Suolaiset suupalat sopivat juhlaan kuin juhlaan

Lohimoussella, tonnikalatahnalla ja sillikaviaarilla täytetyt juhlavat suupalat sopivat niin pikkujouluihin, itsenäisyyspäiväksi, ylioppilasjuhliin, jouluksi kuin uudeksivuodeksikin. Rakenna upeat tarjoilut näillä ohjeilla helposti

Suunnittelin kolme alkupalaleipää loppuvuoden juhliin. Leivät ovat kauniita suolaisia leivoksia, joiden täytteenä on herkullista lohimoussea, ihanaa tonnikalatahnaa sekä vaaleaa ja punaista sillikaviaaria. Leivät on kostutettu meheviksi hienostuneen makuisella kylmällä kalaliemellä, joka syntyy puolessa minuutissa Touch of Taste Kalafondista. Näyttävät ja juhlavat leipäset ovat yllättävän nopeat ja helpot tehdä.

Lohimoussetäyte

Lohimousseen käytin turkkilaista jogurttia saadakseni rakenteesta kuohkean. Sävyjä moussen makuun toin Kalafondilla, roseepippurilla ja Sriracha-chilikastikkeella perinteisten punasipulin ja tillin lisäksi. Koristelin lohileivät kirjolohen mädillä ja keitetyillä katkaravuilla, joissa on dippipyrstö.

Tonnikalatahnatäyte

Tonnikalatahnassa käytin korkealaatuista sertifioitua purkkitonnikalaa, majoneesia ja Touch of Taste Kalafondia, johon on käytetty MSC-sertifioitua kalaa. Touch of Taste fondeja on kätevä käyttää, sillä niitä voi lisätä ruokiin vaikka tilkka kerrallaan, ja ne säilyvät avattuna jääkaapissa ”parasta ennen” päivämäärään saakka. Leipien koristeeksi höyläsin juustohöylällä ohuen, koko kapean kurkun mittaisen viipaleen, jonka pujotin puiseen grillivarrastikkuun.

Sillikaviaaritäyte

Tein kahta eri sävyistä kaviaaria, jotta sain sillileipään kauniin värityksen. Valkoiseen tahnaan käytin vain matjessilliä ja kanamunaa kermaviilikastikkeen kanssa. Punaiseen kaviaariin raastoin keitetyn punajuuren, joita saa onneksi kaupasta vakuumiin pakattuina, valmiiksi keitettyinä. Koristeeksi sillileipiin tein nopean hyytelön punajuurella värjätystä kalaliemestä.

Kaikki tahnat sopivat myös voileipäkakun täytteiksi ja niitä voi hyvin tarjota sellaisenaan buffet- tai brunssipöydässä.

Käytin leipinä vaaleaa paahtoleipää ja tummaa makeaa saaristolaisleipää, joista leikkasin muotilla pyörylöitä. Muottina voi käyttää ohutreunaista lasia. Leivistä voi tehdä myös kolmioita, mutta reunat täytyy ensin leikata pois. Leipien ylijäämäpalat voi kuivattaa ja jauhaa korppujauhoiksi.

Jos haluat, voit tehdä edellisenä päivänä valmiiksi kaiken muun paitsi koristelun. Tee ensin leipien täytteet ja laita ne jääkaappiin tekeytymään. Laita punajuurihyytelö hyytymään ja leikkaa ja kostuta sitten leivät ja levitä niille runsaasti täytettä. Koristele leipäset vasta ennen tarjoilua.

Kalaliemikaikille leiville

Tällä liemellä kostutetaan kaikki leivät ennen niiden täyttämistä sekä käytetään sillikaviaarileipien hyytelökoristeeseen.

2 dl kylmää vettä

1 ½ tl Touch of Taste Kalafondia

Pienet lohimousseleivät

8 kpl

16 pientä leipäpalaa

kostutuslientä (katso erillinen ohje)

Lohitahna

200 g lämminsavustettua kirjolohta

1 dl turkkilaista jogurttia

1 tl Touch of Taste Kalafondia

1 tl roseepippuria

½ tl Sriracha-chilikastiketta tai muutama tippa Tabascoa

½ dl tillisilppua

½ punasipulia pieneksi pilkottuna

Koristelu

100 g kirjolohenmätiä

8 kokonaista katkarapua

8 cocktailtikkua

Poista kalasta nahka, rasva, mahdolliset ruodot ja myös tummaa pintaa jos se on kovin paksua Hienonna lohi haarukalla.

Sekoita kulhossa jogurtti, fondi, pippuri ja chilikastike. Lisää joukkoon tilli, punasipuli ja hienonnettu lohi. Sekoita ja laita tahna jääkaappiin maustumaan.

Leikkaa muotilla vaaleasta leivästä sopiva palat ja kostuta ne kylmällä kalaliemellä kevyesti toiselta puolelta.

Kokoa leivät levittämällä täytettä kostutetulle puolelle leipää. Laita kaksi leipää päällekkäin niin, että päällimmäisenä on kerros täytettä. Koristele kerroksella kirjolohen mätiä. Pujota katkaravut cocktailtikkuihin ja paina ne keskelle leipiä.

Pienet tonnikalaleivät

8 kpl

16 pientä vaaleaa leipäpalaa

kostutuslientä (katso erillinen ohje)

Tonnikalatahna

2 prk MSC-sertifioitua tonnikalaa (á n. 160 g)

1 maustekurkku pieneksi kuutioituna

1 dl ruohosipulia silputtuna

1 dl majoneesia

1 tl Touch of Taste Kalafondia

1 rkl sitruunamehua

Koristelu

8 pitkää kurkkuviipaletta

8 puista grillivarrastikkua

Valuta tonnikala ja sekoita kaikki tahnan aineet yhteen. Täytä kostutetut leivät kuten edellä.

Höylää kurkusta juustohöylällä ensimmäinen viipale. Se on pelkkää kuorta, heitä se pois. Höylää sitten kahdeksan ohutta viipaletta ja kuivaa niitä hiukan talouspaperilla.

Leikkaa grillitikuista n. 10 cm pois (taita ja siisti taitoskohta saksilla) ja pujota kurkkuviipaleet tikkuihin.  Mitä ohuempi kurkku, sen parempi. Työnnä kurkkutikut koristeeksi leipien läpi.

Pienet sillikaviaarileivät

Matjessillifileet myydään kahden fileen pakkauksissa. Käytin toisen fileen vaaleaan kaviaariin ja toisen punaiseen. Molemmissa kastikkeena on kermaviili, joka on maustettu makealla sinapilla. Makea tumma leipä on mehevöitetty kalaliemellä.

8 kpl

16 kpl pientä viipaletta tummaa makeaa leipää

kostutuslientä (katso erillinen ohje)

Vaalea sillikaviaari

1 matjessillifilee pieninä kuutioina

2 kovaksi keitettyä kananmunaa haarukalla hienonnettuna

½ punasipuli pieneksi silputtuna

1 dl kermaviiliä

1 tl makeaa sinappia

Sekoita kaikki aineet tahnaksi ja laita kylmään toviksi, että maut tasoittuvat.

 Punainen sillikaviaari

1 keitetty punajuuri raastettuna

1 matjessillifilee pieninä kuutioina

1 dl kermaviiliä

1 tl raastettua piparjuurta

1 tl makeaa sinappia

Raasta keitetty punajuuri raastimen pienellä terällä ja laita siivilään valumaan. Purista tarkkaan kaikki mehu pois. Säästä mehu hyytelöä varten.

Sekoita sitten kaikki aineet yhteen ja laita tahna hetkeksi jääkaappiin, että maut tasoittuvat.

Punainen kalaliemihyytelö

½ dl kostutuslinetä ja hiukan punajuurilientä.

2 liivatelehteä

Tee koristetta varten hyytelö. Laita kaksi liivatelehteä kylmään veteen pehmenemään.

Kuumenna punajuurilemellä värjätty kalaliemi pienessä kattilassa. Purista liivatteista vesi pois ja lisää ne kattilaan. Sekoittele, kunnes liivatteet ovat kokonaan sulaneet.

Kaada seos n. 10 cm halkaisijaltaan olevaan suorareunaiseen astiaan. Lientä saisi olla astiassa noin puolen sentin kerros. Nosta seos hyytymään jääkaappiin.

Leikkaa hyytelöstä kuutioita tai vinoneliöitä koristeiksi ja mauksi sillikaviaarileipien päälle.

Kostuta leipäviipaleet kylmällä kalaliemellä ja päällystä puolet leivistä reilulla kerroksella punaista sillikaviaaria, nosta päälle toinen leipäviipale ja laita sen päälle reilusti vaaleaa sillikaviaaria. Koristele kalahyytelöstä leikatuilla paloilla.

Maukkaita juhlahetkiä toivottelee

Hanna

Meidän jokavuotinen perinteemme on tehdä matka Tallinnan joulutorille ostamaan lahjoja ja hakemaan joulufiilistä. Eckerö M/S Finlandiassa syön myös aina ensimmäisen kerran jouluruokia ja ostan tuoksu-uutuuksia edullisesti joululahjoiksi.

Perillä Tallinnassa käymme joulutorin lisäksi parissa muussa kiinnostavassa paikassa. Ilman mitään kiirettä ehtii viettää ihanan ja monipuolisen päivän perillä. Se lataa akkuja ja tulee se tunne, että nastaa! Joulu on tulossa ja sydämeen tulee se sellainen erityinen jouluolo.

Lähdimme suoraan satamasta tutustumaan Tallinnan uusimpaan kauppakeskukseen T1 Mall of Tallinnaan. Sinne pääsee keskustasta nelosen raitiovaunulla, mutta me olimme liikkeellä autolla.

Jotkut liikkeistä olivat vielä avaamatta, mutta niitä oli vain muutama. Me tykättiin paikasta tosi paljon. Kauppakeskus on valtava, käytävät on leveitä ja mikä parasta, liikkeet olivat kiinnostavia. Tarjolla oli siis elämyksiä ja asioita joita ei ole kotona.

Yhdessä kerroksessa oltiin keskitytty pääasiassa kenkäkauppoihin ja saimme siellä äärettömän hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Mukaan tuli hienot maihinnousukengät hoito-ohjeineen ja -tarvikkeineen.

Virolaiset tekevät paljon erilaisia käsitöitä ja askartelukauppojen valikoimat olivat tosi hienot. Ilahduin myös paperikaupasta, jossa oli mykistävän hieno valikoima joulukortteja, lahjapapereita, paperikasseja ja lahjalaatikoita.

Sisustusliikkeistä kiinnostava on piensisustusta myyvä Valhalla, jonka takana on valokuvaaja Terja Talpsepp. Sohvatyynyissä ja keittiötekstiileissä kuvitus perustuu hänen luontoaiheisiin valokuviinsa. Rakastuin liikkeessä keinuun, vihreisiin ja valkoisiin marmorituotteisiin, puisiin lautasiin ja  kahvikuppien miellyttävään muotoon ja kuviointiin.

Parhaat jutut ihan Tallinnan ytimessä vanhassa kaupungissa

Tallinnan joulutori ei pettänyt tälläkään kertaa. Raatihuoneentori keskellä tunnelmallista vanhaa kaupunkia on jo sinänsä hieno. Torille pääsee monesta suunnasta ja kun tori sitten aukeaa silmien eteen, on näky kuin jostain onnellisesta joululeffasta. Valtava joulukuusi valoineen seisoo keskellä toria ja sen ympärillä olevista houkuttelevista myyntikojuista saa glögiä, pientä syötävää ja paljon lahjoiksi sopivia juttuja.

Minä ostin taas kerran upeita sukkia ja lapasia. Pidän siitä, että myyjät ovat itse tehneet tuotteet, joita myyvät. Edellisvuosina olen ostanut mm. lampaantaljoja, lampaannahasta tehtyjä pehmeän lämpimiä tossuja ja taidokkaasti neulottuja ohuita villahuiveja. Ostoslistalla saattaa olla myös villisika- tai hirvimakkaraa, savujuustoa ja hunajaa.

Jos kävelee Raatihuoneentorille Viru-katua pitkin, kuten suurin osa ihmisistä kävelee, kannattaa piipahtaa virolaisia käsitöitä myyvissä liikkeissä. Siellä tekee oikeasti mahtavia löytöjä. Esimerkiksi siellä on supertrendikkäitä pahkakulhoja, kauniita puisia leikkuulautoja ja käsintehtyjä puisia keittiövälineitä. Viru-kadulla on myös Rukis kahvila, jonka katossa välkkyvät suuret kristallikruunut muuten hyvin maanläheisesti sisustetussa tosi viihtyisässä kahvilassa. He leipovat siellä itse kaiken ja paakareiden työtä voi seurata kahvitellessaan.

Kadun toisella puolella on kristallimyymälä, josta saa ihanat värilliset kristallilasit joulupöytään 6 kpl n. 70 €, mallista riippuen. Olen ostanut sekä itselleni, että lahjoiksi noita käsinhiottuja laseja. Pidän eniten sarjoista, joissa kaikki lasit ovat erivärisiä.

Suosittelen kahta ruokapaikkaa, jos on tarvetta syödä lounasta (tai pidemmällä visiitillä illallinen). Lusikas osoitteessa Aia 7, on erittäin hyvä ja toinen aina ihana paikka on Sfäär, osoitteessa Mere pst 6E, jossa sattui lauantaina olemaan tarjolla mieltä ja kieltä hivelevä brunssi pöytiin tarjoiltuna. Kumpaankin ravintolaan kävelee Raatihuoneen torilta alle kymmenessä minuutissa.

Pari muuta ihanaa vierailun arvoista paikkaa on 6.12. avautuva taidenäyttely Piparkoogi Maania, jossa piparkakkutaikinasta on tehty kaikkea mahdollista leningeistä enkelinsiipiin. Näyttely on auki tammikuun alkuun saakka. Tallinnan käsityömessut Laulukentällä pidetään tulevana viikonloppuna 7.12.–9.12.

Kotimatkan nautinnot ja hankinnat

Kotimatkalla istuimme hetkeksi juttelemaan Eckerön keittiömestari Kai Honkamäen kanssa. Olisin voinut kuunnella hänen juttujaan kokonaisen päivän. On se mahtavaa sitoutumista, kun ihminen rakastaa ruokaa ja käy harjoittelemassa kokkaamista maailman huippuravintoloissa ja sitten hän tekee ruokaa minulle ja tuhansille muille suurella intohimolla ja taidolla. Ai ai. Juhlamenu maistui herkulliselta. Söimme rauhassa ja nauttien. Ensin kalat, sitten hiukan salaatteja, sen jälkeen leikkeleet ja maksapatee, joka on mun herkkua ja sitten siirryimme pääruokien kimppuun. Mestari Kai itse leikkasi minulle juhlavasta joulukinkusta herkkuviipaleet. Ja kyllähän ne laatikot on niin hyviä, kun saavat rauhassa paistua laivan uuneissa. Eckerö M/S Finlandialla tehdään yli 80% ruuista itse, alusta saakka, laivan omassa keittiössä. Ruuassa panostetaan satokausiajatteluun ja ruuan kotimaisuuteen. Se on minusta oikeasti hirveen hieno juttu. Ja siis Eckerö M/S Finlandia purjehtii muutenkin Suomen lipun alla, eli on kotimainen laivayhtiö. Peukutan!

Tänä vuonna juhlitaan Viron sataa itsenäisyyden vuotta ja sen kunniaksi pöydässä on aina myös joku virolainen perinneruoka. Virossa jouluna syödään ohraryynien kanssa pehmeäksi haudutettua hapankaalia ja sianpaistia. Aikamoista herkkua sekin. Tässä juuri on buffetpöydän juju. Tarjolla on paljon kaikenlaista ja uusia juttuja voi maistaa aluksi vain lusikallisen. Jos maku oli mieleinen, voi aina ottaa uuden lautasen ja hakea lisää. Kaikkea ei tarvitse ottaa kerralla. Silloin voi hyvällä omallatunnolla maistella, eikä tule ruokahävikkiä.

Ruuan jälkeen menin hankkimaan viimein ne tuoksuvat joululahjat laivan kaupasta, koska ne ovat siellä 20–25% maahintoja edullisemmat. Säästöllä maksaa jo laivamatkojen hinnan. Kysyin henkilökunnalta ihanimmista uutuuksista ja päädyin Carolina Herreran aistillisen Good Girl EdP -tuoksuun 70,90 € (maissa n. 100,90€), jonka pullo on ihana naisellinen kenkä. Toiseksi lahjaksi ostin myös uutuuden, Diorin JOYn, sekä saman tuoksuisen kosteuttavan vartalovoiteen. JOY on pehmeä ja energinen tuoksu, johon ihastuin täysin ja taisipa käydä niin kivasti, että ostinkin kaksi settiä – toisen itselleni.

Ihanaa joulunaikaa ja hyvää joulufiilistelyä kaikille sopivin maustein

Hanna

Kuolema marraskuussa. Juuri näin TV-uutisista kuinka mun elämä on kuolemaa vaille valmis. Istun liikaa. Hyvä Luoja sentään. Jo 10 minuutin yhtäjaksoinen istuminen on jo sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavaa toimintaa. Tavallaanhan tämä on helpotus, koska ei tarvitse enää sitäkään stressata. Se, että nousisin tästä kirjoittamasta aina kymmenen minuutin välein, ei tule tapahtumaan. Tai että ajaessani vaikka Lahteen keikalle, ajaisin vanhaa tietä ja pysähtyisin aina 14 kilometriä ajettuani tienposkeen liikkumaan. No way!

Koko tämä ajatus sopii loistavasti marraskuuhun. Marras tarkoittaa osapuilleen samaa kuin kuollut ja olen osapuilleen kuollut joka marraskuu. Täydellinen balanssi. Taistelen, että pysyn hereillä ja juon litrakaupalla kahvia, sekin lienee tappavaa, mutta välttämätöntä. Lisäksi palelen koko ajan ja vieressäni seisoo aamusta iltaan marras-mörkö, joka väistyy ainoastaan niinä hetkinä, kun olen hyvässä seurassa tai aurinko paistaa. Se poistuu myös runsaalla määrällä suklaata, valkoisia vehnäjauhoja, sokeria ja rasvaa, mieluiten samassa paketissa.  Okei se poistuu myös, jos lähden Fustratunnille, mutta mikä siinäkin on, että olen koko ajan hiukan kipeä. Hankalaa treenata sairaana. Viimeksi treenitunnilla Juho (Fustra-ohjaajani) venytti minua. Makasin lattialla ja hän väänsi koipiani. Minun tehtäväni oli olla rento ja hengittää. Se olikin suurin piirtein kaikki mihin kykenin.

Tänään menin lääkäriin koska korvaa on särkenyt monta päivää. Ajattelin että sieltäkö se kuolema nyt tulee, korvasta? Oli vähän flunssanpoikasta jo pari viikkoa sitten. Otin kuitenkin silloin influenssarokotteen samalla, kun olkapäähäni tykitettiin viisi muuta rokotetta tulevan Afrikan matkan takia. Pieni kiukkuinen ja sitkeä nuha on vaivannut siitä asti. Mutta sehän on tavallaan perusjuttu. Nuha kestää kaksi viikkoa. Mutta tuo kipeä korva. Välillä vihlaisee niin peijakkaasti ja ajatus yhdeksän tunnin lennosta niin, että korva on tulehtunut, ei hirveästi kiinnosta. No siis lääkäriin. (On muuten ihan sairaan ärsyttävää, kun ne huutavat sukunimen niin kovaa, kun kutsuvat vastaanotolle. Kaikki päät kääntyvät katsomaan, jotta mikä sitä Sikke Sumaria vaivaa ja pettyvät ihan hitokseen, kun näkevät mut. Tulevat sairaammiksi siitä ihmiset.)

Lääkäri tutki nielun, korvat ja poskiontelot. Terve. Mutta entä kipu? Tohtori painoi leukanivelien kohtia ja parkaisin.  Eli korviin säteilee kipua aivan jumissa olevista leukalihaksista. Nyt kiinnostaisi tietää, mikä Fustraliike auttaa siihen vaivaan! (Vaikka taidanpa tietää – samat liikkeet jotka auttavat hartiajumeihin. Ja arvatkaapa mikä toiminto pahentaa hartia ja niskakipuja? No se sama tappava istuminen tietenkin. Mikä hullu paradoksi. Tappava työ. Kirjoittaminen. (Puhumisesta tykkäänkin kyllä yhtä paljon ja sitä voi tehdä liikkuessaankin, mutta mitä se tekee leukanivelille?)

Kuolemaa siis odottelen tässä, kuten marraskuuhun sopii, mutta sitä ennen on paljon tehtävää.

Lähden siis Afrikkaan, Sansibarille viemään sinne silmälaseja optikkojen kanssa, enkä aio kuolla sitä ennen, koska he tarvitsevat ne lasit siellä ja olen kärsinyt rokotusten vaivan.

Joulukin on tulossa ja haluan lähettää joulukortteja ja tavata jouluna perheeni ja ystäviä. Lisäksi haluan nähdä Josef Frank –näyttelyn Design museossa, johon en ole ehtinyt mennä ja Samujin uuden liikkeen Kämpissä. (Jonka on suunnitellut edellisen kauden Suomen kaunein koti tuomari Aleksi Niemeläinen kollegoineen eli Futudesign.) Lisäksi haluan leipoa suklaakakun, jossa on pystyssä kokonaisia päärynöitä, lukea Keplerin uusimman ja Michelle Obaman Minun tarinani.

Eli tässä syy miksi blogissa on ollut hiljaista. Kamala kiire. Tappava kiire.

En kuitenkaan ole ollut toimetonna, vaan kirjoittanut muita juttuja. Ja varsinkin kuvannut. Sekin on aika huvittavaa. Homma menee nimittäin iin, että olen kuvannut ja tehnyt perustöitä niihin juttuihin jotka julkaistaan Afrikan matkan aikana. Ettei blogiin tule silloin taukoa. Näettekö tässä jonkun paradoksin?

Sen verran nauratti omat jutut, että marras-mörkö katosi. Kohta menen saunaan ja sitten katsomaan Yle Arenasta Babylon Berlin –sarjaa. Se on loistava. Katsokaa se ja ymmärtäkää yksi asia. Babylon Berlin sarjan budjetti oli 40 miljoonaa euroa. Sarjassa on 16 jaksoa. Yhden jakson hinta on sama kuin suomalaisen kokoillan elokuvan budjetti keskimäärin on. Että jos et muuten katsoisi, niin katso tästä syystä. Tavallaan sarja kyllä ahdistaa, koska vaikka se on fiktioita, se voisi olla totta. Elämä on ollut kovaa v.1929 ja kovaahan se on nytkin. Marraskuussa ja Suomessa. Samankaltaisia ongelmia on paljon.

Mutta hei – hyvällä mielellä tämä viikko!

Love – for ever yours – Hanna

Hohoi Viroon matkaajat! Naapurimaamme on hieno ja upea ja siellä on paljon muutakin nähtävää, kuin Tallinnan vanha kaupunki. Eikä tarvitse edes olla rohkea tai mitenkään villi persoona, että voi tutustua moniin ihaniin paikkoihin, jotka totisesti ovat näkemisen arvoisia. Minä luulin, että kaikki ovat jo käyneet Telliskivessä Kalamajan alueella, mutta hui hai! Eipä se niin olekaan. Olen seilannut lahden yli Eckerö Linellä, vaikka kuinka monta kertaa ja kirjoittanut matkoista yhtä monta blogia. Blogeissa kerron hienoista paikoista pitkin poikin Viroa, kannattaa katsoa ne läpi ja lähteä matkaan. Kokoan niistä luettelon tämän blogin loppuun. Mutta ensin matkustetaan Tarttoon!

Tartto sijaitsee Etelä-Virossa 2,5 tunnin ajomatkan päässä Tallinnan satamasta. Se on yliopistokaupunki ja Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen henkisenä pääkaupunkina, kuten Wikipediassa sanotaan. Virolaisen ystäväni mukaan sieltä ei puutu mitään muuta kuin meri. Itse en koe sitä puutteena. On siellä kuitenkin kaunis Emajoki joka virtaa Tartton kaupungin läpi.

Halusin mennä Tarttoon katsomaan Viron kansallismuseota, Eesti Rahva Muuseumia, koska olin kuullut siitä ylistäviä lausuntoja. En pettynyt. Museo on vaikuttava, hauska, oivaltava se on wau-arkkitehtuuria ja siellä vierailusta nauttivat kaikenikäiset matkaajat.

Lähdimme reissuun Eckerön aamulaivalla, joka lähtee Länsi-Satamasta klo 9.00. Lähtöaika on mukavan leppoisa, vaikka asuisi kauempanakin. Me lähdimme matkaan omalla autolla, mutta Tarttoon pääsee Tallinnasta kätevästi myös bussilla ja junalla. Bussimatka kestää n. 2,5-3 h ja aikataulut löytyvätä täältä. Junalla matka taittuu aavistuksen nopeammin juna-aikatauluja voi tarkastella täältä.

Matkaan lähtiessä aamupalaa ei tarvitse syödä kotona, Eckerön M/S Finlandian loungessa sekä buffetissa on tarjolla monipuoliset aamiaiset ja kannattaakin syödä sellainen ihan tukevasti niin jaksaa mukavasti Tarttoon saakka.

Minusta laivan loungessa on parasta mysli, jugurtti ja marjat ja buffetissa munakokkeli, karjalanpiirakat ja kaurapuuro. Mutta mä olenkin tosi monotoninen aamiaisten suhteen. Syön aina samaa. Tarjolla on kuitenkin vaikka mitä herkkuja, kuten tietysti sillejä, salaatteja, pekonia, pottuja, lettuja, pullaa, porkkanakakkua…

Tuliaisten oston päätin jättää paluumatkaan, joten aamiaisen jälkeen aika kului kirjaa lukien.

Joskus joku epäilee Viron maanteiden kuntoa. Sen huolen voi jättää taakseen, sillä tiet ovat kunnossa ja bensa-asemiakin on ihan sopivien välimatkojen päässä. Tosin en tykkää pysähdellä matkalla, joten tankkaan auton aina joko kotona ennen lähtöä tai heti Tallinnan keskustan ulkopuolella.

Ajo sujui rattoisasti ja perillä Tartto näytti meille kauneimmat kasvonsa upeassa auringonpaisteessa. Ajoimme suoraan museolle, joka on keskustan ulkopuolella Raadin kaupunginosassa paikalla, jossa Neuvostoliiton aikana sijaitsi yksi koko Neuvostoliiton suurimmista sotilaslentokentistä.

Koko Tartton kaupungin historia on hyvin rankka, siihen voi tutustua helpoiten Wikipediassa. Mua koskettaa tämän pienen naapurimaamme kohtalot aina niin kovasti, että rintaa raastaa lukea noita juttuja, mutta toisaalta se mitä Viro on tänään, on valtavan hienoa. Upeat naapurimme!

Museo siis rakennettiin entiselle kiitotielle ja olinkin ylpeä itsestäni, kun tajusin museon muodon olevan kuin koneen nousukiito. Tosin sen ymmärtämiseen ei ihan hirveästi tarvita…

Sisään johtavan nielun koko on niin suuri, ettei sitä voi oikein edes käsittää. Silti se on kevyt ja ilmava. Samaa suuruutta on aulatiloissa ja ravintolassa. Museorakennus kulkee joen yli ja ikkunoista avautuvat maisemat ovat todella kauniit.

Museon ovat suunnitelleet arkkitehdit Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane, jotka voittivat suunnitelmallaan Viron järjestämän arkkitehtikilpailun. Rakennuksessa on paljon symboliikkaa. Ajatuksena on ollut suunnitella rakennus, joka kuvastaa avointa toiveikasta tulevaisuutta kaikkine upeine mahdollisuuksineen paikalle, jossa aiemmin sijaitsi Tartton kaupungin avoin haava, sotilaslentokenttä, joka muistutti ajasta, jolloin Viro oli menettänyt itsenäisyytensä ja Tarttoa hallitsi jatkuva voimakas lentomelu ja ilmapiiri kaupungissa oli uhkaava.

Olin vaikuttunut aivan kaikesta mitä näin.

Museossa on kaksi pysyvää näyttelyä. Kohtaamisia kertoo tavallisista virolaisista ihmisistä, jotka ovat eläneet maassa eri aikoina ja Uralin kaiku, kertoo suomalais-ugrilaisista kansoista. Molemmat näyttelyt on rakennettu viimeistä teknologiaa hyödyntäen. Se tekee vierailusta elämyksen kaikenikäisille. Osa tiedosta on kuunneltavissa ja osa luettavissa, molemmat myös suomen kielellä.

Siellä kävellessäni mietin, millainen on oltava sen ihmisen mielikuvituksen ja tiedon, joka osaa koota tällaiset kokoonpanot. Jos tekisin vain yhden matkan Viroon, tekisin sen epäröimättä tänne.

Kun viimein lähdimme pois museosta, oli jo nälkä ja päätimme mennä venäläiseen Vassilissa ravintolaan, joka oli saanut hyvät arvostelut. Ravintolan sisustus ei ollut mitenkään merkittävä, mutta valitsimme kummatkin listalta kievilästä kanaa ja hyvä ettemme lautasia nuolleet, niin hyvää se oli. Annos ei ollut kevyt, mutta nälkäkin oli kova, joten se meni just nappiin. Suosittelen.

Meidän matkamme jatkui Saarenmaalle, jonne on pitkä ajo Tarttosta, lauttamatkoineen aikaa kuluu 5,5 h joten oli syytä lähteä ajamaan. Seuraavalla kerralla jään yöksi ja tutustun kaupunkiin juurta jaksain. Yliopistokaupungissa tapahtuu paljon, siellä on paljon kauppoja, ravintoloita ja viehättäviä kahviloita. Ne on mentävä kokemaan. Tarttossa on kiinnostavia joulutapahtumia mm. Viron suurimmat Joulumarkkinat Tartu Näitusedin messukeskuksessa 30.11.-2.12. Raatihuoneen torin joulumarkkinat 8.12. klo 11.00-17.00 ja Joulukaupunki Tartto -tapahtuma 02.12.2018 – 10.01.2019 Raatihuoneen torilla sunnuntaisin enne jouluaattoa.

Eckerö Linellä on hyviä hotellipaketteja myös Tarttoon ja hotellesita valitsisin ilman muuta tämän.

Kotiin seilasimme sitten parin päivän päästä Tallinnasta klo 18.30 lähtevällä M/S Finalndialla, josta ostin korillisen kosmetiikkaa. Ja pari joululahjaa, jotka kuitenkin hellyin antamaan saajilleen jo nyt. Niin siinä aina käy!

Matka oli ihana ja on aivan varmaa, että menen Tarttoon pian uudelleen. Haluan nähdä sen talvella, kun kulttuuritarjontaa on paljon ja kesällä, kun se on kauneimmillaan!

Ja sitten ne kaikki hyvät linkit minne mennä Virossa:

Ihana päivä Tallinnassa

Upeat hoidot ja hieronnat koko perheelle

Hyvät ravintolat hiukan keskustan ulkopuolella

Kiinnostava Nõmmen alue, tori ja ravintolat

Pärnu

Saarenmaan matkavinkit

Moottoripyöristä kiinnostuneiden Viro

Päivä Tallinnassa

Tässä on vain osa. Loput löydät kun laitat Googlehakuun: Apublogit Hanna Eckerö – tee se ja nauti matkoista enemmän!

Hanna

Tiedättekö, joskus mun päivät on sellaisia, että musta tuntuu kuin olisin nyrkkeilysäkki. Iskuja satelee vasemmalta ja oikealta. Ja siis en tarkoita tulis huonoja juttuja. Tulee vaan ihan kaikkea. Paljon. Se on jotenkin koomista tää mun elämä. No siis tähän tapaan kuin esmes eilen. Mutta hommahan alkaa tietysti jo edellisenä päivänä.

Sunnuntaina heräsin hiukan kurkku kipeänä ja otin iisiä koko päivän. En myöskään jaksanut tehdä ruokaa ja mentiin syömään Mountainiin intialaista. Me tilataan aina sama annos. Mountain special. En ota riisiä ollenkaan vaan lapioin sen ihanan ruoan suuhuni naan-leivällä. (Jota en osaa onneksi tehdä itse. Vaikka toisaalta, mistäs tiedän kun en ole koskaan kokeillut. Ai ja miksikö onneksi? Se on vähän liian hyvää) Pienessä ähkyssä sitten apteekin kautta kotiin. Ostin Echinaforcen nielusuihketta ja reippaasti sitten suihkautin sitä kurkkuuni ja jumankeka se kirvelee kurkkua, jos on hyvä tulehdus siellä aluillaan. Vaan mitäpä siitä, jos parannuskeino sattuu tai lääke on pahaa, se tehoaa, eiks niin.

Kello oli viisi, kun istuin nojatuoliin ja nukahdin oikeastaan saman tien. Nukuin tunnin tuolissa ja kömmin kuudelta sänkyyn, josta heräsin yhdeksältä. Sitten katsottiin HBO:lta TRUST joka on järkyttävän hyvä. (Maratonivaroitus) Ja taas nukahdin ja olisin nukkunut vielä, vaikka kuinka, kun kello soi varttia vaille kuusi. Menin Huomenta Suomeen Nina Rahkolan ja Tero Karhun haastateltavaksi. Kummatkin on mun suosikkeja. Hyväntuulisia, aitoja, asiallisia, positiivisia toimittajia, jotka paneutuvat työhönsä ja ovat ottaneet asioista selvää etukäteen. Oli tosi kiva pieni sessio. Aiheena oli Kaamoksen hallinta stressinpurku. Jäi tosi kiva fiilis. (PAM)

Katsoin puhelinta, kun lähdin Akateemisesta, jossa Huomenta Suomi kuvataan ja olin saanut viestin, että ystävälle täytyy lähettää migreenilääkettä joutuin ja säädin sen (PAM)

Ajoin himaan tekemään duunia ja lähetin jutun ja kuvat Meidän Mökki –lehden toimitukseen. Olin jutusta jotenkin sitä mieltä, että olis täytynyt puristaa enemmän, mutta sinne se meni. (PAM)

Sähköpostiin tuli harmillinen viesti, jossa ei ollut päätä eikä häntää. (PAM) Kirjoitin yhden työn puoleen väliin ja sitten olikin aika hiukan siivota, koska mulla oli kiinnostavan uuden projektin tiimoilta tapaaminen meillä ja kamat oli vähän hujan hajan. Ja samalla tajusin, etten itse asiassa muista viittä tärkeää asiaa, jotka siihen palsuun sisältyi. Paniikki (PAM) aloin puristaa nuppia mutta sehän ei mitään auta. Joten siivosin ja sit muistin. Helpotus (PAM)

Tän uuden projektin teko jännitti hulluna ja olin aika varma, etten onnistu siinä (PAM) mutta kuinkas kävi – se meni hyvin (PAM)

Tajusin etteihän mulla ole oikein soveliasta tarjottavaa vieraalle (PAM) mutta sit tajusin, että on mulla ja tein avocadonäkkärit ja hän tykkäs niistä. (PAM) Hän oli muutenkin ihana ja sellainen rauhoittava tyyppi. Siitäkin tulee (PAM)

Vielä tuli yksi hämmentävä meili, joka piti selvittää ja säätää (PAM) ja sitten lehtijutusta tulikin kaksi kiitosta (PAM) (PAM)

Tässä vaiheessa kello oli siinä neljän hujakoissa ja olin jo aivan raatona. Olin nytkähdellyt oikeaan ja vasempaan jo niin monta kertaa. Sitten ryhdyin kokkaamaan ja vedin ihan lonkalta reseptin ja ruuasta tuli a-i-v-a-n-s-a-i-r-a-a-n hyvää. Pastaa, suppiloita, kermaa, voita ja zuchinikuutioita. Chiliä ja veeässää. (valkosipulia) Tästä ei aiheutunut tönäisyä.

Loppuilta menikin oikeastaan vuoteessa tellua katsellen, kun katsottiin se Trust loppuun. Itkin tosi paljon, koska ihmisten raakuus satutti. En voisi kyllä missään olosuhteissa toimia niin, kuin siinä toimittiin. Sarja perustuu löyhästi tositapahtumiin miljardööri J. Paul Gettyn pojanpojan Paul Getty III:nen kidnappaukseen. Tästä tulee monta (PAM) (PAM) (PAM) (PAM) (PAM).

Ainakin 18 iskua eri suunnilta. Vaan yhtenä päivänä. Must se on jotenkin paljon. Siinä tulee just se nyrkkeilysäkki fiilis. Että vois panna kaikki viestimet kiinni (miks en laittanut??) ja vaan leipoa.

Ymmärtääköhän kukaan tätä? En tiijjä mutta tänään ei o iskuja sadellut kumpaankaan suuntaan. Harmonia is here! (PUS)

Hanna

♥️

Hämäränäkö ja autoilu. Meillä oli kaunis ja valoisa, ihana syksy, mutta marraskuu on armoton. Vaikka taivaalla ei olisi pilven hattaraakaan, ovat aamut ja illat hämäriä ja pimeitä. Sadepäivinä näkyvyys heikkenee entisestään. Ratin takana saa olla skarppina, kun näkyvyys sekä näkö heikkenevät. Juttelin kauppakeskus Redin Specsaversin Anna-Riitta Ripatin kanssa hämärällä ajamisen tuomista näköhaasteista ja ratkaisuista niihin.

Hämärässä jokainen näkee huonommin, kuin valossa. Se on ihan selvä juttu ja mitä enemmän vuosia kertyy, sitä haastavampaa silmän on mukautua valon määrän vaihteluihin ja sitä enemmän valoa ihminen tarvitsee nähdäkseen kunnolla.

Teksti jatkuu kuvien jälkeen

Silmät tottuvat hitaasti hämärään, kun sinne siirrytään kirkkaasta valosta. Hämärässä ajaessa silmiin tulee kirkkaita valoja ja heijastuksia tiheään ja niihin täytyy tottua aina uudelleen. Siksi häikäisyä täytyy koettaa estää kaikin mahdollisin tavoin.

Kun ikää karttuu voi silmissä olla jo kaihin alkua ja lasiaissamentumia (pisteitä ja läpinäkymättömiä hiukkasia) jotka häiritsevät näkemistä. Näkö muuttuu yleensä pikkuhiljaa ja siksi näöntutkimuksessa pitäisi käydä kahden vuoden välein. Vanhat silmälasit voivat olla jo liian heikot tai muuten vääränlaiset.

Itselläni näkemistä kiusaavat sekä hajataitto että ikänäkö. Käytän välillä silmälaseja ja välillä piilolinssejä, jotka räätälöitiin minulle Specsaversilla. Aiemmin minun oli vaikeaa nähdä selkeästi mm. nopeusrajoituksia. Liikennemerkkien ääriviivat tuplaantuivat enkä erottanut selkeästi että onko siinä nyt 80, 100 vai 120. (Siitäkö mun ylinopeusakot johtuvat?!)

Kun käytän laseja tai piilolinssejä, näkö on selkeä ja merkit erottuvat ilman vaivaa. Ja onhan se hirveän tärkeää, koska ajan tosi paljon ympäri Suomea luentomatkoilla ja juontokeikoilla. Enää silmät eivät myöskään väsy, kuten aiemmin, kun ajoin ilman laseja.

Hämärällä ja pimeällä ajaessa on erityisen tärkeää, että laseissa on heijastamaton pinta, ettei lasien sisäpinnoilla elä jatkuva valoshow kiusaamassa näkemistä. Kuten esimerkiksi huonoissa aurinkolaseissa tapahtuu, kun linssien sisäpinta peilaa valoja. Minä saan siitä migreenin.

Iltapäivällä, kun lähdetään töistä kotiin, on liikenteessä väsyneitä ihmisiä. Silmätkin ovat silloin väsyneet. Aika huono yhdistelmä. Jos on työskennellyt koko päivän näyttöpäätteen äärellä, silmät ovat helposti myös kuivat. Kuiviin silmiin puhaltaa vielä auton lämmityslaite ja ne kuivuvat lisää. Samalla näkökin voi huonontua tilapäisesti, varsinkin kun iltapäivällä on alkanut jo hämärtää. Jos kuivat silmät vaivaavat kannattaa käsillä olla silmätippoja ja asiasta kannattaa mainita myös optikolle. Optikko voi arvioida, minkä tyyppistä silmien kuivuminen on ja antaa ohjeita siitä, minkälaiset kostutustipat sopisivat parhaiten.

Specsaversilla on saatavilla myös hämärässä ja pimeällä ajamiseen keltaisen sävyiset Ultradrive-linssit. Kannattaa muutenkin mainita optikolle, jos ajaa paljon jolloin silmälaseihin voidaan valita juuri ajamiseen parhaiten sopivat linssit.

Yhdeksän vinkkiä hämäräajoon

Silmät eivät ole niin nopeat kuin jalkamme

Kun siirtyy kirkkaasta sisävalaistuksesta ulos hämärään ja ratin taakse, eivät silmät ole vielä tottuneet hämärään. Täydellisesti ne tottuvat siihen puolessa tunnissa, mutta 5-10 minuutin kuluttua tilanne on kuitenkin parempi. Liikkeelle kannattaa siis lähteä rauhassa.

Mieti minne katsot

Lähelle näkee hyvin, siihen missä auton valot ovat kirkkaat. Vaara piilee hämärässä, siinä kohdassa, missä hirvet ja ilman heijastimia kulkevat lapset kulkevat. Pidä katse siellä mihin ajovalot loppuvat ja hämärä alkaa.

Tarkista näkösi

Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen näkö tulisi tarkistuttaa vähintään kahden vuoden välein. Hajataitto pahentaa häikäisyä ja sitä voidaan korjata silmälaseilla ja piilolinsseillä. Myös monet sairaudet kuten diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta voivat heikentää näköä. Käy siis säännöllisesti näöntutkimuksessa!

Silmälaseihin pinnoitteet

Silmälasien pinnoitteilla ehkäistään lasien sisäpinnoille tulevia näköä häiritseviä heijastuksia. Liikenteessä valoja tulee monista suunnista ja lasien sisäpinnoilta peilaavat valot estävät hyvää näkemistä, siksi ajolaseissa tulisi olla heijastamaton sisäpinta.

Tuulilasi ja peilit

On tärkeää, että auton tuulilasi on puhdas eikä vain ulkopuolelta, vaan myös sisäpuolelta. Puhtaista peileistä näkee hyvin, mutta ne voivat myös heijastaa pimeässä muun liikenteen valoja ikävästi. Säädä sivupeilit niin, etteivät ne häikäise ja napsauta taustapeili ilta-asentoon, jos se ei mene siihen automaattisesti hämärässä.

Auton sisävalot 

Autossa on paljon valoja myös sisällä. Himmennä mittariston ja navigaattorin valot, ellei se tapahdu automaattisesti autossasi.

Arvioi aika oikein

Suhteuta ajonopeus keliin. Ylipäätään tunnin välein täytyisi pitää tauko ja lepuuttaa silmiä. Älä arvioi ajoaikaa liian optimistisesti. Kesällä matkaan kuluu aina vähemmän aikaa kuin muulloin.

Pitkät ja lyhyet valot

Jos autossasi on kaukovaloautomatiikka, käytä sitä. Se ei koskaan nuku, vaan muistaa vaihtaa lyhyet pitkiksi ja päinvastoin tarvittaessa. Jos automatiikkaa ei ole, muista vaihtaa valot, että näet hyvin, mutta et häikäise muita.

Turvaväli

Hämärässä turvavälin tarpeellisuus korostuu. Edessä ajavan kirkkaat takavalot ja välähtelevät jarruvalot häikäisevät. Pidä etäisyyttä niihin.

Silmät ja ajatukset kirkkaina liikenteessä!

💚

Hanna

Mehukkaat broilerin rintafileet hautuvat uunissa mozzarellan, minitomaattien ja pinaatin kanssa.

Puhelin soi ja multa kysyttiin, että käytänkö fondeja? No totta maar käytän. Aina olen käyttänyt. Syvennän melkein kaikkien ruokien makua fondeilla. Muiden tekemien reseptien lihaliemikuutiot korvaan aina sopivalla fondilla. Niissä resepteissä, joita itse teen ruokablogiini, on ensisijaisena vaihtoehtona aina fondi liemikuution sijaan.

Miksi näin? Koska fondit maistuvat raikkailta, niitä on helppoa annostella juuri sopiva määrä ruokaan tilkka kerrallaan, eikä niissä ole paljon suolaa. Jääkaapissani on aina aika rivi Touch of Taste fondeja. Arvostan myös sitä, ettei Touch of Taste fondeissa ole käytetty aromivahventeita eikä hiivauutetta.

Eniten käytän kana- ja kasvisfondia, joita saa myös luomuna, kuten lihafondiakin.
Lihafondien puolella on monta vaihtoehtoa, joita vaihtelen tilanteen ja fiiliksen mukaan. Valikoimassa on hienoja makuyhdistelmiä. Lihafondeista häränlihafondi on maustettu punaviinillä ja riistafondi kanttarelleilla. Vasikanfondi käy kaikkiin liharuokiin ja kalafondilla saa helposti makua kalaruokiin. Aasian makujakin löytyy kahta erilaista. Katso koko valikoima täältä.

Fondien juju on siinä, että niiden tekemiseen on käytetty paljon aikaa, vaivaa ja raaka-aineita. En ehdi, osaa, enkä jaksa keitellä liemiä paahdetuista luista, lihoista, vihanneksista, juureksista ja yrteistä ja lisätä sitten joukkoon vielä puna- tai valkoviiniä ja muita herkkuja. Mutta otan mielelläni ruokaan niiden maut, kun joku muu on tehnyt työn puolestani.

Viime viikolla tein broilerin rintafileistä ihanaa nopeasti valmistuvaa ruokaa uunissa. Ruoka oli valmista vain noin puolessa tunnissa ja broileri pysyi ihanan mehukkaana. Lisukkeeksi keitin pitkäjyväistä valkoista perusriisiä. Ohje on ohessa. Lupaan, että maistuu ja onnistuu helposti. Lisää reseptejä ja inspiraatiota löytyy täältä

Touch of Taste fondit ovat aitoja liemiä tiiviissä muodossa.

Kermaiset broilerin rintafileet

Broilerin rintafileet uunissa

Raaka-aineet

4 kpl broilerin rintafileitä

2 rkl öljyä

2 tl kuivattua timjamia

suolaa

mustapippuria

2 valkosipulinkynttä

2 dl vettä

2 rkl Touch of Taste kanafondia

2 dl kuohukermaa

1 rkl Touch of Taste kasvisfondia

3 rkl vehnäjauhoja tai 1,5 rkl maissitärkkelystä

250 g miniluumutomaatteja

70 g baby pinaattia

tuoretta timjamia

1 pallo 125 g mozzarellajuustoa

Riisi

3 dl raakaa riisiä

7 dl vettä

2 rkl Touch of Taste kasvisfondia

Ota broilerin rintafileet huoneenlämpöön puoli tuntia ennen kuin alat valmistaa ruokaa. Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.

Mausta fileet kevyesti suolalla, mustapippurilla ja kuivatulla timjamilla.

Laita öljy kuumalle pannulle ja paista broilerin fileitä kummaltakin puolelta 3-4 minuuttia. Laita paistetut fileet öljyttyyn uunivuokaan.

Laita paistinpannu takaisin levylle ja paistele siinä valkosipulia keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää vesi ja kanafondi ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada liemi uunivuokaan fileiden joukkoon ja laita vuoka uuniin n. 10 minuutiksi kunnes liemi alkaa porista vuoassa.

Sillä aikaa halkaise tomaatit, viipaloi mozzarella kahdeksaan viipaleeseen ja paista babypinaattia pieni hetki pannulla niin, että se kutistuu ja muuttuu pehmeäksi. Sekoita vehnäjauhot tai maissitärkkelys ja ruokalusikallinen kasvisfondia kerman joukkoon.

Ota vuoka uunista ja kaada kermaseos vuokaan. Laita fileiden päälle mozzarellaviipaleet ja lisää ympärille tomaatit, pinaatti ja tuoretta timjamia. Laita vuoka takaisin uuniin n. 20 minuutiksi, kunnes broileri on läpikypsää, mutta ei kuivaa. Aikaa ei voi tarkkaan sanoa, koska fileiden paksuudessa on suuria eroja.

Herkkuhetkiä ruokapöytään!

♥️

Hanna

Koti on mun turvasatama, joka alkaa jo kotipihasta. Päivän paras hetki on se, kun ajan kotipihaan työpäivän jälkeen. Sammutan auton moottorin, työnnän oven auki ja istun siinä autossa ihan hetken, päästän ulos pitkän huokauksen ja kuuntelen hiljaisuutta. Siitä alkaa mun koti-ilta.

Eteisessä pudotan kaikki tavarat käsistäni siihen lattialle ja potkin kengät pois jaloistani. Sen hetken voimaan voin aina luottaa. Olen kotona. Siellä ei maailman tuulet hirveästi heiluta, kotona voin tehdä ihan mitä haluan, ihan koska haluan ja voin näyttää ihan siltä miltä satun näyttämään.

Voi olla, että yksityisyyden ja rauhan kaipuu korostuu, kun ammatti on julkinen. Tavallinen työpäivä on usein kauhean repaleinen ja monitahoinen, nopeatempoinen ja tietysti edustan itseäni koko ajan kaikkialla. Koti-iltaa viettää kaikesta sellaisesta vapaa Hanna.

Kun tulen kotiin, vaihdan saman tien päälleni verkkarit, T-paidan, villasukat ja yleensä myös villapaidan. Niissä roikottelen kotona kaikkina vuorokaudenaikoina.

En tee mitään idyllistä ja ihanaa, vaan oikeastaan lakkaan tekemästä mitään. Se on just kaikkein parasta. (Tietenkin ’en tee mitään’ tarkoittaa eri ihmisille eri asioita)

Kun olin pieni, me asuttiin omakotitalossa ja kerrostalot olivat musta tosi jännittäviä. Kun me ajettiin Laajasalon kerrostalojen ohi, mietin aina, että olis kivaa, jos talon julkisivun vois leikata pois ja vois nähdä mitä kaikkea ihmiset tekevät kodeissaan just sillä hetkellä. Kuinka erilaisia ihmiset ovat?

Meillä kotona –sivusto on nyt tavallaan toteuttamassa tän mun lapsuuden jutun lauantaina 10.11. Siitä tulee varmaan ihan hirveän hauskaa. Juttu toteutetaan Instagramissa kuvakilpailuna, jossa osallistujien kesken arvotaan 1000 €:n lahjakortti Finnish Design Shoppiin. Paras kuva voittaa herkut unelmien koti-iltaan! Tuu mukaan ja katso arvonnan säännöt tarkemmin täältä.

Mä en tiedä millaisen kuvan itse sinne instaan laittaisin, mutta kisaan voi osallistua myös Instastoryn kautta ja meidän koti-iltaa voi silloin lauantaina seurata sieltä. Ja se on kyllä harvinaista, sillä en yleensä laita stooreja meiltä kotoa. Jos osallistut instastoriesilla tägää story @meillakotonafi (Meilläkotonalla on oikeus repostata nämä kuvat omaan instastoriesiin)

Mä myös osallistun tietenkin Meillä Kotona Facebook-tapahtumaan, se löytyy täältä ja siihen voi osallistua kaikki.

Opin lapsuudenkodistani tärkeitä asioita, kuten että työ ensin ja sitten huvi. Siihen kuuluu esimerkiksi se, että tiskit tiskataan, ennen telkkarin katsomista ja sänky pedataan joka aamu ja vaatteita ei ole pitkin poikin jne. En noudata mitään noista säännöistä, jos ei huvita. Joskus huvittaa ja joskus ei.

Meillä on käynyt 12 vuotta sama maailman paras siivooja. Eija on hoitanut pyykit, ikkunat, jääkaapin siivouksen ja puutarhahuonekalujen korjauksen, haravoinnin ja kukkien kastelun ja aivan kaiken kerran viikossa. Hän kiillottaa tiskipöydän ja lieden niin kuin kukaan muu ei kykene ja torstai on siksi viikon paras päivä. Rakastan siisteyttä, mutta voin silti potkia kengät jalostani ja jättää ne keskelle eteistä. (Mitä en koskaan sallinut lapsilleni.) Siisti koti ON ihana ja tärkeä. Ja ehkä se on niin, että kun on perus siistiä, niin viikon garderobi sohvan selkänojalla ei stressaa. Tarvittaessa ne saa siitä pois minuutissa.

Me asutaan kotona kahdestaan mieheni kanssa. Jari ei koskaan moiti mun erilaisia kasoja ja pyytää anteeksi omiaan. Sanon aina, ettei haittaa. Mutta oikeasti en kestä sitä, että hän jättää eteisen kaapinovet auki. (What an issue!)

Me hengataan vähän liikaa koneella molemmat. Minä tutkin reseptejä ja puutarha- ja sisustus juttuja ja mies endurovideoita.

Netti on koukuttava. Mutta mulla tällaiset ihanat kuvat vievät mennessään. Kauneus inspiroi ja voin hukkua pitkiksi ajoiksi selaamaan netistä kauniita asioita. Saan ideoita, jotka toteutan, mutta siihen toteuttamiseen voi kulua ihan älyttömän kauan aikaa. En ehdi ryhtyä toimeen, mutta kun se hetki koittaa, että ryhdyn, kaikki tapahtuu ryminällä.

Kotona vain minä kokkaan ja välillä se tarkoittaa kiinnostavia kokeiluja, hienoja herkkuja ja joskus vanhoja tuttuja ruokia. Välillä (usein) sitä että mikrossa lämpiää Thai Cubet. Emme koskaan juo viiniä iltaisin kynttilänvalossa, vaan minä juon illalla mielelläni ison lasin maitoa.

Koska istun aivan liikaa, mun lonkan koukistajat laulaa välillä (aina) hoosiannaa ja ne kaipaavat venytystä. Venytän niitä iltaisin ainoalla tarpeeksi leveällä tyhjällä seinällä, joka meillä on. Se on tylsää, koska siihen ei näy telkkari ja paikka on vähän ankea.

Kaiken tekemisen ja hengailun aikana voin harrastaa myös yhtä intohimoani – pyykinpesua. Hifistelen pyykkäämisen kanssa. Pesen mitä vain ja aika harvoin mikään menee ns. vihkoon. Joskus mietin sitä, että osaavatkohan ihmiset enää pestä lainkaan nyrkkipyykkiä? Mun mummi opetti mut pesemään villat ja silkit käsin just oikein ja huuhtelemaan kolmeen kertaan. Kaikkea ei voi pestä koneessa, mutta monet asiat voi ja kuivausrummulla hifistely kuuluu myös mun intohimoihin.

Mieheni on urheiluhullu gentleman. Jos tellusta tulee jotain mitä mä haluan katsoa ja samaan aikaan tulee jotain ”tää on pakko nähdä” -urheilua, hän katsoo omaa ohjelmaansa puhelimesta. Usein me katsotaan kuitenkin samaa kanavaa ja koska me molemmat ollaan alalla, me kommentoidaan ohjelmia paljon ammatilliselta kannalta. Se on kivaa.

Mullahan leffat menee ihan tunteisiin ja saatan itkeä holtittomasti tai nauraa ihan hulluna hänen kainalossaan (joka on kodin paras paikka) mutta mies, jonka työ on kameran takana, on aina ihan cool. Poikkeuksen tähän tekee, kun suomalainen saa mitalin. Silloin on viileys kaukana.

Meillä on kotona tosi rentoa. Ja usein rentous tiivistyy saunanlauteille, jossa me maataan limittäin, koska laude on kamalan kapea ja vähän lyhyt. Mutta se sopii meille, koska lähekkäin on just hyvä olla meillä kotona.

Ihania koti-iltoja jokaiseen kotiin – muista osallistua FB-tapahtumaan ja kuvakisaan!

Love

Hanna

Mulla on taas autouutisia! Auto on minulle välttämättömyys työni takia ja haluan nauttia niistä monista tunneista, jotka ratin takana vietän. Siksi haluan, että autoni on toimintavarma, että se ei ole bensasyöppö ja että kyyti on pehmeää ja melutonta. Lisäksi haluan, että mahdollisimman suuri osa auton hallintalaitteista on ratissa ja että näen hyvin autosta ulos. Omassa Renault Talismanissa nämä jutut toteutuvat, olen kirjoittanut siitä täällä, mutta halusin silti koeajaa Renault Kadjarin.

Maaseudulla, huonoilla teillä

Kaikki alkoi viime joulukuussa Espanjassa. Menimme pienelle reissulle sinne mieheni kanssa ja vuokrasimme auton käyttöömme. Kun vuokra-auto luovutettiin meille, se oli Renault Kadjar.

Yllätyimme siis iloisesti, koska Renault on tuttu peli. Kadjarissa oli hyvin samanlaiset hallintalaitteet, kuin omassa Talismanissani, joten sitä oli kiva alkaa ajaa. Lisäksi auton tietokone tarjosi mukavan yllätyksen. Sen navigaattori toimi myös suomeksi. Siitä on iloa, kun ajelee vieraassa ympäristössä eikä tunne teitä eikä oikein suuntiakaan. On helpottavaa, kun kieli on oma äidinkieli ja auto toimii kuten kotonakin.

Matka alkoi siis tosi positiivissa fiilisissä, vaikka olimme Malagassa vasta myöhään yöllä. Ja sama fiilis pysyi yllä koko matkan ajan. Korkea Kadjar oli näppärä vuoristossa ja huonoilla maalaisteillä. Nautimme molemmat sen ajamisesta seikkailuillamme vuoristossa. Koska autolla saattoi ajaa mihin vain, tien kunnosta välittämättä löysimme upeita uusia paikkoja.

Kadjarin kanssa kotona

Innostuin Espanjan reissulla Kadjarista kovin ja nyt koeajoin sitä sitten viikon verran täällä kotoisemmissa maisemissa ja sain myös täydellisen opastuksen sen käyttöön. Onneksi, sillä autosta löytyi ominaisuuksia, joita en ollut tajunnut Espanjassa. Esimerkiksi automaattisesti toimiva lähi-ja kaukovalojen vaihto.

Kadjar on niin sanottu crossover -auto eli siihen on yhdistetty tila-auton ja katumaasturin ominaisuuksia. On kivaa, kun auto on korkea. Siihen on helppo nousta ja siitä on helppo poistua ja autosta näkee hyvin ulos. Lisäksi me ollaan aika pitkiä koko perhe ja tuntuu kivalta, kun pään yläpuolelle jää tilaa. Etuvetoisena se on kiva talvellakin ja jos haluaa, sen voi hankkia myös nelivetoisena. Se on auto, joka sopii monenlaisiin tarpeisiin.

Renault Kadjarissa tykkäsin erityisesti:

Pystyssä pysyneistä ostoksista

Tavaratilan muunneltavuudesta

Auton korkeudesta

Moottorin tehokkuudesta

Pehmeästä ja mukavasta kyydistä

Muotoilusta

Monitoiminäytöstä

Avaimettomuudesta

Siristä!

Juttu jatkuu kuvien jälkeen!

Kun kuljettaa tavaroita – ainahan jotain on mukana

Tein viikon aikana kaksi pitempää reissua ja ajelin Kadjarilla myös kaupungissa. Saarenmaan mökkimatkalla lähtiessä tavaraa oli vähän mukana, vain pari vaatekassia, mutta palatessamme auto oli pullollaan tavaraa. Kotiin oli tuotava kaikenlaista tarviketta ja ostan Saarenmaalta myös aina hunajaa, pähkinöitä, luonnonkosmetiikkaa ja vaikka mitä ihania juttuja joululahjoiksi.

Kuljetan mielelläni kaikki ostokset ja muut tavarat aina auton tavaratilassa ja arvostan suuresti Kadjarin yli 470 litran vetoisen tavaratilan ominaisuuksia.

Tavaratilan voi jakaa kahteen yhtä suureen osaan nostamalla sen pohjasta välitason pystyyn. Silloin luukkuun muodostuu sekä syvennys että tukeva seinämä ja ostoskassit pysyvät pystyssä ja tavarat paikoillaan. Ei tarvitse sitten kauppareissun jälkeen kaivaa ostoksia luukun vihoviimeisestä nurkasta. Tavaratilan luukussa on kädensijat, joilla luukun saa suljettua käsiä likaamatta.

Kadjarin takapenkkien sekä toisen etupenkin selkänojat on helppo taittaa alas, kun täytyy kuljettaa paljon tavaraa. Koska takapenkkien selkänojat taittuvat erikseen on tavaratila muunneltavissa monella tavalla ja mukaan mahtuu pitkiäkin kuljetettavia tavaroita ja silti myös yksi tai kaksi matkustajaa.

Kun tavaratila on näin hyvin suunniteltu ei tule kiusausta laittaa kasseja tai muutakaan kuljetettavaa etupenkkien taakse. Pienessäkin kolarissa ne lentävät sieltä ikävästi pitkin poikin ja voivat olla hyvinkin vaarallisia matkustajille.

Jotta ohitustilanteet sujuisivat turvallisesti, autoni täytyy kiihtyä. Kadajrilla ohitukset sujuvat reippaasti ja silloin kun voi vaan ajella ohittamatta ketään on helppokäyttöinen vakionopeudensäädin ehdoton ilo. Sitä käyttämällä säästyy myös tarpeettomilta kameran väläyksiltä. Virostakin sakot tulevat nopeasti Suomeen, joten ei kannata hurjastella.

Kadjarissa on noin 60% yhteisiä osia Nissan Qashqain kanssa, mutta ranskalaiset ovat muotoilleet Renaultin ranskalaiseen tyyliin ja se on erittäin chic! Sekä ulkoa että sisältä. Siinä on sulavuutta ja pehmeitä kaaria. Jotenkin tuli mieleeni juuri sopivasti sulanut jäätelö tai pehmeästi muotoiltu Pavlova. Ilahdun kauniista yksityiskohdista ja hyvästä muotoilusta. Lisäksi Kadjarin tavaratila on Qasqaita suurempi.

Sisätilojen muotoilu on ylellisen tuntuinen, mittaristo on selkeä ja sitä voi säätää eri väriseksi. Kivoja juttuja on myös kahden mukin teline keskikonsolissa ja ovien pullotelineet, koska minulla on aina vettä mukana autossa ja aamuisin myös kahvia. On se kyllä huimaa, miten hienoja juttuja autoissa nykyään on, ihan vakionakin. Mä nautin niistä ihan täysillä.

Kadjar toi minulle myös runsaasti hupia. Kun yhdistin puhelimeni USB-kaapelilla autoon latautumaan, ilmestyi auton kosketusnäytölle iPhoneni etusivun ikonit. Tajusin, että voin käyttää autossa Siriä. Painoin tekstiviestikuvaketta ja Siri kysyi: kenelle haluat lähettää viestin? Vastasin nimellä ja pian autosta lähti liuta teksti- ja Whatsupp-viestejä. Minä vain sanelin niitä ja Siri kirjoitti, sitten tarkisti ja lopulta lähetti. Parasta oli Sirin kuittaus ”sinne lähti”. Siri myös luki saapuneet viestit ääneen. En siis edes koskenut puhelimeen. Sain tästä hysteerisen paljon hupia, mutta toimintohan on myös turvallisuutta lisäävä.

Entä huolto – kun koskaan ei olisi aikaa!

Nyt kun olen ajanut reilun vuoden omalla Renaultillani, olen ollut tosi tyytyväinen moniin asioihin. Autoni on toimintavarma, pidän R-linkistä, jonka monitoiminäyttö on helppokäyttöinen ja saan sillä muutettua autoni ominaisuuksia, voin kuunnella helposti joko radiota, Spotify:ta tai vaikka kirjoja. Olen saanut todella hyvää palvelua aina autoa huollattaessani ja nyt juuri huippua oli se, että saatoin viedä autoni huoltoon perjantaina iltapäivällä, kun lähdin matkalle ja noutaa sen huollettuna maanantai aamuna, kun lähdin töihin. Renaultin merkkihuoltoja tekevä Autoverkkokauppa.fi on Suomessa ainoa merkkihuoltamo, jossa työn voi tilata lauantaiksi tai sunnuntaiksi! Niin kätevää!

Kiinnostuitko Kadjarista? Vuoden vaiheen jälkeen Kadjar uudistuu ja ensimmäinen uutukainen on ennakkoesittelyssä jo 9.-11.11. Helsingin messukeskuksessa Auto 2018 –tapahtumassa. Joten eiköhän tavata messuilla!

🚘

Auto-Hanna tervehtii!