Kävelin todella varovasti. En nostanut jalkojani ollenkaan irti lattiasta, vaan liu’utin niitä karhealta tuntuvaa pintaa pitkin. Olikohan lattialla matto?

Rakastan kauniita mattoja. Oma tummanpunainen itämainen mattomme on olohuoneen helmi. Onkohan tämä matto värikäs? Tuskin.

Tila oli todella lämmin. Hirveän hellän ja pehmeän tuntuinen käsi ohjasi minua eteenpäin.Joku on sanonut minulle, ettei käsiä pitäisi treenata niin paljon, koska kädet on tarkoitettu antamaan hellyyttä ja tuntemaan.

Kohotin käsivarteni eteeni ja hapuilin eteenpäin. Se oli pelottavaa. ”tässä on sinun pöytäsi”, sanottiin. Tunnustelin sen reunaa. Se oli terävä ja sileä. Hups! Jalkani osui johonkin. Tajusin, että se oli tuoli. Siirryn sen taakse. Onnettomuudekseni olin jättänyt päällystakin päälleni ja nyt jouduin laittamaan sen tuolin selkänojalle. Se onnistui onneksi ihan hyvin tunnustelemalla. Mutta mihin laittaisin käsilaukkuni? Päädyin laittamaan sen lattialle ja istuin sen pitkän hihnan päälle, etten hukkaisi laukkua. Pahimmassa tapauksessa joutuisin muuten etsimään sen konttaamalla ja haparoimaan käsilläni pitkin lattiaa. saattaisin menettää suuntavaistoni, enkä enää löytäisi pois.

Etsin veitsen ja haarukan ja juomalasin pöydältä. Käteni ohjattiin lempeästi kiinni vesikannuun. Kaadoin vettä lasiini ja pidin toisen käden sormea lasissa. Kun sormi kastui, tiesin saavuttaneeni reunan. En ollut pessyt käsiäni. Hmmm.

Vesi on tavattoman kaunista. Rakastan katsoa kirkkaiden lasikannujen pintaan kiinnittyviä ilmakuplia. Valo taittuu kauniisti veden läpi kulkiessaan ja tekee ihania heijastuksia pöydän pintaan.

Ruoka nostetaan eteeni. Maistan sitä. En ole varma mitä suussani on. Pala on kova ja lohkeileva. Maku on ihan tuttu ja hyvä, mutta kestää tovin ennen kuin tajuan, että se on omenaa. Lautasella on muutakin. Nuuhkin sitä. Ruoka on kanasalaattia.

Täydellinen pimeys alkaa nukuttaa minua ja kysyn, onko totta, että sokeakin tarvitsee kirkasvalohoitoa, vaikka ei näe. Sokea tarjoilija vastaa minulle, että on. Hän kärsii kaamosmasennuksesta, jos ei saa valoa.

Olen pimeällä lounaalla näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä. Koko lounas tapahtuu pilkkopimeässä. Salaatin jälkeen juomme kahvia ja syömme muffinit.

Suomessa on n. 55.000 heikkonäköistä tai sokeaa ihmistä. Vuoteen 2030 mennessä määrän odotetaan kasvan 10.000:lla.

Eniten näkövammoja aiheuttava sairaus on silmäpohjan rappeuma. Suurin osa rappeuman aiheuttamista näkövammoista voidaan estää tai näön heikkenemistä voidaan hidastaa, jos hoito aloitetaan ajoissa.

Silmänpohjan rappeuma ja glaukooma sekä jotkut muut silmäsairaudet ovat oireettomia. Silmälääkärillä tulisi käydä tarkistuttamassa silmät 40 vuoden iässä ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein. Kun ikämittarissa on 60 lääkärissä käyntiä suositellaan vähintään joka kolmas vuosi.

Kun pimeä lounas päättyy ja kävelen, jälleen haparoiden, ulos ravintolasta. Vastaan tuleva marraskuun hämäryys häikäisee. Ajan kotiin ja olen kovin kiitollinen näkevistä silmistäni. Lounas oli vaikuttava, mutta turvallinen, lyhyt ja helppo kokeilu siitä, millaista sokean elämä on. Miltä tuntuisi kävellä kaupungin kaduilla tai haluaisinko matkustaa minnekään, jos en näkisi? Ajatus sokeutumisesta kauhistuttaa.

Pidä huolta silmistäsi ♥️ Hanna

Pimeä lounas järjestettiin koska Specsavers on teettänyt ja Näkövammaisten liitto täydentänyt Copenhagen Economicsilla yleiskatsauksen silmäterveyden tilasta Suomessa. Lounaalla käytiin läpi raportin tuloksia ja todettiin mm. että hoitoon pääsyssä on merkittäviä alueellisia eroja. Esimerkiksi kaihileikkauksien odotusajat olivat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä erityisen pitkiä, 154 päivää, kun taas Pohjois-Pohjanmaalla ja Vaasassa hoitoa tarvitsi odottaa keskimäärin 20-40 päivää.

Tiedottaja ja viestintä minä, valun tuskanhikeä. Voi miksi miksi Luhta ei voinut käyttää markkinoinnin superammattilaisia lanseeratessaan, nyt surullisen kuuluisiksi muuttuneita, Suomen joukkueen olympia-asuja?

Kun olympialaisiin oli aikaa 100 päivää, Luhta halusi näyttää millaisissa asuissa Suomen joukkue esiintyy Etelä-Koreassa. Kaikkia malliston osia ei ollut vielä saatavilla ja malleina toimivat urheilijat. Koko homma meni ihan pieleen. Epätäydelliset kokonaisuudet, jotka oli raavittu kasaan saatavilla olleista malleista, näyttivät kamalilta. Urheilijat eivät ainakaan kuvista päätellen viihtyneet mannekiineina olemisesta. Kuvat epämääräisestä joukosta epämääräisissä asuissaan levisivät kuin kuuma laava internetissä ja somekansa yökkäili. Asut haukuttiin perin pohjin ja some vilisi kuvia joissa onnettomia asuyhdistelmiä verrattiin U.S.A:n ja Ranskan asuihin, jotka ovat huippusuunnittelijoiden käsialaa. Ero oli silmiinpistävä.

Luhdan suunnittelijat pahoittivat mielensä ja ihan syystä.

Miksi vajaa mallisto näytettiin asuille epäedullisessa miljöössä ennen kuin se oli valmis näytettäväksi?

Kyseessä on jättimäinen satsaus, miksi ei satsata jättimäisesti myös markkinointiin? Kun asut eivät ole esiintymiskelpoisia on osattava viheltää peli poikki. Näytetään vasta, kun on näytettävää. Alkaa aina ottaa niin järjettömästi päähän, kun työtä ei tehdä l-o-p-p-u-u-n-a-s-t-i hyvin. Tulee mieleen kysymys, olisivatko ruotsalaiset tehneet näin? Luhdan toimitusjohtaja on myöntänyt, että hän teki virhearvioin. Ja sen jälkeen se tehtiin uudelleen!

Hyvä ihme että riipii!!!

Tänään Hesari julkaisi jutun ja kuvia nyt täydellisestä mallistosta. Luhta, jonka upea pääkonttori komeilee Lahden kolmantena maamerkkinä radiomastojen ja hyppyrimäkien rinnalla Lahdentien reunassa, järjesti Hesarille vaatteiden esittelyn tornitalon alakerrassa.

” LUHTANEN ja Luhdan urheilusponsoroinnista vastaava Pasi Luumi vievät vieraansa kaikkein pyhimpään. Luhdan tornitalon alakerta on täynnä mallistoja – ja niitä on paljon. ”

Siellä valtavan tilan perällä mallisto oli esillä, esittelyrekkeihin ripustettuna. Lopputuloksena maan suurimmassa päivälehdessä komeilee kuvia, jotka näyttävät varastossa otetuilta. Onneksi sentään näkyy, että mallisto on hieno. Jos haluaa nähdä sen.

Mitä olisin tehnyt, jos olisin saanut päättää? Olisin vienyt asut Luhdan tornin 11:sta kerroksen kahvilaan ja marssittanut sen esiin ammattimallien päällä. Olisin näyttänyt sen valtavan uurastuksen ja panostuksen, joka on tehty malliston eteen, parhaimmalla mahdollisella tavalla. Varsinkin, kun edellinen kerta meni aivan metsään.

Asut ovat upeat, eivät häpeä muiden maiden asujen vierellä ollenkaan. Tekninen osaaminen on Luhdalla täysin hanskassa ja huippuluokkaa, IcePeakia myydään ympäri maailmaa 50 maahan! Mutta markkinointiviestinnässä olisi kyllä parantamisen varaa. En tajua kuinka tämä voi tapahtua toisen kerran! Tuokaa nyt ne asut vaikka Helsingin joulukadun avajaisiin marssimaan upeina ja ihanina ja päästäkää ilmaan 100 valkoista rauhan kyyhkyä!

I love Suomi ♥️ I love Luhta  ♥️ I love even Lahti!

Hanna

Kuvakaappukset Helsingin Sanomien jutusta

Nyt on niin pimeää, että iltaisin on pakko touhuta jotain, ettei nukahda niille sijoilleen. Niinpä lähdettiin ulkoilemaan kaupungille. Vähän näyteikkunaostoksia tekemään ja ihailemaan Espan jouluvaloja. Lopulta päädyimme Kluuvikadun Fazerille syömän jäätelöä. Siellä on vain yksi ehdoton valinta, jonka voin tehdä. Fazerin oma tryffelijäätelö.

Se on suuri jäätelörakkauteni ja ainoa jäätelö, jossa pidän kokkareista nougat-jäätelön ohella. Tryffelijäätelössä on suuria, pehmeitä suklaatryffelin paloja jäätelön joukossa. Ja pointti on juuri se, että ne ovat pehmeitä vaikka jäätelö on kylmää. Mmmmm!

Opin syömään sitä kauan kauan sitten, kun asuin vielä lapsuuden kodissani. Isäni oli herkkusuu ja kävi usein ostamassa tätä kyseistä jäätelöä Fazerilta. Sitä ei aina saanut, ja jos oli vaikka tulossa ulkomaisia vieraita ja heille haluttiin tarjota jotain todella hyvää, Fasun jäätelö saattoi olla valinta. Silloin soitettiin ja varmistettiin, että sitä on saatavilla. Jäätelö myytiin tavallisissa, kertakäyttöisissä pakasterasioissa. Samanlaisissa joissa kotona edelleen pakastetaan marjat.

Laiton ihanasta jäätelöannoksestani ja kanelikaakaokupposestani kuvan Instagramiin ja kerroin että kuvassa maailman toiseksi parasta jäätelöä. Pian sain kysymyksen siitä, mikä sitten on se maailman paras jäätelö. Se on kahden suklaan jäätelö, jonka reseptin olen tehnyt ystävälleni Annalle. Jäätelöllä on tarina.

Anna on allerginen maitoproteiinille, mutta hän ei saa oireita siitä, jos maito (tai kerma, juusto jne) on kuumennettu kiehuvaksi. Jäätelön valmistuksessa kermaa ei kuumenneta kiehumapisteeseen saakka, joten Anna ei ollut tavatessamme koskaan syönyt oikeaa kermajäätelöä.

Asia hämmästytti minua, sillä kun teimme lapsuuden kodissani jäätelöä, kermasta, keltuaisista, sokerista ja vaniljasta nimenomaan keitettiin seos, joka sitten jäähdytettiin jäätelökoneessa. Soitin jäätelötehtaisiin ja varmistin asian ja niin se todella oli – teollisesti valistetun jäätelön prosessissa maitoa tai kermaa ei kuumenneta kiehumispisteeseen.

Olen härkä ja joissain asioissa myös erittäin härkäpäinen. Päätin, että Annan on saatava maistaa kermajäätelöä. Ja niin kehitin reseptin jossa kerma kuumennetaan kiehuvaksi. Päätin myös, että maku on oleva suklaa, koska sekin oli Annalle haastava raaka-aine. Useinhan suklaassa on myös maitoa. Lopputuloksena syntyi jäätelö, joka on maailman parasta! Vaikka kyllä Fasun jäde on ihan millin päässä. Minun reseptissäni ei ole suklaapaloja, se on silkkistä ja ihanaa. Minusta jäätelön kuuluu myös sulaa, siinä ei saa olla mitään muuta kuin kylmyys, mikä hyydyttää sen. Tässä siis ohje Annan kaksoissuklaajäätelöön. Tarvitset jäätelökoneen sen valmistusta varten. Valitettavasti kuvani ovat vanhoja ja vähän ankeita. En voinut alkaa tehdä jäätelöä kuvausta varten, koska koneeni on lainassa. Arvatkaapa kenellä? No Annalla tietysti!

Kahden suklaan jäätelö Annalle

55-60 g Tummaa suklaata

4 keltuaista

100g sokeria

5 dl kermamaitoa (2,5dl kuohukermaa+2,5dl maitoa)

0,75dl sokeroimatonta kaakaojauhoa

1 rkl vaniljasokeria

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Pane sivuun odottamaan. Vatkaa keltuaiset ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi. Laita kermamaito kattilaan ja siivilöi sekaan kaakaojauhe (sokeroimaton Van Houten -tyyppinen) Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä 4 minuuttia. Kaada kattilasta kannuun. Lisää kuuma seos varovasti kannusta munasokerivaahtoon. Ensin pikku määrä ja sitten juoksevana nauhana kokoajan vatkaten kokonaan. Lisää sulatettu suklaa. Kaada seos kattilaan ja kuumenna 77 asteeseen tai kunnes paksuuntuu. Lisää vanilja. Jäähdytä jääkaapissa vähintään 6 tuntia ja pane pyörimään jäätelökoneeseen. Jäätelön voi laittaa pakastimeen odottamaan sopivaa syöntihetkeä, mutta se on parasta juuri valmistuneena.

Jäätelökesää marraskuuhun!

Hanna

Kirjoitin jo pienen raportin Fuengirolan matkasta, jonka tein viime viikonloppuna, mutta lupasin vielä palata takaisin matkafiiliksiin.

Yleensä viikonlopun mittaisen matkat ulkomaille on kaupunkilomia ja aurinkolomat kestävät viikon tai pitempään. Oli hauska oivallus lähteä viikonloppulomalle aurinkoon ja rannalle.

Vaikka jos nyt ihan totta puhutaan niin kysymys ei oikeasti ollut mistään oivalluksesta…. Jari lähti Fuengirolaan harjoittelemaan enduroa ja minä lähdin mukaan. Eli valinnan mahdollisuutta ei ollut, mutta laiska aurinkoloma oli äärettömän kutsuva idea. Tosin siitä ei tullut laiskaa, sillä askelaita kertyi aivan hulluna, mikä on ainoastaan ilo. Mukaan matkalle tuli viime hetkellä myös Katri, mikä teki matkastani paljon hauskemman. Katri on huippuseuraa ja tietysti päivät sujuivat eri tavalla rattoisasti hänen kanssaan, kuin yksin. Jari ajoi päivät ja illat vietimme kolmisin.

Lähdimme matkaan aivan liian aikaisin perjantai-aamuna, mikä tarkoittaa heräämistä yöllä. Kun kello soi 03:40 selviää kaikista toiminnoista ainoastaan siksi, että tietää päivän pian paistavan kirkkaammin kuin koko viime kesänä Suomessa. Ja niinhän se tekikin. Puolilta päivin kävelin rantaan, otin kengät jalasta ja kahlasin meressä. Se tuntui aivan epätodelliselta!

Fuengirolassa oli täysi kesä. Edessä oli kolme päivää auringossa, vailla mitään velvollisuuksia.

Aurinkorannikollahan asuu osan vuotta paljon suomalaisia ja ymmärrän sen erittäin hyvin. Oli ihanaa katsoa varsinkin kovin iäkkäitä ihmisiä, jotka kävelivät leveää laatoitettua rantakatua ja istahtivat välillä sitä reunustaville penkeille tai kahviloihin. Vähän tuli haikea olo, kun ajattelin, kuinka ihanaa omilla vanhemmillani olisi ollut siellä. Äitini elää vielä ja hänen toiveensa oli aina pitkä vanhuus isän kanssa, jolloin voisi tehdä ihania asioita. Elämä meni eri tavalla ja isä menehtyi jo kauan sitten ja sitku –asiat jäivät vain äidin haaveiksi. Kyllä siellä valossa ja lämmössä on leppoisaa viettää vanhuuden päiviä.

Minä en kuitenkaan halua, ainakaan toistaiseksi, mitään omaa kotia minnekään etelään. On mukavampi matkustella erilaisiin paikkoihin ja hotellipalvelut kyllä maistuvat arjen vastapainona. Jotkut muuttavat etelään kokonaan, kuten Johanna ja Jan Weckström.

Olen kertonut täällä aikaisemmin, kuinka tutustuin heihin ja kirjoittanut myös Avotakkaan heidän tarinansa. Johanna perusti Zoco Home nettikaupan, kun he muuttivat pois Suomesta. Viime vuonna hän avasi lisäksi Mijakseen etnisen sisustuksen erikoisliikkeen. Nyt liike muutti jo suurempiin tiloihin ja kävimme Katrin kanssa tietysti moikkaamassa Johannaa.

Uusi liike oli ihana ja istuimme siellä kahvittelemassa lauantai aamupäivän Katrin kanssa. Samassa liikekeskuksessa on myös aivan ihana kukkakauppa, jonne oli jo rakennettu joulu.

Kyllä elämä ja oleminen on niin erilaista, kun aikaa voi viettää koko ajan ulkona. Kaikki on niin paljon aktiivisempaa. Kun kotiin palattuamme ajoin kaupungin läpi puoli kahdeksalta illalla kaikkialla oli vain tyhjää. Edes Esplanadilla ei kävellyt kuin muutama ihminen. Me käperrymme kotiin hyggeilemään. Sehän on ihan kivaa, mutta kyllä aamulenkki ja jumppa ulkona auringossa on minusta ehkä tuhat kertaa ihanampaa, kuin sohvan nurkassa hyggeily.

Ihanaa lauantaita kaikille, koetan repiä itseni nyt aamulenkille ihan täällä kotinurkilla. Jos laittaa korviin soimaan oikein hyvää musiikkia, niin hyvin se sujuu ilman aurinkoakin! Täytyy antaa sisäisen auringon paistaa paremman puutteessa!

☀️

Hanna

Väsyttää, rasittaa ja tympäännyttää ainainen pilkun viilaaminen ihan kaikesta. Aivan kuin isoa kuvaa kukaan ei enää haluaisi nähdä yhtään mistään. Kun nousee joku haloo ja häly jostain aivan oikeasta tärkeästä ja ihmisten elämään vahvasti vaikuttavasta asiasta, siitä poimitaan joku yksittäinen säie, jota aletaan vetää irti yhteydestään. Sen jälkeen iso kuva katoaa ja ihmiset saavat järkyttäviä raivareita ja syntyy hillitöntä kuohuntaa säikeestä. Lillukanvarret paisuvat kohtuuttoman suuriksi, löyhkääviksi viemäreiksi.

Mee too -kampanja on hyvä esimerkki. Kuinka joku voisi muka olla sitä mieltä, että seksuaalinen häirintä olisi ok? On päivän selvää, että jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen tietää missä rajat kulkevat. Ne jotka eivät tiedä, ovat vähemmistö. Mikä on se naurettava pelko, ettei enää voi koskea ketään eikä missään voi enää heittää läppää? Miksi joku haluaa puolustaa ketään sellaista, joka ahdistelee muita. Tietenkin hänen tekonsa ovat tuomittavia.

Omalla kohdallani blogi, jonka ytimenä oli joidenkin lapsiperheiden meluisa käytös ravintoiloissa, kääntyi keskusteluun, jossa oltiin sitä mieltä, että vammaisia lapsia ei saa muka mielestäni viedä ravintolaan. Jaaha. En ole koskaan sanonut mitään sellaista, mistä kyseisen johtopäätöksen voisi vetää.

Samoihin lillukanvarsiin kietoutuvat tapaukset, joissa joku on tehnyt rikkeitä, joista kerrotaan julkisesti. Yhtäkkiä rikkeet menettävät merkityksensä ja syyllistä aletaan puolustaa ”somehyökkäykseltä” ja ”lynkkaukselta”. Minne katosikaan se tapahtunut rike? Miksi siitä ei enää puhuta?

Sukupuolineutraali on tällä hetkellä sana, joka saa ihmiset sekoamaan aivan täysin. Ollaan niin kiinni tyttö poika -ajattelussa, että liikennemerkkimuutos, jossa olisikin vain ihminen, ei tyttöä, poikaa, miestä tai naista, saa aikaan tärinää. Miksi? Entäpä jos jokainen koettaisi laajentaa ajattelutapaansa? Miettiä kohussa olevia asioita positiivisesti? Entäs jos? Miltä minusta tuntusi jos? Jospa se todella olisikin noin? Miksi se ei voisi olla noin?

Asiat, jotka nousevat yleiseen keskusteluun ovat ihan oikeita epäkohtia. Erittäin tärkeitä asioita, jotka kaipaavat kipeästi keskustelua ja ehkä muutoksia ajattelutavoissa ja toimintatavoissa ja se kaikki hyvä, mikä olisi seuraamassa asian esiin tuomisesta, kaatuu järjettömään hulabaloohon, jossa vain viilataan pilkkua. Asiassa pysyminen on kuin yrittäisi taittaa ankeriasta polven päällä.

Aina löytyy ne nillittäjät, jotka kaivavat niitä epäoleellisia pointteja esiin ja mikä ihme siinä onkaan, että niistä syntyy lopulta se kohu? Vai ovatko nämä kohisijat lopulta vain jäävuoren huippu, joka ei edusta koko Suomea vaan palaa somea? Sananalaskua siteeratakseni – tyhmät tynnyrit kolisevat eniten.

Jotkut tuntuvat ajattelevan, että positiivinen suhtautumien asioihin, olisi tyhmyyttä ja vain kriittisyys, joka on negatiivista tarkoittaa, että ihminen olisi älykäs. Ei se niin ole.

Hanna

Jalat vievät meitä koko ajan paikasta toiseen. Mittaamme arjessa otettuja askeleita, valitsemme portaat hissin sijaan, menemme lenkille, juostaan bussiin, mennään kauppaan ja kannetaan ostoksia. Jalat tekevät työtä aamusta iltaan ja kohottavat kuntoamme. Myös ne tarvitsevat säännöllistä hoitoa ja hemmottelua osakseen. Pieniä pysähdyksiä ja huomionosoituksia ja joustavan, hyvin hoidetun jalkojen ihon, joka pysyy terveenä. Jalkojen hemmottelu on tärkeää ja ihanaa.

Kun upottaa jalat lämpimään tuoksuvaan kylpyyn, hyvä olo kiipeää jaloista koko kehoon saman tien. Hartiat rentoutuvat ja syke laskee. Ihana tunne. Koska olet viimeksi kokeillut, miten ihanaa se on? Jalkoja olisi hyvä kylvettää 1-2 kertaa viikossa. Lyön vetoa, että suurin osa ihmisistä ei tee sitä ainuttakaan kertaa koko talven aikana.

Jalkahoidosta voi tehdä ihanan hetken myös ystävän, puolison tai lapsen kanssa yhdessä. Me istuimme tyttäreni kanssa takkatulen äärelle ja teimme ihanat, hennosti laventelintuoksuiset CCS jalkakylvyt molemmille. Juotiin kaneli-inkivääriteetä ja luettiin ääneen kirjaa. Äänen lukeminen on muuten mielettömän rentouttavaa sekä kuulijalle että lukijalle. Sehän on laji, jota näkee enää vain vanhoissa elokuvissa. Kannattaa oikeasti kokeilla.

Lämmin vesi antaa energiaa ja voimaa. Kylpyveteen lisätty CCS jalkakylpy sisältää ihon kosteutta ylläpitävää ja ihoa pehmittävää vuorisuolaa. Jalat saavat nauttia vedestä viisitoista minuuttia ja sen jälkeen jalkojen ihoa voi tarvittaessa raspata varovasti.

Voi tuntua hassulta, että jalkojen kuivaukseenkin on ohjeita, mutta varpaiden välit on tosi tärkeää kuivata aina erittäin hyvin. Kosteus varpaiden väleissä voi aiheuttaa väleihin keljuja haavaumia.

Kylvyn jälkeen Ihanuus jatkuu puhtaiden jalkojen rasvaamisella. Jalat rakastavat, kun niitä rasvataan. Ja minun jalkani rakastavat, kun niitä lisäksi hierotaan hyvällä voiteella. Jalkavoiteen koostumus on tärkeä asia. Tavalliset vartalo- ja käsivoiteet ovat jalkojen hoitoon liian ohuita ja kevyitä. CCS jalkavoide on koostumukseltaan täyteläinen. Sen rasvapitoisuus on 28% ja se sisältää 10 % ihoa tehokkaasti pehmittävää ja kosteutta sitovaa karbamidia. Aavistus eukalyptusöljyä antaa hyvää tuoksua ja virkistää jalkoja. Käytän voidetta usein myös treenin jälkeen, kun jalat ovat saaneet kyytiä salilla.

CCS tuotteet myydään apteekissa ja ne sopivat erittäin hyvin myös diabeetikoiden vaativaan ja tärkeään jalkojen hoitoon. Diabeetikoilla jalkojen hoito jää usein tekemättä, vaikka se olisi itsehoidossa tosi tärkeä juttu.

Tänään 14.11. vietetään kansainvälistä maailman diabetespäivää. Sen kunniaksi CCS haluaa tarjota alennuskoodin verkkoapteekkiin, jolla CCS jalkavoiteesta ja CCS jalkakylvystä saa 15% alennuksen. Koodi ja linkki varkkoapteekkiin löytyvät tekstin lopusta.

Jalkojen rasvaaminen on se hoidon paras hetki. Myös sääret voi rasvata, mutta varpaanvälit eivät rasvaa kaipaa. Jos rasvauksen yhteydessä saan jalkapohjahieronnan on onneni täydellistä. Rakastan jalkapohjien hierontaa yli kaiken. Katrilla on oikeat hierojan taikakädet. Ne olivat aikanaan hyvää valuuttaa, kun hän tarvitsi leffarahaa tai uusia vaatteita. Tietty määrä jalkapohjahierontaa ja kling – rahat kilahtivat tilille.

Taivas maan päällä olisi se, että heräisin jalkahierontaan joka aamu. Koska niin ei ole, teen itse pienen jalkajumpan, kun herään. Pyörittelen, ojentelen ja koukistelen nilkkojani ja jalkateriäni. Luultavasti se tulee tarpeeseen, sillä liikettä säestää kova naksuminen joka kuuluu nilkoista! Kai siinä luut menevät paikoilleen! Lisäksi pyörittelen pehmeäpiikkistä palloa jalkapohjien alla, kun keitän aamupuuroa.

Hieronnan jälkeen laitoimme jalkoihin lämpimät sukat ja nautimme takkatulesta ja rennosta hyvästä olosta. Noissa hetkissä on jotain ainutlaatuista. Ollaan hetkessä kiinni ja puhutaan tärkeistä asioista.

Käytän jalkavoidetta joka ilta puhtaisiin jalkoihin, en ainoastaan jalkakylvyn jälkeen. Putkilo on yöpöydälläni ja jalkojen rasvaamisesta on tullut hyvä rutiini. Sain sysäyksen siihen ystävältäni, kun olimme patikoimassa Alpeilla ja jalkojen hoito iltaisin nousi tärkeään arvoon. Silloin tutustuin myös CCS jalkavoiteeseen, jonka hyviä puolia on myös sen nopea imeytyminen ihoon. Kannattaa muistaa myös miesten jalat – saattaisi olla ihanaa viettää jalkakylpyhetki rakkaan kanssa yhdessä ja hieroa jalkoja vuorotellen. Nämä on myös sellaisia juttuja, jotka on kivaa opettaa omille lapsille. Sekä jalkojen hoito, että hemmottelu ja itsestään välittäminen ovat tärkeitä juttuja. Arjen luksusta, joka ei vaadi paljon.

CCS jalkakylvyn ja CCS jalkavoiteen voit tilata Täältä  15% alennuksella. Tarjous on voimassa 14.11.-28.11.2017 ja saat alennuksen, kun merkitset koodin CCS15 ”anna kuponkikoodi”  -kohtaan tilauksessasi.

Kepeitä askeleita, rauhaa ja hyggeilyä arjen keskelle!

👣

Hanna

Hola!

Perjantai aamusta sunnuntai-iltaan aurinkokylpyjä Fuengirolassa. Oolallaa – se teki hyvää! Ero valossa on niin käsittämätön. Kun lähdimme, maisema oli kuin tuhruisella linssillä otettu mustavalkoinen valokuva. Kun olimme perillä, oli niin kirkasta, että silmiä kirveli.

Kävelin kolme päivää auringossa. Pitkin rantaa, varpaat vedessä. Söin lounasta meluisella aukiolla, jossa ihmiset istuivat ravintolapöydissä ja kuului loputon puheen pulputus. Katsoin, kuinka aurinko nousi aamulla – Luoja kuinka rakastankaan katsoa, kun sarastus muuttuu muutamissa minuuteissa paisteeksi ja tulipallo irtoaa horisontista. Olen valmis koska tahansa palvomaan aurinkoa jumalana.

Kävin aamulenkillä pitkin rantaviivaa ja surin auringonpaisteessa kaikkea turhaa. Kummallinen yhtälö. Löysin sielustani palasia, joista on hankkiuduttava eroon.

Söin hyvää ruokaa ja tuoreita mandariineja, jotka näyttää niin ihanilta paitsi puissa, niin myös myyntikojujen koreissa, koska niissä on ne lehdet jäljellä. (Ja ihmettelin, miksi kaikkialla maailmassa tuntuu olevan niin vaikeaa saada ravintoloissa niin paljon vihanneksia, kuin haluaisin syödä.)

Pakkasin huolellisesti mukaani kaiken mitä tarvitsen. Kotiin unohtui vain: treeniasun takki, villatakki joka on AINA koneessa mukana, hammasharja, sandaalit, vastamelukuulokkeet, shortsit hihaton toppi, aurinkorasva ja kosteusvoide. Tuskallisen pitkä lista!

Istuin lentokoneessa TV:stä tutun miehen vieressä, jonka kanssa olemme monesti tavanneet ja esiintyneet samassa ohjelmassakin. Emme tervehtineet, emmekä tuoneet esiin tätä asiaa mitenkään. Vaihdoimme vain normaalit vierustoveriasiat keskenämme. Sairaan huvittavaa! Toivotin hyvää lomaa lähtiessäni koneesta.

Opin matkalla, että Espanjassa ajetaan liikenneympyrässä niin dorkalla tavalla, että edes poliisi ei noudattanut sääntöä ja että mantelipuu ei tarvitse lainkaan vettä tuottaakseen satoa ja että limoncello-likööriin käytetään limoncello-sitruunoita eikä tavallisia sitruunoita. Sain myös tietää, että Fuengirolan aseman ulostulon edessä oleva patsas suihkulähteineen on lasikuitua, eikä se ole mikään oikea veistos. Aaarghhh kamala pettymys – rakastan veistoksia – vihaan muovia.

Matka oli siis antoisa ylä- ja alamäkineen ja kerron siitä lisää muutaman päivän päästä.

Valoa iltaan veikkoset!
Hanna

Pimeys vaatii herkkuja. Oi oi siinä ei auta mikään. Olen niin kateellinen kaikille niille, joiden paino pysyy vakiona kesät talvet ja vuodesta toiseen ihan itsestään. Ja heille, jotka aina makeannälkäisten kirjoituksieni kommentteihin kirjoittavat, etteivät he välitä makeasta ollenkaan. No minä välitän. Ja niin kivasti on asiat, että välitän myös suolaisesta. Sekä kaikesta siltä väliltä.

On kaksi asiaa joita en syö ollenkaan: Savustettu makrilli, joka ei vaan sovi makuaistilleni missään olosuhteissa sekä rucola, joka on jumalaisen hyvää, mutta suuni ei sitä kestä, vaan hajoaa haavoille, jos sitä syön.

Tällainen laaja-alaisuus yhdistettynä elämäniloon on hyvä alusta iankaikkiselle turpoamiselle, jollei pidä jotain rotia herkuttelussa. Mutta mitä tehdä, kun luonne on heikko? On käytettävä mielikuvitusta. Täytyy keksiä herkkuja, joiden kalorimäärä ei hivo taivaita ja keksittävä sellaisia tapoja syödä, että homma ei lähde lapasesta. Jos nyt vaikka ajatellaan voilla voideltua tuoretta leipää, niin eihän siinä vaan ole rajaa kuinka paljon sitä voi syödä. Joten ei kannata ostaa leipää kotiin.

Juuri pimeä marraskuu ja sitä seuraava yhtä pimeä, mutta kovin juhlallinen joulukuu ovat kalenterissani yhteiseltä nimeltään hiilihydraattikuu. Sen pituus on vähintään 61 päivää, joskus enemmänkin. Hiilarikuussa sohva kutsuu syliinsä herkuttelemaan eikä porkkana maistu kuin korkeintaan hunajalla siveltynä. Jos vielä jättää välipalat syömättä, nälkä nousee ahmimisrajoille ja illan polku sohvalta jääkaapille on sokerilla silattu .

Hiilarikuun himmeyteen valoa toi Valio ja uudet PROfeel maut ja annospakkaukset. Sain testattavakseni tuotteet, jotka ovat jo alkaneen hiilarikuun, tajunnan räjäyttävät ykkösherkut.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää olisi pitää energiatasot vakaina koko päivän ajan, syömällä säännöllisesti ja muistamalla terveelliset välipalat. Ei takuulla unohdu enää välipalan syöminen minulta. Päinvastoin odotan, koska on taas välipalan aika. Ja vannon, että tämä on aito mielipiteeni!

PROfeel 600 g jauheisiin on tullut kaksi uutta makua, heraproteiinilisä minttukaakao ja maitokahvin makuinen proteiinivälipalajauhe. Uutuutena on myös tullut kolme makua, jotka myydään neljän annospussin pakkauksissa: kaksi proteiinivälipalajauhetta – äärimmäisen raikas Sitruunainen minttu ja salmiakinrakastajan ytimeen osuva Vadelmainen lakritsi. Tuttua suklaan makuista heraproteiinia saa nyt myös näissä näppärissä annospakkauksissa.

PROfeel Minttusuklaa ja maitokahvi ovat herkkusuiden suosikkeja jo heti sellaisinaan. Jo ajatus minttusuklaan makuisesta terveellisestä juomasta on hiilarikuun ehdoton hitti. Kylmä maitokahvi on ajatuksena tosi virkistävä. Tulee mieleen jääkahvi eli herkullinen frappe.

Jauheista tehtyjen juomien maut on tosi hyviä. Autuaan herkullisia. Jauhe sekoitetaan siis 2-3 dl:aan maitoa tai vettä ja siinä se, juoma on valmis ja sellaisenaan hyvä. Jauheita voi lisätä myös puuroon, jugurttiin ja tietysti smoothieen. Mutta olihan mun vähän haastettava ja tehtävä muutama resepti, jotka tyydyttävät hämärien kuukausien herkkuhimon vähän tukevammin. Vastustamattomasti!

Minttusuklaa tuorepuuro maistuu vahvasti suklaalle, proteiinivohvelit tuovat vaihtelua aamiaisiin ja maistuvat ihanilta treenin jälkeen. Jääkahvi on mun kotitoimistopäivien ehdoton ykkösvälipala. Se maistuu kahvijäätelöltä, joka on ehkä paras jäätelömaku minkä tiedän. Kannattaa kokeilla! Kiitos PROfeel – hiilarikuulle on laitettu suitset suuhun.

Jos proteiini-asiat hämmentää, etkä tiedä miksi ja kuinka paljon sitä on syötävä, käy täällä ja lue selkeä ja kattava tuotepaketti aiheesta.

Ilahduta kaveria 

Valio PROfeel monipakkaustuotteen ostaja voi lähettää ystävälleen täysin ilmaisen proteiinijauhetta sisältävän näytepakkauksen, jossa on personoitu tsemppiviesti.  Monipakkauksen sisällä on koodi, jolla lähetyksen voi tehdä valio.fi/profeel sivuilla. Kun ystävä vastaanottaa näytteen, hän voi myös osallistua PROfeel-nettisivuilla arvontaan, jonka palkintona on 100 €:n lahjakortti Lomarengas Oy:lle. Lahjakortti oikeuttaa mökkilomaan Suomessa.

Ja tässä reseptit:

Jääkahvi

1 jäinen, pakastettu banaani

1,25 dl kylmää kahvia

1,25 dl kylmää rasvatonta maitoa

1 dl PROfeel maitokahvi välipalajauhetta

Laita kaikki aineet blenderiin ja sekoita, kunnes massa on tasaista ja juo ja nauti!

Suklaatuorepuuro

2 dl kauraiutaleita

1 dl PROfeel minttukaakao proteiinilisää

2 dl rasvatonta Valio luomumaitoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään blenderissä tai sauvasekoittimella niin, että kaurahiutaleet rikkoutuvat pienemmiksi. Laita puuro tekeytymään jääkaappiin yön yli. Jos haluat herkusta vielä parempaa, voit tarjota sen vadelmien, mantelilastujen ja mintunlehtien kanssa.

Proteiinivohvelit

1 Pakastettu banaani jäisenä

2 kanamunaa

2 munanvalkuaista

1,5 dl kauraiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 dl PROfeel minttukaakao proteiinilisää

ripaus suolaa

Laita kaikki aineet blenderiin ja sekoita. Kaada vohveliraudalle taikinaa ja paista vohveli rapean kypsäksi. Tarjoile vohvelit Valio luomu turkkillaisen jugurtin, banaaniviipailen ja mintunlehtien kanssa.

Mitä eroa on heraproteiinilisällä ja proteiinivälipalajauheella?

Heraproteiinilisä jauheessa on proteiinia ja välipalajauheessa on sekä proteiineja että hiilihydraatteja.

Valitse PROfeel välipalajauhe palautusjuomaksi esimerkiksi salitreenin, jumpan, sauvakävelyn tai kävelylenkin jälkeen. Jauhe sekoittuu vispilällä, haarukalla tai shakerilla helposti maitoon tai veteen.

Valitse heraproteiinilisä tuomaan ruokaisuutta välipaloihin. Voit sekoittaa senkin nesteeseen, mutta proteiiniisä tekee terää myös puuron, jugurtin ja smoothien joukossa. Proteiini pitää nälkää.

Annospusseissa myytävät jauheet on helppoa ottaa mukaan minne tahansa ja sekoittaa juomaan tai ruokaan kun on välipalan aika. Lapsikin sen osaa tehdä.

Ihania herkkuhetkiä

♥️

Hanna

Ihme zägä kävi.

Nukuin viime yön sellaista harsounta. Tiedättekö sillä lailla, että on muka unessa, mutta muka valvoo. Ei tiedä kumpi oikeasti tapahtuu ja on totta, mutta kun aamulla avaa silmät, on aivan poikki. Johtopäätös on, että ei ole nukkunut. Ei ainakaan hyvin.

Pöydällä on pitkä to do –lista tälle päivälle. (Voiko näitä harmaita päiviä päiviksi sanoa, kun koko maisema on kuin likaisella linssillä otettu mustavalkokuva?)

Raahustin huoneesta toiseen. Piti aloittaa ruuan valmistus heti aamulla ruoka-kuvausta varten. Ja kuinka ollakaan ainoa väri tähän aamun pilkisti perunoiden kuorien alta – ne olivat vihreitä. Vihreät perunat ovat myrkyllisiä. Tuntui että oikein nasevasti sopikin myrkky tähän aamuun. Uudet potut aamuvarhaisella kaupasta ja takaisin töiden ääreen.

Tyhjän arkin syndrooma painoi takaraivossa. Olisi tuotettava kaksi isoa tekstikokonaisuutta vielä tänään, harsounien jälkeen. Samalla päässä pyöri omituisia ajatuksia itsensä henkisestä kehittämisestä, someraivojutuista ja siitä kuka minä ylipäätään olen, mitä teen ja miksi. Ja kuinka mua rasittaa kaikki epäaito ja osaanko olla itse aina aito. Kysynkö joka hetki itseltäni – olenko tätä mieltä oikeasti? Miksi teen tämän? Onko syy vilpitön? Että sellaista kevyttä mietintää aivan aamutuimaan. Ja mistä se kaikki nyt tuli pyörimään ajatuksiini.

Koska tekstit on saatava tehtyä, tapahtui mitä tapahtui, istuin tähän koneen äärelle ja silloin se tapahtui. Iski inspiraatio. Aivan mieletön väläys. Miten voi olla jollain niin hyvä zägä! Väsyneenä ja sekopäisin ajatuksin keskellä harmautta ja vihreitä pottuja? Mutta niin se vaan meni. Hahaaa!

Saatan tänään valloittaa maailman. Sama se onko harmaa tai ei ole.

Iloa sunkin päivään!

Booom!
Hanna