mutta tästä salaatista pitävät kaikki.
Söin koko salaatin siltä istumalta! Onneksi tein vain puolet ohjeen annoksesta.
Tämä oli niin ihanaa!
Voikukka-sinihomejuustosalaatti
2 kourallista voikukanlehtiä (kukkia voi olla mukana)
4 rkl pähkinöitä (käytin saksanpähkinöitä)
200 g sinihomejuustoa huoneenlämpöisenä
1 dl salaatinkastiketta
Paahda pähkinöitä 180° uunissa niin maku voimistuu ja pyöristyy. Murskaa pähkinät käsin tai vetsellä. Sekoita puolet sinihomejuustosta salaatinkastikkeeseen joko haarukalla tai pallovatkaimella tasaiseksi kastikkeeksi ja murskaa loput juustosta karkeaksi palaksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.
Sekoita ainekset keskenään. Sekoita kastiketta villiyrteistä tehtyyn salaattiin. Annos on suuri, voit tehdä pienemmän annoksen tarpeesi mukaan.
Villiyrttikeittokirja
Kirja on oikea järkäle. Ihana järkäle. Jokaisesta kasvista on selkeä valokuva ja lajikuvaus. Sen jälkeen seuraa yksi tai useampi resepti, jossa kasvia on käytetty.
Sami Tallberg on tähtiravintoloiden huippukokki, keittiömestari joka tarjoilee villiyrttejä annoksissaan, mutta kirjan reseptien toteuttaminen ei vaadi eritystaitoja tai –välineitä. Se ei ole kirja, joka otetaan maastoon mukaan, sillä kovakantinen, 400 sivuinen järkäle on painava. Mutta ei sitä tarvitsekaan ottaa. Kauniisti toteutettu kirja kutsuu selaamaan sitä ja tutkimaan reseptejä. Äkkiä huomaa, että todella suuri osa villiyrteistä on entuudestaan tuttuja kasveja, joita on nähnyt koko elämän läpi.
Sami Tallberg ja Villiyrttikeittokirja ja kukkamekossa minä – tietenkin!
Resepteissä ilahduttaa niiden helppous. Kirja ei vie asiaa liian kauas, vaan päinvastoin se tuo luonnon ja sen antimet oikeastaan naurettavan lähelle. Ja tietenkin parasta on se, että reseptejä noudattamalla lautaselle päätyy herkkua. Eikä ainoastaan hyvää makua, vaan myös erittäin ravintorikasta superfoodia täynnä vitamiineja ja hivenaineita. Ja hei – ilmaiseksi! Ei tarvitse ostaa Perun rinteillä kasvaneita teeaineksia, kun voi jokamiehen oikeudella kerätä vitamiinit metsästä.
Puolen vuoden ajan ilmainen supermarketti on auki. Ja koko ajan oppii uutta. Samin kirjan ensimmäisessä painoksessa oli 49 kasvia, tämän vuoden painokseen niitä tulee 115. Metsässä on onni ja on superhienoa, että meillä on vielä puhdas luonto ja metsiä joissa vaeltaa ja päälle päätteeksi jokamiehen oikeudet, että kakki saavat nauttia metisen supermarketista. Voiko olla hienompaa asiaa! Nyt lähden metsään! moikku!
Hyvät neuvot huonekasvien hoitoon ovat kullan arvoisia. Viherkasvini ovat ystäviäni, melkein kuin lapsiani. Ne tarvitsivat keväthuoltoa ja minä neuvoja ja opastusta. Kutsuin ammattilaisen auttamaan, sillä yksin en olisi pärjännyt millään.
Johanna Vireaho on kasvi- ja puutarhaguru ja toimittajaystäväni, jolla on armoitettu viherpeukalo. Hän tuli auttamaan minua kasvieni kanssa ja sain häneltä paljon neuvoja ja vinkkejä ja ihan konkreettista istutusapua.
Viime talvi, joka tuntui olevan kuin loputon marraskuu, kuritti limoviikunani henkihieveriin ja viikunapuuhun oli ilmestynyt ohutta seittiä ja se näytti muutenkin riutuvan. Hopeaköynnökset olivat viettäneet pari vuotta minikokoisissa muoviruukuissaan, joissa ne ostin ja totesin että olen pulassa. Tarvitsisin apua ruukkujen vaihtoon sekä kosolti hyviä neuvoja. Niinpä kutsuin meille Johanna Vireahon. Johanna on puutarhatoimittaja ja viherstylisti ja hänellä on ystävänsä metalliartesaani-puutarhuri Eeva Tarkion kanssa HUONE ett RUM verkkokauppa, myymälä ja showroom Inkoossa. He tekevät tilauksesta vihersisustuksia ja järjestävät workshoppeja ja heillä on oma kotimaassa valmistettu vihersisustusmallisto.
Lähetin Johannalle kuvat kasveistani etukäteen ja kuvasin myös pari tyhjää paikkaa, jonne kaipasin jotain lisää. Kasvien hoitopäivästä muodostui opettavainen ja antoisa. Vanhat kasvit saivat hoitoa ja eteinen sai viherverhon – amppelin, jonka Johanna ja Eeva ovat suunnitelleet. Amppelin juju on kapea ja pitkä muoto, joka toimii loistavasti ikkunan edessä ja kasvit nauttivat valosta.
Ikkunan äärellä on kiinanruusu, joka oli aiemmin keväällä valtava, huima pusikko, mutta moni sen oksa oli paljas ja vain päässä oli rehevä tupsu lehtiä. Aiemmin se kukki jatkuvasti upeilla silkkipaperimaisilla kukilla, mutta nyt kukkia tuli vain silloin tällöin. Leikkasin sitä todella rajusti ja nyt siihen tulee vimmatusti uusia lehtiä. Se on aina ollut toispuoleinen pöheikkö ja toispuoleiseksi se sai myös jäädä. Rakastan sitä kovin! Olen saanut sen tyttäreltäni hoitoon ja se on kotiutunut meille ja asunut täällä jo vuosia. Lasipallo on terraaario, jossa hehkuu vihreään sammaleeseen istutetut minikokoiset pesäraunioinen, saniainen ja raitamatti. Johanna toi koko komeuden tullessaan HUONE ett RUMista. Pallo on ihana idea, koska sitä voi siirrellä tarpeen mukaan. Palloon lirautetaan vain puolisen desilitraa vettä niin, ettei vesi nouse yli pohjalla olevan kevytsoran.
Viherkasvien kasvien hoito on palkitsevaa ainakin silloin kun ne voivat hyvin tai ne saa tokenemaan jostain taudista ja alkavat kukoistaa uudelleen. Minä en ole mikään mikään viherpeukalo, joihinkin kasveihin vaan syntyy hyvä suhde ja homma toimii. Jotkut eivät menesty meillä minun hoidossani ja sen asian kanssa on turhaa taistella.
Kastelu ja taudit
Puhuimme Johannan kanssa paljon kastelusta. Kasvit on hyvä kastella säännöllisesti kerran viikossa kunnolla ja antaa sitten mullan kuivahtaa. Minulla kastelupäivä on torstaisin, mutta olen antanut osalle kasveista liian vähän vettä. Kun kasvi istutetaan on hyvä laittaa multaa niin, että ruukkuun jää pari senttiä tyhjää. Kun sitten kastelee, niin vettä tulisi kaataa niin paljon kuin tyhjään tilaan mahtuu. Jos kasveja kastelee tilkkasella silloin tällöin juuret joutuvat kärsimään kuivuudesta ja kasvi sairastuu helposti. Kasteluohje ei koske mehikasveja eikä kaktuksia ja toki kodin lämpötila ja kosteus vaikuttavat tarvittavan veden määrään. Kasveja ei pidä myöskään hukuttaa.
Käkkyrässä viikunapuussani oli kutsumaton vieras, vihannespunkki, joka iskee juuri liian kuivassa kituvaan kasviin eikä ollenkaan viihdy kosteudessa. Kannoimme potilaan ulos ja se sai torjunta-ainekäsittelyn.
Viikunapuu ulkona hoidossa. Johannalla piti multaa suuressa muovilaatikossa, jossa pienempien kasvien mullanvaihto oli helppoa tehdä siististi. Loistava idea! Multa myös säilyy kannellisessa laatikossa mainosti. Tämä oli minusta aivan huippuidea.
Spruzit, sekatöörit ja kaunis purkillinen hitaasti liukenevia, pitkään vaikuttavia lannoiterakeita, joita laitettiin jokaiselle kasville.
Viikon kuluttua ruiskutuksesta ja kunnon kastelusta viikunapuussa näkyivät toimenpiteet! Nyt se puskee tarmokkaasti ulos uusia lehtiä. Palkitsevaa!
Seuraavana käsittelyyn pääsi ennen niin upea kihararunkoinen limoviikuna. Sen pyöreäksi leikattu latva kesti monta vuotta tuuheana, kunnes viime talvena se pudotti lähes kaikki lehtensä ja ennen ennen läpinäkymätön latvansa harveni totaalisesti, Nyt siinä sojottaa vain muutama oksa. Johanna leikkasi sitä vielä entisestäänkin aika rajusti ja kaikki kuivat oksat poistettiin (niitä oli ämäpillinen) Kun oksia leikkaa, niistä alkaa valua valkoista maitiaisnestettä. Sen sa loppumaan, kun heti leikkauksen jälkeen suihkauttaa leikkuupintaan vettä. Saa nähdä miten puu selviää. On mahdollista että siitä tulee vielä tuuhea. Merkkejä on jo näkyvissä. Ostin sen juurelle seuraksi ja inspiraatioksi kaksi lankaköynnöstä, jotka istutettiin ruukun pinnalle.
Limoviikuna leikkauksen jälkeen.
Hopeaköynnökset pääsivät uusiin Susan Trontin kotimaisesta kivitavarasavesta käsin tehtyihin ruukkuihin. Ruukkuja saa ostaa Huone ett Rum:ista ja niitä voi myös tilata mittojen mukaan.
Meillä on takan reunalla kaksi hopeaköynnöstä, joissa on yli kuusi metriä pitkät versot. Niiden uudelleen istuttaminen oli aikamoinen homma. Ensin piti selvittää toisiinsa takertuneet versot, jotk aolivat solmussa keskenään. Sitten juuripaakku varovasti pois muoviruukustaan ja istutus uuteen kauniiseen käsintehtyyn ruukkuun ja versojen kiinnitys luikertamaan pitkin seiniä ja katon rajaa. Luoja kuinka ne ulottuivatkin pitkälle! Käynnnökset kärsivät operaatiosta hiukan, mutta alkavat jo toipua. Kiinnitystä täytyy vielä fiksata, mutta kasvit saavat nyt olla rauhassa hetken, että toipuvat.
Hopeaköynnöksen versot jatkavat matkaansa kuvan ulkopuolelle. Kunpa voisin vielä peittää takan ritilän katonrajassa, mutta enhän voi!
Täämä on meidän eteinen ja ensimmäinen asia, jonka näkee, kun astuu sisään ovesta on nyt vastakkaiselle ikkunaseinälle ripustettu amppeli – Viherverho. Nurkassa ruukussa on pesäraunioinen ja hienohelma ja niiden alle on istutettuina vielä kaksi piilokukkaa.
Johanna Vireahon ja Eeva Tarkion suunnittelema ja Suomessa valmistettu Viherverho -amppeli on helposti käsiteltävä ja se istuu kauniisti ikkunan eteen.
Viherverho amppelilaatikko toivottaa meidät tervetulleeksi kotiin joka päivä. Johanna toi valmiin istutuksen mukanaan. Se on Suomessa alumiinista valmistettu, kevyt ja siro amppeli, joka istuu kauniisti ikkunan eteen. Värejä on kolme: mustanharmaa, metsänvihreä ja valkoinen. Joahanna istutti laatikkoon alaspäin roikkuvan himalajan posliinikukan ja reunoille vahvalehtiset isoposliinikukat krinkle 8 ja kasteluohje on selkeä: 8 dl vettä, pitää säännöllisestä kastelusta. Ruukun pohjalla on kerros kevytsoraa eikä kasveja tarvotse pariin vuoteen ruukuttaa uudelleen. Toivon että posliinikukat riehaantuvat tuossa! vaikka eteinen antaa pohjoiseen, se on silti valoisa, mutta ei paahteinen. Luulisi että olosuhteet ovat täydelliset!
Kasvit tuo tunnelmaa ja pehmeyttä sisustukseen. Suosin suuria kasveja ja etsin sellaisia lajikkeita, joiden kanssa tulen juttuun. en onnistu kaikkien kasvien kanssa.
Olen innoissani näistä kahdesta hopeaköynnöksestä. Ne tuovat tosi paljon kodikkuutta kiipeillessään seinillä.
Palmut viihtyvät meillä hyvin. Voisi luulla etteivät ne tarvitse palon vettä, koska elävät kuumissa maissa. Mutta ajattelen aina niin, että jos on paljon lehtiä on myös kova jano.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vihreys tuo hyvää mieltä ja kun onnistuu jonkun kasvin kanssa, se palkitsee! Toivottavasti kirjoituksesta ja vinkeistä on jotain hyötyä ja iloa myös sinulle.
Eilen tehtiin taas Jarpan kanssa leivontaliveä ja tällä kertaa uunissa paistuivat suussa sulavat minimutakakut eli superhyvät suklaamuffinit. (Mä kyllä tykkään sanoa muffinssi) ja ihana, nopeatekoinen liekkipiiras eli flammkuchen.
Instagramin livet ovat ennen säilyneet Instastoryn puolella 24 tuntia, mutta enää niitä ei voi tallentaa sinne. Sen sijaan tallensin ohjelman IGTV:oon joten sieltä se löytyy edelleen, jos haluat katsoa kuinka kaikki tapahtuu.
Olen kuitenkin tavannut laittaa reseptit aina myös tänne blogiin ja niin nytkin teen, joten tässä ne ovat!
Flammkuchenin eli liekkipiiraan taikinaa on ihana käsitellä!
Sekoita aineet nopeasti yhteen taikinaksi ja anna taikinan levätä se hetki, kun otat täytteet esille ja uuni lämpenee kuumimpaan lämpötilaansa. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli niistä kaksi pellin kokoista ohuen ohutta pohjaa. Muodolla ei ole mitään väliä. Laita pohja pellille ja levitä sille täyte.
Täyte yhdelle piiraalle
2 rkl ranskankermaa 3 rkl silputtua kevätsipulia, ruohosipulia tai uuden sipulin varsia
Paista kuumassa uunissa niin, että piiraan reunat saavat selvästi väriä (omani lämpeää 230 asteeseen ja aikaa menee noin 8 minuuttia. Uuni saisi olla mielellään kuumempi. Leikkele palasiksi ja nauti!
Sulatettu ja jäähdytetty rasva kaadetaan taikinaan viimeiseksi.
kaikkein helpoin tapa täyttää muffinsivuoat on pursottaa taikina vuokiin. Täytä vuokia 2/3 verran.
Jätskin kanssa erityishyvää, mutta ei se jäätelö ole ollenkaan välttämätöntä. Nää maistuu ihanailta ihan sellaisinaankin! Ite en useinkaan ota jäätelöä niiden kanssa.
Suklaamuffinsit
Tämä ohje on perheessämme hyvin rakas. Herkulliset muffinit on helpot tehdä ja lapset tekevätkin näitä usein myös itse tarjottavaksi kavereilleen, vaikka koulupäivän jälkeen. Sisus jää mukavan tahmeaksi ja näihin tulee kyllä helposti himo. Vähän lämpiminä muffinit ovat hyviä myös vaniljajäätelön kaverina, jolloin ne muodostavat jo juhlavan jälkiruoan.
Suklaamuffinsit
Noin 12 kpl uuni 200°C n.10 min
100 g voita
2 munaa
2,5 dl sokeria
1,5 tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa
4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
0,5 tl leivinjauhetta
Laita muffinivuoat pellille valmiiksi. Sulata ja jäähdytä rasva. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää jäähtynyt rasva viimeiseksi. Jaa taikina vuokiin, jätä 1/3 osa nousuvaraa taikinalle. Paista uunin keskiosassa noin 10 min. Muffinien kuuluu jäädä kosteiksi keskeltä. Parhaita samana ja seuraavana päivänä.
P.S. Kuvat on napsittu videolta – siksi hiukan pehmeitä!
Tämä on meidän pionipenkki. Sen pituus on 12 metriä ja se ryöppyää pioneja, kun niiden aika on. Aiemmin siinä kukki keväisin näin kauniisti narsisseja ja helmililjoja, mutta nyt sipulikukat ovat miltei kokonaan kadonneet. Pionit onneksi eivät!
Koronakevään iloja on kuvitelma siitä, että olisi enemmän aikaa. Kohdallani on kyllä selkeästi kyse siitä, että käytän aikaani eri tavalla. Nyt olen mm. ajatellut tätä blogia ja sen aiheita. Jatkossa tulen kirjoittamaan selkeämmin muutamista aihealueista kuten isoäitiydestä, sisustuksesta ja designestä, ruuasta, muodista, kauneudesta, kodinhoidosta ja puutarhasta. Ja tietenkin ajankohtaisista asioista, jotka järisyttävät sisintäni.
Tänään alkavat puutarhapostaukset ja tarina alkaakin aika kaukaa.
Mehän asutaan vanhalla alueella Espoossa, Träskändan puiston kupeessa, talossa joka on alun perin rakennettu vuonna 1947. Me ostimme sen vuonna 1998 jolloin siihen tehtiin iso remontti ja laajennus. Piha sai vähän siipeensä siinä rytäkässä, mutta se oli ihan ok. Vanhoja omenapuita ja perennoita, vanha pihasauna ja leikkimökki, mikäs siinä.
Oli kuitenkin kaksi asiaa, jotka ärsyttivät minua tosi paljon – liian kapea pihatie ja muodottomat ruusukvitteni-pensaat ja niiden seassa kasvavat heinät, joita oli mahdotonta kitkeä pois. Lopulta etsin puutarhurin ja pihaan tehtiin vuonna 2011 mittava remontti. Se muotoiltiin uudelleen, liian vanhat omenapuut, pihasauna ja leikkimökki saivat lähteä. Piha täytettiin upeilla taimilla ja siitä tuli yksinkertaisesti jumalainen.
Taimia ennen istutusta vuonna 2011
Kaikkea oli, perennoja, puita, pensaita. Istutus kesti päiviä.
Yhdeksän vuotta piha on saanut kehittyä ja rehottaa oman onnensa nojassa. Se on elänyt omaa elämäänsä ja kuten Juha Metsäportti puutarhaa tehdessään sanoi, ne taimet jotka pihalla viihtyvät, tulevat valloittamaan pihan. Totta, niin kävi, mutta hoitamattomuus on myös latistanut sitä ja paljon kasveja on aivan turhaan kadonnut. Olen ollut siitä tosi surullinen, kun olen nähnyt sen kaiken tapahtuvan, mutta kesät olen ollut töissä ympäri Suomea eikä minulla ole ollut mitään mahdollisuutta antaa pihalle sitä hoitoa, jota se olisi tarvinnut. Puutarhurin palkkaaminen näin suurelle pihalle, jossa kukkia täytyy hoitaa, eikä vain leikata nurmea on valitettavasti liian kallista. (Se on tässä maassa kyllä ärsyttävää, kun kaikki tämän tyyppiset palvelut ovat niin kalliita) Juhan olisin kernaasti pitänyt pihaa hoitamassa, mutta elämä päätti toisin ja hän on nyt toisessa todellisuudessa, mutta aina minulla mukana yhdessä toisen minulle tärkeän puutarhaihmisen, Tommi Heinosen kanssa, kun hoidan puutarhaa.
Nyt ollaan siis tartuttu toimeen ja pienin askelin kevään ja kesän edetessä piha saa aikaamme ja toivottavasti onnistumme palauttamaan jotakin sen loistosta ja kukoistuksesta.
Nurmella kulkeva puro skilloja ja helililjoja, se on nyt vain muisto. Mutta ehkä ensi keväänä se taas kukoistaa!
Tässä kuvassa takana näkyvät myös pionipenkin narsissit. Nyt niitä on siellä kuusi.
Sipulikukat istutetaan syksyllä, mutta jo nyt voi tehdä jotakin. Juha teki etupihan nurmelle puron skilloista ja helmililjoista. Nurmi on muuttunut sammaleksi, mikä on oikeastaan ihanaa. Aiomme ruokkia ja hoitaa pehmeää sammalmattoa, mutta haluan kukkapuron takaisin. Nyt olen poistanut sammalen puron kohdalta ja levitimme siihen kalkkia. Pieniä laihoja sipuleita löytyi vielä maasta, mutta syksyllä laitan niitä lisää paljon paljon. Tahdon puron takaisin.
Sammal lähtee aika helposti pois istutustalikolla (jota mä kyllä kutsun haraksi), mutta siinä on miettimistä mihin viemme sen kaiken! Polvien alla suojana toimii hyvin kaupan kestokassi. Sen sisään voi jopa sujauttaa tyynyn pehmusteeksi ja näillä säillä lämmöneristeeksi.
Näin pieniä sipuleita sieltä löytyy. Mahtavatko kasvaa suuremmiksi? Kalkkia ne nyt ainakin saavat. Ja syksyllä isoja pulleita kavereita!
Tällainen se oli. Onhan tuo nurmikko kaunis, mutta sammalkin on kaunista. Ja taistelu sitä vastaan on väsyttävää. Sekä Juha että Tommi opettivat minulle kuinka tärkeitä ja kauniita pihalla ovat myös varjot. Rakastan niitä, koska ne luovat sekä nurmelle että talvella hangelle omat kuvionsa , jotka muuttuvat koko ajan.
Tulppaanimeri! Oi se on kutistunut nyt noin viiteen yksilöön…
Näin Juha ne istutti. Hänellä oli kaksi saavillista sipuleita, jotka hän heitti kukkapenkkiin. Sitten ne istutettiin niihin kohtiin, jonne putosivat. Luoja se oli hurja homma – mutta niin oli kukintakin hurjaa!
Toinen tulppaanimeri oli talon vieressä
Nyt penkistä nousee vain yksittäisiä tulppaanien lehtiä, joista rusakot tai peurat ovat vielä puraisseet palan pois.
Kovasti on tehtävää. Täytyy muistaa, että varttikin puutarhassa on enemmän kuin ei mitään!
Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lue lisää tietosuojasta.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
