Nyt on varmaan leivottu niin monta raparperipiirakkaa, että on aika siirtyä mansikkakakkuihin! Mutta silti raparperia voi olla penkissä vielä monta vartta. Tee niistä tätä ihanaa raparperimehua. Valmistus on naurettavan helppoa ja nopeaa. Mehusta tulee pinkkiä tai keltaista riippuen raparperilajikkeesta, mutta maku on sama.
Jos kuitenkin tekee mieli vielä leipoa raparperista jotakin, valitse tämä kakku – se on superhyvää!
Raparperit täytyy huuhtoa, mutta niitä ei tarvitse kuoria.
Mehun tekeminen on kivaa kesäpuuhaa, kun sen voi tehdä ulkona.
Tätä mehua ei tarvitse keittää – kiehuva vesi vaan kaadetaan sokerin ja raparperinpalojen päälle.
Mausteeksi luomusitruunan keltainen kuori ja mehu tai vaniljaa, tuoretta inkivääriä tai minttua.
Raparperimehu
3 litraa raparperin paloja 400 g sokeria (n. 5 dl) 3 litraa kiehuvaa vettä 1 sitruunan mehu ja kuori
Voit maustaa mehun myös vaniljatangolla tai –tahnalla, kanelitangolla, inkiväärinviipaleilla tai muutamalla tuoreella mintunoksalla.
Kaada kiehuva vesi raparperinpaljojen ja sokerin päälle. Lisää sitruunan mehu ja keltainen kuori. Sekoita hyvin ja käy sekoittelemassa muutaman kerran parin tunnin aikana, että sokeri liukenee, eikä vain laskeudu astian pohjalle. Anna seistä seuraavaan päivään. Siivilöi mehu ja sekoita se. Kaada puhtaisiin pulloihin ja säilytä jääkaapissa. Mehu on hyvää sellaisenaan, mutta se sopii myös erilaisten drinkkien pohjaksi ja sillä voi hyvin kostuttaa kakun tai kääretortun.
Seuraavana päivänä pullotus ja sitten tätä ihanuutta voikin nauttia!
Mehu säilyy jääkaapissa hyvänä viikon verran, jos teet isomman erän ja haluat varmistua säilyvyydestä lisää mehuun 2 rkl sitruunahappoa.
Tämä kevät on ollut monella tavalla työläs ja raskas monille meistä. Välillä on voinut tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle. Kesä, loma ja mahdollisuus tavata ja viettää aikaa läheisten kanssa on saanut aivan kuin uuden merkityksen.
Me teimme tyttäreni kanssa ihanan tyttöjen lähiloman Pärnuun, mutta kuten Carolina sanoi, tuntui kuin olisimme olleet kaukomailla, niin ihana ja rentouttava reissu meillä oli Pärnun upeissa maisemissa. Vietimme aikaa täysin ilman mitään pakkoja, ilman mitään kiirettä mihinkään, elämästä nauttien. Ai että se teki terää.
Lähdimme matkaan Eckerön M/S Finlandialla josta olimme varanneet itsellemme hytin, jossa vietimme suurimman osan matkasta. Oli leppoisaa loikoilla hytissä ja pälättää niitä näitä. Matka alkoi rauhallisesti lepäilemällä.
Korona-aika oli huomioitu laivalla loistavasti. Käsidesiä oli saatavana kaikkialla ja kahviloiden ja yleisten tilojen istumapaikat oli järjestetty väljästi, turvavälit huomioiden.
Laivalla
M/S Finlandian kuuluisa herkkubuffet on järjestelty nyt uudelleen niin, että ruoka laitetaan toiveiden mukaan lautaselle, eikä sitä oteta itse. Aamiaiskattauksessa osa tuotteista oli yksittäispakattuja.
M/S Finlandian ruoka tehdään kokonaan itse laivan omassa keittiössä. Herkullisen aamiasbuffetin menun voit katsoa täältä.
Elokuun 18:een päivään asti klo 12.00-21.00 tarjolla on Saaristolaispöytä, jonka herkut voi käydä katsomassa täältä.
Aamiaisherkkuja laitetaan lautaselleni toiveitteni mukaan.
Hotelli
Tallinnan satamasta ajaa Pärnuun pari tuntia. Tie on loistavassa kunnossa, liikenne on leppoisaa ja reitti on helppo. Omaa autoa ei tarvitse perillä, joten matkaan voi mainiosti lähteä myös bussilla. Bussimatka maksaa yhteen suuntaan, lähtöajasta riippuen 5-12 €.
Kun saavuimme Pärnuun, aurinko paistoi, meri kimmelsi ja tuntui että sanan Pärnu on pakko tarkoittaa suomeksi paratiisia. Kaupunki on niin kaunis, päättymätön hieno hiekkaranta niin kutsuva ja ihmisten ystävällisyys niin suloista, että se tuntui hivelevän koko kehoa ja mieltä.
Asuimme Hedon Spa hotellissa ja huoneesta oli merinäköala. Rakastan merta ja Hedonin parvekkeiden ohuet kaiteet antavat nauttia merestä ja auringosta aivan täysillä.
Hotellin rannan puoleinen julkisivu tuo minulle mieleen kaislikon.
Hedonin huoneet ovat tilavat ja valoisat ja mikä parasta, niissä on erinomaiset sängyt!
Myös kylppäri on tilava ja hyvin suunniteltu. Arvostan kovasti isoa tilaa altaan vieressä, johon mahtuu kaikki hiustenhoitoaineista meikkeihin.
Näkymä parvekkeelta, Ai että!
Hoitoja
Olen ollut Pärnussa useasti, voit tutustua Pärnun nähtävyyksiin ja ravintoloihin täällä. Tällä kertaa meillä ei ollut aikomusta seikkailla, vaan ainoastaan nauttia kiireettömyydestä ja meri-ilmasta.
Olimme varanneet useita hoitoja hotellin kylpylästä. Varaukset kannattaa aina tehdä heti, kun varaa matkan, niin saa varmasti sitä mitä haluaa.
Spa osasto on erittäin miellyttävä ja hiljainen. Pidän suunnattomasti sen rauhallisesta tunnelmasta. Aurinkohuoneessa ehtii rauhoittua ennen hoitoja ja nauttia rauhasta ja ikään kuin palautua hetkeen, hoitojen jälkeen. Se tekee elämyksestä niin paljon paremman.
Hotellin hierontavalikoima on laaja ja me valitsimme molemmille erikoishieronnan 50 € . Ei oikein ole sanoja kuvaamaan kuinka ihana se oli. Siis kun hieronta on yhtä aikaa voimakas ja hellä. Kokovartalohieronnan lisäksi otimme molemmat kasvohoidot. Carolina kävi Tonifyijing iceball kasvohieronnassa ja minä valitsin Ko Bi Do hieronnan 65 €, jonka nimessä on myös sanat fountain of youth! Just the for me! Carolinalle tehtiin myös kulmien muotoilu ja värjäys 22€. Vaikka kysymys on kaupallisesta yhteistyöstä, kaikki hoidot kustansimme itse.
Kasvohoidossa rentouduin uneen asti.
Aurinkohuoneessa paistaa aina aurinko. Se antaa D-vitamiinia ilman haitallista UV-säteilyä. Lepotuoleilla on ihanaa nauttia kupillinen teetä hoitojen jälkeen ja myös rauhoittua ennen hoitoja.
Hotellihuoneen hintaan kuuluu pääsy kylpylän allasosastolle, lisämaksusta 12 € saa pääsyn hiljaiseen kylpylään, jonka alaikäraja on 14 vuotta. Hintaan kuuluu pussukka kuolleen meren kylpylätuotteita. Carolina vietti siellä aikaa ja astmaatikkona rakastui erityisesti suolahuoneeseen.
Ulkoilua
Saapumispäivänä hoitojen jälkeen teimme kävelyn Pärnun vanhaan kaupunkiin, joka oli ajankohtaan nähden hiljainen. Se oli tavallaan ihanaa, kaupunki näyttäytyy toisenlaisena, kun turisteja on vähemmän.
Edelleen käsityö- ja antiikki liikkeet ovat minusta äärettömän upeita kodin tavaroiden hankintapaikkoja. Korit, kudonnaiset, pellavat ja persoonalliset kauniit astiat! Ooh mitä ihanuuksia ja todella edulliset hinnat.
Pärnussa on helppoa liikkua kävellen, pyörällä ja sähköpotkulaudoilla, joita voi vuokrata. Me kävelimme Carolinan kanssa ja ihailimme kauniita taloja, puutarhoja, puistoja ja parasta kaikesta – rantaa! Toinen Pärnupäivämme oli pilvinen mutta poutainen. Loistava kävelysää siis.
Lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti rantaniityn luontopolkua, joka on 600 metriä pitkä, laudoitettu reitti Pärnun luonnonsuojelualueella. Paikka on upeasti toteutettu ja erittäin kiinnostava. Luontotauluista voi katsoa mitä kaikkia hyönteisiä, lintuja ja eläimiä kaislikosta voi bongata. Lopuksi kävelimme tunteja pitkin hiekkarantaa ja nautimme pehmeästä tuulesta ja toistemme seurasta.
Rantaniityn vaellusreittiä on ihanaa kulkea ja sinne pääsee myös hyvin lastenvaunujen ja pyörätuolin tai rollaattorin kanssa.
Meren läsnäololla on rauhoittava vaikutus ja rannalla kävely on jotenkin hirveän meditatiivista ja voin kulkea rannalla tunnista toiseen eikä sää vaikuta asiaan. Ainoastaan pukeutuminen vaikuttaa. Joskus menen bikineissä, joskus untuvatakissa pipo päässä. Pärnu on ihana vuoden ympäri.
Reissu tuntui kaukomatkalta…
Herkuttelua
Pärnussa on paljon hyviä ravintoloita, mutta varmasti yksi upeimmista on hotellimme kuuluisa Raimond –ravintola. Keittiömestari Marko Lumera on luonut menun joka pohjautuu pohjoismaisiin, puhtaisiin makuihin ja paikallisiin raaka-aineisiin. Kolmen ruokalajin menut olivat houkuttelevia, minä valitsin listalta Viro ja luonto menun, joka oli kyllä suurenmoinen. Arvostimme myös hyvää ja hauskaa palvelua.
Joimme Carolinan kanssa mocktaileja joka päivä. Ihania makuja ja virkistäviä, näyttäviä juomia ilman alkoholia, joka vain turvottaa ja vanhentaa!
Alkuruuaksi Järveotsan viiriäistä, hiillostettua perunapyrettä, värikkäitä juureksia eri muodoissa ja maltoosia.
Pääruokana lampaan ulkofilee juuriselleri-skyr muhennos, uusia porkkanoita, karhunlaukkaa ja mustaa valkosipulia.
Jäälkiruoan nimi oli ”metsästä” ja sielät tulivat ainekset – kastanjaa, metsämarjoja, koivua ja turvejäätelöä.
Elämyksiä
Lähtöpäivän aamuna ranta oli lähes tyhjä. Sää oli pilvinen mutta ihanan lämmin. Rakastan aamujumppaa tai joogaa rannalla ja menin rannalle nauttimaan yksinäisestä hetkestä. Kunpa aina voisikin jumpata tai meditoida ulkona meren äärellä. Se on niin ihanaa vastapainoa kaikelle hälinälle. Meri antaa niin paljon lisää harjoitteluun.
Lähdimme sitten vielä yhdessä Carolinan kanssa kokemaan yhden kaupungin ihanimmista paikoista – kahden kilometrin mittaisen aallonmurtajan, joka täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Sen historia on äärimmäisen kiinnostava. Murtajalle on rakennettu valaistu lautapolku, kuin pitkä laituri, jota pitkin on helppo kulkea Rantapuistosta pitkin Pärnujoen rantaa aallonmurtajalle. Emme ehtineet kulkea murtajan päähän saakka ja se jäi harmittamaan, mutta teemme sen ensi kerralla. Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa sitä pitkin on kävellä sekä myrskyssä että hellepäivänä. Mielestäni aallonmurtaja on koko Pärnun paras paikka!
Ranta oli lähes autio aamulla yhdeksän aikaan.
Aamutreenit rannalla – aivan parasta!
Tämä aallonmurtaja on elämys. Ihmeellinen juttu, mutta minusta tämä on lopulta paras asia koko Pärnussa.
Oli niin kivaa tehdä tämä matka yhdessä Carolinan kanssa. Tyttöjen reissuissa on aina se oma tunnelmansa. Me ollaan Carolinan kanssa kovin samanlaisia, pidetään rauhasta ja luonnosta ja kuka nyt ei haluaisi ihania hoitoja silloin tällöin. Pärnussa voi kyllä viettää samppanjalomaakin sekä harrastaa paljon erilaisia liikuntalajeja. Nyt rannalle, Strand hotellin kohdalle, on avattu myös hieno uusi padelkenttä.
Kotimatka meni mukavasti ja pakko sanoa, että se tapahtui ihan kreivin aikaan, sillä meikkilaukkuni kaipasi kipeästi täydennystä M/S Finlandian parfymeriasta. Ostan sieltä säännöllisesti Sensain kasvojen puhdistustuotteet ja Lumenen Instant Glo sävyseerumin. Luottotuotteet. Jos olet lähdössä päiväristeilylle Tallinnaan muista että käytössäsi on alekoodi: Miniristeily tai Päivä Tallinnassa -risteily -20 % päivän hinnasta tuotekoodilla HANNAS. Koodi on voimassa 28.2.2021 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varauksen voit tehdä osoitteessa Eckeröline.fi
Saarenmaan niityt ja pellot kukkivat koko kesän. Ihan pellossa minäkin – ylläni on Elli-takki ja Emilie-housut. Asun testattu UV-suoja on UPF50+
Tämän kesän paras hetki oli, kun viimein päästiin matkustamaan mökille Saarenmaalle. Saarenmaan maalaismaisemat, mökin tunnelma ja rauha – niitä olin kaivannut kaikkein eniten tämän oudon kevään aikana.
Saarenmaasta sanotaan, että siellä aika pysähtyy ja sehän kuulostaa helposti vain joltain vähän imelältä mainoslauseelta, mutta ei se niin ole. Aika tosiaan pysähtyy siellä. Tunnelma on niin rauhallinen, ei ole liikenteen melua eikä ilmastointilaitteiden huminaa.
Saarenmaan ainoa kaupunki on Kuresaari ja se on niin pieni, että sitä mahtuu melkein kämmenellä pitelemään, mutta silti siellä on kaikki. Loppu on maaseutua, kauniita niittyjä ja rantoja, joilla lehmät, lampaat ja hevoset laiduntavat. Niityt ja tienpientareet kukkivat ja elämän rytmi on ihmiselle sopivan hidas. Meidän tapauksessa jopa verkkainen. Kun pääsemme perille, ei ole kiire enää mihinkään. Tuntuu myös siltä, että siellä paistaa aina aurinko, mutta voi olla, että se on osittain mielentila.
Viimeisimmälle mökkireissulle pakkasin mukaan parhaat kesäasut lomalla ja kaupunkiin eli kiinnostavan kokoelman Silver Clothingin Fitzgrey vaatteita, joissa on UV-suoja ja monta muuta erityisominaisuutta sen lisäksi, että ne näyttävät kauniilta.
Tykkään raidoista ja pilkuista vaatteissa. Aurora T-paidassa on ihanat alas lasketut puhvihihat. Puseroa on mallistossa monen värisenä.
Olemme eri muotoisia persoonallisuuksia
Fitzgrey-malliston vaatteet on suunniteltu Suomessa ja ne sopivat monenlaiselle vartalotyypille. Ne on ommeltu materiaalista, joka laskeutuu kauniisti. Housuissa on joustava vyötärö ja aivan huippu yksityiskohta on mahdollisuus pidentää housuja vain avaamalla sauma lahkeen suusta. Minun ongelmani on usein liian lyhyet lahkeet. Monella asia on toisin päin. On kuitenkin helpompaa avata sauma, kuin ommella siististi uusi.
Tilanne on tosi huono, jos päällä on seisomahame ja jalassa istumakengät
Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin pilata kivat hetket olemalla vaatteissa, jotka puristavat tai joita täytyy koko ajan korjailla päällä. Mukavassa vaatteessa elämä on aurinkoisempaa. Malliston vaatteiden materiaalit ovat joustavia ja pehmeitä ja niitä on mukavaa käyttää.
Itseäni ärsyttää jos vatsamakkarani näkyvät, vaatteet on kaavoitettu niin, että ne saavat elää mukavasti omaa elämäänsä muiden katseilta suojassa. Mahtavaa!
Suunnittelussa on otettu huomioon myös helppo puettavuus. Kunpa näitä olisikin ollut saatavissa, kun äitini vielä eli. On kurjaa, kun kauniista vaatteista pitävä tyylikäs ihminen, joutuu luopumaan tyylistään, kun raajojen liikeradat supistuvat.
Ellen-puseron pääntien laajuus on muunneltava. rusetin nauhoista vetämällä sen saa pieneksi tai olkapäät paljastavaksi. Paita kapenee aavistuksen alhaalta, jolloin se jää kauniisti kiinni lantiolle. UV-suoja UPF50+
Ihana vaara – suloinen auringon paiste
Vaate on paras suoja auringon haitallisia, syöpää aiheuttavia ultraviolettisäteitä vastaan. Jos kankaaseen ei ole erikseen tehty UV-suojaa, kankaan täytyy olla joko erittäin paksua tai erittäin tiivistä. Suurimmassa osassa Fitzgrey vaatteita on UPF 30-50+ -suoja vaikka kangas hulmuaa tuulessa, ja asut ovat keveitä ja miellyttäviä käyttää kuumanakin päivänä.
Suoja on kudottu tekstiiliin, joten se ei katoa pesuissa pois, kuten UV-suojatuissa urheiluasuissa yleensä tapahtuu.
Mitä laittaisin päälleni?
Kun vaatekaapissa on muutamia hyvin istuvia luottovaatteita, elämä helpottuu. Näitä vaatteita on ilo yhdistellä keskenään ja näissä voi mennä mihin vain.
Yhdet housut sopivat erilaisten yläosien kanssa, värit sopivat yhteen toistensa kanssa ja asuista voi luoda rentoja tai formaalisempia kokonaisuuksia. Siksi nämä ovat myös erinomaisia matkavaatteita. Eivätkä ne vie laukussa paljon tilaa ja ne oikenevat ilman silitystä.
Tumman sininen Meri-mekko on yksinkertainen ja tyylikäs perusvaate, jota eri tavoin asustamalla voi käyttää missä vaan.
Kerrospukeutuminen ja yhteen sopivat vaatteet on hyvän vaatekaapin perusta.
Täydellinen asu viielämpään kesäiltaan tai Kuresaaren oopperapäiville. Meri-mekko jonka alle olen pukenut Emilie pitkät housut. Hartioilla on ihana merinovillainen shaali ja kaulassa simpukoita ja kristalleja.
Mihin lähden ostoksille?
Näet koko malliston ja voit tehdä ostoksia Silver Clothingin verkkokaupassa, Helsingin myymälässä Museokatu 11 tai Hangon POP UP-kaupassa.
Tietoa UV-säteilystä ja terveydestä
Auringon ultraviolettisäteily (UV) on merkittävin UV-säteilyn lähde elinympäristössä. Ihon altistuminen suurille määrille UV-säteilyä ja ihon palaminen lisäävät riskiä sairastua ihosyöpään.
UVA-säteily tunkeutuu ihon syvimpiin kerroksiin ja ruskettaa ihossa olevaa pigmenttiä sekä aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. Myös UVA-säteily edistää ihosyövän syntyä. Lisää tietoa löydät täältä.
Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy UV-indeksiennusteet koko maailmalle. Mitä suurempi UV-indeksi, sitä lyhyemmän ajan iho kestää aurinkoa palamatta.
UVI-ennusteen saa Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelun lisäksi käyttöön myös Ilmatieteen laitoksen ja Suomen Syöpäyhdistyksen yhdessä kehittämän tekstiviestipalvelun avulla. Tekstiviesti kertoo UVI-ennusteen useaan tuhanteen kaupunkiin ja lomakohteeseen Suomessa ja maailmalla.
Ryhdyin tutkimaan vaniljaa, kun upea jälkiruoka maistui ensimmäisellä valmistuskerralla taivaalliselta ja toisella kerralla sitä valmistettuani vain herkulliselta. Missä oli vika?
Tein keväällä vaniljalla maustettua riisipuuroa haudutettujen, karamellisoitujen päärynöiden kanssa. Jälkiruoka oli niin hyvää, että kieli meinasi mennä mukana sitä syödessä. Yhdessä annoksessa oli kaloreita tarpeeksi pienelle pataljoonalle, mutta joka ikinen niistä oli syömisen väärti!
Innostuin herkusta niin, että tein sitä pian uudelleen. Maku oli nytkin hyvä, mutta ei yhtä järkyttävän hyvä, kuin ensimmäisellä kerralla. Tajusin, että syy oli vaniljatangossa.
Ensimmäisellä kerralla käyttämäni vaniljatanko oli pullea ja mehukas ja se oli pakattu lasiputkeen. Olin saanut sen lahjaksi Ritva-siskoltani. Toisella kerralla käyttämäni vaniljatanko oli paljon pienempi, laihempi ja jotenkin nuuka. Ja niinpä oli makukin sitten hiukan nuuka. Lähdin kauppaan ja totesin kaksi asiaa – vaniljatanko on kallis kuin mikä (5 – 6 €/kpl) eikä missään ollut sellaisia pullean mehukkaita vaniljatankoja, kuin sisareltani saamani tanko oli.
Olin ennen koronaa Espanjassa ja siellä tavallisissa kaupoissa ei ollut vaniljatankoja ollenkaan ja kaupoista joista niitä löytyi, olivat ne samanlaisia kuin Suomessa sekä laadultaan että hinnaltaan. Sama koskee Viroa.
Asia alkoi kiinnostaa ja niin otin selvää mikä vaniljasta tekee maailman toiseksi kalleimman mausteen. Ei se ihme ole, että ihana, aromaattinen vanilja on kallista, niin vaikeaa sitä on tuottaa. Vaniljan historia on niin kiinnostava, että siitä saisi helposti elokuvan. Ja mitä vaniljaa sitten kannattaa ostaa? Se selviää jutun lopusta.
Rakastan vaniljakastiketta! Se sopii kaikkien leivonnaisten kanssa yhteen. Tavallisen kahvikakun se jalostaa aivan toiselle tasolle – nextille levelille!
Vanilja (Vanilla planifolia) kuuluu kämmekkäkasvien heimoon eli orkideoihin ja se on ns. päällyskasvi eli se kasvaa toisen kasvin, kuten vaikka palmun rungolla, tolpassa tai muuta tukea vasten kiipeillen. Kasvin juuret eivät tarvitse lainkaan multaa, vaan ne ottavat kosteuden ilmasta.
Vanilja on kotoisin Meksikosta, jossa Totonaakit ja Asteekit maustoivat sillä tummaa suklaajuomaa jo ainakin 1400-luvulla.
Espanjalainen löytöretkeilijä Hernán Cortés toi sekä vaniljan että suklaan Meksikon valloitusretkeltään Eurooppaan 1520-luvulla. 1800-luvun puoliväliin saakka Meksiko oli vaniljan päätuottaja maailmassa, mutta myös ranskalaiset halusivat alkaa tuottaa tätä himottua aromikasta herkkua. Vuonna 1819 ranskalaiset yrittäjät lähettivät vaniljan hedelmiä Madagaskarille ja Bourbonin (nyk. Réunion) saarelle tarkoituksenaan alkaa vaniljan kaupallinen viljely ja tuottaminen.
Kasvit kukkivat, mutta eivät tuottaneet millään pitkulaisia, vihreitä hedelmiä. Kävi ilmi, ettei kauniille keltaiselle vaniljan kukalle löytynyt uudelta alueelta pölyttäjää. Pieni melipona-mehiläinen, joka osaa pölyttää vaniljan, elää luontaisesti vain Meksikossa. Ongelma oli selkeä – Ei melipona-mehiläisiä, ei vaniljaa. Ranskalaiset olivat pulassa Madagascarilla.
Vaniljaa ei onnistuttu hedelmöittämään myöskään Euroopassa, jonne oli tuotu muutamia vaniljakasveja kasvitieteilijöille.
Ongelman ratkaisu oli lopulta nuoren, vain 12 vuotiaan orjapojan käsissä, kun Edmond Albius viimein vuonna 1841 ratkaisi ongelman. Edmond oivalsi, kuinka vanilja saatiin tuottamaan hedelmiä. Kukka piti pölyttää käsin erikoislaatuisella tekniikalla, käyttämällä apuna terävää bambusälettä tai heinää, sekä peukaloa. Keksintö oli mullistava ja Edmondia saamme kiittää edelleen jokaisesta vaniljan makuisesta aromaattisesta elämyksestämme, sillä samaa käsityönä tehtävää tekniikkaa käytettään vaniljan viljelyssä yhä edelleen.
Siitä alkoi vaniljan viljely Madagaskarilla sekä siihen kuluvalla pienellä Réunionin saarella, jonka nimi siis silloin oli Bourbon. Sieltä myös tulee maailman paras vanilja ja siksi monissa vaniljapurkeissa lukeekin Bourbon vanilja tai Madagaskarin vanilja.
Pienet mustat siemenet vaniljakastikkeessa kertovat, että sen valmistuksessa on käytetty vaniljatankoa.
Vaniljan viljely on käsityötä
Vanilja kukkii keväällä ja sen kukka elää vain yhden vuorokauden, jonka aikana se on pölytettävä. Valtavilla viljelmillä aikataulutus on tarkkaa ja kasveja on seurattava herkeämättä, että pölytys saadaan tehdyksi oikealla hetkellä, kukka kukalta. Taitava työntekijä voi parhaassa tapauksessa pölyttää 1500-2000 kukkaa vuorokaudessa.
Vaniljatanko on vaniljan raaka kotahedelmä, joka sekin on kerättävä käsin, yksitellen tarkastellen päivittäin onko hedelmä valmis poimittavaksi vai ei. Kypsyysaste on tärkeä sekä maun että säilyvyyden kannalta.
Ennen kuin vaniljatanko on kaupan hyllyssä, se tarvitsee vielä useiden viikkojen käsittelyn. Tankojen kuivatukseen ja fermentointiin kuluu viikkoja ja kuukausia ja vasta sen jälkeen vaniljatangossa on sen upea aromi ja se voidaan lajitella myytäväksi.
Vaniljatangon hinta määräytyy koon ja ulkonäön mukaan. Jos hedelmät ovat yli 15 cm pitkiä, ne luokitellaan ensiluokkaisiksi. Suurimmat hedelmät, jotka ovat yli 16 cm ja jopa 21 cm pitkiä on varattu gourmet-vaniljamarkkinoille, myytäviksi huippukokeille ja ravintoloille.
Jos palot ovat 10-15 cm pitkiä ne kuuluvat toiseen laatuluokkaan ja alle 10 senttiset kolmanteen laatuluokkaan. Jokainen hedelmä sisältää kymmeniä tuhansia pieniä mustia vaniljan siemeniä.
Vaniljan hintaan vaikuttavat myös sääolosuhteet. Madagaskar on alttiina koville trooppisille myrskyille ja vuonna 2017 sinne iski Enawo-sykloni, jolloin jopa 50 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa ja vaniljan hinta pomppasi korkeuksiin.
kumpi tuoksuu paremmalta ruusu vai vanilja? Mahdoton kysymys.
Vanilliinia ei pidä sekoittaa vaniljaan. Vanilliini on kemiallisesti valmistettua vaniljan makua, joka valmistetaan yleensä ligniinistä, joka on selluloosateollisuuden sivutuote. Vanilliini on pistävämmän makuista kuin aito vanilja. Aito vaniljan maku on pehmeää, pyöreää ja aromaattista ja tuoksu on huumaava. Vaniljaa käytetäänkin myös hajuvesi-ja kosmetiikkateollisuudessa.
Kokonainen vaniljatanko on puhdasta vaniljaa ja se voidaan käyttää kokonaan. Tanko halkaistaan ja vaniljan aromikkaat siemenet otetaan käyttöön raaputtamalla ne veitsellä irti tangosta. Myös siemenistä puhtaaksi raaputettu tanko voidaan käyttää lisämakua antamaan, esimerkiksi vaniljakastikkeen valmistuksessa. Ensin raaputetaan siemenet kastikkeeseen ja sitten haudutuksen ajaksi kattilaan laitetaan koko tanko. Tanko poistetaan, kun kastike on valmista. Vaniljatankoa ei voi käyttää uudelleen, kuten kanelitankoja. Useissa vaniljasokereissa myös vaniljatanko on jauhettu mukaan sokeriin siementen lisäksi makua antamaan.
Vaniljasokeri sisältää yleensä sokeria, jauhettua vaniljatankoa, vaniljansiemeniä, luontaista aromia ja maissitärkkelystä tai perunajauhoja. Mutta se voi sisältää myös vanilliinia. Jos pakkauksessa lukee sana aromi se tarkoittaa, että mukana on muutakin kuin aitoa vaniljaa. Jos pakkauksessa lukee luontaisia aromiaineita, se tarkoittaa aitoa vaniljaa.
Vaniljasokereiden vaniljapitoisuus vaihtelee tuoteselosteiden perusteella todella paljon – alle yhdestä prosentista kymmeneen prosenttiin ja yksi valmistaja ei kerro määrää ollenkaan. Siksi leivontaohjeissa ei oikeastaan voi ilmoittaa vaniljasokerin määrää, jos ei ilmoita myös tuotemerkkiä. Kokin kannattaa maistella taikinaa! Tässä suklaajuustokakussa on 2 tl vaniljauutetta, mutta voisin laittaa enemmänkin.
Vaniljamausteet
Vaniljauute on ohutta nestettä, joka sisältää mm. siirappia, vaniljauutetta ja alkoholia. Pakkauksessa ilmoitetaan, että 1tl uutetta vastaa yhtä vaniljatankoa.
Vaniljauutejauhe ei sisällä lainkaan sokeria tai muuta makeutusta, vaan ainoastaan vaniljauutejauhetta ja tapiokatärkkelystä.
Vaniljatahna sisältää sokeria, vaniljauutetta, inuliiniä, vaniljansiemeniä, tapiokatärkkelystä ja luontaisia aromeja. Pakkauksessa ilmoitetaan että 1 tl uutetta vastaa yhtä vaniljatankoa.
Myynnissä on myös paloiteltuja vaniljatankoja myllyssä.
Minusta paras aromi tulee tietenkin muhkeasta vaniljatangosta ja toiseksi paras aromi löytyy vaniljatahnasta, jossa on mielestäni vaniljoiden paras hinta-laatusuhde. Toki tavalliseen kakkuun, jonka ainoa makuaines ei ole vanilja, hujautan tavallista vaniljasokeria ja valitsen kaupasta sen, jossa vaniljaa on suhteessa eniten. Jos vanilja on pääosassa sen täytyy maistua kunnolla ja aromin on oltava täyteläinen.
Tärkeintä vaniljatangossa on, että se on mehukas ja pullea. Kuivakka käppänä ei ole pullollaan aromeita. Parhaat vaniljatangot ihanimpiin herkkuihin kannattaa ostaa erikoisliikkeistä.
Vaniljakastike
Vaniljakastiketta ja raparperikiisseliä. Oi että mitkä aromit!
Lopuksi vielä kesän kunniaksi ihanan aidon vaniljakastikkeen ohje, jota voi nauttia kaikkien herkullisten piiraiden tai vaikka raparperikiisselin kanssa. Aitoa itse keitettyä vaniljasoosia ei voita mikään!
1 vaniljatanko tai 2 tl vaniljatahnaa
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 dl sokeria
4 keltuaista
Sekoita kerma ja maito pinnoitetussa kattilassa. Halkaise vaniljatanko kahtia ja raaputa veitsen reunalla siemenet kermamaitoon yhdessä halkaistun vaniljatangon kanssa tai lisää joukkoon vaniljatahna. Kuumenna seos kiehuvaksi ja laske sitten lämpö keskilämmölle ja anna hautua muutamia minuutteja. Anna seoksen jäähtyä.
Vatkaa sokeri ja keltuaiset kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon n. ½ dl kermamaitoa ja jatka vatkaamista vielä hetki.
Poista kermamaidosta vaniljatanko ja kaada munaseos kattilaan. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee, älä anna seoksen kiehua. Jäähdytä ja tarjoa kylmänä.
Gluteeniton sekä vehnästä leivottu kukkafocaccia – ihanat leipoa ja ihanat syödä!
Gluteeniton versio menossa uuniin. Koristeina ja mausteina on lipstikkaa, belliksiä, paprikaa ja oliiveja.
Instagramissa ja Pinterestissä kukkivat nyt focacciat. Italialainen, oliiviöljyllä, suolalla ja rosmariniilla maustettu litteä leipä on ihanaa herkkua sellaisenaan, alkupalana salaatin seurana tai hyvällä juustolla tai ilmakuivatulla kinkulla täytettynä. Sitä voi dipata öljyyn ja suolaan viiniä maistellessa tai pääruokaa odotellessa ja se on ihana pienen tai suuren buffetpöydän herkku.
Tämä on leivottu tavallisista vehnäjauhoista ja koristeena on villiparsaa oliiveja ja paprikaa. Hento ja herkkä kuviointi.
Nyt Focaccian pinnalle taiteillaan vihanneksista ja yrteistä kukkakimppuja. Minäkin halusin kokeilla kukkafocacciaa, kun meillä oli taannoin pienet juhlat. Osa vieraista ei voi syödä gluteenia, joten tein kaksi versiota, joista toinen oli gluteeniton ja toinen tavallinen, vehnästä leivottu focaccia. Ihania olivat molemmat ja oli vaikeaa mennä sanomaan, kumpi oli parempaa. Gluteeniton versio oli oikeasti aivan loistava, kuohkea herkku.
Viipale gluteenitonta focacciaa. Pienet ruskeat pilkut ovat siementen kuoria, jotka oivat mukana psylliumvalmisteessa.
En koristellut leipien pintoja ihan täyteen, koska kyseessä on kuitenkin leipä, ja arvostan sitä, että leivonnaisia on helppoa syödä ja leikata. Kovin runsas koristelu myös estää leivän kypsymisen.
Leivoin myös mökillä Saarenmaalla gluteenittoman version. Agatan jauhot otin mukaan kotoa, mutta psyllium unohtui pöydälle. Saarenmaalta saa kaupoista ihan mitä vaan, joten en uskonut, että se on ongelma, mutta toisin kävi. Psylliumi oli loppu kaikkialta. Löysin yhden lisäravinteen, jossa oli 80% psylliumia ja 20% jänönratamon kuivattujen siementen kuoria. Se toimi aivan täydellisesti.
Agata Bakeryn gluteeniton jauhoseos matkasi mukaan Saarenmaalle.
Focacciataikinaa ei vaivata, se ainoastaan sekoitetaan oli sitten kyseessä gluteeniton tai tavallinen versio.
Hyvä ja laadukas oliiviöljy on tärkeä maun antaja ja sitä käytetään reippaasti lorotellen. Lipstikka osoittautui verrattomaksi koristeeksi – loistava maku!
melkein kaikki koristeet. Lisänä oli vielä belliksiä eli kaunokaisia pihalta. Mutta ei ne valmiissa leivässä juuri näkyneet. Niin pieniksi käpristyivät.
Meillä kasvaa Saarenmaan mökin pihalla lipstikka ja käytin koristelussa sen lehtiä. Ne paistuivat uunissa rapeiksi ja maistuivat leivällä taivaallisilta! Lämmin suositus. Jos olet tehnyt lipstikkasuolaa, se maistuu varmasti myös focaccian pinnalla ihanalta.
Tässä koristeena on villiparsaa, rosmariinia, paprikaa ja miniluumutomaatteja. Kypsä gluteeniton leipä on vaalea, mutta maku on huiman hyvä!
Koristeita maun ja mielikuvituksen mukaan. Esimerkiksi paprikarenkaita, minitomaatin puolikkaita oliiveja, sipulinvarsia, lehtipersiljaa…
Sekoita kuivahiiva ja psyllium 42 asteiseen veteen (selvästi kättä lämpimämpään) ja anna psylliumin turvota 10 minuuttia. Lisää joukkoon kummatkin jauhot, suola ja 2 rkl oliiviöljyä ja sekoita tasaiseksi.
Laita uunivuoan (n. 20 x 30 cm) pohjalle reilusti öljyä ja levitä taikina tasaiseksi vuokaan. Peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa vähintään tunnin ajan.
Töki sormella leipään koloja ja laita vielä oliiviöljyä leivän pinnalle. Koristele leipä haluamallasi tavalla ja ripottele pinnalle sormisuolaa. Paista 225°C uunissa n. 20 minuuttia kunnes leipä on kypsä. Gluteenittoman leivän pinta jää vaaleaksi.
Valmis leipä! Leipä tarttuu hiukan vuokaan kiinni, mutta notkealla paistinlastalla se irtoaa kauniisti.
Vehnäjauhoista leivottu focaccia
4 dl lämmintä vettä
1 pussi kuivahiivaa tai 25g tuorehiivaa
1 tl sokeria tai hunajaa
1,5 tl suolaa
8 dl vehnäjauhoja
3 rkl oliiviöljyä
pinnalle
½ dl oliiviöljyä
sormisuolaa
koristeita maun ja mielikuvituksen mukaan. Esimerkiksi lipstikkaa, paprikarenkaita, minitomaatin puolikkaita oliiveja, sipulinvarsia, lehtipersiljaa…
Liuota kuivahiiva ja sokeri tai hunaja 42 asteiseen veteen. Sekoita nesteeseen puolet jauhoista ja sitten suola ja loput jauhot ja öljy. Älä vaivaa taikinaa, pelkkä sekoitus niin, että taikina on tasainen riittää. Siirrä taikina liinalla peitettynä lämpimään, vedottomaan paikkaan kohoamaan noin tunniksi.
Taputtele sitten taikina lempeästi leivinpaperin päälle uunipelille ja anna sen nousta vielä 10-15 minuuttia. Leipä ei täytä koko peltiä, mutta se pysyy nätisti muodossaan.
Painele leivän pinnalle kuoppia ja voitele pinta oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle sormisuolaa. Koristele haluamallasi tavalla ja paista 225°C uunissa noin 20 minuuttia.
Saarenmaa ja pionit kutsuivat meitä heti, kun matkustaminen naapuriin sallittiin. Oli kova hinku päästä viimein mökille. Kesäkuun neljäntenä päivänä ajoimme automme tuttuun tapaan Eckerön M/S Finlandiaan. Koronaviruksen takia halusimme välttää ihmisten kohtaamista, joten matkustimme hytissä. Se olikin tosi leppoisaa. Pötköttelimme vuoteissa, luimme ja katsoimme tietokoneelta elokuvia. Kovasti kaipasin kuitenkin jo tutuksi käynyttä laivan henkilökuntaa, Loungen mukavaa tunnelmaa ja buffetin herkkuja. Tätä lukiessa tilanne on jo toinen ja buffet on auki uusin järjestelyin. Osa ruuasta on yksittäispakattua ja lämpimät ruoat annostellaan lautaselle. Ihanaa että nyt voi nauttia matkasta hyvän ruuan äärellä valoisassa ja kauniissa ruokasalissa.
Muista käyttää alenuskoodiani, jos lähdet miniristeilylle tai päiväksi Tallinnaan. Miniristeily tai Päivä Tallinnassa -risteily -20 % päivän hinnasta tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 28.2.2021 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaukset eckeroline.fi.
Hytissä on rauhallista matkustaa .
tänne oli jo kova ikävä! Talo oli paikoillaan ja puutarha kukoisti.
Me pääsimme ajamaan reippaasti Saarenmaalle, Tallinna oli aika autio ja liikennettä selvästi vähemmän kuin tavallisesti. Oli ihanaa avata mökin ovi, tavata naapurit ja kuulla myös se, että korona on poistunut saarelta, jossa riehui niin vahvana epidemian alussa.
Paljon tapahtumia on peruttu, kuten Kuresaaren upeat oopperapäivät, mutta Saarenmaalla on tänäkin kesänä paljon tarjottavaa. Ja minusta parasta kaikesta on pionifestivaalit! Ajatelkaa! En tiennyt oikein mitä odottaa, kun matkasimme Anijalaan, Saarenmaan taimistoon eli Saaremaa puukoliin. Mitä tarkoittaa pionifestivaalit? Mitä siellä tehdään? Se selvisi nopeasti – siellä hullaannutaan kukkivista pioneista, joita on kaikkiaan 48 eri lajiketta. Järjetöntä!
Saarenmaan taimiston sisäänkäyntiä ei voi olla huomaamatta. taimitarhaan on tietenkin vapaa pääsy, mutta puutarhaan on 10€ pääsymaksu.
Lorelei
Etched Salmon peony
Lemon Chiffon
Hillary
Amalia Olson
Old Fathful
Itoh Barzella
Taimisto sijaitsee n. 13 km päässä Kuresaaresta ja sinne löytää helposti. Paikan omistavat ystävykset ja taimisto on perustettu toisen heistä lapsuuden kotitilalle. He ovat erikoistuneet pioneihin, joita kasvatetaan suurella rakkaudella. Tavoitteena on luoda paeonarium pionien arboretum.
Taimisto jakautuu kahteen osaan – myymälään ja elämyspuutarhaan.
Myymälässä myydään nimenomaan pioneita, vaikka jotain muitakin taimia oli tarjolla. Ne eivät kiinnostaneet minua niin paljon, koska pionien määrä ja laatu hurmasivat minut kokonaan. Eri lajikkeita on 48 ja useista lajikkeista on myytävänä kahta tai jopa kolmea kokoa taimia. Taimet olivat erittäin hyväkuntoisia, terveitä ja hyvin hoidettuja. Hintahaitari oli 35-130 €.
Myytäviä astiataimia. Terhakoita ja terveitä, upeita taimia.
Ostoskärryinä oli somat kottikärryt ja maksuvälineenä kävi tietenkin sekä käteinen että kortit. Ohjeet istutukselle sai kaupan päälle ja tarjolla oli myös pioneille sopivaa multaa ja lannoitetta.
Parkkialueella on asiakkaiden käyttöön kemiallinen WC.
Elämyspuutarha
Pionifestivaali on elämyspuutarhassa ja se tarkoittaa upeiden, kukkivien pionien ihastelua. Kylmän kevään takia festivaaliaika ei vielä ollut alkanut ja pionit olivat vasta nupuillaan, kun kävin siellä 5.6. Sain kuitenkin opastuksen puutarhaan Marko Toomarelta, joka on toinen paikan omistajista.
Paikka on ihana ja ihanammaksi se muuttuu lämmön ja auringon lisääntyessä, kun kaikki pioni avaavat nuppunsa.
Kuljimme istutusalueiden läpi ja Marko kertoi taimista. Pionien joukkoon on istutettu paljon muitakin taimia ja näin on luotu erilaisia tunnelmia, joilla halutaan näyttää millaisten kasvien kanssa pionit viihtyvät.
Kun istutukset saavat kokoa paikka muuttuu upeammaksi ulkonäöltään, mutta kasvien harrastajalle se on mahtava jo nyt.
Nämä kukkivat pian.
Pieni alue on jätetty kauniiksi niityksi. Sinnekin istutetaan pioneita. Voin kuvitella kuinka ihanalta ne näyttävät tuolla keskellä vuohenputkia!
Istutukset on tehty suoraan vanhalle niitylle, jossa karja on laiduntanut, maa on vahvaa ja ravinteikasta. Mitään myrkkyjä ei olla haluttu käyttää, joten istutusalueet on verhottu suojakankaalla rikkakasvien kurissa pitämiseksi.
Alueelle on tehty erilaisia tiloja ja ”huoneita”. Keskellä kulkee pääväylä, jonka varrella on kuvainnollisesti neljä elämän elementtiä – maa, vesi, tuli ja ilma.
Yksi ”huone” on geometrinen puutarha, joka on saanut inspiraationsa englantilaisista herraskartanoista. Sen keskellä kukkii keltainen pionipensas ja väritykseen on lisätty kasveja joiden lehdet ovat mahongin värisiä, kuten herraskartanoiden huonekalut.
Niityllä alun perinkin kasvaneet männyt on jätetty paikoilleen, mutta niiden kasvua halutaan hallita ja rajoittaa, etteivät ne kasva liian suuriksi. Jotta ne eivät varjosta puutarhaa liikaa, myös oksia karsitaan. Marko työntää kätensä männyn oksien väliin ja sanoo että oksien täytyy olla niin ilmavasti, että kyyhky voi lentää oksien lomasta.
Taimet ovat vielä nuoria, ja pieniä mutta jo nyt paikka on ehdottomasti reissun väärti. En ole koskaan nähnyt yhtä siistiä ja hyvin hoidettua taimistoa. Paikka on kerrassaan hurmaava!
Jos taimia ostaa ja kuljettaa ne Suomeen kannattaa säästää kuitti. Virosta saa tuoda taimia Suomeen. Varmista aina, että ostat taimia ammattimaisesta puutarhamyymälästä, jonka tuotteet ovat peräisin valvotusta tuotannosta. Harrastelijat myyvät monesti kasveja toreilla tai markkinoilla, ja niissä riski kasvitaudin tai tuholaisen leviämisestä on suuri. Valvotuilla ammattimaisilla viljelmillä kasveista on tarkastettu kasvitaudit ja tuholaiset. Voit lukea säännöistä lisää täältä.
Taimiston aukioloajat ovat:
kesäkuussa Ke, to, pe, la, su klo. 10.00-18.00 (ma ja ti suljettu)
Heinä- ja elokuussa to, pe, la klo. 11.00-17.00 (su, ma, ti ja ke suljettu)
Juhannusviikolla (Virossa juhannusta vietetään 23.6. joka on myös Voitonpäivä sekä 24.6.) aukioloajat ovat poikkeukselliset. Taimisto on viikon 26 taimisto on auki joka päivä klo 10.00-18.00
Pelargonit kuuluvat helppoihin kesäkukkiin ja ne ovat meidän terssin traditio. Tajusin sen viimeistään istutusta seuraavan päivänä, kun ohi lenkkeilevä rouva huuteli ystävällisesti aidan takaa että ”olen jo odottanut koska teidän pelargonit taas tulevat kaiteelle!” Vitsit että tuli hyvä mieli!
Kukkien istuttaminen on ihanaa, kun on aikaa, siitä tulee hyvä mieli.
Vanha puutarhapöytä on tosi hyvä ruukutuspöytä. Siinä on tilaa tehdä töitä ja selkä saa olla suorana.
Olen muutamana vuonna istuttanut kesäkukat liian varhain ja saanut katua kiirettäni. Tämä kevät oli niin takkuinen raekuuroineen, etten edes ajatellut kukkahommia, ennen kuin olin aivan varma, ettei kylmä tuhoa kukkiani. Niinpä istutin kukat terassille viikko sitten. Onneksi puutarha pitää kiireisenä muutenkin. Täältä voit lukea lisää.
Pelargonit viihtyvät paahtavassa auringossa
Ja juuri sitä on meidän terassi – paahteinen. Aurinko paistaa kaiteelle koko päivän aivan säälimättä, mikä on ihanaa. Joskus olen laittanut pelargonien sekaan lankaköynnöksiä. Näyttää niin kauniilta, kun osa kasveista kurkottaa ylöspäin ja osa ryöppyää alas. Istutuksesta tulee siten rehevä ja kasviseinästä täyteläinen ja elävä.
Valkoiset kukat näkyvät hämärässä
Valikoin aina monia erivärisiä kukkia istutuksiin ja pelargonieni värit ovat vaihtuneet joka vuosi, sen mukaan mitä on saatavana, kun astelen kauppaan. Eniten rakastan vaaleanpunaisia ja tietenkin Mårbacka on minusta ihanin, mutta en ole nirso. Tänä vuonna kaupassa oli tarjolla aika intensiivisiä värejä. Syklaamin punaisia ja vaaleanpunaisia, joissa oli tummempi keskusta sekä valkoisia, joita otan aina, jos niitä on.
Parveke- ja terassikukkia valitessa kannattaa muistaa, että valkoiset kukat näkyvät hämärässä ja värilliset auringossa. Se on aika metka juttu, mutta totta. Kirkkaassa paisteessa valkoinen ikään kuin häviää ja värilliset loistavat. Kun ilta hämärtyy tai on pilvinen päivä, valkoiset kukat hehkuvat.
Elävää ja rönsyilevää
Jokaiseen parvekelaatikkoon mahtuu neljä kukkaa. En istuta erivärisiä kukkia säännölliseen rytmiin vaan sattumanvaraisesti, koska niin lopputulos on elävämpi ja siten mielenkiintoisempi. Niinhän kukat luonnossakin kasvavat. Pidän rehevyydestä.
Pelargoni saa kuivahtaa
Pelargoni pitää säännöllisestä kastelusta mutta sietää myös kuivuutta. Istutin kukat altakasteluruukkuihin, joten kasvit saavat itse säännöstellä sen kuinka paljon vettä käyttävät. Annan kuitenkin ruukun vesisäiliön olla aina muutaman päivän tyhjänä kastelujen välillä.
Pelargonit ovat kuin minä – emme pidä rankkasateesta
Jos luvassa on kovia sateita, ovat pelargonit vaarassa. Ne eivät pidä kovasta sateesta, mutta kestävät sadetta kyllä jonkin verran. Minulla onkin huonojen säiden aikaan tapana nostaa kukat terassin talon puoleiseen laitaan, räystään alle suojaan. Sellaista se on Suomen kesässä! Terassikukkia ja –kalusteita toppauksineen siirretään edes takaisin sisään ja ulos monta kertaa kesässä ja ainakin kalusteiden toppauksia jopa monta kertaa päivässä!
Viimevuonna paelargonit viettivät paljon aikaa sateelta suojassa räystään alla.
Nyppiminen edesauttaa kukintaa
Jos haluaa, että pelargonit kukoistavat ja kukkivat myöhään syksyyn saakka, täytyy kuihtuneet kukat poistaa. Jos on aikaa, kannattaa nyppiä jokainen kuollut kukka pois kukkatertusta tai sitten napsasta koko kukka pois, kun kaikki sen kukat ovat muuttuneet ruskeiksi. Lannoitus on myös tärkeää, kukkiakseen ja kukoistaakseen pelargonit tarvitsevat voimaa.
Ahkera nyppijä poistaa kuolleet kukat yksitellen ja jättää vielä kukoistavat paikoilleen.
Kun on aika poistaa koko kukkavarsi, se kannattaa napsauttaa pois aivan varren tyvestä.
Kukat antavat näkösuojan
Istutin pelargonit altakasteluruukkuihin, jotka on nostin suoraan terassin kaiteelle. Ne antavat elävän, kukkivan näkösuojan tielle. Korkeutta tulee kukkineen ja ruukkuineen noin 40 cm lisää, joka aivan mainio asia. Terassilla on siten suojaisaa viettää yksityistä aikaa omassa rauhassa.
Syötävän hyvää
Pelargonien kukkia voi syödä. Koristele niillä leivonnaisia, salaatteja ja smoothiebowleja. Tämän ihanan ja mehevän raparperikakun ohje löytyy täältä ja minun IGTV:ssä leivon kakun alusta loppuun.
Broileripullat on tosi hyviä, respetit on blogin lopussa.
Kun omat lapseni olivat pieniä, koko elämä oli jotenkin yhtä kaaosta. Oma äitini huokaili usein, kuinka jaksoin sen kaiken. Mutta eihän se tehnyt heikkoakaan. Ja jos tekikin, ei siihen ehtinyt reagoida. Oli mentävä kuin juna. Duunit, lapset, ruoka, kauppa, omat vanhemmat, siivous, pyykit, sairas lapsi, iltaduunit, viikonloppuduunit, puutarha, autonhuolto, kirpparit, kaverit, remontti….
Alkuaikoina, kun lapset olivat vauvoja näytin aamusta iltaan aivan hirveältä. Ja kotona oli aina kamala sotku. Ja naistenlehdet paukuttivat juttuja, kuinka olisi pitänyt näyttää viehättävältä kotona, ettei mies lähde livohkaan ja käydä jumpassa ja ottaa aikaa myös itselleen ja toki myös hoitaa parisuhdetta kaikenlaisilla kynttiläillallisilla. Voin sanoa, että katinviikset. Se oli yhtä juoksua tukka putkella.
Yritin kyllä jumpata kotona (Mikä ei ikinä ole ollut suuri vahvuuteni) Ostin Jane Fondan jumppavideon ja laitoin sen pyörimään. Elettiin marraskuuta eli ikuista yötä. Jumppasin jumalattarelta näyttävän Fondan tahtiin ja koetin karistaa kahtakymmentä raskauskiloani. Siinähän tapahtuu se peiliefekti – katsoin Fondaa TV-ruudulta, kuin se olisi ollut peili. Kun sitten vilkaisin seinän kokoisiin ikkunoihimme, illuusio särkyi julmalla tavalla, kun peilautui ihan toisen näköinen pallero. En tajua, kuinka tämän päivän äidit pystyvät näyttämään kuningattarilta työntäessään vauvojaan pikkuisissa vaunuissa pitkin Töölönlahden rantaa. He kukoistavat!
Mummilassa on varmuuden vuoksi kaapissa lasten valmisruokia ja maitoa. Ihastuin Arabian muumipurkkiin. On jännää kun mummilassa on purkki, josta löytyy aina jotain ihanaa. Tällä hetkellä ihanaa on maissi sticksit. Sirkusrekka on äijän lapsuuden lelu <3
Enää on vaikeaa muistaa, millaista se oikeastaan oli, vauhti oli niin kova. Muistoja on sitä enemmän kuta vanhempia lapset ovat olleet. Ja tarkoitan nimenomaan muistoja hetkistä. Kuinka lapsi katsoi minua, otti kädestä, halasi. Oikeastaan muistan kaikesta pelottavan vähän.
On upeaa, että nyt on kännykät ja niiden kamera aina käsillä. Nyt kuvia otetaan kaikista hetkistä ja muistot hetkistä säilyvät tallessa.
80-luvun Arabian lastenlautasessa keiju istui tarkkailemassa niityn elämää.
Pikku Myy lentää matolla halki siirien seikkailujen tämän hetken lautasella.
On suuri onni, että saan olla mummi. Isovanhemmuuden paras juttu on aika. Nyt ehtii keskittyä ilman mitään kiirettä pieneen ihmiseen. Ei ole painetta siitä, että ruoka täytyy saada pöytään, pyykit pestyä tai olisi ehdittävä jonnekin muualle tekemään jotain. Voi vain keskittyä jokaiseen hetkeen lapsenlapsen kanssa. Ne päivät, kun tämä elämän jälkiruoka saapuu paikalle, ovat parhaita. Ja paras hetki on se, kun pieni ihminen kohottaa kätensä ja haluaa minun syliini. Oi että!
Runsaista kuvioinneistaan tunnettu, taitava Klaus Haapaniemi on kuvittanut Heikki Orvolan Iittalalle suunnittelman pelkistetyn Aika astiasarjan runsailla satumaisilla kuvilla. Taika Siimes -astioissa seikkailevat metsän eläimet. Kuvioista nauttivat sekä aikuiset että lapset
Nissä muffinseissa ei ole lainkaan sokeria, voita eikä maitoa. Ne maistuvat banaanilta. Lapsi popsii ne sellaisinaan, minä halkaisin muffinsin itselleni aamukahvilla, sipasin siihen voita ja viipaleen mustaleimaa. Ihanaa! Vähän kuin teeleipä?
Meloonista saa sokeroimatonta ihanaa mehua maailman helpoimmalla tavalla. Kuutioi melooni ja poista siemenet, jos niitä on. Laita palat blenderiin ja soseuta. Siivilöi mehu ja lisää joukkoon vähän kylmää vettä ja tiraus sitruunaa. Muumitalo kaadin on ihan huippu! Sen pinta on täynnä tarinoita!
On myös ihanaa, että saa auttaa pienen lapsen vanhempia aina kun apua tarvitaan. Olemmekin varustautuneet lapsen kyläilyihin huolellisesti.
Meidän mummilassa on pieni valikoima juttuja lapsenlasta varten. Yhtäkkiä kyläily voi venyä ajateltua pidemmäksi (toive) ja mitä vaan voi sattua, joten meillä on vaippoja, ruokia ja nyt pakastimessa on myös mumminbroileripullia ja sokerittomia ja maidottomia banaanimufinseja. Mummin muusi syntyy nopeasti mikrossa perunasta ja uuden sadon porkanoista. On ollut ihan hirveän hauskaa kehitellä reseptejä, joissa ei ole mitään kiellettyä ainesosaa. Nämä kaikki maistuvat itsellenikin. Minusta on hyvä tarjota lapselle myös itse tehtyjä ruokia, niissä on aina voimakkaampi maku ja niin lapsi oppii syömään monipuolisesti erilaisia makuja.
Mummin broileripyörykät ja nopea pottu-porkkanamuusi
Mummin broileripyörykät pienelle lapselle
400 g broilerin jauhelihaa
ripaus jauhettua inkivääriä
1 tl raastettua valkosipulia
2-4 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa
mustapippuria
1 kananmuna
1 dl vettä
2 rkl korppujauhoja
Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita hyvin laita valmis taikina hetkeksi jääkaappiin. Pyöritä levänneestä taikinasta kostutetuin käsin pyöryköitä ja laita pellille leivinpaperin päälle.
Paista 225 uunissa noin 15 minuuttia.
Peruna-porkkanamuussi mikrossa
1 iso tai kaksi pientä pottua
2 pientä porkkanaa
Pistele pestyihin pottuihin reikiä haarukalla. Pese porkkanat. Laita mikron kestävään kannelliseen kulhoon 2-3 rkl vettä ja lisää perunat ja porkkanat. Laita kansi päälle kypsennä mikrossa täydelle teholla n. 3 min. Silloin porkkanat, koosta riippuen, ovat pehmenneet. Ota ne pois ja jatka perunoiden kypsentämistä vielä n. 3-4 minuuttia koosta riippuen.
Kuori perunat, ja hierrä porkkanoista pois kuori. Muhenna juurekset haarukalla ja notkista vauvalle sopivalla maidolla tai vedellä.
Laita kaurahiutaleet ja leivinjauhe tehosekoittimeen ja jauha hiutaleet jauhoksi. Lisää joukkoon banaanit, munat ja mausteet ja aja kaikki tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Vuoraa muffinipelti paperisilla vuoilla ja pursota tai lusikoi taikina vuokiin. Muffinit eivät nouse paljon, joten vuoat voi täyttää melkein reunoihin saakka. Paista 200 asteessa 15 minuuttia.
Puuromuffinit valmispuurosta
1 Valio onni puuro puolukka ruis
2 rkl kookosmannaa
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 dl kaurahiutaleita
½ tl kanelia
Kotimaisia vadelmia (tuoreita tai pakastettuja)
Pensasmustikoita
Sekoita kaikki aineet yhteen ja jaa muffinivuokiin. Paina jokaisen muffinin keskelle yksi tai kaksi marjaa. Paista 200 uunissa n. 10 min koosta riippuen.
Tämä on lapsuuden kotini, isäni rakentama rintamamiestalo ja sen edessä on hänen veistämänsä lipputanko, jonka me yhdessä pystytimme. Kuva on otettu paljon myöhemmin, eikä lipputankokaan näy kokonaan, mutta siinä se on!
Kun on kasvanut sotaveteraanin tyttärenä, on Siniristilipulla suuri merkitys, lippu symboloi syvään juurtuneita arvoja ja se herättää paljon tunteita. Joka kerran, kun näen sen liehuvan, sydämessä läikähtää erityisellä tavalla. Isän kertomukset sodasta ja oma ymmärrys siitä kuinka hirvittävää se kaikki on ollut, tuo lipun liehumiseen omanlaisen kunnioituksensa.
Meillä lippu vedettiin Jollaksen rintamamiestalon pihalla salkoon kaikkina juhlapäivinä, nimipäivinä, syntymäpäivinä ja joskus vain siksi että oli kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä. Niin isä sanoi, aina saa liputtaa, kun siltä tuntuu.
Isä nuorena sotilaana
Kerran kun vedimme isän kanssa lippua ylös, se hulvahti maahan. Olin kauhuissani ja ripitin isää – Suomen lippu ei saa koskea maata! Isä totesi selittämättä, ykskantaan, minua katsomatta – tämä lippu ei minua häpeä… En unohda sitä hetkeä koskaan.
Isä veisti lipputangon itse. En tiedä mitä puuta se oli, mutta se kuivui yhden vuoden talon vieressä, ennen kuin se maalattiin ja me se isän kanssa laitettiin maahan. Olin ahkera apulainen, varmaan kuuden vanha, tai nuorempikin. Mutta muistan hyvin sen suuren kuopan, joka vuorattiin ensin muovisella pukupussilla (silloin jätesäkit olivat ruskeaa paperia) ja siihen kaadettiin loputtomasti sementtiä, johon tanko upotettiin yhdessä isojen kivien kanssa. Tangon päähän laitettiin sipulin muotoinen, hopeinen nuppi, joka taisi olla lasia. Ja tangossa oli ihan ylhäällä pieni mutka. Ei se veistäminen niin helppoa ole ja puu – se on luonnonmateriaalia. Mikä lie oksan kohta ollut tiellä.
Meidän nykyisen kodin pihalla on tietenkin myös lipputanko ja surullisin hetki sen äärellä on ollut se, kun nostin lipun ylös, laskeakseni sen yhden kolmasosan verran alas isäni hautajaispäivän aamuna. Siitä on jo kauan, melkein 20 vuotta, mutta asian muisteleminen saa edelleen kyyneleet silmiin.
Siellä se liehuu vapaassa tuulessa.
Lippu on siis yhä minulle tärkeä ja minusta se pitäisi nostaa useammin salkoon, kuin mikä Suomessa on tapana. Onhan se upea näky.
Meidän lipputanko ei ole puusta itse veistetty, vaan se on lujitemuovia. Sen pinta tulee muutamassa vuodessa aivan mustaksi kaikesta mitä ilmassa liikkuu. Ei ole kovin juhlava näky nostaa lippu likaiseen salkoon, joten se on säännöllisin väliajoin pestävä. Se ei ole kovin iso työ (koska Jari tekee sen, enkä minä…)
Tangon pultit irrotetaan ja tanko kaadetaan alas. Sitten vaan pesuhommiin. Olen pessyt sen itsekin pesusienellä ja Tolulla. Lika irtoaa helposti. Tällä kertaa se pestiin painepesurilla ja autonpesuharjalla. Olin valmistautunut myös narun vaihtoon, mutta yllätykseksemme myös naru puhdistui painepesurin suihkussa.
Tanko ei onneksi ollut ylös asti noin likainen. Tangon saa kaadettua pestäväksi, kun irrottaa vaan kolme mutteria, kauluksen toisella puolella on sarana ja tanko on yllättävän kevyt. Se ei oikeastaan paina mitään.
Marjaomenapuun oksat oli tiellä, eikä tankoa päässyt kaatamaan alas asti. Jari yritti silti pestä sen, mutta vesi ei suihkunnut tangon huippuun asti.
Ei auttanut muu kuin ottaa leikkuri käteen ja katkoa oksia pois tieltä.
No niin, tanko alhaalla ja pesu onnistuu!
Tangon kaataminen on joka vuosi vaikeampaa, sillä marjaomenaapuun oksat kasvavat kaatolinjan tielle. Koetimme kaataa tangon katkomatta oksia ja toivomme, että oksat olisivat joustaneet sopivasti, mutta tosin kävi.
Oli otettava Fiskarsin mainio teleskooppileikkuri käyttöön ja nips ja naps kolme valtavaa oksaa jouduttiin uhraamaan valkoisen lipputangon edestä. Mutta nyt on homma hoidettu ja juhannusaattona, Suomen lipun päivänä, lippu nousee valkoisena hohtavaan salkoon. Ja siellä se saakin liehua pitempään, kuin koskaan muulloin. Juhannusaattona liputus alkaa kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21. Se onkin ainoa päivä, kun lippu saa olla salossa yön läpi. Muulloin se on laskettava auringon laskiessa, kesällä kuitenkin viimeistään klo 21.
”Liputtaminen on hieno ja arvokas tapa näyttää iloaan ja korostaa syytä juhlaan. Liputtaminen on myös arvokas tapa osoittaa kunnioitusta tai kertoa surusta. Liputtamista ei tarvitse arkailla, lipun voi nostaa salkoon jo pienemmästäkin syystä.
Meillä Suomessa on varsin salliva liputuskulttuuri, mutta liputtamiseen liittyy vakavahenkisyyttä. On hyvä muistaa, että Suomi on yksi maailman parhaista maista. Siitä sopii iloita, ja Suomen lipun nostaminen salkoon on verraton tapa iloita itsenäisyydestä.”
Gua sha jadekivestä valmistettu lusikka on tarkoitettu kasvojen käsittelyyn ja se on erityisen hyvä silmänympärysiholle. Parantaa ihon verenkiertoa ja lymfanesteiden virtausta. Poistaa turvotuksen ja kirkastaa ihoa.
Gua sha ja Yin Your Skin ovat minulle kokonaan uusi, kokonaisvaltainen tapa hoitaa kasvojen ihoa ja omaa hyvinvointiani. Otin ensi askeleet siihen aikaisin maanantaiaamuna ja tulin ehkä samalla keksineeksi uuden tavan viettää ne varhaiset aamutunnit, jotka ovat usein olleet elämässäni vähän hankalia. Ja luultavasti lisään samalla myös omaa onnellisuuttani ja sitä kautta tuon hyvää oloa ja mieltä myös läheisilleni ja ehkä seuraajillenikin.
Olen huomannut, että kasvojen ihonhoito tulee sitä kiinnostavammaksi, kuta enemmän ikää karttuu. Monet alle neljäkymppiset naiset sanovat rakastavansa ryppyjä, mutta omalta kohdaltani voin todeta, että toisten rypyt ovat kauniimpia kuin omat. Syvät juonteet kulmieni välissä, saavat minut näyttämään synkiltä, hamsteripussit saavat selkeän leukalinjan katoamaan ja viimeisimpänä kurjuutena silmieni alle on tullut uudet epämääräiset pussit. Mikään näistä ei saa sydäntäni sykkimään onnesta. Jos joku muu niistä iloitsee, veikkaan vahvasti vahingoniloa!
Olen oppinut hieromaan sekä puhdistus- että hoitotuotteet kasvoilleni tehokkaasti niin, että teen samalla kasvohieronnan. Meikkivoiteen levitän myös hieromalla sen ihoon sormenpäillä tehokkaasti, sen olen oppinut ammattimaskeeraajalta. Iho näyttää sen jälkeen heleältä ja meikatut kasvot hehkuvat.
Gua sha kampa on tarkoitettu kasvojen, vartalon ja hiuspohjan käsittelyyn.
Nyt halusin tutustua Katja Kokon suunnittelemaan Yin Your Skin kauneudenhoitokonseptiin, jossa ”ikiaikaisten traditioiden viisaus ja tehokkuus yhdistyvät moderniksi hyvinvointielämykseksi. Yin Your Skinin sydämessä kohtaavat korealaisen ihonhoidon ainutlaatuinen tehokkuus, gua shan parhaat tekniikat, yin joogan meditatiivisuus ja sound heeling”
Koko konsepti on syvällinen ja siihen kuuluu juuri niitä asioita, joita elämääni kaipaan ja joita ilman olen ollut. Huomaan, että polkuni on vienyt minua tähän suuntaan ja toivon todella syvästi, että tästä tulisi minulle pysyvä rutiini.
Kosmeettinen gua sha on yhdistelmä perinteistä gua shaa, sidekudoshierontaa ja lymfaa
Heräsin maanataina viideltä ja nousin ylös. Olin hyvin levännyt, koska mieheni käytännössä komensi minut löysäilemään koko sunnuntain. Hän huomautti minulle sunnuntaiaamuna, että tapani on nousta sängystä ylös pää täynnä tekemättömiä töitä ja rynnätä suorittamaan päivää. Se on totta. Ja koska ajattelen jo illalla seuraavan päivän suorituksia, saatan nukkua yöni huonosti. Mutta maanataina olin pirteä ja levännyt, eikä minulla ollut päässäni yhtään pakkoa, ainuttakaan tekemätöntä työtä tai asiaa, joka vaatisi jotakin. Niinpä päätin avata paketin, joka oli odottanut sopivaa avaamisen hetkeä melkein kuukauden.
kuvassa oikealla on gua sha pro lasta kasvoille ja se on tarkoitettu vaativaan ja ammattilaiskäyttöön. Lasta on valmistettu bian-kivestä.
Paketti sisälsi kolme Ghua sha –ihonhoidossa käytettävää lastaa, joilla sivellään puhdistettua ja kosteutettua kasvojen ihoa. Avasin ensin paketit ja sitten ryhdyin tutkimaan Katja Kokon minulle lähettämää Yin Your Skin -verkkokurssia.
Olen viime viikolla useaan otteeseen lukenut, mitä kaikkea hyvää meditaatio tekee ihmiselle. Siitä oli sunnuntaina Hesarin jutussa, jossa toimittaja osallistui Yalen yliopiston onnellisuuden salaisuutta käsittelevälle kurssille. Yksi onnellisuustekijä on meditaatio. Luova johtaja Henrik ”Henkka” Hyppönen on meditoinut yli 20 vuotta joka päivä ja listaa sen asioihin, joista ei luovu. Minä olen ajatellut, etten ehdi meditoida. Olen idiootti.
Verkkokurssiin sisältyy mm. 10 ja 20 minuutin ohjatut meditaatiot. Ja niin sitten aamun erityisen ihanassa auringonvalossa istuin tyynyjen päälle olohuoneen matolle ja meditoin kymmenen minuuttia Katja Kokon ohjatessa meditaatiota videolta. Olisin halunnut jatkaa vielä, kun 10 minuuttia oli kulunut. Ajattelin – tätä haluan. Hesarin onnellisuusjutussa kehotettiin tekemään enemmän asioita, joista nauttii niin, että ajantaju katoaa. Olin siis jotenkin ytimessä.
Sitten otin käsittelyyn jadesta valmistetun gua sha lastan ja aloin tehdä kasvojen hoitoa yhdessä Katja Kokon kanssa, joka opasti minua kädestä pitäen verkkokurssin videolla. Se oli ihanaa. Aurinko paistoi ja sisään tuleva valo siivilöityi kevään vihreiden lehvästöjen läpi ja minä nautin. Silitin lastalla ihoani, ilman mitään kiirettä, selkeiden ohjeiden mukaisesti.
Yin your skin verkkokurssi maksaa 75 € joka oikeuttaa 8 kk pääsyn materiaaleihin ostohetkestä lähtien. Se kannattaa hankkia, sinä oppii niin paljon. Todellakin hintansa väärti.
Tämä kaikki voi kuulostaa vaikealta, huuhaalta, epäselvältä, liikaa aikaa vaativalta, mutta jos minä kykenen tähän, siihen kykenevät kaikki. Mutta aina ihminen ei ole valmis asioihin. Joskus oikea hetki antaa odottaa itseään. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun tein gua sha -kasvohoidon ja meditaation ja olen heti kirjoittamassa siitä todella innoissani. Mutta tästä tulee jatkokertomus, saatte kuulla lisää jatkossa siitä kuinka onnistun uusissa rutiineissa ja millaisia tuloksia syntyy, jos syntyy. Ajatukseni on, että minun aikaisille aamuilleni on nyt ihanaa tekemistä, jotain jota todella haluan ja joka tekee minulle hyvää.
Mistä on kyse?
Yin your skin –verkkokurssi. Katja Kokon suunnittelema kauneudenhoitokonsepti, joka hyödyntää korealaisen ihonhoidon metodeja ja kosmeettisen gua shan tekniikoita, joilla luvataan välittömästi hoitolatasoisia tuloksia.
Miltä gua sha -hoito tuntui?
Ihanalta. Hoidon jälkeen kasvojen iho tuntui hyvältä vielä monta tuntia.
Näkyikö muutoksia heti?
Näkyi! Vasemman silmäni alla on ollut ikävä uusi pussi. Se oli yksi syy miksi halusin tehdä hoitoa. Elin toivossa, että sille tapahtuisi jotakin, mutta en arvannut, että se lähti pois heti ensimmäisellä kerralla. Siihen selkeäsi kerääntyy nestettä ja varmasti tulee kerääntymän jatkossakin, mutta käsittely edesauttaa lymfakiertoa ja kiinteyttää ihoa, joten ehkä saan pysyviä tuloksia. Pussi ei palannut silmän alle vielä illallakaan.
Oliko hoito vaikeaa oppia?
Ei todellakaan ollut. Katjan video on todella hyvä, koska hoidon voi tehdä samaa tahtia hänen kanssaan, samalla tavalla kuin tekisi jotain jumppaa videolta.
Mikä oli parasta?
Yhden kerran kokemuksella parasta oli sekä meditaation että kasvohoidon tuoma rauha ja onnellisuuden tunne sekä se, että näin silmäpussin katoavan. Uskon tähän metodiin.
Mikä oli uutta?
Koko tekniikka oli minulle uusi, mutta jännää oli ajatus siitä, että meditaatio ja jooga hoitavat myös kasvojen kauneutta sekä se, että kasvoja hoidettaessa käsitellään myös niskaa ja korvien taustoja. Nämä olivat asioita, joita en ole ennen ajatellut.
Muita reaktioita?
Meditaatiossa edettiin chakroja pitkin. Kurkkuchakran kohdalla alkoi itkettää.
Mistä erityisesti pidin?
Yin Your Skin ihonhoitofilosofiassa termi anti-aging on korvattu termillä healthy aging. Se kuulostaa siltä mitä haluan ja ehkä silloin rypytkin voivat muuttua silmissäni kauniiksi.
Kenelle suosittelen?
Kaikille, joilla on tarvetta rauhoittua ja saada iho hehkumaan luonnollisella tavalla.
Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lue lisää tietosuojasta.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
