En ole varmaan ainoa, jonka mielialat vaihtelevat nyt päivästä toiseen. Tai paremminkin hetkestä toiseen. Se mikä naurattaa eniten on suomalaisuus, joka siis pelastaa meidät – se on selvä kuin pläkki!

Ajatelkaa nyt. Mieti tilannetta kylmän holotnana kevätaamuna koska tahansa, olkoon vuosiluku mikä tahansa.

Aurinko paistaa mutta hengitys höyryää. Olet lenkittämässä koiraasi, vaikka haluaisit vielä nukkua lämpimien peittojen alla. Ulos on kuitenkin mentävä. Hampaat on pesemättä ja olo nihkeä, mutta koira vaatii pikaisen helpotuksen rakkonsa paineeseen.

Lähdet ja toivot ettet kohtaa ketään, koska et vielä jaksa puhua mitään, etkä ylipäätään halua nähdä ketään, koska ei ole ripsiväriä ja tukka on pörrössä. Sitä paitsi on kiire.

Pahaksi onneksi vastaan tulee naapurin muija myös koiransa kanssa. Katsot toiseen suuntaan ja olet kuin et huomaisikaan. Mitä naapuri tekee? Kurkistat huppusi, aurinkolasiesi ja puoliksi kasvojen eteen vedetyn kaulaliinasi suojista häntä ja helpotut – Huh, se kattoi toiseen suuntaan. Ei varmaan huomannut mua! Hyvä! Onneks on näin ärsyttävän kylmää ja kaulaliina on naaman edessä.

Toivot että Musti pissaa äkkiä ja saat lenkin nopeasti hoidetuksi. No ei Mustiakaan huvita kauaa ulkona riekkua, koska ruokakuppi täyttyy heti, kun pääsee sisälle taas. Pian olet turvassa kotona.

Tavallisena kevätaamuna menet dösärille. Ja tietenkin! Siellä on jo joku! Miten ärsyttävää. Jäät viiden metrin päähän tyypistä ja selaat kännykkääsi. Bussi tulee ja kuljettaja tervehtii. Katsot tätä hölmistyneenä ja pakenet nopeasti istumaan. Kukaan nyt tuntemattomia tervehdi. Outo tyyppi. On takuulla ulkomaalaistaustainen. Tumma tukkakin.

Istut penkille ja täräytät kassisi viereiselle istuimelle. Mä en kyl haluu et kukaan istuu mun viereen. Pitää olla speissii. Alat selata kännykkääsi.

Työpaikalle päästyäsi kipität omalle työpisteellesi mahdollisimman nopeasti ja vältät katsomasta ketään silmiin, pää alas painettuna huikkaat vain välttämättömät huomenet. Avaat koneen ja alat naputtaa näppistä. Olet turvassa.

Lounasravintolassa valitset neljän hengen pöydän, jossa istut mieluiten yksin. Se onnistuu parhaiten laittamalla yhdelle tuolille kassin ja toiselle takin. Itse istut kolmannella ja yksi tuoli on tiukasti työnnettynä pöydän alle. Jos joku näyttää siltä, että haluaisi tulla samaan pöytään, uppoudut kännykkääsi etkä ole huomaavinasi tunkeilijaa. Rukoilet ettei se kysy onko tässä tilaa. Jos kysyy harkitset valehtelevasi, että odotat ystäviäsi. Jess se meni ohi!

Kotimatkalla käyt kaupassa. Olet maustehyllyjen välissä ja koetat edetä sokereiden kohdalle. Mutta eikös käytävän tuki joku ukko. Seisoo siinä kun öökin tölli keskellä käytävää eikä ole huomaavinaankaan, että joku haluais päästä ohi. Seisot kärrysi takana aikasi äänetöntä raivoa puhkuen, kunnes alat hivuttautua mahdollisimman kaukaa ukon takaa, hyllyjä hipoen tämän ohi, sanomatta sanaakaan. Tässä nyt mitään tolle tollolle sano, menis jo tosta. Hivuttaudun ohi, ja katon tonne toiseen suuntaan, tarviin nyt sen sokrun.

Kotimatka sujuu leppoisasti kasseja kantaen. Ei tarvitse katsoa vastaantulijoita silmiin, koska voi keskittyä kassien kantamiseen. Varsinkaan ei tarvitse tervehtiä ketään. Eikä ainakaan edes hymyillä tuntemattomille, vaan siksi että nyt sattuu olemaan aurinkoinen päivä. Noikin kakarat tulee tuolta noin leveänä ryhmänä. Meen toiselle puolelle katua. Ärsyttävät pennut.

Suomalainen selviää koronasta luontaisen ominaisuutensa vuoksi. Halaaminen on kamalaa, poskisuudelmat kuuluvat omituisille italialaisille, joka koko kansa onkin oikea koronalinko. Sama homma kiinalaisten kanssa. Eivät ymmärrä mitään henkilökohtaisesta tilasta, mäiskyttävät ruokaa syödessään ja röyhtäilevät. Siksi ne varmaan niitä maskejaankin käyttävät. Ettei yltiöpäisesti roisku.

Suomalainen välttää kaikkia kontakteja, varsinkin fyysisiä, ellei ole tarkoitus vetää snagarilla jotakuta pataan. Että kysyn vaan mikä tässä tilanteessa niin vaikeaa on?

Kuvat: Riitta Sourander

Rakkaudella

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ LinkedIn ⎮FB ⎮FB-blogi⎮

Oikeus tehdä, ajatella ja puhua vapaasti nousi hiusrajaan asti hikenä, kun katsoin Netflixin Unorthodox –sarjan. Upea sarja sai vereni kiehumaan ja kun päähenkilö, nuori nainen, käveli järveen uimaan vaatteet yllään ja pudotti peruukkinsa veteen, tunsin, kuinka vapauden tunne ryöppysi myös minun rinnastani ulos, kuin parvi häkkilintuja olisi päästetty lentämään vapauteen.

Uskonnolliset ja erilaiset lahkoihin kuuluvat tiukat rajoitukset ja säännöt ovat etäältäkin katsottuna niin ahdistavia, että henki tahtoo salpautua. Vapaus toteuttaa itseään ja saada olla sellainen kuin on, saada tehdä asioita joita rakastaa ja puhua sekä käyttäytyä vapaasti, toisia loukkaamatta, ovat arvoja, joita en voi myydä pois.

Jokaisella on tietenkin oikeus päättää itse, millaiseen yhteisöön haluaa kuulua. Sekin on vapautta, mutta jos määräys tulee pakkona ulkopuolelta, sitä minun on vaikeaa niellä.

Olen aina ollut kyseenalaistaja. Olin sitä vahvasti jo koulussa, jossa meillä oli koko koulua pelolla hallitseva opettaja. En ollut hänen oppilaansa ja katsoin monta vuotta sivusta, kuinka muut oppilaat ja kaverit pelkäsivät tätä naista. Ihmettelin, kuinka oli mahdollista, että oppilaat olivat pelosta kankeina ennen hänen tuntejaan. Hänhän oli vain ihminen, ei mitään muuta. Käytävillä vapistiin kirjat kourassa seuraavaa tuntia odottaen. Lopulta kävi niin että naisesta tuli sekä englannin opettajani että luokanvalvojani. Nopeasti ymmärsin miksi häntä pelättiin. Hänen taktiikkansa oli häpeän nostattaminen, pelolla ja auktoriteetilla hallitseminen, virheille nauraminen ja ennen kaikkea nöyryytys. Jopa koulun rehtori oli niin kädetön pelkuri hänen edessään, ettei pystynyt puolustamaan oppilasta, vaikka ulkopuolinen taho selkeästi ja kirjallisesti näytti tämän oppilasta kohtaan tekemän virheen ja vääryyden. Rehtori totesi oppilaalle että: ”Sinä olit oikeassa, tämä on väärin, mutta ymmärräthän, ettemme voi sanoa tästä kyseiselle lehtorille mitään?”

Isäni opetti minulle pienestä pitäen, että ketään ihmistä ei tarvitse pelätä tämän aseman johdosta ja että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Että ihminen on ihminen ja kaikkia tulee kohdella samalla tavalla. En pelännyt tätä opettajaa ajattelin, että hän käyttäytyy sietämättömästi, eikä hänellä olisi ollut oikeutta pilkata ketään. Haastoin hänet ja voitin. En antanut hänen koskaan kävellä ylitseni ja puolustin siten myös niitä, joita hän avoimesti pilkkasi tunneilla.

Aina ihminen ei kykene olemaan vahva. Ja henkisesti heikoimmillaan ollessaan monenlaiset asiat tarjoavat helpotusta ja lohtua. Mutta heikoilla ollessaan ihminen voi myös haksahtaa poluille ja seuraan, joka voi tuntua hyvältä ja oikealta, mutta onkin jotain aivan muuta. Kun ihminen on heikko ja rikkinäinen ja tarvitsee apua hänen tulisikin olla vahva ja tarkka apua etsiessään tai vaarana on joutua hyväksi käytetyksi, huijatuksi ja päälle päätteeksi voi menettää rahansa ja omaisuutensa.

Olen seurannut hyvin läheltä erään lahkon toimintaa ja näin, kuinka ihmiset sitoutettiin seuraamaan sokeasti johtajaansa ja saatiin uskomaan erilaisiin voimiin. Toimintaan liittyi rahastus osallistumismaksuina, joista ei tietenkään saanut kuittia. Hitaasti ja varmasti eri tavoin heikoilla olleet jäsenet sidottiin kiinni yhteisöön. Jäsenet maksoivat osallistumisestaan rahaa ja summat nousivat pikkuhiljaa. Raha oli kuitenkin vähäisin asia, jota lahkon johtaja lahkolaisilta vei. Kovimman hinnan he maksoivat monilla muilla tavoilla, kuten minuutensa menettämisellä.

Joskus lahkot elävät ja riistävät pitkään, joskus näitä hirviöitä saadaan kiinni ja pyramidit romahtavat. Ylen uutisissa on luettavissa juttu, jossa armenialainen Saksan ja Espanjan lisäksi Suomessa vaikuttanut ns. profeetta joutui kiinni ja tuomittiin. Varoittava, karmea esimerkki.

Parhaat elokuvat ja sarjat herättävät tunteita ja ajatuksia ja pistävät pohtimaan asioita monelta kantilta. Sen tiedän, että vapaus on itselleni elintärkeää. Ja olen äärimmäisen kiitollinen isälleni siitä, kuinka painokkaasti hän opetti tärkeän asian. Kaikki olemme vain ihmisiä, oli asemamme mikä hyvänsä.

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ LinkedIn ⎮FB ⎮FB-blogi⎮

Kulitsa ja pasha. Pääsiäisyllätykset korissa. Uusia makuja ja tapoja. Kuinka pashaa ja kulitsaa syödään ja valmistetaan?

Saan joskus ideoita, jotka on pakko toteuttaa, vaikka tietoni asiasta olisivat vajavaisia. On vain intohimo. Niin kävi tänäkin pääsiäisenä. Halusin viedä kaikille kolmelle tyttärellemme herkkukorit, joissa olisi pashaa ja kulitsa. Sain inspiraation Baba Lybeckin kulitsaohjeesta, jonka näin varmaan muutamia vuosia sitten jossain lehdessä ja törmäsin siihen juttuun nyt uudelleen.

Pashaa olen tehnyt monta kertaa ja aina eri reseptillä. En ole rakastunut siihen mitenkään erityisesti. Kovin rasvainen outo herkku oikeastaan. Mutta olenkin syönyt sitä sellaisenaan paremman tiedon puuttuessa. Ajatus levittää sitä pullan päälle, kuten Baban lehti jutussa kerrottiin tehtävän, kuulosti houkuttelevalta. En tiennyt, että pashaa syödään niin. Lapsuuden pääsiäisten ruokaperinteisiimme pasha ei kuulunut. Meidän pääsiäisiin kuuluivat suklaamunat ja kauniisti koristeltu koti, sekä munien maalaaminen ja noidat. Kaunista ja leikkisää mutta ei mitenkään uskonnollista.

Ortodoksien pääsiäisperinteet kiehtovat minua, samoin kuin heidän upeat kirkkonsa ja jumalanpalvelukset, jotka ovat jotenkin niin eläviä ja niissä on hartauden mukana ilo.

Ryhdyin siis tutkimaan kulitsareseptejä ja törmäsin samalla myös toiseen leivonnaiseen, babaan. Molemmat leivotaan hiivataikinasta. Kulitsa tuntui aina olevan yksi iso pyöreä leipä/pulla. Sen sijaan baba oli joskus korkea kakku ja joissain resepteissä se oli toteutettu monena pienenä pullana. Toisin kuin kulitsa se kostutetaan rommi- tai sokeri liemellä tai niiden sekoituksella, joskus myös mehulla.

Kaikissa resepteissä oli valtavasti eroja. Lopulta päädyin kehittämään kulitsan ja baban ristetytyksen seuraavalla tavalla.

Tein leivonnaiset oman pullarespetini mukaan, mutta lisäsin taikinaan kaksi raastettua sitruunan kuorta ja valmistin ensin taikinajuuren, jossa hiiva liuotettiin lämpimään maitoon ja sitten lisättiin n. 1/3 jauhoista, jotta muodostui löysä vehnävelli. Jätin sen peitettynä rauhaan vajaaksi tunniksi, kunnes se alkoi kuplia. Sitten leivoin pullataikinan, kuten yleensäkin teen ja annoin sen nousta kunnolla.

Kaulin taikinasta levyn, jonka voitelin voilla ja ripottelin päälle kuivattua silputtua aprikoosia ja sukaattia sekä kuivalla pannulla paahtamiani ja rouheaksi murskaamiani manteleita. Kiersin taikinan rullalle ja laitoin muffinipellin voideltuihin koloihin, nostatin ja paistoin.

Pashan taas tein vanhasta keittokirjasta löytämälläni pasha-reseptillä. Siihen ei tule ollenkaan vaniljaa ja sokeriakin todella maltillisesti ja massa keitetään. Parasta pashaa jota kuunaan olen syönyt ja voi taivas kuinka hyvää se oli pienten halkaistujen kulitsojen päälle levitettynä.

Ensi kerralla laitan kulitsojen täytteeksi paaaaljon paljon enemmän sukaattia ja aprikoosia, kuin näissä ensimmäisissä kokeiluissani. Ja sekä pashaan että pullaan käytän jatkossakin paahdettuja manteleita, jotka murskaan itse. Paahdetuissa manteleissa on Ihana maku ja aavistuksen rapeat mantelit antavat molempiin mukavan suutuntuman. Ja aivan selvä asia on se, että pashan ja kulitsan kanssa maistuu tee! Kahvi on aivan väärä juoma näiden kanssa. Tämä oli ihastuttava yllätys, sillä näin sain elämääni kolme uutta herkkua. Tee on ollut koko elämäni ajan minulle mystinen haaste. Nyt nautin siitä sanomattomasti.

Kun lähdimme viemään herkkukoreja lapsille, lähetin heille tämän alla olevan viestin. (Korjailen edelleen puutteita kasvatuksessa!)

Hei,

Sain päähänpinttymän ryhtyä tutkimaan pashaa (lausutaan pasha), kulitsaa ja babaa. Sekä tehdä niitä teille. Sain selville, että pashaa syödään kulitsan kanssa, joka on kuivatuilla hedelmillä ja rusinoilla leivottu pulla, joka värjätään sahramilla. 

Kulitsan pintaan muodostellaan taikinasta kyrilliset kirjaimet ХВ – laitnalaisittain HV, sanoista Hristos voskrese, ’Kristus on ylösnoussut’. Kirjainten ympärille painellaan rusinoita, jotka ovat kärsimyksen vertauskuva. Vaihtoehtoisesti XB-kuvio voidaan tehdä myös sokerikuorrutukseen. En laittanut kirjaimia mihinkään. 

Kulitsasta leikataan viipaleita, joille levitetään pashaa.

Baba taas on saman tyyppinen pulla, joka kostutetaan rommi- tai sokerivedellä. Babat voivat olla pieniä tai suuria, kulitsa taas on ilmeisesti aina suuri. 

Kaikkiin kolmeen –pashaan, kulitsaan ja babaan löytyy miljoonia reseptejä. Nykyiset ohjeet ovat monasti jotenkin nopeutettuja ja kovin sokerisia. 

Halusin tehdä teille pashaa vanhassa keittokirjassani olevalla reseptillä, jossa massa keitetään, eikä siihen laiteta paljon sokeria, eikä lainkaan vaniljaa. Ja leipoa kulitsaa, jonka kanssa voitte sitä maistaa.

Kulitsan kohdalla kuitenkin päätin toimia ihan rebelisti ja tein baban ja kulitsan välimuodon. Tein pikku kulitsoitaa, jotka leivon vähän korvapuustien tapaan. En laittanut taikinaan sahramia, koska en pidä sen mausta.

Pullien paisto oli tosi vaikeaa, koska en tiennyt etukäteen yhtään, kuinka ne käyttäytyvät eri vuoissa. Olisin halunnut kulitoihin kapean jalan ja pullean hatun, että ne olisivat muodoltaan kuin makoisia herkkutatteja. Juuri sellaisia tuli pullista, jotka paistoin runebergintorttuvuoissa. Mutta muitakin variaatioita löytyy korista.

Ei aavistustakaan onko kulitsat hyviä tai ei, mutta pullan kierteet ovat täynnä rakkautta. En tiedä onko pasha syömisen väärtiä, mutta rakkaudella senkin keitin, maistakaa!

Käytiin myös Jarin kanssa ostamassa teille hävyttömän ihanat Chjoko-pääsiäismunat, jollaisen saimme lahjaksi Carolinalta ja saimme idean siitä. 

Hyvää pääsiäistä!

Hanna ja Jarppa

Korin sisältö ilahdutti lapsia ja jos sinä haluat tehdä kulitsaa ja pashaa Hannan tapaan niin kas tässä reseptit!

Kulitsa Hannan tapaan

Hyvä pullataikina on mahdollisimman löysä, siitä syntyy pehmeä ja herkullinen pulla. Minä lisään kuuman rasvan taikinaan viimeiseksi. Opin tämän tavan tehdä pullaa aikanaan naapuriltani. Pullataikina rakastaa lämpöä ja kiireettömyyttä.

½ l täysmaitoa

50 g hiivaa (1 pala)

2  munaa

2 tl suolaa

2 rkl kardemummaa

2 rkl vaniljasokeria

2 (luomu) sitruunan raastettu kuori (pese sitruunat hyvin!)

250 g sokeria

250 g voita

n 1 kg vehnäjauhoja (mielellään vajaa)

Täyte

2-3 dl paahdettuja ja murskattuja manteleita

2 dl kuivattua pilkottua aprikoosia

2 dl sukaattia

100 g pehmeää voita

Tee näin:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja vatkaa joukkoon n. 1/3 jauhoista. Peitä leivinliinalla ja pidä lämpimässä paikassa noin puoli tuntia, kunnes taikina alkaa kuplia.

Lisää huoneenlämpöiset munat, suola, kardemumma, vaniljasokeri, sitruunankuori ja sokeri. Alusta taikina kimmoisaksi lisäämällä pikkuhiljaa vehnäjauhoja. Mitä vähemmän jauhoja, sitä pehmeämpi pulla, joten taikina mahdollisimman löysäksi ja käytä leipoessa apuna jauhoja. Lisää lopuksi sulatettu rasva niin kuumana kuin kätesi sietää. Tai käytä yleiskonetta.

Kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Kaada kohonnut taikina jauhotetulle työpöydälle, vaivaa sitä hiukan, ja jaa se neljään samankokoiseen osaan.  Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen levy, levitä sille reilusti voita, kuivattuja hedelmiä ja mantelirouhetta.

Kääri taikina rullalle pitkältä sivulta ja leikkaa n. 5 cm paloiksi ja nosta pystyyn muffinivuoan voideltuihin koloihin. Kohota pullia n. 15-20 minuuttia peitettyinä lämpimässä paikassa ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15–20 minuuttia.

Pasha

2 keltuaista

1 dl kermaa

1 rkl sokeria

50 g voita

250 g rahkaa

1 dl rusinoita

1 dl pahdettuja manteleita rouhittuna

2 rkl sitruunanmehua

sekoita keltuaiset, kerma ja sokeri kattilassa. Kuumenna, kunnes seos sakenaa. Sekoita koko ajan puuhaarukalla. Nosta pois liedeltä ja lisää voi nokareina koko ajan sekoittaen. Lisää rahka ja makua antavat aineet.

Kaada seos joko harsolla vuorattuun pashamuottiin (puista pashamuotia täytyy liottaa kylmässä vedessä muutama tunti ennen käyttöä) tai kahvinsuodattimeen, jossa on suodatinpaperi. Pane pasha jääkaappiin painon alle valumaan seuraavaan päivään. Kumoa pasha tarjoiluvadille ja koristele esim. Hedelmäpaloilla ja manteleilla.

Valkuaisista leivoin pieniä Pavlova-marenkeja. Ne säilyvät pitkään ja ne voi täyttää tuhannella eri tavalla! Vaikka pashalla!

Terkut tutkijalta!

Hanna

Huhheijaa! Taas oli ohjelmassa leivontalive. Pääsiäisen aika on sellaista herkkujen aikaa ja tämä aika myös inspiroi leipomaan ja hääräämään keittiössä.

Nyt tein suklaajuustokakun, joka on vanha suosikkireseptini. Alkuperäiseen reseptiin kuuluu hyydyttäminen liivatteella, mutta kokeilin tehdä kakun ilman niitä ja se onnistuu oikein hyvin, jos kakku ei joudu seisomaan kahvipöydän lämmössä pitkään. Testasin kuinka kauan kakku pysyy kuosissa huoneenlämmössä ja parin tunnin kuluttua se alkoi luhistua.

Tein kakun kuitenkin livessä liivatteen kanssa. Ja se toimii ainakin erinomaisesti. Makuun ei vaikuta kumpikaan leipomisen tapa.

Kakun voi tehdä joko halkaisijaltaan 22 tai 18 senttiseen vuokaan. Kummassakin se onnistuu mainiosti.

Suklaajuustokakku

Irtopohjavuoka ø18 tai 22 cm

Pohja

175 g Dominokeksejä

50 g voita

Täyte

4 liivatelehteä

170-200 g tummaa suklaata 60-70% kaakaota

200 g maustamatonta tuorejuustoa esim. Philadephia, Viola tai Bon Jour (vähärasvaisempi käy)

1 dl smetanaa

0,5 + 0,5 dl Sokeria

2 tl vaniljauutetta

1 luomuappelsiinin raastettu kuori

2 keltuaista

2 valkuaista

2 dl kuohukermaa

Laita irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille leivinpaperia. Murskaa keksit monitoimikoneessa tai laita ne muovipussiin ja jyrää kaulimella murskaksi. Lisää joukkoon sulatettu voi. Taputtele seos vuoan pohjalle keveästi. (Jos painat seoksen kovin tiukaksi, kakkua on vaikeaa leikata)

Liota liivatteita kylmässä vedessä n. 5 min. kunnes ne pehmenevät. Laita paloiteltu suklaa sulamaan vesihauteeseen tai sulata se mikroaaltouunissa ensin 30 sek miedolla lämmöllä ja sitten sekoita, sulata sen jälkeen aina 10 sekuntia kerrallaan välillä sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut kokonaan.

Vatkaa valkuaiset ja 0,5 dl sokeria kovaksi vaahdoksi. Vatkaa sitten kerma vaahdoksi. Vatkaimen vispilöitä ei tarvitse pestä välillä. Sekoita vielä samalla vispilällä tuorejuusto ja smetana yhteen.

Purista liivatteista vesi pois ja sulata ne nopeasti pienessä kattilassa. Valuta liivateliemi ohuena nauhana tuorejuuston sekaan koko ajan vatkaten.

Lisää sitten juuston sekaan sula suklaa, 0,5 dl sokeria, vaniljasokeri ja appelsiinin raastettu kuori sekä keltuaiset.

Yhdistä sekä kermavaahto, että valkuaisvaahto juusto/suklaa seokseen varovasti. Kaada massa keksipohjan päälle ja laita kakku kelmulla peitettynä jääkaappiin hyytymään seuraavaan päivään tai vähintään viideksi tunniksi.

Irrota kakku vuoasta ja siirrä se varovasti tarjoiluvadille. Koristele tuoreilla marjoilla, hedelmillä syötävillä kukilla tai suklaakonvehdeilla ja suklaalastuilla.

Ihania herkkuhetkiä!

-Hanna

Hei kaikki! Leivoin Instalivessä ihanien seuraajieni kanssa tämän kesäkurpitsa galeten. Tässä vielä ohje kirjallisena. Oli niin kivaa taas. Ja keskivikkona leivotaan pääsiäiseksi suklaajuustokakku! Huomenna laitan tarveaineet Instagramiin.

Kesäkurpitsapiiras eli galette

Taikina:

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

¼  tl suolaa

100 g voita

½  dl smetanaa

2 tl sitruunamehua

½ dl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi kuutioina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi.

Sekoita keskenään smetana, sitruunamehu ja jääkylmä vesi. Lisää neste taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa vaan koeta päästä mahdollisimman vähällä leipomisella. Muodosta taikinasta pallo, litistä se ja pane se kelmuun käärittynä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Taikinan voi tehdä myös edellisenä päivänä.

Täyte:

1-2 pientä tai yksi keskikokoinen kesäkurpitsa viipaleina

suolaa

1 rkl ruokaöljyä

1 valkosipulinkynsi murskattuna

1 ½ dl          ricottajuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa+ ½ dl rahkaa)

50 g  parmesaaniraastetta

150 g mozzarellajuustoa (yksi pallo)

1 munankeltuainen

1 rkl basilikaa silputtuna

Ripottele kurpitsaviipaleille suolaa ja pane viipaleet talouspaperille hikoilemaan puoleksi tunniksi. Kuivaa viipaleet ennen käyttöä.

Sekoita öljy ja valkosipuli keskenään, ja pane sivuun odottamaan.

Sekoita ricottajuusto ja parmesaaniraaste. Mausta seos teelusikallisella valkosipuliöljyä sekä mustapippurilla. Tarkista suola.

Pane uuni kuumenemaan 200 ° asteeseen.

Kauli kylmästä taikinasta halkaisijaltaan noin 30 sentin ympyrä. Siirrä taikina kaulimen avulla leivinpaperille tai kauli leivinpaperin päällä.

Levitä juustoseos tasaisesti taikinalle. Jätä noin viisi senttiä reunaa tyhjäksi. Leikkaa mozzarella viipaleiksi ja levitä viipaleet juustomassan päälle. Lado päällimmäiseksi kurpitsaviipaleet ja pirskottele päälle loput valkosipuliöljystä

Taittele reunat piirakan päälle ja voitele ne munankeltuaisella. Paista noin 30 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat. Ota piirakka uunista ja anna jäähtyä tovi. Ripottele päälle basilika.

Hei ja terkkuja meiltä kotoa. Koti on se paikka, jossa nyt ollaan tosiaan aika tiukasti. Me ollaan täällä Jarpan kanssa kahdestaan. (Jarppa on siis Jari ja puolisoni, enkä oikeasti kutsu häntä Jarpaksi, kuin ainoastaan kirjotetussa tekstissä – älä kysy miksi, en tiedä!)

Tämä aika on meille hurjan poikkeuksellinen. Me ei olla koskaan vietetty näin paljon aikaa yhdessä. Aina on ollut lapsia ympärillä ja meillä molemmilla on työt, jotka vievät paljon aikaa ja kuljettavat meidät milloin minnekin. Jarihan on elokuvaaja ja kuvaajan päivät ovat pitkiä ja monia juttuja kuvataan muualla kuin tässä pääkaupunkiseudulla.

Nyt me ollaan täällä ja tehdään asioita yhdessä. Ja se on aivan ihanaa. Me juodaan pitkään aamukahvia ja luetaan. Sitten tehdään duunia läppäreillä. Jari tutkii kameroita ja minä kirjoitan blogeja ja muutamia aikakauslehtijuttuja ja mitä kaikkea kirjoitettavaa mulla nyt on. Sitten päätetään raivata joku vanha kaappi rojuista tai kuten eilen, trimmata pihakuusi. Siitä sain kyllä vähän kuulla, koska pyysin Jaria levittämään kalkkia kukkapenkkiin ja sitten iskin sahan hänen käteensä ja lopputuloksena me oltiin Ämmäsuon sorttiasemalla hurjan oksakuorman kanssa. Mun projektit kuulemma tuppaa laajenemaan.

Melkein joka ilta käydään saunassa, johon teetettiin juuri leveämpi (vai syvempi?) laude niin, että voidaan maata siinä vierekkäin. Illalla katellaan töllöö sängyssä ja nukutaan saman peiton alla, kunnes mä herään ja hiippailen touhuamaan jotain äänetöntä. Herään aina pari tuntia ennen häntä. Tänä aamuna tein itselleni jalkahoidon ennen aamukahvia. Niin rauhallista ja onnellista.

Monet valittavat pitkästymistä ja tekemisen puutetta, mutta minä en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Valitettavasti näytän kotona ollessani enimmäkseen riihipirun raadolta ja eilen illalla peiliin (vahingossa) katsoessani tajusin, että näytän Rollareiden kitaristi Ron Woodilta. Se oli tuskallista. Eli aikaa ei (tai kiinnostusta) omaan ulkonäköön ei juuri ole. En tiedä onko siitä nyt varsinaisesti haittaa. Vähän ällöä se kyllä on.

Mihin aika siis menee? No kaksi kertaa päivässä teen ruokaa. Siinähän jo menee ikuisuus. Lisäksi on sata siivousprojektia, jotka ovat odottaneet sitä hetkeä, jolloin on aikaa. Tässä vaiheessa kaikki valkoiset lakanat (joita on miljoona) on pesty, kuivattu auringossa ja mankeloitu. Suurien lakanoiden mankelointi on muuten ihan hiton vaikeaa. Mun mankeli on turhan kapea.

Seuraavaksi pesen kaikki villat, jotka kaipaavat pesua eikä tuuletus riitä. Sitten toppatakit. Sitten voikin laittaa talvikenkiin sanomalehteä sisälle, kiillottaa ja puhdistaa ne ja laittaa laatikoihin odottamaan ensi talvea.

Tänään käyn meikkieni kimppuun. Heitän turhat pois ja pesen siveltimet. Ja koska ilma on ihana, jatkan pihahommia. Jarppa lähtee ajamaan enduroa ja sillä aikaa mä teen viimeinkin jonkun kunnon kotijumpan. Olen ihan törkeen huono jumppaamaan kotona. Kun katson Instasta Anna Saivosalmen jumppavideot, luulen aina, että jumppasin ne ite. Hämärää.

Huomenna leivon Instagramin livessä kesäkurpitsa galeten ja Jarppa tietenkin kuvaa. hänen kanssaan on superkivaa tehdä töitä yhdessä. Ja hän on suolana mun lähetyksissä. Mä olen sokeri! Hahha! Lähetys tulee klo 17.00 tule mukaan leipomaan! Laitan blogin loppuun tarveaineet reseptiin.

Me ollaan siis onnellisia ja haluan ottaa kaiken positiivisen irti tästä maailman ikävimmästä asiasta, joka vei töitä, saartoi meidät pysyttlemään Uudellamaalla ja myös poissa Saarenmaalta, emme voi tavata kavereita emmekä tapaa paljon perhettäkään. Paljon on huolia ja tyhjää puhetta yrittäjien auttamisesta erinäisiltä tahoilta ja paljon kurjia asioita, mutta rakastan olla kotona ja olen syvästi kiitollinen siitä, että meillä on täällä todella ihanaa ja kivaa. Jos ajattelen aikaa koronan jälkeen alkaa pelottaa. Siispä en ajattele. Olen tässä hetkessä ja rakastan.

Ja juuri nyt sain tiedon, että koko päivän ohjelma meneekin uusiksi, sillä tyttäreni tulee meille. Eli lähden hakemaan hänet tänne autolla. Taas tulee kiirettä – ja jumpat tekemättä!

Iloa päiviin!

Ihana ilma!
Näitä tarvitset jos tulet mukaan leipomaan:

3 dl Vehnäjauhoja

1 tl Leivinjauhetta

1/4 tl Suolaa

100 g kylmää voita

½ dl smetanaa

2 tl sitruunanmehua

½ dl kylmää vettä

1-2 kesäkurpitsaa viipaleina

suolaa

1 rkl öljyä

1 valkosipulinkynsi

1 ½ dl ricottajuustoa (tai tuorejuustoa, jota voi keventää rahkalla)

50 g parmesaania

150 g mozzarellajuustoa (1 pallo)

1 munankeltuainen

basilikaa

Tarvikkeet

2 Kulhoa (iso ja pieni)

Mandoliini tai

veitsi ja leikkuulauta

Talouspaeria

Leivinpaperia

Kaulin

Raastinrauta

Uunipelti

Ihana päivä oli eilen! Puutarhanhoitoa ja uusia istutuksia. Kaikki alkoi siitä, kun Gardenlivingin puutarhurit kävivät leikkaamassa meidän omenapuut viime viikolla. (Jos se nyt oli viime viikko, koska päivät ovat nykyään yhtä pötköä. Kuka enää muistaa viikonpäiviä?)

Meille tehtiin massiivinen puutarharemontti 2013 ja silloin muun muassa tietenkin vedettiin tähän tontille siirtonurmikko. Oi että se oli kaunis! Mutta meidän hapan maaperä ei rakasta heinää ja nurmea, se rakastaa sammalta. Ja niinpä koko meidän etupihan nurmikko on saanut väistyä sammalen valloituksen tieltä. Kysyin puutarhureilta, mitä meidän kannattaisi tehdä asialle ja sain maailman ihanimman vastauksen! ”Anna sammalen kukoistaa”. Kukaan ei pelaa tai leiki pihalla, joten sammal kestää siinä ja se on niin kaunis. Kuin smaragdia!

Kun ensimmäisen kerran kävin katsomassa tätä taloa, oli varhainen aamu ja aurinko juuri noussut. Sammalien peittämät kivet hohtivat vihreinä vanhassa puutarhassa ja se oli juuri se asia, johon rakastuin. Mutta ihmisethän taistelevat sammaloitumista vastaan, paitsi Japanissa, kuten puutarhurit sanoivat. Joten minustakin tuntui, että sille olisi tehtävä jotain. Sosiaalinen paine.

Nyt siis annan sammalen kukoistaa. Mutta se oli levinnyt myös kahdelle suurelle istutusalueelle, joista se piti haravoida pois. Piiskasin haravaa pitkin niiden pintaa ja sammal sai kyytiä. Jarppa lastasi yli kymmenen suurta kottikärryllistä sammalta ja vei pois. Sitten piti levittää kalkki, mutta päätettiin jättää se tälle päivälle. Sen sijaan tein istutuksia.

Meillä on pihalla suuria ruukkuja, jotka istutin täyteen pikkunarsisseja ja työnsin keskelle ruukkua pystyyn pitkiä pajunoksia kissoineen. Ruukkujen pinnan peitin – milläs muulla kuin sammaleella. Ihanat tuli! Ajattelin ottaa kuvia niistä tänään, kun vielä ehtisin pestä ruukkujen ulkopinnat talven jäljitä.

Jäi siinä sitten työvälineitäkin terssin kaiteille. Homma ei ollut valmis.

Ihana olo tuli, kun oli koko päivän ulkona puuhaamassa.

Ja mikä ylläri, kun heräsin. Koko maa valkoisena. Koko maailma valkoisena! Kukat lumipeitteen alla. (Auton alla myös kesärenkaat!) Ja samalla ymmärsin miksi Fiskarsin kamoissa on oranssit varret! Jotta ne löytyisivät! (Olen toki kuullut, kuinka vuonna 1967 koneessa oli oranssia massaa, joka käytettiin loppuun kun saksien koe-erää tehtiin) Sieltä ne iloisesti pilkistivät lumipeitteen alta, kun Hanna-Huoleton oli jättänyt sinne tänne! Kiitos virkeästä väristä!

No nyt jännitän vaan, kestävätkö kukat kylmän peitteensä vai eivät. Muutama hyasintti, joita erityisesti rakastan, näyttävät kyllä jäätyneiltä. Saa nähdä. Perästä kuuluu.

Iloa päivään! Pysykää kotona! Peskää käsiä! Nauttikaa keväästä!

-Hanna

Kirjan ensimmäinen luku johdattaa lukijan siihen mitä tuleman pitää. Antaa osviittaa millainen seikkailu on edessä. Luo tunnelman.

Istun nyt olohuoneen isossa nojatuolissa ja koetan miettiä, kuinka valmistaisin teitä tulevaan. Se on siinä mielessä vaikeaa, etten voi nähdä tulevaisuuteen. Mutta jos katsotaan taaksepäin niin ehkä siitä on jotain apua.

Olen myöhään kehittyvää sorttia. Murrosikä tuli myöhään eikä vaihdevuosista ole merkkiäkään vielä. Opin hitaasti lukemaan ja teen edelleen alati kirjoitusvirheitä. Aloin harrastaa liikuntaa vasta täytettyäni 27 –vuotta ja opin tekemään sen niin että olen tyytyväinen viime viikolla. Kaikenlaisia harmeja on kuulunut elämääni pitkin matkaa ja kesti noin 56 vuotta, että opin sanomaan ikävistä asioista ääneen ihan rauhassa. Yksi asia on siis ainakin varmaa, kaikenlaista oppimista on varmaan tiedossa.

Olin iloinen lapsi ja nuori. Ei mitään angsteja. Jossain keskivaiheilla elämää ahdisti, sittemmin olenkin ollut iloinen muutamia päivä ja hetkiä lukuun ottamatta. Tärkein oppi elämässäni on ollut, että kaikki on lopulta positiivista ja jos ei ole, kannattaa ajatella asia niin, että se on. (Se oppi muuten tuli poikkeuksellisen varhain – poikkeus vahvistaa säännön! Mahtavaa)

Joudun eri tasoisiin kommelluksiin harva se päivä – se pitää huomattavan pirteänä, ikään kuin varuillaan. Koetan ennalta ehkäistä niitä, mutta jokin outo flow vetää niitä puoleeni. Tänään esimerkiksi menin joogatunnilleni, joka on huomenna, jätin avaimet kotiin, astuin mokkasaappaissa jättisyvään lätäkköön ja leipoessani heitin munanvalkuaisen roskiin ja säästin keltuaisen, vaikka piti tehdä juuri päinvastoin.

Rakastan kaikkea kaunista, arkkitehtuuria, vaatteita, sisustuksia, kukkia, koruja, maisemia ja musiikkia. Kauneus saa minut kyyneliin. Myös ihmisten sisäinen kauneus.

Rakastan valoa ja marraskuun voisi mielestäni peruuttaa. Jos suinkin on mahdollista pakenen pimeyttä vuoden vaihteen tienoilla jonnekin, jossa aurinko paistaa.

Näillä eväillä siis mennään – tule mukaan ja kerro omat hullut juttusi, ilon aiheesi ja murheen alhosi. Tämähän voisi olla vaikka minun kahvihuoneeni, kun olen yksityisyrittäjänä ja freelancerina sellaista vailla?

Iloa päivään!

Hanna

Eilinen oli niin hauska päivä, ettei rajaa! Leivoin banaanikakkua Instagramin livessä yhdessä seuraajieni kanssa ja annoin samalla leivontavinkkejä. Oli niin kivaa, kun monet leipoivat yhdessä mun kanssa ja oli myös nastaa, että Jarppa kuvasi liven. Siitä oli kaksi iloa, ohjelmaa on kivempi seurata, kun kamera liikkuu. Jos yksin tekisin, joutuisin laittamaan kameran (siis puhelimen) jalustaan kiinni ja toinen ilo on Jarppa itse, sen kommentit on niin hupaisia.

Lupasin laittaa reseptin vielä tänne blogiin niitä varten, jotka eivät ehtineet eilen mukaan.

Banaanikakku on tosi hyvän makuinen, jenkeissä puhutaan banaanileivästä (Banana bread) en tiedä kumpi nyt on parempi sana. Makea leivonnainen joka tapauksessa.

Ohjeeseen tarvitaan kolme kypsää banaania, jotka saavat mielellään olla jo mustia. Minulla on tapana laittaa banaaneja pakkaseen leipomuksia varten.

Jos huomaan, että banaanit alkavat tummua, eikä niitä kukaan syö, laitan ne pakkaseen. Ne voidaan pakastaa kuorineen tai kuorittuna. Jäiset banaanit sulatetaan nopeasti mikrossa ja pehmeä sisus kaavitaan lusikalla kuoresta. Jos kaapissa on vain keltaisia banaaneja, eikä pakastimessakaan ole yhtään, laita banaanit uuniin pellille 180 asteeseen vartiksi. Anna jäähtyä kokonaan ja kuori!

Reseptissä on myös 1 dl kermaa. Kerman sijaan voi käyttää myös turkkilaista- tai kreikkalaista jugurttia tai kermaviiliä. Minä käytän yleensä jotain jälkimmäisistä vaihtoehdoista.

Sokerin kohdalla voi niin ikään varioida. Kakun voi leipoa kokonaan valkoisesta sokerista, mutta maukkaampaa tulee, kun käyttää puolet muscovadoa tai fariinisokeria tai muuta tummaa sokeria.

Sitten on mausteet. Vanilja, kaneli ja kardemumma. Voit käyttää kaikkia tai osaa näistä. Tai kasvattaa määriä. Omasta mielestäni paras tulee juuri antamillani määrillä, mutta esimerkiksi meidän Carolina ei pidä kardemummasta, joten hänen kakustaan jätän sen pois.

Käytän leivonnassa aina voita. Jos sinä käytät margariinia, lisää veitsenkärjellinen suolaa.

Tässä varmaan kaikki! Niin ja siis  – kakun voi tehdä pitkänomaiseen vuokaan tai rengasvuokaan.

Kakku säilyy pitkään ja pysyy mehukkaana folioon tai kelmuun käärittynä jääkaapissa.

Ihania leivontahetkiä!

Banaanikakku

Uuni 170 °C  n. 1 tunti

3 kananmunaa

3 dl sokeria (mielellään puolet jotain tummaa sokeria)

1 dl kermaa, kermaviiliä, turkkilaista- tai kreikkalaista jugurttia tai kasvikermaa

1,5 dl voisulaa (n.170g voita sulatettuna)

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

2 dl pekaani- tai saksanpähkinötä

3 kypsää banaania

Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen. Voitele ja jauhota vuoka. Sulata rasva ja laita se jäähtymään. Sekoita kuivat aineet (paitsi pähkinät) yhteen ja jätä odottamaan.

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon jäähtynyt voisula ja kerma/kermaviili tms. ja sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti sekoittaen. Murskaa banaanit haarukalla ja lisää ne taikinaan. Murskaa pähkinöitä hiukan ja lisää vielä ne taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskiosassa n. 1 tunti. Kokeile kypsyyttä jo kun aikaa on kulunut 50 minuuttia – uuneissa on eroja!

Ensi sunnuntaina leivotaan taas! Tule mukaan!

-Hanna

Haloo haloo niin rauhallista ja hiljaista täällä meidän hoodeilla! Rakastan tällaista sunnuntaipäivän rauhaa. Saattaapi olla, että sitä voi rakastaa ja siitä nauttia myös maanantaina! Mutta eilispäiväkin oli kiva, vietiin mm. vihanneksia ja hedelmiä koronakaranteeniin.

Eilen oli kiva päivä! Me päätettiin Jarpan kanssa lähteä vähän pullakuskin hommiin. Tosin pullat oli tällä kertaa Vihannespörssin vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Vitsi että oli kivaa.

Ajettiin siis Tukkutorille, jossa on Vihannespörssin myymälä, josta normaalisti toimitetaan raaka-aineita ravintoloille. No nyt on kokkien kauhat vähän jäissä, mutta varastot täynnä herkkuja, jotka ovat vaarassa joutua Molokin kitaan ja Vihannespörssi on alkanut myydä valmiiksi koottuja vihanneslaatikoita, hedelmälaatikoita ja marjoja yksityisasiakkaille. Me vietiin kaikkien kolmen tyttären kotiin boksit ja myös mun Ritva-siskolle, joka on karanteenissa himassa miehensä kanssa.

Oli nastaa pölöttää kaikkien kanssa, vaikka etäältä ja kaikille tuli niin hyvä mieli niistä. Ritu sanoi että alkoi heti keksiä mitä herkkuja lootan sisällöstä alkaa vääntää. Kaikissa laatikoissa ei ole ihan sama sisältö, mutta meidän omassa boksissa on mm. myskikurpitsa, salaatteja, ruohosipulia, porkkanoita bataattia, pottuja, erilaisia tomaatteija jne. Hedelmä boksissa eniten ilahduttaa meloonit. Aion puolittaa illalla hunajameloonin ja laittaa sisälle marjoja ja ehkä vähän kreikkalaista jugurttia ja ottaa sen tellun ääreen, kun tulee The Voice of Finland.

No mutta eiliseen vielä. Lähdin sitten vielä pitkälle kävelylle keskimmäisen tyttären kanssa, joka tuli ulos nilkat paljaina kuin joku teini! Arrrghhh! No murisin, mutta käveltiin silti. On nastaa kävellä välillä jossain muualla, kuin omilla huudeilla. Ja siis kaikkihan kävelevät nyt! Nuuksiossa kävellään ruuhkaksi asti, mutta muitakin hienoja paikkoja on – niitä voi katsella, vaikka täältä. Luontokeskukset on suljettu, mutta metsää ja kivoja reittejä piisaa.

Kun me olimme aamupäiväkävelyllä, näimme pienen perheen istumassa isolla kivellä kävelytien vieressä juomassa mehua ja syömässä eväitä. Perheen poika oli varmaan 3 vuotias ja oli saapunut paikalle potkupyörällä! Niin söpöä!

Eilinen ilta sujui meillä tellun äärellä, katsottiin Netflixistä Blacklist –sarjaa. Ollaan siihen koukussa ja siis jaksot ei ihan heti lopu! Mikä on oikein hyvä, koska tässä tovi menee, ennen kuin ollaan taas illat pitkät liikkeellä.

Kohta aloitan banaanikakun leipomisen Instalivessä (klo 17.00) tule mukaan, jos ehdit. Instasta ja Facebookista löytyy luettelot tarvikkeista  ja tarveaineista.

Pysytään kotona – pysytään terveinä!

Iloa ystävät!

P.S. ai joo piti vielä sanoa, että olen puhunut tosi monen ystävän kanssa puhelimessa. Se on ihan mun suosikki harrastus, joka on jäänyt vähemmälle, koska kaikki vaan kirjoittavat viestejä. Lapsena mun toinen unelma-ammatti oli ilmeisesti rikkaan miehen kotirouva, koska unelmana oli maata suuressa pehmeässä sängyssä, syödä suklaata ja puhua puhelimessa! (toimis kyl vieläkin vähän aikaa!)

Ai entä toinen? No se oli arkkitehti. En tiedä miksi en opiskellut – tai tiedän. En uskonut itseeni. Paska juttu, tai sitten ei. Mulla on ollut oikein hyvä elämä 💚

Suukkoja

Hanna