Huonosti käyttäytyvä nainen

Kun Maria Veitola kävi yökylässä Ristomatti Ratian luona lööpit kertoivat jo etukäteen, että paikalle porhaltava Anu Saagim haluaa, että Maria lähtee muualle nukkumaan yönsä.

Mehän olemme jo täällä pikkuisessa Suomessa tottuneet Anu Saagimin huuteluihin. Aina tulee Suomi-neidolle turpaan etelän eksoottiselta hedelmältä Anulta, joka puki itsensä vain rusettinauhaan, kun viimein aikoinaan suostui Ristomatille.

Voi minkä teit Maria, kun täkkiin kääriydyit ja muutenkin olit rumissa vaatteissa – Anun mielestä, joka sentään ymmärsi pörhistellä punaisessa pitkäkarvaisessa turkissaan pitkin Korkeavuorenkatua kainalossaan tyylikäs sisustuselementti – strasseilla päällystetty pantteri.

Mua on aina naurattanut Saagimin jutut. Olen ajatellut, että hänen päämääränsä on saada huomiota lehdistössä ja että hän provosoi huvikseen ihmisiä. Kaikista kansoista löytää samanlaisia pointteja jos haluaa niitä etsiä ja julki tuoda. Koko suun soittohan on ollut pelkää höpinää, eikä edes kerro mitään Virolaisista naisista, ainoastaan puhujasta itsestään. Nyt istuin TV:n eteen katsomaan mitä tapahtuu kiinnostuneena ja odotin samaa perusläppää, mitä hän aina on heittänyt. Ajattelin myös, että ohjelmaa haluttiin mainostaa ja siksi heitettiin kehiin sensaatiomaisia paljastuksia jo etukäteen.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Anu Saagim käyttäytyi aidon epämiellyttävästi. Aluksi hetken nauratti, mutta pian tuijotin ohjelmaa silmät suurina. Ei voi olla totta!

Sen sijaan Maria Veitola jaksoi olla provosoitumatta ja ihmetteli vilpittömästi Sagimin käytöstä ja myös paljasti että oli hämillään, ei oikein tiennyt kuinka olla tilanteessa.

Lopputuloksena oli, että Saagim munasi itsensä täydellisesti, ilman että Marian täytyi tehdä yhtään mitään muuta kuin käyttäytyä kohteliaasti. Se oli nautinnollista. Herkkua suorastaan. Juuri tuota äitini koetti aina opettaa minulle. Älä mene samalle tasolle törpön kanssa. Se muuten ei ole aina helppoa. Monesti yritys kaatuu hampaiden kiristelyyn ja vähintään pikkuisiin piikkeihin.

Saagimin käytöstä on puitu somessa paljon ohjelman jälkeen. Suurin osa on tuntuu olevan pöyristyneitä.

Saagimia myös puolustetaan, sanotaan että hän oli sarkastinen ja yritti olla hauska.

Koko yllä oleva kirjoitus on pohjustus seuraavalle: Inhoan negatiivista huumoria. En pidä sitä hauskana. En osaa suhtautua siihen. Pahoitan mieleni. Menen vittuilusta ihan pihalle, enkä oikeastaan arvosta niitä, jotka osaavat maksaa siinä lajissa potut pottuina. Koko genre on minusta ällöttävä. Ymmärrän piruilun, harrastan sitä itsekin ja joskus olen joutunut miettimään meninkö liian pitkälle ja pyytämään anteeksi. Aina ei osu ihan maaliin, joskus sitä kompuroi. Mutta huono käytös on vain huonoa käytöstä. Sitä ei voi selittää pois esimerkiksi ammatilla. Hän on taitelija. Eikä sillä että hän haluaa huomiota. Eikä silläkään, että oli ankea lapsuus tai ei ollut vanhemmat kotona opettamassa. Ei millään, se on vain huonoa käytöstä.

 

Leppoisaa viikonloppua

Hanna

Kaunista ja hyvää

Tiistai oli kauniiden miljöiden (mikä sana! Olisiko interiööri parempi? – joo) interiöörien ja herkkujen päivä.

Viikuna - ihana sisäkasvi
Viikuna – ihana sisäkasvi

Aamu alkoi treenillä, joka oli nautinnollinen alku päivälle. Ei mitään kovin rajua, koska olen saanut olkapääni ihan kammottavaan kuntoon vain näpläämällä puhelintani. Nyt sitä sitten veivaavat hieroja ja naprapaatti. Itsekin pitäisi venytellä, mutta mähän muistan sen huonosti… Kääk.

Treenistä menimme kollegani kanssa valitsemaan tuotteita yhteen sisustusprojektiin Tine K:n mallistosta. Heidän näyttelytilansa Vallilassa on ihana ja inspiroiva ja minulle tulee siellä aina hyvä olo. Samalla kun valitsimme tuotteita käynnissä olevaan projektiin haaveilin myös muutamista jutuista omaan kotiini. Ai mistä? No tavallaan ajattelin, että voisin oikeastaan muuttaa tuohon näyttelytilaan…. Mutta oikeasti olisi ihanaa saada uudet sohvat. Meidän sohvat on 20 vuotta vanhat. Ne on verhoiltu kolme kertaa uudelleen ja noh… olis kivaa saada uusi tyyli.

toimiston ikkunasta on ihana näkymä puistoon
toimiston ikkunasta on ihana näkymä puistoon
Marokkolais-tanskalaista tyyliä. Kyllä tykkään!
Marokkolais-tanskalaista tyyliä. Kyllä tykkään!

 

viikunapuu. Pakko saada!
viikunapuu. Pakko saada!

Seuraava etappi oli lounas Ekbergillä jossa söin kylmää päivää lämmittämään lohikeittoa ja intialaista kanaa. Ja se oli onni! Koska suoraan sieltä kävelin muutaman korttelin päähän Dansuckerin infotilaisuuteen. Jos vatsanii ei olisi ollut täynnä, niin olisin täyttänyt suussa sulavilla herkuilla, joita pöydät notkuivat. Kattaus oli huima! Teemu Auran ja Markus Hurskaisen loihtimat herkut oli aseteltu suoraan pöydälle sokerihippujen päälle. Niin hauska esillepano! Ja uskomattomat maut! Mutta vain yhden monista herkuista söin kokonaan. Ei siksi etteivätkö olisi maistuneet, vaan siksi että koetan välttää sokeria. Mutta se yksi banaani-ruokosokeriwhoopie oli jotain uskomatonta! Mitään niin täydellisen herkullista en ole syönyt pitkään aikaan. Sain reseptin ja toden totta aion yrittää tehdä niitä. Saa nähdä kuinka lähelle alkuperäistä pääsen. I’ll let you know!

näin hauskasti olivat leivonnaiset ja herkut esillä pienissä sokerikasoissa. Eri sokereissa on eri aromit. Minä pidän tummista.
näin hauskasti olivat leivonnaiset ja herkut esillä pienissä sokerikasoissa. Eri sokereissa on eri aromit. Minä pidän tummista.
Banaani ruokosokeri-whoopiet parasta herkkua ikinä. Älä anna vaatimattoman ulkonäön pettää!
Banaani ruokosokeri-whoopiet parasta herkkua ikinä. Älä anna vaatimattoman ulkonäön pettää!

Herkkujen jälkeen kipin kapin Eiraan ja Marimekon kevään ja kesän 2016 sisustusmallistoon tutustumaan. Marimekkolaiset olivat tehneet näyttelyn myytävään asuntoon Speranskintielle. Minulla oli kaksikin syytä mennä sinne. Asunnon on suunnitellut Suomen kaunein koti tuomari arkkitehti Aleksi Niemeläinen, joka tekee ’oikeita’ töitään Poseidon Helsinki Oy:ssä. Olen kuullut projektista kuvausmatkoilla ja nyt oli nastaa päästä näkemään asunto ja vielä sisustettuna. Minullahan on tämä ongelma, kun en ole ihan varma haluanko asua täällä melkein metsässä vai olisiko tuollainen ihana, valoisa kaupunkikoti just paras. Asunto on vielä myynnissä, joten pää oli kyllä pyörällä… Siitä vaan takki niskaan ja Kaivariin kävelylle, olisi se houkuttelevaa.

Tunnelmallista Marimekkoa  ja moderneja klassikoita upeassa loft-tilassa
Tunnelmallista Marimekkoa ja moderneja klassikoita upeassa loft-tilassa
Marimekolla on myös simppeli tyyli
Marimekolla on myös simppeli tyyli
Ihana meikkipussi.
Ihana meikkipussi.

Marimekolla on sydämessäni myös joku erikoissija. On ollut aina, siitä tulee hyvä mieli ja nytkin tila oli inspiroivasti tehty. Ehkä oikeassa kodissa voisi olla aavistuksen verran vähemmän värejä, mutta kun menin makuuhuoneeseen ja marivärit pamahtivat eteeni niin – no eihän sitä voi kuin rakastaa!

Keittiöön oli katettu raakakakkua ja ihanaa kahvia
Keittiöön oli katettu raakakakkua ja ihanaa kahvia
On tämä jotenkin vastustamaton!
On tämä jotenkin vastustamaton!

Tapasin siellä myös vanhan tuttuni Pasin, joka omistaa Cafe Kokon ja hän tarjoili jälleen minulle makeaa herkkua. Nyt oli vuorossa raakakakkua. Aivan ihanaa! Puhuimme pitkään Pasin kanssa sokerista ja sen vaikutuksista. Pisti miettimään kyllä, mutta olen ainakin nyt sitä mieltä että jees sokerille, mutta ei joka päivä.

Tunnelmallinen pieni tila eteisen vieressä. Ihana näkymä ulos. Eriväriset tyynyt tuovat juuri kivasti kodikkuutta pieneen simppeliin tilaan. Huomaa lattia! Tykkään!
Tunnelmallinen pieni tila eteisen vieressä. Ihana näkymä ulos. Eriväriset tyynyt tuovat juuri kivasti kodikkuutta pieneen simppeliin tilaan. Huomaa lattia! Tykkään!

Vielä jaksoin yhteen infoon mennä, mutta sen anti jääköön myöhempään ajankohtaan, koska siellä opin uuden kikan paketointiin.

Iloa päivään!

Hanna

Kun iho kuivuu ja villapusero kutittaa

Kaupallinen yhteistyö: Essex

Selkeä ympäristö selkeyttää myös ajatuksia ja kun tavarat ovat järjestyksessä minusta on muutenkin helpompaa olla ja elää. Tosin niiden järjestyksessä pitäminen on aika ajoin varsin haastavaa varsinkin, kun sitä tavaraa tuppaa olemaan ihan liikaa. Välillä tulee halu vain viskata kamaa roskiin isolla kädellä, mutta se ei sovi eikä käy laatuun. Täytyy kierrättää ja lajitella ja se saa aina homman vähän hidastumaan. Loppupeleissä siitä kuitenkin tulee se paras fiilis – on tehnyt jotain oikein ja ollaan win win –tilanteessa. Tavarat vähenevät kotona ja niistä on iloa jollekin toiselle tai ne kuormittavat maapalloa vähemmän, kun menevät minne niiden kuuluukin mennä.

Minulla on jo pitkään kestänyt projekti, jonka päämääränä on vähentää kaikkea tavaraa kodissamme. Kun siivosin saunan pesuhuonetta alkoivat puolityhjät kosmetiikkapakkaukset ärsyttää.

Oli jos jonkinlaista tölkkiä ja purnukkaa ja otin päämääräkseni käyttää ne systemaattisesti loppuun ennekuin ostaisin mitään uutta. Aina, kun sain yhden tölkin tyhjäksi, koin onnen tunteen. Mietin samalla tölkkimäärän tarpeellisuutta ylipäätään. Eikö olisi mitään tuotetta, jolla voisi kuitata monta tarvetta?

Onhan sellainen, sen tajusin, kun sain testattavakseni Essex perusvoiteita ja olin kuin Liisa Ihmemaassa. En ole koskaan käyttänyt perusvoiteita aikaisemmin, mikä on kyllä aika kreisiä. Tarvetta olisi ollut, kun nyt tajuan mitä kaikkea niillä voi tehdä.

Toimiva pumppupullo on kätevä ja nopea käyttää
Toimiva pumppupullo on kätevä ja nopea käyttää

Syksyllä on ihanaa laittaa päälle villapuseroita ja vetää jalkaan villasukat. Vähänhän ne kutittavat kyllä. Huomasin, että kiskon yhtenään uuden pörröisen neulepuseroni hihoja ylös raapiakseni käsivarsiani. Kun pääsin kodin seinien suojaan raavin myös vatsaani! Voin kertoa, että se näyttää erityisen huvittavalta…. Syytin puseroa, mutta syy olikin kuiva iho.

Olen aina kokenut kropan rasvaamisen vähän työlääksi touhuksi. On niin kiire, että teen sen vain, kun annan itselleni luksus aikaa. Voiteen valinta on ollut hankalaa, koska saan tuoksuista migreeniä ja ne ärsyttävät minua helposti. Halvat voiteet hajustetaan teollisilla tuoksuaineilla ja niiden haju on pistävä ja teennäinen, en tykkää. Kalliit taas usein tuoksuvat liikaa ja hienot pakkaukset tuovat turhan hintalisän. Nyt laitoin Essexin jyhkeät pumppupullot kylpyhuoneeseen ja kas, kuinka rasvaus alkoi sujua! Voide oli koko ajan saatavilla helposti ja kuin ohimennen painoin pumppua ja vetäisin rasvaa sääriin ja käsivarsiin, sekä tietysti kutisevaan vatsaani!! Sekä paksumpi emulsiovoide, jonka tunnusväri pakkauksessa on liila että ohuempi hydrogeeli persikan värisessä pakkauksessa levittyvät ja imeytyvät sutjakkaasti ihoon ja jättävät ihon kimmoisaksi ja pehmeäksi. Vaikutus on pitkäaikainen ja iho tuntuu hyvältä koko päivän.

minä logon fiiliksissä! Kuva on niin iloinen - se tekee hyvälle tuulelle :)
minä logon fiiliksissä! Kuva on niin iloinen – se tekee hyvälle tuulelle 🙂

Pumppupullojen myötä minusta on kasvanut oikea voiteen käytön mallikansalainen. Nyt on rasvattuna kaikki se mistä aina olen saanut lukea: Kyynärpäät, kantapäät ja kynsinauhat. Näihin en ole aiemmin keskittynyt, mutta kun tuoksuton ja hyvin levittyvä voide odottaa vain painallusta pumpusta, se tulee tehtyä.

Mieheni on kuvaaja, ja on sanonut, että näkee naisen iän kyynärpäistä. Vaikka kasvoille olisi tehty mitä, kyynärpäät kavaltavat. Koetan siis hoitaa niitä hyvin. Kantapääni ovat alkaneet kuivua vasta nyt, mikä lienee iän mukanaan tuoma asia. Rasva auttaa pitämään ne pehmeinä ja usein rasvailen niitä löylyn lämmössä. Kun olen rasvannut kaiken, pyörittelen vielä käsiin jäänyttä voidetta kynsinauhoihin. Ai että tunnen olevani mallikansalainen kauneuden hoidon saralla!

Essex plus kulkee treenikassissa mukana salilla. Treenin jälkeen suihkuun ja kevyt rasvaus ennen pukemista, ettei tarvitse kaupungilla raapia vatsaa…
Essex plus kulkee treenikassissa mukana salilla. Treenin jälkeen suihkuun ja kevyt rasvaus ennen pukemista, ettei tarvitse kaupungilla raapia vatsaa…

Essexin tuoksu on aavistuksen lääkemäinen, kun sitä levittää, mutta tuoksu häviää hetkessä. Sen jälkeen suihkutan iholle kevyttä vartalotuoksua, joka ei aiheuta minulle päänsärkyä. Minulle sopivia tuoksuja on vain muutama ja olen niiden uskollinen käyttäjä. Siksikin tuoksuton vartalovoide on ihan paras, ei ole kivaa sekoitella eri tuoksuja keskenään.

Olen esteetikko ja aluksi pumppupullo näytti kyllä ankealta ja toi mieleen sairaalan, mutta vasta hetken katsottuani huomasin, että logon kuvassa on riemukas nainen. Tulen kuvasta hyvälle tuulelle, kun näen sen. Ihan oikeasti. Pullo on myös toimiva, sillä pumpun nokkaan ei kuivu kökkärettä, jonka takia rasva singahtaisi mihin sattuu (silkkipuserolle!) vaan tulee aina kiltisti suoraan kädelle.

Luin Idan blogista, mikä valtava määrä käyttötapoja perusvoiteelle on ja yllätyin, mutta hyvä, että luin blogin, sillä tarvetta tiedolle ilmaantui pian. Iskin koipeni kiveen ja sääreen nousi iso patti. Mieheni sanoi, että hiero MSM-jauhetta voiteen avulla iholle ja patti laskee eikä tule kipeäksi. Hämmästyttävä juttu, mutta toimi!

Jotenkin olen myös vähän nolo tästä perusvoidetietämättömyydestäni, koska sillähän olisi voinut hoitaa hyvin lasten kasvoja ja kroppaa talviaikaan, kun he olivat pieniä. Laiton heille silloin tällöin omia päivävoiteitani ja ne olivat kyllä liian vahvoja ja usein kirvelivätkin. Jossain vaiheessahan talvella lasten iho muuttuu aina aivan kuivaksi ja jotenkin surkeaksi, kun mennään edestakaisin sisään keskuslämmityskuivaan ilmaan ja ulos pakkaseen ja viimaan. Olisi ollut hyvä jos mamman kylppärissä olisi ollut turvallinen apu.

Pidetään ihosta huolta

Hanna

Terve hymy

Harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu. Tätä rällätettiin, kun olin pieni. Naapurin Jopella oli valkoinen hammasmuki jossa se runo myös luki. Olin siitä vähän kade. Mutta se millaista oli kouluhammaslääkärissä kultaisella 60-luvulla oli jotain, mistä harva varmaan on kade.

DSC_4574

Rouva hammaslääkäri veti röökiä samalla, kun paikkaili hampaita ja välillä se pora luiskahti vähän sivuun ja osui joskus kieleen, joskus poskeen. Amalgaami oli arkipäivää ja suoraan sanottuna hammaslääkärissä käynti oli yksi pahimpia kouluajan painajaisia. Olihan siitä joku koiranleuka vääntänyt hyvän laulunkin: tiedän paikan kamalan, kouluhammasklinikan. Siellä hampaat revitään, ikenet vain jätetään. (sävel kansanlaulusta Kotini)

Nykyään on vallan toisenlainen meininki ja hyvä onkin, että on. Hampaiden ja suun terveys on tärkeä asia. Hampaista kannattaa pitää hyvää huolta senkin takia, että suun bakteerit voivat levitä verenkierron kautta muualle elimistöön. Hoitamaton ientulehdus lisää sydän- ja aivoinfarktin riskiä.

Minulla on ihana suuhygienisti Arja Korpelainen. (Huomasin juuri, että sanaan suuhygienisti piiloutuu sana ien!) Arja on IHANA. Kun Arjan tuoliin istahtaa, voi nukahtaa ja olen nukahtanutkin. Käyn kerran vuodessa pötköttämässä Arjan lepotuolissa ja kävin siellä taas viime viikolla. Arja puhuu kokoajan, hän kertoo kaiken mitä tekee. Aivan kaiken. Nyt käteni on sinun kasvoillasi, että saan tukea ja pääsen tuonne. Nyt pidän peiliä tuossa, että saan vähän valoa tänne. Hyvin menee. Hyvin pärjäät. Muunnun kapalovauvaksi Arjan käsittelyssä. Se on ihanaa. Rakastan hammaskiven poistoa ja putipuhtaita hampaita. Siellä ei satu koskaan ja koska käyn kerran vuodessa, suussa ei pääse tapahtumaan, mitään katastrofeja, joiden hoito hammaslääkärissä olisi jotenkin hirveää.

Arja myös opettaa tietysti hammaspesua ja on saanut taotuksi kallooni, kuinka hirvittävän tärkeää on hammaslangan käyttö.

Näin se menee: aamulla harjataan hampaat sähköhammasharjalla ja käytetään fluoritahnaa. Syljetään tahnat pois ja siinä se. Ei huuhtelua, vaan jätetään fluorit suuhun. (Eli vanha hammasruno on tosiaan antiikkia – ei huuhtelua)

Illalla ensin langoitetaan kaikki hammasvälit. Lanka nitkutetaan hampaiden väliin ja sitten alhaalta ylös kummaltakin puolelta. (Nitkutetaan, eikä paineta kerralla alas hampaiden väliin ja voimalla, jolloin saattaa satutaa ientä, kuten minä ennen tein.) Langoituksen jälkeen pestään hampaat kuten aamulla. Ei ole kovin vaativa suoritus, mutta tärkeä. Samoin kuin se hammaskiven poisto. Hammaskivi nimittäin syö sidekudosta joka pitää hampaat kiinni. Jos antaa hammaskiven jyllätä suussa, hampaat tippuu! Että ei kiitos! Ja siis hammaskivi ei näy. Se on näkymätön vihollinen! Eli etsi itsellesi ihan paras Arja ja hoida hymy kuntoon.

Pus puhtaalla suulla!

Hanna

 

Picasso ja Coco Chanel ja minä

Hip hei – esittelen teille nyt tuotteen, josta olen aivan innoissani, koska se on kuin huonetuoksu, mutta se ei tuoksu, jos ei halua mutta se vie pois epämiellyttävät hajut ja on kaunis.

Lampe Berger
Lampe Berger

Olin noin vuosi sitten käymässä Loviisan aitassa Ruskolla Turun lähistöllä ja lähtiessäni sieltä sain lahjaksi ihmeellisen esineen, Lampe Bergerin. Lahjan saatteeksi sain sen esittelijältä pitkän luennon esineestä ja sen käytöstä. Koin asian varsin monimutkaisena ja vähän epäuskottavanakin. Itse tuote oli kuitenkin kaunis ja ilahduin tietysti lahjasta, mutta en ryhtynyt avaamaan laatikkoa tai tutustuman siihen sen kummemmin vielä moneen kuukauteen. Lamppu unohtui ja jäi odottamaan sopivaa hetkeä huolelliseen tutustumiseen. Viimein sitten melkein kahdeksan kuukauden jälkeen istuin alas ja otin laatikon syliini.

Laatikosta löytyi kaunis pullo, johon kuluu yksi umpinainen korkki ja yksi koristeellinen korkki, sydänlanka, joka oli kiinni polttimossa, pullollinen tuoksutonta nestettä, pullollinen tuoksua ja pieni suppilo.

Latasin pullooni nesteen suppilon avulla, pujotin sydänlangan polttimoineen paikalleen ja odotin säädetyt kaksikymmentä minuuttia, että käyttämätön lanka ehtii imeä itsensä täyteen nestettä. Sitten sytytin polttimoon tulen ja annoin sen palaa ohjeen mukaan kaksi minuuttia. Palaessaan keraaminen polttimo kuumenee viiteensataan asteeseen, joten siihen ei sitten kannata koskea, eikä tarvitsekaan. Sitten koristeellinen korkki paikalleen suojaamaan polttimoa ja pullon annetaan olla pöydällä näin 20 minuuttia. Esitteessä kerrotaan että se puhdistaa tässä ajassa 10m2 tilan.

Neste kaadetaan pulloon pikkuisen suppilon avulla, joka tulee pakkauksen mukana
Neste kaadetaan pulloon pikkuisen suppilon avulla, joka tulee pakkauksen mukana
sydänlanka paikoilleen
sydänlanka paikoilleen
Liekkiä poltetaan 2 minuuttia
Liekkiä poltetaan 2 minuuttia

Oli jännittävää nähdä kuinka tehokas lamppu on. Vaikka rakastan ruuanlaittoa ja tietysti hyvää ruokaa, en pidä siitä, että koti haisee ruualle sen jälkeen, kun se on syöty. Lisäksi nenäni on sellaista sorttia, että se haistaa tarkasti. Pelkällä tuulettamisella ei ruuan aromit aina helposti lähde ja sipulin käryn peittämisyritykset jollain tuoksukynttilällä on pahin sekametelisoppa, mitä kuvitella saattaa. Muutenkin huonetuoksut ovat minulle usein varsin haastavia.

Ilokseni lamppu toimii. Se on hämmästyttävää, mutta se todella poistaa huonot tuoksut kodista. Kuljetin sitä aluksi eri huoneissa tarpeen mukaan, kunnes kyllästyin ja hankin muutaman lampun lisää. Pullot vaan ovat niin kauniita, että valikoimasta on vaikeaa valita ihanin. Olen päätynyt aika simppeleihin, mutta kun selaan luetteloa haluaisin niitä loputtomasti.

Tää on meidän makkarissa, jonne olen tehnyt yöpöydät leca harkoista
Tää on meidän makkarissa, jonne olen tehnyt yöpöydät leca harkoista

Lampun käytössä on tärkeää muistaa sulkea se umpinaisella korkilla 20 minuutin käytön jälkeen (tai sen jälkeen kun on käyttänyt sitä useammassa tilassa aina 20 min kerrallaan) Koska muuten lähes 100% alkoholia oleva neste haihtuu itsestään taivaan tuuliin. Koristeellinen kaunis korkki laitetaan sitten umpinaisen korkin päälle.

Lampussa voi käyttää joko tuoksutonta tai tuoksua sisältävää nestettä. Joskus lisään perusnesteeseen tuoksua joskus en. Olen ihastunut mietoon laventeliin, mutta kokeilulistalla on ainakin sitruuna, appelsiinin ja kanelin yhdistelmä ja rakastamani bergamotti.

Lampe Bergerillä on pitkä historia. Sen kehitti kemisti ja apteekkari Maurice Berger 1890-luvulla Ranskassa sairaaloiden käyttöön, ahtaiden sairaalahuoneiden ilman puhdistamiseen bakteereista. Ongelmana oli kulkutautien leviäminen aikana jolloin antibiootteja ei tunnettu. Lamppu siis todella puhdistaa ilmaa katalysaattorin avulla ja sen huomaa lamppua käyttäessä, kun ilma raikastuu.

On muuten hauska juttu, että lamppua ovat käyttäneet jo Pablo Picasso ja Coco Chanel. Tunnen kuuluvani piireihin! Tosin Picasso käytti lamppua polttamansa oopiumin käryn ja Coco tupakan hajujen hävittämiseen. Minä se vaan poistan sipulin ja muun ruuan tuoksua! Vaan olisipa mulla ollut tällainen, kun meillä vielä oli koira!

Pus

Hanna

Liikunta raivostuttaa mua

Heräsin aamulla ja joka paikka oli kipeä. Hankala olo. Alkoi ottaa aivoon. Syy oli eilisessä treenissä, jonka jälkeen en ollut ollenkaan iloinen.

Olen nyt harrastanut Fustraa kaksi ja puoli vuotta ja tuloksethan ovat olleet aivan mielettömän hyvät. Niistä olen kertonut monessa yhteydessä. Mutta juuri nyt treenaaminen raivostuttaa.
Kun aloitin Fustraamisen, se oli hirveää räpeltämistä ja menin tunnille aina perhosia vatsassa selviytymään treenistä. Kaikki oli vaikeaa. Pää oli hajota, kun en pystynyt, osannut enkä selvinnyt tyylillä. Ja se hajosikin välillä. Aika useinkin. Mutta lopulta alkoi aurinko paistaa. Yhtäkkiä huomasin kuinka nautin sitä enemmän, kuta kovempi treeni oli. Tein niin kovaa ja huolella kuin ikinä pystyin, en säästellyt voimiani ja nautin täysillä. Olen sellainen, nautin kun asiat tuntuvat jossain – mutta kärsimättömänä opettelu ei innosta. Pitäisi osata heti.

Juho Lahti, mun Fustar ohjaaja ja mä. Yhden iloisen treenin jälkeen
Juho Lahti, mun Fustar ohjaaja ja mä. Yhden iloisen treenin jälkeen

Minuun vaikuttaa myös häpeä. Päässäni kuvittelen, että joku on muka kiinnostunut siitä mitä touhuan ja vieläpä välitän siitä. Eli pitäisi olla täydellinen suorittaja. (Juuri nyt muistan kuinka Juho, on sanonut tuhat kertaa –älä suorita – nauti! Juho on valmentanut minua alusta asti)

Nyt Fustraan tuli vaativampi, kolmas taso. Kun Juho esitteli sen minulle, olin innoissani. Ihania uusia liikkeitä ja liikesarjoja. Muutama ällöttävä inhokki, kuten sykkeen kohotus marssimalla, mutta muuten ihania haastavia juttuja. Sitten alettiin tosissaan treenata niitä…

Olen alkupisteessä jälleen. Pää hajoaa. En nauti sekuntiakaan trreenistä, enkä ole iloinen kun tulen salille, vaan jännittää kuinka selviän. En ole iloinen myöskään kun lähden salilta. Ottaa vaan päähän. Kun aiemmin nautin ja tein kaikkeni, nyt räpellän ja koetan selviytyä.

Päätin soittaa Juholle ja sanoa, että mars takaisin. En halua tätä. Haluan nauttia ja osata. Haluan pystyä juttuihin, joita teen. Palataan vanhaan treeniin ja otetaan kenties yksi tai kaksi liikettä uudesta tasosta mukaan. En halua seistä treenin jälkeen pukuhuoneessa sillä fiiliksellä, että tekisi mieli iskeä nyrkki seinästä läpi ja karjua kurkku suorana raivosta ja pettymyksestä.

Keittelin aamukahvia. Hauiksiin sattui ja ojentajiin, etureisiin, takareisiin, takamukseen, lapojen väliin ja hartioihin. Tais olla hyvä treeni eilen… paskat mä mitään soitan. Mä taistelen. Kai se nautinto joskus taas sieltä tulee.

Iloa päivään – ja oppimiseen. Joka päivä oppii jotain. Kai.

Hanna

 

Raakaa meininkiä – iltapala ja namihimo

Makeanhimo iski ihan salakavalasti ja alkoi tehdä mieli jotain herkkua. Löysin kaupasta vähän aikaa sitten uusia valmiita sekoituksia joista voi tehdä raakapatukoita, näkkäriä ja raakapalloja. Ostin kaikkia sekoituksia pussillisen että voin testata joskus. Nyt kaivettiin ne esiin tyttäreni Katrin kanssa ja päätettiin testata raakapatukat.

Kolmea sorttia - nyt testattiin raakapatukat
Kolmea sorttia – nyt testattiin raakapatukat

Katri on luonut yhden aivan loistavan raakapatukkaohjeen itse. Se löytyy Välipalakirjastakin. (Välipalat – virtaa superfoodeista, jonka kirjoitin kolmen ystäväni kanssa ja joka ilmestyi viime keväänä) Nyt oli jännää nähdä millaisia energiapatukoita saisi tehtyä valmiista sekoituksesta.

seoksesta taputeltiin limppu
seoksesta taputeltiin limppu

Kaulitsin limpun tasaiseksi kahden leivinpaperin välissä
Kaulitsin limpun tasaiseksi kahden leivinpaperin välissä
kuivattuja pensasmustikoita koristeeksi ja hyväksi mauksi
kuivattuja pensasmustikoita koristeeksi ja hyväksi mauksi

Ohje oli helppo. Piti vain sekoittaa pussin sisältöön vettä mikserissä ja muotoilla massasta pötkö ja leikata se paloiksi. Jos haluaa, että patukoista tulee kiinteitä, ne täytyy laittaa yöksi uuniin 42 asteeseen. Sen kuumempaa uunia ei voi käyttää, että voidaan puhua raaka-ruoasta. Me emme laittaneet patukoita uuniin, vaan jääkaappiin. Olisi varmaan kannattanut, sillä patukoista tuli äärettömän hyviä, mutta hajoavia. Niitä ei voisi esimerkiksi ottaa evääksi, jos niitä ei laita uuniin kovettumaan. Mutta ehkä ne pysyisivät kasassa paistamatta, jos käyttäisi veden sijaan patukoiden valmistukseen neitsytkookosöljyä. Se jähmettyy kylmässä.

olkaa hyvä!
olkaa hyvä!

Joka tapauksessa patukat maistuivat hyviltä. Lisäsimme pinnalle koristeeksi ja mauksi vielä kuivattuja pensasmustikoita. Äärettömän helppo tapa tutustua raakapatukoiden maailmaan. Ei tarvitse ostaa isoa kasaa erilasia siemeniä ja muita tarvikkeita, kun kaikki on yhdessä pussissa. Kiva uutuus! Nam nam ja nyt katsomaan telkkua ja mussuttamaan niitä! Heippa!

Hanna

Miksi näin?

Olin salaattilounaalla tänään kaupungissa ja jotenkin meni hermot. Tiedättekö se yhtälö, jossa mikään ei toimi?

Kun olin snadi ja äiti opetti ruoka-asioita, syömistä ja kattamista ja niin pois päin. Opin muun muassa seuraavaa:

Ruoka täytyy voida syödä niillä aterimilla, jotka katetaan kyseisen ruoan kanssa. Salaatti kuuluu syödä haarukalla, joten muista aina pilkkoa salaatti sellaiseksi, että sen syöminen haarukalla on mahdollista.

No nykyään salaatit ovat erilaisia. Niitä voi ani harvoin syödä haarukalla. Salaattiannoksessa on usein suuria paloja kuorimattomia hedelmiä, kuten melonia ja ananasta, joita ei tosiaankaan voi syödä kuorineen.

Äiti opetti, että lautasella saa olla vain asioita jotka voi oikeasti syödä. Hirvittävän järkevä neuvo! Ei siis kukkia, jotka ovat myrkyllisiä, vaan ainoastaan syötäviä kukkia. Eikä hedelmien kuoria, vaikka ne näyttävät annoksessa kivoilta, rouheilta ja trendikkäiltä. Ei myöskään katkarapuja kuorineen soosin seassa. Katastrofi!

Äiti käski ajattelemaan syöjää, että kaikki sujuu vaivattomasti ja niin, ettei syöjä joudu noloon tilanteeseen.

Ei siis cocktailkutsuilla cocktailpaloja joita ei oikeasti pysty laittamaan suuhun kerralla. (Kammottavin kokemus tästä on parsatangon ympärille kääritty ilmakuivattu kinkkuviipale. Kumpikaan ei katkennut, kinkku oli puoliksi suussa puoliksi nielussa ja alkoi epäröidä kumpi on oikea suunta sille…selvisin täpärästi)

Mutta palataan lounaaseeni. Tilasin lämminsavulohisalaatin. Se oli hyvää, mutta sen syöminen oli taistelua.

Salaatinlehdet olivat niin suurina kappaleina, ettei ollut toivoakaan saada niitä suuhun pilkkomatta. Haarukka oli niin tylsäpiikkinen, että sillä ei saanut keihästettyä salaatinlehtiä lainkaan. Äiti opetti myös, ettei haarukkaa tule käyttää, kuin lusikkaa, sitä käytetään pääsääntöisesti piikit alaspäin. Poikkeuksia toki on mm. munakas. Lisäksi salaattini tarjottiin syvästä kupista, jonka pohjalla oli erittäin hankalaa käyttää aterimia. Kurkut ja tomaatit olivat oikean kokoisia, mutta haarukan tylpät piikit eivät purreet edes niihin. (Miksi moisia haarukoita edes tehdään? Mitä virkaa on piikeillä joilla ei voi pistää?)

12165700_10200789358932961_69104082_n

No tämä on varmaan kohtuullisen höhlä kirjoitus, mutta jestas, että kävi hermoon se taistelu kulhon pohjalla! Mutta oli mukavaa muistaa, kuinka paljon viisaista asioita kotoani opin!

Kokonaan oman kirjoituksen voisi kirjoittaa siitä miten kummallisesti ihmiset pitävät käsissään veistä ja haarukkaa ja näistä kahdesta varsinkin haarukkaa. Vaatii aikamoista akrobatiaa saattaa ape suuhun, jos haarukan varsi kulkee etusormen alta, keskisormen ja nimettömän päältä ja pikkurillin alta. Mutta kukin tyylillään tietysti. Omat tenavani joutuivat kyllä opettelemaan jo ihan pieninä sen yksikertaisimman ja sulavimman tyylin.

Ai kaameta!

Terveisin nipo 😉

Taito- ja taideaineiden numeroista

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ehdottanut, että peruskoulussa luovuttaisiin taide- ja taitoaineiden numeroarvioinnista ja siirryttäisiin sanalliseen arviointiin.

Tämä asia saa sappeni kiehumaan ja otsalle nousee hiki. Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Ottaa aika tavalla aivoon.

En ole koskaan pystynyt nielaisemaan sitä asiaa, että koulutodistuksessa lukuaineiden keskiarvo oli tärkeämpi asia, kuin kaikkien aineiden keskiarvo. Miksi se, että ymmärsi mikä on yhden reaalimuuttujan funktio oli jotenkin arvokkaampaa, kuin se, että osasi laulaa, piirtää tai juosta kovaa?

1280px-Sandro_Botticelli_-_La_nascita_di_Venere_-_Google_Art_Project_-_edited

Kurttila ajattelee, että huono numero luovuusaineissa voi olla lapselle rampauttavaa. Niin se menee, joku hallitsee derivaatat helposti jollain pysyy kynä kädessä, mutta kaikkia taitoja tarvitaan tässä maailmassa ja on aivan yhtä rampauttavaa olla huono matematiikassa tai kielissä kuin liikunnassa tai kädentaidoissa. Harva on hyvä kaikessa. Ja loppupeleissä jokaisella taidolla on yhtä huikea ja ihmisille tärkeä lakipisteensä. Parhaassa tapauksessa nämä huiput saavat aikaan jotain hienoa yhdessä.

Kun tehdään elokuva taloustieteen Nobel-palkinnon saajasta ja elokuva voittaa parhaan elokuvan Oscar-palkinnon niin eikö siinä yhdisty aivan kaikki? Toista ei olisi ilman toista. Elokuva vieläpä pohjautuu kirjaan, joka oli ehdolla Pulitzer palkinnon saajaksi. ( A Beautifull Mind – Kaunis mieli) Elokuvan tekemiseen tarvitaan kaikkia taitoja. Luovuutta, kieltä, matematiikkaa, fyysistä voimaa. Ihmisiä jotka puurtavat, keittävät, ohjaavat liikennettä, käsittelevät koneita, luovat erikoisefektejä, maskeeraavat, valmistavat kameroita, laskevat bittejä. Katsokaa elokuvan lopputekstejä siinä on oiva luettelo kaikesta mitä tarvitaan, että voidaan luoda koskettavia hetkiä, lohtua, jakaa tietoa, antaa elämyksiä.

Kaikki taidot maailmassa ovat arvokkaita ja kaikkia, ihan kaikkia tarvitaan. Yhtälailla sitä, jonka lukuaineiden keskiarvo on loistava, kuin sitä joka osaa pistellä kauniita pistoja kankaaseen. Ja kuten opetusneuvos Tapio Ahokallio totesi loistavassa mielipidekirjoituksessaan Hesarissa (HS Mielipide 13.10.), numeroissa ei ole kysymys ihmisarvosta, vaan numerot ovat informaatioväline. Lue Ahokallion kirjoitus täältä.

Olen kolmen tyttären äiti, eikä minua heiluttanut mihinkään suuntaan tyttärieni lukuaineiden numerot, kunhan hoitivat läksynsä. Mutta kun taideaineissa pamahteli kymppejä ja kotiin kannettiin öljyvärimaalauksia ja sähkökitara soi olin onnellinen. Onneksi sattuman kautta lapset kävivät koulua, jossa näitä taitoja arvostettiin suuresti. Nyt kaikki kolme ovatkin ammateissa, joissa juuri nämä taidot ovat ensisijainen edellytys.

Hanna

Nostetaan kurpitsa pöydälle ja syödään siemenet!

Kurpitsat siellä ja kurpitsat täällä!

DIY kurpitsamaljakko. Eli tee itse :)
DIY kurpitsamaljakko. Eli tee itse 🙂

Nyt mä väsäsinkin maljakon kurpitsasta! Valitsin kaupan kauneimman kurpitsan ja kaivesrin siihen säilyketölkin kokoisen reijän. Kaivoin sisältä kaikki siemenet pois ja tungin tyhjän tomaattimurskapurkin kurpitsan sisään. Sitten tein kukka-asetelman (onks toi asetelmä? Mä tykkään vähän villeistä kimpuista…) purkkiin ja lopuksi kaadoin purkkiin vettä terävänokkaisella kastelukannulla. Ei kannata kaataa vettä valmiiksi, koska kun kukkien varret täyttävät purkkia, vedet voi tulvia reunan yli. Must toi on hieno! Kannattaa laittaa pöydän ja kurpitsan väliin jotain, ettei pöytään jää jälkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä myös pesin sisältä kaivamani siemenet ja paahdoin niistä snäksejä. ihan älyttömän hyviä ja helppoja tehdä. Itse kurpitsa menee maljakkona  vähän hukkaan, koska ei sitä viitsi vaasina käytön jälkeen enää syödä. Mutta syötäväksi voi ostaa toisen!

uunissa paahdettuja kurpitsansiemeniä
uunissa paahdettuja kurpitsansiemeniä

Näin teet mausteisia kurpitsan siemeniä:

Pese siemenet ensin niin, ettei niihin jää yhtään kurpitsan hedelmälihaa. Kuivaa siemenet talouspaperilla. Laita kulhoon pari ruokalusikallista öljyä ja mausteita. Esimerkiksi juustokuminaa, cayennepippuria, paprikajauhetta tai parmesania ja oreganoa tai sekoita joukkoon mantelilastuja lisää mausteeksi savustettua paprikajauhetta (saa tavallisista ruokakaupoista. Myydään pienessä peltirasiassa. Kysy kauppiaalta) Sekoita joukkoon kurpitsan siemenet, sekoita ja levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. paahda uunissa 180° noin 10 minuuttia tai kunnes siemenet ovat kauniin ruskeita. anna jäähtyä ja nauti 🙂

Hilpeää syksyä 😉

Hanna