Kaupallinen yhteistyö Lejoksen kanssa oli ilo tehdä, koska pääsin tuunaamaan mokkapaloja uudelle tasolle. Nämä mokkapalat rakentuvat kahdesta kerroksesta, mehevästä suklaisesta pohjasta ja suloisesta marengista, jotka paistetaan yhtä aikaa ja loppusilauksena pinnalle pursotetaan sitruunatahnaa eli lemon curdia, joka valmistuu mikrossa muutamassa minuutissa. Nämä mokkapalat on helppo leipoa ja lopputulos on varma hitti.

Mokkapalat marengilla

Pohja

4 kanamunaa

3 dl sokeria

2 dl Borges Extra Mild oliiviöljyä

250 g maitorahkaa

1,5 dl Van Houten kaakaojauhoja

4 dl Hungry Chef Pizza 00-vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinsoodaa

½ tl suolaa

Marenki

6 kananmunan valkuaista

3 dl (erikoishienoa)sokeria

2 tl Maizenaa

Lemon curd -sitruunatahna

6 keltuaista

2 dl sokeria

1 dl vastapuristettua sitruunan mehua

200g voita

Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Vatkaa kanamunat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää seoksen joukkoon öljy ja maitorahka koko ajan vatkaten.

Sekoita kuivat aineet yhteen erikseen. Siivilöi kaakao vehnäjauhojen joukkoon ja sekoita vielä joukkoon vaniljasokeri sekä leivinsooda. Sekoita hyvin ja lisää jauhoseosta vähin erin muna-sokeri vaahtoon. Sekoita taikinaa vain sen verran että saat taikinasta tasaisen.

Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi pelille leivinpaperin päälle.

Tee marenki.

On tärkeää, että vatkauskulho ja vispilä ovat täysin rasvattomat ja aivan kuivat. Jos käytät samaa kulhoa ja vispilää, kun kakkutaikinan valmistuksessa, tiskaa ja kuivaa ne huolellisesti.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan tarkasti. Yhtään pisaraa keltuaista ei saa joutua valkuaisten joukkoon. Kannattaa erotella ne yksi kerrallaan erilliseen astiaan ja kaataa puhtaat valkuaiset yksi kerrallaan vatkauskulhoon. Säästä keltuaiset lemon curdin valmistukseen. 

Vatkaa valkuaisia voimakkaasti, kunnes saat paksun valkoisen vaahdon. Lisää sitten sokeria koko ajan vatkaten korkeintaan desilitra kerrallaan. Sekoita viimeiseen erään 2 tl Maizenaa ja vatkaa vielä, kunnes vaahto on paksua ja satiininkiitävää ja siitä muodostuu teräviä huippuja jotka pysyvät napakasti pystyssä.

Laita marenkivaahto pursotinpussiin, leikkaa pussiin reikä ja pursota kakun pinta marengilla.

Paista kakkua uunin keskellä 170 asteessa 25 minuuttia. Jos kokeilet kypsyyttä tikulla se jää kosteaksi marengin takia. Jos paistat mokkapaloja liikaa, niistä tulee kuivia.

Kun mokkapalat paistuvat, tee lemon curd sitruunatahna. Se onnistuu helposti mikrossa.

Vispaa sokeri, keltuaiset sekä sitruunanmehu hyvin yhteen mikronkestävässä kulhossa.

Kuumenna seosta mikrossa täysteholla 3-5 minuuttia. Sekoita aina 30 sekunnin välein, kunnes tahna sakenee.

Lisää kuumaan seokseen kylmä voi kuutioina. Sekoita kunnes voi on kokonaan sulanut ja seos on tasaista. Jäähdytä ja valmista tuli!

(Jos keltuaisten joukkoon on mennyt valkuaista se ei haittaa, mutta jos tahnassa on kypsän valkuaisen kappaleita, niin siivilöi tahna lankasiivilällä. Valkuaishippuset eivät ole makuhaitta, mutta tasainen tahna on kauniimpi)

Anna mokkapalojen jäähtyä pellillä ja mausta valmiit mokkapalat pursottamalla pinnalle sitruunatahnaa. Keväiset mokkapalat säilyvät huoneenlämmössä ainakin seuraavaan päivään herkullisina.

Herkkukevättä sulle ja siis – näitä mokkapaloja voi leipoa tietysti ympäri vuoden – nyt vaan sattuu olemaan kevät ja kevätfiilis!
Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen!

Hanna

Kaupallinen yhteistyö @HK

Yhdessäolo ja kaikenlainen yhdessä tekeminen on ollut aika vähäistä pitkään. Kohtaamiset ovat olleet pikaisia ja kaikenlainen juhlinta on ollut vain mielen taka-alalla poutapilven lailla leijuva muisto jostain kaukaa. Siksi olikin niin ihanaa, kun siskoni Ritu ja tämän puoliso tulivat meille pakoon remonttiaan. Rakensimme herkkupöydän ja tässä on parhaat vinkit kotoisaan leipäbaariin.

He olivat istuneet kotona yhdessä huoneessa jo viikon verran lievää maalin tuoksua haistellen keskellä koko kodin irtaimistoa. Se on pinottu huojuviin muovilla päällystettyihin torneihin keittiöön, ainoaan huoneeseen jota ei remontoida. Ymmärsivät sitten kertoa kasvavasta ahdistuksestaan ja kysyä sopisiko tulla kylään. Tottakai sopii! Rakastan kylästelyjä!

Ajatukseni oli tehdä päivällinen valmiiksi, kun he tulevat, mutta päätimmekin tehdä yhdessä leipäbaarin. Meille oli nimittäin tulossa käymään myös tyttären perhe sekä toinen tytär ja tämän koira käymään samana päivänä. Kaikki saapuivat omien aikataulujensa mukaan. Hannan ja Jarin majatalo oli siis auki ja olin hyvin hyvin onnellinen siitä.

Ritu ja Tapsu tulivat ensimmäisinä ja niin aloimme valmistella pöytään voileipäbaaria, josta kukin voisi tehdä itselleen herkkuleipiä makunsa mukaan. (Paitsi ruskea labradorinnoutaja, jonka ruokahalu ja –himo on kyllä loputon.)

Päätin tarjoilla herkullisten HK Helsingin Kauppiaiden Leipäbaarileikkeleiden  lisukkeiksi marinoituja kasviksia, siemenlevitettä, chilimajoneesia, uppomunia, murskattua perunasalaattia, avocadoa ja auringonkukanversoja sekä erilaisia tummia ja vaaleita leipälaatuja. Juomaksi omenatuoremehua, mineraalivettä ja alkoholitonta olutta. Kukin saisi tehdä siis ateriansa itse, omien toiveidensa mukaan.

Voileipä on ihana ja helppo ruoka ja sen variaatiot ovat loputtomat. Runsaasti rasvaa sisältävät vaihtoehdot ovat herkullisia, mutta vältän niitä. Siksi Leipäbaarileikkeleet ovat minusta ihania – niissä ei ole runsaasti rasvaa ja ne maistuvat raikkailta ja hyviltä.

Koska haluan pysyä kohtuullisissa mitoissa ja syödä hyvin, jätän leiviltäni pois sinänsä herkulliset juustot, valkokastikkeen ja hollandaisekastikkeen, vaikka ne ovat verrattomia herkkuja. En myöskään paista leipiäni pannulla. Hiukan tulista majoneesia lisään mielelläni ja levitteen maustan paahdetuilla siemenillä.

Syön mielelläni leivän, jonka päälliset ovat tosiaan leivän päällä, eivätkä kahden leivän välissä koska silloin päällisten ja leivän suhde on minusta ihanteellinen. (Poikkeuksiakin kyllä on!) Joten minun leipäbaarini koostuu herkullisten leikkeleiden lisäksi kasviksista, joille olen antanut vähän luonnetta ja Ritun ovelasti keittämistä uppomunista. (Ritulla oli ihan pettämätön konsti! Hän rikkoo kananmunan tuorekalmulla vuorattuun kuppiin, kierittää kelmuun kiinni ja keittää munan kelmussa. Näet videon siitä mun Instan kohokohdissa)

Aloitin keittämällä perunoita pottusalaattia varten. (Tiesitkö muuten, että muutaman perunan 4-5 kpl saa nopeasti kypsäksi mikrossa? Pistele vain muutama reikä pestyjen tasakokoisten perunoiden kuoreen, laita pari ruokalusikallista vettä kannelliseen mikronkestävään kulhoon ja potut sinne. Kypsennä täydellä teholla 4-5 minuuttia ja keitetyt potut ovat valmiit.)

Tein perunasalaatin, joka maistuu ihanalta kaikkien herkullisten kokolihaleikkeleiden kanssa, mutta eritystä herkkua se on paahtopaistin ja pastramin kanssa.

Ritu teki paprikasalaattia suippopaprikoista, jotka paahdoimme ensin uunissa, jotta kuoren saa pois. (Se muuten lähtee suippopaprikoista sata kertaa helpommin irti kuin tavallisista)

Marinoimme ihania napakoita osterivinokkaita ja kuningasosterivinokkaita. (Herkkusienet olisivat käyneet yhtä hyvin, mutta kuningasosterivinokkaat ovat niin kauniita!) Tein fenkoliappelsiinisalaattia mandoliinilla. Ritu teki uppomunat tiputtamalla kanamunan kuorestaan tuorekelmulla vuorattuun kuppiin ja kiertämällä kelmun kiinni. Sitten vaan muna kelmuineen poreilevaan veteen n. neljäksi minuutiksi ja siinä se oli – loistava uppomuna ja niitä voi tehdä neljä tai vaikka kuusi kerrallaan. Tapsu leikkasi sieniä ja tarkisti reseptejä ja makuja. Jari otti kuvia ja siivosi sotkut. Ja koko ajan oli sellainen ihana tekemisen meininki ja hyvät läpät. Nautin joka solullani.

Ruoka oli niin hyvää, että istuimme pöydässä pitkään ja haimme aina lisää herkkuja. (Välillä leipä unohtui kokonaan ja käärimme herkkuja leikkeiden sisään rullaksi…) Kun tyttäret saapuivat joukkoineen, herkkuja riitti heillekin ja tunnelma oli mukavan meluisa ja lämmin.

Päivä oli kaikkineen leppoisa ja herkullinen ja kuinka ihanaa olikaan tehdä ruokaa yhdessä! Kuin pienet talkoot. Aiomme ilman muuta tehdä saman uudelleen, mutta mietin, että olisi kivaa lähteä retkelle (eli piknikille – vai picnicille?) ja aloittaa retki leipäbaaritalkoilla, jossa jokainen voisi kasata omat eväänsä ensin itse. Sitten vain pakkaus ja matkaan, vaikka patikoimaan Nuuksioon. Tai siis, eihän sitä ole pakko kauemmaksi mennä kuin oman pihan nurmelle tai parvekkeelle…!

Pottusalaatti murskatuista perunoista

Ihanaa erityisesti Leipäbaari Paahtopaistin ja Leipäbaari Pastramin kanssa

Kuumia kuorineen keitettyjä, hyvin pestyjä perunoita

Kapriksia

Ruohosipulia

Kastike

1 tl dijoninsinappia

1 1/2 rkl viinietikkaa

1 dl öljyä

1 rkl hunajaa

suolaa, mustapippuria

Kun perunat on kypsät survo ne perunanuijalla tai vaikka juomalasin pohjalla murskaksi laakeassa vadissa.

Lusikoi vielä kuumien perunoiden päälle kastike ja viimeistele kapriksilla ja hienonnetulla ruohosipulilla.

Marinoidut sienet

1 rasia herkkusieniä, osterivinokkaita ja/tai kuningasosterivinokkaita

Marinadi

1 dl neitsytoliiviöljyä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 dl hienonnettua persiljaa

suolaa ja mustapippuria Puhdista sienet ja viipaloi kauniiksi viipaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada marinadi sienille. Anna maustua tunti jääkaapissa.

Paprikasalaatti

4 suippopaprikaa

1 valkosipulinkynsi ohuina viipaleina

3 rkl rypsi- tai oliiviöljyä

2 rkl omenaviinietikkaa

sormisuolaa mustapippuria

Puolita paprikat ja poista siemenet. Levitä paprikat uunipellille kuoret ylöspäin. Voit litistää niitä niin, ettei ole isoja huippuja, jotka kärähtävät helposti. Paahda paprikoita 200 asteessa grillivastusten alla, kunnes kuoret ovat mustuneet. Voit repiä kuoret irti heti veitsen avulla, ne lähtevät helposti irti.

Laita paprikat kulhoon ja valuta yhteen sekoitetut kastikeainekset joukkoon. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia.

Siemenlevite leiville

400 g Huoneenlämpöistä voita tai muuta levitettä

1 dl salaattisiemensekoitusta

Kaada siemenet puhtaalle kuivalla pannulle ja paahda niitä keskilämmöllä vähän väliä pannua ravistellen, kunnes siemenet alkavat saada väriä.

Anna siementen jäähtyä ja hienonna sitten terävällä veitsellä. Sekoita huoneen lämpöiseen rasvaan ja laita jääkaappiin kovettumaan.

Fenkolia ja appelsiinia

1 iso fenkoli

½ dl vastapuristettua appelsiininmehua

1 dl oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

Leikkaa fenkoli paperinohuiksi siivuiksi joko terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Sekoita kastikeainekset yhteen ja hukuta fenkolisilppu kastikkeeseen ja anna sen marinoitua vähintään 15 minuuttia.

❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Se oli ihana hetki rakkaiden tyyppien kanssa herkkupöydän äärellä. Blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen lupaa. Ihania hetkiä sulle ja sun läheisille myös.

Rakkaudella – Hanna

Laskiaspullat – ei vaan laskiaiskakut – unelman kevyet vaihtoehdot laskiaispullille. Ehkä jopa vähän hienostelevat pikku hattaraiset. Nämä maistuvat laskiaispullilta mutta koostumus on keveä.

Olen tehnyt laskiaspullia myö ihan pullataikinasta (ja parhaasta pullataikinasta olenkin!) Kuorrutin ne suklaalla. näet sen reseptin täältä.

Innostuin leipomaan nämä mun uudella vuoalla, jossa saa paistettua kahdeksan pientä, yhden hengen kakkua. Kun ohjeen tuplaa, syntyy kakku normaalissa rengasvuoassa. Ja senkin voi täyttää ihanalla kermavaahdolla ja hillolla tai mantelimassalla.

Yksi tämän kakun taikatempuista on kardemumman jauhaminen. Eli ihan sama kuinka karkeaa tai hienoa kardemummaa käytät (kunhan se on tuoretta, eikä jostain viime vuosituhannelta!) hiero sitä huhmaressa kunnolla. Silloin maku on parasta. Jos sinulle ei ole huhmaretta, hiero vaikka lusikalla leikkuulautaa vasten.

Ja sitten ohjeeseen, joka on helppo

Pienet kakut

150 g pehmeää, huoneenlämpöistä voita

2 dl hienoa sokeria – käytän leivonnassa aina erikoishienoa sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3 tl kardemummaa

1 dl maitoa

Täytteeseen vispikermaa ja hilloa tai mentelimassaa

Iso kakku

300 g voita   

4 dl hienoa sokeria – käytän leivonnassa aina erikoishienoa sokeria                    

4 kananmunaa                  

6 dl jauhoja  

3 tl leivinjauhetta

5 tl kardemummaa

2 dl maitoa

Tee näin:

Anna kaikkien aineksien lämmetä huoneen lämpöön, ennen kuin aloitat leipomisen.

Uuni 175° Paista pikkukakkuja 12-15 min ja isoa kakkua 50-60 min uunista riippuen.

Voitele ja jauhota kakkuvuoat/kakkuvoka

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat joukkoon yksitellen hyvin vatkaten.

Hierrä huhmaressa kardemumma aivan hienoksi ja nauti sen tuoksusta.

Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma ja lisää jauhoseos ja maito vuoron perään taikinaan varovasti sekoitellen.

Laita taikina purostinpussiin ja pursota taikina voideltuihin ja jauhotettuihin vuokiin. Jätä 1/3 nousuvaraa vuokaa. Paista uunin kesiosassa n. 12-15 minuuttia (ison kakun paistoaika on n. 50-60 min.

Anna kakkujen olla vuoissa 10 minuuttia ja kumoa ne sitten ritilälle jäähtymään.

Halkaise täysin jäähtyneet kakut ja täytä ne joko kermalla notkistetulla mantelimassalla ja vattuhillolla ja pursota päälle vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa ja nauti heti!

Blogia saa miellään jakaa – ei tarvitse erikseen pyytää lupaa! Maukasta laskiaista!

Hanna

Tommaattinen makaronilaatikko on helppo ihana arkiruokaRyhdyin makaronilaatikon valmistamiseen ja päätin tehdä siitä tomaattisen, kun normaalisti käytän makaronilaatikkooni kermaa ja se on muutenkin hiukan erilainen, koska siinä on myös herkkusieniä ja porkkanatikkuja.

Tykkään kypsentää kaiken erikseen. Paistan ja maustan jauhelihan erikseen ja teen kastikkeen erikseen. Silloin lopputulos on mielestäni paras. Lisäsin laatikkoon myös ketsuppia pursottamalla sitä Heinzin muovipullosta rennolla ranteella laatikon pinnalle tiheän viivaston, pieni ketsupin tuoma makeus ja etikka toimii oikein hyvin.

En pidä kuivatuista yrteistä enkä ole basilikan ystävä, mutta jos sinä olet ja haluat lisätä vuokaan basilikaa, laita kastikkeen sekaan pestoa mieluummin kuin kuivattua basilikaa. Turettakaan ei kannata laittaa, sen maku häviää ellei sitä lisää ruokaan vasta pöydässä.

Tomaattinen makaronilaatikko

n. 450g vaaleaa makaronia tai Barilla penne rigate pastaa

500 g vähärasvaista jauhelihaa

2 prk tomaattimurskaa (Mutti)

150 g emmental juustoraastetta

3-4 isoa tomaattia

n.4 rkl ketsuppia

3 iso valkosipulinkynttä

1 punainen tuore chilipalko

mustapippuria myllystä

suolaa

oliiviöljyä

Keitä makaronit al dente –kypsiksi hyvin suolalla maustetussa vedessä. Valuta.

Laita kattilan pohjalle 2 rkl öljyä ja 2 prk tomaattimurskaa. Kuumenna ja mausta mustapippurilla ja suoalla ja raasta joukkoon yksi valkosipulinkynsi. Anna porista miedolla lämmöllä sillä aikaa, kun pasta kiehuu ja paistat jauhelihan. Tarkista maku.

Kuumenna paistinpannussa pari ruokalusikallista öljyä ja lisää chili sekä 2 valkosipulinkynttä viipaloituina. Pyörittele mausteita kuumassa öljyssä minuutin verran ja poista sitten mausteet öljystä ja lisää jauheliha. Ruskista jauheliha ja mausta se suolalla ja mustapippurilla. Tarkista maku.

Pyyhi uunivuoan pinta öljyllä ja kaada puolet makaroneista ja tomaattikastikkeesta vuokaan. Sekoita. Lisää sitten paistettu jauheliha ja sen päälle puolet juustoraasteesta. Lisää sitten loput makaronit ja kaada loppu tomaattikastike makaronien päälle.  Älä sekoita. Pursota viiruina päälle ketsuppia ja peitä sitten pinta tomaattiviipaleilla. Mausta mustapippurilla ja ripoottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min. kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Syö ja nauti elämästä! Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse erikseen kysyä lupaa!

Hanna

Upea Dutch Baby on hollantilainen pannukakku, joka paistetaan valurautapannussa uunissa. Sen reunat nousevat ylös ja kun sen ottaa uunista sen muoto voi olla aika hurja. Hurjuus kuitenkin laskee keskeltä ja siihen keskelle on ihanaa levittää sitruunatahnaa ja mustikoita. Tää on se hiukan parempi viikonlopun aamiainen!

Ja jos sulla ei ole valurautaista paistinpannua, mutta on esimerkiksi Iittalan 24h syvä lautanen Dutch baby onnistuu myös siinä. Toki taikinan määrä täytyy jakaa kahteen kulhoon.

Lemon curdin eli sitruunatahnan valmistus mikrossa on hullun helppoa ja lopputulos on erittäin herkullinen. Tahna maistuu ihanalta ja on kauniin väristä.

Tässä lemon curdin ohje:

Lemon curd mikrossa

2 dl sokeria

1 dl sitruunan mehua

2 keltuaista

3 kokonaista kananmunaa

2 sitruunan raastettu kuori

100 g kylmää voita kuutioina

Vispaa sokeri, kananmunat ja keltuaiset sekä sitruunanmehu hyvin yhteen mikron kestävässä kulhossa. On tärkeää, että valkuaiset sekoittuvat hyvin, koska muuten tahnaan jää kypsän valkuaisen kappaleita. (Jos niin kuitenkin käy, selviät niistä siivilöimällä seoksen ennen kuin lisäät joukkoon voin ja sitruunankuoriraasteen.)

Kuumenna seosta mikrossa täysteholla 4-5 minuuttia. Sekoita aina 30 sekunnin välein, kunnes tahna sakenee.

Lisää kuumaan seokseen kylmä voi kuutioina. Sekoita kunnes voi on kokonaan sulanut ja seos on tasaista. Lisää viimeiseksi sitruunakuoriraaste. Jäähdytä ja valmista tuli!

Dutch Baby

24 cm halkasijaltaan oleva valurautainen paistinpannu, jonka voi laittaa uuniin. (Ei siis esim. puista kahvaa)

2 rkl voita

3 kananmunaa (huoneen lämpöistä)

1 dl lämmintä (täysrasvaista)maitoa

1 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

¼ tl suolaa

Tarjoiluun lemon curdia ja mustikoita

Kuumenna uuni 220 asteeseen.

Sekoita kaikki ainekset yhteen pannaritaikinaksi.

Laita valurautaiseen paistinpannuun 2 rkl voita ja työnnä pannu kuumaan uuniin siksi hetkeksi, että voi sulaa.

Ota pannu uunista ja kaada siihen pannukakkutaikina.

Paista pannaria uunissa n. 10-15 minuuttia uunista riippuen. (Olen huomannut, että mun uuni on aika täpäkkä – mulle riitti 10 min)

Ota pannu uunista ja anna pannarin laskeutua ja jäähtyä hiukan. Lisää pinnalle kerros lemon curdia ja kourallinen pensasmustikoita. Niin hyvää!

Blogia saa mielellään jakaa, siihen ei tarvitse kysyä erikseen lupaa

Toivotan sulle herkkuhetkiä ruokapöytään – Hanna

Mehevä appelsiinikakku on helppo leipoa ja sen kruunu on glaze – appelsiinikuorrutus.

Sain joululahjaksi ihanan kakkuvuoan, jossa voi paistaa kerralla kuusi pientä todella kaunista kakkua. Tutkailin mitä aineksia kaapeista löytyy ja niin syntyi kuusi pientä herkullista appelsiinikakkua. Kokeilin paistaa samasta taikinasta myös ns normaalikokoisen kahvikakun ja täydellinen tuli!

Taikinaan tulee sekä appelsiinimehua että raastettua appelsiinin kuorta. Kun kakut olivat vielä lämpimiä, valelin niille ihanaa appelsiinikuorrutetta, joka ensin imeytyi kakkuun ja lopuksi kiillotti pintaan ihanan, voimakkaan appelsiininmakuisen kuorrutteen – todella superherkullista!

Nämä pienet vuoat vetävät vähän vähemmän kuin normaalikokoinen kahvikakkuvuoka, joten taikinaa jäi yli. Paistoin jäljelle jääneen taikinan pahvisissa muffinivuoissa. Toinen vaihtoehto on paistaa ensin kuusi pikkukakkua, antaa niiden jäähtyä 10 minuuttia, pestä ja jauhottaa vuoka uudelleen ja paistaa sitten neljä kakkua lisää. Ja kolmas vaihtoehto on heittää ylimääräinen taikina pois. Näppärää on tietenkin pienentää taikinaa niin, että sitä on juuri sopiva määrä, mutta se voi useissa tapauksissa olla haastavaa.

Halusin kokeilla myös, toimiiko taikina isossa – tai paremminkin normaalissa kakkuvuoassa ja toimihan se! Ja mulla on vielä samana sarjan samanlainen vuoka isona. Vuoan vetoisuus on 14 dl.

Appelsiinikakku / kakut

100 g voita

3 munaa

2,5 dl sokeria

4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl Creme Fraichea

½ dl vasta puristettua appelsiinimehua

4 rkl raastettua appelsiininkuorta

1 tl vaniljapastaa tai vaniljasokeria

Uunin lämpö 170°C paistoaika isossa kakkuvuoassa n. 30 min ja pienissä n. 13-15 min

Voitele ja jauhota kakkuvuoka tai vuoat.

Sulata ja jäähdytä voi.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaniljapasta, jos käytät sitä.

Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe ja ruokasooda ja vaniljasokeri, jos käytät sitä.

Lisää muna-sokerivaahtoon jäähtynyt rasva, Creme Fraiche, appelsiinimehu, appelsiininkuoriraaste ja lopuksi jauhoseos.

Kaada tai pursota taikina kakkuvuokaan/vuokiin ja jätä 1/3 tilavuudesta nousuvaraa.

Paista kakkua 170 asteessa n. 30-35 min ja pikkukakkuja 13-15 min. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla.

Tee sillä aikaa kuorrute

Anna kakun olla vuoassa/vuoissa 10 minuuttia ja kumoa sitten ritilälle leivinpaperin päälle jäähtymään.

Kuorrutus

1,5 dl sokeria

1 dl vastapuristettua appelsiinimehua

50 g voita

1 appelsiinin kuori raastettuna

Laita sokeri, mehu ja voi kattilaan ja lämmitä keskilämmöllä, kunnes voi on sulanut. Anna seoksen porista liedellä vielä 2-3 minuuttia ja siirrä sitten pois kuumalta levyltä ja lisää appelsiininkuoriraaste.  

Valele kuorrutetta pullasudilla lämpimälle kakulle. Tee työtä rauhassa ja anna kuorrutteen imeytyä kakkuun. Kun kuorrute jäähtyy, siitä tulee pikkuhiljaa paksumpaa. Nostele lopuksi leivinpaperille valunut kuorrute kakulle.

Ihania leivontahetkiä!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen – jako on ilo!

Terveisin, Hanna

Uskalla olla huono

Selasin Instagramia, jossa seuraan Fatima Witickiä. Hän on tanssipedagogi, jooga- ja pilatesopettaja sekä kehonhuolto- ja kehonhallintalajien asiantuntija. Hän julkaisee joka päivä venytyksiä ja pieniä jumppaliikkeitä hyvällä fiiliksellä ja innostaa liikkumaan, vaikka ihan vähän. ”tee edes yksi – se on enemmän kuin ei mitään”

Mulle tulee aina tosi hyvä fiilis hänen sanoistaan, vaikka yleensä en kuitenkaan tee mitään, vaan jatkan Instan selaamista.

Olen poskettoman huonossa kunnossa. Yleiskunto on aivan nollissa. Kaikki alkoi koronasta, joka pysäytti liikkeen, kun minnekään ei saanut mennä ei tehdä mitään (muka). Mutta uskon että moni tunnistaa koronan myötä saapuneen laiskistumisen. Me koteloiduimme koteihimme, jossa laahustimme verkkareissa jossain unenomaisessa tilassa.

Minulle ainakin kävi niin.

Sitten piristyin, otin itseäni niskasta ja aloitin systemaattisen jokapäiväisen liikkumisen, joka päättyi liukastumiseen ja nelipäisen reisilihaksen repeämiseen irti. Iso leikkaus ja kuusi viikkoa jalka ortoosissa ja vain sitkeää jalan kuntoutusta pienin ”askelin”. Sitten suoraan töihin, istumaan tuhansia kilometrejä autossa. (Myrkkyä keholle) pitkiä päiviä, monta kuukautta. Lopulta matka Espanjaan ajatuksena treenata joka päivä. Suunnitelmat olivat valmiina ja päämäärän oli tulla kotiin huomattavasti paremmassa kunnossa, vahvempana ja energisenä. Mutta kuinka kävi?

Kun pääsin perille Espanjaan, olin aivan poikki. Halusin vain tuijottaa merta kolme viikkoa, ajattelematta mitään. En halunnut puhua kenellekään mitään, en sopia yhtään aikaa, jolloin pitäisi olla jossain. Olin uupunut. Poikki väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti.

Olin saanut mieheltäni keväällä syntymäpäivälahjaksi maailman ihanimman lahjan – hyvinvointivalmentajan palvelut Espanjan lomalle. Janina on mm. joogaopettaja, jonka kanssa voi lähteä myös, vaikka vaeltamaan ylös vuorille, meditoida ja mikä parasta joogata rannalla aamuauringossa, joka on ollut yksi elämäni unelmista. Sellainen, jota en uskonut koskaan kokevani.

Lähdimme Janinan kanssa vaeltamaan, se oli ihanaa, koska rakastan kävelyä. (Surullista onkin, etten voi kävellä mieheni kanssa, jonka akillesjänteet eivät kestä kävelyä, vanha aktiiviurheilusta jäänyt vamma) Mutta ymmärsin, etten jaksa kävellä. En jaksanut sitä henkisesti, mikä oli tosi outoa. Niinpä teimme rannalla yinjoogaa ja meditoimme. (Kun ajattelen sitä nyt, minua alkaa itkettää, koska se oli niin ihanaa.) Kaikki lihaskuntoa kasvattavat suunnitelmani romuttuivat täysin. Mutta virkistyin ja aloin voida henkisesti paremmin. Kunnon kohottaminen siirtyi siihen, kun palaisimme Suomeen. Palasimme ja sairastuin flunssaan. Melko masentavaa. Mutta ei se mitään. Sittenhän kuntosalit ja uimahallit pistettiinkin kiinni. Tunsin pienen raivon riehuvan päässäni. On tämä jotenkin epätoivoista! Mutta paljon voi tehdä myös kotona ja aina voi kävellä.

Okei olen aloittanut kävelyn, mutta se ei riitä missään tapauksessa. Minun on aloitettava treeni, jossa saan lihasvoimaa. Sitäkin voi tehdä kotona. Ja minun liikkeeni kyykky. Ja BOOM – vihaan kyykkäämistä! Vihaan vihaan vihaan!!! Miksi – koska se on minulle vaikeaa. Miksi se on vaikeaa? Koska ei ole lihasvoimaa. En kyykkää kuten fitness-muijat. Vituttaa, kun kyykky on matala ja tuntuu hankalalta. Kun kykkään tekisi mieli heittää jotakin kovaa johonkin niin, että jotakin menisi rikki. Mutta juttu on niin, että on pakko ryhtyä sinnikkäästi hommiin. Ja tässä päästään takaisin Fatimaan. Hän kirjoitti Instassa tänään alla olevan tekstin ja jos ikinä tatuoisin mitään ihooni (en todellakaan tee sitä – ei ole mun juttu) niin tämä olisi se teksti joka nahkassani lukisi. Olkaa hyvä:

”Kun olet kiinnostunut jostain, uskalla aloittaa. Uskalla olla rohkeasti aloittelija. Uskalla olla huono. Kyllä. Kun aloitat uuden opiskelun, uuden lajin, tai vaikean liikkeen tai koreografian opiskelun niin alussa olet yleensä huono. Varsinkin uusien, vieraiden asioiden oppiminen on vaikeaa, jolloin jokainen meistä on aina ensin huono. Aloitin jousiammunnan ihan nollasta 52 vuotiaana, olin huono alussa. Sain paljon kannustusta kaikilta, mutta tärkeintä oli, että uskalsin olla huono. Monilla homma tyssää jo tähän. Ei kehtaa tehdä tai edes aloittaa koska ei osaa eli on huono jolloin ei IKINÄ kehity eikä opi sitä. Aloita kun olet kiinnostunut! Uskalla olla huono. Älä häpeä. Jatka treenaamista, tee uudestaan. Joka kerta kun rohkeasti teet, niin olet yhä vähemmän huono, pikkuhiljaa olet taitavampi, alat oppia ja kehittyä. Mutta ihan ensimmäiseksi sinun on kehdattava aloittaa, kun et vielä osaa. Jos olet jäykkä, tule venyttelyyn, sitten alat venyä pikkuhiljaa. Jos olet heikko, ala treenata voimaa niin alat vahvistua. Haluat oppia tanssimaan, joogaamaan, laulamaan, puhumaan englantia jne. Aloita! Älä lopeta. Jatka. Tämä pätee kaikkeen. Niin ja ylärajaa ei ole. Voit aina kehittyä paremmaksi ja taitavammaksi.”

Mun suuri ongelma treenaamisessa on aina ollut juuri tämä! Häpeä siitä, että olen huono. Todella paska – omasta mielestäni. Mun Fustravalmentajani Juho Lahti, joka on ohjannut mua vuodesta 2013 on saanut hädin tuskin välillä hillittyä itsensä tämän ongelman edessä. Olen kyllä oppinut jo jotakin tästä, mutta huonouden hyväksyminen on ollut kaikkein hitainta edistymisessäni. Ja siis oma arvioni siitä mikä on huono ja mikä hyvä, millainen suorituksen pitäisi olla , että se on riittävän hyvä. Se on paradoksi, koska eihän se ikinä ole – koska aina voi parantaa! (Todennäköisesti maailmanmestaruus olis nippa nappa ok, vaikka kilpaileminen on se, mitä en kestä ollenkaan.) Ongelmani on myös se, että olisin tyytyväinen tehdystä treenistä. Fiilis on aina ollut se, että olisi pitänyt tehdä paremmin ja MIKSI en OLE parempi! Aivan hiton typerää. Nykyään sanon jo välillä ääneen – olen tyytyväinen tähän, tää meni nyt hyvin! Tein tarpeeksi!

Lihaskunnon lisäksi on treenattava päätä. Omia ajatuksia itsestäni. Kumpihan näistä kahdesta tulee olemaan haastavampaa?

Kiitos Fatima! Olet huppu! Kiitos Janina – pian nähdään taas! Kiitos Juho – oli Luoja pian kymmenestä vuodesta! ja kiitos Jari – mun tuki ja turva.

Tsemppiä kaikille. Pienikin liike on enemmän kuin ei yhtään liikettä! Blogia saa mielellään jakaa, se on ilo – ei tarvitse kysyä erikseen lupaa.

Pus ❤️ Hanna

Pienet kauniit ja herkulliset sienipiirakat ja sieni- tai kasvisliemi on ihana vaihtoehto perinteiselle lihapiirakalle.

Tein helppotekoisia ja maukkaita ja raikkaita pieniä sienipiiraita tummista ja vaaleista herkkusienistä. Piiraiden kanssa tarjoan sienilientä, joka syntyy maailman yksinkertaisimmalla tavalla jalostamalla hiukan kantarellifondia, jota saa ostaa valmiina kaupasta. Jos omasta kaupasta ei sitä löydy, käy kasvisliemi hyvin vaihtoehdoksi.

Piiraat leivoin valmiista pakastetusta lehtitaikinasta. Paras on valmiiksi esikaulittu taikinalevy, koska siitä voi ottaa juuri sen kokoisia pyörylöitä piiraisiin, kuin itse haluaa.

Sieni- tai kasvisliemi
Käytä liemeen kaupasta saatavaa valmista fondia ja laimenna se ensin pullon ohjeen mukaan. Lisää sitten fondia makusi mukaan pikkuhiljaa, kunnes liemi on maukasta. Lisää joukkoon hiukan sherryä, vähän raastettua valkosipulia ja muutama tippa Sriracha-kastiketta, niin siihen tulee vähän syvyyttä ja potkua.

Herkkusienipiiraat
6-8 kpl 200°C

1 esikaulittu levy lehtitaikinaa
250 g Ricotta-tuorejuustoa
1 kananmuna
½ dl sileälehtistä persiljaa
½ dl rakuunaa
1 rkl tuoreita timjaminlehtiä
1 luomusitruunan raastettu kuori

300 g tuoreita sieniä kuten valkoisia ja ruskeita herkkusieniä, osterivinokkaita ja siitakesieniä, mielellään muutamaa eri lajiketta
½ dl oliiviöljyä
2 rkl viinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
2 tl tuoreita timjaminlehtiä

Laita taikina sulamaan n. 1,5 h ennen kuin alat leipoa. Kauli esikaulittu taikinalevy puolta ohuemmaksi levyksi ja ota siitä muotilla tai soivan kokoisella juomalasilla n. 10-11 cm halkaisijaltaan olevia pyörylöitä piiraspohjiksi. Laita piiraspohjat leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Leikkaa terävällä veitsellä linja 1 cm päähän pohjan reunasta, mutta älä paina veistä taikinan pohjaan saakka, ettei reunus irtoa. Pistele pohjan keskiosa haarukalla ja laita sitten uunipelti piiraspohjineen jääkaappiin 15 minuutiksi.

Sekoita ricotta, muna ja yrtit monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Laita jokaisen piirakkapohjan keskelle, tekemäsi viillon sisäpuolelle, tuorejuustoseosta. Paista piiraita 200 asteisessa uunissa kunnes reunat ovat kullankeltaisia n. 15-20 minuuttia. Jos sinulla ei ole monitoimikonetta, silppua yrtit aivan pineksi veitsellä ja sekoita sitten täyte tasaiseksi.

Leikkaa sienet suurehkoiksi lohkoiksi. Sekoita kulhossa öljy, viinietikka, raastettu valkosipulinkynsi ja timjaminlehdet. Lisää joukkoon sienet ja sekoita niin, että seos tarttuu hyvin sieniin. Kaada sienet leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paahda sieniä uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat hiukan väriä.

Jos paistat pohjat ja paahdat sienet yhtä aikaa, käytä silloin uunin kiertoilmaominaisuutta, jos uunissasi on sellainen tai laita piiraat ylemmälle tasolla ja sienet alapuolelle, kun piiraat ovat lähes kypsät. Ota sitten piiraat pois ja paista sieniä vielä tovi uunin keskiosassa.

Nostele paahdetut sienet piirakkapohjien päälle ja tarjoile.

Herkullisia hetkiä ruokapöytään!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä lupaa erikseen.

Hanna

Punakaalipiiras on kaunis ja herkullinen kasvisruoka, joka sopii sekä lisukkeeksi että pääruuaksi. Se on joulupöydän herkku, joka on helppo tehdä. Kaalin hauduttamiseen menee tunti ja sen voi tehdä hyvin tarjoilua edellisenä päivänä.
Punakaalitäytteen maku on pikantti, yhtä aikaa sekä makea että etikkainen.
Piiras on hyvää sekä lämpimänä että kylmänä ja se kannattaa ehdottomasti tarjota smetanan kanssa.

1 iso punakaali n. 1,5 kg
2 rkl rypsiöljyä
4 dl punaviinietikkaa
5 dl sokeria
3 kanelitankoa
suolaa
600g pakastettua valmista voitaikinaa
1 kanamuna

Tarjoiluun smetanaa 

Tee näin:

Pilko punakaali pieneksi silpuksi. Parhaiten se onnistuu mandoliinin pienimmällä terällä.

Laita suureen pataan tilkka öljyä, kaalisilppu, punaviinietikka ja mausteet. Hauduta kaalia miedolla lämmöllä noin tunnin ajan niin, että siitä tulee aivan pehmeää.
Kaada seos lävikköön ja valuta huolellisesti kaikki neste pois, poista kanelitangot ja jäähdytä kaali huoneenlämpöiseksi tai jääkaappikylmäksi.

Kauli voitaikinalevy noin pellin kokoiseksi levyksi ja nosta levy leivinpaperille. Asettele kaali pitkäksi pötköksi keskelle taikinalevyä, ja taputtele se tiiviiksi pötköksi samoin kuin tekisit lihamureketta.
Nosta sitten taikinan sivut ylös niin että muodostuu tiivis pötkö. Noin kaksi senttiä taikinaa pitää mennä päällekkäin, ylimääräisen taikinan voi leikata pois. Liimaa ja nipistä taikina huolellisesti yhteen, että sauma varmasti pitää. Käännä sitten pötkö ympäri leivinpaperin avulla niin, että pitkä sauma jää piiraan alle.
Purista sitten taikina kiinni pötkön molemmista päistä ja leikkaa ylimääräinen taikina pois. Jätä kuitenkin vähän varaa, että saat varmasti kiinnitettyä päät hyvin umpeen, ettei täyte valuu paistamisen aikana ulos.
Voitele piiras kananmunalla ja pistele reippaasti reikiä pintaan haarukalla. Ylimääräisistä taikinanpaloista voit tehdä pinnalle koristeita. Voitele myös koristeet kananmunalla.

Paista 200°C uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes pinta on kauniin kullan keltainen. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki ennen kuin leikkaat piiraasta viipaleita.

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen lupaa ❤️

Nautinnollista joulunaikaa!

Hanna

Kaupallinen yhteistyö: Harmonia curaMIN

Kuluminen, elämäntavat ja perimä vaikuttavat meidän nivelterveyteen. Perimään ei voi vaikuttaa, kulumiseen voi vaikuttaa vähän, mutta elämäntavat ovat yleensä ihan meidän omissa käsissämme. Mutta elämäntapojen muuttaminen ei ole aina helppoa, mutta sekin voi onnistua, siitä mulla on ihan tuoretta omakohtaista kokemusta.

Olen elämäni aikana rääkännyt polviani melko tehokkaasti. Harrastin pitkään juoksemista ja 50 –vuotiaana harrastin hetken aikaa enduroa, jossa siis ajetaan moottoripyörää seisten metsissä ja muissa mahdollisimman epätasaisissa maastoissa. Kun valitin kipeistä polvista, lajiksi suositeltiin vesijuoksua. Pudistelin päätäni. Hidas tylsä laji, jota harrastetaan uimahalleissa. Kiitos ei.

Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, liukastuin lenkillä ja nelipäinen reisilihakseni repesi irti. Leikkauksen jälkeen jalka oli suoraksi tuettuna kuusi viikkoa, jonka jälkeen kuntoutukseen suositeltiin ihan ykköslajina vesijuoksua. Inhokkiani!

Kehotus lajiin pariin oli kuitenkin otettava vakavasti, vaikka suoraan sanoen tosiaan inhotti. Vaihtoehtoja ei ollut. Ja niinpä laskeuduin altaaseen. Puolituntia altaassa meni ihan okei ja pari kertaa käytyäni aloin miettiä, mikä siinä minua niin kauheasti inhotti? Ymmärsin ettei se ollut vesijuoksu eikä sen hitaus, ei uimahalli, eivätkä muut asiakkaat, vaan minä itse. En viihdy ilman vaatteiden tuomaa suojaa toisten seurassa. Päätin sulkea sen ajatuksen päästäni ja keskittyä vain siihen hetkeen, kun olen altaassa. Se toimi. Ja nyt voin melkein sanoa rakastavani vesijuoksua, nivelille kaikkein armollisinta liikuntalajia. Siinä liikun keveästi vedessä omissa ajatuksissani. Tai itse asiassa en oikeastaan ajattele mitään, tuijotan vain vedenpintaa mennessäni. Mikä voi olla meditatiivisempaa kuin se! Olen siis saanut elämäntapoihini muutoksen, joka tuntui aluksi aivan mahdottomalta.

Liikkumattomuuden kokemus leikkauksen jälkeisenä aikana oli hyvin ikävä, sen ymmärtää jokainen. Siitä ei pitänyt pää eikä nivelet. Nivelet haluavat liikkua ja liikuttaa ja siksi niistä täytyy koettaa pitää mahdollisimman hyvää huolta. Olen lisännyt päivittäisiin rutiineihin myös curaMINin. Se on kahvikupin ja puuron vieressä aamiaispöydässä, ja illalla nappaan toisen kapselin, kun pesen hampaita. Ne ovatkin lähes ainoita rutiineja, joita mun epäsäännöllisessä elämässä on.

Miksi curaMIN? + Alekoodi

curaMIN auttaa ylläpitämään nivelten ja luuston terveyttä. Sillä on antioksidanttisia ominaisuuksia ja se suojaa soluja. Se myös auttaa ylläpitämään nivelten joustavuutta, pitämään nivelet viileinä ja mukavina sekä tukee nivelten liikkuvuutta. Ja juuri tämän mukavuuden olen ilokseni huomannut.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan curaMINiä! Ja kannattaa muistaa myös se, että curaMIN ei toimi kahdessakymmenessä minuutissa. Koska kyseessä on ravintolisä, tarvitaan pitkäjänteisyyttä, mutta jo muutamassa viikossa vaikutukset voi huomata. Itselläni meni melkein kuukausi, ennen kuin tajusin, miten mukavalta olo nivelissä tuntui.

Koodilla HANNA20 saat marraskuun loppuun asti 20% alennusta curaMINin normaalihinnasta. Tarjous on voimassa Life-myymälöissä ja Life-verkkokaupassa.

Nämä jutut ovat mulle todella tärkeitä, koska näin mitä äidilleni tapahtui, kun nivelistä ei pidetty huolta. Ja kyllähän nivelten jäykistymisen huomaa jo tässä iässä. Jos istuu pitkään paikoillaan ei enää hyppää ihan kurrena ylös, vaan enempi sitä alkaa muistuttaa, jos ei nyt etanaa, niin ainakin juuri herännyttä kissaa. Pikku venytys maistuu hyvältä ennen liikkeelle lähtöä.

Haluan myös pysyä kunnossa paitsi ihan itseni takia myös lastenlasten takia. He tuovat elämääni niin paljon iloa, että haluan varmistaa pystyväni leikkimään heidän kanssaan notkeana ja toimivana. Teen sen eteen kaiken minkä vaan voin.

Ikääntymisestä sanotaan, että se on luopumisen aikaa. En ole oikein koskaan pitänyt siitä ajatuksesta. Ajattelen mieluummin niin, että täytyy olla valmis vaihtamaan ja muuttamaan asioita. Niveleni eivät pidä juoksemisesta eikä hyppimisestä. Mutta vedessä voin juosta ja hyppiä ja siitä pitävät nivelet, lihaskalvot, lihakset, ja aineenvaihdunta ja siitä saa valtavan hyvän mielen.

Vesijuoksun lisäksi teen jotakin joka päivä: sauvakävelen, harrastan Fustraa, käyn kuntosalilla tai poljen kuntopyörää. Lisäksi venyttelen ihan joka päivä. Venyttely tekee tosi hyvää nivelille, ne saavat siitä lisää tilaa. Hemmottelen kehoani myös hyvällä ruualla ja osteopatialla. Kuulostaa siltä, etten muuta ehdi tehdäkään, mutta ei se niin ole. Joka päivä vähän jotakin ja silloin tällöin osteopaattista hierontaa. Lisäksi seuraan Instagramissa tilejä, joista saa hyviä vinkkejä nopeisiin ja helppoihin jumppa- ja venytysliikkeisiin, joita voi tehdä kesken päivän ja aikaa menee 3-5 minuuttia.

Samalla kun liikun curaMIN auttaa hoitamaan ja suojaaman mun niveliä sisäisesti. Se mikä ilahduttaa on se, että curaMINiin ei ole lisätty täyte-, väri- tai säilöntäaineita. Valmiste sisältää ainoastaan aktiivisia, luonnollisia uutteita. curaMIN on ravintolisä, jonka teho perustuu kahden tutkitun uutteen yhteisvaikutukseen. BCM95^® (kurkumiinista) – maailman parhaiten dokumentoitu, elimistön helposti vastaanottava kurkumiiniuute, joka sisältää myös turmeroneja. BosPure^® (boswelliasta) – vahvistaa kurkumiinin suojaavia ja hoitavia ominaisuuksia. Yhdistelmän vaikutukset on osoitettu 69 uutespesifissä tutkimuksessa. Ja sillä HANNA20 koodilla saat marraskuun loppuun asti Lifestä 20% alennusta curaMINin normaalihinnasta.

Kurkumiinilla on kuitenkin verta ohentava vaikutus, joten verenohennuslääkkeiden kanssa yhdessä käytettynä keskustele ravintolisän käytöstä lääkärin kanssa ennen käytön aloittamista.

Liikkuminen on helpompaa kevein nivelin – ihanaa päivää! Muista venytellä! Blogia saa mielellään jakaa kysymättä erikseen siihen lupaa.

Hanna

(Terveysväitteet perustuvat kurkuman ja boswellian EFSAn sallimiin terveysväitteisiin.)