Aloitin kuntoprojektin, koska olen päässyt pikku hiljaa liukumaan jonkinlaiseen itseni huijaus –moodiin ja vyötärölle on ilmestynyt makkara. Kun aloin tutkia miksi niin on käynyt huomasin, että syön liian suuria annoksia ruokaa ja unohdan syödä, kun olisi välipalan aika. Siitä juuri syntyy oravanpyörä, joka lihottaa. Kun ei syö silloin, kun olisi sen aika, syö liikaa silloin kun vihdoin ehtii syömään. Lisäksi syön vähän liikaa voita, herkuttelen pähkinöillä ja rouskutan näkkäriä.

Voi kuulostaa naurettavalta, mutta niin se on, että monta pientä asiaa onkin yhtäkkiä iso vuori. Ja yhtäkkiä onkin kerännyt neljä kiloa lisää painoa ja vyötäröllä löllöttää se makkara. Tahdon sen pois. Uhmaan nyt kaikkia itsehoito-oppaita, keittiöpsykiatreja ja voi hyvin opuksia joissa kehotetaan rakastamaan itseään sellaisena kuin on ja sanon, että VIHAAN VYÖTÄRÖMAKKARAANI. Amen. Olen iloinen, kun vaatteet solahtavat päälleni ja ärsyynnyn, kun näen etteivät ne laskeudu kauniisti vaan jumittuvat makkaralle lepäämään. Yök.

On aivan sama millainen kiire on, aina voi syödä terveellisesti ja oikein, jos haluaa. Olen kokeillut ja pärjännyt. Kysymys on puhtaasti motivaatiosta ja tahdosta.

Teen siis A) kurinpalautuksen syömisiini ja B) lisään liikuntaa

Olen pikkuhiljaa hylännyt eväät. Se on iso virhe. Olen ajatellut että syön välipaloja, se ei ihan riitä…Istun myös hirveän paljon tässä koneen ääressä kirjoittamassa. Kun aika rientää, unohdan syödä. Nyt laitan kotona hälytyksen puhelimeen kolmen tunnin välein ja keskeytän työt syödäkseni.

Maailman nopein välipala on pussissa keittiössä. PROFeel heraproteiinipirtelö valmistuu minuutissa ja se maistuu himottavan hyvältä, ihan jäätelöltä. Makuina on mansikka, suklaa ja vanilja ja tykkään niistä oikeasti ihan hulluna. Lisäksi juomaa tulee niin paljon, että se täyttää vatsan. Valikoimassa on myös maustamaton jauhe, sitä käytän raakapuuron seassa ja leivonnaisissa tuomassa proteiinilisää.

Yhdessä rasvattomaan maitoon tehdyssä proteiinipirtelössä on n. 160 kaloria ja se on juuri sopiva määrä energiaa minulle välipalasta. (Jauheen voi sekoittaa myös veteen ja silloin kaloreita tulee n.120) Tärkeää on se mistä kalorit tulevat. PROFeel on sokeriton ja energia tulee heraproteiinista, joka imeytyy hyvin. Saan siis rakennusaineita kehoon, enkä köyhiä, turhia kaloreita. Hyvällä treenillä ja proteiinilla rakennan ja pidän lihakset kunnossa ja käsivarret pysyvät kauniina!

Kun syön kolme proteiinia sisältävää ateriaa ja kaksi proteiinivälipalaa päivässä, en syö ylimääräisiä herkkuja. Makeaa ei tee mieli, kun verensokeri ja kylläisyyden tunne pysyvät tasaisina. Se on se juttu.

Proteiini vaikuttaa nimenomaan kylläisyyden tunteeseen. Mutta jos proteiinia syö liikaa, se tietysti lihottaa. Eli sopivasti on syötävä. Kämmenen kokoinen pala kalaa tai kanaa pääaterioilla on hyvä määrä runsaiden kasvisten saattelemana. Oman proteiinin tarpeesi voit laskea täällä.

Tietysti lisään myös liikuntaa. Se on ollut hyvin suuri haaste. Kaksi fustra –tuntia viikossa ei riitä. Olen selittänyt itselleni, etten ehdi muuta. Kyllä ehdin se on vain järjestelykysmys. Ja aion alkaa ehtiä ihan kunnolla. Nyt olen löytänyt ihanan joogaopettajan, jonka tunnit ovat hyvin tehokkaita lisäksi rakastan ulkona liikkumista. Joten kahden tunnin lisäksi harrastan liikuntaa jatkossa vähintään viitenä päivänä viikossa. Siinä on suunnitelmani vatsamakkaran hävittämiselle ja poissa pitämiselle.

Minusta on hyvä aloittaa kurinpalautus silloin, kun oma toiminta ja elintavat alkavat ärsyttää, eikä lykätä päätöstä vaikka joulun jälkeiseen aikaan. Ei yksi joulu mitään kaada. Se kestä kolme päivää ja sinä aikana voi huoletta syödä ja juoda kaiken sen mitä mieli tekee. Vaikka niinhän se menee, että hyvää flowta ei halua kovin dramaattisesti rikkoa, joten jouluelämässäkin säilyy lopulta holtti. Liian täysi vatsa ja liikkumattomuus ahdistaa. Tulee paha olo.

PROFeel Heraproteiinijauheet ja välipalajauheet ovat muuten hyvä joululahjavinkki kenelle vaan. Ensimmäiset kokonaan kotimaiset laktoosittomat proteiinijauheet sopivat kaikenikäisille. Nuoret tekevät niistä helposti itse välipalan. Vanhetessa lihasmassa alkaa huveta, joten proteiinia tarvitaan enemmän. Jos ei ole lihaksia ei pysty liikkumaan. Jokainen aktiiviliikkuja ilahtuu niistä varmasti.

Lämmin suositus!

♡

Ja nyt liikkumaan!

Hanna

Tässä minun kosmetiikkavinkkini talven kalvakalle iholle ja kuiville hiuksille sekä kotona pakkasissa, että etelän auringossa. Pikkujouluaikaan on joskus myös kivaa olla aavistuksen ruskea. En paneudu tässä aurinkosuojiin, jotka on toki aina matkoilla mukana enkä meikkeihin, vaan pariin pieneen toisenlaiseen juttuun, joista tykkään.

Kun olin Espanjassa pari viikkoa sitten siristelin ensimmäisen päivän silmiäni ja toisena päivänä vasta näin kunnolla. Olin myyrä, joka oli joutunut pois pimeästä kolostaan (Kaamoksesta). Siinä kun silmiäni availin havaitsin että selkäni jatkeena olevat kaksi jalkaa hohtivat auringossa kilpaa kylpyhuoneen valkoisen marmorin kanssa. Eihän sillä mitään väliä ole. Ihan ok sellaiset kalvakat broilerinkoivet on. Paitsi ettei todellakaan ole. Alkoi ahdistaa.

Välittömään ruskettumisen tarpeeseen ostin Clarinsin itseruskettavan voiteen. Tukevan purkin sisällä on helposti levitettävä kuohkea mousse. Voide toimi hyvin. Jalat ja käsivarret olivat muutaman tunnin kuluttua kauniin ruskeat. Tuoksu on perinteinen itseruskettavan tuotteen vähän ikävä tuoksu, joka säilyy iholla ensimmäiseen suihkuun asti.

Ostin sieltä myös saman sarjan rusketustipat. Tätä tuotetta olen käyttänyt koko kesän, mutta lähtiessäni matkalle purkin pohjalla oli jäljellä vain muutama tippa. Radiance-Plus Golden Glow Boosteria käytetään yhdessä oman bodylotionin kanssa. Käyttö on helppoa. Laitan kämmenelle omaa bodylotionia, juuri nyt käytän Biothremin dubaduuta, ja tiputan joukkoon 5-6 tippaa rusketustippoja. Levitän voidetta sääriin, käsivarsiin ja dekolteelle. Koko kropankin voisi käsitellä, mutta selkään en sitä itse saa ja talviaikaan vatsan ruskeus ei ole niin tärkeää. Tipat eivät myöskään tuoksu millekään ja lopputulos näyttää terveeltä päivetykseltä. Eli liidun valkoinen, ellei peräti vaalean vihreä, ihon sävy muuttuu lämpimäksi, niin että kehtaa olla hihattomassa paidassa.

Kun tarvitsen kunnon rusketuksen käytän Vita Liberata Tinted Self Tan Moussea. Se on pikapelastanut minut kesken keväisten kuvausten, joissa leikitään jo kesää. Kun moussen levittää mukana tulevalla kintaalla, se värjää ihon heti ruskeaksi. Rusketus syvenee 5-24 tunnin aikana ja sen jälkeen otetaan suihku, ilman saippuaa. Jos käsittely uusitaan rusketus syvenee entisestään. Vita Liberata ei ensimmäisen suihkun jälkeen tahri vaatteita ja jos joutuu käyttämään vaalita vaatteita heti käsittelyn jälkeen, väri lähtee vaatteista pesussa pois. Rusketus säilyy 2-3 viikkoa ja se haipuu kauniisti pois.

Ruksetuksen lisäksi minulle on matkalla tärkeää käyttää omaa shamppoota ja hoitoainetta jotka on luonnonkiharien hiuksieni takuutuotteet. Paul Mitchellin kostetuttava shampoo ja hoitoaine ovat must tuotteet, joita olen käyttänyt niin kauan etten muusta muista. Olisiko 10 vuotta? Joskäytän muuta tukka suuttuu ja suoristuu. Tukka hyvin kaikki hyvin. Isoja pulloja en halua kuitenkaan raahata mukanani lisäämässä matkalaukun painoa. Olen ostanut Partio-aitasta ihan loistavat täytettävät matkapullot jotka ovat pehmeää silikonia. Niiden kyljissä on vielä imukupit joilla pullot voi kiinnittää hotellin suihkutilan seinään, jolloin neste valuu kivasti alas. Pullot on helpot täyttää ja käyttää koska ne ovat pehmeät. Paksu hoitoainekin on helppoa puristaa tuubista ulos.

Meikinpuhdistukseen matkoilla (ja kotonakin) käytän meikinpuhdistukseen tarkoitettuja kosteuspyyhkeitä. Niitä on montaa merkkiä, mutta kaikki eivät tee meikistä selvää. Sen huomaa kun pyyhkii kasvonsa hotellin valkoiseen pyyhkeeseen…Inhoa jättää siihen ripsiväritahroja. Hyviä ovat ainakin

MAC wipesit, joita saa myös pienemmässä, matkoille sopivassa pakkauksessa. Ne ovat hyviä myös, jos matkustaa vain käsimatkatavaroiden kanssa, koska eivät ole nestettä.

Viimeinen vinkki on huulivoide, joka pelastaa koko talven, oli sitten auringossa tai pakkasessa. Sensain Total Lip Treatment hoitaa huulet nukkuessa ympäri vuoden. Ihan huipputuote. Hyvin voi levittää pehmeille huulille tummaa tai kirkasta punaa, kun huulet on pehmeät.

Ihanaa reissua kaikille, jotka ovat lähdössä aurinkoon ja kaunista talvea myös kaikille, jotka nauttivat kotona olosta.

Hanna

Nukuin viimeyönä kahdeksan tuntia yhtäjaksoisesti. Se on huikea saavutus, koska herään yleensä joka yö kesken unien ja valvon pari tuntia aamuyöllä. Pitkien unien jälkeen halusin lähteä aamukävelylle ennen aamiaista. Mieheni nukkui edelleen ja vaatekaapit on (ihan typerästi) makuuhuoneessa, joten raavin päälleni melko oudon asukokonaisuuden kaikesta siitä mitä sain käsiini muualta. Oli vielä pimeää ja tein vain lempeän parinkymmenen minuutin heräämiskävelyn. Mietin siinä mennessäni, mitkä asiat vaikuttivat niin makeisiin uniin.

Olin eilen kolme tuntia joogaamassa. Harjoittelimme taakse taivutuksia (kerron siitä erillisessä postauksessa pian – todella kiinnostava ja ihana kokemus)

Joogan jälkeen menin tervehtimään äitiäni ja ajoin kotiin intialaisen ravintolan kautta josta ostin meille päivällisen. Söimme rauhassa ja illalla menimme saunaan. Olin nukahtaa jo lauteille. Sitten puhdas pyjama päälläni solahdin ulkona tuulessa kuivuneiden, mankeloitujen lakanoiden väliin. Se tuoksu ja lakanoiden viileys. Vähän kylmä makuuhuone, niin että ei halua jalkaterän kurkistavan peiton alta. Ihanaa.

En kuivaa pyykkiä ulkona kotona ikinä. Poikkeuksena on keväthanget. Kun kuivaa valkopyykkiä niin, että levittää sen märkänä suoraan hangelle aurinkoisena päivänä, saa valkaistua kaiken häikäisevän valkoiseksi.

Sen sijaan Saarenmaan kodissamme kuivaan kaiken pyykin ulkona naurulla, joka on pingotettu kahden omenapuun väliin. Rakastan sitä miltä tuulessa ja auringossa kuivuvat lakanat näyttävät ja miltä ulkona kuivanut pyykki tuoksuu. Best ever! Minulla on kymmeniä kuvia mökillä narulla kuivuvasta pyykistä. Kuvaan myös naapurimme pyykkiä.

Ihanat hotellilakanat, jotka sain lahjaksi tyttäreltäni oli minulla kesällä mukana Saarenmaalla. Siellä ne olivat kesätuulessa kuivuneet ja nyt se tuoksu ja tunnelma nukutti minua niin makeasti. Olen usein ajatellut, että hotellien tapa vaihtaa lakanat joka tai joka toinen yö, on hulluutta. Mutta onhan se ihanaa kokea se sileys ja viileys, kun sinne lakanoiden väliin väsyneenä menee. Ekologiset seikat on sitten toinen juttu. Mutta hyvät lakanat kyllä kestävät monta yötä ihanan tuntuisina. Minulla on yhdet, jotka ovat mikrokuitua, samantyyppistä kuin urheiluasut ne ovat ihanat ja toinen suosikkini on nuo lahjaksi saamani egyptiläisestä pitkäkuituisesta puuvillasta tehdyt lakanat.

Ihanat kesämuistot ja muistot lapsuuden saunapäivistä tuli mieleen hyvin nukutun yön siivittämänä. Varmasti asiaan vaikuttivat jooga, sauna ja ylipäätään rauhallinen päivä. Mutta ihanaa oli nyt aamulla myös kelata kesällä otettuja kuvia! Tuo päälle hyökkäävä valo ja vihreys on jotain mitä kaipaan kyllä ihan hulluna! Tuli hyvä fiilis jo pelkistä kuvista. On tämä pimeys ihan pöhköä – ei yhtään mun juttu, mutta paremmin sen kestää, kun nukkuu hyvin ja harrastaa liikuntaa. Vaikka kuva kesäiseltä aamulenkiltä onkin houttelevampi, kuin säkkipimeä aamu tänään kello kuusi!

♡

Pirteyttä päivään

Hanna

Black Fridayn rantautuminen Suomeen ärsyttää monia. Tuntuu, kuin viikon kaikki seitsemän päivää olisivat tunkeutuneet nenään, niin vihaisia kirjoituksia ja kommentteja on some pullollaan. Fakta, että amerikkalaisten hapatukset ovat ängenneet tänne saa ihmiset tuohtumuksen ellei peräti raivon partaalle. Johan me olemme adoptoineet Amerikasta isänpäivän ja halloweeninkin, joka teilasi pyhäinpäivän hartauden karnevaalihulinalla.

Mutta haloo – Black Friday on loistava juttu! Katsokaa uutisissa haastateltavia kauppiaita joiden silmät loistavat, kuin joulun tähdet, kun he kertovat yhden päivän myyntiluvuistaan sekä myymälöissä, että verkkokaupassa. Kauppa käy kuin siimaa ja alennukset ovat huimia. Kaikki voittavat. Talous pyörii, kassaan virtaa rahaa, palkkoja maksetaan, lahjapaketteihin kääritään lahjoja alennettuun hintaan.

Mitä väliä sillä muka on, mikä tuon päivän nimi on? Vai onko nyt ongelma siinä, että idea on kopioitu jostain muusta maasta? Jos se tuntuu kamalan pahalta, voi lohduttautua sillä, että Amerikan kansoitti siirtolaiset ja ehkä Black Fridayn on keksinyt jonkun suomalaisen kaukainen sukulainen. Vai auttaisiko, jos päivän nimi olisi Kaamoksen kauppapäivä? Ei – se ei auttaisi mitään, koska sama tuska kopioinnista velloisi yhtälailla. Tietenkin sillä erotuksella, että Kaamoksen kauppapäivä ei leviäisi nopeasti ja räjäyttäisi pankkia, kuten valmiiksi markkinoitu nimi.

Älkää nyt oikeasti jaksako vinkua, pankaa se visa vinkumaan! Lahjat pukinkonttiin, uudet lenkkarit jalkaan ja auto alennuksella. Säästetyt rahat Hyvä joulumieli –keräykseen. Ei se nyt niin paha asia ole, että kauppa käy ja vielä alennettuun hintaan. Se on mahtavaa!

Hanna

Makaan nojatuolissa selälläni pyjama päällä jalat rahilla. Läppäri on sylissäni. Tiedättekö sellaisessa jiin muotoisessa asennossa. Päätä vähän särkee enkä jaksa tehdä mitään järkevää. Stressaavaa. Kello on jo yli puolen päivän.

Päässä surraa mitä kaikkea haluaisin tehdä: Laittaa ulkoruukkuihin kaikkea kaunista. Hyasintteja ja havuja ehkä. Leipoa ja koristella pipareita. Leipoa joulutorttuja. Kirjoittaa joulukortteja ja tehdäkin niitä. Pitäisi maalta ruokapöytä ja järjestää kuitit tilitoimistoa varten. Käydä lenkillä. Mennä jumppaan. Tyhjentää varastosta kamaa. Tehdä pari joululahjaa. Ja tietysti kransseja.

Ja jotenkin en vaan saa mitään aikaiseksi. Alkaa ihan älyttömästi ärsyttää tämä vetelyys ja reippauden puute. Ja sitten boooom… alan tehdä suuria päätöksiä.

Suunnittelen kuinka alan tehdä asioita systemaattisesti ja tehokkaasti ja teen joukon hyviä päätöksiä. Heti aamuisin alan tehdä inhottavimmat jutut alta pois. Teen listoja ja vedän yli tehdyt asiat. En käytä aikaa mihinkään turhaan (Facebook) ja suunnittelen hyvät aikataulut. Pidän kynät järjestyksessä ja terävinä. Samalla pää pysyy terävänä. Vastaan kaikkiin sähköposteihin heti.

Hyviin päätöksiin kuuluu myös, että muistan ottaa kauppaan oman kassin enkä osta muovikasseja. Maailmahan hukkuu muoviin. Sitä virtaa jo sisuksissammekin. En muutenkaan osta enää mitään. Koska en oikeasti tarvitse mitään. Päätän myös alkaa säästää rahaa erityiselle tilille jotain tarkoitusta (kaukomatkaa) varten.

Joululahjat ostan kuitenkin ja se tapahtukoon ajoissa. Ja tietysti paketoin ne lahjat myös hyvissä ajoin ja erityisen kauniisti. Ja jouluasioihin kun päästiin, niin toki teen pakkaseen kaikki jouluruuat valmiiksi ja suunnittelen kattauksenkin, niin että jouluna vain toteutan valmiit suunnitelmat. Ja olen hyvällä tuulella ja rento koko joulun. Ehdin siinä aattona käydä lenkilläkin – kyllä sitä varmasti ehtii, kun vaan suunnittelee ja tekee asioita etukäteen. Systemaattisesti. Sitten on sallittua syödä vähän suklaatakin ja juoda muutama lasi viiniä.

Vähän myös ärsyttää vaatekaapin sekava tila tällä hetkellä, joten kaappi tulkoon myös siivotuksi ihan välittömästi. Ja liikuntaa on harrastettava vähintään viitenä, mieluiten kuutena päivänä viikossa. Eilen en tehnyt mitään joten tänään teen kaksin verroin. Ehkä lenkki ja jumppa, mietin samalla, kun syön kolmatta taatelia sormet tahmeina. Niin taatelit! Teen myös kahvitaatelikakun pähkinäkuorrutteella – se on ihanaa ja nyt kun sen teen, jouluna on helppoa vain ottaa se esiin.

Päätän myös istuttaa vähän kukkasipuleita, koska tulppaanit ovat vähentyneet pihalta vuosien saatossa ja niitä voi vielä istuttaa, koska maa ei ole roudassa. Ja kun piha nyt tuli mieleen, ymmärrän että haravoidakin pitäisi vielä ja pestä portti, postilaatikko ja lipputanko. Todellakin se lipputanko! Pari päivää enää ja on itsenäisyyspäivä. Laitanko muka lipun tuohon tummuneeseen tankoon?!

Päätän myös olla jatkossa reipas heti aamusta ja toisin kuin nyt, pukea välittömästi joko lenkkivaatteet tai vaatteet päälle – päivän agendasta riippuen – ja aloittaa kaiken systemaattisen tekemisen klo 8.00 sharp, joka ikinen aamu.

Tästä päivästä lähtien alan olla järjestelmällinen ja selkeä ja järkevä ja lakkaan olemasta…. Minä?

En mä tajua – olen aina ajoissa kaiken kanssa, teen kaiken minkä olen luvannut ja sopinut, kaappi on sekaisin ja lipputanko likainen, mutta pyykki on puhdas ja laskut maksettu. Siis ainoa asia mikä on sekaisin on oma pääni – pistänpä sen järjestykseen rakastamalla tällaista itseäni ja pistän musat soimaan. Sitten järjestän kuitit!

Pus kaikille – Hanna

Lähdin pienelle lomalle Espanjaan viimeviikolla juuri kun järkyttävimmät lumisateet suolsivat lunta taivaan täydeltä. Tilanne aiheutti päänsärkyä, koska asun omakotitalossa eikä taloon jäisi ketään tekemään lumitöitä. Odotettavissa oli runsaasti lisää lunta matkan aikana. Kuka hoitaisi lumihommat? Tarvitsin väliaikaisen talonmiehen. Huutelin Facebookissa onko kukaan käyttänyt mitään tämän tyyppistä palvelua. Vastauksien virrassa oli monta huomatusta siitä kuinka hyvää treeniä lumityöt on. On on! Ja lumitöitä on kiva tehdä – jos siihen on kotona ja siihen on aikaa.

Vain muutamia päiviä aiemmin netissä käytiin kuulemma kiivasta keskustelua siitä onko ihminen uusavuton, jos hän ei vaihda autoonsa renkaita itse. Huvittavaa. Voin taata etten ole uusavuton, vanha avuton tai avuton ylipäätään, mutta en todellakaan mene kontilleni kuraan renkaita vaihtamaan, kun ammattilainen hoitaa asian vajaassa kymmenessä minuutissa näppärillä apuvälineillään sisätiloissa.

Ja nyt kun aloitin puhumaan palveluista niin entäpä siivoojan käyttö? Olen kuullut usealta naiselta, että hänen miehensä ei anna käyttää siivoojaa, koska on osattava hoitaa huusholli itse. Ja usealta mieheltä, että hän ottaisi siivoojan, mutta vaimo ei anna sitä tehdä, koska on kunnia asia hoitaa koti itse.

En käsitä. Palvelujen ostaminen on jotenkin ylivoimaisen hankalaa meille suomalisille.

Jos mennään kauneudenhoitoalaan, niin naapurimaamme Viron naiset käyttävät kauneudenhoitopalveluja säännöllisesti. Käydään kampaajalla, kosmetologilla, manikyyreissä ja pedikyyreissä. Mutta meillä se on helposti vähän brassailua. Varsinkin jalkahoito, koska siellähän ne jalat on sukissa ja kengissä koko talven. (Paitsi liikuntaharrastuksissa, siellä näkee paljon kaikenlaista) Ja voihan kynnet lakata itsekin.

Voin rehellisesti sanoa että rakastan palveluja. Käytän niitä mielelläni. Teen paljon töitä, en ehdi tehdä kaikkea itse ja jotain en halua tehdä itse. Esimerkiksi en halua tapetoida missään nimessä tai pestä kattoa en edes ikkunoita. Erinäiset tietokoneella tehtävät työt kartan myös kaukaa. Kerran kun taas itkin sohvalla tuskaisena, kun koetin vääntää jotain sähköpostilla lähetettävää kuvallista kutsua itse, tajusin olevani seinähullu. Miksi sitä siinä hinkkasin? Onhan ihmisiä jotka tekevät sen maksusta ja aikaa menee tunti. Maksan sen ilolla!

Kannattaa miettiä mihin aikansa laittaa ja miksi. Jos ei ole rahaa käyttää palveluja, kuten ei aina ole, voi töitä vaihtaa. Se tekee, joka osaa ja ehkä nauttiikin jostain tekemisestä ja vastapalveluksena saa jonkun muun työn suoritettuna. Mutta mikään uusavuttomuuden merkki se ei ole, jos teettää asioita muilla. Siihen voi olla sata ja yksi muuta syytä. Sitä paitsi se tuo töitä monille. Kuinka monta uupunutta vanhempaa onkaan kotona sotkun keskellä ja kuinka usealta riidalta vältyttäisiinkään, jos siivojaan satsattaisiin vaikka muutaman kerran kuukaudessa.

Ja siis minä vuokrasin aviomiehen ja lumityöt oli ihanasti tehty kun tulimme sen oikean puolisoni kanssa kotiin. Puhelimessani oli jopa kuva siististä pihasta ja toivotus – tervetuloa kotiin.

Olin eilen joogassa ja loppurentoutuksen aikana opettaja peitteli minut. Tuli kyyneleet silmiin. Aika harvoin yksityisyrittäjää ja äiti-ihmistä kukaan hoivaa. Kyllä sitä itse tekemistä riittää loputtomasti joka tapauksessa.

♡

Hanna

Olin eilen tutustumassa Balmuirin ensi kevään ja kesän mallistoihin. Esillä oli myös tämän sesongin mallistoa. Balmuirissa on jotain erityistä – se näyttää hirveän epäsuomalaiselta. Sen nimi kuulostaa ranskalta ja tuotteet kansainvälisiltä – ja sitähän ne myös ovat!

Minulla on hyvä kokoelma heidän kaulahuivejaan ja viitojaan ja ne ovat käytössä kokoajan. Muutaman olen saanut lahjaksi ja muutaman ostanut. Lilan mohairkaulahuivin ostin Ivalon lentokentältä kerran, kun olin tulossa pois Saariselältä. Ihmettelin, kun kenttä oli niin autio ja tyhjä. No eihän sieltä ollut konetta lähdössä. Olin varannut paluun kolmen kuukauden päähän…. Mä niin vihaan kaikkein lippujen ostamista ja lomakkeiden täyttöä. Teen aina jotain ihmeellistä ja tapahtuu katastrofeja. Tai sitten ei tapahdu mutta olen hermostunut ja jännitän kuinka mahtaa käydä! Samaa muuten koskee junalla matkustamista. Hirveä jännitys päällä aina, kun olen menossa junalla jonnekin, että a) ehdinkö b) olenko oikeilla raiteilla c) lähdenkö oikeaan suuntaan d) meneekö juna johon nousen, sinne minne olen menossa. Junahan saattaa mennä Hämeenlinnaan vaikka sen nokassa lukee esimerkiksi Tampere…. No tätä ei varmaan kukaan ymmärrä, mutta junamatkaili on siis extremeä meikäläiselle. Oma auto on turvallinen. Menee sinne minne käsken – ainakin siinä tapauksessa, että kerron määränpään oikein.

Kerran olin menossa Eurajoelle ja kirjoitin navigaattoriin Eura. Minusta ne ovat yksi ja sama asia. Mutta eivät ne ole. Tiedän sen nyt. Onneksi silloin tavoistani poiketen lähden huomattavan ajoissa liikkeelle ja ehdin perille hyvin.

No nyt tarina karkasi ihan kauas Balmuirista. Heidän huivinsa ovat minulle siis tärkeitä ja tavallaan liiittyvät myös kaikkeen matkailuun, sillä huivi on paras matkavaruste ikinä. Kaikki matkavälineet ovat usein kylmiä. Laivat, lentokoneet ja junat. Joskus autotkin, kun ilmastointi pauhaa jotenkin vetoisasti. Silloin on ihanaa kun ohut villa- tai kašmirvillahuivi mukana ja voi kietoutua siihen. Se vie vähän tilaa, mutta lämmittää ihanasti, se ei rypisty eikä paina paljon laukussa.

Mallistoon kuuluu huivien lisäksi paljon muutakin. Laajassa kodinsisustusmallistossa on tyynyjen, torkkupeittojen, lakanoiden ja muiden kodintekstiilien lisäksi pienkalusteita, kynttilöitä, kattaustarvikkeita ja esimerkiksi lyijyttömiä kristallilaseja.

Kymmenvuotiaan yrityksen periaatteet ilahduttavat – tuotteiden valmistuksessa vaalitaan käsityöperinteitä, eettisiä ja ekologisia arvoja. Käsityöperinteen vaaliminen on minulle aina kova juttu. Aina kun tehdään käsityötä, tehdään jotain uniikkia ja hienoa. Ekologiset ja eettiset arvot tekevät ostamisesta hyvän fiiliksen.Joululahjaksikin on kivaa antaa tuotteita, joista kukaan ei saa pahaa mieltä ♡

Hanna

♡

Vuosi sitten, kun kävin Espanjan Costa del Solilla piipahdimme ylhäällä vuoren rinteellä nököttävässä Benalmadenan kylässä. Koetimme syödä siellä ja kaikki meni aivan pieleen. Kirjoitin siitä blogiin sillä seurauksella, että sain viehättävän viestin puhelimeeni Benalmadenassa asuvalta Johanna Weckströmiltä. Hän pyysi minua ja tytärtäni kylään kotiinsa ja samalla tutustumaan kylään vähän paremmin – jospa vaikka muuttaisin mieltäni tuosta pikku kylästä.

Vastasin tietysti OK! Ja niin tutustuimme ihaniin Johanna ja Jan Weckströmiin ja heidän upeaan marokkolais-tyyliseen kotiinsa. Olemme viettäneet sen jälkeen monta hauskaa hetkeä yhdessä ja mm. seikkailleet juosten keskellä jättimäistä pääsiäiskulkuetta pitkin Malagan katuja. Olemme myös syöneet monta hyvää ateriaa ja unohtumattoman aamiaisen Benalmadenan kylässä. Mielipide siis muuttui. Kaikkien hyvien herkkujen ja ehkä rannikon kauneimman hotellin lisäksi sieltä avautuvat huikeat näkymät kauas merelle ja pitkin vuoren rinteitä alas Fuengirolaan ja sen ympäristöön.

Muuttaessaan nelisen vuotta sitten pysyvästi Espanjaan Weckströmit perustivat trendikkäitä marokkolaisia sisustustavaroita myyvän nettikaupan Zoco Homen. Johanna käy Marokossa itse valitsemassa kaikki tuotteet liikkeeseen Marokosta.  Muutama viikko sitten he avasivat Zoco Home boutiquen pieneen viehättävään Centro Idea -ostoskeskukseen, muutaman minuutin ajomatkan päähän Fuengirolan rannasta. Kävimme tietenkin ihastelemassa uutta kauppaa ja shoppailemassa niitä tuotteita, joita ei ole nettikaupassa. Nyt juuri pakkasin ne matkalaukkuun ja päätin laittaa koneeseen päälleni kaksi takkia päällekkäin….

Centro Ideassa on myös erittäin hyvä italialainen ravintola Da Bruno. Osa pöydistä on ostoskeskuksen piazzalla oliivipuun ympärillä. Siinä oli ihanaa istua ja unohtaa hetkeksi lumityöt ja kokkauskin. Kanasalaatti ja lasagne maistuivat.

Siellä oli myös vaatekauppa jonka valikoimassa oli tanskalaisia laatumerkkejä joita ei myydä Suomessa. Pidin pintani siellä enkä ostanut mitään. Tuntuu, että on pudotettava pari kiloa ennen kuin ostan yhtän vaatekappaletta. Huh.

Nyt pidän peukkuja ettei laukku paina liikaa. Lähtö on haikea, ei huvittaisi yhtään lähteä auringosta ja meren ääreltä pois. Nyt on tuullut kovaa ja tyrskyt on lyöneet rantaan voimalla. Rakastan sitä. Ehkä lohduttaudun joulupuuhilla sitten kotona!

♡

Hanna

Ensin minun piti kirjoittaa appelsiinipuista, mutta oitis, kun otin eteeni tyhjän sivun ja kirjoitin ensimmäisen sanan tajusin, että minun on kirjoitettava kaikista puista. Rakastan puita ja rakastan puuta.

Jos ei olisi puita ei olisi tuulen huminaa koivuissa, saunavihtaa eikä juhannuskoivuja. Ei haavan lehtien havinaa, kun ne kesän lämpimässä tuulessa tärisevät oksissaan.

Mänty on ihana, koska sen pinnassa on lämmintä kaarnaa ja sen ylhäältä punertuva runko näyttää siltä, kuin aurinko paistaisi sateellakin.

Kuusi suojaa ja suhisee tuulessa, tuo joulun kotiin ja malttaa pysyä vihreänä talvellakin, kun kaikki on paljasta. Siperianpihtan runko on sileä ja neulaset niin pehmeät ja se tuoksu! Voiko olla ihanampaa kuin tuoksu joka pihtan neulasia hiertäessä tulee?

Tervalepällä on kauniit pienet kävyt, mutta lehtikuusen kävyt ovat kuin ruusunnuppuja ja sen ruskaväri on häikäisevän kirkkaan keltainen ja ihana kuin aurinko.

Tammi levittää oksansa vahvasti vaakasuoraan, sen lehdet ovat kiiltävät ja kestävät ja niitä voi käyttää koristeena, eivätkä ne väsy edes ilman vettä. Tammen ruskaväri ei ole näyttävä, vaan tasaisen ruskea, mutta tammi saa sen anteeksi, koska lehdet pysyvät niin tiukaan kiinni pitkälle syksyyn, että viimeiset lehdet putoavat usein vasta hangelle. Lisäksi tammi lahjoittaa eläimille terhonsa ja on kaunis sisustuspuu sekä huonekaluissa että lattioissa. Sen laajalle levittäytyvät oksat voivat olla aivan sammalen peitossa ja tammi näyttää viisaalta ja se onkin viisain varmasti viisain puu. Kun tammea halaa huolet kaikkoavat. Vaikka kaikki kaatuisi, tammi pysyy.

Vaahtera antaa mahlansa syötäväksi, sen lehdet varjostavat kesällä ja häikäisevät väreillään syksyllä. Keväällä vaahtera kukkii ennen lehtimistään maailman kauneimman vihreillä kukilla, joita voi syödä.

Pihlaja on yksi maailman kauneimmista puista – keväällä sen lehtisilmut ovat harmaanvihreät, suuret ja pehmeän pörröiset. Sen valkoiset kukat ilahduttavat seuraavaksi. Pihlajan ruskavärit on punaiset ja keltaiset ja lopuksi tulevat vielä punaisena hehkuvat marjat.

Hevoskastanjan kukat ovat kuin kynttilöitä ja kastanjapähkinät näyttävät ihanilta kransesissa, mutta ovat myrkyllisiä. Jalokastanjan pähkinöitä voi myös syödä, mutta jalokastanjat eivät kasva Suomessa. Puistolehmus on antanut nimensä vihreälle värisävylle – lehmuksenvihreä on erityisen kaunis vaalea vihreän sävy. Puistolehmukset ovat vanhoina onttoja ja niiden sisään voi mennä! Mikä ihana puu – suoja- ja piilopuu!

Ja sitten hedelmäpuut! Kuinka kauniita ovat omenapuut, kirsikkapuut ja appelsiinipuut! Ne ovat ihania jo kukkiessaan, mutta kun ne kantavat hedelmää, ne ovat vastustamattomia. Saarenmaalla kasvaa villejä omenapuita ja minusta ne ovat kuin ihmeitä! Että ne voivat olla olemassa. Villeinä! Niin kauniina kukkia keväällä!

Appelsiinipuut ovat kuitenkin ehkä ykkösiä. Ehkä siksi koska niitä näkee harvemmin. Mutta kun näen, en vain voi ymmärtää sen puun kauneutta. Niin pyöreä lehvästö ja ne ihanat oranssit pallot kiiltävien lehtien lomassa. Pikku auringot.

Puut ovat myös hyvin viisaita ja pitävät huolta toisistaan. Ne kunnioittavat vanhempia yksilöitä ja ymmärtävät paljon asioita. Luin siitä juuri hienon kirjan. Peter Wohlleben Puiden salattu elämä kertoo puista asioita jotka saavat ymmärtämään miksi metsässä on niin hyvä olla. Ne pitävät huolta jälkikasvustaan, varottavat myrkystä ja tuholaisista tosiaan ja ovat sosiaalisia keskenään. Erakko puu ei elä yhtä kauan kuin ryhmässä kasvavat. Puut syöttävät toisiaan juuriverkostojen avulla. Meillä ei ole enää paljonkaan aarniometsiä, vaan puupeltoja. Voi puut – kunpa saisitte kasvaa villeinä.

Ja varjot! Ilman puita ei olisi suloisia varjojen siimeksiä. Ja kuinka kaunnita ovatkaan puunrunkojen varjot nurmikentällä! Ihania!

Pihallani kasvaa monta tammea, vaahtera, pihlajia, omenapuita, tuomia, kuusia, siperianpihtoja ja yksi valtava mänty. Lempipuu niistä on tammi, toisena mänty kolmantena ikivanha kuusi, joka suojaa pohjoistuulelta, neljäntenä on vaahtera syysvärinsä ja keväisten kukkiensa vuoksi. Hedelmäpuista ykkösenä on appelsiinipuu, koska se on niin ihmeellisen kaunis juuri nyt.

Halaa puuta tänään!

Hanna

Tää on niin huvittavaa, mutta välillä kun näen äkäisiä ämmiä kaupungilla tai luen naisten äkäisiä kirjoituksia Facebookissa minut valtaa suuri ja lämmin sisaruus ja rakkauden tunne. Tunnistan vibat, tekisi mieli mennä halaamaan ja sanomaan – mä ymmärrän sua. Koska se vaan on niin, että välillä hermoa kiristää niin, että melkein kuulee sen kireän soinnin toisen pääkopassa. Ääni on kuin vinguttaisi kuivaa liitua pitkin taulua. Otsassa on syvät rypyt – oikeat kanjonit.

Äkä nousee syvältä ja on vahvaa. Kun on itse hyvällä tuulella alkaa naurattaa, kun äkää näkee, kuulee tai lukee. Tiedättehän, kun naiselta pääsee äkäpultit yleisessä tilassa, vaikka jonossa. Tai nainen kiilaa jonossa määrätietoisesti sivuilleen vilkuilematta ja vähän tönii muita mennessään. Tai tuhahtaa jollekin, joka seisoo jotenkin (hänen mielestään) väärässä paikassa tai käyttäytyy väärin tai on vain yksinkertaisesti olemassa.

Eilen alkoi ihan hirveästi naurattaa yksi Facebook –päivitys josta paistoi vaihdevuosiäkäisyys kilometrien päähän. Mutta eihän sille voi nauraa! Se on VAKAVAA! Ja ahdistavaa. Ja totta. Ja annas olla jos siihen menisi jotain ilkkumaan. Sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Ja koska se on niin, kannattaa pitää mielessä, että vaihdevuosiäkäinen ihminen on syyntakeeton ja oikeasti tarvitsee hyväksyntää ja rakkautta.

Ei ole helppoa eikä kivaa olla vihainen ja ärsyyntyä kaiken maailman turhista jutuista. Yleensä vielä käy niin, että jälkeenpäin miettii, että mitä tuli tehtyä, turhasta ja turhaan raivosin. Seuraavaksi onkin sitten äkäisyyden paikalla häpeä ja nolous. Ja sitten alkaa ottaa päähän. Seuraavaksi vähän itkettää ja sitten onkin aika pikkusen sääliä itseään. Siitä syntyy turhautunut itseinho ja palaaminen äkäisyyteen. Huono kierre.

Olen huomannut, että äkäisyyden syyn kyllä tunnistaa jos haluaa. Kun syynä on vaihdevuosiraivo, tarvitaan nopeutta napata äkä kiikkiin, ennen kuin se purkautuu ulos hallitsemattomasti. Siihen hyvä konsti on nauraa itselleen. Tai hengittää, hengittää ja hengittää. Ja ajatella – okei Hanna  – mä tiedän tän, anna olla. Joskus se onnistuu paremmin joskus huonommin. Mutta yleensä ei kannata ainakaan kirjoittaa mitään. Se kun jää ikävästi elämään siihen mihin tekstin on tällännyt.

Lensin eilen Malagaan. Takanani istui kolme aikuista miesvauvaa, ikä siinä neljäkympin tietämillä. Joivat, möykkäsivät ja olivat ääliömäisiä käytökseltään. Penkkiäni rytkytettiin ja potkittiin koko kuuden tunnin rupeama, jonka istuimme koneessa. Hillitsin, hengitin ja hillitsin. kerran sanoin että, oikeati hei, olkaa hijempaa isot ihmiset. Muuten purin hammasta. Kun olimme perillä, yksi näistä herroista oli rynnistämässä ylös kun seisoin täydellä koneen käytävällä. Siihen ei todellakaan enää mahtunut tämä karhun kokoinen turjake. Sanoin napaksti: istu alas nyt. Ja ole vaikka 20 sekunttia hiljaa. Syvä hiljaisuus ja kummastus levisi hänen kasvoilleen. Ei muuten lähtenyt yrittämään ylös. Ja oli ihan hiiren hiljaa.

Kun kuusi tuntia ensin hillitsee voi oikein hyvin päästää höyryt ulos harkitusti ja marssia sitten tiehensä Malagan aurinkoon helpotuksen hymy kasvoillaan.

Minusta naisten täytyisi rakastaa tosiaan aina, mutta eniten silloin, kun heillä on vauvoja tai vaihdevuodet. Se on hurjaa aikaa ja sisaruus on silloin kultaa!

Pus

♡

Hanna