Aloin käydä akupunktiossa pitkästä aikaa. Ja kun kerran menin, menin monta kertaa peräkkäin. Akupunktio on kiinnostava hoitomuoto. Se tukee terveyttä ja hoitaa vaivoja. Parasta siinä on lääkkeettömyys – eli vain neuloja, ei mitään minkä vaikutuksista et voi olla varma, nieltyäsi sen. (No jos siis nielee neulan, kuten entinen kissamme Renttu, siitä voi seurata yhtä ja toista epämiellyttävää. Rentun tapauksessa kuolema, mutta akupunktiossa ei todellakaan niellä neuloja!)

Hyvää on myös kokonaisvaltaisuus, hoidetaan syytä ja seuraukset katoavat. Vuosia sitten hoidin migreeniä hyvin tuloksin akupunktiolla. Paljon miellyttävämpää on ehkäistä migreeniä ennalta, kuin poistaa se triptaaneilla, joita syömällä menee aina toviksi vähän sekaisin ja väsyneeksi.

Tällä kertaa menin akupunktioon uteliaisuudesta. Tapasin kerran Sveitsissä asuvan kiinalaisen akupunktiolääkärin joka oli uskomattoman kaunis. Vitsailin hänelle jotain siitä, voiko itseään pistellä neuloilla ja parantaa vointiaan. Yllätyin kun hän vastasi tekevänsä sitä kokoajan ja mikä jännittävintä, hän sanoi tekevänsä itselleen kasvoakupunktiota säännöllisesti. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä se on. Se on anti-age –hoitoa. Eli siis neuloilla saadaan iho kiinteämmäksi, heleämmän väriseksi ja jopa ryppyjä matalammiksi. No kyseinen lääkäri oli kyllä upea, mutta tästä on aikaa jo 15-vuotta eikä minua niin kovasti kiinnostanut rypyttömyys, olin kiinnostuneempi saamaan kipuja pois itsestäni. Kivun poistajana akupunktio on loistava hoitomuoto.

Nyt pääsin kokeilemaan kasvoakupunktiota akupunktioterapeutti ja naprapaatti Maria Eklöfin vastaanotolle, joka on vanha tuttuni.

On se jotenkin villiä maata siinä hoitopöydällä ja sitten alkaa neuloja sataa päälaelta varpaisiin asti vauhdikkaasti ja varmoin ottein. Ajattelin siinä, että olen kuin puunrunko jota tikka nakuttaa! Tilanne on jotenkin niin koominen, kun minähän inhoan neuloja yli kaiken. Ja niitä vaan tulee ja tulee. Mutta siis, ne eivät satu. Paitsi muutama. En paljasta mikä on heikko neulakohtani, koska silloin joku saattaa alkaa pelätä sitä, mutta oikeasti ei voida puhua kivusta. Muutama neula nipistää, muut eivät tunnu.

Olen nyt käynyt hoidossa jo kuusi kertaa. En vieläkään ole jaksanut laskea neulojen lukumäärää, mutta ensimmäiset laitetaan päälaelle, seuraavat kasvoihin, vatsaan muutama, jokunen nilkkoihin ja jalkateriin ja yhdet käsiin. Pidän siitä miten epäröimättä Maria laittaa neulat. Tämä aavistuksen jännittävä tapahtuma menee nopeasti ohi ja sitten voikin nukkua puoli tuntia. Paitsi etten nuku. Nukun vaikka missä, jopa kampaajalla, mutta Marian kanssa on kiinnostavaa puhua monista asioista ja pälätän koko hoidon ajan. Sen sijaan nukun kuin lapsi seuraavan yön kotona. Akupunktio mm. rauhoittaa, laskee verenpainetta, rentouttaa, tuo energiaa ja elinvoimaa, lievittää kipuja ja tasapainottaa hormonitoimintaa. Ja paljon muuta. Mutta tämä hormonitoiminnan tasapainottaminen on kiinnostavaa nyt, koska tässä iässähän se hiipuu ja tuo vaivoja, joihin akupunktiohoito tuo suurta helpotusta. Vaihdevuosiin liittyvien oireiden, kuten mielialan parantamiseen ja kuumiin aaltoihin otan mieluummin akupunktiota, kuin lääkkeitä. Maria kertoi myös saaneensa aikaan paljon vauvoja eli neuloilla voi todella tukea hormonitoimintaa.

Kun lähden hoidosta minulla on aina hyvin rentoutunut fiilis. Kasvot ovat rennot ja se tuntuu hirveän hyvältä. Minulla on paha tapa purra huomaamattani hammasta ja jännittää kasvolihaksiani, kun olen stressaantunut tai keskityn. Iho näyttää myös jotenkin raikkaalta niin, ettei ole pakko laittaa meikkivoidetta, vaan ripsiväri ja huulipuna riittävät ehostukseksi. Kolmen kerran jälkeen huomasin myös että molemmissa poskissani olleet hiusjuonteet olivat kadonneet olemattomiin. En ensin uskonut sitä ja otin suurentavan peilin, mutta poissa ne ovat. Joten kun Maria sanoi, että viisi kertaa kerran viikossa ja sen jälkeen kerran kuukaudessa on hyvä määrä, niin arvaatte missä makaan kaktuksena kerran kuussa! Vaikka totta puhuakseni parasta on rentoutuminen ja kokonaisvaltainen hyvä olo, joka hoidosta tulee.

Akupisteitähän voi itsekin painella. Hyvä ja nopea helpotus päänsärkyyn on painella etusormen ja peukalon välissä olevaa pehmeää aluetta toisen käden etusormen ja peukalon välissä. Etsi kipein kohta ja paina ensin pitkään ja sitten pumpaten. Kipu helpottuu tai poistuu!

Kivutonta ja rentoa päivää!

♡

Hanna

No niin ystävät! Käsi ylös kuka on nukahtanut noloon paikkaan?

Tiedättekö sen tilanteen, jossa pää alkaa pilkkiä ja kaivattu ja suloinen kaikenkattava lämmin unohdus ja uni kaappaa ihmisen lämpimän pehmeään syleilyynsä? Jos olet kotona TV:n edessä se on ihan okei. Jos olet julkisella paikalla se ei ehkä ole ihan okei.

Eilen oli pitkä päivä. Se alkoi viideltä aamulla suihkulla ja jatkui kello seitsemältä maskituolissa. Kuvausten ja heppoisen eväslounaan jälkeen osallistuin sisältömarkkinointitapahtuma PING Helsinkiin, jossa oli paljon kiinnostavia ihmisiä ja workshoppeja. Tilaisuudessa oli tarjottu upea lounas, johon en ehtinyt osallistua ja välipalatarjoiluna oli kaikki maailman herkut, joista minun vahingokseni oli lähes kaikissa sokeria, jota vältän. Tarjolla oli suklaamoussea, käsintehtyjä konvehteja, karkkeja, wienereitä croissantteja ja vastaavaa. Oli myös hedelmiä ja pikkuisia smoothiepikareita, jotka kaikki olivat ihania, jos oli syönyt sen hyvän lounaan.

Nälkä kaihersi. Kovan työviikon viimeisenä päivänä aloin olla jo aika väsynyt ja meinasin lähteä kotiin monta kertaa, mutta aina joku kiinnostava keskustelukumppani sai minut pysähtymään ja jäämään. Lopulta nälkä kasvoi niin suureksi, etteivät hedelmät riittäneet. Valitsin kaikesta, mitä en yleensä syö, croissantin. Hyvää oli. Nälkä helpotti ja päätin jäädä vielä vähäksi aikaa. Seuraavaksi oli luvassa kaksi superluentoa. Menin istumaan saliin ja puheet alkoivat. Erittäin kiinnostavaa tietoa ja ajatuksia herättävää ja ruokkivaa puhetta. Ja sitten, kuin varkain se alkoi. Silmäluomet tuntuivat hetki hetkeltä raskaammilta ja lopulta vastustus oli mahdoton rasti. Pää painui alas ja uni voitti. Kas niin – miten hienoa! Siinä istuin ja vetelin sikeitä, ja kun maailman ääristä oli tuotettu fantastisia puhujia niin Hanna se liiteli unten mailla. Heräsin taputuksiin. Mietin kuinka moni oli huomannut…. Löydänkö kenties jostain Instan tai Facebookin syövereistä oman kuvani, jossa pää riippuu rinnalla, suu on puoli avoinna ja kroppa roikkuu säkkimäisessä kumarassa niin, että hädin tuskin pysyn tuolilla…. No enpä olisi ensimmäinen! Viime aikoina olen nähnyt kuvat uneen vaipumaisillaan olevasta liikenneministeri Anne Berneristä ja prinsessa Victoriasta. Korkea-arvoisessa seurassa siis mennään.

Annan itselleni anteeksi ja syytän raskasta viikkoa ja croissanttia. Pulla väsyttää, kunnon ruoka virkistää.

Vaan eipä ollut ensimmäinen kerta. Olen kunnioittanut unellani mm. Tuhkimoa Tallinnan oopperassa  ja uinunut rauhallista ja syvää unta jazzin tahdissa omaan kuorsaukseeni heräten legendaarisen Ella Fitzgeraldin konsertissa.

Ymmärsin, että on parasta lähteä lepäämään kotiin vain todetakseni kotipihalla, ettei minulla ole avaimia. Syvä huokaus ja matkaan taas, nyt kohti kaupunkia hakemaan tyttäreltä avaimet. Ja nälkä sen kun kasvoi. Menimmekin sitten yhdessä tyttäreni kanssa syömään thaimaalaiseen ravintolaan ja kohtaloni oli saada niin tulista ruokaa, että sain sen juuri ja juuri alas kurkustani. (Viereisessä pöydässä istui kiinalaismies joka tilasi erikseen kulhollisen(!!!) pieneksi pilkottua tuoretta chiliä ja popsi sen suuhunsa hyvällä halulla kalaruokansa särpimenä) Ajelin sitten kotiin, jossa olin vihdoin yhdeksältä illalla. Söin kolmasosan torstaina tekemästäni rapaperipaistoksesta (koska vältän sokeria!!!) ja menin vähän sängynpäälle… heräsin aamulla viideltä tekoripset poskilla. Sellainen vuorokausi oli eilen – saa nähdä mitä tänään tapahtuu!

Hei iloa päivään ystävä – Oletko nukahtanut joskus nolosti? Kerro – nauretaan yhdessä!

♡

Hanna

Olen miettinyt paljon ryppyasioita. Omat rypyt eivät ilahduta, mutta toisten rypyt ovat kauniita. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että omia ryppyjä näkee harvakseltaan, koska sitähän katsoo itsestään ulos eikä itseään. Ja kaikki tiedämme ne ahdistavat hetket, kun näkee oman kuvajaisensa vahingossa ja yllättäen jostain peilistä tai muusta heijastavasta pinnasta! Uuuh! Miten se voikaan olla niin hullun kamalaa! Monesti on kyllä niin, että se keskittynyt ilme kiinnittää enemmän huomiota, kuin mikään ryppy. Ja tämä taas johtuu peili-ilmeestä. Kun katson itseäni peilistä nostan aina hiukan kulmiani ja suupieliä. Pikainen kasvojen kohotus siis.

Kuitenkin ryppyjä tulee. Ihan kaikille. Ja jos ei niitä viisi-kuusikymppisellä näy, niin henkilö näyttää kyllä oudolta.

Minusta ikäiseni (täytin juuri maanantaina 58 vuotta) ihmisen ihon kauneuteen ei vaikuta niinkään rypyttömyys, vaan heleys, terveys ja joustavuus. Että saa pidettyä ihon raikkaan värisenä ja notkeana ja tietysti ilman mitään ihosairauksia ja ihottumia (joita minulle tulee helposti talvella suupieliin) on se juttu. Iho tarvitsee siihen paljon kosteutta, vitamiineja ja terveellisiä elämäntapoja. Ihoa on vahvistettava ja hoidettava säännöllisesti. Vuosi vuodelta tarvitsen voiteiltani enemmän, etten tunne kiristävää tunnetta iholla. Monet ennen hyväksi havaitut voiteet eivät enää riitä.

Ilahduin kun sain testattavakseni L’Oréalin Age Perfect Golden Age –tuotteita, jotka on suunnattu ”erittäin ikääntyneelle iholle” – ihonihan on juuri sitä! Erittäin ikääntynyt. Ja toivottavasti ikääntyy vielä pitkään. Elämä muuttuu vaan kokoajan hauskemmaksi, vaikka en voikaan liittyä siihen suureen joukkoon viisaita naisia, jotka hyväksyvät itsensä nyt iäkkäämpinä sellaisina kuin ovat.

Toki olen välillä armollisempi itselleni, mutta tehtävää oman pään kanssa on vielä. Katsoin juuri netistä Teemu ja supertähdet –ohjelmaa. Jakson isäntänä oli Mika Häkkinen. Miten ihana tyyppi! Ja kuinka viisaita hän puhui siitä kaikesta mikä elämässä on oikeasti ja todella tärkeää. Meikäläinen se lipsahtelee vähän väliä suremaan jonninjoutavia asioita. Äitienpäivänä kyllä katsoin kuvaa kolmesta tyttärestäni ja ajattelin, että voi Luoja kuinka onnekas olenkaan. Kolme ihanaa, tervettä lasta, joihin on hyvät välit. Niin suuri onni että melkein hävettää. Se mikä iän myötä minussa on muuttunut on kasvanut pinna. En enää hermostu ja kimmastu kuten ennen. Ja jaksan odottaa asioita, tapahtumia, ratkaisuja.

Epäilen etten koskaan jää eläkkeelle, mutta jos olen niin onnekas, tiedän mitä tekisin: Menisin maailmanympärimatkalle, kävisin teatterissa joka viikko, juoksisin taidenäyttelyissä, ajaisin autolla kovaa, jossain missä se on luvallista, tutustuisin ihmeellisiin ihmisiin, jotka kertoisivat minulle ihmeellisiä asioita. Hoitaisin meidän puutarhaa ja kasvattaisin herkkuja omassa keittiöpuutarhassa. Kävisin neljä kertaa vuodessa joogaamassa jossain lämpimässä maassa rannalla…voi vitsi! No tähän taisikin tulla ”jos voittaisin Lotossa” -lista eikä ”mitä tekisin eläkkeellä” -lista!

Joka tapauksessa elän nyt parasta ikääni. Moni nuorempi voi ajatella että hui hai – kunhan puhut, vanha ihminen. Mutta kyllä se niin on, että kaikki muuttuu vaan paremmaksi koko ajan. Ja hyvä niin, sillä minulla voi olla vielä 30 vuotta edessä! Ajatelkaa mitä kaikkea voinkaan vielä kokea!

Parasta siis pitää itsensä ja ihonsa hyvässä kunnossa. Päivävoide, yövoide ja seerumi ovat ihonhoidon perustuotteet.

L’Oréal Paris Age Perfect Golden Age Day on vahvistava päivävoide. Sen luonnolliset roosat väipigmentit kaunistavat ihoa ja tekevät siitä heleän värisen. Voide kostetuttaa tehokkaasti, niin ettei sitä kiristä.

L’Oréal Paris Age Perfect Golden Age Night -yövoide sisältää neo-kalsium-ainesosaa ja auttaa ihon suojamuuria vahvistumaan yön aikana. Aamulla iho on levänneen tuntuinen ja kosteutettu. Arvostan sitä, että purkin etiketissä lukee NIGHT mustalla pohjalla niin, että sen erottaa ilman silmälaseja.

Sekä yö- että päivävoiteen alle laitan seerumia, jossa on kauniita roosan värisiä hippusia eli mikrohelmiä. Mikrohelmet yhdistyvät emulsioseerumissa kalsiumin vahvistaviin ominaisuuksiin ja tuloksena on ihanasti kosteuttava seerumi L’Oréal Paris Age Perfect Golden Age Day Fluid lotion. Seerumia on todella miellyttävää levittää ja se imeytyy hyvin, eikä jätä iholle minkäänlaista kalvoa.

Voin lämpimästi suositella näitä kolmea tuotetta, niiden hyvien ominaisuuksien takia. Pidän myös tuotteiden pakkauksista, purkit on kauniit ja kestävät ja ne laittaa mielellään kylpyhuoneen hyllylle. Tuotteissa on myös miellyttävä mieto tuoksu ja ne ovat edullisia.

Nyt yhdellä teistä, ihanat lukijani, on mahdollisuus voittaa itsellenne L’Oréal Age Perfect –ihonhoitopaketti, jonka arvo yhteensä 50,85 €. Paketti sisältää kolme tuotetta:

Age Perfect 50ml Golden Age Day vahvistava ja kaunistava päivävoide
Age Perfect 50ml Golden Age Night vahvistava ja kaunistava yövoide
Age Perfect 125ml Golden Age Day Fluid lotion kosteuttava emulsioseerumi

Kirjoita blogini kommenttikenttään (ei siis Facebookiin, vaan tähän blogin alle) mikä ikääntymisessä sinusta on parasta sekä mitä tekisit jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti käytössä?  Kilpailuaikaa on 18.5. asti eli viikko ja arvon palkinnon kaikkien vastaajien kesken.

P.S. Näiden tuotteiden mainoskasvona on muuten Jane Fonda. Ihailen häntä suuresti hänen rehellisyytensä ja avoimuutensa takia. Hänen elämänkertansa on todella kiinnostava ja siis hänen elämänsä on ollut huikea. Olen saanut omaan kappaleeseeni hänen signeerauksensa, kun hän kävi Suomessa markkinoimassa kirjaansa. Hän oli uskomattoman kaunis ja karismaattinen. Kiinnitin huomioni hänen käsiinsä, jotka ovat aivan kuin hänen isänsä Henry Fondan kädet. Kun pyysin signeerausta, olisin halunnut sanoa vaikka mitä, mutta kaikki kaatui häkellyttvään ujouden puuskaan! oh dear, miten hölmöä!

Ihanaa kevätpäivää sinulle! Muista osallistua kilpailuun!

♡

Hanna

Viime viikon olin Saarenmaalla. Reissun piti olla lomaa, mutta lopulta lomaa oli vain kaksi iltapäivää. Toisena niistä Jari lähti ajamaan enduroa viidenkymmenen kilometrin päähän talostamme paikkaan, joka on lähellä Sörvenniemeä eli Sörve Säärtä. Se on niemimaa joka työntyy Saarenmaalta Riianlahden ja Itämeren väliin.

Tein meille eväät ja lähdin mukaan. Pakkasimme autoon enduropyörän lisäksi myös mun polkupyörän. Siitä tuli kiva reissu. Enduroajopaikasta on 16 kilometriä niemen kärkeen ja poljin sinne tunnissa. Pysähdyin kuvamaan kaikenlaista matkalla. Jos menette joskus Saarenmaalle, kannattaa tehdä sinne visiitti.

Terveisin

♡

Hanna

Koska olen olemassa, minulla on äiti. Tämä on veruke, jonka kapealla aasin sillalla aion kirjoittaa itsestäni äitienpäivänä.

Kun katson kuvia, joissa olen pieni tyttö, tunnen ihmeellisiä tunteita. Katson sitä ihmisen taimea jotenkin äidillisesti, vaikka olen kuvassa itse. Tulee hellä ja rakastava olo. Niin viaton ja iloinen, elämään luottava ja huoleton tyyppi touhuilee tai poseeraa kuvissa. Useimmiten kameran takana on isäni, jota rakastin suuresti. Hän oli turvallisin, vahvin ja viisain ihminen maailmassa. Usein kuvassa kanssani on äiti. Äidin ja tyttären suhde on ihan toisenlainen kuin isän ja tyttären. Paljon mutkikkaampi. Mutta pikku-Hanna palvoi äitiään. Äiti oli kaunein ja taitavin ihminen maailmassa. Kenelläkään ei ollut lämpimämpiä ja hellempiä käsiä, tuoksuvampaa ihoa tai kauniimpaa ääntä kuin minun äidilläni Lisalla. Hän lauloi ihanasti (ja laulaa vieläkin, mutta pikku-Hannan aikoihin se oli erityisempää). Joka ilta sain kuulla tuutulaulun, joka ei ollut se tavallisin, vaan erityinen ja ihana

Tuulen soitto puissa helää

kuu taivaalla kulkee.

Ulkona yö viluinen elää

syliinsä tienoon sulkee.

Koti-kulta lämmin on,

luona isän, äidin armaan

vuode oma verraton

on paikka parhain varmaan.

Nukkumatti kurkistaa

jalassaan punaiset sukat

etsii äidin armasta

on kesä tuoksuu kukat.

Säv. Armas Maasalo San. Esterita Maasalo

Minä olin kiltti ja valoisa lapsi, mutta pelkäsin pimeässä. Äiti opetti, ettei se kannata, koska ”jos sinä et näe, sinua ei näy”. Mutta öisin pelkäsin henkeni edestä silti. Makasin liikkumattomana vuoteessani ja peitin itseni kokonaan täkillä. Jätin vain pienen rakosen peiton ja patjan väliin, josta tuli raikasta hengitysilmaa. Olin hiestä märkä, vapisin ja olin kauhun lamaannuttama.

Ihme juttu, mistä lie tuli se pelko. Vuosia se kesti ja vieläkin saan kaivettua sen tunteen soluistani pintaani ja ytimeeni. Päivisin en juuri pelännyt vaikka koulun aloittaessani äiti perusti oman firman ja olin paljon yksin kotona suuressa natisevassa ja paukkuvassa rintamamiestalossamme. Kaikki siskot ovat niin paljon vanhempia, kuin minä – kuopus, että olivat jo kuka missäkin. Onneksi oli naapurit. Varsikin kummitätini Liisa (niin hänkin on Liisa, kuten äiti, mutta kahdella iillä). Liisa-täti ja Totti-setä asuivat naapurissa ja sinne olin aina tervetullut. Heillä oli kolme poikaa ja luulen että pikku-Hanna oli erilaista vaihtelua siinä perheessä. Liisa-täti ja Totti-setä rakastivat minua kuin omaa tytärtään.

Ei siis ollut suuria huolia, oli vain se öinen pelko (ai niin, unohdin kertoa mitä pelkäsin! Mörköjä! Ja rosvoja! Ja murhamiehiä!) ja sitten oli Jumalan pelko.

Kävin pyhäkoulua, kuten siihen aikaan kai kaikki. Saatiin se pahvitaulu, johon liimailtiin karitsan kuvia. Hankala homma oli vain se, että pyhäkoulussa opin, että Jumala näkee ja tietää kaiken. Ja aina kun olin vessassa olin kuolla häpeästä, koska Jumala näki kun pissasin.

Hyvää äitienpäivää kaikille

♡

Hanna

Sain tänään heti aamutuimaan viestin ystävältäni, jossa hän kysyi mitä tekisi ruuaksi kylään tulevalle ystäväpariskunnalle. Tuttu tilanne. Kysymys mitä tekisin ruuaksi pyörii omassa mielessäni lähes päivittäin.

Syön kuusi kertaa päivässä eli viikossa 42 ateriaa. Teen kaiken kotona syötävän ruuan itse alusta loppuun saakka. Välillä ideat loppuvat (siksi tein keittokirjan!) ja välillä menee hermo kaikenlaiseen ruualla kikkailuun. Minusta ruuan pitää arkena olla hyvää, ravintorikasta, nopeasti valmistuvaa, kohtuuhintaista ja raaka-aineiden täytyy löytyä lähikaupasta.

Yksi raaka-aine on siinä suhteessa ylitse muiden – kananmuna. Tuo somassa pyöreänsileässä olomuodossa keinahteleva ravintopommi muuntuu ja taipuu moneen.

Onko muuta juttua, josta voi tehdä mitä vain arkisesta keitetystä munasta kohokkaaseen, munakkaasta lettuihin tai majoneesista koreaan ja keveään pavlovaan?

Eilen esimerkiksi päätettiin lähteä pikku retkelle ja tajusin, että tarvitsemme mukaan eväät joilla voidaan korvata lounas. Ilman eväitä ei retkestä selvittäisi, ainakaan energisinä ja hyväntuulisina. Kaapissa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta munia siellä on aina, joten tein meille munakokkelilla täytettyjä leipiä ja otin mukaan pussillisen kirsikkatomaatteja. Olen sitä sorttia, joka voi parhaiten, kun syö noin kolmen tunnin välein. Mitä tarkemmin noudatan rytmiä: aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala – sitä paremmin voin. Joskus rytmiä on vaikeaa noudattaa, mutta olen myös huomannut, että jos tarpeeksi tahtoo, se myös onnistuu. Kannan mukanani eväitä melkein minne vain. Hämmästelen ihmisiä, jotka unohtavat syödä. Minulla kyllä kroppa muistuttaa päänsäryllä aika nopeasti, jos ateriaväli alkaa kasvaa liian pitkäksi. Toinen asia, mikä tapahtuu vääjäämättä, jos ei syö pitkin päivää säännöllisesti, on loppumaton nälkä illalla. Tai ei se varmaan nälkää ole, vaan mielitekoa. Joka tapauksessa mekanismi on se, ettei mikään riitä. Ensin syön liikaa illallista ja sitten tekee mieli kaikkea pientä pitkin iltaa ja palkkio tästä kaikesta on tukkoinen ja huono olo.

Teen töitä usein kotitoimistossa (olohuoneessa) ja teen siis itse itselleni lounaan. Itse tekemällä saa tietysti juuri sitä mitä haluaa, mutta kesken työn teon on rasittavaa alkaa tehdä ruokaa. Sen on tultava nopeasti ja ilman suuria ponnisteluja. Ja mikä onkaan parempi kaveri silloin, kuin kanamuna! Yksi suosikeistani on uppomuna avocadon, kylmäsavulohen ja salaatin kanssa. (Resepti löytyy blogin lopusta)

Muita lounasklassikoitani on ruohosipulilla maustettu munakokkeli, kreikkalainen munakas eli tortilla, johon tulee keitettyä perunaa ja fetajuustoa. Jos tekee mieli jotain herkkua, niin kaura-banaaniletut marjojen ja turkkilaisen jogurtin kanssa on ihana ja terveellinen herkku, joka pitää nälän poissa. Annokseen tulee 2 munaa ja 2 valkuaista, 1 banaani, 1,5 dl kaurahiutaleita, ¼ tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, kanelia ja kardemummaa. Kaikki surautetaan sekaisin sauvasekoittimella. Lättypannuun laitan joko voita tai kookosneitsytäljyä.

Kun valitsen kaupasta kanamunia, valitsen luomu- tai vapaa -kananmunia ja ostan niitä paljon kerrallaan. Ne säilyvät hyvin ja kananmunasta saa aina tehtyä aterian tai jälkiruuan. Jos meillä ei ole mitään kaapissa, niin munia on kuitenkin. Kultamunan kanamunia voi muuten syödä vaikka raakana, koska Kultamunien toleranssi salmonellalle on saman muotoinen kuin muna itse, eli nolla 0. Joskus teenkin treenin jälkeen palautusjuoman johon tulee kaksi raakaa kananmunaa, banaani, pakastemarjoja, pala inkivääriä ja appelsiinituoremehua. Ihanaa ja erittäin hyvä treenin jälkeen.

Kananmunat ovat aina kuuluneet elämääni ja ihana muisto on isäni valmistamat aamiaiset. Joka ikinen aamu, koko kouluaikani, minua odotti samanlainen aamupala. Olemme perhepiirissä antaneet sille nimen Vanhanaikainen, jossa paahtoleivän päälle tulee voita, ketsuppia, juustoa ja kaksi paistettua kananmunaa. Vanhanaikaisen lisäksi aamiaiseen kuului lasillinen isän puristamaa appelsiinituoremehua ja 3-5 merileväpuristetablettia. Syön Vanhanaikaisia edelleen joskus ja ne kyllä maistuvat ihan kaikille. Kokeile!

Vanhanaikainen

2 paahtoleipäviipaletta

sipaisu voita

1 rkl ketsuppia

2-4 viipaletta suosikkijuustoasi

2 kananmunaa

Paahda leivät ja sivele niihin ensin voita ja sitten reilusti ketsuppia lisää sitten juustoviipaleet ja paista päälle kaksi kananmunaa. Ketsupin ja juuston järjestys on tärkeä. Jos ketsupin laittaa juuston päälle, juusto ei sula yhtään. Keltuaisten kypsyysaste on makuasia, minä tykkään löysistä keltuaisista jotka mehevöittävät leivän ihanasti.

Uppomuna, avocadoa ja kylmäsavulohta

Vihreää salaattia makusi mukaan

½ avocadoa

150g kymäsavulohta

mustapippuria

1 litra vettä

0,75 dl väkiviinaetikkaa

Kokoa salaattia, avocado ja lohi valmiiksi lautaselle ja keitä sitten uppomuna.

Kuumenna vesi laajassa kattilassa kiehuvaksi ja anna sen kiehua hetki, että veden seassa oleva ilma poistuu. Madalla lämpöä niin, että vesi hentoisesti porisee. Riku kananmuna kahvikuppiin. Lisää etikka veteen ja pyötäytä vettä lusikalla, että saat siihen kierteen. Laske kananmuna veteen lähellä veden pintaa ja pyäräytä jälleen vettä lusikalla. Anna kananmunan hautua vedessä kaksi minuuttia ja nosta se pois reikäkauhalla tai lusikalla. Lisää salaattiin ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

(huom! Älä laita suolaa haudutusveteen, se rikkoo valkuaisen rakenteen!)

syö hyvin ja nauti elämästä!

♡

Hanna

Hei vaan kaikki! Nyt vaihtoi meikämandoliini mielipidettään kertaheilautuksella. Enkä ikimaailmassa olisi voinut uskoa, että näin käy, mutta niin se vaan on, että tästedes nukun tekokuitulakanoissa. Ihan uskomaton juttu!

Rakastan sitä hetkeä, kun illalla menen sänkyyn, jossa on viileät, sileät lakanat. Parasta on ollut, jos sängyssä on juuri vaihdetut mankeloidut lakanat parhaasta puuvillasta tai pellavasta. Minulla on ollut myös upeat silkkilakanat, jotka käytin niin loppuun, että ne yksinkertaisesti lahosivat. Silkin tuntu on erityinen, se on yhtä aikaa sileä ja pehmeä, liukas ja notkea, mutta siihen sisältyy pieni häivähdys karheutta. Kaikki omat vuodevaatteeni, lakanat, peitot ja tyynyt ja jopa koko sänky patjoineen on luonnonmateriaaleista tehty. Joten kun minulle ehdotettiin yhteistyötä, jossa kokeilisin tekokuitulakanoita ja -täkkiä, olin jo etukäteen varma, etten pitäisi tuotteesta.

Hain testattavat petivaatteet Unikulmasta. Tuotesarjan nimi on SteadyBody. Kokeiltavaan settiin kuului aluslakana, pussilakana sekä  tyynynpäälliset (materiaali on 60% Steadybody microkuitua, 39% microkuitua ja 1 % hiilikuitua.) Lakanat ovat lämpöä säätelevät. Lisäksi sain tyynyihin niiden käyttöikää lisäävät suojat ja SteadyBody -tuplapeiton, jonka luvataan pitävän nukkujan sopivan lämpöisenä koko yön ajan.

En voi muuta sanoa, kuin että aivan huippu tuotteet. Ensinnäkin lakanat tuntuvat joka ilta ihanan viileiltä ja sileiltä, kun menen sänkyyn. Aivan kuin ne olisi juuri vaihdettu. Tekninen materiaali on liukasta ja sileää kuin silkki tai paras puuvilla, mutta se ei rypisty lainkaan. Aluslakana ei ole aamuisin hikisenä haitarina takapuolen alla, vaan se on pysynyt aivan paikoillaan koko yön. Pedatessani lakanoita parisänkyymme ilahduin erityisesti siitä, että aluslakana on todella suuri. Siitä riittää hyvin käännettävää petauspatjan alle. En kuitenkaan raaskinut kääntää sitä muualta kuin pääpuolen päädystä, sillä minusta patjan alle kääntämätön lakana on kaunis. Se ei vaan yleensä onnistu, koska lakanat tuppaavat olemaan siihen liian pieniä. Vaikka siis lakana ei ole patjan alla kuin yhdeltä sivulta, se pysyy täysin paikoillaan koko yön.

Ensimmäinen tunne peiton ja lakanan yhdistelmästä oli hassu. Peitto ei tuntunut lainkaan. Silti olo ei ollut alaston, sillä lämpö tuntui. Oli kuin peiton alla olisi ollut oma mikroilmasto. Se tuntui ihanalta. Huomasin, että lupaus tasaisesta lämmöstä piti paikkansa. Lakanat kahisevat aavistuksen silkin tavoin, siitä tulee ylellinen ja miellyttävä tunne.

Hikoilen välillä paljon yöllä ja joskus olen joutunut vaihtamaan yöpukua keskellä yötä. Sänkyyn palaaminen ei ole ollut kovin mukavaa, koska lakanat ovat olleet märät. Nytkin kuuma aalto tavoitti minut monesti, mutta lakanat pysyivät kuivina ja peiton alla lämpö tasaantui nopeasti. Uusissa lakanoissa peittoineen oli niin hyvä nukkua, että oikein odotin illalla pääseväni sänkyyn kokeilemaan onko tunne tosiaan aito. Olen nyt kuukauden verran nukkunut näissä varusteissa ja olemme molemmat mieheni kanssa sitä mieltä, että ne ovat parhaat ikinä. Miehethän ne vasta hikoilevatkin ja juuri sillä puolella sänkyä aluslakana on aina ollut haitarilla. Ei ole enää. Lakanat on myös helppo pestä ja ne kuivuvat aivan hetkessä. Silitystä tai mankelointia ei tarvita. Kuivausrumpua voi käyttää, mutta ei liian kuumana. Itse olen sitä mieltä että se on turhaa, niin nopeasti lakanat kuivuvat narulla tai oven päälle heitettynä. Periaatteessa yksi setti lakanoita riittää. Ne ovat muutamassa tunnissa kuivat. Me ostimme kyllä jo toisen samanlaisen setin mökille.

Oikeastaan minua hämmästyttänyt ylivertaisuus luonnonkuihuihin nähden on päivän selvä. Kysymyshän on teknisestä materiaalista, jotka kehittyvät kokoajan. Ovathan liikuntavaatteetkin nykyään teknisistä kuiduista valmistettuja. Puuvillaverkkarit ovat historiaa, nyt puetaan päälle erilaisia kerroksia ja tavoitteena on pysyä kuivana ja lämpimänä. Miksi sama asia ei toimisi sängyssä? Tietysti toimii! Olen äärettömän onnellinen tästä kehityksestä. Nukun paremmin, koska sängyssä ei ole hiki eikä vilu. Ennenhän ne tuppasivat tulemaan vuoronperään. Myös makuuhuoneen ilma on raikkaampi, koska huoneessa ei hikoilla, kuten ennen. Sillä kyllä tuollainen aktiivisesti liikuntaa harrastava parimetrinen mies hikoilee ja lämmittää aika tavalla makuuhuonetta. Siinä ei rouvan pienet lämmönvaihtelut ole paljoakaan osallisena.

Pääsin pienen harmin kautta kokeilemaan petivaatteita myös kylmässä huoneessa.  Juuri kun ilmat olivat viimeviikolla inhottavan kylmät, meiltä loppui lämmitysöljy. Makuuhuoneessa oli todella kylmä, mutta peiton alla oli sopivaa. Olen oikeasti aivan innoissani tästä tuotteesta ja suosittelen sitä vilpittömästi kaikille koska:

 Lakanat eivät koskaan tunnu kosteilta ihoa vasten

●

Lakanat tuntuvat ihoa vasten sileitä ja miellyttävän viileiltä illasta toiseen

●

Peiton alla pysyy tasaisen lämpimänä

●

Lakanat kuivuvat todella nopeasti eikä niitä tarvitse silittää tai mankeloida

●

Makuuhuoneen ilma pysyy raikkaampana

Blogini lukijolla on nyt mahdollisuus ostaa tuotteita edullisesti:

Lukijatarjouksena saat kaikki Unikulman tuotteet ­20% alennuksella kun käytät alekoodia A-asiakas. Tarjous on voimassa Unikulman myymälöissä ja verkkokaupassa 31.5.2016 asti. Etu koskee vain Unikulman valmistamia omia, normaalihintaisia tuotteita ja sitä ei voi yhdistää muihin tarjouksiin.

Tutustu tuotteisiin Unikulman sivuilla. 

Kauniita unia!

….ai niin, olen myös alkanut nähdä unia, kun vaihdoin näihin petivaatteisin. Siitä mainittiin minulle Unikulmassa, muuta en uskonut että se olisi totta. No on se.

Hanna

Semmosta mietin nyt, että jos ihan ensin lakattaisiin haukkumasta muita naisia ja sitten siitä sujuvasti siirryttäisi kohtaan, kehu nainen päivässä. Ja mun mielestä voi kehua kyllä useampiakin naisia samana päivänä.

Olen saanut kuulla uskomattomia juttuja, kuinka jotkut naiset systemaattisesti puhuvat latistavia valheita kollegoistaan ja kilpailijoistaan. Enkä vaan juttuja, vaan myös minulle on nainen tullut kertomaan, kuinka huono minun kanssani pian työskentelevä nainen on omassa ammatissaan. ( ei ollut – oli aivan huippu)

Oli tulossa suuri kuvaus, jossa olin mallina ja puvustaja avautui minulle sanoen, että olen todella pahoillani, että työhön valittu tämä maskeeraaja, koska hän ei osaa lainkaan maskeerata vanhempia naisia…. Ohhoh! Näin mukavasti puhui puvustaja työtoveristaan selän takana. (Lopputulos menikin sitten aivan päinvastoin. Maskeeraaja oli suloinen ja ihana ja teki todella upeaa työtä. Sen sijaan puvustaja toi väärän kokoisia vaatteita kuvaukseen.)

Ei ole kauaakaan, kun olin työkeikalla ja pitkän linjan freelancer ammattilainen haukkui työnantajansa pataluhaksi. Samaan aikaan tämä hänelle työtä antava ihminen seisoi seinän takana, vain muutaman metrin päässä. Kohta he tekivät töitä yhdessä ja työnantaja oli täysin tietämätön siitä, että hänet oli juuri haukuttu maan rakoon usean henkilön läsnä ollessa.

Minusta näissä jutuissa ei pitäisi olla hiljaa, vaan mennä kertomaan asiasianosaiselle kuka ja mitä hänestä on sanottu. Myös toisia latistavalta ja heistä ikäviä asioita sanovalta ihmiseltä voisi yksinkertaisesti kysyä: miksi sanot noin?

Edellä mainituissa tapauksissa kävi ilmi, että molemmat näistä henkilöistä ovat harjoittaneet toisista paskan puhumista vuosikausia. Ja tyyli on se, että moskaa levitetään useaan suuntaan. Myös se joka moitti maskeeraajan minulle, oli haukkunut minut tietysti maskeeraajalle, vaikka emme tunteneet toisamme etukäteen.)

Ällöä tomintaa. Puututaan siihen!

Hanna

Sain Harrikan lahjaksi vuonna 2005 ja jo ennen kuin prätkä oli pihassa alkoi varusteiden hankita. Ensimmäinen varuste oli kypärä. Sittemmin hankin niitä pitkän rivin. Eri tilanteisiin ja ajoasuihin erilaisia. Kokonaan mustia oli useita, visiirillä, ilman visiiriä, avonaista ja suljetumpaa mallia. Joku oli hyvä sadesäällä ja joku ajettaessa pitkää matkaa. Oli hiljainen ja sellainen jossa tuuli vihelsi. Yksi oli ehkä ylitse muiden – ranskalainen Ruby. Se oli punavalkoraidallinen ja sen vuori oli tummanpunaista nahkaa. Sisäpuolella oli kultaisella piirretty enkeli. Kypärä maksoi kuin maailmansota mutta se oli törkeän hieno.

Kypärä on tyyliasia ja jokaisella on oma makunsa ja tyylinsä.

No pääasia tietysti on, että päässä on ylipäätään kypärä, mutta kypärällä ilottelu tekee kypäräasioista hiukan hauskempia. Minä ajelen vihreällä Jopolla ja sen kaveriksi sopii iloisesti näkyvä kypärä. Jotenkin olisin alunperin halunnut mustan, mutta se ei sopinut mulle ollenkaan. Näytin ratsastajalta jonka hevonen on hukassa. En vain ole kyllin cool.

Kaikki minun ikäiseni eivät käytä kypärää, johtuu varmaan ankeasta lapsuudestamme, jolloin ei edes ollut olemassa pyöräilykypäriä. Jos joku olisi ajanut noihin aikoihin pyörää kypärä päässä, hänet olisi viety hullujenhuoneeseen. (Sellaisia taas siihen ankeaan aikaan oli – toisin kuin nyt.)

Autoissa ei käytetty silloin turvavöitä eikä liioin lasten turvaistuimia. Tuntemani pojan vakiopaikka isänsä autossa oli tuulilasin edessä kojelaudan päällä. Siinä poika pötkötti kaikki matkat, kunnes kasvoi niin isoksi, ettei isä enää nähnyt hänen ylitseen.

Kuka voi kuvitella tänä päivänä istuvansa autossa ilman turvavyötä, tai laittavansa lapsen keikkumaan auton penkille ilman omaa istuinta? Kuka voi kuvitella motoristin ajavan ilman kypärää tai lumilautailijan laskevan kypärättä? Ei kukaan tottavie!

Ihan samalla tavalla polkupyörän kaveriksi kuuluu kypärä. Jos ajopeli on virtaviivainen, voi kypäräkin olla sporttimallia. Tyyli on vapaa. Minä haluan seuraavaksi sellaisen kypärän, jonka alta hulmuaa hullun kihara ja pitkä tukka. Onkohan sellaisia? Uuuh se olisi parasta. Muutoin annan omien kiharoitteni vähän pilkistellä kypärän alta ja kun otan kypärän pois, pöyhin tukkaa vähän ja suihkutan siihen kiharien hiusten kosteuttajaa, jotta kiharat palaavat kuosiin.

Kypärä on tärkeä, hauska, ihana ja persoonallinen juttu. Ja siihen liittyen välitän teille kutsun:

Tervetuloa Liikenneturvan #päätäkäyttää –pyöräilijäaamiaiselle, pyörällä tai ilman, Helsingin Kansalaistorille tiistaina 3.5. klo 7 alkaen.

Aamupalan lomassa pääset kokeilemaan kauden tyylikkäimpiä kypäriä. Kypärän valinnassa ja sen alle sopivan kampauksen tekemisessä auttaa stylisti Satu Arvo.

Jos et ennätä aamupalalle, stylisti on paikalla myös iltapäivällä klo 15-17.

Kypärävinkkien lomassa voit osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa Helkama Senator –pyörän ja valitsemasi kypärän – yhden sinulle ja toisen kaverillesi.

Huikeaa!

Ihanaa pyöräilykesää kaikille!

♡

Hanna