Tiedätkö mikä on kummitushuone? Se on kodissa oleva huone, josta joku on muuttanut pois. Huone, jota ei käytetä. Tai käytetään kyllä, nimittäin varastona. Siellä vietetään turhan tavaran kokoontumisajoja. Se on romuhuone. Nyt esittelyssä romuhuoneen muodonmuutos!
Meidän kummitushuoneen oli aika kadota. Jotain oli tehtävä ja sisustin huoneen uusiksi Rustan valikoimilla. Hämmästyin Rustassa kahta asiaa – valtavaa sisustustavaroiden valikoimaa ja yllättävän halpoja hintoja. Sain muutettua kummitushuoneen kauniiksi ja viihtyisäksi omaksi tilakseni todella edullisesti. Aina kun teemme TV-ohjelmia sisustuksesta, katsojat haluavat tietää hinnat, siksi kirjaan ne kaikki nyt kuvateksteihin – nauttikaa!
Ennen
Tai hiukan jälkeen. Nämä kuvat on otettu sen jälkeen, kun kaikki ylimääräiset tavarat on roudattu pois.
Safarituolit on appivanhempieni mökiltä, jonne ne on ostettu todennäköisesti Askosta, joskus 70-luvun puolenvälin tienoilla. Mökin remontin yhteydessä, ne olivat joutumassa pihatuoleiksi säiden armoille. Pelastin ne meille – meillä kun sitä tilaa oli tyhjissä huoneissa ja tuolit ovat minusta huippuhienot!
En pidä huoneen tapetista, mutta sen vaihdan joskus myöhemmin. Voi olla että lopputulosta katsoessa sen merkitys ei enää ole niin voimakas, kuin tässä kuvassa.
Meidän kolme tytärtämme ovat jo aikaa sitten muuttaneet pois kotoa. Lähtiessään he eivät ottaneet mukaansa ihan kaikkia omia tavaroitaan ja pikkuhiljaa he unohtivat omistavansa yhtä ja toista. Soittimia, pieniä huonekaluja, astioita – sitä sun tätä. Huoneet jäivät eksyneen näköisiksi ja vähän lohduttomiksi. Tiloiksi, joilla ei ollut mitään virkaa.
Huoneisiin ei oikeastaan ole ollut enää juuri asiaa, mutta kuten useimmilla meistä, kaikenlaista tavaraa alkoi kertyä nurkkiin. Ne sai mukavasti pois silmistä viemällä ne yläkertaan, tyhjiin ja lopulta ei niin tyhjiin huoneisiin. Toinen kerros muuttui tarpeettomien ja unohdettujen tavaroiden varastoksi. Siellä oli myös hyvä säilyttää ja sovitella kuvausvaatteita, joita välillä on parikin rekillistä.
Järjestin pois kaiken ylimääräisen ja edessäni aukeni temmellyskenttä, johon aloin sisustaa itselleni pikku buduaaria. Ah tuo sana kuulostaa niin ihanalta! Huonetta voi kyllä kutsua myös makuuhuoneeksi tai vierashuoneeksikin.
Leveä sänky on huoneen suurin kaluste. En halunnut pedata sitä perinteiseen tyyliin, vaan tein siitä huoneen sydämen, suuren sylin, divaanin johon voi heittäytyä uneksimaan ja katsomaan ikkunasta puiden oksia, tähtitaivasta valon liikkeitä.
Vaihdoin entisen valkoisen rimssuhelmalakanan harmaaseen suoraan malliin, lisäämään fiilistä suuresta sohvasta. Puin täkin pehmeään, harmaaseen puuvillaiseen pussilakanaan enkä peittänyt vuodetta sängynpäällisellä lainkaan. Sen sijaan vedin täkin valumaan alas sängyn etureunasta, jolloin seinän viereen jäi parikymmentä senttiä patjaa paljaaksi. Sen tilan täytin upeilla tyynyillä.
Aivan seinän viereen laitoin 50×60 cm tyynyjä, joihin laitoin puuvillaiset tyynynpäälliset ja niiden eteen nojaamaan kauniit pyöreät samettipallerot. Jämäkkyyttä ja eloa toin vielä kahdella savanni-aiheisella tyynyllä. Vuoteen viimeisteli kaunis villahuopa sekä kihara lampaantalja, josta tuli pari muhkeiden pampaheinien kanssa. Oooh kuinka ihanaa tuolla divaanimaisella vuoteella onkaan loikoilla!
Ihastuin eläväpintaiseen, käsinkudottuun villasekoitemattoon (60% villa 40% polyesteri) jossa on paksut kauniit hapsut. Villa hylkii likaa ja tahroja ja on lämmin jalan alla. Olin erittäin otettu Rustan todella laajasta ja kauniista mattovalikomasta. Valikoimaan kuuluu 240 erilaista erittäin edullista mattoa.
Peili Matteo 9,90 € (Seinäpeilin teline löytyi kotoa kaapista) maljakko 4,90€ Pioni 2,99€, Lampunjalka Rio 14,90 Lampunvarjostin Abu Dhabi 11,90
Vanhan sivupöydän vaurioitunut pinta ei oikeastaan haittaa yhtään. Laitoin pöydän sängyn päätyyn ja siihen valaisimen, kauniin ja jämäkän kultakehyksisen peilin ja pionin, joka ei lakastu!
Muodonmuutos syntyi näistä elementeistä
Erilaisten struktuurien yhdistelmät pinnoissa kuten punokset, pörrö, pehmeys, karheus, kovuus. Sellaiset pinnat joita tekee mieli koskettaa.
Pehmeät, murretut ja luonnolliset värit
Luonnonmateriaalit
Kerroksellisuus, se että tilassa on uutta, vanhaa ja eri tyylejä sekaisin
Viherkasvien käyttö
Rentous
Valo elää tilassa
Pintoja
Matossa ja korissa toistuu salmiakkikuvio. Monenlaista punottua pintaa ja pehmeitä hapsuja.
Himmeästi kiiltävää samettia ja pehmeää, kiharaa lampaan karvaa.
Pehmeitä värejä ja erilaisia materiaaleja.
Sahalaitaa, salmiakkia, kiveä, lasia ja puuta
Pehmeää villaa ja salmiakkiruudukkoa
Ikkunoiden edessä oli valmiiksi pimentävät rullaverhot, joten saatoin valita verhot vapaasti. Pohdin monia vaihtoehtoja, harmaata pitsiä, harmaata ja rosaa samettia, mutta valkoinen läpikuultavuus vei voiton. Olen valkoisten verhojen ystävä, koska minusta ne tuovat valoa tilaan. Verhotankokin oli jo huoneessa sopivasti valmiina, joten minun tarvitsi vain pujottaa verhot paikoilleen.
Vanha kultakehyksinen peili sai väistyä. Sen korvasi suuri pyöreä peili, joka sopii tänne paremmin. Pampaheinät ja vuoripalmu tuovat eloa ja pehmeyttä huoneesen. Pampaheinien kuivista röyhyistä irtoaa hahtuvia ja ne kannattaakin ottaa paketista ulos ulkona ja suihkuttaa niihin sen jälkeen hiuslakkaa, niin pölyäminen vähenee.
Ripustin kolme punottua kynttilälyhtyä roikkumaan katosta Rustasta ostamallani mustalla ketjulla. Se hetki kun ilta saapuu ja sytytän lyhtyihin kynttilät on taianomainen. En oikein malttanut lähteä nukkumaan, kun elokuun hämärässä illassa makoilin divaaniksi muuttuneella sängylläni ja katsein lyhtyjen varjoja seinillä. Jos oikeiden kynttilöiden käyttö arvelluttaa, löytyy Rustasta myös hienoja ledikynttilöitä ja sisustusvaloketjuja, joitä voi käyttää lyhdyissä myös.
Kaksi pientä pöytää ovat magopuuta ja sopivat erinomaisesti lattian väriin, mutta laitoin niiden päälle palmukuvioiset tabletit, että vuoripalmuni sai jonkun kaverin huoneeseen.
Pampaheinät 3kpl paketti 9,99 €, Peili Hugo 27,90 Verhopari Linn 11,20 €
Korilyhty Grace 19,90 € (sisällä on lasi kynttilää varten)
Huoneesta tuli mielestäni aivan napakymppi! Viihdyn siellä tekemättä mitään, mikä on poukkoilevalle elämäntyylilleni ja työlleni erittäin hyvää vastapainoa. Sitäpaitsi yläkerran tilanne on ahdistanut minua, mutta aikaa sen kunnostamiselle ei vain ole oikein läytynyt, eikä ehkä huvitustakaan. Kaikki uudet asiat huoneessa palmua lukuunottamatta hankin Rustasta. Tuli hyvä mieli siitä, ettei lopputulos maksanut maltaita sekä siitä että valikoimissa oli paljon luonnonmateriaaleja – villaa ja puuvillaa – jotka kestävät käytössä kauniina.
Päivä ihanassa Tallinnassa piristää aina! Otin auton ja tyttären mukaani, hurautettiin Eckerön M/S Finlandiaan ja lähdettiin matkaan.
Hyvällä ilmalla Finlandian kannella on ihanaa. Meri tuoksuu ja tulee se ihana vapauden tunne, joka merellä tulee!
Laivassa oli otettu korona-asiat hyvin huomioon. Käsidesiä on todellakin ihan kaikkialla, suuri osa ihmisistä oli omissa ryhmissään rauhallisesti. Yksi hyvä tapa matkustaa tapaamatta oikeastaan ketään, on ottaa hytti ja tulla laivaan autossa. Jos nälkä kaihertaa, kahviloiden lisäksi voi nauttia hyvin organisoidun buffetpöydän antimista.
Meillä menomatkan ohjelmanumeroksi tuli päättää missä söisimme lounaan. Pitkän nettiselailun lopputuloksena lounaspaikaksi valikoitui Restoran Moon, venäläinen ravintola Telliskiveä.
Ennen lounasta halusimme mennä tutustumaan Paksun Margaretan museoon. Eli siihen suureen pyöreään torniin Tallinnan kaupungin muurissa, joka on alunperin toiminut tykkitornina.
Paksu Margareta näkyy aina kun ajamme pois satamasta tai matkaamme Telliskiven suuntaan. Vanhat linnoitukset kiehtovat minua. Jos ajassa voisi siirtyä taaksepäin, haluaisin käydä katsomassa, kuinka niitä rakennetaan ja kuinka muurien suojissa on elelty.
Paksu Margareta on Unescon maailmanperintökohde, josta löytyy keskiaikainen hylky, komea laivojen pienoismallikokoelma. Museon näyttelyarkkitehtuuri on upeaa. Nykytekniikkaa on osattu käyttää kiinnostavalla hyödyksi. Oli myös kiva huomata, kuinka hyvin lapsivierailijat oli otettu huomioon.
Paksu Margareta.
Georg Ots seilasi Helsingin ja Tallinnan väliä v. 1980-2000. Minulla on sieltä muisto kovassa syysmyrskyssä tehdystä reissusta. Se oli aikamoista menoa!
Lapsille on omat systeemit ja leikkipaikat Paksussa Margaretassa.
Kahvila katolla on aina kiva juttu!
Tornin katolle on avattu viehättävä kahvila, josta avautuvat upeat näkymät. Kuumana päivänä siellä on ihana istua. voimakkaastakaan tuulesta ei ole haittaa, koska pöytien läheisyydessä on tuulelta suojaavat lasiseinät.
Me ostimme museoon tuplaliput, joilla olisi päässyt tutustumaan myös aivan vieressä olevaan Lentoasemaan, jossa sijaitsee Tallinnan Merimuseo. Merimuseoa on kehuttu todella paljon ja minulla on kova hinku nähdä se, mutta niin siinä kävi, että niistä lipuista maksoimme turhaan. Meidän piti käydä siellä pois lähtiessä, mutta emme ehtineet. Lippu on voimassa kaksi päivää, mutta me olimme seuraavana päivänä jo kotona.
Lounas onnistui täydellisesti
Lounas Moonissa oli kertakaikkinen menestys! Viiden tähden kokemus. Halusimme testata listan kunnolla ja tilasimme runsaat alkupalat ja kunnon pääruuan ainoastaan jälkiruoat jäivät ymmärrettävistä syistä testaamatta.
Ravintolassa oli otettu koronatilanne erittäin hyvin huomioon. Pöydät olivat asetettu saliin harvakseltaan ja se ilahdutti. Palvelu oli nopeaa, huumorintajuista ja äärettömän ystävällistä.
Ravintola Moon. Sisäänkäynti on melko huomaamaton.
Pöydät on sijoitettu väljästi – hyvä asia! Huomatkaa hauskat kattokruunut.
Koska olimme venäläisessä ravintolassa, halusimme tietenkin syödä venäläistä ruokaa.
Tilasimme venäläisiä suolakurkkuja hunajan ja smetanan kanssa, Blinejä ja mätiä, kaalipiirakkaa ja pelmenejä alkuun.
En tiedä mitä kurkkuja ne olivat ja kuinka valmistettuja, mutta missään en ole samanlaisia syönyt. Ja virolainen hapankerma lyö laudalta kotimaiset versiot heittämällä. Ihanaa!
Kaalipiirkka tai pasteija, oli kiinnostava. Kuori oli ohutta vehnätaikinaa, jossa oli tuskin lainkaan suolaa. Kaalitäyte oli makean mehevä ja loistavana lisänä siinä oli aavistus haudutettua fenkolia mukana. Aion kopioda idean.
Koskaan elämässäni en ole syönyt yhtä hyviä blinejä, kuin Moonissa. Tattarijauhoista paistetut blinit olivat kevyitä, kuohkeita eivätkä ne uineet rasvassa.
Pelmenit oli tehty alusta loppuun asti itse. Ohuen, läpikuultavan taikinakuoren alla oli naudan ja lampaanlihasta valmistettu pyörykkä. Pelmenit tarjoiltiin vahvanmakuisessa sieniliemessä ja lisukkeena oli adjikaa ja smetanaa. Voi äiti mitä herkkua!
Klassikko – venäläisiä kurkkuja, hunajaa ja smetanaa.
Täydellinen kaalipiirakka.
Pelmenejä sieniliemessä ja blinejä.
Kievin kanaa ja turskaa kaalinlehdessä sinappi-porkkanakastikkeen kera.
Pääruuan valinta oli vaikea. Arvoin kievin kanan ja stroganoffin välillä. Päädyin tarjoilijan suosituksesta kanaan. Ruoka oli loistava ja kana yllätti olemalla todella ohutta. Sen sisällä toki olikin sitten runsas määrä maustevoita, joka maistuu erinomaiselta ruuan kanssa tarjotun perunamuusin kanssa.
Katri valitsi turskaa ja vastaanotti upean värisen annoksen. Sitä oli hetki katseltava oikein tarkkaan ennen kuin ymmärsi, että kala oli kääritty kaalinlehteen ja koko annos lepäsi porkkana-sinappikastikeessa.
Tori – ah mikä tori! Ja kirpputori!
Lounaan jälkeen lähdimme Balti Jaama torille, jossa n. 300 kauppiasta odotti meitä. Mutta minä nauliuduin niille sijoilleni jo heti alkumetreillä. Ulkoilmatorilla kojut ovat niin kauniita ja myytävät tuotteet niin meheviä ja houkuttelevia, että siunasin itseäni siitä, että olimme autolla liikkeellä.
Ostin kaksi laatikollista puhtaita kuivia ja upeita kantarelleja hintaan 6€ kg kaksi laatikolllista mitä hienoimpia mustikoita 5€ kg, pulleita suloposkisia persikoita, pari litraa kirsikoita ja siinä vaiheessa Katri kisoikin minut pois kauppaa tekemästä. Mutta päätin palata vielä ostamaan purkillisen suolakurkkuja. Se jäi kyllä ajatuksen tasolle. Valitettavasti unohdin koko asian.
Menimme torin yläkertaan, jossa on vintage-, design- ja käsityökaupat. Katri skannasi vintage osastot tarkalla syynillä, mutta minä jäin haaveilemaan todella vanhojen kaunokaisten äärelle. Olisin halunnut ostaa helmillä kirjaillun käsilaukun, mutta jätin sen ostamatta. Ehkä se odottaa minua siellä ensi kerralla.
Tutustumisen arvoisia liikkeitä täällä ovat mm.
Eerin shop – ihania vaatteita ja luonnonkosmetiikkaa
Sveta Vintage – huolella valittuja vitagevaatteita ja asusteita
Vintageosaston aarteita. Olisivatpa olleet mun kokoa!
Oikeassa reunassa oleva helmin kirjailtu pussukka olisi ihana. Kuvitelkaa, että joku on oikeasti kirjaillut nuo aivan itse pienillä lasihelmillä.
Tämäkin löytyi hallin vintagekaupasta.
Hallia vastapäätä Kopli ja Kotzebue katujen kulmassa on ihana vaatteita, koruja ja astioita myyvä liike Tali. Talin valikoima on tyylikäs ja virolaiseen tapaan myös hauska. Myynnissä on sekä virolaisten suunnittelijoiden modernia suunnittelua että kansainvälisiä merkkejä kivalla tavalla valittuina. Sieltä sain ostettua rippilahjan ystävän tyttärelle ja itselleni näppärän vesipullon.
Katri kipaisi kulman takana olevaa Humanassa, joka myy käytettyjä vaatteita pilkkahintaan, mutta häntä vastaan tuli kaksi ruotsalaista neitoa isot muovikassit molemmissa käsissään… aarteet olivat jo menneet!
Tali on kiinnostava kauppa, josta löytää aina jotain jännittävää, vähän erilaista.
Astiaosaston seinät on intensiivisen vihreät.
Telliskivi – Les Petites
Telliskivessä suosikkini on Les Petites design kauppa. Siellä parasta on ohuen ohuet pellavapyyhkeet, pehmeästä puuvillasta valmistetut alusasut, korut, saippuat ja pieni mutta kiinnostava valikoima vaatteita. Katri löysi sieltä ihanan haalarin, minä ostin muutaman niitä ihania pyyhkeitä, harmaita ja vaaleanpunaisia. Ihanan materiaalin lisäksi minulle on tärkeää pyyhkeen koko. Ohut kylpypyyhe kokoa 100×160 on luksusta!
Uudelleen käytettävä ”vanupuikko”
Huovalla päällystety henkarit on liukumattomia. Ihanat villatakeille ja -puseroille, jotka tahtovat aina liukua henkarista lattialle.
Pian oli jo aika lähteä kohti satamaa, mutta ehdimme vielä piipahtaa Rotermannissa. Siellä suosikkilikkeeni on Reede. Ostan sielät Henrik Vibskovin vaatteita, jotka ovat mukavalla tavalla outoja ja erilaisia. Valikoimissa on myös hienoja lenkkareita ja tällä kertaa oven ulkopuolla olikin pitkä jono odottamassa Niken uusimpien tossujen rajoitetun erän myyntiin tuloa.
Rottermannin kukkaloistoa.
Samassa talossa Reeden kanssa, talon kulmassa on pieni kahvila, josta saa jumalaisia leivonnaisia ja pieniä ruoka-annoksia. Ostimme munakkat mukaan aikeinamme syödä ne autossa, kun laivaan pääsyä on odotettava kuitenkin se tunti. Näin teimme ja hämmästyttävää kyllä vahvan venäläisen lounaan jälkeen oli jälleen nälkä!
Jälleen laivassa
Laivassa nuokuimme kotimatkan, mutta teimme pienen piipahduksen myymälään, koska jokainen nainen tarvitsee kasvonaamioita ja suklaata.
Loungen pieni buffetpöytä.
Pienet pikaiset ostokset vielä laivan kaupasta ennen kotisatamaa.
Ihana reissu – pakko päästä Tallinnaan pian uudelleen. Ja jos sinäkin haluat lähteä seilaamaan ja seikkailemaan niin muista käyttää hyväksesi tämä alekoodi:
Miniristeily tai Päivä Tallinnassa -risteily -20 % päivän hinnasta tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 28.2.2021 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaukset eckeroline.fi.
Keho kuntoon! Viimein olen kypsä, valmis ja innokas ryhtiliikkeeseen, mutta kyllä se kestikin! En ole liikkunut koko koronakevään ja tämän kesän aikana ollenkaan. Minkäänlainen treeni ei ole innostanut yhtään tippaa, sen sijaan innostuin elokuvista, TV-sarjoista, hyvästä ruuasta ja helposta (laiskasta) elämästä. Onnellisena istuin oksalla, jota sahasin, kunnes mätkähdin maahan löysänä, huonovointisena ja kivuliaana. Sitä saa mitä tilaa.
Voin huonosti, vatsani voi huonosti, nukuin huonosti, kärsin migreeni päänsäryistä, jotka olin jo aikaa sitten lähes täysin selättänyt Fustran avulla. Kehoni oli joustamaton ja kireä. Vyötärö sen sijaan löysä. Ällöä ja typerää.
Näin pitkää paussia en ole pitänyt Fustra-treeneistä kertaakaan näiden seitsemän vuoden aikana, kun olen lajia harrastanut. Nyt aloitettiin taas Juhon kanssa treenit eli ryhtiliike, joka alkoikin jännällä uudella tavalla. (Juho Lahti on ollut Fustra-valmentajani alusta saakka)
Kirjoituksen lopussa on alekoodi kaikille lukijoilleni tästä uudesta jutusta sekä arvonta, jossa voiot voittaa upean palkinnon, mutta kerron ensin mistä on kysymys, joten lue huolella.
Liikkuvuusanalyysi – jotta tiedetään mitä tehdään
Kun tauon jälkeen aloittaa treenit, on hyvä kartoittaa kunto ammattilaisen kanssa ja katsoa millaisessa kunnossa keho todellisuudessa on. Mikä mättää, mistä kiristää ja mistä puuttuu voimaa. Sen jälkeen voi aloittaa treenit niin, että tietää mitä pitää tehdä. Täsmähommaa!
Aloitimme tekemällä liikkuvuusanalyysin suomalaisten kehittämällä TE3-älykepillä, joka kertoo kehon kireyksistä. Testissä tehdään 13 liikettä, jotka mittaavat koko kehon liikkuvuutta.
Liikkuvuutta mitataan TE3-älykepillä, joka on yhteydessä Fustra-ohjaajan puhelimessa olevaan aplikaatioon.
Liikkuvuusanalyysin liikkeet ovat yksinkertaisia.
Aikaa testiin meni puolisen tuntia ja sen tekeminen oli vaivatonta, kiinnostavaa ja hauskaa. Ei mitään hirveää rääkkiä fillarin satulassa keho täynnä piuhoja. Lisäksi tulokset kiinnostivat minua kovin. Ja kun saa tuloksia mustaa valkoisella, on myös kiva nähdä edistyminen seuraavissa mittauksissa.
Olin koko viikon todella kiireinen, mutta halusin saada treenin alkamaan mahdollisimman nopeasti. Juho tuli tekemään siksi analyysin meille kotiin. Fustraa voi siis harrastaa ohjaajan kanssa salilla ja kotona ja jos ei halua lähikontaktia esimerkiksi koronan takia, treenin voi tehdä myös etänä tietokoneen välityksellä.
Näytetunti – jotta tiedetään missä kunnossa keho on
Liikkuvuusanalyysistä saadaan mittaustulokset, kehon ollessa paikallaan ja se ei vielä kerro aivan kaikkea ja siksi on hyvä tehdä vielä kartoittava treeni ohjaajan kanssa.
Perushommaa!
Tunnin aikana tehdään liikkuvuus-, voima- ja keskivartaloharjoitteita, joista ohjaaja näkee suoritustekniikat, kuntotasot sekä mahdolliset ongelmakohdat. Liikkuvuusanalyysin ja näytetunnin tulosten perusteella ohjaajan kanssa on helppo käydä läpi nykytilanne ja asettaa tavoitteet ja sopivat harjoitteet jatkoa varten.
Tulokset yllättivät – mietin myös onko syytä mennä terapiaan…
Pitkä Fustra-harjoitteluni näkyi mittaustuloksissa. Erot oikean ja vasemman puolen välillä olivat vähäisiä. Ainoat yli 5 asteen puolierot olivat jalkojen alueella. Ja jalat ovatkin minun ongelmani. Vasemman jalan polvi vaurioitui tapaturmassa lähes 10 vuotta sitten ja se vaikuttaa mahdollisuuteeni treenata esimerkiksi kyykkyjä.
Olen kyllä vakavasti ajatellut mennä johonkin terapiaan tämän polviasian kanssa, sillä mulla on vasemman jalan käytössä selkeästi joku psyykkinen ongelma.
Olisitte nähneet minut keskiviikkona salilla, kun tehtiin yhden jalan kyykkyä täysin turvallisesti, niin että pidin tangosta kiinni ja Juho piti huolta kehon täysin oikeasta asennosta. Aloin itkeä täyttä päätä. Se tapahtuu lähes joka kerta, kun kyykkään vasemmalla jalalla. Minut valtaa jäätävä pelko, kauhu. Ensimmäinen sarja meni itkiessä ja aika surkeasti, toinen sarja oudosti kyynelittä yhtäkkiä se vain sujui. Aina ei kuitenkaan käy niin, vaan homma voi olla alusta loppuun silkkaa tuskaa – joku lukko siellä mun päässä on, jos on tietoa, kuinka sen saa pois, saa laittaa ideoita kommentteihin!
Tässä teen yhden jalan kyykkyä. Oikea jalka on juuri ja juuri ilmassa, kasvoissa näkyy pelko. Onneksi en itkenyt kun kuva otettiin!
Oikean olkapään sisäkierto jäi testissä nihkeäksi. Se on kuulemma tyypillistä hiiri- ja puhelinkädelle. Ärsyttävää. Olen paljon koneella myös turhaan.
Testissä näkyi myös yliliikkuvuutta, joka i ei suinkaan kertonut notkeudesta ja joustavuudesta, vaan lihasten puutteesta. No niin mahtavaa, ajattelin – lisää liikkuvuutta vaan selkärankaan ja vahvistavia harjoituksia yliliikkuville alueille. Kuulosti hyvältä! Tykkään lihasten kasvattamisesta.
Niinpä alkoivat sitten treenit pitkästä aikaa näytetunnilla. Se meni ihan ok ja olin jotenkin helpottunut siitä. En ikään kuin kuollut siihen.
Pyhä lupaus – keho kuntoon
Nyt on takana jo kaksi oikeaa, analyysin ja näytetunnin perusteella tehtyä, ohjelman mukaista tuntia. Ja voin sanoa, että ikinä ikinä ikinä enää en ole laiskana ja treenaamatta, jos ei ole aivan pakko. Niin karmeaa oli suoriutua liikkeistä, joista vain muutama sarjan viimeinen on aiemmin ollut tuskaa. Hikisenä vikisin kiroillen lattialla ja puskin treeniä menemään. Ja Juho seisoi vieressä ja muistutteli: pidä vatsa tiukkana, nosta koreammalle, nipistä viimeinenkin pisara, hengitäää! Tee hitaammin! Ja samalla hänen tuima etusormensa koettaa, että käytän todellakin oikeita lihaksia ja puristan kunnolla esimerkiksi ylävatsaa tai painan selkää lattiaan tiukasti tehdessäni jalan ojennuksia. Kun treenin viimeistä sarjaa tehtiin, vannoin (kovaan) ääneen, ettei näin pitkää taukoa todellakaan tule enää ikinä.
#teeryhtiliike #fustra (Juhon pää näkyy peilistä mun pään yläpuolella ihan kuin hän olisi joku hmmm jumalolento. No pomo hän näissä sessioissa kyllä on!)
Yksin homma ei toimi
On päivän selvää, etten olisi ikinä itsekseni treenannut yhtä tehokkaasti ja huolellisesti. Olisin luovuttanut kaikessa liian aikaisin. Lisäksi en olisi muistanut hengittää oikein, enkä olisi muistanut jokaista nyanssia, joka juuri tekee treenistä tehokkaan. Ja kun ohjaaja on tarkka, mikä kuuluu nimenomaan Fustran luonteeseen, saa treenistä kyllä todellakin kaiken irti, mutta turvallisesti. Miksi viettää tehoton tunti salilla, kun voi tehdä treenin kunnolla? Olin ihan poikki, mutta onnellinen. Ja mahtavaa on se, että pian huomaan, että edistyn. Se käy onneksi aika nopeasti.
Pizzaa kakkuja ja kevyttä elämää!
Sitten on vielä se syöminen. Maanantaina palasin kurinalaiseen Fustra-ruokavaliooni tavoitteenani pudottaa viisi kiloa. On aika haastavaa opetella syömään taas 3 tunnin välein. Säännöllinen ruokarytmi toimii mulla kuitenkin kaikkein parhaiten, ja etten unohtaisi ruokailla, puhelimeni kello pirisee kolmen tunnin välein. Jo nyt on parempi olo ja hyvä mieli siitä, etten syö asioita, jotka eivät tee mulle oikeasti hyvää, kuin sen pienen hetken, kun herkkupala on suussa.
Tämä on mun aamiainen – joka ikinen aamu se on tämä sama. Puuroa, raejuustoa, marjoja, jogurttia ja marjoja, näkkäri, kalkkunaa ja jotain vihanneksia sekä mustaa vahvaa kahvia. Ne jotka sanovat, etteivät pysty syömään aamupalaa, eivät tiedä mistä puhuvat! 😀
Arvonta ja alekoodi
Tämän homman nimi on siis ryhtiliike ja haastan sinut siihen mukaan. Aina kun teet jonkun treenin, minkä tahansa, laita siitä kuva Instagramiin ja tägää siihen #teeryhtiliike ja #fustra ja voit voittaa 5 x 60 minuutin yksilövalmennuspaketin, jonka arvo on 445 € . Arvonta suoritetaan 31.8.2020. Kilpailun säännöt voit tarkistaa täältä.
Toinen upea juttu on tämä: Saan tarjota sinulle 75 minuutin Fustra näytetunnin ja TE3 liikkuvuusanalyysin yhteishintaan 30 € kun niiden normaali yhteishinta on 84 €. Merkitset vain tähän lomakkeeseen koodiksi HANNA. Näytetunti ja Liikkuvuusanalyysi voidaan tehdä myös kotonasi.
Tee ryhtiliike, voit paremmin ja elämä maistuu hyvältä. Paremmalta kuin sohvalla maaten nautittu pizza, esimerkiksi!
Voi tätä mustikoiden määrää! Nyt niitä kannattaa syödä sellaisenaan joka päivä pilvin pimein, eikä ainoastaan pakastaa. Ja tietenkin täytyy tehdä piirakka, jos toinenkin. Keräsin tähän mun parhaat mustikkareseptit – viisi ihanaa herkkua joissa mustikat maistuvat.
Murotaikinapohjaisessa piirakassa on aavistus kinuskin aromia, joka tulee ruskistetusta voista. Mustikkakakun taikinaan olen raastanut mantelimassaa ja gluteenittomassa mustikkakakussa maistuu mustikan kaverina sitruuna.
Aamiaisella voi mustikoista nauttia vuohenjuuston kanssa paahtoleivällä ja lounaaksi tai iltapalaksi uuniin laitetaan mustikkapannari.
Muropohjainen mustikkapiirakka
100 g sulatettua ja ruskistettua voita (margariini ei käy) 3 dl vehnäjauhoja 1 dl sokeria 1tl leivinjauhetta 1 kananmuna n. 6 dl mustikoita (1 rkl perunajauhoja) 2 rkl sokeria
Tee ensin ruskistettu voi. Kuumenna voita kattilassa keskilämmöllä ja pyöräyttele kattilaa lempeästi voin sulaessa ja vaahdotessa. Ole varovainen, ettet polta voita, se tapahtuu yhtäkkiä, joten pidä katse kattilassa herkeämättä. Kun voi on kullan ruskeaa ja siitä erottuu pähkinäinen tuoksu, se on valmista. Kaada ruskistettu voi – beurre noisette – kulhoon jäähtymään ja jätä kattilan pohjalle kertyneet muruset kattilaan.
Sekoita sitten keskenään vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe. Lisää jauhoseokseen ruskistettu voi ja muodosta murumainen taikina nopeasti sekoittaen. Ota desilitra taikinaa erikseen ja lisää jäljelle jääneeseen taikinaan kananmuna. Sekoita ja taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Lisää pinnalle mustikat. (Jos mustikat ovat kovin vetisiä, sekoita niihin 1 rkl perunajauhoja) Lisää erikseen otettuun muruseokseen pari ruokalusikallista sokeria ja ripottele mustikoiden päälle. Paista n. 30 min 200° uunissa. Tämä ei tarvitse lisukkeeksi jäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljakastiketta. Ne voi popsia erikseen!
Mustikkakakku jossa maistuu manteli ja helppo vaniljavaahto
Vuoraa irtopohjainen 24 cm halkaisijaltaan oleva vuoka leivinpaperilla tai voitele ja korppujauohta se. Sulata voi ja raasta mantelimassa karkeaksi raasteeksi. Vatkaa kanamunat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu voi ja mantelimassaraaste taikinaan. Lisää lopuksi varovasti ja mahdollisimman vähän sekoittaen joukkoon mustikat. Kaada taikina vuokaa ja paista uunin keskiosassa n. 30 minuuttia. Kakku saa jäädä hiukan tahmeaksi keskeltä. Jäähdytä kakku ja laita se jääkaappiin. Tarjoa kylmänä vaniljavaahdon kanssa.
Vatkaa keltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi ja yhdistä sitten molemmat. Tarjoa kylmänä.
Sitruunanraikas mustikkakakku mantelijauhoista
(gluteeniton, vegaaninen)
Tämä kakku on gluteeniton ja maidoton, se maistuu sitruunalle, mantelille, mustikoille ja hunajalle ja kun sitä syö ritisevät unikonsiemenet ihanasti suussa. Kakku on mehukas ja herkullinen ja säilyy hyvin jääkaapissa. Siihen kuuluu turkkilaisesta tai kreikkalaisesta jugurtista tehty herkullinen kuorrutus, mutta minä tarjoan kuorrutuksen mielelläni erikseen, jos on pienikin epäilys, että kakkua ei syödä kerralla loppuun.
– Saat kakusta vegaanisen jos vaihdat kananmunat 3 ruokalusikalliseen chiansiemeniä ja sekoitat ne 9 ruokalusikalliseen vettä. Anna chiansiementen turvota 15 minuttia. Vaihda hunaja vaahterasiirappiin.
400 g mantelijauhoja 3 rkl unikonsiemeniä 1 tl leivinjauhetta ½ tl soodaa ½ tl suolaa
3 kananmunaa (3 rkl chiansiemeniä ja 9 rkl vettä) 250 g mustikoita (tuoreita tai pakastettuja metsä- tai pensasmustikoita)
Kuorrutus
3 dl turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia
½ sitruunan mehu 2 rkl hunajaa (vaahterasiirappia) 1 tl vaniljaa
tuoreita mustikoita
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa 20 cm halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka leivinpaperilla. Sekoita ensin yhteen kaikki kuivat aineet ja laita sivuun odottamaan. Lämmitä öljy varovasti kattilassa ota pois liedeltä ja lisää joukkoon hunaja. Sekoita kunnes hunaja sulaa öljyn joukkoon. Pese ja kuivaa sitruunat ja raasta öljyn joukkoon niiden keltainen kuori. Purista mehu kolmesta sitruunan puolikkaasta (säästä yksi puolikas kuorrutukseen). Lisää öljyseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki haarukalla. Lisää munaseos taikinaan. Lisää viimeiseksi joukkoon mustikat varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 40-50 minuuttia kunnes kakku on kypsä. Anna kakun olla vuoassa puoli tuntia ja ota vasta sitten pois. Anna jäähtyä kokonaan ennen tarjoilua.
Kuorrutus Valuta jugurttia puolisen tuntia puhtaalla pyyhkeellä vuoratussa siivilässä. Lisää joukkoon juoksevaa hunajaa (tai lämmitä hunajaa, kunnes se on juoksevaa) sekä puolikkaan sitruunan mehu ja maun mukaan käyttämääsi vaniljaa.
Vatkaa vuohenjuusto, kerma ja suola sähkövatkaimella sileäksi, kuohkeaksi tahnaksi.
Kaada mustikat kulhoon ja lisää joukkoon sitruunankuori ja –mehu, riivityt timjaminlehdet ja mausta makusi mukaan hyvällä balsamicolla.
Voitele patongin palat molemmin puolin voilla tai öljyllä. Paahda leipiä 200 uunissa ritilän päällä kunnes ne saavat hiukan väriä. Hiero leipien pinnat puolitetulla valkosipulinkynnellä.
Laita jokaiselle leivälle reilusti vuohenjuustolevitettä ja mustikoita. Nam
Mustikkapannari – melkein kuin piirakka
Mainio herkku, joka valmistuu vaivattomasti ja on melkein kuin piiras.
Sulata voi. Sekoita keskenään kanamunat, kerma ja maito. Lisää kuivat aineet nesteeseen ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Anna taikinan turvota hetki. Voitele sillä aikaa rautainen paistinpannu tai muu uunivuoka huolellisesti. Kaada pannukakkutaikina pannuun ja lisää sitten päälle mustikat. Paista pannukakkua noin 30 minuuttia uunin keskitasolla.
Kuressaare, Saarenmaan ainoa kaupunki, on tavallaan toinen kotikaupunkini. Meidän kesäasuntomme on vain vartin ajomatkan päässä sieltä ja käymme kaupungissa melkein päivittäin mökillä ollessamme. Tänä kesänä Saarenmaalla on ollut erityisen ihanaa olla, koska koronan takia muualle matkustaminen ei ole yhtään kiinnostanut.
Saarenmaata korona paiskasi rajusti, kun milanolainen lentopallojoukkue vei viruksen saarelle ja naistenpäivän juhlinta sekä samppanja karnevaali piti huolta sen levittämisestä. Saari suljettiin ja massiiviset rajoitukset tekivät tehtävänsä. Huhtikuun jälkeen ei saarella ole ollut ainoatakaan sairastunutta. Saarenmaa on siis siinä mielessä turvallinen matkakohde.
Me palasimme vastikään sieltä pikkuisen pidemmältä lomalta. Lähdimme lomallemme innostuneina. Voisin viettää Saarenmaalla koko kesän. Se on hauska paikka, koska se tuntuu yhtä aikaa kotimaalta ja ulkomaalta. Matkanteossa oli otettava huomioon korona. Omalla autolla matkustaminen on turvallista ja kun ajaa auton M/S Finalndian autokannelle ja tekee merimatkan hytissä, on hyvin suojassa. Mutta tällä kertaa halusimme myös syödä laivalla Eckerön kuuluisan aamiaisen.
Buffetravintolassa oli rauhallista ja pöydissä istui vain samaan seurueeseen kuuluvia ihmisiä.
Kannella on ihanaa istua lämpimänä päivänä.
Aamiaisbuffet on runsas ja aamu on ihanaa viettää kiireettömästi hyvästä ruuasta ja kimmeltävästä merimaisemasta nauttien. Eckeröllä on varustauduttu hyvin. Käsidesiä on joka paikassa, lattioissa on tarrat muistuttamassa turvaväleistä ja ravintolassa istutaan väljästi. Koska ilma oli suloisen lämmin, viihdyimme myös kannella auringossa, lempeässä tuulessa. Kotimaisella laivalla oli ilo matkustaa lomalle.
Muista, että HANNAS koodilla saat alennusta laivalipuista. Ohjeet on blogin lopussa
Tallinnasta ajaa Virtsun satamaan n. 1 h 45 min, josta matka jatkuu lautalla Muhun saarelle Kuivastun satamaan ja sieltä edelleen pitkää kaunista maasiltaa pitkin Saarenmaalle. Pieni lauttamatka kaestaa vain 25 minuuttia ja viisas ostaa lauttaliput etukäteen netistä.
Eckerön M/S Finlandia seilaa Suomen lipun alla.
Koko Saarenmaan tärkein nähtävyys
Saarenmaan tärkein nähtävyys on Kuresaaressa sijaitseva Piispanlinna, jossa on jo vuonna 1865 perustettu Saarenmaan museo. Linna seisoo omalla saarellaan, vallihaudan ympäröimänä ja näkyy oikeastaan kaikkialle kaupunkiin. Piispanlinnassa ja sen ympärillä on tekemistä kaikenikäisille lomanviettäjille. Ja jos olisin Saarella vain yhden päivän, viettäisin sen ilman muuta Piispanlinnassa, uimarannalla ja vallihaudan reunalla olevassa ravintolassa.
Piispanlinna on majesteetillinen näky iltahämärässä!
Linnalle johtaa kolme siltaa ja sen alueella saa kulkea vapaasti, sinne ei ole pääsymaksua. Linnan pihalla ja vallihaudoilla on tilaa kirmailla ja nauttia tunnelmasta, jota on alettu luoda jo 1300-luvun alkupuolella. Linnaa suojelevat maamuurit joita pitkin voi kävellä koko linnasaaren ympäri, maisemat ovat kauniit ja koko alueesta saa hyvän käsityksen siellä kulkiessa. Maamuuri on leveä ja siinä on hellpoa kulkea, mutta mitään aitoja sinne ei ole viritetty, joten lapsista on tärkeää pitää tarkasti huolta.
Tuulimylly (vironkielellä veski) on Altian lahja 100 vuotiaalle Virolle vuonna 2018
Tuulimyllyn sisään voi mennä ihmettelemään kuinka myllyä on käytetty. Upea puinen koneisto on näkemisen arvoinen.
Linnaa on puolustettu jousipyssyillä, kuumalla tervalla ja kivillä.
Kun laskeutuu maavallilta alas linnan pihalle, voi harjoitella jousipyssyllä ammuntaa. Maavallin sisällä on muutamia kauppoja, sekä sepän paja.
Alueella saa liikkua vapaasti ja nauttia koko vastikään entisöidystä alueesta mutta itse linna- ja museovisiittiä varten on ostettava pääsylippu. (Aikuiset 8 €, perhelippu 20 €, alle 8 vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi.)
Linnan saleissa on kiinnostavaa kaikenikäisten vaeltaa. Kun kiipeää ylös yhteen linnan torneista, löytää kahvilan, jossa voi hengähtää hetken upeita maisemia ihaillen. Myös ulkomuurien päällä olevalle puolustuskäytävälle pääsee kulkemaan ja vaikka se on korkealla niin muurin reuna on sen verran korkea, ettei korkeanpaikankammoistakaan hirvitä.
Historiallinen museo esittelee perusnäyttelyllään Saarenmaan värikästä historiaa. Minuun suurimman vaikutuksen tekee Neuvostoliiton aika, jolloin saari oli suljettu ja sinne pääsy oli luvanvaraista. Eikä ihme, sillä suljetusta maailmasta moni halusi paeta ja meri kutsui montaa yrittämään. Museossa on mm. kopio pienen pienestä soutuveneestä, jolla kolme miestä souti vuonna 1944 Ruotsiin Fårön saarelle. Kyllä on paatti ollut kuin lastu laineilla ja kova halu on ollut päästä pois. Muutaman kuukauden kuluttua yksi miehistä palasi moottoriveneellä Saarenmaalle noutamaan koko perheensä, kolme lasta, kaksi mummoa ja vaimonsa myös Ruotsiin.
Tällaisella veneellä kolme miestä soutivat Saarenmaalta Ruotsiin. Veneen he myivät perillä ruotsalaiselle kalastajalle 10 kruunun hintaan.
Saarenmaalaisen kaupan historiaa.
Kartanoelämää
Museon näyttely on laaja ja koskettava ja sen tutkimisessa vierähtää helposti pitkä tovi. Linnan paksujen seinien suojissa on helpottavan viileää kuumana päivänä ja tietenkin sadesäällä linnan tutkiminen on aivan huippua.
Linnan ympäristön ravintolat ja uimaranta
Vallihaudan toisella puolella on Kuresaaren upea pitkä ja matala hiekkaranta palveluineen. Rantapaikan voi valita joko hiekalta tai nurmelta ja vaatteiden vaihtoa varten rannalla on pukukopit ja virvokkeita voi ostaa kahvilasta. Matala vesi on yleensä suloisen lämmintä. Kahvilan ääreltä pääsee uimaan suoraan myös syvään veteen, jos kahlaaminen ei kiinnosta. Lapsille rannalla on kaikki mahdolliset vempaimet ja liukumäet eikä suurella rannalla koskaan tarvitse istua vieri vieressä.
Pitkä luonnonhiekkaranta muodostaa turvallisen uimapaikan.
Vallihaudan äärellä on kaksi ravintolaa. Kuursaal on 131 vuotias kaunis puurakennus, jossa on ravintola Ku-kuu. Ku-kuu on kalaravintola, jonka annokset on rankattu korkealle ja ravintola on kuulunut 50 Viron parhaan ravintolan joukkoon. Sisustus on klassinen ja suurelta terassilta voi ihailla Piispanlinnaa ja sen vallihaudassa soutelevia turisteja, joista jotkut osaavat soutaa ja jotkut eivät, mikä tietenkin on omalta osaltaan varsin viihdyttävää. Veneitä saa vuokrata rannalta. Ku-kuun ruoka on erinomaista, mutta kala-annoksissa on ruodot ja suomutkin tallella, mihin on syytä varautua.
Kuursaal ja ravintola Ku-Kuun terassi Piispanlinnalta kuvattuna. Kuursaalissa on myös muutama hotellihuone.
Ku-Kuu ravintolan sali on valoisa ja kaunis.
Ku-Kuun siikatartar oli huippuhyvä. (Siinä ei ollut ruotoja!) Toisella lautasella on ohuita kuivia leipiä ja juuressipsejä, ne kuuluivat punajuurihummuksen kanssa nautittaviksi.
Vaikka Ku-kuu onkin kalaravintola, on sen listalla aivan kaikkea. mm herkullista pastaa.
Jälkirokakakun voi valita vitriinistä. Valikoimiin kuuluu myös erikoisruokavalioihin soveltuvia vaihtoehtoja – raakakakkuja ja gluteenittomia kakkuja.
John Bull Pub on pienessä puutalossa niin ikään vallihaudan reunalla. Se on ensimmäinen ravintola, jossa aikanaan 15 vuotta sitten aina kävimme syömässä. Se on edelleen kelpopaikka. Edullinen ravintola, joka tarjoaa aivan mainiota perusruokaa ja mahtavia räiskäleitä hillon ja jäätelön kera.
John Bull Pub on viehättävässä puurakennuksessa vallihaudan reunalla. Ja Virossa, kuten Suomessakin sataa usein ja yllättäen, siksi ravintoloiden aurinkovarjot ovat myös sateensuojia.
John Bull Pubin kanafileannos. Hyvää oli!
Aivan linnan kupeessa on viehättävä pieni perhehotelli Ekesparre, jonka kaikki huoneet ovat erilaisia ja jonka pöytiin tarjoiltavaa aamiaista on kehuttu. Talo on kaunis kuin koru ja sieltä saa vuokrata myös polkupyörän, joka onkin supernäppärä kulkuväline Kuresaaressa. Sijainti on tietenkin mainio, kun Kuresaaren pieneen keskustaan on vain kivenheitto.
Ekesparre on heti vallihaudan toisella puolella.
Kotimatka
Kotimatkala meillä on tiettyjä traditioita. Ensinnäkin on aivan pakko ostaa kotiin itselle ja monille ystäville tuomisina Muhunlimppua, jota myydään uunituoreena Muhulla, Liivan kylässä. Siellä on myös matkamuisto/käsityöliike, jonka tuotteet ovat äärimmäisen kauniita ja korkealuokkaisia, sieltä mukaan tarttuu joka kerran jotakin. Viimeksi jälleen koreja ja kudonnaisia. Mutta eniten siellä ihailen kansallispukuja ja niiden hengessä tehtyjä asuja.
Kun lopulta ajamme autolla taas kotoisasti M/S Finlandin autokannelle ja kiipeämme hyttiin, on katse jo kohti uusia seikkailuja ja koska matkanteko on tehnyt nälkäiseksi menimme vielä syömään illallisen laivan buffaan, jossa elokuun 18. päivään saakka on tarjolla herkullinen Saaristolaismenu. Eckeröllä satsataan lähiruokaan ja käytännössä kaikki laivan ruoka tehdään itse laivalla. Ja sen huomaa kyllä maussa! Jälleen korona oli tarkoin huomioitu ja tuntui turvalliselta nauttia herkullisesta kotimatkasta.
Saaristolaispöydän kalaherkkujen äärellä!
Voit lukea lisää Saarenmaan matkavinkkejä näistä linkeistä:
Miniristeily tai Päivä Tallinnassa -risteily -20 % päivän hinnasta tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 28.2.2021 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaukset eckeroline.fi
Psykoterapia on monessa tilanteessa hyväksi avuksi elämässä. Ainakin silloin kun psykoterapeutti toimii terapeuttina – eikä asiakas.
Luin Iltalehdestä jutun, jossa toimittaja Emmi Oksanen oli kertonut terapeutille lopettavansa terapian, koska oli jo ensimmäisellä kerralla saanut avun ongelmaansa. Hän odotti ymmärrettävästi terapeutin ilahtuvan menestyksestä, mutta toisin kävi. Asiat kääntyivät päälaelleen ja asiasta kehkeytyi kiista. Toimittaja sai selittää juurta jaksain, kuinka asiat olivat selkiytyneet hänen päässään ja kaikki oli nyt hyvällä mallilla. Sen sijaan, että psykoterapeutti olisi ollut iloinen, tämä suositteli asiakkaalleen sitoutumista kolmen vuoden ryhmäterapiaan.
Juttua lukiessani, muistin itselleni vuosia sitten sattuneen tapauksen, joka on vähintään yhtä hämmästyttävä ja hämmentävä, kuin Emmi Oksasen tapaus.
Minulla on matala kynnys käyttää kaikenlaisia apuja kaikissa tilanteissa. Jos koen jonkun asian hankalaksi, hankin apua.
Olen aikanani sairastanut masennuksen ja kävin silloin psykiatrin vastaanotolla pitkähkön tovin. Muistaakseni hän todella oli psykiatri, loistava nainen, jonka nimeä en valitettavasti muista. Hän oli myös verraton humoristi. Sain häneltä eväitä koko loppuelämäkseni ja tiedon siitä mitä tulee tehdä, kun on se fiilis, että ei kai masennus taas nosta päätään. Neuvot ovat toimineet ja pärjään mainiosti itse kutakin välillä riepovissa päänmyrskyissä. Ja niin kauan kuin kontit toimivat niin hyvä niin. Masennus on karmeaa. Surullista, yksinäistä helvettiähän se on. Onneksi selvisin kohtuullisen vähällä siitä. Mutta jotenkin olen rakennettu niin, että se ominaisuus ja herkkyys minussa on. En kestä kaamostakaan mitenkään hyvin, edes kohtalaisesti ja lasken sen kuuluvaksi osaan tätä ominaisuuttani masentua, vaikka kysymys onkin valon puutteesta.
Aina ei kuitenkaan ole kyse masennuksesta tai sairaudesta, kun päässä junnaa ja mieltä askarruttaa. Joskus on tilanteita joihin kaipaa portin avaajaa. Kun tuntuu ettei jonkun asian kanssa pääse eteenpäin. Joskus joku asia voi ottaa aivan sairaasti kaaliin ja jotenkin on se fiilis, ettei viitsi rassata kavereita asian kanssa tai kehtaa ja on helpompaa puhua ventovieraalle. Tai on muu solmu, jota ei itse saa avatuksi. Myös vaihdevuodet voivat aiheuttaa alakuloa, siitä olen kirjoittanut täällä.
No siis, joskus 15 vuotta sitten oli tämänkaltainen tilanne. En päässyt asiani kanssa eteenpäin, vaikka kuinka mietin. Ystäväni sisko on psykoterapeutti ja kysyin häneltä suositusta, kenen puoleen voisin kääntyä. (Hän ei voinut ottaa minua asiakkaakseen, koska olimme tutut) Sain muutamia nimiä ja niin päädyin vastaanotolle murheeni kera. Ensimmäinen käynti sujui aivan mallikkaasti. Sain mukaan jotain tutkittavia papereita, joissa oli myös kysymyksiä, joita oli sitten tarkoitus seuraavalla kerralla käydä läpi.
Seuraava kerta olikin sitten aivan legendaarinen fiasko.
Saavuin paikalle, istuin alas ja psykoterapeutti alkoi puhua. Aihe oli terapiaistuntoon yllättävä. Hänen aiheensa oli valkoiset sohvat. —-
Hän alkoi puhua minulle valkoisista sohvista!!! Tein tuolloin t.i.l.a. –ohjelmaa ja tämä psykoterapeutti alkoi puhua minulle valkoisista sohvista! Sekä siitä millinen hänen kotinsa sisustus oli. Ja siitä kuinka hän oli aiemmin asunut Englannissa, Lontoossa ja hänellä ja hänen erittäin rikkaalla miehellään, jolla oli joku kreivin arvo, oli ollut valtava koti, jossa oli siis kaikki, aivan kaikki ollut valkoista ja valtavan hienoa ja upeaa. Nyt häntä kuitenkin ehkä hiukan hävetti tämä nykyinen kotinsa ja hänellä ei ollut valkoisia sohvia, mutta hänellä kyllä oli koira.
No ymmärrätte sen, että annoin hänen toki sanoa muutaman sanan valkoisista sohvista, vaikka ne eivät millään tavalla edes sivunneet asiaa, jonka johdosta olin vastaanotolla. Tovin kuluttua, koetin kuitenkin palauttaa asian raiteilleen ja siirtyä puhumaan ongelmastani. Ei toivottua vaikutusta. Pysyimme edelleen valkoisessa maailmassa ja sen problematiikassa. Ja siis, hän ei kysynyt minulta mitään, vaan puhui taukoamatta. Koetin vielä kahteen kertaan päästä oikeaan aiheeseen, mutta yritys oli tuomittu mahdottomaksi. Lopulta päätin katsoa mitä tapahtuu, jos en sano enää sanaakaan. Voitteko kuvitella – hän puhui yksin omista asunnoistaan YHDEN KOKONAISEN TUNNIN AJAN. Se oli suorastaan hurmiollista. Häikäisevää hulluutta.
Tunnin kuluttua poistuin, enkä tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Tilanne oli absurdi.
Kuva T.i.l.a. -ohjelman ajoilta
En tietenkään enää koskaan palannut tällaiseen sisustusterpiaistuntoon. Soitin hänen vastaajaansa ja peruutin seuraavat ajat. Jäin kiinnostuksella odottamaan laittaako hän laskun. Ja laittoihan se peijakas sen! Ja niin tein että maksoin sen. En halunnut ajatellakaan mikä rumba valituksesta olisi voinut syntyä. Ei ollut kiinnostanut kokeilla. Halusin eroon koko tapauksesta. Unohtaa sen tyystin. Ja unohdinkin, en ole muistanut tätä merkillistä tuntia elämässäni sen koomin. Nyt se nousi mieleeni, kun luin Iltalehden jutun. Kerroin tapauksen kyllä aikanaan ystäväni siskolle tavatessamme ja hän aivan oikeasti kalpeni. Hän sanoi, että hänen on tehtävä asiasta ilmoitus. Tekikö hän sen, sitä en tiedä.
Minun terapeuttini oli ihan oikea psykoterapeutti, silti kävi näin. Ihmisten mieliä ja asioita terapoivat monenlaiset yrittäjät, jotka ovat saaneet monen tasoista koulutusta. Usein joku, joka on itse ollut vaikeuksissa ja saanut avun, saattaa löytää uuden ammatin toisten auttamisesta. Mutta itseään terapeutti ei saa asiakkaansa kautta hoitaa. On syytä olla tarkkana ja jos hoito vaikuttaa mitenkään epäilyttävältä, se on syytä lopettaa, vaikka terapeutti sanoisi mitä. Se voi olla vaikeaa, koska sairaana ja herkkänä, ihminen on heikko. On tärkeää muistaa, että aikuisena saa itse päättää asioistaan, joskus sitä tekee ihan vaan kohteliaisuudesta hassuja juttuja.
Paluu peurojen ruokavarastolle, jossa itsekin voi päätyä ateriaksi
Kaksi viikkoa Saarenmaalla on takana ja taas nautin kesästä keskellä omaa puutarhaa Espoossa. Paikassa, jossa punkki puri. Metkaa. Borrelioosista parantuminen on silti käynyt nopeasti, luulen.
Meidän piha tursuaa runsauttaan ja on myös peurojen ruokavarastona tunnettu, olen huomannut. Ja jos minulta kysytään (kukaan ei ole kysynyt, mutta vastaan silti) punkkeja levittävää peurakantaa näillä huudeilla saisi supistaa ihan reilusti. Suomen maapinta-alasta 75% on metsää, peurat voisivat mieluusti elellä metsissä ja nauttia siellä elämästään. Ymmärrän tietenkin, että perennapankkieni sato on mehukkaampaa kuin ehkä se mikä metsistä löytyy, mutta myös lähes 7000 peurakolaria vuodessa on kyllä raju luku. Ja se mitä varhaisvaiheessa huomaamaton borrelioosi saa aikaan ihmisissä, on jäätävää. Lymen taudin hoito Suomessa on lapsenkengissä. Oireita ei tunnisteta, hoidoksi määrätään mm. masennuslääkkeitä ja sairautta saatetaan usein väittää luulotaudiksi. Tämä käy ilmi myös siitä valtavasta palautteen vyörystä, jota olen saanut eri kanavia pitkin edellisen kirjoitukseni jälkeen. Moni kirjoituksista alkoi sanoilla: olet onnekas, kun sait lääkkeet heti. Tunnen suurta sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan, jotka itse tietävät sairastavansa borrelioosia, mutta eivät saa apua sairauteensa.
Saarenmaa
On hyvä ymmärtää se, että lääkärit ovat ihmisiä ja harjoittavat vain yhtä ammattia, mutta kuten jokaisessa ammatissa, jotkut ovat parempia ja hallitsevat asiansa paremmin, kuin toiset. Lääkärit myös keskittyvät eri alueisiin. Kaikki eivät osaa kaikkea yhtä hyvin. Jos on mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluja, kannattaa katsoa mitä netti kertoo eri lääkäreistä ja kysyä suosituksia.
Etsin taannoin hyvää erikoisalaan erikoitsunutta lääkäriä ja googletin kaikki ne lääkärit, joilla oli minulle sopivana ajankohtana vapaita aikoja. Lopputulos oli kiinnostava. Yhdestä alan lääkäristä oli huomattava määrä kommentteja tämän äärimmäisen tylystä käytöksestä ja kovakouraisuudesta. Netissä on toki oltava tarkkana, eikä kaikkea pidä uskoa, medianlukutaitoa kannattaa kehittää. Mutta jos useilla eri foorumeilla on samantapaista kerrontaa, ja kertojana on selvästi eri henkilöt, on siinä jotain perää oltava.
Mutta olen siis onnekas, kun huomasin punkin pureman ajoissa ja sain lääkekuurin. Epäonnea sen sijaan oli tietenkin siinä, että tautia kantava pääsi minuun käsiksi – ja vieläpä toistamiseen.
Oireet ovat olleet samat kuin vuosi sitten. Olen ollut väsynyt ja nukahdellut päivällä, mikä on minulle varsin vierasta, olen palellut helteessä kuumeillessani ja niveliä on kolottanut. Kaikilla näitä oireita ole, eivätkä ne minullakaan ole olleet niin kovia, että olisi pitänyt jäädä vuoteeseen. Mutta energiaa ei ole ollut kuten normaalisti. Nyt tuntuu siltä, että lääkekuuri on tehonnut ja muutenkin on hyvät fiilikset tästä kesästä. Pitkä rauhallinen kevät oli kuin alkusoitto kesälle. Olen laiskotellut. Vähän pelottaa, ettei siitä vaan ole tullut tapa ja toinen luonto!
Muistutan vielä, että punkkirokote kannattaa ottaa, mutta se ei suojaa borrelioosilta, vaan puutiaisaivokuumeelta, joka lukemani mukaan on hirveä sairaus. Lisää borriloosista voit lukea mm. täältä.
Jälleen borrelioosissa! Tuntuu aivan uskomattomattomalta, että kuten viime kesänä, myös tänä kesänä sairastuin borrelioosiin. Onni on se, että huomasin sen heti ja sain lääkkeet. Epäonni taas siinä, että sain lääkkeestä hyvin ikävän yliherkkyysreaktion.
Nyt borrelioosia kantava punkki sai saaliikseen minut Espoossa. Ei siis missään saaristossa, ei metsässä tai niittyvaelluksella, vaan meidän omassa puutarhassa.
Kävi täsmälleen samoin, kuin viime kesänä. Kiinnitin huomiota käsivarressa jatkuvasti kutiavaan punaiseen pieneen paiseeseen, kuin hyttysen puremaan. Ainoa ero oli se, että hyttysen purema ei kutise koko ajan. Tämä kutisi ja kun se kolme päivää oli kutissut, pienen paiseen ympärille levisi reilun viiden sentin kokoinen punainen alue.
Fiilis oli kyllä melkoinen. Voiko olla mahdollista, että saan sen taas! Lähes tarkalleen vuosi sitten minulle kävi sama juttu. Silloin borreliabakteeria kantava punkki iski kärsänsä minuun Saarenmaalla. Viime kesänä purema oli vasemmassa käsivarressa ja nyt lähes samassa kohdassa oikeassa kädessäni.
Sain hoidoksi kymmenen päivän kuurin Doximyciniä, ja lääkäri kehotti välttämään aurinkoa. Suojasin itseni aurinkovoiteella, jonka suojakerroin oli 30 ja peittävillä vaatteilla, päässäni keikkui aurinkohattu. Kolmen päivän käytön jälkeen ihoni räjähti. Tunne oli metka.
Lähdin aamulla perinteiselle lenkilleni, kun ensin käsissäni oli tunne, että veren sijaan niissä virtaisi jäävettä. Pieni ohuita jäävirtauksia kulki pitkin kädenselkää ja kämmeniä. Pikkuhiljaa käteni iho turposi, muuttui punaiseksi ja araksi kaikenlaiselle lämmölle. Iho kihelmöi ja jos sitä kosketti, siihen sattui. Tunne on sanoinkuvaamattoman epämiellyttävä. Käsi käyttää johonkin koko ajan. Sen lisäksi kärsin borrelioosin oireista. Minua väsyttää, iho menee yhtäkkiä kananlihalle, en palele, mutta on tila jota voi kuvata sanalla ihokylmä. Yhtäkkiä onkin kuuma ja iho tuntuu polttavalta ja olo kuumeiselta. Ehkä minulla onkin kuumetta, en tiedä. Myös sydän hakkaa välillä vimmatusti.
Päivänselvää oli, että lääke on vaihdettava. Käytin Pihlajalinnan sovellusta ja selitin ongelman puhelimen chatissa lääkärille, joka vaihtoi Doximycinin Amorioniin. Nyt olen vuorokauden ollut ilman Doximyciniä ja odotan, että sen vaikuttavat aineet häviävät kehostani. Kädet ovat edelleen niin arat, että on vaikeaa koskea mihinkään. Iho käsissä kasvoissa ja rintakehällä on turvoksissa ja kireän tuntuinen, kuiva ja ryppyinen. (No ryppyisyys naurattaisi, jos ei itkettäisi, sillä iho on todella kipeä ja pahan tuntuinen)
Miksi kerron tämän kaiken?
Koska hoitamaton borrelioosi on erittäin vakava sairaus ja aiheuttaa paljon erilaisia oireita, jotka on myöhemmin vaikeaa tunnistaa borrelioosin aiheuttamiksi ja siksi niitä on myös vaikeaa hoitaa oikein.
Milloin voin epäillä borrelioosia?
Borrelioosin oireet alkavat 3-30 päivää punkin puremasta. Tyypillisin oire on punoittava kehämäinen, yli 5 cm halkaisijaltaan oleva ihottuma, joka hiljalleen leviää. Voi olla myös vilustumisen kaltaisia oireita, väsymystä ja lihaskipuja.
Rokotus
Borrelioosia vastaan ei voi rokottautua. Sen sijaan harvinaisempaan puutiaisaivotulehdukseen on olemassa rokote. Borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta ei pidä sekoittaa toisiinsa.
Punkki on minikokoinen
Puutianen on pieni. Kaksivuotiaat punkit, joita kutsutaan nymfeiksi, ovat vain 1-4 mm läpimitaltaan. Suurin osa ihmisten borrelioositartunnoista on peräisin juuri nymfeiltä.
Punkit näyttävät kuvissa usein pulleilta palleroilta, jotka olisi helppoa huomata iholla. Mutta näin ei ole. Kun punkki on vasta porautunut ihoon, siitä näkyy vain nuppineulan päätä pienempi musta piste. Muutenkin vain millimetrin kokoinen nymfi on vaikeaa huomata.
Voiko punkki purra huomaamatta?
Minä en ole nähnyt punkkia ihollani kummallakaan kerralla, kun olen saanut borrelioosin. Vain puremakohdan ihomuutos on kavaltanut pureman.
Koska täytyy tehdä punkkitarkastus?
Tee punkkitarkastus joka kerran, kun olet liikkunut luonnossa tai puutarhassa, jos olet mökillä, tee se joka ilta. Parasta on, jos joku voi auttaa tarkistuksen teossa. Ihoa on hyvä tarkkailla myöhemminkin, purema ei aina kutise, joten esimerkiksi selässä oleva purema ei näy itselle helposti. Itämisaika punkin puremasta ensioireisiin on 3–30 vuorokautta.
Missä on punkkivaara?
Borrelioosia levittäviä punkkeja on levinnyt koko Suomeen aivan Pohjois-Suomea lukuun ottamatta. Niitä siis ei ole ainoastaan saaristossa, kuten usein sanotaan. Punkki viihtyy parhaiten kosteilla ja metsäisillä alueilla, joissa on tiheä aluskasvillisuus. Luonnossa punkkeja levittävät mm. peurat ja kotieläimet voivat kantaa niitä turkissaan sisään kotiin.
Terveisiä Saarenmaalta! Täällä ollaan, ilman suunnitelmia, ilman pakkoa tehdä mitään. Ainoa asia mikä ärsyttää, on sisällä sekopäisenä pörräävä kärpänen, jota systemaattisesti epäonnistuen koetan häätää ulos.
Saunan lämminvesivaraaja on hajonnut, mutta ei se mitään, mökissä on oma, ja pesu onnistuu kylppärissäkin. Tiistaina saadaan saunakin kuntoon.
Mun mökkitapoihin on aina kuulunut aamulenkki. Se on tavallaan äärimmäisen tylsä, koska Saarenmaa on litteä kuin pannukakku, eikä täällä ole ainuttakaan mäkeä. Mutkiakin on reitinvarrella vain muutama, niiden sijaan on pari todella pitkää suoraa. Reitin maastollisen tylsyyden korvaavat havainnot reitin varrelta, joita olen alusta asti (vuodesta 2005) kutsunut lahjoiksi. Ja niitä riittää.
Saarenmaan luonto on kaunis maalaismaisema, tienvarsipelloilla, heinien ja viljan lomassa hehkuvat loistavan punaiset unikot. Näkyä on mahdotonta saada valokuvaan, eikä sitä saa helposti vangittua elävään kuvaankaan. Keltaisen korsien välissä vilkkuvat unikot ovat luonnon lahja ohikulkijalle, joka ymmärtää näystä nauttia. Salainen aarre. Unikkopellot, jotka lepattavat pelkkiä silkkisiä unikkoja, kuin perhosen siipiä, voi kuvata ja kuvataankin väsymättä. Ne ovat kauneimmillaan vastavalossa, ilta-auringossa.
Aamuisin kurjet vaeltava pelloilla ja niiden huuto kuuluu kauas. Eilen niitä nuokkui pellolla kahdeksan ja odotin että olisi käynyt tuuri ja ne olisivat lähteneet lentoon, mutta se tapahtui vasta myöhemmin kävellessäni kapeaa metsätietä pitkin. Kasvusto on tiellä niin tiheää, että muodostaa vihreän tunnelin, jonka lehvien lävitse taivas vain pilkottaa. Niinpä en nähnyt lentävistä kurjista kuin vilauksen, sen sijaan kuulin niiden torvien soiton, kun ne vaihtoivat paikkaa pellolta toiselle.
Matkan varrella tapaan myös lampaita ja joskus ihania otsatukkalehmiä, hevosia ja silloin tällöin yläpuolellani kaartelee lähellä pesivä valtava merikotka. Kauriita ja kettuja juoksentelee säikkyinä tien yli ja hitaampaa kulkua edustavat golfpallon kokoista kotiloa selässään kantavat etanat.
Lampaat nukkuivat aamulla vielä puun suojassa.
Ei siis ole tylsää, kun ei koskaan tiedä kenet matkalla tapaa. Yhtään ihmistä en yleensä näe. Meitä on täällä vähän ja minä liikun varhain. Parasta on kuitenkin hiljaisuus. Vain luonnon omia ääniä kuuluu. Missään ei hurise ilmanvaihtolaitteet eikä kehäteiden liikenteestä ole tietoakaan. Lentokoneetkin lentävät niin korkealla, ettei niitä kuule. Vain niiden kynänjäljet näkyvät taivaalla.
Hiljaisuutta pitäisi suojella. Emme edes ymmärrä elävämme melussa, ennen kuin yhtäkkiä päädymme hiljaisuuteen. Se ei ole hyvä juttu.
Kun hedelmämaljaan jää muutama hedelmä rypistymään, ne ikään kuin alkavat samalla vältellä herkkuhetkiä. Silloin on parasta toimia. Nappaa hedelmät kattilaan, lisää tilkka vettä, keitä ja anna hedelmien pehmentyä. Lisää hiukan hillosokeria joukkoon ja ehkä keität hedelmien kanssa palan kanelitankoa, tähtianista, vaniljaa tai sitruunan kuorta. Ja pian on purkissa hedelmäherkkua levitettäväksi paahtoleivälle tai hillosilmäksi jogurtin päälle.
Minulla hedelmämaljaan oli jäämässä kourallinen aprikooseja. Nappasin niistä kivet pois, pilkoin hiukan ja laitoin kattilaan yhdessä raastetun luomusitruunan kuoren kanssa. Vartissa väsähtäneet aprikoosit olivat muuttuneet aromikkaaksi aamujen iloksi. Ja siis kuinka hyvää voi olla itse tehty hillo! Ja kuinka ihanaa voikaan olla itse tehty aprikoosihillo. Aivan ihanaa, vahvasti aprikoosin makuista, enemmän hedelmän makua, kuin makeutta. Ostohilloissa asia tuppaa olemaan päin vastoin.
Kirjoitin kerran monta vuotta sitten siitä, kuinka ajatus syksyjen hillonkeittopeijaisista on monelle nykyihmiselle ihan älytön ajatus. Kenellä on se kellari, jossa voi säilyttää litroittain hilloja? Ajatus tuntuu ahdistavalta. Sen sijaan voi silloin tällöin ostaa kaupasta pienen määrän hedelmiä tai marjoja ja keittää itselleen sen verran hilloa, kun tarve vaatii. Kotitalousopettajat olivat kanssani tyystin erimieltä. He olivat peijaisten kannalla. Hyvä niille, joilla on tilaa. Mutta varmasti kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nahistuneet hedelmät kannattaa mieluummin hillota purkkiin, kuin heittää hukkaan.
Tämä hillo oli ihanaa… ja siis tosiaan oli. Aika nopeasti se katosi. Maistui muuten tosi hyvältä myös samalla leivällä yhdessä mustaleimajuuston kanssa.
Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lue lisää tietosuojasta.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
