Täydellinen laskiaispulla jossa on suklaata. Laskiaispullassa pääosassa on tietenkin täydellinen pullataikina, josta on leivottu kuohkea, pehmeä ja maukas pulla. Se syntyy, kun käyttää täydellisiä raaka-aineita, hyviä jauhoja, rakastaa taikinaa ja käsittelee sitä kiireettömästi. Hyvässä pullassa on oltava riittävästi suolaa ja runsaasti kardemummaa ja paistossa on tunnettava oma uuninsa – joku on kipakampi toista.

Seuraavana tärkeysjärjestyksessä ovat täytteet. Perinteisesti pulla täytetään joko mantelimassalla tai mansikkahillolla sekä kermavaahdolla. Mutta minä jalostin pullani suklaalla ja niistä tuli yksinkertaisesti jumalaisia.

Blogissa on reseptit pullille, suklaamantelimassalle sekä itse tehtynä että kaupan mantelimassa jalostettuna suklaiseksi, suklaakuorrutteelle ja kaakaolle jonka voi joko juoda tai upottaa kuumaan kaakaoon suklaisen pullan.

Minun laskiaispullani sisällä on tummalla kaakaojauheella maustettua pehmeää mantelimassaa ja kermavaahtoa. Koska kaakao sinällään on kitkerää, se taittaa pullan ja varsinkin mantelimassan makeutta ja tekee mausta hienostuneen.

Kuorrutin pullani pehmeällä ja täyteläisellä suklaakuorrutteella, jonka valmistus on lastenleikkiä. Jos haluaa voi pullan sydämeen laittaa vielä mansikkahilloa. Mansikkahillon ja suklaan yhdistelmä on kerrassaan ihana. (Tuoreet mansikat ja suklaa eivät ole minusta hyvä yhdistelmä)

Sitten leipomaan!

Pullat

Tein 2,5 dl taikinan, josta syntyy n. kymmenen pulleaa pyöreää pullaa.

2,5 dl täysmaitoa

25 g hiivaa (puoli palaa)

1 kananmuna

1 tl suolaa

1 rkl kardemummaa

100 g sokeria (n. 1 dl)

100 g voita sulatettuna

½ kg Hungry Chef vaaleita sämpyläjauhoja (n. 8 dl)

1 kananmuna voiteluun

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon kananmuna, suola, kardemumma ja sokeri. Sekoita hyvin.

Lisää sitten joukkoon jauhoja desilitra kerrallaan. Voit sekoittaa taikinan käsin tai käyttämällä yleiskonetta. Kun kaksi kolmasosaa jauhoista on lisätty lisää joukkoon sulatettu voi niin kuumana kuin käsi kestää vaivata. Vaivaa voi hyvin taikinaan ja lisää joukkoon loput jauhot. Vaivaa taikinaa vielä kymmenisen minuuttia niin, että siihen tulee hyvä sitko ja taikina alkaa irrota kulhon reunoista.

Peitä kulho liinalla ja laita taikina nousemaan lämpimään paikkaan. Nousua voi nopeuttaa laittamalla kulhon kuumalla vedellä täytettyyn tiskialtaaseen.

Kun taikina on noussut kaksinkertaiseksi kumoa se jauhotetulle alustalle ja leivo siitä pötkö. Jaa pötkö kahteen yhtä suureen osaan ja laita toinen pötkö liinan alle odottamaan.

Jaa toinen pötkö viiteen yhtä suureen osaan. (n. 90g)

Pyöritä taikinapalat pulliksi vasten alustaa tai käsien välissä ja laita leivinpaperilla päällystetylle pellille liinan alle nousemaan vielä puoleksi tunniksi.

Tee lopulle taikinalle samoin.

Voitele pullat kananmunalla ja paista pullia 200 asteessa n. 10 minuuttia

Suklaamantelimassa

150 g valmista mantelimassaa

4 tl Van Houten kaakaojauhetta

1-2 rkl vettä

Pilko mantelimassa monitoimikoneen kulhoon. Lisää kaakaojauhe ja 1 rkl vettä ja pyöräytä muutamia kertoja. Lisää tarvittaessa vettä, että saat tasaisen löysähkön massaan.

Itse tehty suklaamantelimassa

200 g mantelijauhetta

200 g tomusokeria

2 rkl Van Houten kaakaojauhetta

2-4 rkl vettä

Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen monitoimikoneen kulhossa. Aloita veden lisääminen yhdestä ruokalusikallisesta ja lisää sitä, kunnes massan koostumus on sopiva. Homma onnistuu myös käsin vaivaamalla, mutta lopputuloksesta ei tule aivan tasaista. Se ei lainkaan haittaa. maku on pääasia!

Suklaakuorrute

100 g Taloussuklaata (käytin Fazerin taloussuklaata)

3-4 rkl kuohukermaa

1 tl voita

Sulata pilkottu suklaa vesihauteessa. Kun suklaa on kokonaan sulanut lisää joukkoon kerma ja sekoita massa tasaiseksi. Massa muuttuu ensin ryynimäiseksi, mutta jatka sekoittamista, kunnes seos on tasainen. Lisää kermaa tarvittaessa. Suklaan tulee olla paksua, mutta juoksevaa. Lisää lopuksi nokare voita antamaan kuorrutteelle kaunis kiilto.

Pullien täyttäminen

Täytä pullat täysin jäähtyneinä suklaamantelimassalla ja halutessasi myös mansikkahillolla, lisää hyväksi vaahdoksi vatkattu, maustamaton kermavaahto ja aseta pullan ”hattu” paikoilleen.

Laita pullat ritilän päälle ja sen alle leivinpaperi. Laita suklaakuorrute pursotin- tai muovipussiin ja leikkaa kulmaan pieni reikä. Pursota suklaata pullien päälle ristiin rastiin.

Kaakaojuoma pullalautaselle

Yksi annos. Annetaan mielellään tekeytyä jääkaapissa yön yli

2,5 dl täysmaitoa

2,5 rkl Van Houten kaakaojauhetta

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

nokare voita

Sekoita pienessä kulhossa yhteen kaakaojauho, sokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna maito kiehuvaksi ja kaada se kaakaosokeriseoksen päälle. Sekoita hyvin vispilällä huolellisesti pohjia myöten. Kaada hyvin sekoitettu kaakao takaisin kattilaan ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Lisää hyppysellinen suolaa ja peukalonpään kokoinen nokare voita. Sekoita ja kaakao on tavallaan valmista. Vielä parempaa se on seuraavana päivänä. Eli laita kaakao yöksi jääkaappiin ja kuumenna uudelleen kun on aika nauttia pullaa ja kaakaota!

Ihanaa, suklaista pullapäivää ja uskallusta ja kokeilunhalua!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Rakkaudella

Hanna

Kelasin kulunutta viikkoa ja mietin mitkä olivat parhaat asiat, joita viikon aikana tapahtui. Ja tajusin, että eihän tässä oikein mitään tapahdu. Virikkeet ja inspiraatio alkavat olla nollalukemissa ja mieleen tuleekin äidin rasittavat sanat, jotka sai aina kuulla, kun valitti, ettei ole mitään tekemistä: Siivoa kaappisi. No niin, aika äkkiä sitä keksi tekemistä…Kaappien siivouksen lisäksi pään siivous on tärkeää puuhaa.

Mutta niinhän se on, että aina joku nurkka on pientä fiksausta vailla. Ja kun alkaa miettiä, niin onhan noita – edelleen on laatikoittain valokuvia jotka on järjestämättä, on kummallisia tavaroita, joilla ei tee mitään ja koska onkaan viimeksi pessyt kylpyhuoneen seinät, joiden pinta on vaivihkaa peittynyt ohueen ja näkymättämään hiuslakkahuntuun? Kaikkea löytää, kun alkaa etsiä.

Nurkkien siivousta paljon kiinnostavampaa ja myös raskaampaa on siivota omaa päätään. Olen kunnostautunut siinä viime viikkoina ja voin sanoa, että se vie voimia. Ajattelu. Ja kun alkaa ajattelulle hiukankaan siimaa, lähtee kelan vauhti kiihtymään ja pään sisäisten komerojen ovet näyttävät avautuessaan järjestämättömiä hyllyjä. Niiden kimppuun käyminen vaatii korona-ajan ’mitä mä tekisin’ hiljaisuutta. Koska koko ajan ei jaksa tehdä töitä, eikä pakottaa itseään liikkumaan on tullut aikaa vain olla. Ja ajatella.

Ennen koronaa tyhjät hetket toivat inspiraatiota kaikenlaiseen, mutta kun värikkäät virikkeet ovat vähentynet, on ajatukset kääntyneet sisäänpäin omaan minään. Ja niin on hyvä tapahtua aika ajoin.

Kirjoitin oman minäni etsimisestä tämän vuoden ensimmäisessä blogipostauksessa, voit lukea sen täältä, ja matka siis jatkuu. Yllättäviä asioita pulpahtelee pinnalle todella kaukaa lapsuudesta.

On jotekin hullu asia, että edes menin terapiaan. Menin sinne enemmänkin uteliaisuudesta, kuin tarpeesta. Ja lopulta olen tekemässä pääni suursiivousta.

Samalla kuitenkin siivoan täällä kotona konkreettisesti ja tyhjentelen kaikenlaisia nurkkia ja miljoonalaatikoita. (On muuten jännää, että ei voi mitenkään heittää pois saamiaan joulukortteja ja lasten itse tekemiä kortteja. Pitäisikö muka? Ei takuulla, mutta kai ne pitäisi jotenkin arkistoida. Paha vaan että siihen minusta ei ole. Arkistoni on pahvilaatikko ja siellä on myös kaikkenlaista muuta maasta taivaaseen.)

Yhdestä laatikosta löysin pienen kortin, jossa oli Tommy Tabermanin runo. Olen saanut sen surunvalittelukukkien kanssa, kun äitini kuoli. Kortissa lukee näin:

Osanottoni Hanna Tommy Tabermanin sanoin:

”Tee sitä mitä uskot. Usko siihen mitä teet. Tee, niin kuin parhaaksi näet. Älä usko mitä muut sanovat. Sano, mitä itse ajattelet. Ajattele itse. Uskoon kuuluu epäily. Uskoon kuuluu rohkeus.”

Runo jatkuu vielä muutamalla säkeellä, mutta ne eivät ole kortissa. Harmittaa etten ole merkinnyt keneltä tämä kortti on, koska aivan kuin tämä ihminen näkisi lävitseni.  (Mummini merkitsi kaikkiin dokumentteihin keneltä ja koska ne on saatu, mutta hän olikin arkiston hoitaja ammatiltaan – kaikki järjestyksessä!)

En tykkää ajatuksesta tatuoinneista omalla ihollani ja olen aina ollut aivan sataprosenttisen varma, ettei ihooni piirretä yhtään mitään, mutta tämän runon voisin antaa tatuoida itseeni. Toisaalta sen voisi kaivertaa myös johonkin koruun, jota voisin kantaa. Nuo kuusi ensimmäistä lausetta ovat ne tärkeimmät. Kiitos siis lähettäjälle suurella sydämellä. Hän on joku läheiseni, jolla on hyvä näkö.

Tuntuu että on päivä päivältä tärkeämpää olla skarpimpi siinä mitä tekee ja miksi. En halua haaskata aikaa jonniin joutavuuksiin. Haluan tehdä itselleni merkityksellisiä asioita ja erottaa ne muusta. Yhtenä päivänä mietin muun muassa niin arkista asiaa, kuin TV:n katselu. On onni, että nykyään voi valita mitä katsoo. Jos joutuisin katsomaan erilaisia treffiohjelmia vaatteilla ja ilman tai kilpailuja, joissa oveluus ja pahansuopuus loistaa, hajoaisin. Pääni menisi yksinkertaisesti säpäleiksi. Olen onnellinen myös kirjoista ja äänikirjoista, jotka vievät muihin maailmoihin. Ne voivat joko tarjota unohdusta viihteen muodossa tai auttaa päänsiivousprojektissa itsensä kehittämistä tukevilla teksteillä. Ja sitten on musiikki. Voi kiitos kiitos maailma ja jokainen musiikin tekijä musiikista. Se tuo iloa, lohduttaa, piristää, itkettää, helpottaa, antaa voimaa – ihan kaikkea. Mitä maailma olisikaan ilman musiikkia!

On jännittävää nähdä mitä tapahtuu, kun menneisyyden taakat, joita en edes tiennyt kantavani, katoavat. Jotain minussa muuttuu. Mikä ja miten se kiinnostaa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Iloa tulevaan viikkoon. Päivä pitenee ja valo lisääntyy.

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: Bo LKV. Sain kutsun Bo Living –podcastiin vieraaksi keskustelemaan kotihäpeästä, upeiden juontajien Saija Palinin ja Ronny Roslöfin kanssa. Tässä blogissa kerron mitä ajattelen kotihäpeästä nyt sekä myös omasta kotihäpeästäni, joka yllätti minut kun aloin kirjoittaa tätä juttua ja katsella sillä silmällä omaa kotiani. Alempaa löytyy linkki podcastiin. Kannattaa kuunnella!

Myytävien kotien kuvien katseleminen on kiinostava harrastus

Me olemme ostaneet kodin viimeksi yli 20 vuotta sitten, joten en ole käynyt ostotarkoituksessa asuntonäytöillä todella pitkään aikaan. Mutta olen silti seurannut Bo LKV:tä eri yhteyksissä ja heidät tunnistaa kyllä heti kauniista kuvista, joilla asuntoja esitellään. Asuntoilmoituksia on kivaa katsella ihan ilman ostoaikeitakin. Haaveilla ja saada uusia ideoita omaan kotiin. Uskon, että sitä harrastavat monet.

Asumista, sisustusta, rakentamista ja asuntokauppoja käsittelevä podcast on erittäin kiinnostavaa kuunneltavaa. Oli hienoa päästä mukaan puhumaan asumisesta. Onhan se oma leipäpuuni ja rakkauteni.

Aiheena kotihäpeä on mielenkiintoinen ja myös hyvin surullinen. Sen laajuus myös yllätti minut ja se tapahtui oikeastaan vasta podcastin äänittämisen jälkeen. Podcastin kaikki jaksot löydät täältä. Jaksojen aiheet ovat äärestä laitaan ja vieraat edustavat montaa erilaista näkökulmaa aiheisiin. Juontajat Saija ja Ronny taas kiinteistönvälittäjinä tietävät asumisesta, remonteista, haaveista ja toiveista valtavasti.

Tässä blogissa kerron mitä ajattelen kotihäpeästä nyt sekä myös omasta kotihäpeästäni, joka yllätti minut kun aloin kirjoittaa tätä juttua ja katsella sillä silmällä omaa kotiani.

Kotihäpeä

Kotihäpeä on mielenkiintoinen asia. Jo sana kertoo jotakin asiasta, mutta en suoraan sanottuna ollut perehtynyt sen problematiikkaan kovinkaan syvällisesti ennen kuin aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Näin kotihäpeän kumpuavan vain kauniista somekuvista ja TV:n sisustusohjelmista ja niiden luomista sisustuksellisista paineista. Kun lähdin tutkimaan asiaa enemmän, ymmärsin, että suuria syitä kotihäpeään ovat myös epäjärjestys, sotkut, kasat, villakoirat ja pyykkivuoret. Niin surullista ja turhaa.

Jos mietin elämäni hauskimpia tapaamisia ja tärkeitä hetkiä ystävien kanssa, millään mikä liittyy kodin ulkonäköön ei ole ollut vähintäkään merkitystä. Ainoa mikä merkitsee jotakin, on tunnelma. Hymy ja katse, kun ovi avataan. Siitä se lähtee.

Loikitaan perheen kenkävuorten yli pois eteisestä. Kaapissa ei ole ainuttakaan vapaata henkaria, joten takki jää tuolille, jossa on jo kasa kaikkea muuta – kukaan ei muista mitä, mutta ei ole väliäkään.

Mennään keittiöön ja työnnetään käytettyjä astioita, päivän lehti ja tyhjä leipäpussi syrjään, jotta kahvikuppi ja pullaviipale mahtuvat siihen. Sitten alkaa pälätys – ja maailma paranee.

Millään muulla ei ole mitään merkitystä kuin ihmisillä. Siinä on kaikki.

On harmi, että spontaanit vierailut ja vähän vähemmänkin spontaanit ovat vähentyneet. (Nyt tietenkin eletään korona-aikaa, mutta en tarkoita sitä. Ne vähenivät jo aiemmin)

Taitaa olla niin, että sotkuhäpeä kasvaa iän myötä. Kuka joskus opiskelijabileissä välitti pätkääkään jostain pyykkikasoista kylppärissä? Ei kukaan! Pääasia oli pitää hauskaa, nauttia muiden seurasta, hyvistä keskusteluista ja elämästä yleensä.

Olen lukenut väitteitä siitä, että naiset kokevat enemmän epäsiisteyteen perustuvaa kotihäpeää, kuin miehet. Ja että tämä johtuisi siitä vanhanaikaisesta ajatuksesta, että siivous kuuluisi naisten töihin. Ja jos nainen ei saa kotiaan pidettyä siistinä, hän kokee häpeää, mutta ei se miehelle kuulu. En usko tähän. Uskon että miehet eivät piittaa pikkuasioista, kuten jostain vaatekasasta, vaan heille tärkeämpää on mukava hetki ystävien kanssa. Tämä on tietenkin jättimäinen yleistys, mutta myös oma kokemukseni ja fiilis.

Kuka näkee kuvien taakse?

Kotihäpeä, joka kumpuaa somekuvista ja TV-ohjelmista voi olla riittämättömyyden tunnetta, toivetta jostain mitä ei ole pystynyt hankkimaan mutta se on myös tietämättömyyttä. Ihmiset eivät näe kuvien taakse, eivätkä hetkiin ja päiviin ennen kuvausta. Ei tiedetä, että kauneimmassakin kodissa on päiviä, jolloin eteisessä seikkailee koirankarvojen seassa 20 paria lenkkitossuja ja kylppärissä on posketon pyykkikasa, suihkun lattiakaivossa on hiuksia ja roskakaapin etuseinään on roiskunut kahvinporoja ja kaurapuuroa. Tuoleilla on lehtikasoja, eteisessä on pari roskista odottamassa pois vientiä ja keittiön on vallannut kaaos eikä kukaan ole vaihtanut lakanoita kuukauteen.

Tämä kaikki siivotaan pois kuvista, tietenkin. Haluamme nähdä kodit parhaimmillaan ja voin taata, että ennen jokaista kuvausta koteja trimmataan ei tunteja, vaan päiviä. Kuvauksiin myös lainataan tavaroita kaupoista, joskus ne sitten myös ostetaan. Lehdissä ja TV-ssä näytetään unelmia. Ja kotien parhaita hetkiä.

Aivan samoin kuin asuntoa myydessä, se siivotaan ja ehkä turhia tavaroita siirretään pois, että asunnon parhaat puolet tulevat hyvin näkyviin ja on helpompaa kuvitella miltä asunto näyttäisi, jos itse sinne muuttaisi. Bo Living podcast jaksossa 2 Stailaus – hullutusta vai hyödyllistä? Puhutaan asuntojen myyntistailauksesta, se on tosi kiinnostava jakso.

Kuvat vaikuttavat siihen mitä halutaan näyttää

Sisustushäpeällä on merkillinen vaikutus siihen mitä ja millaisia koteja somessa ja mediassa näytetään. En ole professori enkä ole tehnyt tieteellisitä tutkimusta tästä aiheesta, mutta minusta näyttää siltä, että tietty sisustusten stereotypia ruokkii itse itseään.

Siitä seurauksena julkisuudessa näkyvät kodit muistuttavat toinen toisiaan ja jos se tyyli ei miellytä tai jos sitä ei saavuta, voi tuntea kotihäpeää. Voi olla se fiilis, ettei minun kotini ole sellainen kuin pitäisi.

Itse asiassa koin sitä aivan vasta itsekin. Meidän koti haluttiin kuvata yhteen lehteen, mutta ajattelin, että tämä on niin kaukana siitä mitä nyt halutaan nähdä, että sanoin ei kiitos.

Meidän koti on eletyn elämän summaa

Meidän kotimme, kuten niin monien muidenkin kodit, on muotoutunut vuosien saatossa sellaiseksi kuin se on. On se varmaan persoonallinen, mutta onko se hyvällä maulla tehty? Kaikkeen tottuu. Meidän mukavat nojatuolit, joissa teemme töitä, näyttävät silmissäni välillä todella kummallisilta. Kaikki hankittiin silloin joskus ja maku oli mikä oli ja loput kalusteet tulivat lapsuudenkodista, kun vanhempani kuolivat. Mitä niille voi tehdä? Sijoittaa sekaan miten parhaaksi näkee.

Kolme kuvaa häpeätakasta – mitä näytän ja mitä en

Kaiken voisi pistää uusiksi, mutta haluanko käyttää rahani siihen? Olisinko sitten onnellisempi? En takuulla. Kyllä se onni nousee rinnasta ilman Jacobsenin munatuoliakin! Eikä kukaan ole vielä kutsun saatuaan kääntynyt ovelta pois nähtyään meidän nojatuolit.

Minkä värisiä kodit oikeastaan ovat?

Usein mediaa moititaan siitä, että esiteltävät kodit ovat niin valkoisia. No ovat ja eivät ole. Suomalaiset kodit somessa ovat usein kovin puuteroiduilla vaaleilla sävyillä sisustettuja. Mutta onko se koko totuus? Ei ole. Koteja on, vaikka millaisia ja kuta enemmän tohdimme näyttää sitä mistä itse pidämme, sitä kiinnostavammaksi kuvatarjonta menee. Muutamaa sävyä käyttämällä saadaan ilman suurempaa taitoa harmoninen lopputulos. Se on hyvä. Mutta ei ainoa tapa luoda kaunista. Värit, kerrostumat ja persoonalliset ratkaisut ovat rikkaus ja inspiraation lähde. Eivät häpeän aihe.

Kotihäpeästä olin siis keskustelemassa ja se jakso on nyt kuunneltavissa. Suosittelen kuuntelemaan muitakin Bo Living podcasteja, vaikka et olisikaan juuri nyt myymässä tai ostamassa asuntoa. Esimerkiksi ihan ensimmäiseen jaksoon, jossa puhutaan myyntiremonteista, Peeta Peltola on koonnut viisi vinkkiä pienistä remonteista, joilla asunnon myyntiarvoa voi nostaa. Ne ovat hyvät vinkit myös, jos haluaa raikastaa kodin ilmettä, vaikka sitä ei olisikaan myymässä. Ihan itseään varten ja oman asumisviihtyvyyden nostamiseksi. (Jaksossa on vieraana Nata Salmela, jota on aina äärimmäisen kiva kuunnella. Hän on remontoinut useita asuntoja itse myyntikuntoon)

Oma koti on kullan kallis ja häpeää on turhaa potea. Koti on kuitenkin se paras paikka maailmassa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Marokkolainen appelsiinikakku on mehevä, raikas, hunajainen, mausteinen ja makea. Sen leipominen on helppoa, ainekset vain sekoitetaan keskenään. Lopuksi keitetään siirappi, joka tarkoittaa että appelsiinin ja sitruunan mehua sekä hunajaa ja mausteita keitetään 5-10 min kattilassa. Eli tämän kakun osaa jokainen leipoa.

Kakku säilyy jääkaapissa pitkään hyvänä, ellei se katoa parempiin suihin heti kättelyssä. Se kyllä kannattaa jäähdyttää ensin, sillä juuri jääkaappikylmänä se on kaikkein parasta. Seuraksi sopii tosi hyvin turkkilainen jogurtti, jota voi halutessaan jalostaa joko ripauksella hunajaa, sitruunan- tai appelsiininkuorta tai jotain likööriä kuten esimerkiksi Contreauta. Itse kyllä popsin sitä ihan pelkän jogurtin kanssa tai vailla sitäkin. Mutta vaihtoehdot on aina kivoja. ja niitä on tässä kakussa mahdollista toteuttaa useita.

Minä käytin öljynä Borgesin mietoa oliiviöljyä, mutta sen voi halutessaan vaihtaa auringonkukka- tai rypsiöljyyn. maun takia sitä ei tarvitse tehdä, sillä miedon oliiviöljyn maku ei maistu lainkaan kakussa, vaikka toisin voisi luulla. Valkoisen sokerin voi vaihtaa intiaani- ruoko- tai kookossokeriin. Mausteneiloikoiden määrää voi vaihdella tai jopa jtää kokonaan pois. Kolmesta tulee tuskin huomattava maku, mutta viidessä on jo potkua. Myös sitruunan määrää voi vaihdella, tosin sen kirpeys on tässä kakussa minusta ohjeen mukaisesti käytettynä juuri paras. Hunajan voi vaihtaa vaahterasiirappiin ja lisäksi kakun voi leipoa myös pyöreään vuokaan. Siinä on vain se ongelma, että kyllin pieniä paloja on haastavaa saada aikaan. Sopiva pala tätä kakkua on minusta sellainen 5 x 5 cm kuutio.

Kakussa ei ole lainkaan vehnää, vaan se leivotaan mantelijauhoista joten se on gluteeniton eikä siinä ole maitoakaan, joten se sopii monille herkuttelijoille. Ja ai että se maistuu hyvältä! Sehän siinä parasta on!

Jos gluteenittomuus kiinnostaa niin myös luumukakku tuoreista luumuista on ihanan mehevä herkku. Sen ohje löytyy täältä.

Ja sitten leipomaan!

Marokkolainen appelsiinikakku

Uuni 180°C

Leivinpaperilla vuorattu n. 30 x 20 cm kokoinen vuoka (Omani oli 27x 19 cm Ikean keraaminen vuoka)

Ainekset:

300 g mantelijauhoja

250 g sokeria

2 tl leivinjauhetta

5 kananmunaa

2 dl mietoa oliiviöljyä (käytin Borgesia)

1 dl + 2 tl hunajaa

1 suuren luomuappelsiinin raastettu kuori ja mehu

1 luomusitruunan raastettu kuori ja mehu

3-5 kokonaista mausteneilikkaa

2 kanelitankoa

Tee näin:

Sekoita ensin yhteen mantelijauhot, sokeri ja leivinjauhe.

Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin munat, öljy ja 2 tl hunajaa, raastettu appelsiinin sekä sitruunan kuori.

(jos sinulla ei ole juoksevaa hunajaa, kovettuneen hunajan saa juoksevaksi helposti mikrossa lämmittämällä)

Lisää joukkoon mantelijauhoseos ja sekoita hyvin. Kaada taikina vuokaan ja paista 180 asteessa n. 45-60 min. Peitä kakun pinta kevyesti foliolla, kun kakku on ollut n. 20 min uunissa, ettei pinta tummu liikaa.

Kakku on kypsä, kun siihen pistettyyn puutikkuun ei tartu taikinaa. Omani oli uunissa reilut 45 min. Paistoaikaan vaikuttaa tietenkin vuoan materiaali ja koko. Kokeile siis!

Kun kakku on kypsä, nosta se uunista mutta jätä vuokaan.

Valmista siirappi. Laita kattilaan 1 dl hunajaa, appelsiinin ja sitruunan mehut, mausteneilikat ja kanelitangot. Keitä seosta n. 5- 10 minuuttia kunnes se paksuuntuu aavistuksen.

Kakun vielä ollessa kuuma/lämmin pistele siihen puutikulla reikiä (hammastikku tai puinen grillivarras toimivat hyvin) ja kaada sitten siirappi kakun päälle ja sivele sitä pullasudilla, kunnes se imeytyy kakkuun.

Anna kakun jäähtyä vuoassa ja nosta se vielä vuokineen päivineen jääkaappiin. Kakku on parasta jääkappikylmänä ja sen kanssa sopii ihanasti turkkilainen jogurtti, jonka päälle voi pirskotella hiukan hunajaa tai sitruunan kuortakin.

Makoisia hetkiä suu makeana!

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: VitaeLab Suomi

Tiukka ote positiivisesta oravanpyörästä – se on pelastanut minut kaamosajan apeudelta ja siltä pölyttyneeltä ja surkealta fiilikseltä, joka nappaa kiinni, kun valo katoaa. Tässä ajassa on vielä ollut sekin harmi, ettei ole voinut tavata ystäviä samalla tavalla, kuin aikana ilman koronaa.

Jähmetyn kaamosaikaan helposti paikoilleni, ei ole energiaa tehdä oikein mitään ylimääräistä töiden lisäksi. On niin helppoa jäädä sohvalle tuijottamaan telkkaria tai selaamaan mitään näkemättömin silmin somea. Mutta sehän ei käy ollenkaan laatuun.

Ulkoilu ja salitreenit ovat mulle parasta lääkettä hyvällä mielellä pysymiseen

Ulkoilu tarkoittaa lumitöitä ja kävelylenkkejä. Meillä on iso piha, jonka putsaaminen lumista vie pari tuntia ja jos ei ole kiire, se on mulle silkkaa terapiaa. (Kiireessähän nyt mikään ei ole kivaa) Lumitöissä yhdistyy niin mainiolla tavalla huvi ja hyöty. Askeleita kertyy ja lumihommissa tarvitaan myös lihasvoimaa. On myös nastaa moikkailla ohi kulkevia naapureita ja vaihtaa sananen heidän kanssaan. Sellainen aktiivisuus, jossa on joku hyötynäkökulma, on aina kaikkein parasta mun mielestä. Mulla on esimerkiksi sellainen päätös, että postiin täytyy aina kävellä. Voin mennä sinne autolla vain, jos kuljetettavana on liian painava paketti.

Pitkillä kävelylenkeillä kuuntelen usein podcasteja tai äänikirjoja. Korvissa kuuluu kahta lajia, hauskaa hupia tai itsensä kehittämiseen tähtääviä aiheita.

Kävelen joko todella reippaasti ja hengästyen sauvojen kanssa tai jos kaipaan mindfulnessia, rauhallisesti itseäni ja ympäristöä kuunnellen.

Salitreenejä teen kaksi kertaa viikossa yhdessä valmentajan kanssa. Personal trainerin kanssa suoritus on aina tehokkaampi, kuin itsekseen tehty treeni, mutta olen silti koettanut opettaa itseäni siihen ajatukseen, että kaikki mitä teen, on parempi, kuin etten tekisi mitään. Ja välillä treenaan kotona myös käsipainojen kanssa tai joogaan. Kotona treenaaminen on kyllä lajeista haastavin.

Positiivinen oravanpyörä

Liikunta on synnyttänyt ihanan positiivisen oravanpyörän. Tulee hyvä mieli, kun liikkuu ja reippailee ja kun liikkuu, siitä tulee hyvä fiilis ja onnellinen olo. Tällaisessa oravanpyörässä on pelkkää positiivista. En tiedä yhtään sellaista kertaa, jolloin ulkoilu tai liikunta olisi jälkikäteen harmittanut. Joka kerran on voittajafiilis. Hyvä olo on kropassa ja päässä. Matala mieli ei ole tänä pimeänä aikana päässyt pääni sisään ja siitä kiitän tätä positiivista oravanpyörää, joka on pitänyt hyvällä tavalla liikkeessä.

Aktiivisena pysymistä taas olen tukenut syömällä säännöllisesti VitaeProta. Se yhdessä liikunnan kanssa on hyvä ja toimiva yhdistelmä.

Rutiineja

Napsin ravintolisät aina aamiaisella. Kun katan aamiaisen pöytään, laitan kapselit aina siihen viereen. Siitä tuli rituaalinomainen tapa, jota en ole sen kummemmin ajatellut.

VitaePro on ravintolisä, joka sisältää yhdistelmän ainesosia, jotka tukevat erityisesti lihasten ja nivelten toimintaa ja vastustuskykyä, sekä vähentää väsymystä ja uupumusta. Kun kroppa voi hyvin, on helpompi pysyä liikkeessä, aktiivisena ja sen seurauksena ihanasti hyvällä mielellä ja sitten jaksaa taas lähteä liikkeelle. Eli kyseessä on selkeästi hyvän oravanpyörä!

Tekstin lopussa on alennuskoodi, jolla pääset kokeilemaan Vitaeprota huimalla 60% alennuksella. Hyvän oravanpyörää voi kyllä suositella!

Mitä VitaePro ravintolisä kapselit pitävät sisällään ja kuinka ne toimivat?

Antioksidantit seleeni, C- ja E-vitamiini edistävät solujen suojaamista hapettumisstressiltä. (Hapettuminen on kehossa osana luonnollista aineenvaihduntaa tapahtuva reaktio, jota antioksidantit tasapainoittavat.)

C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten, eli ylläpitää ruston kuntoa nivelissä.

C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

B12-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

C-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta

B12-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta

D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

D-vitamiini edistää normaalin lihastoiminnan ylläpitämistä

Seleeni edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

Omega-3 –rasvahapot EPA ja DHA edistävät sydämen normaalia toimintaa *

Oliiviöljyn polyfenolit edistävät veren rasva-aineiden suojaamista hapettumisstressiltä, mikä voi edistää veren virtaamista ja auttaa verisuonia toimimaan normaalisti. **

Boswellia serrata auttaa pitämään nivelissä viileän ja miellyttävän tunteen, eli ylläpitää nivelten hyvinvointia.

Summa sumarum

Nämä ainesosat siis tukevat lihasten ja nivelten normaalia toimintaa

Tukevat vastustuskykyä

Auttavat vähentämään väsymystä ja uupumusta

Toimivat antioksidantteina, jotka suojaavat soluja  

Tukevat sydämen ja verenkierron normaalia toimintaa

Kaamos ei siis kaatanut minua tänä vuonna, olen ollut hyvän oravanpyörässä. Lenkit ja leikit lapsenlapsen kanssa jatkuvat ulkona ja sisällä ja oikein kaipaan niitä. Tällä hetkellä pulkkamäki on kovassa huudossa lapsenlapsen kanssa ja kotona taas lumityöt on aivan parasta tekemistä.

Treeneissä ollaan valmentajani kanssa keskitytty kyykkyjen tekemiseen, ryhtiin, vahvaan keskivartaloon ja niska-hartiaseudun liikkuvuuteen ja olen jopa treenannut näitä juttuja myös kotona.

VitaePro tulee kätevästi suoraan kotiin

VitaeProta ei tarvitse lähteä hakemaan apteekista tai muista kapoista, vaan se saapuu kirjeenä suoraan kotiin omasta postiluukusta sisään, mikä on todella mukavaa ja helppoa. Yhdessä lähetyksessä on aina kuuden viikon annos eli 44 kapselia ja seuraava lähetys tulee perille taas kuuden viikon sisällä, eli kapselit eivät pääse loppumaan.

Pidän siitä, että VitaePro tilauksen voi lopettaa tai laittaa tauolle, kun haluaa eli ei ole mitään pakollista aikaa tai määrää, johon tulee sitoutua. Siitä tulee turvallinen olo ja minulle se ainakin kertoo luotettavasta toiminnasta. Samoin kuin siitä, että VitaePron asiakaspalvelu on Suomessa ja asiakaspalvelun puhelimeen myös vastataan.

Supertarjous ja alennuskoodi

Voin lämpimästi suositella VitaeProta omien kokemusteni kautta ja saan tarjota nyt lukijoilleni VitaePron ensimmäisen paketin poikkeuksellisella 60% alennuksella. Tarjouksen voi lunastaa VitaePro.fi sivulla, käyttämällä ostosta tehdessä koodia HANNA. Tarjous on voimassa 31.1.2021 saakka. Tämän lisäksi tilaajat saavat kaupan päälle ilmaisen Cal-Mag -ravintolisän.

Energiaa ja hyvää mieltä!

Terveisin Hanna

*hyödyllinen vaikutus saavutetaan nauttimalla vähintään 5 mg hydroksityrosolia, joka vastaa 20 g oliiviöljyä.

** Tutkittu vaikutus sydämen normaaliin toimintaan 250mg:lla EPA:a ja DHA:ta (2 kapselia /vrk)

Onnellinen vuosi 2020 on takana. Niin minulle se oli onnellista aikaa, vaikka koronavuosi olikin. Tässä jutussa on melkein yhtä monta kuvaa, kuin on viikkoja vuodessa. Pienet kuvatekstit kertovat mistä on kyse.

Tärkeimmät asiat olivat vuonna 2020 uusi perheenjäsen, ja perhe ylipäätään, iloiset työasiat ja kotona tehdyt remontit. Oli myös upeaa viettää pitkä aika alkuvuodesta Espanjassa meren äärellä. Se on yksi unelma joka yhtäkkiä toteutui.

Alkuvuodesta oltiin pitkä tovi Espanjassa

Sain tehdä töitä koko korona kevään!

Korona-ajan juttuja

Mallihommia

Viimein pääsimme Saarenamaalle

Perhe

Lisää remonttia

Suomen kaunein koti

Arki

Kiitos menneestä vuodesta ja upeaa vuotta 2021 kaikille – toivottavasti pääsemme eroon koronasta ja sen myötä vuodesta tulee iloisempi ja saamme tavata toisiamme, käydä kahvilla ja leffassa, matkustaa ja halata ja suukotella enemmän!

Rakkaudella,

Hanna

Ihanat ulkoilusäät ja lumiset maisemat pistävät meillä soppakattilat porisemaan. Kuuma, tulinen linssikeitto on yksi suosikkejani. Ehkä siksi, että siihen tulee makkaraa! Tähän keittoon pilkoin mukaan Pirkka Parhaat krakovanmakkaraa ja Snellman All Natural Chorizoa. Lisäksi keitossa on paljon hyviä vihanneksia ja linssejä.

Se joka ei tahdo syödä lihaa, voi joko korvata sen esimerkiksi Härkis TexMexillä (lisää se lähes valmiiseen keittoon) tai jättää pois kokonaan. Keitto maistuu myös ilman makkaroita tai sen vaihtoehtoja oikein hyvältä ja on täyttävää.

Juomaksi sopii olut joko alkoholilla tai ilman. Itse suosin alkoholitonta olutta.

Annoksesta riittää helposti kuudelle nälkäiselle syöjälle.

Tulinen linssikeitto

n. 450 g voimakkaan makuista makkaraa, kuten chorizo ja krakovanmakkara

1 sipuli pieninä kuutioina

4 valkosipulin kynttä murskattuina

2 lehtisellerin vartta pieninä kuutioina

2 porkkanaa pieninä kuutioina

4 kuivattua pientä chiliä tai maun mukaan

2,5 dl vihreitä linssejä

2 laakerinlehteä

2 prk tomaattimurskaa

1,5 l vettä

suolaa

mustapippuria myllystä

2-4 viherkaalinlehteä silputtuna ilman lehtiruotia

Oliiviöljyä

Pilko ensin makkarat, sipuli, lehtisellerin varret, porkkanat ja valkosipuli ja huuhdo linssit.

Laita kattilan tai padan pohjalle öljyä ja lisää sipulikuutiot ja valkosipuli. Hauduta sipulit pehmeiksi ja lisää makkarat. Paistele hetki ja lisää sitten kaikki loput ainekset paitsi lehtikaali. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljaisella tulella, kunnes linssit ovat kypsät, noin 25-35 minuuttia.

Irrota sillä aikaa lehtikaalin paksu lehtiruoti ja silppua lehdet pieniksi. Laita paistinpannulle hiukan öljyä ja paistele lehtikaalia kuumassa öljyssä muutamia minuutteja. Lisää lehtikaalit valmiiseen keittoon.

Lisää tarvittaessa vettä ja tarkista suola. Tarjoa keitto smetanan tai parmesaaniraasteen kanssa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Herkkuterveisin

Hanna

Kuka minä olen? Se on kysymys, joka nousi esiin jossain vaiheessa viime vuoden aikana. Kysymys kuului vienona kuiskauksena silloin tällöin ja häädin sen pois, vähän samaan tapaan kuin pakkaslumen auton katolta, muuta ajatellen, harjaa rivakasti heilutellen. Lopulta kysymys ei ollut enää pelkkä kuiskaus ja suostuin kuulemaan sen. Mutta en tiennyt kuinka vastausta pitää hakea, miten se löytyy. Niinpä loppuvuodesta menin terapiaan sitä pohtimaan.

Kerroin heti miksi olin tullut. Ei ollut mitään suurta tai pienempääkään draamaa tai kriisiä, oli vain tämä kiinnostava kysymys. Kuka olen?

Tuli halu porautua tosi syvälle siihen, mitä oikeasti haluan elämältä. Vähän myös otti päähän, kun ajattelin että paljonko tätä elämää on jäljellä, miksi vasta nyt otan selvää tästä?

Elämää on valunut hukkaan kymmeniä tuhansia päiviä! Ehdinkö elää enää ollenkaan oman näköistäni elämää, tehdä mitä oikeasti tahdon? Olenko heittänyt tämän todella ainutkertaisen elämäni hukkaan? Se tunne oli musertava. Kun vanhenee, menettää ihmisiä. Ystäviä kuolee pois ja elämän rajallisuus käy selvemmäksi. Olin jo muutenkin alkanut pelätä kuolemaa ja nyt vielä tämä homma tässä selvitettävänä vasta nyt!

Kauhea myrsky ja myllerrys alkoi päässä. En ehtinyt tietenkään edes keskittyä siihen, sillä vuoden viimeset kuukaudet olivat aivan järjettömän kiireiset. Mutta alitajunta ei piitanut kiireistäni, vaan pullautteli oivalluksia eteeni yllättävinä hetkinä aivan puskista. Mieli on hauska kaveri. Aina mukana, aina valmis kepposiin ja tekee kyllä hullumpia ylläreitä, kuin kukaan tai mikään muu.

Pikku hiljaa olen löytänyt vastauksi siihen kuka olen nyt ja ymmärtänyt sen että sitä on syytä tutkia ja päivittää elämän edetessä. Tilanteet ja minuus muuttuvat, kun esimerkiksi lapset syntyvät, kasvavat, muuttavat pois ja saa lapsenlapsia.

Olen suuri – todella suuri, iso!

Suurin asia tällä hetkellä liittyy sanaan suuri. Se on asia, josta olen kärsinyt koko ikäni. Oma kokoni.

Jo ensimmäisellä käynnillä terapeutin luona kokoni pörähti aiheeksi aivan nurkan takaa. (Niinpä tietenkin!)

En tiedä minkä kokoinen olen. Ja aivan sama mikä kokoni on milloinkin ollut, mielestäni olen ollut liian suuri tai siis lihava. Aina. Kun sitten katson vanhoja kuvia, näen että näytän enimmäkseen normaalilta. Taistelu painosta ja ulkonäöstäni kokoni suhteen ollut kuitenkin läsnä aina.

Olen kertonut aiemminkin, että äitini laihdutti minut ensikerran ollessani vielä alakoulussa (tuolloin sitä kutsuttiin kansakouluksi) Minun piti olla hoikka toimiessani Ritva-sisareni morsiusneitona. Sain syödä vain munakkaita. Kuurille jouduin myös ylioppilaskeväänä ja vielä äidin jo ollessa 90-vuotias hän nipisti minua kyljestä ja puisteli päätään pitäessään rintaliivien alapuolella pullottavasta makkarastani kiinni (ehkä se oli nakki?). Silloin kyllä ajattelin, että voi helvetti – eikö tämä ikinä lopu.

Painon kanssa taistelu on ollut ikuista. En ole syönyt koskaan palaakaan ruokaa, miettimättä, että olisi parempi olla syömättä tai jos olen syönyt nautinnolla, olen katunut heti kun lautanen on ollut tyhjä. Enkä liioittele. Se on totta.

Ajatukset painoni ympärillä ovat varjostaneet myös jokaista lomaani. Olen tehnyt perheen kanssa upeita matkoja maailman laidoille, jolloin olisi pitänyt vain nauttia, mutta mielessä on kuitenkin ollut väärä koko ja bikinikauhu.

Terapia oli herätellyt alitajuntaani, se heitti eteeni melkoisen jytkyn

Hoitelin tässä loppuvuodesta kuvauksiin liittyviä vaate asioita, kun minulta kysyttiin kokoani. Vastasin ”olen todella isoa kokoa, olen aina ollut – syntymästä saakka, heh heh”

Puhelu jatkui ja asia saatiin sovituksi, mutta päässäni pyöri vain ajatus ”todella isoa kokoa, olen aina ollut – syntymästä saakka” ja mietin miksi ihmeessä sanoin jotain sellaista? Miksi sanoin ”olen aina ollut”? Miten se liittyi mihinkän? He halusivat tietää kokoni, miksi en vain sanonut sitä?

Sitten se jysähti päähäni ja tajusin sen.

Painoin syntyessäni 4,5 kg ja olin 50 cm pitkä! Olin suuri. Iso. Hirveän suuri – syntymästäni saakka. Äiti puhui siitä usein, kuinka suuri olinkaan ollut. Kauhean iso. (Varmaan synnytys oli ollut yhtä helvetillistä tuskaa, en tiedä, siitä ei puhuttu) Myös kaksi muuta sisaristani olivat olleet suuria. Kun ajelin siinä kehä kolmosta muistin ne päivittelyt. Tajusin, ettei minulla ole koskaan ollut mahdollisuuttakaan olla sopiva.

En vielä tiedä mitä oivallus aiheuttaa. Kuka lie olen nyt? Kai siihenkin tulee vielä uusia ulottuvuuksia.

Tästä piti tulla aivan toisenlainen ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle, mutta tämä tuli. Se on semmosta. Palataan!

Hyvää uutta vuotta!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna – kuka lieneekään!

Pavlova Nähdään pian! kesäiseen juhlapöytään

Multa kysytään usein tätä Pavlovan reseptiä, olen julkaissut sen useasti eri täytteillä, mutta perusohje on aina sama. Se menee näin:

Pavlova GL

6 kpl munanvalkuaisia

3 dl hienoa sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl maissitärkkelystä (Maizena)

2 tl sitruunan mehua TAI valkoviinietikkaa

Erottele keltuaiset valkuaisista. Yhtään pisaraa keltuaista ei saa joutua valkuaisten joukkoon tai kakku ei onnistu.

Sekoita vaniljasokeri ja maissijauho desilitraan sokeria. 

Kuumenna uuni 120 asteeseen. 

Peitä uunipelti leivinpaperilla ja piirrä siihen tarjoiluastiasi kokoinen ympyrä. 

Laita valkuaiset täysin rasvattomaan, kuivaan ja puhtaaseen mieluiten metalliseen kulhoon. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeri ja sokeri + maissijauhot ja vaniljasokeri vähitellen joukkoon samalla vatkaten. Vaahdosta tulee satiinin kiiltävää ja tiivistä. Lisää viimeiseksi sitruunanmehu tai etikka ja vatkaa vielä tovi.

Levitä valkuaisvaahto leivinpaperille haluamaasi muotoon. Minä laitan yleensä reunat korkeammiksi ja keskustan matalammaksi, kuin kulhoksi. Marenki leviää aavistuksen paistetaessa, ota se huomioon.

Kuivata marenkia 120 asteisessa uunissa 1 ½ tuntia. Älä avaa luukkua välillä. Voit myös sammuttaa uunin paistoajan jälkeen ja jättää marengin uuniin koko yöksi. 

Onnistunut valmis pohja on pinnalta rapea ja sisältä pehmeää vaahtoa. Pinnalla voi näkyä karamellisoinutta sokeria pieninä pisaroina. Pavlovan pohja säilyy viikonkin kuivassa paikassa hyvänä. Mutta älä sulje sitä mihinkään rasiaan, vaan anna olla vain pöydällä tai ilmavassa kaapissa.

Täyte

Perustäyte on

5 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna ja maustettuna 1-2 ruokalusikallisella sokeria. Mutta sen lisäksi tarvitaan esimerkiksi

5-6 dl tuoreita marjoja tai hedelmäpaloja kermavaahdon päälle

Tai raparperihilloketta kermavaahdon alle. Myös lemoncurd toimii ihanasti ja on helppo tehdä keltuaisista jotka jäävät kakkutaikinasta.

Tai satsumacurd

n. 6 satsumaa raastettu kuori ja mehu

1 sitruunan mehu

200g hienoa sokeria

130 g (suolatonta) voita

6 keltuaista

Pese ja kuivaa satsumat. Raasta niiden kuori ja purista sitten mehu. Laita satsumamehu ja kuoriraaste, sitruunanmehu, sokeri ja voi metallikulhoon tai pieneen kattilaan ja lämmitä seosta vesihauteessa, kunnes voi on sulanut. Lisää sitten joukkoon kevyesti vatkatut keltuaiset. Lämmitä seosta edelleen vesihauteessa koko ajan sekoittaen, kunnes se alkaa saostua (noin 20 min).

Jäähdytä tahna ja lisää sitä Pavlovaan kermavaahdon päälle.

Suolakinuskipavlovan ohje on:

Tee Pavlova perusohjeen mukaan mutta ennen paistoa lisää suolakinuskia valuttamalla sitä Pavlovan päälle nauhana.

Suolakinuski on helpointa tehdä valmiiksi karamallisoidusta kondensoidusta maidosta, johon vain lisäät maun mukaan hyvää suolaa (esim. Maldon)

Pavlovasta voi tehdä myös yksittäisiä leivoksia samalla ohjeella

Voit katso myös videolta kuinka teen Pavlovan se löytyy täältä.

Ihania herkkuhetkiä suloisen Pavlovan seurassa!

Love

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna