Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Miksi kuuntelen kirjoja?

Kuuntelemalla kirjoja oppii tuntemaan uusia maailmoja totuuksia joista en ole tiennyt mitään, uutta ajateltavaa, ääneen nauramista, lepoa ja inspiraatiota – niitä saan BookBeatin äänikirjoista. Kirjojen kautta ajattelu avartuu ja elämä tuntuu kiinnostavammalta sekä aika arvokkaasti käytetyltä.

On jotenkin epämuodikasta kertoa kiireistään. Alituinen kiire kertoo huonosta suunnittelusta ja ihmisellä tulisi olla joku järkevä suhde työn ja vapaa-ajan välillä. Mutta minulla ei ole. Teen paljon töitä ja toisaalta työn, harrastusten ja vapaa-ajan välinen rajakin on hämärtynyt. Elämäntapani on epäjärjestelmällinen sekoitus ihania asioita. Blogien ja muiden kirjallisten juttujen naputtelua, leipomista, ruuanlaittoa, puutarhanhoitamista, asioiden hoitamista kaupungilla ja tietenkin kuvaus- ja esiintymisreissuja ympäri Suomea.

Autossa sekä tietokoneen äärellä tulee istuttua paljon ja sen vuoksi on yritettävä myös liikkua, kävellä ja käydä lenkillä ja salilla. Tämä kaikki on lopulta aika yksinäistä puuhaa. Mutta kun on kirja, ihminen ei ole koskaan yksin. Siinä on vain se pulma, ettei kirjaa voi lukea samalla kun tekee asioita kaksin käsin. Mutta kuuntelemalla kirjoja voi ja voi veljet, kyllä minä kuuntelenkin.

Miten kuuntelen?

Kuuntelen BookBeatia kolmella tavalla. Kun siivoan, teen ruokaa tai leivon, olen yleensä yksin kotona ja silloin kuuntelen kirjoja ilman kuulokkeita. Joko langattomasta kaiuttimesta tai ihan vaan säätämällä puhelimen äänen sopivaksi ja sijoittamalla puhelimen johonkin lähelle, se on kiva tapa, koska korvat ovat vapaina.

Autoa ajaessa kirjat ovat loistavaa seuraa. Aivot saavat levätä. Saan itse valita aiheet joita kuuntelen, enkä ole radiotoimittajien juttujen tai levyvalintojen äärellä.

Aivojen lepo onkin kiinnostava juttu. Voisi kuvitella, että parasta lepoa on hiljaisuus ja joskus niin onkin, mutta hiljaisuudessa pää alkaa myös helposti täyttyä ajatuksista. Ajatukset ovat kuin kuplia, jotka kiipeilevät toistensa päälle ja päässä voi pian olla moinen käymistila! Mitä on vielä tehtävä? Kuinka sen teen? Mitä pitikään vielä muistaa? Se voi olla aika stressaavaa. Hyvän ja kiinnostavan kirjan kuunteleminen tuo rauhaa ja samalla uutta tietoa tai hupia, riippuen siitä mitä kuunneltavaa valitsee. Paljosta tiedosta jäisin paitsi, ilman kirjoja.

Kuuntele sinäkin!

BookBeat Basic-paketti maksaa vain 9,90 €/kk ja sillä saa lukea ja kuunnella jopa 20 tuntia kirjoja kuukaudessa. Se sopii täydellisesti, jos lukee tai kuuntelee vähän vähemmän. Jos haluaa kuunnella ja lukea enemmän voi valita premium-paketin, jolla saa kuunnella ja lukea rajattomasti.

Koodilla hannasumari kaikki uudet BookBeat-käyttäjät saavat kokeilla BookBeat premiumia maksutta yhden kuukauden ajan ja kuunnella sekä lukea niin paljon kirjoja, kuin haluaa. Etuun pääsee klikkaamalla tätä linkkiä.

BookBeatissa on myös perhetili jonka voi jakaa muiden perheenjäsenten kanssa. Yksi lisäprofiili maksaa 4,90 €/kk ja yhdellä käyttäjätilillä voi olla jopa viisi käyttäjää.

BookBeatissa on yli 200 000 ääni- ja e-kirjaa, joten nautittavaa riittää. Sovellus houkuttelee lukemaan. On ihanaa, kun joku vähän valitsee ja esittelee kirjoja, joista voisi innostua. Sovelluksen ”Inspiraatio” ja ”nousussa” -sivuja selatessani muutun ahmatiksi. Valikoimassa on lukematon määrä kiinnostavia kirjoja ja olen oppinut kuuntelemaan monia eri kirjoja saman päivän aikanakin. Lenkillä haluan ehkä kuunnella Antti Holmaa, mutta leipoessa perehdyn rikoksiin ja autolla ajaessa kuuntelen Trevorin Laitonta lasta. Ja hei – kantaisinko kirjoja mukanani jonnekin? En! Ihanaa, että ne ovat puhelimessani!

Apua univaikeuksiin

Olen herkkä- ja vähäuninen. On aikoja, jolloin herään neljän tienoilla aamuyöllä ja pää on tulvillaan sekä höhliä että vähemmän höhliä ajatuksia. Ja kaikkia niitä on aivan liikaa, loputtomasti. On aivan mahdotonta saada uudelleen unta kaikkien noiden sinne tänne singahtelevien aatoksien ristitulessa. Mutta ajatusten kesyttämiseen on olemassa takuuvarma konsti. Meditaatioiden kuunteleminen.

Iltarituaaleihini kuuluu varmistaa että sekä korvakuulokkeeni että puhelimeni ovat helposti saatavilla ja että puhelimen akussa on virtaa. Kun aamuyöllä herään, painan kuulokkeet korvilleni ja alan kuunnella BookBeatista meditaatiota. Nukahdan joka ikisen kerran takuuvarmasti. Aina. Näitä meditaatioita on valikoimassa useita ja vaihtelen mitä niistä milloinkin kuuntelen.

Kuuntelunopeus kannattaa säätää hitaalle ja uskoa mitä meditaation puhuja sanoo ja lisäksi mukana on oltava malttia, vaikka se on juuri se, mitä unettomalta usein puuttuu. Täytyy vain jaksaa sinnikkäästi kuunnella ja kun ajatus karkaa, kuten se vääjäämättä aina välillä tekee, on palattava takaisin. Joskus olen varma, etten nukahdakkaan ja sitten heräänkin aamulla hämmästyneenä. Joskus nukahdan sillä hetkellä, kun meditaatio loppuu, joskus jo todella nopeasti. Ei kannata luovuttaa. Joka tapauksessa rauhoittuminen tekee hyvää.

Minun valintani

Trevor Noah Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Kirja joka on yhtä aikaa kuolettavan hauska ja järkyttävä. Trevor Noah on stand up -koomikko, joka syntyi valkoisen miehen ja mustan xhosa-naisen lapseksi. Rotujen sekoittaminen oli hänen syntymänsä aikaan vuonna 1984 vielä laitonta ja siitä saattoi saada jopa viisi vuotta vankeutta.

Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle. Samalla kuin saa nauttia todella mukaansa tempaavasta tekstistä ja huumorista, oppii paljon rotuerottelun oudoista kiemuroista ja järkyttävästä epäoikeudenmukaisuudesta. Kirja avaa Etelä-Afrikan apartheid rotuerottelupolitiikkaa ja samalla kun nauran vedet silmissä, sydämeni on haljeta raivosta, hämmennyksestä ja surusta.

Jeannette Björkvist ja Kenneth Eriksson – Kovat kadut – ammattirikollisten jäljillä

Kenneth Eriksson on eläkkeelle jäänyt rikosylikomissaario, jonka kertomukset ihmiskaupasta ja prostituutiosta ovat kuin elokuvasta, mutta valitettavasti ne ovat täyttä totta. Kuinka moni meistä ymmärtää, että tätä kaikkea oikeasti tapahtuu koko ajan Suomessa?

Leeni Peltonen ja Leena Väisälä – Virtaa vaihdevuosiin

Erittäin tärkeä kirja jokaiselle naiselle ja miksi ei miehellekin, joka haluaa tietää mistä kenkä puristaa. Vaihdevuosista puhutaan vähän ja kuiskaillaan paljon ja kysellään kaverin puolesta. Harva tietää kuinka paljon millaisia oireita vaihdevuodet tuovat tullessaan. Tässä kirjassa on varmasti ihan kaikki, mitä menopaussista tiedetään, miellyttävästi luettuna, ymmärrettävästi selitettynä. Lueteltujen, tutkittujen oireiden sekä apujen kirjo on valtava. Loistava kirja. Kuuntele tämä!

Mark Manson – Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan

Tätä kirjaa olemme kuunnelleet yhdessä puolisoni kanssa pitkillä automatkoilla. Riemastuttavaa tekstiä, jossa on vinha perä. Kysymys ei ole välinpitämättömyydestä vaan siitä, että välittää oikeista asioista. Löytää ja tunnistaa ne. Elämätapaoppaat tuppaavat olemaan aika imeliä, tämä on raikas poikkeus. Ja kyllä – löysin sieltä monta elämääni helpottavaa ajatusta. Taidan kuunnella kirjan pian uudelleen.

Michelle Obama – Minun tarinani

Ihailen Michelle Obamaa. Kirja kertoo koko hänen tähän astisen elämänsä aina siihen saakka, kun Barack Obaman presidenttikausi päättyi. Kirjo on hyvin avoin elämänkerta, joka kertoo myös elämän kipukohdista. On kiinnostavaa saada tietää millaista on asua Valkoisessa talossa, kuinka Michelle ja Barack pääsivät presidenttikaudella yksityisille treffeille ja miksi se tapahtui oikeastaan vain kerran. Millainen oli Michellen lapsuus ja nuoruus. Ihana kirja viisaasta ja lämpimästä naisesta.

Elena Ferrante

Kuuntelin Elena Ferranten neliosaisen Napoli-sarjan jo kauan sitten ja kuten niin usein hyvän kirjan ollessa kyseessä, olo jäi tyhjäksi, kun viimeiset rivit koittivat. Nyt Ferrantelta on tullut uutuus – Aikuisten valheellinen elämä, sen haluan kuunnella seuraavaksi. Jo pelkkä kirjan esittelyteksti menee suoraan ihon alle:

”12-vuotiaan Giovannan lapsuus on ohi, kun hän kuulee isänsä sanovan häntä rumaksi. Kipeä siirtymä aikuisten tekopyhään maailmaan alkaa. Elämännälkä ajaa hyväosaista teiniä syvälle rahvaanomaiseen Napoliin; Giovanna tahtoo liata ja alentaa itseään, testata seksuaalista vetovoimaansa.

Ferranten tutut vimmaiset, intiimit teemat näkyvät: naiseus, ystävyys, ruumiillisuus, raaka rehellisyys ja luokkaerot jotka kaatuvat vain koulutuksella. Kasvukertomus ravistelee ja samalla syväluotaa naisen osaa yhteisössä, jossa mies määrittelee naisen arvon.”

Jo Nesbø – Valtakunta Kepler – Pelimies

Olen lukenut jokaisen Nesbøn ja Keplerin. Rakastan dekkareita. Ne vievät ajatukset pois kaikesta. Totaalista lomaa. Huippujännitystä. Yllättäviä käänteitä. En ole ahminut näitä vielä, mutta kohta aloitan!

Meditaatiokirjoja hyvään uneen

Shazzie Love – Sleep Easily Meditation

Mindfulness Meditation academy – Guided Meditation for Sleep

Mindfulness Training – Deep Sleep Meditation

Toivelistalla – ehdinkö koskaan?

Harry Potterit! En ole lukenut niitä, mutta haluaisin. Aion kuunnella niitä autossa. Rakastan Harry Potter elokuvia.

On suurta rikkautta, kun voi syventää ymmärrystään elämää kohtaan kirjojen kautta. On upeaa, ettei aika ole esteenä. Niin usein voi kuunnella.

Hyviä hetkiä kirjojen maailmoissa – muista alekoodi ja ehkä tässä on ideaa isänpäivä- ja joululahjoiksikin.

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen

❤️

Hanna

Hienostunut ja mehevä kakku tuoreista luumuista

Mehevä kahvikakku tuoreista luumuista syntyi, kun oli tulossa vieraita ja hedelmävadilla oli 12 luumua. Kakusta tuli todella hienostuneen makuinen herkku, jonka kanssa tarjosin turkkilaista jogurttia.

Käytin kakkuun manteli- ja hasselpähkinäjauhoja sekä gluteenitonta jauhoseosta ja niinpä kakusta tuli gluteeniton. Jauhojen kanssa voi vähän miksailla ja korvata hasselpähkinäjauhot samalla määrällä mantelijauhoja. Myös gluteenittomat jauhot voi vaihtaa tavallisiin vehnäjauhoihin.

Ohjeeseen kuuluu noin puolet ja puolet valkoista sokeria ja fariinisokeria, mutta minä käytin tällä kertaa kookossokerin ja valkoisen sokerin yhdistelmää ja se toimi myös mainiosti. Eli kyseessä on todellinen vaihtoehtojen kakku, jota voi helposti varioida sen mukaan mitä kaapista tai kaupasta löytyy.

Yksi asia on kuitenkin aina tärkeää muistaa. Jos käyttää gluteenittomia jauhoseoksia kannattaa aina tarkistaa pussin kyljestä onko seoksessa valmiiksi kohotusaine. Jos on, älä lisää leivinjauhetta tai kakku repeilee ja pinta halkeaa.

Tämä mainio kakku säilyy hyvin ja maistuu erinomaisena sekä huoneen lämpöisenä, että jääkaappikylmänä. Seuraksi sopii yllättävästi tosiaan turkkilainen tai kreikkalainen jogurtti tai sitruunankuorella maustettu kermavaahto.

Mehevä kahvikakku tuoreista luumuista

180 g voita

1 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

4 kananmunaa

1 tl vaniljaa

1 tl leivinjauhetta

120 g mantelijauhoa

120 g hasselpähkinäjauhoa

1 dl g pinjansiemeniä

100 g gluteenitonta jauhoseosta ilman nostatusainetta

(Käytin Pirkan gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta)

tai tavallisia vehnäjauhoja

1 luomusitruunan raastettu kuori

10-12 tuoretta tummaa luumua puolitettuina ja kivet poistettuina

Pikeeri

1,5 dl tomusokeria

1-2 rkl sitruunanmehua

Pinnalle

1 dl mantelilastuja kevyesti paahdettuina

Tarjoiluun

Turkkilaista jogurttia tai sitruunankuoriraasteella maustettua kermavaahtoa.

Tee näin

Uuni 175°C

Valmistele n. 22 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjainen kakkuvuoka kiristämällä sen pohjalle leivinpaperi. Leikkaa leivinpaperista suikaleet myös vuoan reunoihin. Paperi pysyy paikoillaan, kun sipaiset vuoan reunoin hiukan voita.

Vatkaa voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksi kerrallaan hyvin vatkaten sekä vanilja, jos käytät nestemäistä vaniljaa tai vaniljatahnaa.

Sekoita yhteen leivinjauhe, vanilja (jos käytät jauhemaista vaniljaa) mantelijauhot, hasselpähkinäjauhot, pinjansiemenet, gluteenitonjauhoseos tai vehnäjauhot sekä raastettu sitruunankuori. Sekoita jauhoseos rasva-sokerivaahtoon.

Kaada taikina kakkuvuokaan ja paina sen pinnalle luumujen puolikkaat leikkauspinta ylöspäin.

Paista kakkua 175°C uunissa 45-50 minuuttia. Kokeile kypsyyttä puutikulla, kun tikkuun ei jää taikinaa kakku on kypsä.

Anna kakun jäähtyä vuoassa. Irrota jäähtynyt kakku varovasti ja siirrä tarjoilulautaselle. Kun kakku on täysin jäähtynyt kuorruta sen pinta valuttamalla sen pinnalle ristiin rastiin tomusokerista ja sitruunanmehusta sekoitettua pikeeriä.

Paahda vielä mantelilastuja kuivalla kuumalla paistinpannulla ja ripottele ne kakun pinnalle.

Tarjoa kakun seurana turkkilaista jogurttia tai sitruunankuoriraasteella maustettua kermavaahtoa.

Ihania kahvi- tai teehetkiä – luumukakun kanssa maistuu hyvin madeiraviini.

Terkut Hannan keittiöstä!

Blogia saa mielellään jakaa!

Hanna

Saatu lounas Ravintola 10. Kerroksessa

Hotelli Vaakuna ja Ravintola 10. Kerros – Helsingin helmet

Kävelen Helsingin katuja usein nenä pystyssä. Katselen rakennuksia, niiden yksityiskohtia ja muotoja.

Talojen seinistä löytyy kaikenlaista jännää, joka kertoo Suomen historiasta, rakennustaidosta, siitä kenelle tai kenen toimesta rakennus on alun perin suunniteltu ja tietenkin mielikuvituksesta. Enemmän iloa kävelyyn tuo, kun nostaa nokan ylös, eikä tutki Instagramin kuvamaailmaa kävellessään.

Helsingin Valtakulma on mainio nimi korttelille jota rajaavat Mannerheimintie, Postikatu, Rautatientori ja Kaivokatu. Korttelin täyttää muhkea funkkisrakennus, joka kätkee sisälleen legendaarisen hotelli Vaakunan. Rakennuksen muoto on upea. Kun sitä katsoo Mannerheimintieltä, sen virtaviivaisuus näyttäytyy koko komeudessaan.

Sokoksen piirsi arkkitehti Erkki Huttunen, joka oli käynyt tutkimusmatkalla Yhdysvalloissa ja sen huomaa. Onhan vain kymmenenteen kerrokseen nousevassa rakennuksessa häivähdys New Yorkin pilvenpiirtäjien tunnelmaa. Minun silmissäni ainakin. Rakastan niitä vanhoja pilvenpiirtäjiä, ja toivon että vielä tulee aika, jolloin voin matkustaa hyvillä fiiliksillä niitä ihailemaan.

Ravintola 10. Kerros – Helsingin helmi

Mutta nyt olen käynyt tutustumassa hotelli Vaakunaan ja erityisesti sen kymppikerroksen uusittuun Ravintola 10. Kerrokseen. Kaunis, avara, valoisa ravintolasali vei kerralla sydämeni. Upean uudistustyön takana ovat Fyra Oy:n arkkitehdit Elisa Ryhänen-Derrett ja Jasmin Friman, jotka ovat avanneet hienosta sijainnista avautuvat näkymät Helsingin vilkkainpaan keskustaan. Ja toki iloa ikkunoista on myös toiseen suuntaan – valoa tulvii sisään suurista ikkunoista, jotka kaareutuvat kauniisti pään yläpuolelle. Ravintolaa on jatkettu entiselle terassille varsin ansiokkaalla tavalla.

Ravintola 10. Kerroksesta on haluttu tehdä matalan kynnyksen ravintola, jonne on helppo tulla, vaikka vain kahville. Ja ennustan että siitä tulee uusi suosikkikohtauspaikka.

Kiinnostava pitkä historia

Tavaratalo ja hotelli olivat suurhanke, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1939 ja alkuperäisenä tavoitteena oli avata molemmat Helsingin olympialaisiin vuonna 1940. Sodat kuitenkin siirsivät sekä olympialaiset että Sokoksen ja Vaakuna-hotellin avautumisen. Hanke valmistui vasta vuonna 1952 kolmetoista vuotta kestäneiden rakennustöiden jälkeen parahiksi olympialaisten avajaisiin. Vaakuna oli tuolloin Pohjoismaiden suurin hotelli.

Vaakunan rakennuksen suunnitellut arkkitehti Erkki Huttunen käytti kalustesuunnittelussa apunaan oman toimistonsa väkeä. Hotellin sisustuskin tuli pääosin Huttusen toimiston tiimin tehtäväksi. Ja kuinka kaunista jälkeä he saivatkaan aikaan!

Sekä hotellin että kymppikerroksen aulat on suojeltu. Paljon kaunista on kyetty säilyttämään myös ilman suojelumääräyksiä. Aulatiloja ja ravintolaa valaisevat upeat Paavo Tynellin suunnittelemat alkuperäiset valaisimet joita on myös yhdeksännen kerroksen hotellihuoneissa. Huoneissa on myös Huttusen suunnittelemat nojatuolit, jotka on entisöity. Aah se tuntuu niin hyvältä. Niin paljon kaunista vanhaa on heitetty Helsingissä siirtolavojen kautta kaatopaikoille.

Ruokanautintoa

Söin Ravintola 10. Kerroksessa mainion kolmen ruokalajin lounaan. Alkupalana oli katkarapuja, joista ravintola oli aikoinaan yhtä tunnettu, kuin Ruotsin laivojen buffat. On hauskaa, että niitä tarjotaan Loisteessa edelleen. Moni kuitenkin vielä muistaa kultaisen 80-luvun. Nostalgiassa on lempeyttä.

Pääruokana oli maukas punajuuriwallenberg ja jälkiruokana pistelin poskeeni jumalaista suklaakakkua, Marianne-vaahtoa ja vadelmia. Samalla katselin Mannerheimintien vilinä ja mietin millaisia kokouksia kansanedustajat olivat aikanaan Vaakunan ravintolassa ja kabineteissa pitäneet. Ravintola oli oiva paikka rauhallisuutensa tähden sekä siksi, että halulaitteen kantama ylsi eduskunnasta Vaakunaan.

Jos saan mieheni houkuteltua mukaan, vietän yhden yön hotellivaakunassa, mutta varaanko kulmahuoneen, jonka näkymät ovat huikeat, vai huoneen, jossa on parveke? Siinäpä pulma! Marraskuussa siellä aukeaa myös yksityiskäyttöön varattavissa oleva sauna. Houkuttelevaa!

Terveisin Hanna

Blogia saa mielellään jakaa

On uskomatonta, että viikonloppuna on jo marraskuu! Päätin luoda vähän ihanaa tunnelmaa ja loin kukkaloistoa syysterassille.

On oudon lämmintä, muistan niin hyvin sen yhden marraskuun, kun olimme kesällä ostaneet meidän talon ja sitä remontoitiin. Me asuimme asuntovaunussa ja yhden huoneen käsittävässä kesämökissä. Ja juuri sinä vuonna pysyvä lumi satoi marraskuun ensimmäisellä viikolla. Olin yksin kolmen lapsen kanssa, kun mieheni oli kuvaamassa Sansibaarilla. Siinä oli hymy hyytyä, kun kaikki talvivaatteet olivat jossain varastossa ja käytössä oli vain asuntovaunun wc. Vannoin silloin, etten enää koskaan tyhjennä kemiallista WC:tä. Tämä lupaus on toistaiseksi pitänyt, vaikka vähältä piti, ettei ryhdytty karavaanareiksi kesällä. Never say never!

Blogin muuttaminen omille sivuille on tuonut paljon lisää töitä ja olen istunut koneen ääressä pitkiä toveja, mutta jotain uutta olen saanut aikaan myös ulos. Tein syysistutukset kasvilavoihin terassille ja vähän kurpitsajuttuja portaille. Tulee niin hyvä mieli, kun tulee kotiin ja jo terassi on kaunis.

Kasvilavat on Kannustalon ja ne toimitettiin koottuina ja pohjamaalattuina. Valkoista ulkomaalia, oli vedettävä kolme kerrosta, ennen kuin maalari oli tyytyväinen lopputulokseen. Ja onhan ne hienot!

Kun istutin kukat niihin, päätin että kannet saavat jäädä auki ja pohjalle on laitettava koroke, että kasvit nousevat tarpeeksi ylös. Laitoin lavojen sisään Bilteman koottavat muovilaatikot nurin päin ja nostelin kukat kaupan ruukuissa laatikon päälle. Hyvin toimii!

Tein jokaisen laatikon istutuksen erilaiseksi. Valitsin erivärisiä ja –muotoisia callunoita ja pieniä havupuita. Seassa on myös muutama marjakanerva ja yksi ihana jouluruusu ja syklaami. Voi olla, että tuikkaan sinne joulun aikaan vähän valojakin, mutta en ole vielä aivan varma.

Samalla innolla koristelin portaat. Ensin niissä kukkivat tulilatvat, mutta ne eivät lopulta pitäneet siitä yhdestä pakkasyöstä ja vaihdoin tilalle kanervia. Lyhdyssä palaa vuorokauden ympäri kynttilä ja yksi kynttilä kestää kolme vuorokautta.

Hyvää pyhäinpäivää, halloweenia ja kekriä kullekin sitä mikä parhaiten itselle sopii. Minä pidän eniten meksikolaisesta kuolleiden päivästä. Dia de muertos on Meksikossa tärkeä juhla, jota voidaan suunnitella koko vuoden ajan. Se on iloinen ja riehakas juhla ja meikit ja puvut ovat upeita. Juhlassa muistellaan vainajia, hoidetaan hautoja ja viedään vainajille lahjoja. Pidän juhlan sävystä, joka on yhtä aikaa iloinen ja surullinen. Kaipaan omia kuolleitani ja haluaisin juhlia heidän elämäänsä ja sitä että sain tuntea heidät. Haluaisin viettää juhlaa yhdessä heidän kanssaan ja kattaa ruokapöytään heille lautaset ja loistavan aterian. Nyt kysyt miksen sitä tee? En tiedä itsekään. Ehkä ensi vuonna. Ehkä ensi vuonna.

Rakkaudella

Hanna

Kasvilaatikot on saatu Kannustaloilta

Blogia saa ilman muuta ja erikseen kysymättä mielellään jakaa.

Oli ihan pakko tehdä halloween-kakku, jossa ”verinen” veitsi sojottaa pystyssä. Kaikenlaista juttua piti testailla, ennen kuin saatoin olla tyytyväinen reseptiin, mutta tässä se on! Kokeile!

Kakkupohjat on Red Velvet -kakkua, joka tulee U.S.A:sta. Sen on tarkoitus olla samettisen pehmeä, maistua vienosti suklaalle ja olla punainen. Alun perin kakkuun ei ole ollut tarpeen lisätä punaista elintarvikeväriä, koska tietynlainen kaakao värjäsi kakun punervaksi. Jos kuitenkin haluaa todella punaisen kakun, on red velvet -kakkuohjeista vähennettävä kaakaon määrää, tai se pitää jopa jättää kokonaan pois taikinasta, sillä kaakaon tummuutta ei pysty peittämään punaisella elintarvikevärillä. Joka tapauksessa punaista elintarvikeväriä on holvattava massaan todella paljon. Käytin punaista Rainbow Dust ProGel elintarvikeväriä melkein koko putkilon. Ostin sen Confettista, samoin kuin kuorrutteeseen käyttämäni Fun Cakes Deco melts –napit. Kokeilin käyttää muitakin elintarvikevärejä, mutta niissä ei ollut tarpeeksi voimaa.

Red velvet samettisuus syntyy piimästä, etikasta ja rasvasta. Tässä reseptissä olen käyttänyt sekä voita että öljyä saadakseni aikaan todella kostean ja mehevän lopputuloksen.

Kuorrutuksessa ja täytteessä on tomusokeria, voita ja tuorejuustoa, makuna on aito vanilja. Siihen voi käyttää myös sitruunaa tai karvasmanteliöljyä, mikä kenellekin parhaiten maistuu!

Hauskaa halloweenia kaikille – pistä veitsi kakkuun juuri ennen tarjoilua!

Red velvet -kakku

3 kpl 18 cm irtopohjavuokaa (voit paistaa kakun myös erissä)

uuni 175°C

7 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 rkl kaakaojauhetta

120 g voita

400 g hienoa sokeria

2,5 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä

4 kananmunan keltuaista

1 rkl vaniljatahnaa

1 tl valkoviinietikkaa

Punaista Rainbow Dust ProGel elintarvikeväriä

2,5 dl piimää

4 kananmunan valkuaista

Kuorrute

600 g maustamatonta Philadelphia tuorejuustoa

300 g voita

5-6 dl tomusokeria

1 rkl vaniljatahnaa

Sekoita ensin yhteen tuorejuusto ja voi ja lisää sitten tomusokeri ja vanilja. Tomusokeri notkistaa kuorrutteen.

Punainen kuorrute

1,4 dl Punaisia Fun Cakes Deco melts –nappeja

2-3 rkl kuohukermaa

Punaista Rainbow Dust ProGel elintarvikeväriä

Sulata napit mikrossa 10 sek kerrallaan yhdessä kerman kanssa välillä sekoittaen. Kun napit on sulaneet katso, onko seos sopivan paksua. Jos sitä tarvitsee notkistaa. Lisää kermaa, jos se kaipaa tukevuutta lisää nappeja. Lisää vielä punaista elintarvikeväriä, kunnes väri on sopivan karmea.

Tee näin

Valmistele ensin kakkuvuoat laittamalla sekä pohjalle, että reunoille leivinpaperia. Reunoilla paperi pysyy paikoillaan, kun sipaiset vuoan reunoille ensin hiukan voita.

Sekoita vehnäjauhot, sooda ja kaakaojauhe huolellisesti yhteen ja jätä odottamaan.

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja lisää sitten seokseen öljy hyvin vatkaten ja sen jälkeen munakeltuaiset yksi kerrallaan. Lisää vielä lopuksi seokseen vaniljatahna ja etikka.

Lisää sitten seokseen kolmessa erässä vuorotellen jauhoseosta ja piimää. Värjää taikina sitten punaiseksi.

Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan.

Jaa taikina kolmeen yhtä suureen osaan ja paista n. 25 min 175 asteessa. Minun uunissani tarkka paistoaika oli 28 minuuttia. Kannattaa koettaa kakun kypsyyttä tikulla 24 minuutin kohdalla. Kakku on kypsä, kun taikinaa ei tartu puutikkuun.

Anna kakun jäähtyä vuoassa n. 10 minuuttia ja irrota sitten vuoka ja laita kakku varovasti ritilälle jäähtymään.

Kun kakut ovat jäähtyneet täytä kerrosten välit kuorrutteella ja levitä ohut kerros kuorrutetta kakun pinnalle ja kylkiin. Laita kakku jääkaappiin hetkeksi niin että kuorrute jähmettyy. Jatka kuorrutteen levittämistä, kun pohjustus on täysin jäähtynyt ja jähmettynyt. Näin kakun muruja ei irtoa ja sotke kuorrutusta. Laita kakku jääkaappiin hyytymään ennen kuin viimeistelet sen.

Laita punainen kuorrute pursotinpulloon tai -pussiin ja valuta kuorrutetta pitkin kakun reunaa. Pursota vielä punainen lätäkkö kakun keskelle ja tasoita se kakun pinnalle. Laita kakku jälleen jääkaappiin, jotta kuorrutteet hyytyvät.

Värjää veitsi pullasudin avulla ”veriseksi” ja paina se kakkuun. Tee tämä juuri ennen tarjoilua.

Hauskaa Halloweenia!

Blogia saa mielellään jakaa!

Hanna

❤️

Sienipasteijat ja lämmin liemi tuo muistoja mieleen. Kerran oltiin kuvaamassa TV-ohjelmaa Amsterdamissa, jossa saattaa olla todella nihkeän kosteaa ja kylmää. Ja silloin oli. Olin syväjäässä, kun minulle tarjottiin suuresta kulhosta kuumaa lihalientä.

Mihin lienee kadonnut tämä tapa nauttia kuumaa lientä koleutta lievittämään. Me vain juodaan lattea ja viipotetaan menemään, mutta buljonki tai kasviliemi lämmittää ihanasti kylmät kädet ja koko kropan.

 Joskus maailman aikaan äiti keitteli lihalinetä aina flunssa-aikaan ja sen seurana taisin popsia ranskanleivän, jonka päällä oli lauantaimakkaraa!

Liemen voi tehdä pitkän kaavan mukaan paahtamalla häränhäntiä ja juureksia ensin uunissa ja sitä rataa, mutta lyhyellä kaavalla liemen saa kuppiin parissa minuutissa. Vain vesi kiehumaan ja fondia tai liemikuutio joukkoon. Lientä voi maustaa lisäksi laittamalla joukkoon valkosipulinkynnen ja tuoreita yrttejä.

Leivoin liemen seuraksi sienipasteijoita, joiden taikinassa on mukana raastettua palsternakkaa ja juustoa. Taikinan ohje on Johanna Jakosen käsialaa. Minusta taikinoissa pitää olla makua ja tässä on!

Täytteen virittelin itse ja sen voi kaikista ruokasienistä.

Sienipasteijat

Taikina

7 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinajuhetta

1 tl suolaa

2 dl juustoraastetta

1 dl hienoa palsternakkaraastetta

100 g voita

2,5 dl maitoa

Täyte

2 rkl voita

2 rkl oliiviöljyä

1 pieni shalottisipuli hionennettuna

500 g suppilovahveroita tai muita sieniä

1 rkl tuoretta timjamia

1 tl tuoretta hienonnettua rosmariinia

1 sitruunan kuori raastettuna

suolaa ja mustapippuria

1 dl kuohukermaa

½ dl vahvaa juustoa raastettuna

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon juusto- ja palsternakkaraaste sekä voi pieninä kuutioina. Lisää joukkoon maito ja sekoita nopeasti sekaisin. Älä vaivaa. Laita taikina jääkaappiin lepäämään siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Ruskista sienet ja sipulisilppu öljyn ja voin seoksessa. Lisää joukkoon juustoraaste. Mausta timjamilla, rosmariinilla, raastetulla sitruunan kuorella, suolalla ja pippurilla. Lisää kerma ja anna kiehahtaa. Tarkista maku.

Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla pasteijapohjia. Laita nokare täytettä jokaiselle pohjalle ja laita toinen pyörylä kanneksi. Paina reunat kiinni haarukalla, pistele pintaan reikiä tai tee kauniita reikäkuvioita lusikan kärjellä. Voitele kanamunalla ja paista 225°C uunissa 10-15 minuuttia.

Tarjoa pasteijat lämpimän lihaliemen kanssa.

Ihanaa syyspäivää!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen ❤️

Hanna

Vesisade piiskaa peltikattoa ja ikkunoita. Valoa tulee vain kelmeistä katulampuista, flunssa painaa rintakehää ja olo on raskas. Yleensä näihin aikoihin pakkaan laukun ja lähden matkalle. Nyt tai viimeistään marraskuussa. Pimeys masentaa, en oikein siedä valotonta aikaa, se tekee olon oudon kummalliseksi. Mörkö istuu olkapäälle. Mutta ei tänä syksynä! Miten mahtavaa! Vielä ei ole tullut ensimmäistäkään viitettä siitä, että olisi liian kauan vuorokaudesta pimeää. Ja kun tuo peltikattoa pommittava sade herätti minut päätin kaivaa pari aurinkokuvaa päivän iloksi. Laitoin läppärin kuvakirjaston hakusanaksi Espanja ja aloin nauttia. Vahän nauratti se, kuinka samat asiat toistuvat jokaisen reissun kuvissa. Asiat joita rakastan: Aikaiset aamut, auringon nousut, vähän myös auringon laskut, jumppaaminen ulkona meren äärellä, paikat joista näkee kauas. Niin ja appelsiinipuut. Rakastan niitä ihan hulluna.

Tällaiset kuvat tähän aamuun. Itselleni tuli ihana fiilis. Niin paljon aurinkoa ja merta, lämpöä ja tuulen tuiverrusta hiuksissa.

Ihanaa päivää ja rakkautta sulle

Mun blogeja saa aina ihan mielellään jakaa – ei tarvitse erikseen kysyä

Hanna

❤️

Kaupallinen yhteistyö: Rusta

Olohuoneen maton valinta. Testasin miltä meidän olohuone näyttää, kun teen huoneeseen kolme erilaista tyyliä vain mattoa ja muutamia helppoja yksityiskohtia vaihtamalla. Tyylit ja värit vaihtuivat, mutta olohuoneen maton valinnassa on kuitenkin monta muutakin tärkeää seikkaa, kuin väri ja kuosi.

Maton koko

Maton valinnassa tärkeää on koko. Olohuoneen maton tulisi koota huonekalut yhteen kauniisti omaksi kotoiseksi ryhmäkseen, jolloin maton reunan on hyvä ulottua aivan sohvan eteen tai sohvan etummaisten jalkojen alle. Liian pieni matto saa tilan näyttämään sekavalta ja liian suuri matto voi saada huonekalut näyttämään väärän kokoisilta.

Kun lähdin matto-ostoksille Rustaan, tarkistin ensin mikä on maton oikea koko. Kun olohuoneen sohvat ovat vastakkain, niiden väliin jäi 165 cm tilaa ja sohvien pituus on 210 cm eli passeli maton koko on noin 160 x 210 joka on aika lähellä tyypillisiä mattojen kokoja. Matto voisi olla 10-20 cm suurempi kumpaakin suuntaan, mutta ei pienempi. Ja siis – kirjoitin mitat myös muistiin, koska sitä aina luulee muistavansa, mutta mä en kyllä muista! Otin myös valokuvan tyhjästä tilasta, että oli helpompaa fiilistellä sopivia vaihtoehtoja. Toiveenani oli luoda lämmintä, pehmeää tunnelmaa kolmella erilaisella matolla. Rustan valikoimista olohuoneeseen voi valita pehmeitä kudottuja mattoja, tuftattuja mattoja, (tuftaus tarkoittaa maton tekotapaa jossa lanka ammutaan pyssyllä lenkiksi pohjakankaan läpi ja maton pohjaan laminoidaan muovi, kangas tai kumi) sileäksi kudottuja mattoja ja pehmeitä villamattoja.

Lämmintä tunnelmaa värillä ja pörröpinnalla

Okrankeltainen Nora nukkamatto houkutteli kauniin pehmeällä ja lämpimällä värillään sekä 12 mm:n pystynukallaan. Lyhyt nukka pystyy pystyssä ja matto pörröisenä eikä se lamoa littanaksi. Lisäksi pystynukkaisen maton saa hyvin imuroitua puhtaaksi. Lisäksi hinta oli yllättävän edullinen 109,90 €

Keltainen väri tuo lämpöä tilaan eikä poikkea paljon meidän tammilattian väristä, jolloin matto ei rajaa tilaa värillään vaan materiaalin erilaisuudella. Kokonaisuus on silloin avara, mutta lämmin. Hyvä kombo siis!

(Okra on muuten sekä vihannes, että väri. Vihannes on vihreä palkopapua muistuttava n. 10 cm pituinen kotahedelmä, jota käytetään paljon mm. cajun keittiössä. Kun taas okraväri on luonnosta saatava maaväri, jota on käytetty väripigmenttinä jo esihistoriallisella ajalla.)

Skandinaavinen bohotyyli

Rento ja boheemi bohotyyli on runsas, huoleton ja rönsyilevä. Se luodaan käyttämällä sisustuksessa paljon viherkasveja ja luonnonmateriaaleja kuten pellavaa, villaa, nahkaa ja punottuja luonnonkuituja, kuten juuttia, sisalia ja kaislaa.

Bohotyylejä on kolme – meksikolainen, itämainen ja skandinaavinen. Skandinaaviseen bohoon yhdistetään mielellään designklassikoita ja siinä rönsyllään hiukan hillitymmin. Lopulta on kuitenkin niin, ettei mitään rajanvetoa tarvita, vaan kukin voi luoda oman, itselleen parhaiten sopivan boheemin sisustuksen.

Meidän sohvat (jotka on muuten 26 vuotta vanhat ja kantavat kolmatta verhoiluaan)  on verhoiltu luonnonvärisellä ryppypellavalla ja sopivat bohotyyliin ihan näppärästi. Valitsin sohvien väliin Thea juuttimaton. Juuttimatot sopivat moneen paikkaan ja ovat käytössä kestäviä.

Maton elävä pinta on tavattoman kaunis ja se tuo tilaan rennon tunnelman. Juutti on ekologinen materiaali, se on biologisesti hajoava ja uusiutuva materiaali eikä sen kasvattaminen vaadi suuria määriä lannoitteita eikä torjunta-aineita. Juuttia muuten kasvatetaan myös ravinnoksi. Sen vihreitä lehtiä voi syödä pinaatin tapaan. Valitsin tyynyihin pehmeitä murrettuja sävyjä ja nostin nurkkaan tietenkin pampaheiniä, jotka on ihan must bohotyylissä. Sohvapöydätön tila sai myös pienen punotun pallin, johon voi laittaa kahvikupin tai nostaa jalat. Olen vähän heikkona lampaantaljoihin ja kiharakarvainen talja on minusta superkaunis. Mutta matto on tässä sisustuksessa se, joka määrittelee kaiken muun ja tekee tunnelman. Muut yksityiskohdat tukevat sitä.

Lämmin villamatto – yksinkertaisen tyylikästä

Harmaan Annie maton materiaali on 60 % villaa, 20 % puuvillaa ja 20 % nailonia. Sen pinta koostuu pehmeistä vanutetuista villapalleroista ja se tuntuu lämpimältä ja pehmeältä jalkojen alla. Harmaa on tyylikäs väri ja tein maton ympärille ensin harmaan maailman, jossa oli vähän keramiikkaa, kasvi, pari harmaata torkkupeittoa ja muutama hiukan ruskeaan vivahtava tyyny. Lopputulos oli rauhallinen ja lähes minimalistinen. Viihdyin siinä tilassa kahvini ja puhelimeni kanssa, mutta sitten ajattelin – ei sentään ja halusin tehdä vielä yhden version, jonne toin harmaan kanssa niin kauniisti yhteen sopivaa vaaleanpunaista ja työnsin nurkkaan vielä yhden palmun. Nyt tila näyttää mielestäni lämpimältä ja kutsuvalta. Mutta joku toinen pitää varmasti enemmän tyhjemmästä versiosta

Harmaata ja harmaata

Harmaata ja pinkkiä

Vinkkejä maton valintaan ja hoitoon

Käytä mattojen alla liukuestettä niin säästät sekä lattiaa että mattoa eikä matto liiku paikoiltaan.

Matot voi käsitellä tekstiilisuojalla, kuten huonekalut ja kengät.

Huonepölylle allergisen ei kannata luopua kaikista tekstiileistä. Sopiva, itse pölyä tuottamaton matto kerää pölyt itseensä ja ne on helppo imuroida pois. Jos mattoa ei ole, pöly nousee ilmaan huoneessa liikuttaessa ja ajautuu hengityselimiin.

Kun ostat nukkamaton, nypi sitä hiukan lempeästi kaupassa. Jos sormien väliin jää nukkaa, matto todennäköisesti tuottaa sitä aina. Joskus leikatuista nukkamatoista irtoaa nukkaa jonkun aikaa, mutta se tasoittuu ajan kanssa, kun irtonukka on imuroitu pois.

Pystynukkainen tekokuitumatto sopi koiraperheille, koska niistä on helppoa imuroida karvat pois. Karvat eivät myöskään pysty tunkeutumaan kuitujen väliin.

Rullaa matto säilytyksen ajaksi aina oikeinpäin rullalle. Kun matto otetaan taas käyttöön ja rullataan auki, sen päät painuvat lattiaa vasten ja suoristuvat itsekseen eivätkä jää törröttämään ylös.

Raikasta matot talvella pöllyttämällä ne pakkaslumessa. Harjaa lumi pois ennen kuin tuot maton takaisin sisälle, ettei matto kastu.

Älä tamppaa mattoja vaan käytä pölynimuria, mattojen pohjat eivät pidä piiskasta.

Jos maton keskellä on kaunis kuvio, valitse sohvapöytä, jossa on lasikansi

Ruokapöydän alle tulevan maton tulisi olla vähintään metrin leveämpi kuin pöytä, jotta tuolinjalat pysyvät maton päällä myös tuoliin istuttaessa.

Mattoa vaihtamalla olohuoneen tunnelma muuttui paljon. Mutta myös tyynyjen, torkkupeittojen ja muiden pienten decoratiivisten yksityiskohtien merkitys on suuri lopputuloksen kannalta. Kokeilu oli hauska tehdä, mutta mikä oli vaihtoehdoista kaikkein kivoin? Sano sinä!

Terveisin Hanna

🧡

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮

Kaupallinen yhteistyö: Piklas oy

Kun aikanaan muutimme keltaiseen taloomme, siihen tehtiin iso remontti. Taloa laajennettiin suurella verantamaisella eteisellä ja ihanalla ruokasalilla, jonka kaikki kolme seinää muodostuvat huvilamaisista ikkunoista, jotka sopivat kauniisti vanhan, vuonna 1947 rakennetun talon tyyliin. Runsaista ikkunoista avautuu ihanasti näkymät pihalle ja luontoon. Mutta ulko-ovien valinnassa tapahtui harmillinen virhe. Silloisessa remonttikiireessä ja kaaoksessa tuli valittua ovet, joiden lasit olivat röpelöpintaista koristelasia eivätkä ovien lasiaukot sopineet mitoiltaan lainkaan yhteen talon ikkunoiden kanssa. Minua kiusasi jatkuvasti se, että ovet torppasivat näkymän ulos. Tunne oli sama, kuin silmässä olisi roska, joka estää näkemästä kirkkaasti.

Ovet ovat olleet kivinä kengissäni kaikki nämä vuodet ja nyt ne on vaihdettu! Ja se on maailman ihanin asia. Lisäksi puhkaisimme taloon vielä yhden uuden oven ja vaihdoimme ovien lukot älylukkoihin. Jännitin koko hommaa aivan kamalasti. Sekä itse remonttia että sen lopputulosta.

Uudet ovet vanhojen tilalle – ovien valinta

Toiveena oli saada ovet, joissa on kirkkaat lasit ja joiden lasiaukko sopii talon tyyliin ja viereisiin ikkunoihin kauniisti ja vaihtaa ovien lukot nykyaikaisiin älylukkoihin.

Pääovi

Pääovessa täytyy olla ryhtiä ja luonnetta. Se on talon käyntikortti, jolla on suuri merkitys julkisivussa ja sen täytyy erottua niin selkeästi, että sen tunnistaa heti.

Pääovi saa olla juhlallinen, värillinen, erityinen ja erilainen ja sen kannattaakin olla. Joskus on taloja, joissa täytyy vähän arpoa, mistä ovesta on tarkoitus käydä sisään, se on kiusallista.

Valitsimme pääoveksi Piklaksen Idylli-malliston Ruutu oven, jossa kaikki kymmenen ruutua on kirkasta lasia. Se sopii kauniisti oven vieressä oleviin korkeisiin ja kapeisiin ikkunoihin, joiden yläpuolella on pienet neliön muotoiset ikkunat.

Sivuovi

Myös toinen ulko-ovi on Idylli-malliston Ruutu ovi, mutta nyt ruutuja on yksi ja se on tosi iso. Lasikorkeus mitattiin sopimaan viereisiin ikkunoihin.

Yksi ovi lisää!

Talossamme on paljon ikkunapintaa mutta yhdellä peräseinällä oli vain yksi kapea ikkuna. Huone oli pimeä ja myös talon takaosan julkisivu oli tylyn ja ankaran näköinen. Seinä on ilta-auringon suuntaan, jonka kaunis valo ei päässyt meitä ilahduttamaan. Päätimme päästää sen säteet sisälle ja puhkaista seinään aukon. Ikkunan sijaan halusimme siihen oven, koska ajatuksissa siintää myös ilta-auringosta nauttiminen takapihalle rakennettavalla terassilla. Reilun metrin levyinen ja kahden metrin korkuinen terassiovi kuulosti ihanalta. Kuinkahan se muuttaisi koko kotia?

Apua verkkokaupan suunnitteluohjelmasta

Ovien valintaa piti miettiä ja pohtia tarkasti, koska halusimme ottaa kaikki mahdolliset asiat tällä kertaa huomioon. Ovivaihtoehtoja oli helppo katsoa Piklaksen verkkokaupan suunnitteluohjelmalla, jossa ovien ikkunoiden kokoa voi muokata sekä valita kaikki ovien ominaisuudet, kuten kätisyyden, helat, lukot jne.

Kun verkkokaupassa pudottaa tuotteet valitsemillaan ominaisuuksilla ostoskoriin, pääsee koriin lisäämään myös asennuksen, jonka hinnan näkee heti. Eli ei yllätyksiä loppulaskussa. PiklasKumppani käy vielä tarkistusmittaamassa ovet, jotta vältytään Peppi Pitkätossun talo –painajaisilta! Täältä pääset testaamaan, miten helppoa tilaaminen on verkkokaupan kautta.

Niille jotka eivät halua käyttää verkkokauppaa on onneksi myös tarjolla maksuton suunnittelupalvelu, joka voidaan hoitaa asiakkaan toiveiden mukaan joko etänä tai kotona. Varauksen pääset tekemään täältä.

Monta pientä kysymystä

Kun ovet oli tilattu, alkoi jännittää. Miltä kaikki tulee näyttämään, onko lopputulos kaunis? Kuinka asennus sujuu? Onko lopputulos siisti sekä sisä- että ulkopuolelta? Listat joudutaan poistamaan, laitetaanko uudet? Kuka ne laittaa? Miten kaikki ylipäätään tapahtuu? Onko mitat oikeat ja ovet täysin kooltaan sopivat? Entä aukko seinään? Mitä seinän sisältä löytyy? Osuuko aukko siihen mihin olimme sen suunnitelleet? Tuleeko yllätyksiä? Entä kun vanhat ovet poistetaan ja uusia asennetaan, tuleeko kylmä? Ja sata muuta mietettä.

Asennuspäivä hälvensi kysymykset ja epäilykset

Taitavien ammatti-ihmisten työn seuraaminen on aina antoisaa. Aikataulut menivät aivan nappiin.  Ovet saapuivat pihaan sovittuna päivänä ja seuraavan aamuna tulivat ovien asentajat ja sähkömies älylukkojen sähkötöitä varten.

Oli se tottumattomalle aika rajua toimintaa, kun vanhat ovet poistettiin. Tai siis karmit. Jotenkin sitä katsoi vain silmät ymmyrkäisinä, että apua nyt lähtee! Yllättävää oli se, kuinka nopeasti kaikki kävi. Hups ja vanha ovi oli poissa ja uusi oli paikoillaan. Ja sitten opeteltiin jo uusien lukkojen toimintaa. Minulle ei jäänyt muuta tehtävää kuin omenapiirakan paisto ja kahvin keitto.

Älykkäät lukot

Lukot asennetaan Piklaksen tehtaalla oviin valmiiksi. Rollock on Suomalainen ja Suomessa valmistettava älylukko, jonka avainvaihtoehdot ovat sekä tagi että mobiiliavaus ja mobiiliavauksessa on myös etäavaus vaihtoehto. Eli jos haluaa avata oven jollekulle, mutta ei ole itse kotona, sen voi avata etänä. Tämä on ominaisuus, josta on paljon hyötyä monissa tilanteissa. Jos avain jää kotiin, tuskinpa puhelin jää ja jos jää, niin puoliso voi avata sen missä tahansa hän onkin.

Myös maksukorttiin voi ladata avainominaisuuden. Etuna on myös oven kauneus, kun ulkopuolella ovessa näkyy vain painike, ei yhtä tai useampaa lukkopesää. Tutustu älyoveen täällä.

Reikä seinään

Tarkkojen mittausten jälkeen seinää alettiin sahata kerros kerrokselta ja lopulta seisoin ulkona katsomassa, kuinka seinän viimeinen kerros irtosi ja siinä se oli – reikä seinässä! Erityinen ilo oli se, miltä ilmassa tuoksui. Talo on rakennettu vuonna 1947 ja eristeenä on sahajauhoa (todellakin jauhoa, ei purua) ja sekä se, että kaikki puuaines tuoksui raikkaalle, vasta sahatulle puulle. Talomme on terve!

Nopeasti aukko sai reunoihinsa puitteet ja kohta ovi oli asennettu. Oli se ihmeellistä. Niin nopeaa ja taitavaa ja ihan täydellinen lopputulos. Nyt sisään tulee entistä enemmän valoa, ovi on todella iso muutos ja sisustusta täytyy vielä miettiä, mutta kyllä on ihanaa istua lempituolissa, josta nyt näkyy ulos kaikkiin suuntiin.

Valmista tuli!

Kaikki ne kymmenet kysymykset joita päässäni pyöri ennen remonttia saivat vastauksensa, kun työ eteni ja tuli valmiiksi. Oven vaihto on niin nopeaa, ettei siinä kyllä kylmä ehdi tulla. Yksikään asia ei mennyt pieleen ja se mikä teki erityisen vaikutuksen, oli työn huolellinen loppuunsaattaminen. Asentajilla oli mukana perävaunu, jossa oli pieni työpaja. Kaikki listat, joita tarvittiin, voitiin tehdä paikan päällä ja jopa kynnyspellit tehtiin pyörillä kulkevat työhuoneen koneella. Jopa niin pieni, mutta tärkeä yksityiskohta kuin uuden oven peitelistojen alapäät maalattiin valkoisiksi. Olin vaikuttunut.  

Me ollaan niin niin onnellisia näistä uusista ovista ja niin tyytyväisiä siihen kuinka kauniit ne ovat. Ruutuovi pääovena oli aivan nappivalinta. Se sopii taloon aivan täydellisesti. Kun tulen kotipihaan ja näen sen tulee niin hyvä fiilis. Talon julkisivu muuttui ja se näyttää nyt siltä miltä sen pitääkin. Ja joka päivä istuessani ruokapöydän äärellä iloitsen siitä, että viimeinkin näen ulos, kuten kuuluu.

Lukot toimivat kuin tanssi – hiljaisesti, kevyesti ja helposti. Voin täydestä sydämestäni sanoa, että ovet ja työt ansaitsevat arvosanaksi täyden kympin. Me ollaan niin onnellisia!

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮

Kaupallinen yhteistyö: Scandic

Pienet lomat ja irtiotot piristävät kummasti elämää. Me lähdettiin puolison kanssa seikkailemaan Turkuun! Ja voi että se osaa olla kaunis kaupunki. Siellä on myös jotenkin ihan älyttömän hyvä fiilinki. Tulee tunne, ettei ole edes Suomessa. Just kuten sanoin Jarille, kun käveltiin Aurajoen rantaa – voi kun olis kivaa, kun meillä Suomessakin olis tällainen paikka! No repesin nauramaan tietty ja tarkoitin Helsinkiä. Se joen ranta on niin kaunis ja siinä on omaa hiljaista magiaansa, toisenlaista kuin meren rantojen tunnelmassa. Miniloma Turussa oli napakymppi!

Me valittiin hotelliksi Turun keskustan helmi, Scandic Plaza. Sen sijainti on aivan napakymppi, kävelykadun varrella ihan keskustassa. Kaikki ihanat ravintolat on kävelymatkan päässä ja Stockalle kävelee minuutin. Mulle käy aina niin, että ostan vaatteita matkoilta, vaikka reissu olisi kuinka lähelle. Jotenkin on niin rento moodi, että nauttii ostosten tekemisestä eri tavalla, vaikka olis vaan tietokoneen johto hankittavana.

Hotellin arkkitehtuuri on kiinnostava. Plazan on suunnitellut Turun suuri poika, arkkitehti Erik Bryggman. Hän voitti Turun lähetysseuran järjestämän arkkitehtuurikilpailun vuonna 1926. Liike-ja hotellirakennus valmistui vuonna 1929.

Kilpailutyön yksityiskohdat muuttuivat funktionaaliseen suuntaan Bryggmanin tekemän Euroopan matkan jälkeen. Yksinkertainen ja rytmikäs julkisivu, palikkamaiset parvekkeet ja pääsisäänkäynnin lippa ovat nautinnollista funkkista.

Hotelli on Museoviraston suojelema ja se on restauroitu vuonna 2000 talon historiallista henkeä kunnioittaen. Suojeltuja osia ovat julkisivut, käytävät ja vastaanoton tiski.

Minusta on hienoa, kuinka Bauhausin koulukunnan värit hotellin rakennusvuoden ajalta, on tuotu sisätiloihin eri tavoin. Suorakulmaisia väripintoja on matoissa, tauluissa ja seinissä ja värit toistuvat verhoilluissa kalusteissa. Leveät käytävät ovat harvinaista herkkua nykyhotelleissa. Aamuisin kun kipitän leveitä rappusia aamiaiselle, olo on kyllä juhlava.

Tykkään Scandic Plazan hengestä. Siellä on sellainen tunne, kuin olisit jo tuttu. Kaikki tervehtivät ja asioiminen on joustavaa ja helppoa. Ja autolla liikkuvana iloitsen tietysti siitäkin, että hotelissa on oma parkkialue, josta on maailman helpoin kulku suoraan hotelliin.

Meillä oli muikea kulmahuone, jossa oli kivasti tilaa ja paljon valoa, mistä pidän. Ja ihanasti täysin peittävät verhot, jotta huone oli pilkkopimeä yöllä. Omassa huoneessa on myös kiva juoda pienet välikahvit kaiken seikkailemisen keskellä, joten arvostan sitä mahdollisuutta samoin kuin telkkarin töllöttämistä sängystä. Niin mukavaa se!

Kätketty helmi

Turussa on paljon tehtävää ja kiinnostavia kohteita, mutta yksi on kyllä meille ylitse muiden. Kätketty helmi, Jarno ”Paroni” Saarisen museo.

Jarno Saarinen oli ikäryhmäni idoli. Formula 1 -kuljettaja Jarno Trulli on yksi lukuisista italialaisista, joka on saanut nimensä hänen mukaansa. Saarinen on legenda ja maailman luokan kuuluisuus, maailmanmestari, joka menehtyi vain 27 vuotiaana Monzan radalla vuonna 1973.

Jarno Saarisen museo on Turussa Linnankadulla Saarisen hautaustoimiston yhteydessä, mikä voi kuulostaa hiukan oudolta, mutta Saarisen perheellä on ollut hautaustoimisto vuodesta 1902. Museoon tutustumiseen täytyy sopia aika, soittamalla hautaustoimistoon. Me soitimme ajaessamme Turkuun ja visiitti sopi hyvin samalle päivälle. Vierailu oli unohtumaton kokemus.

Meidät otti vastaan Jarno Saarisen veli Jari Saarinen, joka johdatti meidät hautaustoimiston tilojen läpi sisäpihalle ja sieltä autotalliin, jossa oli koko Jarno Saarinen –kokoelma. Prätkät, puvut, kypärät, julisteet ja kaikki Jarnon työkalut kuten ne olivat 70-luvulla ja jo sitä ennen. Jarno kuului siihen joukkoon, joka oli itse oma mekaanikkonsa, ja joka oli jo nuoresta pojasta lähtien rakentanut pyöriä. Kisoissa hänen ainoana avustajanaan toimi hänen vaimonsa Soili.

Jari Saarisen tarinat veljestään oli makoisaa ja sympaattista kuultavaa ja silmissäni vilisti roska, jos toinenkin häntä kuunnellessa. Oli laji mikä tahansa niin kyllä maailmanmestaruuteen aina tarvitaan jotain erityistä. Sitä oli Paronissa – erityisyyttä. Harva tietää, mutta hän loi myös ajotyylin, jota edelleen käytetään MotoGP:ssä eli sen jossa lantio laitetaan kaarteissa pyörän ulkopuolelle ja polvi hipoo maata. Huiman näköistä!

Museokäynti oli niin vahvaa tunteiden vuoristorataa, että sen jälkeen täytyi levähtää ja olikin jo lounasaika. Nautimme sen Fontanassa, jonka skandinaavinen sisustus viehätti samoin kuin erittäin hyvä palvelu. No mutta siis ruoka oli tietenkin pääasia ja se oli todella hyvää. Söin kasviscurryn ja Jari valitsi Fontanan mehevän BBQ-burgerin. Koska olimme testaamassa Turkua, testasimme myös jälkkäriksi porkkanakakun, jonka valitsin puhtaasti sen kauniin ulkomuodon tähden, emmekä pettyneet. Sitten olikin aika vyöryä eteenpäin!

Vatsanahat piukkoina päätimme lähteä liikkeelle Sacndic Plazan punaisilla fillareilla. Ajoimme tietenkin pitkin joenrantaa, jossa pyöräilykulttuuri oli leppoisan mukavaa ja sallivaa ja maisemat tietenkin ihan poskettoman kauniit. Pyörä on kyllä kiva väline liikkua.

Meidänhän oli aivan pakko käydä etsimässä Jarno Saarisen patsas ja siellä hän iloisesti tervehti meitä paikassa, jossa Turun motoristit pruukaavat kokoontua. Saimme otettua kuvankin, kun pyysimme veistoksen edessä istunutta pariskuntaa väistämään. Eivät pahoittaneet mieltään. Löysin You Tubesta videon patsaan paljastustilaisuudesta, jossa Jarnon leski piti tunteikkaan puheen. Video löytyy täältä.

Seuraavaksi kurvasimme katsomaan, josko saisimme liput Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaaliin, jota on kehuttu valtavasti, mutta vierailumme aikana ei sattunut olemaan esitystä. Harmittaa, mutta onneksi Turku on lähellä. Voimme tehdä uuden reissun. Kurkistelin kuitenkin itse teatteria ja sanonpa vaan että wau! Hieno rakennus, upeaa taidetta ja kiiltävää kaidetta riittämiin.

Kun olimme polkeneet kylliksi Turun katuja, menimme ottamaan nokoset hotelliin ja sitten suuntasimme kulkumme kapakkaan. Mikä ihana sana! Jo sanasta minulle tulee mieleen hyvä pehmeä tunnelma, intiimi – vaikka koronasti väljä. Ja jo kuulen kuinka joku laulaa ja drinkkilasit kilisevät puheensorinan säestyksellä.

Menimme Rica-baariin. Joka tosin oli vielä kiinni, mutta saimme tavata omistajan ja emännän omassa persoonassaan eli Riikka Haapasalon. Oooh Riikka on upeus! Hän on toiselta ammatiltaan sisustussuunnittelija, jonka käden jälki näkyy monessa Turun huippuravintolassa ja useissa yksityiskodeissa. Riikka tuntee kulttuuriväkeä ympäri Suomea ja baarin vaihtuvien esiintyjien joukko on todella vakuuttava. Nautin baarissa lempijuomani, Dry Martinin ja kuuntelin, kuinka Riikka kertoi suunnitelleensa upean baaritiskin ullakolta löytyneistä vanhoista ovista ja kuinka Carolan ennen näkemätön muotokuva oli päätynyt Rica Barin seinälle. Ihana paikka, ihana Riikka, huimat esiintyjät, täydellinen Dry Martini! Huippuhetki! Kun menet Turkuun, mene Rica-Bariin.

Pienessä tihkusateessa kävelimme illalliselle kasvisravintola Hüggeen. Hüggen viihtyisä sisustus on boho-tyyliä ja täälläkin palvelu oli ensiluokkaista samoin kuin ruoka, jota nautimme pitkän kaavan mukaan. Alkupalat, pääruoka ja jälkkäri maistuivat.

Myöhäisen illan vietimme kauniissa tilavassa kulmahuoneeseemme tellua katsellen ja jutellen. Nukahdin aikaisin, kuten aina ja heräsin niin ikään varhain. Jari nukkui vielä syvää unta, kun hiivin huoneesta ja lähdin lenkille. Onneksi lähdin. Näin kauniin kaupungin heräämisen uuteen päivään. Kun olin puolitoista tuntia vaeltanut, alkoi edellispäivän herkutteluista huolimatta olla fiilis, että voisin syödä aamiaisen. Ja mitä söin? Tietenkin hotellin omaa hunajaa ja croissantin! Ajatelkaa, hotellin pihalla on kaksi mehiläispesää ja hotelli voi tarjota omaa hunajaa ja kuinka hyvää se oli. Sain sitä pienen purkin lahjana ja kotona se hupeni aika vauhtia.

Mustamehiläisyhdyskunta ja oma hunaja on ollut hotellinjohtaja Mikko Hensikssonin unelma. Sato tuplaantui viimevuodesta ja tänä vuonna maukasta lehmuksenkukkahunajaa on tarjolla aamiaispöydässä peräti 100 kiloa. Ihana asia. Ja ihana loma.

Terkuin Hanna & Jari

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin ⎮FB ⎮FB-blogi⎮