Olin tässä yhtenä iltana syömässä ravintolassa ystäväni kanssa ja opin konkreettisesti miksi jotkut ihmiset inhoavat sieniä.

Tilasin lohta ja kantarellikastiketta. Lautasellani pötkötti ylikypsä lohipala ja harmaa puuro, jonka seassa oli kellertäviä velttoja limaisia kappaleita, jotka eivät edes etäisesti muistuttaneet sieniä. Sieniä ne kuitenkin olivat. Soosin maku oli sama miltä annos näytti. Ei kukaan, joka käsittää sienet wettxrievun kappaleiksi, voi pitää niistä. (Toki ymmärrän, että kaikkia ei hyvinkään valmistettujen sienien maku miellytä, mutta jos ne on valmistettu hyvin, ne saavat edes mahdollisuuden)

Äitini oli loistava ruoanlaittaja ja sienet kuuluivat ehdottomasti ruokapöytämme ihanimpiin syysherkkuihin. Sieniretkillä käytiin yhdessä koko perheen kanssa. Mukana oli eväät ja Airamin termospullossa kahvia. Kantarellien löytymien oli riemukasta, mutta muitakin sieniä syötiin. Itse asiassa isäni oli aikamoinen sienimestari. Hän löysi ja tunsi parhaat herkut. Kaikenlaiset erikoisuudet.

Kun äiti valmisti sieniä, joita ei tarvinnut ryöpätä, hän paistoi niitä ensin kuivalla pannulla, kunnes niistä oli lähtenyt kaikki neste. Sitten pannulle lisättiin kimpale voita ja sienet saivat paistua tovin. Sen jälkeen lisättiin kermaa ja mausteita. Se oli sienikastike. Samoin minäkin tein ja hyvää tuli. Nyt olen kuitenkin vaihtanut tyyliä. Olen rakastunut rapeisiin sieniin. Ne maistuvat ihanilta kalan kanssa, uusien perunoiden seurana ja niistä saa jumalaisen pastaherkun.

Rapeat kantarellit

Rapeiksi paistettujen kantarellien valmistaminen on helppoa kuin mikä. Sienet puhdistetaan ensin hyvin. Suuret pienennetään, pienten annetaan olla kokonaisina. Suurelle paistinpannulle lorautetaan 2-3 rkl öljyä (käytän rypsiöljyä, en halua oliiviöljyn makua tähän) ja ruokalusikallinen voita. Kun voi on sulanut ja vaahto alkaa juuri rauhoittua kaadetaan sienet pannulle.

Jos sieniä on paljon, ne täytyy paistaa erissä. Vain yksi kerros sieniä pannulla on hyvä juttu. Jos sieniä on liikaa niistä ei tule rapeita ja herkullisia.

Paistele sieniä kuumalla pannulla, kunnes ensin neste poistuu ja sitten ne alkavat saada pintaansa väriä ja rapeutta. Lopuksi lisää joukkoon hyvää suolaa ja rouhaise mustapippuria. (Pippuri saa olla hyvin hienoa – ei karkeaa) Ja siinä se! Sienet ovat valmiit. Niiden pinta on rapea ja maukas. Ne tuntuvat suussa herkullisilta. Mitään muita mausteita ei tarvita mutta niitä voi lisätä tietysti maun mukaan. Paistovaiheessa pieni määrä valosipulia – ehkä vain puoli kynttä raastettuna – voi olla kiva ja lopuksi voi lisätä hippusen tuoreita timjamin lehtiä.

Näin valmistettuja kantarelleja syön lämminsavulohen kanssa tai yksistään uusien pottujen kera. Mutta aivan ihanaa herkkua on kantarellipasta.

Pasta keitetään al dente –kypsyyteen ja sienet paistetaan kuten edellä. Pasta laitetaan kuumalle lautaselle ja joukkoon pudotetaan nokare voita, jota sekoitetaan pastan kanssa, kunnes se sulaa kokonaan. Sitten päälle rapeat sienet ja pannusta mukaan myös voin ja öljyn seos, jota saattaa olla siellä jäljellä muutama tippa. Sitten teelusikallinen tuoreita timjaminlehtiä ja kourallinen vasta raastettua parmesaania. (Mun raastin tekee raasteesta kevyttä kuin vasta satanut lumi. Perusraastimella raastettu juusto on jämäkämpää ja sitä riittänee vähempikin määrä)

Siinä se – muuta ei tarvita. Ai autuutta! Kehotan kokeilemaan!

Hanna

Lapsenlapsi kylässä. Viime viikolla menin torille ostamaan herkkuja. Ihania tuoreita uusia perunoita, parhaita mahdollisia kirsikkatomaatteja, kantarelleja, savulohta, kurkkuja, mansikoita – kaikkea parasta ikinä. Tyttäreni oli tulossa kylään pienen pariviikkoisen vauvansa kanssa.

Odotin vierailua tietysti aivan malttamattomana ja viimein lauantaina aamulla tuli viesti: Nyt lähdettiin tulemaan!

Puolituntia myöhemmin pihatien hiekka ropisi, kun auto ajoi pihaan. Ja autossa tytär ja tyttären poika. Voi onni ja ihanuus! (Salaa mielessäni kiitin vävyäni hänen ulkomaanmatkastaan!)

Autoon oli pakattu vain pieni ihminen turvaistuimeen, pikkuinen laukku, jossa oli vähän vaippoja ja pari pientä paitaa ja tutti. Mukana oli myös pyykkiä pestäväksi, koska omaa pesukonetta ei voi juuri nyt käyttää.

Mietin mielessäni sitä tavaramäärää, jonka kanssa itse rehasin paikasta toiseen lapsieni kanssa. Oli vaunut ja tarvikekassi, jossa oli hoitoalusta, tuttipulloja, tutteja, vaippoja, rasvoja, pyyhkeitä ja vaihtovaatteita… ties mitä. Hirveä arsenaali tavaraa. Ajattelin, kuinka mukavaa on, että voi matkata noin kevyellä varustuksella, kun vauva on vielä niin pieni.

Voi sitä pientä kääröä. Sinä lauantaina ja sunnuntaina sain kokea ihan uusia ja ikiaikaisen vanhoja asioita.

Aivan kuten silloin, kun omat lapseni olivat ihan pieniä vauvoja, niin nytkään en enää jälkeen päin pysty muistamaan missä järjestyksessä kaikki asiat lopulta viikonloppuna tapahtuivat. Kaikki on mielessäni vain suloisena, vähän vaaleanpunaisena usvana ja syvinä mietteinä, joissa pääosassa on sukupolvien ketju. Naisten ketju. Kuinka meidän kolmen – tyttäreni, tämän pojan ja minun lisäkseni mielessäni ja tavallaan myös seurassamme, olivat myös minun äitini ja mummini. Se tuntui ihmeelliseltä.

Liikuttavinta oli se, kun sekä vauva että äiti nukkuivat parin tunnin päiväunet. Muistan niin äärettömän hyvin sen, kuinka aikanaan menin omaan lapsuudenkotiini vauvojeni kanssa ja kuinka ollakaan – nukahdin aina aivan saman tien. Se oman äidin turva oli kuin suuri lämmin villatakki ja kuppi kuumaa kaakaota. Yhtäkkiä ei tarvinnut huolehtia mistään. Vastuu siirtyi hetkellisesti äidille ja sai nukahtaa turvallisesti aivan varmana siitä, ettei vauvalle tapahdu mitään sillä aikaa.

Tulee mieleen Aleksis Kiven Oravan laulu, jossa orava makaa sammalhuoneessansa, jonne ei yllä mikään paha ”Mikä elo onnellinen, keinuvassa kehtolinnass’! Siellä kiikkuu oravainen, Armaan kuusen äitinrinnass. Metson kantele soi! Siellä torkkuu heiluhäntä, akkunalla pienoisella, Linnut laulain taivaan alla, Saattaa hänen iltasella Unien Kultalaan.”

Teimme vauvalle hoitopöydän ruokapöydän päähän parista pyyhkeestä ja siinä pienokainen katseli maailmaa niin viattomana ja ihanana, vailla huolen häivää.

Siinä vauvaa hoitaessa kaikki vanhat osaamiset nousivat mieleen pikkuhiljaa ja kohta jo käärinkin itkevää vauvaa kapaloon, jonka tein suuresta villakangashuivista. Siinä vauva rauhoittui, kyljellään poski kämmenelläni leväten. Tunteita oli niin paljon, että niitä on vaikeaa edes kuvailla tai selittää.

Vaikka raskausajan ruokavaliot, se mitä saa syödä ja mitä ei, vauvojen vaipat, tutit ja kaikenlainen tieteellinen tietämys on kehittynyt omista ajoistani, perusasiat eivät ole muuttuneet mihinkään. Vauva rauhoittuu kapalossa, kakkaa juuri vaihdettuun (viimeiseen) vaippaan, pulauttaa silkkipaidalle ja herää juuri sillä siunaamalla hetkellä, kun äiti on saanut oman ruokansa lautaselle.

Olin niin onnellinen siitä, että vauva ja äiti viihtyivät. Teimme pienelle pedin suureen nojatuoliin ja kaikki oli auvoista ja ihanaa. Jopa niin ihanaa, että tytär kysyi voisiko tulla sunnuntaina uudelleen. Kysyin miksi he eivät jäisi saman tien yöksi.

No siiten miettimään, että mihin vauva nukkumaan, kun ei ole sänkyä. Ainoa mahdollinen ja sopivan kokoinen asia vauvan sängyksi, oli minun suuri matkalaukkuni! Sinne meni sopivasti oma untuvatyynyni, mutta asia huikan arvelutti kuitenkin. Laitoin viestin sille ystävälleni, jolla on viimeksi ollut vauva. Ja BINGO! Hänellä oli lainata pienen kauniin kehdon koppa. Hyppäsin autoon ja lähdin siitä paikasta sitä pikkuiselle nukkujalle hakemaan. Kopan lisäksi sain mukaani rattaat. Edessä oli oleva hyvä yö ja ihana iltakävely.

Niinpä petasin tyttärelle pedin hänen omaan entiseen huoneeseensa, jonne nostettiin myös suloinen vauvan koppa. Sitten vauva rattaisiin ja niin lähdimme kävelylle. Kolme sukupolvea ja mukana jossain soluissamme muutamia meitä ennen eläneitä. Oikeasti usein tuntui siltä kuin oma äitini ja mummini olisivat olleet siinä kanssamme. Ehkä matkassa kulki heiltä peritty tieto ja jatkumo. Pidin siitä tunteesta paljon.

Oli hauskaa kävellä maisemissa, jotka tytär näki nyt aivan toisella tavalla, kuin lapsena ja teininä kotona asuessaan. Tuntui, että ymmärrys kauniin rauhallisen ympäristön ihanuudesta aukesi nyt toisella tavalla. Luonto on täällä niin lähellä ja läsnä. Ja kaupungin kaduilla kävellessä kaikilla on kiire, ihmiset eivät niin välitä muista, on tönimistä ja ilmapiiri on levoton. Espoossa kävelytiellä taisimme kohdata kaksi aikuista, kaksi koiraa ja yhden pyöräilijän tunnin aikana. Se tuntuu mukavalta, kun kaikki on uutta ja oma kehokin vasta toipumassa kovasta suorituksestaan.

Pian jo nukkuivat nuo kaksi yläkerrassa omassa rauhassaan ja niin uinahdin minäkin. Aamu toi tullessaan jotain, mikä oli suloisinta ikinä. Sain tuon pienen poikasen ja tyttäreni viereeni sänkyyn heräilemään. Voi sitä ihon pehmeyttä ja vauvan tuoksua. Ja kuinka kaunis on oma tytär äitinä.

Samalla lailla kului sunnuntai, lempeästi kuivuivat vauvan pyykit ulkona tuulessa, vauvaa käärittiin kapaloon ja tuuditettiin poski kämmentä vasten.  Niin on pieni tuo käärö vielä ja vaikka yksikään tuore äiti ei sitä usko ja ymmärrä, niin kohta käärö on jo koulutiellä. Onneksi on kännykät, joilla tulee otettua niin paljon enemmän kuvia ja muistoja talteen, kuin ennen tätä aikaa. Voi pientä ihmistä – en tiedä onko maailmassa mitään ihmeellisempää kuin pieni vauva.

Hanna

Esikoistyttäreni synnytti pojan pari viikkoa sitten. Pelkäsin kuollakseni ja ymmärsin taas kerran paremmin omaa äitiäni ja myös hänen äitiään, Alli-mummiani.

Kun minä synnytin esikoistani, äitini ompeli pientä pitsityynyä kastejuhlaa varten ja kun äitini synnytti esikoistaan – sisartani Ritvaa – Alli-mummi viimeisteli brodeerattua pöytäliinaa kastepöydälle. Miksi? Koska on pakko tehdä jotain. Jännittää niin mielettömästi. Ja pelottaa myös. Itse olin kuvausmatkalla ja valvoin koko yön jossain pohjoisen hotellissa. Aamulla kiipesin laskettelurinnettä ylös ja keskityin selviämään ylämäestä. Tyttären anopin kanssa soiteltiin ja oltiin käytännössä hermoraunioita, kunnes uutinen viimein tuli. Poika oli syntynyt! Äiti ja lapsi voivat hyvin. Kiitos kiitos kiitos!

Synnytys ja syntymä on dramaattinen tapahtuma ja mitä vain voi sattua. Terveenä syntynyt lapsi ja onnellisesti sujunut synnytys, ovat suuri onni. Meidän sairaaloidemme lääkärit ja kätilöt ovat äärimmäisen tärkeitä. He ovat avainasemassa. Luojan kiitos tyttäreni halusi synnyttää sairaalassa. Olin siitä jo etukäteen kiitollinen ja varsinkin jälkikäteen, sillä lopulta pieni uusi ihminen syntyi maailmaan keisarinleikkauksella.

Kun synnytys oli lähellä, juttelin ystävieni kanssa paljon synnyttämisestä ja lapsivuodeajasta, varsinkin niistä ensimmäisistä viikoista kotona. Nehän olivat aivan kaoottisia. Itse muistan, kuinka suurin piirtein koko omaisuuteni oli sikin sokin lattialla. En tajunnut ajankulusta mitään ja kiitin Luojaani kolmesta sisarestani, joille soitin vuoronperää, neuvoja kysellen.

Kun esikoiseni oli viiden päivän ikäinen, sisareni Helena haki hänet päiväksi luokseen. Ajattelin siivota. Katinvillat! Minä nukuin kahdeksan tuntia.  Aamu kahdeksasta kello neljään iltapäivällä. Kun heräsin, lensin raketin tavoin siskoni luokse saamaan helpotusta räjähtämäisillään oleville rinnoilleni. Huh.

Ensimmäiset viikot ovat raakaa aikaa ja aika kaukana pumpulinpehmeästä pastellinvärisestä kuplasta. Tuntuu, että olisi tärkeää, että media ja some välittäisi enemmän realistista kuvaa tuosta ajasta. Olisi tärkeää, etteivät äidit tuntisi itseään epäonnistuneiksi, kun todellisuus on aika erilaista, kuin se miltä Englannin kuninkaalliset näyttävät esitellessään vauvoja synnytystä seuraavana päivänä meikattuina, hiukset puhtaina hulmuten kauniissa leningissään säteillen.

Itse muistan hyvin, kuinka yllättävää oli jo se, että vatsa ei kadonnutkaan saman tien. Eipä kadonnut paljon muutakaan, sillä lihoin joka raskauden yhteydessä n. 20 kiloa. (Vai olisiko ollut, että kolmannella kerralla vain 12… saattaa olla.) Yksikään vaate entisestä elämästä ei mahtunut synnytyksen jälkeisiin mittoihini ja äitiysvaatteita en enää suurin surminkaan halunnut pukea päälleni. Peilistä katsoi väsynyt, kalpea hyytelömäinen olento, jonka pään sisäinen elämä oli sekaisin onnentunteesta, epävarmuudesta, ylpeydestä ja pelosta.

Sanotaan että lapsivuodeaika kestää 6-12 viikkoa. Olisi hienoa, jos äiti sinä aikana tosiaan saisi vain rauhassa toipua fyysisesti ja tottua uuteen tilanteeseen henkisesti, ilman mitään paineita ja varsinkaan ilman mitään somen tuomia paineita ruusunpunaisesta äitiydestä. Äitiys on ihanaa koko matkan. Se on ihmeellinen maailma, jonka on kohdallani täyttänyt ja edelleen täyttää hämmästys, ilo ja rakkaus. Kaikki se mitä lapset tuovat tullessaan.

Tyttären odotusta oli jännittävää seurata ja aivan uuden ulottuvuuden siihen toi some. (Some hyvässä ja some pahassa. Tällä medialla on kyllä niin monta ulottuvuutta!) Tyttäreni ja hänen ystävänsä alkoivat tehdä Hei Baby -podcastia ja Instagram-tiliä äidiksi tulemisesta ja raskausajasta rennosti ja rehellisellä otteella. Äitinäkin oli kiinnostavaa kuunnella, mitä kaksi esikoistaan odottavaa naista ajattelevat ja kuinka kaikki sujuu.

Ja nyt siis yksi lapsi toi tullessaan lapsenlapsen. Sain hoitaa pientä poikaa yhdessä tyttäreni kanssa kaksi ihmeellistä päivää, kun pojan isä lähti työmatkalle. Takana on ihana viikonloppu, jonka tunnelmista lisää myöhemmin.

Hanna…Nanna? Nonna? Mummi? Mami? Ämmi? En minä tiedä!

Epäonnen päivä. Jälkeenpäin aina naurattaa taakse jäänyt typerä ja huono päivä. Se kannattaa muistaa, kun rämpii epäonnen suossa ja kolauttaa varpaansa pöydän jalkaan, pudottaa täyden kastikekulhon lattialle ja hiha tarttuu ovenkahvaan ja repeää. Mitään noista ei tapahtunut eilen eikä toissapäivänäkään, mutta voi maanalainen maailma, millainen päivä eilen oli. Onneksi se on takana.

Kaikki alkoi torstaina, kun viimein päätin hankkia uuden puhelimen. Jotenkin lapsellisesti kuvittelin, että ensinnäkin saisin sen mallin ja värin, minkä halusin ja että se nyt on vaan yhden laitteen osto ja siinä kaikki.

Menin tuttuun puhelinkauppaan ja petyin. Sitä mallia ei ollut ensinkään saatavilla. En kuitenkaan lannistunut, vaan juoksin kaikki seudun puhelinkaupat tuloksetta läpi. Palasin alkupisteeseen ja päätin hankkia viimeisimmän mallin. Luuri maksoi kuin maailman sota ja tuntuu tietenkin vähän tyhmältä maksaa pettymysluurista iso summa rahaa.

Sitten alettiin nollata vanhan puhelimen turvakoodeja ja kaikkia muitakin koodeja ja salasanoja ja mitä niitä nyt on. Muistinko ne kaikki? Tiedät jo vastauksen – en. Vaihdettiin niitä ja kuten tiedät, se on ihanaa ja nopeaa. (ei todella ole – se on hidasta ja inhottavaa ja salasanoissa on liian vähän siTä ja Tätä 9#& ja liikaa ÖÖ no kaikkea mikä ei sovi)

Lopulta päästään siirtämään vanhan puhelimen sisältöä uuteen. STOP. Nuori mies katsoo minua hitaasti ja sanoo

– Sulla on täällä n. 50 000 kuvaa, näiden siirtämiseen tänne tietokoneelle menee kaksi tuntia ja toiset kaksi tuntia menee siihen, kun ne siirretään täältä koneelta tuohon uuteen puhelimeen. Haluatko säästää kuvat?

Totta kai halusin. Kuvissa on mun koko elämä. Enhän mä muista, että olen edes elänyt, jos en voi tarkistaa asiaa selaamalla kuvia! Lisäksi kuvat on mun työ.

Saan ohjeet, kuinka hoidan homman kotona. Helppoa kuin mikä! (Tiedät jo kuinka tässä käy!)

No niinhän siinä käy, että mun puhelimen tiedosto ei mahdu mun koneelle. Levytila ei riitä.

Jätin asian sikseen ja lähdin osteopaatille.

Osteopaattinen hoito on mun keholle ja mielelle hunajaa. Sami käsitteli nyt erityisesti oikeaa jalkaani. Kun hän aloitti koskemalla jalkapohjaani, aloin parkua. Itku ei loppunut ihan heti. Oikeastaan olisin mielelläni itkenyt aivan vapaasti vielä pitkään, mutta en kehdannut.

Vyöhyketerapeuttien mukaan jalkapohjan sisäreunaa painelemalla voidaan purkaa stressiä. Osteopatia on eri asia, mutta sitä sisäreunaa osteopaatin käsi kulki, kun kyyneleet ryöppysivät silmistä.

Hoidon jälkeen on syytä levätä. Mullahan sata ja yksitoista suunnitelmaa sille illalle, mutta vastoin tapojani, kääriydyin huopaan ja menin sänkyyn. Mietin, ettei kai haittaa, jos ei tee töitä enää seitsemältä illalla…

Heräsin kolmelta. Hirveä stressi toimimattomasta tietokoneesta jonka olin saanut tilttiin ja uudesta puhelimesta. Kirosin mielessäni ja koetin meditoida itseni uneen. Se onnistui jotenkuten ja nosin vasta varttia yli viisi. (vasta! Indeed!)

Aloin säätää koneiden kanssa. Siitä ei tullut mitään joten lopetin yritykset kymmeneltä, jolloin nälkäkiukku ja useasta lähteestä vastaanottamani huonot uutiset olivat pohja josta ponnistaa perjantaihin. (Kyllä nyt naurattaa, kun kirjoitan tätä, mutta silloin itketti ihan kaikki)

Tein ihanan aamiaisen, jonka söin liian nopeasti terassilla muka auringossa. Todellisuudessa olin aivan jäässä ja söin niin nopeasti, etten nauttinut lainkaan. Suoritin aamiaisen. Check!

Sitten meikki, vaatteet – toki pienen vaatekriisin kautta. Ja viesti osteopaatille, jossa kerroin, miten hoito oli vaikuttanut. Sain vastauksen, jossa luki mm. ”Toivottavasti pystyt nyt jotenkin antamaan kehollesi lepoa, jotta saa palautua hoidosta ja väsymyksesi saa väistyä kunnolla.” Minä: ”Ikävä juttu on, etten voi levätä ja tuntuu, että olen todella todella väsynyt.”

Tuijotin omaa vastaustani ja tajusin olevani täysi idiootti. Kiskoin vaatteet päältäni, irrotin pinnit tukastani ja menin sänkyyn. Meditoin tunnin. Hengitin.

Iltapäivällä kone oli käyttökunnossa ja pääsin tekemään töitäni. Piti maksaa muutamia laskuja. Sehän on helppoa puhelimen aplikaatiolla. Jos se toimii. Ei toiminut koska kaikki salasanat oli poistettu ja nollattu koko hiivatin puhelin. Kaikki asetukset siis tässäkin kohtaa alusta uudelleen puhelimeen. Hiukan apua pankin helpdeskistä ja sitä rataa.

Sitten muutamia työhön liittyviä kuvia ulkona puutarhassa. Kun menin ulos, laitoin oven huolellisesti asentoon, jossa se ei mene lukkoon. Kun otin kuvia, tuuli paiskasi oven kiinni. Kiittelin itseäni, että olin sen kanssa niin huolellinen. Sitten taas koneen ääreen ja lopulta 18.30 kun selaan ihan haamuna somea, saan viestin: Heip…oisko ihanaa mennä iltauinnille? Vaikka nyt heti?

Ihanaaa!!! Äkkiä uikkarit päälle ja menoksi! Heitin päälleni vielä kylpytakin, otin autonavaimet taskuun ja paiskasin ovet huolellisesti kiinni. Ja samalla hetkellä tajusin, että kotiavaimet ovat sisällä. Täydellistä.

Ajoin lammen parkkipaikalle ja soitin matkalla tyttärelleni, että tulisin hakemaan avainta tunnin päästä. Voit varmaan arvata fiiliksen. Jonkin verran kiristi. (Itkin pettymyksestä, raivosta ja väsymyksestä)

Käveltiin Suvin kanssa parkkikselta rantaan ja ulvottiin naurusta koko päivälle, avaimille, puhelimille ja kuvamäärille, jotka on säilytettävä.

Lammella oli hiljaista, aurinko oli jo alhaalla ja vesi oli mielettömän lämmintä. Laitoin silmät kiinni ja uin pitkin auringon siltaa vedessä. Se lämmitti vielä. Ajattelin, kuinka pieni pisara olenkaan ja mun huolet pienempiä kuin kärpäsen kakka maailmankaikkeudessa. Oltiin vedessä puoli tuntia. Ihana Suvi, metsälammen vesi, aurinko ja vanhat männyt vei stressin, huolet ja murheet. Ehkä osan väsymystäkin.

Tein tunnin reissun, että pääsin kotiin. Vähän palelin ja keitin kupin kaakaota. Tietenkin kuppi heilahti ja suklaata on nyt kylpytakilla, lattailta ja kaapeista pesin sen pois. Menin nukkumaan ja tiesin, että lauantai on oleva hyvä päivä.

Iloa sunkin päivään – muista että mikään ei ole kovin vakavaa. Vain kärpäsen kakkoja maailmankaikkeudessa.

On tehtävä jotain tälle stressille. Se on jatkunut liian pitkään. Tähän palataan!

Hanna

Saarenmaan parhaat vinkit. Mitä tehdä Saarenmaalla? Elokuu on Saarenmaan reissulle erittäin hyvä ajankohta. On lämmintä ja muutama hyvä tapahtuma kuten Meripäivät 9-10.8. Siellä on markkinat, kirpputori, tanssia, ruokaa ja ihanauutta. Ehdottomasti upea tapahtuma. Ginifestivaal on 3.8. ja muinaistulet syttyvät Saarenmaankin rannoilla 31.8. Itämeren suojelemiseksi ja kesäkauden päätteeksi.

Saarenmaalla on meidän lomaparatiisi. Rakastan saarta, sen luontoa, ihmisiä, tunnelmaa ja maisemaa syvästi. Se on Viron suurin saari, jonka halkaisija on vähän alle 100 km. Se on kaunista maaseutua, jossa lehmät, lampaat ja hevoset laiduntavat, unikkopellot loistavat punaisinaan ja viljapellot lainehtivat. Saari on moderni ja samalla vanha. Kuressaari on sen ainoa kaupunki, jossa on loistavat ravintolat, kylpylät, historiaa ja kauniita taloja. Hyvät ostosmahdollisuudet ja vielä se on kauniita rantoja, korkeita rantatöyräitä ja matalaa hiekkarantaa. Bonuksena Saarenmaalla on perinteet, jotka tekevät siitä erityisen ja persoonallisen paikan.

Saarenmaan tärkeimmät nähtävyydet löytää netistä yhdellä napsauksella, joten en luettele tässä jutussa niitä, vaan kerron niistä paikoista, joista itse pidän, jotka ovat meidän perheelle rakkaita ja joita voin lämpimästi suositella. Aloitetaan matkasta!

Kuinka Saarenmaalle pääsee?

 Saarenmaalle voi mennä yhtä helposti sekä omalla autolla että bussilla. Oma auto on kiva, koska saarta voi tutkia silloin laajemmin, mutta bussi tuo matkaajan hienosti Kuressaareen, jossa voi viettää antoisan loman ilman autoakin. Niin tai näin, ensin on päästävä Tallinnaan.

Ajetaan auto tai kävellään Eckerön M/S Finlandiaan, joka lähtee Helsingin Länsisatamasta mukavasti parhaaseen aikaan klo 9.00. Laiva on perillä Tallinnassa varttia yli yksitoista.

Tallinnasta ajetaan Virtsun satamaan. Reitti on helppo ja tie loistavassa kunnossa. Matka kestää tasan 1h 45 min, jos ei pysähdy matkalla.

Lauttamatka Virtusta Kuivastuun, Muhun saarelle kestää 25 minuuttia. Lippu kannattaa ostaa ehdottomasti etukäteen täältä. (Merkitse auton rekisterinumero ilman väliviivaa) Sitten ajat vain automaattisesti toimivaan lipuntarkastukseen, joka tunnistaa rekisterinumerosi ja pian olet Saarenmaan lautassa. Jos tulet satamaan liian aikaisin, pääset ostamallasi lipulla aiemmin lähtevään lauttaan automaattisesti.

Bussilla matka kestää tietenkin kauemmin, mutta matka on leppoisa ja Lux Expressillä se taittuu erittäin miellyttävästi. Osta lippu etukäteen täältä. Lauttalippu Virtu-Kuivastu sisältyy hintaan ja Bussi tulee suoraan Kuressaaren keskustaan.

Lautassa voi syödä lounaan tai kahvitella.

Kuivastun satama on Muhun saarella, josta ajetaan Saarenmaalle pitkää kaunista maasiltaa pitkin. Matka Kuressaareen kestää vajaan tunnin. Reitti on suora ilman ainoatakaan käännöstä.

Nopeusrajoitus on sekä manner Viron puolella että saarella 90km/h joka putoaa kylien kohdalla ja on siellä  70km/h erillistä merkkiä ei ole, taajamamerkki kertoo koska rajoitus alkaa ja loppuu. Älä aja ylinopeutta sakot rapsahtavat helposti.

Kun näet suojatiemerkin, jossa on fosforinvihreät kehykset, sinun on oitis annettava jalankulkijalle mahdollisuus ylittää katu. Ihmiset eivät edes katso tuleeko autoja, heillä on oikeus ylittää katu ja auton on annettava tietä! Muista tämä, ettei satu vahinkoja. Virossa autoilijat ovat kohteliaita jalankulkijoille – eivät niin kohteliaita muille autoilijoille.

Muhulla ajat Liivan kylän läpi, jossa kannattaa pysähtyä joko tullessa tai mennessä. Siellä on Muhun leipomo, josta saa jumalaisen hyvää Muhunlimppua. Hinta 3€ vain käteinen käy. Jos leipomossa on jono, jonota! Leivät tulevat uunista tuota pikaa.

Liivan käsityökauppa on saaren paras ja sieltä todella kannattaa ostaa tuliaiseksi upeita koreja, leikkuulautoja, sukkia, tossuja ja vaikka mitä. Ostokset voi maksaa kortilla.

Kuinka pitkä loma on sopiva?

Varaa aikaa vähintään neljä päivää ja kolme yötä. Matka vie aikaa, vaikka se ei ole raskas lauttamatkojen tähden. Espoosta Kuressaareen matkatessa aikaa menee n. kahdeksan tuntia. Eli kun lähtee Eckerön aamulaivalla on oltava satamassa viimeistään klo 8.00 ja lähdettävä kotoa puoli tuntia aiemmin. Perillä olemme kolmen aikaan.

Kannattaa siis laskea kaksi matkapäivää ja kaksi kokonaista päivää perillä. Se on minimi, jossa on jotain järkeä.

Missä asua Saarenmaalla?

Kuressaaressa on monta hienoa kylpylähotellia. Kaikkien taso on kiitettävä ja jokaisesta on lyhyt kävelymatka kaikkialle. Mutta vaikka kaupunki on pieni, siellä on paljon nähtävää. Rakastan mm. kävellä omakotitaloalueella, joka alkaa aivan keskustan liepeeltä, ja katsella puutarhoja ja taloja. Osa on ravistuneita, osa remontoituja ja kaikissa on charmia!

Minun Saarenmaani

Nyt päästään siis kohteeseen! Kuinka ihanaa! Minulle tärkeitä ja ihania paikkoja Kuressaaressa ovat ravintolat, kahvilat, tori ja ostokset sekä Piispanlinna ympäristöineen.

Torilla parasta ovat marjat ja sienet. Kantarellit myydään täysin puhdistettuina rasioissa, joista ne voi kaataa suoraan pannulle. Mahtavaa! Selviävät hyvin automatkasta Suomeen avonaisessa pussissa kylmälaukussa. Torille, joka on keskusaukion vieressä kannattaa tietenkin mennä heti aamulla. Torilla käy vain käteinen. Tänä kesänä sinne on tullut Kena pop up kontti jossa myydään Saaremaalla tehtyjä vaatteita naisille, mieheille ja lapsille sekä koruja ja sisustustarvikkeita. Kena shopissa käy maksuvälineenä kortti.

Syömme paljon Kuressaaren ihanissa ravintoloissa. Ruoka on trendikästä ja kaikki ruokavaliot on huomioitu hienosti. Lemppareitamme ovat Good Mood Food, Castello, jossa on terassi sekä sisäpihalla että kadun varressa. Ku-Kuu, Georg Ots Span ravintola ja La Perla, jossa ruoka on hyvää, mutta lista on ollut sama 10 vuotta. Olemme kyllästyneet, mutta jos et ole käynyt, voit nauttia siellä hyvästä ruuasta. Tosin sen hinnat ovat minusta turhan kalliit saarelle.

Hauskin ja viehättävin paikka on kesäkahvila Good Mood Food Cafe, jossa tarjotaan terveellistä ihanaa ruokaa puutarhassa. Paikassa on erityisen hyvä tunnelma. Ruoka ja leivonnaiset ovat gluteenittomia. Rakastan tätä paikkaa ja sen makuja. Avocadoa, lohta ja uppomunaa kvinoan kanssa, kasviscurryä, vihannesmunakasta ja tietenkin lättyjä! Tämä on onnellisten ihmisten paikka.

Ravintola Ku-Kuu on Kuursaalissa Kuressaaren suuren puiston reunalla Piispanlinnan vallihaudan rannalla. Se on kalaravintola (toki muutakin on tarjolla) ja ruoka on erinomaista ja paikka on kaunis. Myös jälkiruuat ovat loistavia.

Hotelli Georg Ots SPAn ravintola on huippuhyvä. Siellä on panostettu Viron ja Saarenmaan omiin makuihin modernilla tavalla.

Uimaan?

Kuressaaren uimaranta on matala hiekkaranta, jossa voi viihtyä koko päivän. Rannan reunalla hiukan etäämmällä on laituri, josta pääsee uimaan kahlaamatta, suoraan syvään veteen ja kahvila, jossa on myös vessat ja suihkut.

Seikkailu keskiajan tunnelmissa

Kuressaaressa voi kokeilla millaista elämä oli keskiajalla. Argo Kirss on rakentanut uskomattoman upean kesiaikaisen elämyskeskuksen Kuresaareen. Hänen isoisoisänsä osti sata vuotta sitten Kuressaaresta kolme rakennusta jotka muodostavat suljetun pihapiirin, jossa nyt voi kokeilla jousiammuntaa ja ihmetellä kaivoa ja sen vesipeliä, lyödä kolikoita ja vaikka mitä. Sisällä on mm. ase-ja panssarisali, kidutuskammio ja mestaripaja. Paikassa voi myös järjestää yksityiset juhlat tai taoahtuman. Aivan huippupaikka!

Sadesäällä

Jos käy niin huonosti, että sataa, niin aivan must paikka on Piispanlinna. Sen museo kertoo Saarenmaan elämästä ja siitä, kuinka saarelta lähdettiin sotaa ja Neuvostoliiton hallintoa pakoon soutuveneellä Ruotsiin. Museo on upea ja linna myös.

Jos ilma on kaunis, linnasaaren ympäri kannattaa kävellä. Korkealta vallihaudan partaalta näkyy kauas ja paikka on mieleenpainuva. On hauskaa pähkäillä kuinka siellä on eletty 1300-luvulla! Ajattele!

Kuressaaressa avattiin viime viikolla ihan uusi paikka. Thule Koda. Se on vaihtoehtoinen historiakeskus, jonka ideana on motto ’älä usko kaikkea mitä näet’ ja se esittelee hauskalla ja ironisella tavalla Saarenmaan poikkeuksellista luonnetta ja historiaa maailmankaikkeudessa. Thule Kodassa on myös elokuvateatteri.

Kauppakeskus Aurigassa on sekä kansainvälisiä tuttuja liikkeitä että virolaisia kauppaketjuja, jotka mielestäni on kiinnostavia. Koduextrassa on kaikkea mahdollista kotiin. Ostan sieltä joka vuosi hienoja hillopurkkeja ja niiden kauniita kansia hilloja ja muita säilykkeitä varten. Sieltä ostin myös hiustenkuivaajani (19 €) , joka on yhtä hyvä kuin se jonka ostin Suomesta kampaamotukusta (120 €) eroa on vain johdon pituudessa.

Täältä ostan myös ihanaa goudaa ja muita juustoja juustopuodista, käyn apteekissa, en käy Hesburgerissa, mutta sinä saatat haluta käydä!

Erityistä autoilijalle – tässä voit säästää hyvän rahan

Kuressaaressa on kaikkien autojen omat kansainväliset merkkihuollot. Olen huollattanut siellä sekä Mersuni että Audini hyvällä menestyksellä. Nopeaa, huolellista ja esimerkiksi iso Audin huolto oli nopeampi ja huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. Varaa huoltoaika etukäteen. Eivät välttämättä puhu englantia tai Suomea, mutta olen selvinnyt silti hyvin.

Luonto – kolme + yksi kaunista paikkaa

Kolme hienointa paikkaa saarella sijaitsevat sen kärjissä. Pangan rantajyrkänne saaren länsirannalla on upea ja rakas paikka. Sinne voi mennä piknikille tai vain kävelemään pitkin merenrantaa, joka nousee jyrkkänä kalliona suoraan ylös merestä yli 20:n metrin korkeuteen. Auringon laskiessa paikka on ihanin. Matkaa Kuressaaresta kertyy n. 40 km ja ajomatka taittuu n. puolessa tunnissa. Matkalla on paljon kaunista katseltavaa, mutta muista tankata auto Kuressaaressa – muualla ei ole bensa-asemia! Perillä on kahvila.

Toinen hieno paikka on Ninase pank, jonka kivinen ranta ja vanha pieni kalastajakylä ovat kauniit ja rauhalliset. Täällä ei ole kahvilaa eikä muutakaan, pelkkää luonnonkauneutta. Rantaa pitkin on ihanaa kävellä merituulessa ja ihailla luontoa. Koska Saarenmaa on entistä trooppista merenpohjaa, löytyy kivistä hienoja fossiileja, niitä on kiva etsiä ja ottaa muistoksi mukaan. Matkaa Kuressaaresta n. 40 km ja ajoaika noin 40 minuuttia.

Sõrve Säären kärki on pitkä niemi. (Tai oikeammin se on kynnäs, eli matala hiekasta syntynyt niemi.) Sõrve Säärellä on majakka, vierailukeskus ja kesäkahvila. Paikka on lintubongareiden paratiisi. Minä en tunne kovin hyvin lintuja mutta paikka on kaunis ja siellä on ihana kävellä ja ihmetellä. Kuressaaresta sinne kertyy matkaa reilut 50 km kaunista tietä ja aikaa matkaan kuluu n. kolme varttia, ellei pysähtele ottamaan kuvia, sillä kuvattavaa riittää.

Yksi hieno ja merkittävä paikka on Kaalin kraateri. Se on matkan varrella, kun ajetaan Kuivastun satamasta Kuressaareen ja suosittelenkin pysähtymään siellä heti saarelle saavuttua, sillä kotimatkalla se jää tekemättä. 110 m leveä ja 22 m syvä kraaterijärvi on syntynyt, kun meteoriitti on syöksynyt maahan joskus 7500 vuotta sitten. Kaunis ja kiinnostava paikka on poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen maailmassa, koska sinne pääsee kulkemaan vaivatta.

Kuivastusta matkaa on 63 km päätietä pitkin ja siitä on vain vajaan kolmen kilometrin mittainen hyvin viitoitettu sivutie, joka vie kraaterille. Perillä on kahvilaravintola ja kauppa (Risteyksestä on Kuressaareen vielä matkaa n. 16 km)

Ostokset

Osta Saarenmaalta hunajaa, savukinkkua, savujuustoa, Muhunlimppua, käsitöitä (ainutlaatuisia ja arvokkaita) lampaantaljoja, lampaannahkatossut, tuorepuristettua omenamehua hanapakkauksessa, hilloja, sieniä ja marjoja.

Kieli

Kysy kumpaa asiakaspalvelija puhuu mieluummin Suomea vai englantia, jos et puhu vironkieltä.

Tässä on mun parhaat Saarenmaan paikat. Lisää mun matkajuttuja ja virofiilistelyjä löydät näistä linkeistä: Viro, Saarenmaa, Eckerö

Kannattaa matkustaa muuallakin Virossa kuin ihanassa Tallinnassa. Viro on kiinnostava ja edullinen lähimatkailukohde ja siellä asuu upea kansa. Eckeröllä pääsee Viroon edullisesti ja se on suomalainen yhtiö. Saan tarjota seuraajilleni alennuskoodin Päivä Tallinnassa risteilylle tai Miniristeilylle. Käytä se hyväksesi!

Päivä Tallinnassa -risteily tai Miniristeily -20 % edullisemmin tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 31.12.2019 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaa matka täältä.

Hyvää matkaa Saarenmaalle!

Meneekö teillä päivät sekaisin lomalla? Mä joskus mietin, että jos joku epäilisi, että mulla on aivoinfarkti ja kyselisi mikä päivä on menossa, niin diagnoosi voisi ihan metsään mun vastauksen perusteella. En ole aivan varma onko se ihan hyvä juttu edes lomalla, ettei muista missä mennään, vai onko se oikeasti merkki liiasta kuormituksesta päässä.

Joka tapauksessa olin muutama päivä sitten (pinnistän – se oli torstaina!) osteopaatilla. Koetan käydä siellä säännöllisesti. Käsittely auttaa kaikenlaisiin kroppani vinoutumiin, jotka tulevat liiasta istumisesta ja lisäksi hän rauhoittaa kehoni sykkeen. Käyn aika kovilla kierroksilla jatkuvasti, koska aina on monta rautaa tulessa yhtäaikaa.

Hauskasti eräs hieroja, jonka luona kävin aiemmin, tapasi sanoa, että ”sulla on tää New Yorkin syke sussa. Sut täytyy aina rauhoittaa täällä tähän Helsingin menoon”. Mä siis tiedän tämän asian, enkä ylpeile sillä, mutta olen sellainen. Vastapainoksi teen asioita, jotka rauhoittavat mieltä. Mutta teen niitä liian vähän ja epäsäännöllisesti. Onneksi asun suuren puutarhan keskellä, joka tuo rauhaa. Sillä on elämälleni iso merkitys. En voisi asua kaupungissa, tulisin hulluksi siinä metelissä alta aikayksikön. (Ja juuri nyt alkoi naapurin pihalta kuulua sirkkelin kireä ulvonta!! Se siitä aamun rauhasta omassa puutarhassa!)

Osteopaatti sanoi minulle torstaina pois lähtiessäni, että ota iisisti ja lepää vähän. Alkoi vähän naurattaa, koska suunnitelmissani oli metrin mittainen kotitöiden lista, jonka olin päättänyt suorittaa nyt lyhyellä lomallani. Kerroin hänelle, että juuri mietin mistä kaapista aloittaisin siivouksen, kun pääsen kotiin. Mutta ilokseni hän vasasikin, että se on juuri hyvää hommaa. Oikein terapeuttista.

En kuitenkaan vielä ole saanut yhdenkään kaapin ovea avattua siivousmielessä. Se olisi kyllä tarpeen. Ei ne sotkuisia ole, mutta niissä on liikaa tavaraa. Siitä pitäisi päästä eroon. Ja se vasta terapeuttista onkin, kun itselle turhat tavarat saavat jostain uuden kodin.

Teen vain vähän kotitöitä arkena. Meillä käy siivooja, joka on huippujen huippu. Kodinhoitaja, joka on pitänyt tästä talosta huolta jo ainakin 12 vuotta. Kultainen aarre, joka siivouksen lisäksi tekee vaikka mitä mm. pakastaa mansikat ja pesee ja mankeloi pyykit ja vie sesonkivaatteet pois eteisen kaapista. En olisi pärjännyt näitä vuosia ilman häntä. Kun lapset olivat vielä kotona koko hoito olisi tyystin revennyt käsistä.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi kotitöistä. Rakastan siivoamista ja pyykkihommia. En vain ehdi tehdä niitä. Jos ei ole kiire yhtään mihinkään, on siivous ja pyykinpesu siinä ohessa ihanaa. Siinä siivoaa samalla päätään. Kun vaatteet puhdistuvat ja viikkaan ne kaappiin siinä menevät samalla monet asiat ikään kuin pakettiin. Ne tulevat käsitellyiksi loppuun.

Eilen tein kotitöitä ihan koko päivän. Siivosin, järjestelin paikkoja, pesin pyykkiä ja hoidin viherkasveja. Ei ollut mitään käsitystä ajasta ja yhtäkkiä vatsa oli tosi kipeä. Olin unohtanut syödä! Ja voin sanoa, että sitä ei usein tapahdu. Olin syvissä mietteissä. Moni asia on askarruttanut pitkään. Jotkut ihmiset ja suhteeni heihin. Jotkut omat tapani toimia tietyissä tilanteissa ja tulevaisuus, mitä siltä haluan ja kuinka pääsen päämäärääni.

Eilinen päivä paketoi monta asiaa, siinä verkkaisesti touhutessani. Ja voi että mä nautin! Olen oikea nipottaja pyykin lajittelussa. Mankeloinnissa olen pettyvä perfektionisti. Haluaisin, että kaikki menee aivan justiinsa, mutta se on järkyttävän vaikeaa. Ja kun on yksin kotona, on mahdotonta viikata lakanat kunnolla.

Niin meni siis eilinen. Pestessä asioita päässä ja pesukoneessa. Moni ajattelu jäi vielä kovin kesken. Ei siksi, ettenkö tietäisi mitä niiden kanssa on tehtävä, vaan siksi etten osaa luopua. On joitain lempiasioita, jotka elämässäni on läsnä, mutta ne pitää pestä pois. Ne eivät mahdu kaappiin eivätkä mankeliin. Se on kovin surullista. Pitää kuitenkin siivota vielä tovi, että tiedän tarkkaan mitä ja miten tehdä.

Tänään nautin auringosta ja lähden varmaankin Porvooseen vähän kahvittelemaan.

Hanna

Me tulimme Saarenmaalle lauantaina ja kävimme kaupassa matkalla mökille. Sipulit jäi ostamatta ja niinpä Jari lähti hakemaan niitä lähikaupasta. Hän palasi uutisten kanssa – kylällä on tapahtuma! Saarenmaan talot!

Me asutaan täällä ihan pienessä kylässä, jossa on vain muutamia taloja ja niistäkin suurin osa on piilossa, pienten kuoppaisten teiden päässä, lehvästöjen suojissa. Jos kylällä tapahtuu jotakin, se on oikeasti TAPAUS. Se on käytävä tutkimassa välittömästi. Ihana samalla tavalla, kuin lapsudessa, kun asuin Jollaksessa. Se oli oikea peräkylän periferia ja jos sinne vaikka tuli ambulanssi, niin kaikki kylän vekarat ajoivat fillarilla täysiä perään – vihdoin jotain tapahtuu! Kerran juuri sellaisessa tilanteessa ajoimme täyttä päätä rantaan ja näimme meressä vesitason ylösalaisin uppeluksissa. Kellukkeet vain olivat näkyvissä pinnalla. Ja kuka kävelikään litimärkänä rannassa – oma setäni. Isän veli. Hän oli opetellut lentämään, mutta siinä kävikin vähän huonosti. Onneksi ei kuitenkaan kovin huonosti.

Mutta palataan Saarenmaalle. Täällä oli kotien avoimet ovet -tapahtuma. 32 kaksi kotia oli avannut ovensa vieraille. Meidän pikku kylässäkin muutama talo, joista yksi on erityisen kiinnostava. Vuodelta 1528 oleva Tõllusten kartano.

Kartanon historia on värikäs ja niiden 14 vuoden aikana, kun meillä on ollut talo täällä, siinä on majoitettu ensin ratsastusleiriläisiä ja sen jälkeen sen on omistanut yksi Viron uusrikas liikemies, joka päätti muuttaa maalle, mutta innostusta kesti vain muutaman vuoden ajan. Kaikki omistajat ovat yrittäneet korjata kartanon päärakennusta, mutta kaikilta työ on myös jäänyt kesken. Kartanoon kuuluu myös puutarhurin (tai riistanvartijan) talo ja se on saneerattu ja se onkin hieno, joskin entisöinti olisi voinut olla huomattavasti parempikin.

Nyt kartanon on ostanut venäläisen luonnonkosmetiikkasarja Natura Siberican omistaja ja päärakennusta saneerataan ahkerasti. Mailla viljellään luomuyrttejä ja olen palanut halusta nähdä mitä siellä tapahtuu. Joten salama ja vilaus ja poljin kartanolle.

Pari kertaa, kun ollaan oltu Jenkeissä Key Westissä jouluna, siellä on ollut ”joulukotitapahtuma” Ihmiset ovat avanneet kotinsa ovet ja päästäneet kaikki haluavat (ja lipun ostaneet) katsomaan kuinka he ovat koristelleet joulukotinsa. Ja voi pojat – olivathan ne koristeltuja! Jossain vaiheessa Suomeen tuli Loviisan wanhat talot –tapahtuma ja tapahtuma, jossa voi käydä kiertelemässä kauniita kotipuutarhoja. Nyt täälläkin ollaan siis ryhdytty samaan.

Kartanon pihalla oli, vaikka mitä jännittävää näytillä. Ei ainoastaan kartanon omia juttuja, vaan myös lähialueiden tuotteita ja kotieläimiä.

Olen ollut puutarhurin talossa ratsastusleiriläisten aikaan, kun sen silloinen ruotsalainen omistaja myi kartanon pois ja halusi päästä eroon myös irtaimistosta. Ostin kaksi tuolia, vähän kristalleja ja katosvuoteen. Oikeastaan mikään ei ollut nyt muuttunut. Mutta esillä oli myös kuvia siitä, millainen talo on ollut vuonna 1985. Ihanaa ettei sen anneta rapistua. Harmittaa että sunnuntai vierähti muissa puuhissa, enkä nähnyt muita lähiseudun taloja. Täytyy toivoa, että tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna ja että olen silloin täällä.

Pärnu – upea lomaparatiisi. Matkalle lähtö on aina ihanaa. Se tunne, kun luvassa on seikkailu, jonka kulusta ei hyvistä suunnitelmista huolimatta voi koskaan olla ihan varma. Mitä vaan voi tapahtua. (Niin siis minähän ajattelen aina, että ”mitä vaan” tarkoittaa väistämättä jotain superhauskaa tai kiinnostavaa. Ihmeellistä. Siinä juuri on se seikkailun ydin.)

Taas oltiin menossa. Nyt Eckeröllä Viroon, Pärnun loputtomille hiekkarannoille, ihanaan hotelliin, ravintoloihin ja kahviloihin. Lähdimme kahden aikuisen matkalle yhdessä ystäväni Railin kanssa. Luvassa oli paljon pälätystä ja rentoa meininkiä. Matkavaraus hotelleinneen onnistuu helposti joko soittamalla Eckerölle tai varaamalla matka itse netistä.

(Ennen Pärnua kävimme Tartossa, jonka parhaat matkavinkit voit lukea täältä)

Leppoisan laivamatkan Tallinnaan vietimme Eckerön M/S Finlandian uudistetussa loungessa, jossa söimme aamiaisen ja luimme lehdet. Ajomatka Tallinnan satamasta Pärnuun on simppeli. Suoraa tietä riittää 128 km ja aikaa siihen kuluu reilut puolitoista tuntia. Bussilla Pärnuun pääsee myös näppärästi eikä perillä oma auto ole tarpeen, Pärnussa on parasta liikkua kävelleen tai polkupyörällä. Pyörävuokraamoja on useita ja hotelleillakin on omia pyöriä tarjolla asukkailleen.

Pärnu on vanha kylpyläkaupunki, jossa ensimmäiset kylpijät ovat ottaneet mutakylpyjä jo 1800-luvun alkupuolella. Joten perinteitä riittää. Kaupungin symboli onkin kaunis uusklassinen kylpylärakennus, joka on muutamia vuosia sitten restauroitu ja se on myös saanut rannan puolelle täysin modernin lisäosan. Koko komeus on yhtä kuin Hedon Spa & Hotel. Sinne mekin majoituimme.

Hedon Span kylpylä on jaettu kahteen osaan. Hotellin hintaan kuuluvassa allasosastossa voi nauttia kahden erilaisen saunan lämmöistä ja upean hierovan altaan poreista tai maata matalassa ulkoaltaassa, jossa on ihanaa lillua aurinkoisena päivänä.

Hiljainen kylpylä on tarkoitettu vähintään 14-vuotiaille kylpijöille eikä sen käyttö ole ilmaista kuten allasosaston. 15-20 euron hinta on pieni raha luksuksesta, jonka rauhallinen ympäristö ja lukuisa määrä erilaisia saunoja ja mm. suola-allas suovat. Hintaan sisältyy myös valikoima kuolleen meren vartalonhoitotuotteita, jotka ilolla käytin.

Hiljainen kylpylä oli juuri se, jota tarvitsin pikkuisella lomalla. Tein kaikessa rauhassa vartalokuorinnan, otin jalkakylpyjä, kävin tepidariumissa hengittämässä suolaista ilmaa 35 asteen lämpötilassa ja rauhoituin. Kelluin suolavesialtaassa loputtoman kauan ja annoin ajatusten levätä yhdessä kehon kanssa.

Hedon hotellissa on kaksi ravintolaa, Raimond sekä Akord. Raimond on fine dining -ravintola ja Akord astetta rennompi ja edullisempi grilliravintola. Me söimme illallisen Akordin merellisellä terassilla. Ja minä ilahduin menun kasvisruuista. Kylpylän hyvää tekevän, rauhallisen fiiliksen jälkeen teki mieli syödä vain jotain kevyttä ja mennä aikaisin nukkumaan.

Aamuvirkkuna hiippailin Railin vielä nukkuessa hotellin kuntosalille treenaamaan. Pienessä salissa oli kaikki tarvittava kattavaan treeniin ja ilahduttavaa oli se, että kaikki laitteet olivat ehjiä ja tila oli puhdas ja siisti. Tunnin treenin jälkeen hotellin aamiainen maistui. Kuinka ihanaa on se, ettei itse tarvitse keittää kahvia, vaan kaikki on valmista! Se on ihan mahtavaa!

Menin aamiaisen jälkeen vielä nauttimaan tunnin hieronnasta ja voin täydestä sydämestäni sanoa, että se oli yksi parhaista hieronnoista, jonka koskaan olen saanut. Tehokas, mutta ei kivulias. Ja tärkein pointti oli se, että hieroja oli täysin läsnä, hän paneutui työhönsä ja sen tuntee.

Jotkut kylpylät ovat uimahalleja ja jotkut aikuisten paratiiseja. Headon Spa & hotel on aikuisten paratiisi. Päätin mennä sinne uudelleen ennen joulua ja aikaisin keväällä ottamaan pikku breikin töiden välissä. Haluan nauttia ja ottaa erilaisia hoitoja ilman mitään kiirettä ja paineita, lukea kirjoja ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä muutaman päivän ajan.

Me jätimme Railin kanssa hotellin taaksemme ja lähdimme tutkimaan Pärnun ruokapaikkoja ja kahviloita. Kahvilakulttuuri on elävä ja virolaiset leivonnaiset ovat minun makuuni, jokaisella kahvilalla on omat leivonnaiset ja omat maut. Koukkasimme kaupungille upean Ammende Villan kautta.

Ammende Villa on vuonna 1905 valmistunut yksityinen jugend-huvila, joka on restauroitu upeaksi hotelliksi. Sen suuressa puutarhassa voi nauttia vaikka piknikin klassisen musiikin soidessa tai syödä lounaan tai illallisen sen korkeatasoisessa ravintolassa. Keskiviikkoisin siellä tarjoillaan iltapäivätee englantilaiseen tyyliin. Joka tapauksessa, jos käyt Pärnussa, Ammende Villa on must see –kohde.

Pärnun viehättävät puuhuvilat reunustavat katuja ja niissä viihtyvät myös kauniit kahvilat ja ravintolat, joista on vaikeaa valita mihin astuisi sisään.

Kahvila ravintola Supelsaksad on oikea silmäkarkki, jonka leivonnaiset olivat pökerryttävän kutsuvia. Tässä paikassa on jo ympäristön takia vietettävä yksi Pärnun reissun kahvihetki.

Toiset kahvit voikin sitten nauttia paljon perinteikkäämmässä paikassa.

Pühavaimu-kadun päässä on parhaiden ruokapaikkojen keskittymä

Pühavaimu-kadulla on vuodesta 1950 lähtien tehty Pärnun legendaarisimmat ja parhaat munkkirinkilät eli sõõrikit. Ne maksavat muutamia kymmeniä senttejä kappaleelta ja hinta muodostuu painon mukaan. Sõõrikit ovat paljon kevyempiä kuin meidän munkkirinkilämme. Taikinaan tulee vain muutama lusikallinen sokeria, eikä niihin tule kananmunia eikä rasvaa. Rinkilät ovat pieniä, joten asiakkaat ostavat niitä aikamoisia kasoja! Enkä ihmettele – ne sulavat suussa. Leipomo on myös pieni aikamatka menneisyyteen. Rakastuin siihen, älä ohita tätä paikkaa!

Pühavaimu-kadun päässä, vanhassa puutalossa on ravintola Pastoraat. Kun astuimme kesäisestä kuumuudesta sen ravintolasalin viileyteen, olimme heti myytyjä. Tänne viileyteen jäisimme lounaalle. Ja se kannatti, sillä paikka olikin paljon enemmän kuin osasimme edes aavistaa.

Kaikki alkoi mukavasti aperitiiveillä. Railille cocktail ja minulle mocktail. Ihanat raikkaat juomat katosivat nopeasti, kun silmäilimme ruokalistaa. Lopulta meille suositeltiin alkupalaksi valikoimaa jaettavia suupaloja, jossa oli runsaasti herkkuja kahdelle. Pääruuaksi minä otin sinisimpukoita tomaattisessa valkoviinikastikkeessa ja Raili ankanfileetä. Ruoka oli kerrassaan mainiota ja palvelu samoin. Hyviä neuvoja ruokavalintojen suhteen ja sopivasti huumoria.

Kävi myös ilmi, että tämä Pühavaimu- ja Kuniga –katujen kulmassa oleva puutalo on rakennettu vuonna 1696 ja että se on ollut vuosikausia autiona. Nyt se on remontoitu boutique hotelliksi, jossa on 13 erilaista huonetta. Yhdessä huoneessa on jopa sauna ja yhdessä minikokoinen höyrysauna. Erityinen persoonallinen paikka, ihan samoin kuin koko Pärnu.

Kurkistimme vielä sisään Pühavaimukadun muihin ravintoloihin ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Saarenmaata.

Kasvisruokaa tarjoava Piccadilly on täysin lihaton ravintola, joka tarjoaa eettistä kasvisruokaa. Valikoimissa on myös gluteenittomia, laktoosittomia ja sokerittomia ruokia ja leivonnaisia. Bonuksena Artesaanisuklaa ja luomuviinit.

Viihtyisä luomuravintola Mahedik tarjoilee aamiasta kello kymmenestä lähtien ja kello yhden jälkeen voimassa on laajempi ruokalista. Täälläkin leivonnaisten ulkonäkö alkoi heikottaa! Ruokalistan vaihtoehdoista minusta houkuttelevin on vasikanmaksa kantarellikastikkeessa tai kantarellikastike ja uudet perunat. Virossa sienikastike tehdään pehmeään vähärasvaiseen hapankermaan ja se on ihan järkyttävän hyvää!

Kahvila ravintola Mum Cafe palkittiin vuoden 2018 Pärnun parhaana kahvilana. Sisustus on tosi viihtyisä ja annokset ovat lähellä finedining –tasoa mutta hinnat edullista Pärnun tasoa.

Pärnussa on parasta

Hyvät hotellit

Upea hiekkaranta. Matalan ja suojaisan Pärnunlahden vesi on lämmintä pitkään syksyyn saakka.

Ravintolat ja kahvilat, joissa on Suomen tasoon verrattuna erittäin edulliset hinnat

Ravintoloiden modernit menut, ovat tätä päivää

Kylpylät joissa saa korkeatasoisia hyvinvointi- ja kauneuspalveluita

Mahtavat ulkoilureitit

Ystävälliset ihmiset

lapsiystävällinen matala ranta

Vinkkiejä

Pärnussa ja Virossa muutenkin Cafe ei tarkoita vain kahvilaa vaan ravintolaa. Toki sieltä saa myös kahvia ja varmasti myös herkullisen leivonnaisen.

Pärnussa pärjää englannilla erittäin hyvin, ja suomeakin ymmärretään monissa paikoissa, varsinkin hotelleissa.

Vuokraa fillari – sillä pääsee parhaiten tutustumaan kaupunkiin.

Pärnu on myös talvella ihana kylpyläkaupunki.

Pärnuun pääsee helposti ilman omaa autoa.

Hintataso on edullisempi kuin Suomessa.

Eckeröllä on Pärnuun valmiita edullisia hotellipaketteja. Pärnu on kaunis kaupunki, jonne voi matkata lyhyellä varoitusajalla. Se on lähellä, sinne on helppo päästä eikä matka kestä kauaa. Ihan nappi paikka siis!

Jos suunnittelet päivämatkaa Tallinnaan, muista mun lukijoille tarjottu alekoodi. Päivä Tallinnassa -risteily tai Miniristeily -20 % edullisemmin tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 31.12.2019 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaa matka: https://www.eckeroline.fi/

Lähde matkalle, nauti elämästä!

Kirjoitin Hesarin mielipidesivulle vastineen Lääkäri Olavi Ylikorkalan mielipiteeseen, joka julkaistiin 14.7. Mielipiteeni julkaistiin tämän päivän Hesarissa.

Näin kirjoitin:

Hotellien ja laivaristeilyjen mässäilybuffetit lihottavat suomalaisia

Vastaus Lääkäri Olavi Ylikorkalan mielipiteeseen 14.7. 

Suomalaiset lihovat ja ylipaino on kansantauti. 

Korkala kirjoittaa: ” Valtion lisäksi vastuunkantoa ja toimia sopii odottaa myös matkailualalta ja hotelleilta. Laivojen mässäilybuffetit voisi hyvin lopettaa tai ainakin laivayhtiöt voisivat karsia tarjontaa kovalla kädellä terveellisempään suuntaan.”

Olen eri mieltä asiasta. Ei yksi lintu kesää tee. Harva tavallinen ihminen matkustaa niin usein laivalla tai yöpyy hotelleissa, että niiden kertojen ruokailut, sisältävät ne sitten mitä tahansa, kenenkään painoon vaikuttaisivat yhtään mitään. 

Arki ja arjen valinnat ratkaisevat. Jos koko vuoden syö terveellisesti ja järkevästi, voi juhlapäivinä ja lomamatkoilla herkutella aivan rauhassa. Sen sijaan, että hotellit ja laivayhtiöt alkaisivat säädellä tarjontaansa terveyspoliiseina, olisi tärkeämpää koettaa vaikuttaa ihmisten ruokatottumuksiin tavallisessa arjessa. 

Vaikka tietoa sitä haluaville on tarjolla rajattomasti, on useille vaikeaa ymmärtää kuinka paljon energiaa esimerkiksi karkeissa ja perunalastuissa on tai missä ruuassa on piilorasvaa tai –sokeria ja millainen määrä proteiinia ja hiilihydraatteja on itselle sopiva ja miten se määrä kootaan lautaselle yhden päivän aikana. Sopiva määrä terveellistä ruokaa voi olla myös erittäin houkuttelevaa ja haluttavaa. 

Parempi kuin kiellot ja veronkorotukset on oikealla tavalla perille viety tieto. Ankeaa esitettä tai tietoiskua parempi väylä on se, mitä nyt eniten seurataan. Vaikuttajamarkkinoinnilla vaikutetaan ihmisten tapoihin positiivisella tavalla. Syyllistämien, kiellot ja veronkorotukset eivät ketään pelasta, mutta ilo, positiivisuus ja muiden esimerkki ja helpot neuvot vievät pitkälle. 

Somen voi valjastaa hyvään – mutta se pitää osata tehdä oikein

Ei kenenkään elämä tai terveys mene tärviölle lomamatkojen aamiaisilla herkutellessa tai laivan buffetpöydän antimia surutta nauttiessa. Arjen ratkaisut ja tavat on tärkeitä. Lomia ja matkoja on tavallisella ihmisellä rajattu määrä.

Lääkärin ahdistus hotellin aamiaisella kertoi enemmänkin siitä millaisessa kuplassa hän elämäänsä elää, kuin todellisesta ongelmasta. Ei ongelma ole hotellien aamiaispöydässä tai laivan ravintolassa. Ongelmat ovat kotona ja arjessa. Aika kaukaa haettu idea on laittaa noutopöydät verolle. Ennemminkin olisi syytä tarkastella sitä, kuinka sanaa ja opastusta  terveellisistä elämäntavoista jaetaan. Ankeat esitteet, syyllistäminen ja kuivat tietoiskut eivät mene perille. Oikeat kanavat löytyvät somesta ja vaikuttajamarkkinoinnista. Somessa ovat kaikki. Olisi järkevää valjastaa se siis oikealla tavalla käyttöön.

Upeassa kunnossa olevat somettajat, jotka liikkuvat joka päivä ja syövät terveellisesti ja ehkä jopa liian vähän, eivät ole parhaat sanansaattajat. Eivät myöskään sen tyyppiset ratkaisut kuin Suurin pudottaja, tai Rakkaani, sinusta on tullut pullukka. Strategian on oltava toisenlainen. Siihen täytyy voida samastua ja sen on oltava uskottava. Nopea painonpudotus aiheuttaa jojoilua ja lihasten menetystä rasvakudokselle. Ihmisille on annettava tietoa helpossa muodossa. Onnistumisen kokemuksia ja hyväksyntää. Ei lääkärin kertomusta siitä kuinka oksettavaa on katsoa jonkun toisen ihmisen ruokalautasta. Olkoonkin, että noutopöytien antimia kasataan usein lautasille jännillä tavoilla, jopa jälkiruuat voivat olla pääruuan kanssa samalla lautasella.

Muutokset ruokailutottumuksissa on vaikeita tehdä. Ensin on oltava motivaatio ja sitten tietoa ja tukea vaikeassa projektissa. Tietoa on netti pullollaan, mutta kuinka moni ymmärtää esimerkiksi sen, millainen kanapala sisältää kolmanneksen päivän proteiinin tarpeesta? Sopiva määrä proteiinia on 1,2-1,3 gramma proteiinia painokiloa kohden vuorokaudessa. 100 g kananlihaa sisältää 20,3 g proteiinia. Kanan rintafilee painaa 160-180 g On siinä laskemista, taulukoiden lukemista ja miettimistä.

Todelliset rasva-arvot annoksessa voivat yllättää

Harva myöskään tietää lopulta missä kaikessa ravinnossa on paljon rasvaa. Ravintoloiden listoille on tulleet gourmet-hampurilaiset. Ajatus voi olla, vaikka että ei kannata syödä hampparia hampurilaispaikassa, koska se varmaan on epäterveellistä, mutta ravintolassa sen tilaa mielellään. On varmasti parempi. Voihan se olla parempi, mutta ei se kyllä rasvaton ole. Siinä voi olla jopa yli 50% rasvaa ja ranskalaiset siihen tykö. Vegeburgeri ei ole sen parempi. (lähde: https://www.raflaamo.fi/fi/ravintoarvot/ravintoarvot-amarillo ) ja samat arvot koskevat myös lasten annoksia. Aikamoista.

Mutta syökää mansikoita ja mustikoita ja nauttikaa kesästä. Eilen muuten opin sellaisen asian, että jos marjojen kanssa juo kahvia, ei marjojen C-vitamiini (tai muutkaan vitamiinit) imeydy, vaan ne kulkevat suoraan kehon läpi. Joten jos syöt aamiaisella marjoja, juo kahvi vasta puolen tunnin päästä tai ennen marja-annosta.

Salut

Hanna