Makaan nojatuolissa selälläni pyjama päällä jalat rahilla. Läppäri on sylissäni. Tiedättekö sellaisessa jiin muotoisessa asennossa. Päätä vähän särkee enkä jaksa tehdä mitään järkevää. Stressaavaa. Kello on jo yli puolen päivän.

Päässä surraa mitä kaikkea haluaisin tehdä: Laittaa ulkoruukkuihin kaikkea kaunista. Hyasintteja ja havuja ehkä. Leipoa ja koristella pipareita. Leipoa joulutorttuja. Kirjoittaa joulukortteja ja tehdäkin niitä. Pitäisi maalta ruokapöytä ja järjestää kuitit tilitoimistoa varten. Käydä lenkillä. Mennä jumppaan. Tyhjentää varastosta kamaa. Tehdä pari joululahjaa. Ja tietysti kransseja.

Ja jotenkin en vaan saa mitään aikaiseksi. Alkaa ihan älyttömästi ärsyttää tämä vetelyys ja reippauden puute. Ja sitten boooom… alan tehdä suuria päätöksiä.

Suunnittelen kuinka alan tehdä asioita systemaattisesti ja tehokkaasti ja teen joukon hyviä päätöksiä. Heti aamuisin alan tehdä inhottavimmat jutut alta pois. Teen listoja ja vedän yli tehdyt asiat. En käytä aikaa mihinkään turhaan (Facebook) ja suunnittelen hyvät aikataulut. Pidän kynät järjestyksessä ja terävinä. Samalla pää pysyy terävänä. Vastaan kaikkiin sähköposteihin heti.

Hyviin päätöksiin kuuluu myös, että muistan ottaa kauppaan oman kassin enkä osta muovikasseja. Maailmahan hukkuu muoviin. Sitä virtaa jo sisuksissammekin. En muutenkaan osta enää mitään. Koska en oikeasti tarvitse mitään. Päätän myös alkaa säästää rahaa erityiselle tilille jotain tarkoitusta (kaukomatkaa) varten.

Joululahjat ostan kuitenkin ja se tapahtukoon ajoissa. Ja tietysti paketoin ne lahjat myös hyvissä ajoin ja erityisen kauniisti. Ja jouluasioihin kun päästiin, niin toki teen pakkaseen kaikki jouluruuat valmiiksi ja suunnittelen kattauksenkin, niin että jouluna vain toteutan valmiit suunnitelmat. Ja olen hyvällä tuulella ja rento koko joulun. Ehdin siinä aattona käydä lenkilläkin – kyllä sitä varmasti ehtii, kun vaan suunnittelee ja tekee asioita etukäteen. Systemaattisesti. Sitten on sallittua syödä vähän suklaatakin ja juoda muutama lasi viiniä.

Vähän myös ärsyttää vaatekaapin sekava tila tällä hetkellä, joten kaappi tulkoon myös siivotuksi ihan välittömästi. Ja liikuntaa on harrastettava vähintään viitenä, mieluiten kuutena päivänä viikossa. Eilen en tehnyt mitään joten tänään teen kaksin verroin. Ehkä lenkki ja jumppa, mietin samalla, kun syön kolmatta taatelia sormet tahmeina. Niin taatelit! Teen myös kahvitaatelikakun pähkinäkuorrutteella – se on ihanaa ja nyt kun sen teen, jouluna on helppoa vain ottaa se esiin.

Päätän myös istuttaa vähän kukkasipuleita, koska tulppaanit ovat vähentyneet pihalta vuosien saatossa ja niitä voi vielä istuttaa, koska maa ei ole roudassa. Ja kun piha nyt tuli mieleen, ymmärrän että haravoidakin pitäisi vielä ja pestä portti, postilaatikko ja lipputanko. Todellakin se lipputanko! Pari päivää enää ja on itsenäisyyspäivä. Laitanko muka lipun tuohon tummuneeseen tankoon?!

Päätän myös olla jatkossa reipas heti aamusta ja toisin kuin nyt, pukea välittömästi joko lenkkivaatteet tai vaatteet päälle – päivän agendasta riippuen – ja aloittaa kaiken systemaattisen tekemisen klo 8.00 sharp, joka ikinen aamu.

Tästä päivästä lähtien alan olla järjestelmällinen ja selkeä ja järkevä ja lakkaan olemasta…. Minä?

En mä tajua – olen aina ajoissa kaiken kanssa, teen kaiken minkä olen luvannut ja sopinut, kaappi on sekaisin ja lipputanko likainen, mutta pyykki on puhdas ja laskut maksettu. Siis ainoa asia mikä on sekaisin on oma pääni – pistänpä sen järjestykseen rakastamalla tällaista itseäni ja pistän musat soimaan. Sitten järjestän kuitit!

Pus kaikille – Hanna

Lähdin pienelle lomalle Espanjaan viimeviikolla juuri kun järkyttävimmät lumisateet suolsivat lunta taivaan täydeltä. Tilanne aiheutti päänsärkyä, koska asun omakotitalossa eikä taloon jäisi ketään tekemään lumitöitä. Odotettavissa oli runsaasti lisää lunta matkan aikana. Kuka hoitaisi lumihommat? Tarvitsin väliaikaisen talonmiehen. Huutelin Facebookissa onko kukaan käyttänyt mitään tämän tyyppistä palvelua. Vastauksien virrassa oli monta huomatusta siitä kuinka hyvää treeniä lumityöt on. On on! Ja lumitöitä on kiva tehdä – jos siihen on kotona ja siihen on aikaa.

Vain muutamia päiviä aiemmin netissä käytiin kuulemma kiivasta keskustelua siitä onko ihminen uusavuton, jos hän ei vaihda autoonsa renkaita itse. Huvittavaa. Voin taata etten ole uusavuton, vanha avuton tai avuton ylipäätään, mutta en todellakaan mene kontilleni kuraan renkaita vaihtamaan, kun ammattilainen hoitaa asian vajaassa kymmenessä minuutissa näppärillä apuvälineillään sisätiloissa.

Ja nyt kun aloitin puhumaan palveluista niin entäpä siivoojan käyttö? Olen kuullut usealta naiselta, että hänen miehensä ei anna käyttää siivoojaa, koska on osattava hoitaa huusholli itse. Ja usealta mieheltä, että hän ottaisi siivoojan, mutta vaimo ei anna sitä tehdä, koska on kunnia asia hoitaa koti itse.

En käsitä. Palvelujen ostaminen on jotenkin ylivoimaisen hankalaa meille suomalisille.

Jos mennään kauneudenhoitoalaan, niin naapurimaamme Viron naiset käyttävät kauneudenhoitopalveluja säännöllisesti. Käydään kampaajalla, kosmetologilla, manikyyreissä ja pedikyyreissä. Mutta meillä se on helposti vähän brassailua. Varsinkin jalkahoito, koska siellähän ne jalat on sukissa ja kengissä koko talven. (Paitsi liikuntaharrastuksissa, siellä näkee paljon kaikenlaista) Ja voihan kynnet lakata itsekin.

Voin rehellisesti sanoa että rakastan palveluja. Käytän niitä mielelläni. Teen paljon töitä, en ehdi tehdä kaikkea itse ja jotain en halua tehdä itse. Esimerkiksi en halua tapetoida missään nimessä tai pestä kattoa en edes ikkunoita. Erinäiset tietokoneella tehtävät työt kartan myös kaukaa. Kerran kun taas itkin sohvalla tuskaisena, kun koetin vääntää jotain sähköpostilla lähetettävää kuvallista kutsua itse, tajusin olevani seinähullu. Miksi sitä siinä hinkkasin? Onhan ihmisiä jotka tekevät sen maksusta ja aikaa menee tunti. Maksan sen ilolla!

Kannattaa miettiä mihin aikansa laittaa ja miksi. Jos ei ole rahaa käyttää palveluja, kuten ei aina ole, voi töitä vaihtaa. Se tekee, joka osaa ja ehkä nauttiikin jostain tekemisestä ja vastapalveluksena saa jonkun muun työn suoritettuna. Mutta mikään uusavuttomuuden merkki se ei ole, jos teettää asioita muilla. Siihen voi olla sata ja yksi muuta syytä. Sitä paitsi se tuo töitä monille. Kuinka monta uupunutta vanhempaa onkaan kotona sotkun keskellä ja kuinka usealta riidalta vältyttäisiinkään, jos siivojaan satsattaisiin vaikka muutaman kerran kuukaudessa.

Ja siis minä vuokrasin aviomiehen ja lumityöt oli ihanasti tehty kun tulimme sen oikean puolisoni kanssa kotiin. Puhelimessani oli jopa kuva siististä pihasta ja toivotus – tervetuloa kotiin.

Olin eilen joogassa ja loppurentoutuksen aikana opettaja peitteli minut. Tuli kyyneleet silmiin. Aika harvoin yksityisyrittäjää ja äiti-ihmistä kukaan hoivaa. Kyllä sitä itse tekemistä riittää loputtomasti joka tapauksessa.

♡

Hanna

Olin eilen tutustumassa Balmuirin ensi kevään ja kesän mallistoihin. Esillä oli myös tämän sesongin mallistoa. Balmuirissa on jotain erityistä – se näyttää hirveän epäsuomalaiselta. Sen nimi kuulostaa ranskalta ja tuotteet kansainvälisiltä – ja sitähän ne myös ovat!

Minulla on hyvä kokoelma heidän kaulahuivejaan ja viitojaan ja ne ovat käytössä kokoajan. Muutaman olen saanut lahjaksi ja muutaman ostanut. Lilan mohairkaulahuivin ostin Ivalon lentokentältä kerran, kun olin tulossa pois Saariselältä. Ihmettelin, kun kenttä oli niin autio ja tyhjä. No eihän sieltä ollut konetta lähdössä. Olin varannut paluun kolmen kuukauden päähän…. Mä niin vihaan kaikkein lippujen ostamista ja lomakkeiden täyttöä. Teen aina jotain ihmeellistä ja tapahtuu katastrofeja. Tai sitten ei tapahdu mutta olen hermostunut ja jännitän kuinka mahtaa käydä! Samaa muuten koskee junalla matkustamista. Hirveä jännitys päällä aina, kun olen menossa junalla jonnekin, että a) ehdinkö b) olenko oikeilla raiteilla c) lähdenkö oikeaan suuntaan d) meneekö juna johon nousen, sinne minne olen menossa. Junahan saattaa mennä Hämeenlinnaan vaikka sen nokassa lukee esimerkiksi Tampere…. No tätä ei varmaan kukaan ymmärrä, mutta junamatkaili on siis extremeä meikäläiselle. Oma auto on turvallinen. Menee sinne minne käsken – ainakin siinä tapauksessa, että kerron määränpään oikein.

Kerran olin menossa Eurajoelle ja kirjoitin navigaattoriin Eura. Minusta ne ovat yksi ja sama asia. Mutta eivät ne ole. Tiedän sen nyt. Onneksi silloin tavoistani poiketen lähden huomattavan ajoissa liikkeelle ja ehdin perille hyvin.

No nyt tarina karkasi ihan kauas Balmuirista. Heidän huivinsa ovat minulle siis tärkeitä ja tavallaan liiittyvät myös kaikkeen matkailuun, sillä huivi on paras matkavaruste ikinä. Kaikki matkavälineet ovat usein kylmiä. Laivat, lentokoneet ja junat. Joskus autotkin, kun ilmastointi pauhaa jotenkin vetoisasti. Silloin on ihanaa kun ohut villa- tai kašmirvillahuivi mukana ja voi kietoutua siihen. Se vie vähän tilaa, mutta lämmittää ihanasti, se ei rypisty eikä paina paljon laukussa.

Mallistoon kuuluu huivien lisäksi paljon muutakin. Laajassa kodinsisustusmallistossa on tyynyjen, torkkupeittojen, lakanoiden ja muiden kodintekstiilien lisäksi pienkalusteita, kynttilöitä, kattaustarvikkeita ja esimerkiksi lyijyttömiä kristallilaseja.

Kymmenvuotiaan yrityksen periaatteet ilahduttavat – tuotteiden valmistuksessa vaalitaan käsityöperinteitä, eettisiä ja ekologisia arvoja. Käsityöperinteen vaaliminen on minulle aina kova juttu. Aina kun tehdään käsityötä, tehdään jotain uniikkia ja hienoa. Ekologiset ja eettiset arvot tekevät ostamisesta hyvän fiiliksen.Joululahjaksikin on kivaa antaa tuotteita, joista kukaan ei saa pahaa mieltä ♡

Hanna

♡

Vuosi sitten, kun kävin Espanjan Costa del Solilla piipahdimme ylhäällä vuoren rinteellä nököttävässä Benalmadenan kylässä. Koetimme syödä siellä ja kaikki meni aivan pieleen. Kirjoitin siitä blogiin sillä seurauksella, että sain viehättävän viestin puhelimeeni Benalmadenassa asuvalta Johanna Weckströmiltä. Hän pyysi minua ja tytärtäni kylään kotiinsa ja samalla tutustumaan kylään vähän paremmin – jospa vaikka muuttaisin mieltäni tuosta pikku kylästä.

Vastasin tietysti OK! Ja niin tutustuimme ihaniin Johanna ja Jan Weckströmiin ja heidän upeaan marokkolais-tyyliseen kotiinsa. Olemme viettäneet sen jälkeen monta hauskaa hetkeä yhdessä ja mm. seikkailleet juosten keskellä jättimäistä pääsiäiskulkuetta pitkin Malagan katuja. Olemme myös syöneet monta hyvää ateriaa ja unohtumattoman aamiaisen Benalmadenan kylässä. Mielipide siis muuttui. Kaikkien hyvien herkkujen ja ehkä rannikon kauneimman hotellin lisäksi sieltä avautuvat huikeat näkymät kauas merelle ja pitkin vuoren rinteitä alas Fuengirolaan ja sen ympäristöön.

Muuttaessaan nelisen vuotta sitten pysyvästi Espanjaan Weckströmit perustivat trendikkäitä marokkolaisia sisustustavaroita myyvän nettikaupan Zoco Homen. Johanna käy Marokossa itse valitsemassa kaikki tuotteet liikkeeseen Marokosta.  Muutama viikko sitten he avasivat Zoco Home boutiquen pieneen viehättävään Centro Idea -ostoskeskukseen, muutaman minuutin ajomatkan päähän Fuengirolan rannasta. Kävimme tietenkin ihastelemassa uutta kauppaa ja shoppailemassa niitä tuotteita, joita ei ole nettikaupassa. Nyt juuri pakkasin ne matkalaukkuun ja päätin laittaa koneeseen päälleni kaksi takkia päällekkäin….

Centro Ideassa on myös erittäin hyvä italialainen ravintola Da Bruno. Osa pöydistä on ostoskeskuksen piazzalla oliivipuun ympärillä. Siinä oli ihanaa istua ja unohtaa hetkeksi lumityöt ja kokkauskin. Kanasalaatti ja lasagne maistuivat.

Siellä oli myös vaatekauppa jonka valikoimassa oli tanskalaisia laatumerkkejä joita ei myydä Suomessa. Pidin pintani siellä enkä ostanut mitään. Tuntuu, että on pudotettava pari kiloa ennen kuin ostan yhtän vaatekappaletta. Huh.

Nyt pidän peukkuja ettei laukku paina liikaa. Lähtö on haikea, ei huvittaisi yhtään lähteä auringosta ja meren ääreltä pois. Nyt on tuullut kovaa ja tyrskyt on lyöneet rantaan voimalla. Rakastan sitä. Ehkä lohduttaudun joulupuuhilla sitten kotona!

♡

Hanna

Ensin minun piti kirjoittaa appelsiinipuista, mutta oitis, kun otin eteeni tyhjän sivun ja kirjoitin ensimmäisen sanan tajusin, että minun on kirjoitettava kaikista puista. Rakastan puita ja rakastan puuta.

Jos ei olisi puita ei olisi tuulen huminaa koivuissa, saunavihtaa eikä juhannuskoivuja. Ei haavan lehtien havinaa, kun ne kesän lämpimässä tuulessa tärisevät oksissaan.

Mänty on ihana, koska sen pinnassa on lämmintä kaarnaa ja sen ylhäältä punertuva runko näyttää siltä, kuin aurinko paistaisi sateellakin.

Kuusi suojaa ja suhisee tuulessa, tuo joulun kotiin ja malttaa pysyä vihreänä talvellakin, kun kaikki on paljasta. Siperianpihtan runko on sileä ja neulaset niin pehmeät ja se tuoksu! Voiko olla ihanampaa kuin tuoksu joka pihtan neulasia hiertäessä tulee?

Tervalepällä on kauniit pienet kävyt, mutta lehtikuusen kävyt ovat kuin ruusunnuppuja ja sen ruskaväri on häikäisevän kirkkaan keltainen ja ihana kuin aurinko.

Tammi levittää oksansa vahvasti vaakasuoraan, sen lehdet ovat kiiltävät ja kestävät ja niitä voi käyttää koristeena, eivätkä ne väsy edes ilman vettä. Tammen ruskaväri ei ole näyttävä, vaan tasaisen ruskea, mutta tammi saa sen anteeksi, koska lehdet pysyvät niin tiukaan kiinni pitkälle syksyyn, että viimeiset lehdet putoavat usein vasta hangelle. Lisäksi tammi lahjoittaa eläimille terhonsa ja on kaunis sisustuspuu sekä huonekaluissa että lattioissa. Sen laajalle levittäytyvät oksat voivat olla aivan sammalen peitossa ja tammi näyttää viisaalta ja se onkin viisain varmasti viisain puu. Kun tammea halaa huolet kaikkoavat. Vaikka kaikki kaatuisi, tammi pysyy.

Vaahtera antaa mahlansa syötäväksi, sen lehdet varjostavat kesällä ja häikäisevät väreillään syksyllä. Keväällä vaahtera kukkii ennen lehtimistään maailman kauneimman vihreillä kukilla, joita voi syödä.

Pihlaja on yksi maailman kauneimmista puista – keväällä sen lehtisilmut ovat harmaanvihreät, suuret ja pehmeän pörröiset. Sen valkoiset kukat ilahduttavat seuraavaksi. Pihlajan ruskavärit on punaiset ja keltaiset ja lopuksi tulevat vielä punaisena hehkuvat marjat.

Hevoskastanjan kukat ovat kuin kynttilöitä ja kastanjapähkinät näyttävät ihanilta kransesissa, mutta ovat myrkyllisiä. Jalokastanjan pähkinöitä voi myös syödä, mutta jalokastanjat eivät kasva Suomessa. Puistolehmus on antanut nimensä vihreälle värisävylle – lehmuksenvihreä on erityisen kaunis vaalea vihreän sävy. Puistolehmukset ovat vanhoina onttoja ja niiden sisään voi mennä! Mikä ihana puu – suoja- ja piilopuu!

Ja sitten hedelmäpuut! Kuinka kauniita ovat omenapuut, kirsikkapuut ja appelsiinipuut! Ne ovat ihania jo kukkiessaan, mutta kun ne kantavat hedelmää, ne ovat vastustamattomia. Saarenmaalla kasvaa villejä omenapuita ja minusta ne ovat kuin ihmeitä! Että ne voivat olla olemassa. Villeinä! Niin kauniina kukkia keväällä!

Appelsiinipuut ovat kuitenkin ehkä ykkösiä. Ehkä siksi koska niitä näkee harvemmin. Mutta kun näen, en vain voi ymmärtää sen puun kauneutta. Niin pyöreä lehvästö ja ne ihanat oranssit pallot kiiltävien lehtien lomassa. Pikku auringot.

Puut ovat myös hyvin viisaita ja pitävät huolta toisistaan. Ne kunnioittavat vanhempia yksilöitä ja ymmärtävät paljon asioita. Luin siitä juuri hienon kirjan. Peter Wohlleben Puiden salattu elämä kertoo puista asioita jotka saavat ymmärtämään miksi metsässä on niin hyvä olla. Ne pitävät huolta jälkikasvustaan, varottavat myrkystä ja tuholaisista tosiaan ja ovat sosiaalisia keskenään. Erakko puu ei elä yhtä kauan kuin ryhmässä kasvavat. Puut syöttävät toisiaan juuriverkostojen avulla. Meillä ei ole enää paljonkaan aarniometsiä, vaan puupeltoja. Voi puut – kunpa saisitte kasvaa villeinä.

Ja varjot! Ilman puita ei olisi suloisia varjojen siimeksiä. Ja kuinka kaunnita ovatkaan puunrunkojen varjot nurmikentällä! Ihania!

Pihallani kasvaa monta tammea, vaahtera, pihlajia, omenapuita, tuomia, kuusia, siperianpihtoja ja yksi valtava mänty. Lempipuu niistä on tammi, toisena mänty kolmantena ikivanha kuusi, joka suojaa pohjoistuulelta, neljäntenä on vaahtera syysvärinsä ja keväisten kukkiensa vuoksi. Hedelmäpuista ykkösenä on appelsiinipuu, koska se on niin ihmeellisen kaunis juuri nyt.

Halaa puuta tänään!

Hanna

Tää on niin huvittavaa, mutta välillä kun näen äkäisiä ämmiä kaupungilla tai luen naisten äkäisiä kirjoituksia Facebookissa minut valtaa suuri ja lämmin sisaruus ja rakkauden tunne. Tunnistan vibat, tekisi mieli mennä halaamaan ja sanomaan – mä ymmärrän sua. Koska se vaan on niin, että välillä hermoa kiristää niin, että melkein kuulee sen kireän soinnin toisen pääkopassa. Ääni on kuin vinguttaisi kuivaa liitua pitkin taulua. Otsassa on syvät rypyt – oikeat kanjonit.

Äkä nousee syvältä ja on vahvaa. Kun on itse hyvällä tuulella alkaa naurattaa, kun äkää näkee, kuulee tai lukee. Tiedättehän, kun naiselta pääsee äkäpultit yleisessä tilassa, vaikka jonossa. Tai nainen kiilaa jonossa määrätietoisesti sivuilleen vilkuilematta ja vähän tönii muita mennessään. Tai tuhahtaa jollekin, joka seisoo jotenkin (hänen mielestään) väärässä paikassa tai käyttäytyy väärin tai on vain yksinkertaisesti olemassa.

Eilen alkoi ihan hirveästi naurattaa yksi Facebook –päivitys josta paistoi vaihdevuosiäkäisyys kilometrien päähän. Mutta eihän sille voi nauraa! Se on VAKAVAA! Ja ahdistavaa. Ja totta. Ja annas olla jos siihen menisi jotain ilkkumaan. Sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Ja koska se on niin, kannattaa pitää mielessä, että vaihdevuosiäkäinen ihminen on syyntakeeton ja oikeasti tarvitsee hyväksyntää ja rakkautta.

Ei ole helppoa eikä kivaa olla vihainen ja ärsyyntyä kaiken maailman turhista jutuista. Yleensä vielä käy niin, että jälkeenpäin miettii, että mitä tuli tehtyä, turhasta ja turhaan raivosin. Seuraavaksi onkin sitten äkäisyyden paikalla häpeä ja nolous. Ja sitten alkaa ottaa päähän. Seuraavaksi vähän itkettää ja sitten onkin aika pikkusen sääliä itseään. Siitä syntyy turhautunut itseinho ja palaaminen äkäisyyteen. Huono kierre.

Olen huomannut, että äkäisyyden syyn kyllä tunnistaa jos haluaa. Kun syynä on vaihdevuosiraivo, tarvitaan nopeutta napata äkä kiikkiin, ennen kuin se purkautuu ulos hallitsemattomasti. Siihen hyvä konsti on nauraa itselleen. Tai hengittää, hengittää ja hengittää. Ja ajatella – okei Hanna  – mä tiedän tän, anna olla. Joskus se onnistuu paremmin joskus huonommin. Mutta yleensä ei kannata ainakaan kirjoittaa mitään. Se kun jää ikävästi elämään siihen mihin tekstin on tällännyt.

Lensin eilen Malagaan. Takanani istui kolme aikuista miesvauvaa, ikä siinä neljäkympin tietämillä. Joivat, möykkäsivät ja olivat ääliömäisiä käytökseltään. Penkkiäni rytkytettiin ja potkittiin koko kuuden tunnin rupeama, jonka istuimme koneessa. Hillitsin, hengitin ja hillitsin. kerran sanoin että, oikeati hei, olkaa hijempaa isot ihmiset. Muuten purin hammasta. Kun olimme perillä, yksi näistä herroista oli rynnistämässä ylös kun seisoin täydellä koneen käytävällä. Siihen ei todellakaan enää mahtunut tämä karhun kokoinen turjake. Sanoin napaksti: istu alas nyt. Ja ole vaikka 20 sekunttia hiljaa. Syvä hiljaisuus ja kummastus levisi hänen kasvoilleen. Ei muuten lähtenyt yrittämään ylös. Ja oli ihan hiiren hiljaa.

Kun kuusi tuntia ensin hillitsee voi oikein hyvin päästää höyryt ulos harkitusti ja marssia sitten tiehensä Malagan aurinkoon helpotuksen hymy kasvoillaan.

Minusta naisten täytyisi rakastaa tosiaan aina, mutta eniten silloin, kun heillä on vauvoja tai vaihdevuodet. Se on hurjaa aikaa ja sisaruus on silloin kultaa!

Pus

♡

Hanna

Terveisiä Rovaniemeltä! Reissu oli lyhyt. Se kesti matkoineen alle vuorokauden. Edellisen kerran olin siellä kesällä, silloinkin vain hyvin lyhyesti ja kokemus oli jotenkin nihkeä. Nyt tuli ihan toiset fiilikset. Pohjois-Suomi ja Lappi ylipäätään ovat ihania, samoin kuin ihmiset siellä, siksikin oli kivaa, että tämä reissu oli napakymppi. Olisin tosi mielelläni viipynyt pidempään.

Kolme asiaa tekivät vaikutuksen – taas kerran ihmiset. Heti aluksi taksissa kuljettaja ymmärsi intoni kuvata tulipunaisena hehkuvaa aurinkoa ja ajeli mahdollisuuksiensa mukaan niin, että onnistuisin. Ei ollut hänestä kiinni että kuvista tuli kohtuullisen surkeita.

Olin varannut huoneen Arctic Light –hotellista, josta olin kuullut pelkää hyvää ja heidän verkkosivujensakin perusteella se näytti todella houkuttelevalta.

Kun tulin hotelliin, sen pienehkö aula oli täpötäynnä ihmisiä ja puhetta. Hivuttauduin kirjautumaan hotelliin sisään ja respan henkilökunta pyyteli anteeksi aulan ruuhkaa. Minusta ruuhka oli ihana! Hyvä meininki, paljon turisteja Sveitsistä. Hekin pyysivät anteeksi. Anteeksi pyytelystä hämääntyneenä kadotin ajatukseni yrittää ostaa eräältä seurueen naiselta hänen ihana piponsa, jossa oli Sveitsin lippu. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ehkä hyvä. Sillä mitä olisin tehnyt sillä? Kiharani eivät kestä pipoja ollenkaan ja käytän niitä vain ehdottomissa hätätapauksissa.

Menin huoneeseeni, jonne minut saatettiin. Ohhoh mikä sänky! Jättiläismäinen! Jos tuossa en nukkuisi hyvin, en missään. (No en nukkunut hyvin, mutta se ei ollut muhkean sängyn syy, vaan USA:n pressan vaalien ja luvassa olleen aikaisen herätyksen.)

Huone oli ihana ja eritystä kiitosta se ansaitsee puhtaudesta. Pieni miinus kylppärin valoista ja juuri nyt, kun kirjoitan tätä muistankin, että tein siellä pienen muutoksen valaistukseen, jonka unohdin palauttaa entiselleen. Voi apua.

Kauniin peilin molemmin puolin oli oikeaoppisesti valaisin, mutta valaisimissa oli mustat varjostimet eikä siinä valossa pystynyt meikkaamaan kunnolla. Varsinkin, kun ylhäältä tosottavat halogeenit loivat julmat varjot kasvoille. Otin varjostimet pois – avot – täydellinen meikkivalo. Mutta siihen ne jäivät kylppärin tasolle. Kyllä siivoja varmaan ihmettelee…. Onnistuin myös huonojen meikinpuhdistusliinojen ansiosta saattamaan pörröiseen valkoiseen pyyhkeeseen mojovat ripsivärijäämät. Että hävettää…

Huone oli siis upea, mutta niin oli koko hotellikin. Sisustus oli lämmin, viihtyisä, persoonallinen ja siinä oli mukavasti luksusta ja yllätyksiä. Palvelu oli aivan huippuluokkaa mutta parasta oli aamiainen. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kaikki perusjutut siellä oli tietenkin, pekonit ja muut. Mutta luksusta oli raakapuuro, jugurtti ja itse tehty granola, tuoreet marjat, vitamiinishotit, gluteeninton siemenleipä, raakakakut, viipaloidut hedelmät… oi oi! Ja kaikki niin kauniisti esillä. I was totally spoiled away!

Kolmas ilon aihe oli päivällinen. Menin sushille Wakkanaihin, vaikka olin ajatellut syödä poronkäristystä (ja saada ähkyn) Se oli parasta sushia mitä olen aikoihin saanut! Riisi oli täydellistä – sopivan lämmintä. Eli ei lämmintä eikä kylmää. Sen kypsyys oli täydellinen ja pieni lappi twisti oli ilahduttava. Otin alkupalaksi poro tatakia ja se oli niin hyvää että olisin halunnut nuolla lautasen. Syy täydelliseen sushi-kokemukseen selvisi, kun paikan omistaja istahti pöytääni kyselemään maistuiko ruoka. Paikan sushimestari on kotoisin Japanista. Pian hänkin istui pöydässä ja sain mm. kuulla että he valmistavat oman soyan, se on kunnia asia. Maukas asia se ainakin oli.

Näiden kolmen asian takia olen valmis lähtemään pian uudelleen Rolloon – siellä ei muuten ollut ollenkaan lunta! Mutta kun tulin kotipihaan Espooseen sitä ei puuttunut!

Kuvat on aika pimeitä, mutta nyt on kaamos – ei vain ole valoa – olkon sitä mielissämme!

♡

Hanna

Jotkut sanat ovat sellaisia, että ne nähdessään lakkaa kokonaan lukemasta. On myös erilaisia, tavallaan uusia (vaikka oikeasti vanhoja) ruoka-aineita joiden nimen nähdessään tapahtuu sama reaktio. Ei oikein jakseta ottaa selvää ja tutustua uusiin juttuihin, kun vanhoillakin pärjää aivan hyvin. Kuitenkin, kun vihdoin ottaa asiakseen tutustua niihin, se vie vain tovin ja ilo uusista asioista voi hyödyttää koko loppuelämää.

Proteiini, proteiinijauhe, proteiinipirtelö, palautusjuoma ja ravintolisä, ovat sanoja joiden kohdalla moni tavallista elämää elävä, tavallinen ihminen hyytyy. Koetaan, että edellä mainitut kuuluvat vain kehonrakentajille, himoliikkujille, urheilijoille ja bikinifitnessiä harrastaville aktiiviliikkujille. VIRHE! Me kaikki tarvitsemme proteiineja solujen rakennusaineiksi. Proteiineja tarvitaan myös solujen aineenvaihduntaan. Proteiinivälipalajauhe auttaa kaikkia pitämään huolta hyvästä olosta.

Kun jokaisella aterialla syö jotain proteiinia sisältävää, veren sokeri pysyy tasaisena ja siis energiaa riittää tasaisesti. Kun syö proteiinia olo myös tuntuu kylläisemmältä, kuin hiilihydraatti- tai rasvapitoisen aterian jälkeen. Se johtuu siitä, että proteiinien vaikutuksesta elimistössä erittyy paljon kylläisyyttä sääteleviä hormoneja ja olo on pitkään kylläinen.

Pirtelö piristää 

Pirtelöt joihin tulee vain vettä tai maitoa ja desilitran verran PROfeel proteiinilisää, ovat maailman helpoimpia (herkku) välipaloja (suklaa ja mansikka – ihania!.) Välipalat taas ovat tosi tärkeitä pitämään energiatason tasaisena. Silloin ei tule syötyä karkkia, pullaa tai muuta epäterveellistä, kun yhtäkkiä on kova nälkä. Kauppojen energia ja proteiinipatukat, ovat muuten karkeiksi luokiteltevia sokeripommeja. Kannattaa lukaista tuoteselosteet tarkkaan. Ja karkiltahan ne maistuvatkin!

Palautusjuoma – miksi ja kenelle? 

Entä sitten se palautusjuoma? Liikunnan ei tarvitse olla mikään huippusuoritus, vaan jo  reippaan kävelylenkin jälkeen on hyvä ottaa välipala. Kun välipala on sokeriton mutta siinä on proteiinia ja hyviä hiilihydraatteja, ei tule väsymystä ja kroppa voi hyvin. Niin helppo asia on palautusjuoma! Aina heti jumpan ja treenin jälkeen. Sitten ehtiikin hyvin käydä suihkussa ja kaupassa ja kun on aika istua ruokapöytään on sopiva nälkä ja syömistä voi hallita.

Myös vanhukset tarvitsevat proteiinia. Ja erityisesti juuri he, sillä ikääntyessä proteiinin tarve kasvaa. Yksi ikääntymisen merkeistä on lihaskato. Eli mummoille ja papoille pirtelöitä tekemään ja tuorepuurot maistuvat heille varmasti myös, proteiinijauheella terästyt puurot ovat vatsaystävällistä ja maukasta superruokaa!

Heraproteiini on hyvin imeytyvässä muodossa olevaa proteiinia ja Valion PROfeel proteiinijauheet on tehty suomalaisesta maidosta Suomessa. Minusta se on hyvä asia. Lisäksi PROfeel heraproteiinilisän ja PROfeel proteiinivälipalajauheen tuoteselosteet ovat lyhyet ja ytimekkäät. Listassa ei ole mitään vaikealta tuntuvaa tai ihmeellistä. Jauheet eivät sisällä säilöntäaineita ja ne ovat laktoosittomia.

Viimeksi viime viikolla näin mitä tapahtuu, kun ei syö säännöllisesti ja proteiinivälipala jää pääaterioiden välistä pois. Illalla tulee hallitsematon nälkä ja syön niin sanotusti kaiken minä saan kiinni…. Ruoka ja herkut on huonoja juoksemaan karkuun… Se harmittaa. Vyötärölle kertyy massaa josta en pidä. Buuuu!

Pirtelöt on ihania ja supernopeita. Vain vettä tai maitoa ja desilitra PROfeel proteiinilisää sekaisin ja ihanan makuinen pirtelö on valmis. Siihen ei mene minuuttiakkaan. Mutta proteiinijauheita voi myös lisätä herkkuihin sekaan.

Tein neljä erilaista ihanaa välipalaa, joita voi nauttia aamupalaksi, iltapalaksi tai ottaa evääksi mukaan. Kokeile raakapuuroja, tuorepuuroja, bircher müesliä tai millä nimellä ikinä haluatkaan herkkuja kutsua ja sovella niitä mielesi ja makusi mukaan. Siellä on se vähän hankala ainesosakin, jollaisista puhuin tuolla alussa. Chia-siemenet. Ne ovat hyvä omega-3 lähde eivätkä ne maistu miltään, mutta tekevät hyvää vatsalle ja hyytelöittävät puuron. Superfoodia!

PROfeelin nettisivuilla on muuten ihania venyttely- ja muita liikuntaohjeita lyhyinä videoina. (Skrollaa sivua alas niin löydät perille!) Niissä esiintyy tankotanssin maailman mestari Oona Kivelä. Minun suosikkini on ”Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella spagaattia” ja ”toimistojumppa” Oona on ihanan positiivinen ja ohjeet ovat selkeät ja helpot.

Mutta nyt välipalareseptit! Ole hyvä!

(reseptien jälkeen behind the scenes -kuva. Kun aina kysytään kuka tämän kaiken syö!)

Raakapuuro kookoksen ja rusinoiden kanssa 

(neljälle)

5 dl kaurahiutaleita

1 dl kookoshiutaleita

1 tl kanelia

1 dl rusinoita

2 Granny Smith omenaa raastettuna

5 dl maitoa

2 dl PROfeel proteiinivälipalajauhetta vaniljainen

Tarjoiluun

Kreikkalaista jogurttia

Hunajaa

Pistaasi (tai muita) pähkinöitä

Sekoita kaikki aineet yhteen ja laita jääkaappiin tekeytymään tunniksi. Tarjoa kreikkalaisen jogurtin ja pähkinöiden kanssa. Valuta päälle muutama rihma juoksevaa hunajaa.

Lempeä appelsiinin makuinen tuorepuuro 

(kahdelle)

2,5 dl kaurahiutaleita

1 dl maitoa

1 dl vastapuristettua appelsiinimehua

1 dl PROfeel proteiinivälipalajauhetta vaniljainen

1 dl maustamatonta jogurttia

1 dl murskattuja pekaanipähkinöitä

ripaus suolaa

1 appelsiinin raastettu kuori

Sekoita kaikki aineet yhteen ja laita jääkaappiin tunniksi. Ripottele päälle appelsiinin kuorta ja tarjoile mandariinin tai appelsiinin palojen ja pähkinöiden kanssa

Puuro Chia-siemenistä ja kaurahiutaleista

(kahdelle)

5 dl piimää

½ dl chia-siemeniä

3 dl kaurahiutaleita

1 dl auringonkukansiemeniä

2 dl PROfeel proteiinivälipalajauhetta mansikkainen

sekoita kaikki aineet yhteen ja laita vähintään tunniksi tai yön yli jääkaappiin.

Bircher müesli

2 dl kaurahiutaleita

2 dl omenatäysmehua

2 dl PROfeel proteiinivälipalajauhetta

3-5 dl maustamatonta jugurttia

2 garnny Smith omenaa raastettuna

puolen sitruunan tai limetin mehu

reilusti kanelia

2 tl agavesiirappia (tai vaahterasiirappia tai hunajaa)

Pekaanähkinöitä

Tuoreita tai pakastettuja marjoja tai hedelmäpaloja

Sekoita mehu kaurahiutaleisiin illalla ja pane puuro turpoamaan jääkaappiin yöksi.

Lisää aamulla joukkoon PROfeel proteiinivälipalajauhe ja  jugurttia, niin paljon, että saat itsellesi sopivan koostumuksen.

Raasta omenat ja lisää raasteen joukkoon sitruunan tai limetin menhu. Lisää raaste puuroon.

Paahda puhtaalla pannulla pähkinöitä. Kun ne ovat saaneet hiukan väriä sammuta levy ja lisää pannuun vähän agavesiirappia, hunajaa tai vaahterasiirappia ja sekoita.

Lisää pähkinät ja hedelmäpalat tai marjat puuron päälle. Mums!

Älä arvostele toista, ennen kuin olet kävellyt mailin hänen mokkasiineissaan.

Luin eilisestä Hesarista millaista kuraa yksinhuoltajat saavat toisinaan ottaa vastaan ystäviltä, naapureilta, puolisoiltaan, päiväkodeista. Ihan kenellä tahansa tuntuu olevan oikeus ilmaista ilkeä ja ahdas mielipiteensä asiasta, josta tuskin tietävät yhtään mitään.

Luin pöyristyneenä kommentteja, joita oli poimittu lehden tekemästä nettikyselystä. Voiko oikeasti joku vielä 2010-luvulla ajatella, että yksin lapsiaan kasvattava tai eronnut vanhempi on jotenkin mystisesti huono? Että yksinhuoltajien lapset esimerkiksi erottuisivat jonossa oitis ydinperheessä elävistä lapsista tai että yksinhuoltajan kanssa ei parane näyttäytyä, koska heillä on tietty maine!

Uskon, että tällaisia mielipiteitä sydämessään kantavat ihmiset eivät voi antaa omille lapsilleen kasvatusta, joka tuottaa lähimmäisen rakkauteen kannustavaa elämäntapaa. Jos voi kuvitella olevansa paljon parempi kuin joku toinen, olisi syytä kurkottaa ylemmäs. Tavoitella parempaa kuin muiden ihmisten elämän valintojen arvostelua, joiden syistä ei ole kuitenkaan mitään käsitystä.

Aikanaan lähipiirissäni oli yksinhuoltajaäiti, joka välillä päivitteli lapsensa mahdottomuutta ja kuinka elämä saattoi olla raskasta aja hankalaa ja kuinka hän antoi periksi välillä. Hän saattoi esimerkiksi luovuttaa ja antaa lapsensa syödä aamupalaksi suklaata tai sokeroituja muroja. (Todella vaarallista!) Istuin siinä kuuntelemassa ja kannustin näsäviisaana olemaan tiukka ja pistämään rajoja ihmistaimelle. Vähänpä mistään mitään tiesin!

Kun kasvattajia on kaksi, elämä saattaa olla helpompaa. Tai sitten ei. Jos ollaan hyvässä suhteessa ja kaikki on hyvin vanhemmat tukevat toisiaan ja kun toiselta loppuu keinot, toisella niitä vielä riittää. Mutta aina ei ole niin. Vaikka vanhempia olisi samassa osoitteessa kaksi, saattaa koko vastuu olla vain toisella. Ja pahimmassa tapauksessa hän vastaa myös toisesta vanhemmasta. Ja ehkä kaikista perheen tuloista.

Kun vanhempi kasvattaa yksin jälkikasvua, häneltä vaaditaan poikkeuksellisen paljon voimaa ja osaamista, hermoja, luovuutta, luovimista, läsnäoloa, väsymättömyyttä. Soisi muiden ihmisten arvostelun sijaan, antaa kaikki tukensa ihmiselle, joka huolehtii lapsistaan yksin.

Sanoin myöhemmin lastaan yksin kasvattaneelle ihmiselle, että hän on upea ihminen ja vanhempi. Hän ansaitsee 10 pistettä ja kultamitalin. Vaikka ei niitä tarvitsekaan, koska hänen lapsensa on elävä kunniamerkki kaikesta. Pyysin myös anteeksi kaikkitietäviä neuvojani. Olin ymmärtänyt omien lasteni myötä, kuinka kovaa hänen ulkoa kaunis elämänsä välillä oli. Onhan se raskasta hyvin toimivassa perheessäkin, jossa on kaksi vanhempaa. Ne hetket kun kaikki kaatuu päälle on kuitenkin aina helpompia kun ne voi jakaa. Yksinhuoltaja on yksin.

Tsemppiä perhe-elämään kaikille ja kakeinlaisiin perheisiin

♡

Hanna