Oi oi oi oi – Aamulehti kuinka avasitkaan aamumme: ”Näyttelijä Jonna Järnefet juhli ilman rintaliivejä – ikävä ilmiö yleistynyt Linnassa” *

” Linnan juhlissa oli näkyvissä ilmiö, jossa naiset ovat panostaneet juhlapukeutumiseen, mutta unohtaneet sen, mitä ei näy päälle päin.

Esimerkiksi kuvankaunis Jonna Järnefelt juhli ilman rintaliivejä.

– Hänen tyylinsä oli muuten todella trendikäs. Hän oli upea, hillitty, hallittu kokonaisuus kampausta myöten. Mutta rintaliivit puuttuivat aivan selkeästi, suunnittelija Marika Mansikkamäki toteaa.”

Ai puuttuivat rintaliivit! Vieläpä aivan selkeästi! Millä vuosituhannella elämmekään? Kukaan ei ole missään määrännyt, että naisten tulisi käyttää rintaliivejä. Sen voi ihan jokainen nainen päättä itse. Jotkut käyttävät siksi, että rinnat tarvitsevat tukea. Jotkut siksi, että niin on tapana tehdä. Monet siksi, että saisivat rintansa näyttämään suuremmilta. Jotkut siksi, että rinnat eivät ole pystyt ja kiinteät kuten ”kalenterityttökuvissa, joihin kuvataan jonkinlaista – tuskin naisten luomaa – unelmaa.

Vaatteet istuvat enimmäkseen paremmin, jos alla on rintaliivit. Mutta ei se mikään sääntö ole. Ei niiden käyttö, eikä vaatteen parempi istuvuus. Esimerkiksi tässä tapauksessa rintaliivit olisivat pilanneet puvun ihanan valuvan glamourin.

Ja mitä ihmettä tarkoittaa ”ikävä ilmiö”? Aivan kuin puhuttaisiin jostain koulukiusaamisesta tai roskien heittelemisestä maahan.

Jokaisella on taatusti oikeus pukeutua niihin alusvaatteisiin, jotka itse haluaa päälleen pistää.

Hieno ja arvokas tilaisuus antaa omat määreensä pukeutumiselle pukukoodin lisäksi, mutta kyseessä oleva asu oli kantajansa päällä elegantti. Ei millään tavalla roisi tai epäsiveä. Se nyt vaan on niin, että naisilla on rinnat. Ja nännit. Miehilläkin on. Kuinkahan moni muuten juhli ilman alushousuja? Ai kaameeta!

Hanna

* Aamulehti korjasi otsikon tänään iltapäivällä klo 14.18

”Muokkaus 7.12. kello 14.18 poistettu otsikosta ja jutusta arvottava sana. Aamulehti haluaa korostaa, että jokaisella on oikeus vartaloonsa ja pukeutumistyyliinsä. Juttu käsittelee sitä, kuinka alusvaatteilla voi korostaa kaunista pukua.

Aamulehti pahoittelee aiempaa sanavalintaa.” 

Silti mielestäni koko juttu koskien yhden juhlavieraan alusvaatteiden käyttötapaa on absurdi, epäkohtelias ja asiaton.

Sama

Itsenäisyyspäivä oli lapsuudenkodissani aina iso juhla. Päivän tunnelma oli aamusta asti juhlava. TV:stä katsottiin kaikki mikä asiaan liittyi ja erityisesti on jäänyt mieleen mieskuoron laulama Finlandia. Se menee minulla edelleen luihin ja ytimiin asti. Lippu nostettiin tietysti rintamiestalon pihalla seisovaan (isän itse veistämään) lipputankoon. Seisoin vakavana vieressä isä nostaessa lipun salkoon. Kerran kun ikää oli sen verran, että luulin tietäväni kaiken isää paremmin, lippu lipesi isän kädestä maahan. Rähjäsin hänelle tuikeana ja kerroin kuinka hän juuri oli häpäissyt Suomenlipun. Isä kääntyi minuun päin ja sanoi: Kuule, tämä lippu ei minua ikänä häpeä. Sen sijaan minä häpesin – ja ymmärsin monta asiaa. Tuli asia kerralla selväksi.

Olen joskus toivonut Suomen itsenäisyysjuhlasta vähän kepeämpää, mutta kyllä siihen kuuluu myös arvokkuus ja juhlallisuus. On hyvä muistaa uhrauksia joita isät, äidit ja isoisät ja –äidit ovat tehneet sen hyväksi mitä meillä on. Itsenäisyyspäivä on päivä jolloin ajattelen ja kaipaan eniten isääni. Tänään nostin lipun (siihen pestyyn lipputankoon) ja tunsin kyllä syvää kiitollisuutta ja kaipausta.

Haluan säilyttää tietyn juhlavuuden omassa itsenäisyyspäiväni vietossa aina. Voi siihen silti sisällyttää hilpeyttäkin.

Juhlapäivän menu on vaihdellut vuosien varrella, eikä minulla ole mitään siihen liittyvää traditiota. Joskus pöydän ääressä on paljon ihmisiä, joskus vain muutama. Tänä vuonna teen teriyakilohta ja vihanneksia neljälle. Paistan lohen ja vihannekset Look-paistopusseissa, jolloin ne on helppo paistaa yhtä aikaa uunissa ja bonuksena uuni pysyy puhtaana.

Kala kuuluu myös joulun ajan ruokiin ja tämä resepti sopii hyvin myös vaikka uuden vuoden illallispöytään.

Keittiö on kovassa käytössä joulunaikaan muutenkin. Eskimon nettikaupasta saa helposti hankittua kaikki kotimaiset Eskimo -paistopussit, -foliot, -leivinpaperit, muffinssi ja -leipävuoat ja muut tarvikkeet suoraan kotiin. Alennuskoodilla JOULUMIELI saat kaikista Eskimo-ostoksistasi -15% alennuksen. Käy katsomassa Eskimo-sivuilta mitä kaikkea siellä on, rekistireidy käyttäjäksi ja saat alennuksen. Koodi on voimassa joulukuun 2016 loppuun asti.

Teriyakilohi ja tikkuvihannekset paistopussissa

4:lle

Look by Eskimo -kalapaistopussi

Look by Eskimo -vihannespaistopussi

600-800g lohta ruodottomana, leikattuna neljäksi tasakokoiseksi palaksi

Marinadi ja kastike

3 rkl teriyaki-kastiketta

3 rkl hoisinkastiketta

3 rkl soya-kastiketta

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl seesamiöljyä

0.75 dl ruokosokeria

2 raastettua valosipulinkynttä

2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

ruohosipulisilppua

seesaminsiemeniä

Vihannekset

3 palsternakkaa

6 porkkannaa

1 fenkoli

1 kokonainen valkosipulinkynsi

½ tl suolaa

2 tl oliiviöljyä

Tee näin

Uuni 200°C

Yhdistä marinadin ainekset ja sekoita kunnes sokeri on liuennut seokseen.

Laita kalapalat marinadin sekaan kulhoon ja laita kala marinoitumaan puoleksi tunniksi. Look by Eskimo -paistopusseissa voi myös marinoida, mutta tällä kertaa kulho on helpompi ratkaisu, koska marinadi siirretään kattilaan ja keitetään kastikkeeksi.

Valmistele vihannekset

Kuori palsternakat ja porkkanat ja leikkaa ne ohuiksi tikuiksi.

Puhdista fenkoli ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi.

Laita vihannekset, kokonainen valkosipulin kynsi ja öljy Look paistopussiin. Sulje pussin suu ja leikkaa pussin kulma auki tai tee pussin keskelle muutaman sentin viilto, että höyry pääsee pussista pois. Laita vihannekset uuniin joko uunipellille tai uunivuokaan, jossa on tilaa myös kalalle. Vihannekset tarvitsevat pidemmän kypsymisajan kuin lohi. Säästä marinadi.

Nosta marinoidut lohipalat paistopussiin nahkapuoli alaspäin. Sulje pussin suu ja leikkaa pussiin reikä. Laita kalat uuniin vihannesten viereen ja paista kalan paksuudesta riippuen noin 13-16 minuuttia.

Kun kala ja vihannekset ovat uunissa kaada marinadi kattilaan ja keitä sitä  3-4 minuuttia kunnes se paksunee hiukan.

Aseta vihannekset tarjoiluvadille ja kalat vihannesten päälle. Sivele kalapalat kastikkeella ja ripottele päälle ruohosipulisilppua ja seesaminsiemeniä.

Tarjoa peruna- tai kukkakaalimuhennoksen kanssa.

Hyvää itsenäisyyspäivää

♡

Hanna

Kun lapset muuttavat kotoa pois, on tullut aika luoda uusia traditioita jouluun. Meillä on aika kiinteä perhe. Puoliso, kolme tytärtä ja vävy kuuluvat minun ydinperheeseeni. Tämä on aika jännä vaihe elämässä. Ei siksi, että lapset ovat muuttaneet pois, vaan siksi että saamme mieheni kanssa seurata miten he muokkaavat omaa elämäänsä. Kaikki tekevät kiinnostavia töitä ja minä saan paljon inspiraatiota heiltä kaikilta. Kaikki ovat niin kiinni tässä ajassa kukin omalla tavallaan. Muoti ja muotoilu, hyvä maku, luonnon suojelu, hyvinvointi, rauha, luonto kaikissa muodoissaan pienistä soluista suuriin eläimiin asti. Lisäksi he osaavat nauraa ja pitää hauskaa, yllättää kreiseillä ideoilla. Tästä kaikesta saimme nauttia yhteisellä joulun fiilistelyristeilyllä Tallinnaan, jossa nuorin tyttäremme nyt opiskelee.

Sunnuntaiaamuna kadut olivat tyhjät, kun ajoimme hakemaan Kirsikan ja Tuukan auton kyytiin. Carolina asuu ihan toisella puolella Helsinkiä ja hyppäsi kyytiin vasta satamassa. (Niin, otimme siis auton mukaan laivaan, koska niin on helpompaa tuoda tuliaiset kotiin.)

Kun Eckerö Linen M/S Finlandia lähti satamasta, olimme jo kahvikupit käsissä 6. Kannen Kokouskeskus & Loungessa. Meillä oli oma kokoustila käytössä. Ja aivan hulvattoman hauskat ja ihanat kokousvastaavat Krisse ja Daniel ottivat meidät vastaan. Tuntui kuin olisi tullut kantapaikkaan, vaikka en kuunaan ollut heitä ennen nähnyt. Ja kaikki Loungeen saapuneet saivat saman lämpimän kohtelun. Tuli kiva fiilis. Loungessa oli rauhallista ja kodikasta.

Kävimme shoppailemassa Katrille vähän tuliaisia laivan kaupasta. Ostimme raikkaita Biothermin tuotteita: vartalovoidetta, suihkugeeliä ja tuoksuvettä ja pullon Blossan glögiä ylläriksi.

Ostosten jälkeen söimme buffetaamiaisen  ja kun olimme perillä, olimme myös vatsat täynnä valmiita valloittamaan Tallinnan. Ohjelma oli aika selvä. Ensin haettiin Katri kyytiin ja sitten seitsemän ennalta tarkoin valittua kohdetta ja yksi kävellessä löytynyt iloinen yllätys.

• Crème de la Crème hajuvesikauppa Virukeskuksessa. Valikoimat ovat houkuttelevat, mutta palvelussa on parantamisen varaa. Tuotteita ei saanut katsella rauhassa ja liikkeen kuvaaminen ulkopuolelta sai aikaan pikku katastrofin. HUOM! Katri laittoi liikkeeseen palautetta ja vielä samana päivänä olivat ottaneet yhteyttä ja pyysivät anteeksi sekä käymään liikkeessä uudelleen sovittavana aikana. Hänelle luvattiin erityistä opastusta tuoksuista. Hienoa toimintaa. Aina kannattaa antaa palautetta. Ehkkäpä oli vain huono päivä. Arvostan!
• Reede Rottermannissa. Muotia miehille ja naisille. Esim. Henrik Vibskovin vaatteita ja muotilenkkareita.
• Sfäär on sekä vaatekauppa että ravintola. Suosittelen brunssia ja lahjaostoksia miehille. Ihana fiilis ja tuotteet.
• Olde Hansa sekä kuumat sokeroidut mantelit. Tämä setti on must kokemuksia Tallinnassa. Olde Hansa täytyy kokea ainakin kerran. Sen keskiaikainen menu ja tunnelma ovat vaan niin kivat ja ainutlaatuiset. Ja ruoka on hyvää. Nyt emme menneet sinne, mutta pakolliset mantelit ostimme. Koko perhe rakastaa niitä. Olen tehnyt niitä itsekin. Lisäksi kuumat mantelit lämmittävät kylmät kädet.
• Joulutori – tämä on matkan kohokohta! Tallinnan joulutori on tunnelmallinen ja glögimuki kädessä voi vaeltaa ostamassa joululahjoja tai vain nauttia torin tunnelmasta.
• Paul Pikk Scandinavian Design and Gift Strore. Ihania lahjaideoita kotiin. (Tämä oli se yllätyslöytö! Ostin kassillisen joululahjoja.)
• Klaus Kohvik brunssi. Oi oi kuinka ihana hetki meillä olikaan siellä ja niin hyvää ja kevyttä ruokaa. Ihanalla tavalla kevyttä. Vatsan saa kyllä ihan täyteen. 18€/hlö Hyvä tunnelma ja trendikäs ruoka.
• Toompeanmäki sinisellä hetkellä. Niin ihana paikka, jossa käymme aina. Varsinkin illansuussa sen hiljaisuus ja kauneus on sydämeenkäyvää. Kolusimme kaikki turistikaupat ja saimme oppia paljon meripihkasta ja maatuska-nukeista. Rakastuin niihin nukkeihin ja olisin halunnut ostaa kauneimman, mutta se maksoi lähes 1.500 € joten se jäi kauppaan.

Sitten olikin jo aika viedä Katri kotiin, halata tiukasti ja kääntää auton nokka kohti satamaa. Laivassa odotti jouluateria! Huh hei mitä kaikkea siellä olikaan tarjolla! Kaikki perinteiset jouluherkut oli katettu pöytään. Yllätyksenä sieltä löytyi myös ruotsalaisten perinteitä, kuten lehtikaalimuhennosta, joulumakkaraa ja lihapullia. Oli hauskaa maistaa niitäkin. Kalat ovat minulle joulupöydän aatelia ja niitä oli kelpo valikoima. Ilahduin myös kauniista esillepanosta.

Jouluiset pöydät odottavat matkustajia

Kuten jouluperinteisiin kuuluu, pöydästä noustua oli vatsanahka piukalla…

Palasimme omaan kokoustilaamme ja kuten menomatkallakin hyödynsimme kokoustaulua ja pelasimme hirsipuuta ja pictionarya. Ulvoimme naurusta ja yhtäkkiä olimmekin kotisatamassa. (Vaikein arvattava sana hirsipuussa oli kahviautomaatti!) Oli aika jännä juttu, että matka-aika meni vähän liiankin nopeasti. Loungessa oli kivaa pelata ja oli myös kivaa lähteä sieltä pois buffaan syömään ja istua rauhassa ravintolassa ja nauttia ruuasta ja palata sitten taas takaisin omaan kotipesään.

Uusi jouluperinne on siis luotu – joulumatka Tallinnaan koko perheen voimalla. Meillä oli hirveän kivaa ja nyt on monta kaunista lahjaa hankittuna. Hyvästä palvelusta ja ihanista elämyksistä jäi onnellinen ja hyvä mieli.

Kiitos!

♡

Hanna

Lapsuuden kodissani juhlittiin joulua ihanasti ja isosti. Joulu oli kaunis, tuoksuva, maistuva ja alkoi aikaisin. Viimeistään pikkujouluaattona joulukoristeita otettiin esiin ja tietysti oli myös pieni kuusi – pikkujoulukuusi. Lapsia kehotettiin olemaan kilttejä, sillä tontut kurkkivat jo ikkunoista ja ovien raoista. Traditioon kuului myös joulukalenteri, jonka kuudennessa luukussa oli aina suomenlippu, kalenterikynttilä ja pikkujoululahja.

Pikkujoulun viettäminen pikku lahjoineen oli ihan parasta. Päälle puettiin tonttupuku, siis ihan totta, mulla oli punaiset pöksyt ja paita ja tonttulakki päässä. Syötiin jouluruokia pienesti, leivottiin pipareita ja rex-kakkua ja sitten yhtäkkiä jostain kuului koputus ja keittiön ikkunasta lensi sisään paketti. Tonttu se siellä muistutteli itsestään. Muistan yhden pikkujoululahjan hyvin. Se oli pieni virkattu nukke. Ehkä viiden sentin mittainen. Tästä on nyt aikaa noin 54 vuotta ja muistan sen kuin eilisen päivän. Joten sen tiedän, että ihania muistoja on tärkeää tehdä. Ne jäävät.

Lapsuudenkodin perinteet ovat tietenkin siirtyneet myös meille ja vaikka lapset ovat muuttaneet jo kotoa pois vietettiin meillä silti pikkujoulua ja paistoin tietysti pikkujoulukinkun. Ennen paistoin sen aina ruiskuoren alla, kuten lapsuuden kodissa tehtiin, mutta nyt tein toisin. Ostin luuttoman luomukinkun, joka painoi 2,5 kg ja työnsin siihen paistomittarin. Sitten kinkku Look-paistopussiin, kinkku pusseineen uunivuokaan ja uuniin. Se oli huoletonta se! Kolmisen tuntia kinkku siellä paistui 120 asteessa ja tuoksui niin hyvältä. Otin sen pois, kun kinkun lämpötila oli 78 astetta ja annoin kinkun vetäytyä puolisen tuntia pöydällä folioon käärittynä.

Oli tosi helppoa ottaa kinkku pussista ja kaataa sinne kerääntynyt lihaliemi kulhoon kastikkeen tekoa varten. Kuorrutin kinkun vielä ennen ruokailua 200 asteisessa uunissa ihanalla uudella kuorrutteella, johon laitoin aprikoosihilloa, viskiä, sinappia ja vähän suolaa. Kuorrute oli aivan nappi. Laitan reseptin blogin loppuun. Lihaliemestä tein kastikkeen vain keittämällä sitä kokoon ja lisäämällä siihen kuohukermaa, mustapippuria, sinappia ja vähän madeira-viiniä ja rosmariinia. Kastikkeelle ei ole reseptiä, koska kaikki riippuu kinkkuliemen mausta.

Käytin nyt paistopussia kinkun paistoon ensimmäisen kerran elämässäni, mutta en takuulla viimeistä kertaa. Ihanan helppoa ja siistiä! Sen ruiskuoren kanssa on aina ollut aikamoista säätöä. Yleensä kinkun paiston jälkeen saa pestä uunin ja parhaassa tapauksessa myös lattian. Liemet roiskuvat sinne tänne ja kinkun kypsyessä sen liemi saattaa hyvinkin kuivua alla olevalle pellille, jos unohtaa lisätä sinne vettä. Kauheaa lotrausta. Olen ajatellut, että ruiskuori tuo jotain erityistä makua tai mehevyyttä kinkkuun mutta katin villat! Kosteus pysyy pussissa ja kinkku kypsyy unelman lailla. Vähän hävettää myöntää mihin tähän asti olen käyttänyt LOOK -paistopusseja ihan koko ikäni, mutta toisaalta, siihen ne sopivat myös. Nimittäin piparkakkutalojen, joulukakkujen, -leipien ja muiden ruokalahjojen  ja kukkien pakkaamiseen. Eli tuote on tuttu, mutta käyttö on ollut luovaa.

Paistopusseja ja muita Eskimo-tuotteita saa helposti kotiin nettikaupasta. Siellä on ihan kaikkea, mitä keittiössä tähän aikaan ja muulloinkin tarvitsee. Käy katsomassa ja tilaa kaikki näppärästi kotiin. Kaikki verkkokauppaan rekisteröityneet asiakkaat saavat  15% alennuksen ostostensa loppusummasta spesiaalilla alennuskoodilla joka on JOULUMIELI. Trajous on voimassa joulukuun viimeiseen päivään asti. tänä vuonna. Mun suosikiksi on nousut paistopussien lisäksi supernäppärät ja ekologiset Eskimo Bio Kuituliinat. Niillä pyyhkii hyvin ja ne voi huoletta heittää pois käytön jälkeen. Onko ällöttävänpää asiaa kuin happamalle haiseva keittiöräsy? Siitä on nyt päästy. Lähiaikoina annan lisää vinkkejä Look – paistopussien käytöstä ruuanlaitossa reseptien kera. Myös ruokalahjojen pakkausideoita Eskimotuotteilla on luvassa.

Kinkun kuorrutus aprikoosimarmeladilla ja viskillä

3,5 dl aprikoosimarmeladia

1,5 dl Dijonin sinappia

1 dl    viskiä

½ tl   sormisuolaa

kokonaisia mausteneilikoita

Sekoita kaikki aineet yhteen paitsi mausteneilikat.

Paista kinkku kypsäksi Look by Eskimo kinkkupusissa. Laita kinkku pussiin ja työnnä kinkkuun lihalämpömittari niin, että näet sen vaivatta sekä pussin että uunin luukun läpi. Jos uuniisi kuuluu oma lämpömittari vie sen johto ulos joko kinkkupusiin leikattavasta höyryreiästä tai pussin suusta, ja kiristä pussin suu kiinni pakkauksessa olevalla pussinsulkijalla. Laita kinkku uunipellille tai uunivuokaan.

Poista kypsästä tovin vetäytyneestä kinkusta kamara ja levitä viski-aprikoosisose kinkun pinnalle. Jos haluat voit pistellä pintaan koristeeksi kokonaisia mausteneilikoita, jos kinkkua jää ja sitä syödän vielä kylmänä voit nyppiä ne pois. Niiden maku on hyvin vahva.

Kuorruta kinkkua 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullankeltainen ja karamellisoitunut.

Herkullista joulun odotusta

♡

Hanna

Olin ihan loppu. Työtä, työtä ja työtä. Ei vapaapäiviä ollenkaan. Vapaina tunteina päässä pörrää tulevat työt, jotka on pian tehtävä. Suunnitelmat. Kaikki on yhtä mössöä päässä. Päivät alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään. Ravaan paikasta toiseen.

Kerron ystävälle työtapaamisen yhteydessä, että oon aivan poikki. En jaksa hitto soikoon enää yhtään. kyyneleet valuu pitkin poskia. Kerron kuinka kotikin on aivan kaaoksessa, kun en ehdi laittaa mitään paikoilleen. Tavaraa seilaa kaikkialla. Ystävä katsoo silmiin ja sanoo ”pidä kuule sellaset talkoot, pyydät sun lapset ja meidät ja pannaan paikat kuntoon” Sydän muljahtaa ympäri rinnassa ja vain tuijotan häntä.

Ei meidän huusholli ollut kuin kolmen vartin siivoamisen päässä siististä. On vaan niin ärsyttävää lähteä kotoa ja jättää kaikenlaista pitkin poikin. Mutta tiedättekö nämä ihmiset, joita ei ole oikeasti kovin paljoa – ne jotka oikeasti auttavat ystävää? He ovat niin ainutlaatuisia. On paljon puhetta, mutta lopulta vähän tekoja.

Olen miettinyt nyt pari päivää tuota hetkeä ja kuinka se lämmittääkään. Ihan takuulla hän olisi tullut siivousämpäri kainalossa ja pistänyt tuulemaan. Ei tarvinnut, kaikki on kunnossa jo. Pää jotenkuten ja huusholli myös.

Kerran eräs ystävä tuli tuomaan minulle piikkimattoa migreenin taltuttamiseen viikonloppuaamuna joskus seitsemän aikaan ja jos keittiössäni heiluu kauha tai on juhlat tulossa apu on puhelinsoiton päässä. Kerran, kun olin huolien musertama, ystävä seisoi oven takana tarjottimella vasta leivottua pullaa ja paketti kahvia. Ja kerran kun ystävä tiesi, että minulle tehtiin kenkku temppu, hän soitti ja varoitti ja lähetti perään kimpun kukkia. Yhden kerran olin katastrofin partaalla ja ystävä toi kuuma keittoa, istui viereeni ja piti huolen että söin lautasillisen. Laihduin silloin viikossa viisi kiloa, joten soppa tuli tarpeeseen. Siinä on nippu hienoja ihmisiä ja unohtumattomia hetkiä.

Niin se on, että hädässä ystävä tunnetaan. Kiitos jokaiselle, joka on joskus jotakuta auttanut. Ja muuten – hän joka olisi tullut siivoamaan on mies. Ihan vaan tiedoksi, koska luulitte että hän on nainen. Takuulla.

♡

Hanna

Aloitin kuntoprojektin, koska olen päässyt pikku hiljaa liukumaan jonkinlaiseen itseni huijaus –moodiin ja vyötärölle on ilmestynyt makkara. Kun aloin tutkia miksi niin on käynyt huomasin, että syön liian suuria annoksia ruokaa ja unohdan syödä, kun olisi välipalan aika. Siitä juuri syntyy oravanpyörä, joka lihottaa. Kun ei syö silloin, kun olisi sen aika, syö liikaa silloin kun vihdoin ehtii syömään. Lisäksi syön vähän liikaa voita, herkuttelen pähkinöillä ja rouskutan näkkäriä.

Voi kuulostaa naurettavalta, mutta niin se on, että monta pientä asiaa onkin yhtäkkiä iso vuori. Ja yhtäkkiä onkin kerännyt neljä kiloa lisää painoa ja vyötäröllä löllöttää se makkara. Tahdon sen pois. Uhmaan nyt kaikkia itsehoito-oppaita, keittiöpsykiatreja ja voi hyvin opuksia joissa kehotetaan rakastamaan itseään sellaisena kuin on ja sanon, että VIHAAN VYÖTÄRÖMAKKARAANI. Amen. Olen iloinen, kun vaatteet solahtavat päälleni ja ärsyynnyn, kun näen etteivät ne laskeudu kauniisti vaan jumittuvat makkaralle lepäämään. Yök.

On aivan sama millainen kiire on, aina voi syödä terveellisesti ja oikein, jos haluaa. Olen kokeillut ja pärjännyt. Kysymys on puhtaasti motivaatiosta ja tahdosta.

Teen siis A) kurinpalautuksen syömisiini ja B) lisään liikuntaa

Olen pikkuhiljaa hylännyt eväät. Se on iso virhe. Olen ajatellut että syön välipaloja, se ei ihan riitä…Istun myös hirveän paljon tässä koneen ääressä kirjoittamassa. Kun aika rientää, unohdan syödä. Nyt laitan kotona hälytyksen puhelimeen kolmen tunnin välein ja keskeytän työt syödäkseni.

Maailman nopein välipala on pussissa keittiössä. PROFeel heraproteiinipirtelö valmistuu minuutissa ja se maistuu himottavan hyvältä, ihan jäätelöltä. Makuina on mansikka, suklaa ja vanilja ja tykkään niistä oikeasti ihan hulluna. Lisäksi juomaa tulee niin paljon, että se täyttää vatsan. Valikoimassa on myös maustamaton jauhe, sitä käytän raakapuuron seassa ja leivonnaisissa tuomassa proteiinilisää.

Yhdessä rasvattomaan maitoon tehdyssä proteiinipirtelössä on n. 160 kaloria ja se on juuri sopiva määrä energiaa minulle välipalasta. (Jauheen voi sekoittaa myös veteen ja silloin kaloreita tulee n.120) Tärkeää on se mistä kalorit tulevat. PROFeel on sokeriton ja energia tulee heraproteiinista, joka imeytyy hyvin. Saan siis rakennusaineita kehoon, enkä köyhiä, turhia kaloreita. Hyvällä treenillä ja proteiinilla rakennan ja pidän lihakset kunnossa ja käsivarret pysyvät kauniina!

Kun syön kolme proteiinia sisältävää ateriaa ja kaksi proteiinivälipalaa päivässä, en syö ylimääräisiä herkkuja. Makeaa ei tee mieli, kun verensokeri ja kylläisyyden tunne pysyvät tasaisina. Se on se juttu.

Proteiini vaikuttaa nimenomaan kylläisyyden tunteeseen. Mutta jos proteiinia syö liikaa, se tietysti lihottaa. Eli sopivasti on syötävä. Kämmenen kokoinen pala kalaa tai kanaa pääaterioilla on hyvä määrä runsaiden kasvisten saattelemana. Oman proteiinin tarpeesi voit laskea täällä.

Tietysti lisään myös liikuntaa. Se on ollut hyvin suuri haaste. Kaksi fustra –tuntia viikossa ei riitä. Olen selittänyt itselleni, etten ehdi muuta. Kyllä ehdin se on vain järjestelykysmys. Ja aion alkaa ehtiä ihan kunnolla. Nyt olen löytänyt ihanan joogaopettajan, jonka tunnit ovat hyvin tehokkaita lisäksi rakastan ulkona liikkumista. Joten kahden tunnin lisäksi harrastan liikuntaa jatkossa vähintään viitenä päivänä viikossa. Siinä on suunnitelmani vatsamakkaran hävittämiselle ja poissa pitämiselle.

Minusta on hyvä aloittaa kurinpalautus silloin, kun oma toiminta ja elintavat alkavat ärsyttää, eikä lykätä päätöstä vaikka joulun jälkeiseen aikaan. Ei yksi joulu mitään kaada. Se kestä kolme päivää ja sinä aikana voi huoletta syödä ja juoda kaiken sen mitä mieli tekee. Vaikka niinhän se menee, että hyvää flowta ei halua kovin dramaattisesti rikkoa, joten jouluelämässäkin säilyy lopulta holtti. Liian täysi vatsa ja liikkumattomuus ahdistaa. Tulee paha olo.

PROFeel Heraproteiinijauheet ja välipalajauheet ovat muuten hyvä joululahjavinkki kenelle vaan. Ensimmäiset kokonaan kotimaiset laktoosittomat proteiinijauheet sopivat kaikenikäisille. Nuoret tekevät niistä helposti itse välipalan. Vanhetessa lihasmassa alkaa huveta, joten proteiinia tarvitaan enemmän. Jos ei ole lihaksia ei pysty liikkumaan. Jokainen aktiiviliikkuja ilahtuu niistä varmasti.

Lämmin suositus!

♡

Ja nyt liikkumaan!

Hanna

Tässä minun kosmetiikkavinkkini talven kalvakalle iholle ja kuiville hiuksille sekä kotona pakkasissa, että etelän auringossa. Pikkujouluaikaan on joskus myös kivaa olla aavistuksen ruskea. En paneudu tässä aurinkosuojiin, jotka on toki aina matkoilla mukana enkä meikkeihin, vaan pariin pieneen toisenlaiseen juttuun, joista tykkään.

Kun olin Espanjassa pari viikkoa sitten siristelin ensimmäisen päivän silmiäni ja toisena päivänä vasta näin kunnolla. Olin myyrä, joka oli joutunut pois pimeästä kolostaan (Kaamoksesta). Siinä kun silmiäni availin havaitsin että selkäni jatkeena olevat kaksi jalkaa hohtivat auringossa kilpaa kylpyhuoneen valkoisen marmorin kanssa. Eihän sillä mitään väliä ole. Ihan ok sellaiset kalvakat broilerinkoivet on. Paitsi ettei todellakaan ole. Alkoi ahdistaa.

Välittömään ruskettumisen tarpeeseen ostin Clarinsin itseruskettavan voiteen. Tukevan purkin sisällä on helposti levitettävä kuohkea mousse. Voide toimi hyvin. Jalat ja käsivarret olivat muutaman tunnin kuluttua kauniin ruskeat. Tuoksu on perinteinen itseruskettavan tuotteen vähän ikävä tuoksu, joka säilyy iholla ensimmäiseen suihkuun asti.

Ostin sieltä myös saman sarjan rusketustipat. Tätä tuotetta olen käyttänyt koko kesän, mutta lähtiessäni matkalle purkin pohjalla oli jäljellä vain muutama tippa. Radiance-Plus Golden Glow Boosteria käytetään yhdessä oman bodylotionin kanssa. Käyttö on helppoa. Laitan kämmenelle omaa bodylotionia, juuri nyt käytän Biothremin dubaduuta, ja tiputan joukkoon 5-6 tippaa rusketustippoja. Levitän voidetta sääriin, käsivarsiin ja dekolteelle. Koko kropankin voisi käsitellä, mutta selkään en sitä itse saa ja talviaikaan vatsan ruskeus ei ole niin tärkeää. Tipat eivät myöskään tuoksu millekään ja lopputulos näyttää terveeltä päivetykseltä. Eli liidun valkoinen, ellei peräti vaalean vihreä, ihon sävy muuttuu lämpimäksi, niin että kehtaa olla hihattomassa paidassa.

Kun tarvitsen kunnon rusketuksen käytän Vita Liberata Tinted Self Tan Moussea. Se on pikapelastanut minut kesken keväisten kuvausten, joissa leikitään jo kesää. Kun moussen levittää mukana tulevalla kintaalla, se värjää ihon heti ruskeaksi. Rusketus syvenee 5-24 tunnin aikana ja sen jälkeen otetaan suihku, ilman saippuaa. Jos käsittely uusitaan rusketus syvenee entisestään. Vita Liberata ei ensimmäisen suihkun jälkeen tahri vaatteita ja jos joutuu käyttämään vaalita vaatteita heti käsittelyn jälkeen, väri lähtee vaatteista pesussa pois. Rusketus säilyy 2-3 viikkoa ja se haipuu kauniisti pois.

Ruksetuksen lisäksi minulle on matkalla tärkeää käyttää omaa shamppoota ja hoitoainetta jotka on luonnonkiharien hiuksieni takuutuotteet. Paul Mitchellin kostetuttava shampoo ja hoitoaine ovat must tuotteet, joita olen käyttänyt niin kauan etten muusta muista. Olisiko 10 vuotta? Joskäytän muuta tukka suuttuu ja suoristuu. Tukka hyvin kaikki hyvin. Isoja pulloja en halua kuitenkaan raahata mukanani lisäämässä matkalaukun painoa. Olen ostanut Partio-aitasta ihan loistavat täytettävät matkapullot jotka ovat pehmeää silikonia. Niiden kyljissä on vielä imukupit joilla pullot voi kiinnittää hotellin suihkutilan seinään, jolloin neste valuu kivasti alas. Pullot on helpot täyttää ja käyttää koska ne ovat pehmeät. Paksu hoitoainekin on helppoa puristaa tuubista ulos.

Meikinpuhdistukseen matkoilla (ja kotonakin) käytän meikinpuhdistukseen tarkoitettuja kosteuspyyhkeitä. Niitä on montaa merkkiä, mutta kaikki eivät tee meikistä selvää. Sen huomaa kun pyyhkii kasvonsa hotellin valkoiseen pyyhkeeseen…Inhoa jättää siihen ripsiväritahroja. Hyviä ovat ainakin

MAC wipesit, joita saa myös pienemmässä, matkoille sopivassa pakkauksessa. Ne ovat hyviä myös, jos matkustaa vain käsimatkatavaroiden kanssa, koska eivät ole nestettä.

Viimeinen vinkki on huulivoide, joka pelastaa koko talven, oli sitten auringossa tai pakkasessa. Sensain Total Lip Treatment hoitaa huulet nukkuessa ympäri vuoden. Ihan huipputuote. Hyvin voi levittää pehmeille huulille tummaa tai kirkasta punaa, kun huulet on pehmeät.

Ihanaa reissua kaikille, jotka ovat lähdössä aurinkoon ja kaunista talvea myös kaikille, jotka nauttivat kotona olosta.

Hanna

Nukuin viimeyönä kahdeksan tuntia yhtäjaksoisesti. Se on huikea saavutus, koska herään yleensä joka yö kesken unien ja valvon pari tuntia aamuyöllä. Pitkien unien jälkeen halusin lähteä aamukävelylle ennen aamiaista. Mieheni nukkui edelleen ja vaatekaapit on (ihan typerästi) makuuhuoneessa, joten raavin päälleni melko oudon asukokonaisuuden kaikesta siitä mitä sain käsiini muualta. Oli vielä pimeää ja tein vain lempeän parinkymmenen minuutin heräämiskävelyn. Mietin siinä mennessäni, mitkä asiat vaikuttivat niin makeisiin uniin.

Olin eilen kolme tuntia joogaamassa. Harjoittelimme taakse taivutuksia (kerron siitä erillisessä postauksessa pian – todella kiinnostava ja ihana kokemus)

Joogan jälkeen menin tervehtimään äitiäni ja ajoin kotiin intialaisen ravintolan kautta josta ostin meille päivällisen. Söimme rauhassa ja illalla menimme saunaan. Olin nukahtaa jo lauteille. Sitten puhdas pyjama päälläni solahdin ulkona tuulessa kuivuneiden, mankeloitujen lakanoiden väliin. Se tuoksu ja lakanoiden viileys. Vähän kylmä makuuhuone, niin että ei halua jalkaterän kurkistavan peiton alta. Ihanaa.

En kuivaa pyykkiä ulkona kotona ikinä. Poikkeuksena on keväthanget. Kun kuivaa valkopyykkiä niin, että levittää sen märkänä suoraan hangelle aurinkoisena päivänä, saa valkaistua kaiken häikäisevän valkoiseksi.

Sen sijaan Saarenmaan kodissamme kuivaan kaiken pyykin ulkona naurulla, joka on pingotettu kahden omenapuun väliin. Rakastan sitä miltä tuulessa ja auringossa kuivuvat lakanat näyttävät ja miltä ulkona kuivanut pyykki tuoksuu. Best ever! Minulla on kymmeniä kuvia mökillä narulla kuivuvasta pyykistä. Kuvaan myös naapurimme pyykkiä.

Ihanat hotellilakanat, jotka sain lahjaksi tyttäreltäni oli minulla kesällä mukana Saarenmaalla. Siellä ne olivat kesätuulessa kuivuneet ja nyt se tuoksu ja tunnelma nukutti minua niin makeasti. Olen usein ajatellut, että hotellien tapa vaihtaa lakanat joka tai joka toinen yö, on hulluutta. Mutta onhan se ihanaa kokea se sileys ja viileys, kun sinne lakanoiden väliin väsyneenä menee. Ekologiset seikat on sitten toinen juttu. Mutta hyvät lakanat kyllä kestävät monta yötä ihanan tuntuisina. Minulla on yhdet, jotka ovat mikrokuitua, samantyyppistä kuin urheiluasut ne ovat ihanat ja toinen suosikkini on nuo lahjaksi saamani egyptiläisestä pitkäkuituisesta puuvillasta tehdyt lakanat.

Ihanat kesämuistot ja muistot lapsuuden saunapäivistä tuli mieleen hyvin nukutun yön siivittämänä. Varmasti asiaan vaikuttivat jooga, sauna ja ylipäätään rauhallinen päivä. Mutta ihanaa oli nyt aamulla myös kelata kesällä otettuja kuvia! Tuo päälle hyökkäävä valo ja vihreys on jotain mitä kaipaan kyllä ihan hulluna! Tuli hyvä fiilis jo pelkistä kuvista. On tämä pimeys ihan pöhköä – ei yhtään mun juttu, mutta paremmin sen kestää, kun nukkuu hyvin ja harrastaa liikuntaa. Vaikka kuva kesäiseltä aamulenkiltä onkin houttelevampi, kuin säkkipimeä aamu tänään kello kuusi!

♡

Pirteyttä päivään

Hanna

Black Fridayn rantautuminen Suomeen ärsyttää monia. Tuntuu, kuin viikon kaikki seitsemän päivää olisivat tunkeutuneet nenään, niin vihaisia kirjoituksia ja kommentteja on some pullollaan. Fakta, että amerikkalaisten hapatukset ovat ängenneet tänne saa ihmiset tuohtumuksen ellei peräti raivon partaalle. Johan me olemme adoptoineet Amerikasta isänpäivän ja halloweeninkin, joka teilasi pyhäinpäivän hartauden karnevaalihulinalla.

Mutta haloo – Black Friday on loistava juttu! Katsokaa uutisissa haastateltavia kauppiaita joiden silmät loistavat, kuin joulun tähdet, kun he kertovat yhden päivän myyntiluvuistaan sekä myymälöissä, että verkkokaupassa. Kauppa käy kuin siimaa ja alennukset ovat huimia. Kaikki voittavat. Talous pyörii, kassaan virtaa rahaa, palkkoja maksetaan, lahjapaketteihin kääritään lahjoja alennettuun hintaan.

Mitä väliä sillä muka on, mikä tuon päivän nimi on? Vai onko nyt ongelma siinä, että idea on kopioitu jostain muusta maasta? Jos se tuntuu kamalan pahalta, voi lohduttautua sillä, että Amerikan kansoitti siirtolaiset ja ehkä Black Fridayn on keksinyt jonkun suomalaisen kaukainen sukulainen. Vai auttaisiko, jos päivän nimi olisi Kaamoksen kauppapäivä? Ei – se ei auttaisi mitään, koska sama tuska kopioinnista velloisi yhtälailla. Tietenkin sillä erotuksella, että Kaamoksen kauppapäivä ei leviäisi nopeasti ja räjäyttäisi pankkia, kuten valmiiksi markkinoitu nimi.

Älkää nyt oikeasti jaksako vinkua, pankaa se visa vinkumaan! Lahjat pukinkonttiin, uudet lenkkarit jalkaan ja auto alennuksella. Säästetyt rahat Hyvä joulumieli –keräykseen. Ei se nyt niin paha asia ole, että kauppa käy ja vielä alennettuun hintaan. Se on mahtavaa!

Hanna