Kaupallinen yhteistyö Suomen World Vision. Mulla on sellainen tunne, että monet meistä haluaisivat mielellään tehdä jotain merkityksellistä. Jotain sellaista, jolla olisi kauaskantoisia vaikutuksia ja josta voisi olla ylpeä siihen tapaan, että hei – mä tein tän asian ja se on loistava juttu ja siitä hyötyy tai saa iloa moni ihminen. Tein sen koska voin ja koska se on oikein.
Mutta mitä sitten voisi tehdä? Kun ei ole miljoonaa eikä aikaakaan? Ja kaikki puolustelut tuntuvat vajavaisilta ja niin noloilta, ettei niitä edes kehtaa ääneen sanoa.
Minä tiedän mitä voi tehdä
Minä tiedän mitä voi tehdä. Voi ryhtyä World Vision kummiksi. Se on aito tapa auttaa ja todella saada aikaan hyvää. Kummiksi ryhtymisellä auttaa näkyvien ja tuntuvien muutoksien aikaan saamisessa. Kummi vaikuttaa, ei vain yhden lapsen, vaan kokonaisen kylän elämään kaukana täältä, jossa meillä asiat ovat niin paljon, paljon paremmin. Ja panos on hyvin pieni, vain euro päivässä.
Yhden euron merkitys päivässä täällä on todella vähäinen, kun vertaa sitä siihen mikä merkitys sillä on kummilapsen elämään siellä missä lasten asema on todella turvaton, jossa lapset menevät nukkumaan nälkäisinä ja siellä jossa puhdasta vettä on vaikeaa saada. Puhdas vesi on meille itsestäänselvyys täällä tuhansien järvien maassa, jossa aikuinen kuluttaa keskimäärin 120 litraa vettä päivässä.
Ruandassa pieni 8 vuotias tyttö tekee kaksi vedenhakumatkaa päivässä. Kaivo on alhaalla laaksossa muutaman kilometrin päässä ja sinne hän kipittää tyhjän kanisterin kanssa reippaasti. Matka kotiin veden kanssa kestää kauemmin. Tyttö kantaa päänsä päällä 10 litran vesikanisteria ja vuorenrinne on jyrkkä. Mutta perhe on onnekas, koska niinkin läheltä saa puhdasta vettä. Niin erilaiset ovat meidän maailmamme.
Meidän näkökulmastamme katsottuna todella pienellä rahalla kokonainen perhe saisi syödäkseen vuoden ajan joka päivä. World Vision kummimaksu on minimissään 30€/kk mutta halutessaan sen voi säätää myös suuremmaksikin. Tämä on yksi syy miksi olemme World Vision kummeja. Tiedämme kummeina, että lapsi saa riittävästi monipuolista ruokaa – se tuntuu valtavan tärkeältä asialta.
Anna lapsen valita
Ihana tapa ryhtyä kummiksi on Anna lapsen valita –vaihtoehto. Siinä kummeiksi haluavien kuvat toimitetaan Keniaan World Visionin kautta, ja lapset saavat itse valita kenen kummilapseksi haluavat. Seuraava Anna lapsen valita –kummitilaisuus järjestetään 5.-9.12. Ngoswetissa Keniassa, ja tiedon omasta kummilapsesta saa 12.12. alkaen.
En tiedä mikä on hienompaa kuin pienempien auttaminen ja lasten suojeleminen. Minun kummilapseni nimi on Sharon ja hän asuu Keniassa. Hänen kylässään ongelmana on puhtaan veden puute. Lahjoitukseni auttaa hanketta, jossa pyritään saamaan toimivia vesipisteitä koko alueelle.
Koska vettä ei ole monen lapsen koulutie keskeytyy, koska aika menee veden noutamiseen. Koulujen taso on myös heikko ja kummien tuella koetetaan saada pätevämpiä opettajia ja panostaa hyvään opetusmateriaaliin.
Kummi voi lahjoittaa kerran vuoden suuremman summan joka menee suoraan kummilapsen perheelle. Paikalliset World Visionin työntekijät miettivät mikä auttaisi perhettä parhaiten. Seuraava askel omassa kummiudessani on kysyä, mitä voin tehdä Sharonin perheen hyväksi ja se on joululahjani heille. Siihen minua innoitti tämä oheinen video. Suosittelen ottamaan nenäliinat valmiiksi käsille.
Tee hyvä teko – Ryhdy kumiksi. Tee jotain merkityksellistä. Luo mahdollisuuksia ja turvaa sinne, missä sitä tarvitaan.
Blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen ❤️
Omena-aika on täällä ja Hannan mehevä omenakakku! Ja samalla myös omenakakut ja piiraat. Tämä kakku on mehukas herkku, jonka kanssa voi hyvin nauttia vaniljakastiketta, mutta se ei ole pakollinen lisä.
Hannan mehevä omenakakku
Uuni 180°C paistoaika n. 30 min
Tarvitset suorakaiteen muotoisen vuoan jonka koko on noin 33 cm x 26 cm
Omenat
1 litra n. 1,5 cm omenakuutioita eli 3-5 omenaa koosta riippuen 3 rkl sitruunan mehua
Taikina
2 dl sokeria 1 rkl vaniljasokeria 100 g voita (huoneen lämpöistä) 200 g Philadelphia tuorejuustoa (huoneen lämpöistä) 2 isoa kananmunaa 3,5 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta ¼ tl suolaa
Säädä uuni 180 asteeseen. Laita vuokaan leivinpaperi. Kuori ja kuutioi omenat puolentoista sentin paloiksi. Laita kuutioit kulhoon ja purista päälle sitruunanmehua, etteivät omenat tummene. Sitruuna tuo myös hyvää makua kakkuun.
Laita vatkauskulhoon sokeri, vaniljasokeri, voi ja tuorejuusto ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kunnes seos on kuohkeaa ja vaaleaa. Lisää munat yksi kerrallaan seokseen edelleen voimakkaasti vatkaten. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola ja lisää seos pienissä erissä taikinaan. Voit sekoittaa ne taikinaan sähkövatkaimella, mutta vatkaa vain sen verran, että saat taikina juuri ja sekaisin. Lisää sitten joukkoon omenan palat hyvin lastalla tai puuhaarukalla sekoittaen. Levitä taikina vuokaan leivinpaperin päälle
Tee muruseos
Mittaa kulhoon fariinisokeri, kaneli ja vehnäjauhot. Sekoita. Lisää joukkoon kuutioitu voi ja nypi se sormilla murumaiseksi seokseksi. Levitä seos vuokaan omenataikinan päälle. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nosta leivinpaperin avulla kakku vuoasta. Leikkaa jäähtynyt kakku paloiksi ja nauti hyvässä seurassa hyvällä mielellä!
Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen 🙂
Kaupallinen yhteistyö Vaasan & Lantmännen. Koko meidän perhe rakastaa karjiksia, kuten me riisipiirakoita ja karjalanpiirakoita kutsutaan. Kun lapseni olivat pieniä, heille ei maistunut puuro millään ilveellä. Ratkaisin silloin asian riisipiirakoilla. Riisipiirakka, on puuroa paketissa. Ja ne maistuivat aina. Eli ongelma ratkaistu.Nyt tilanne on hiukan sama, kun lapsenlapset tulevat kylään. Tarjolla on ihan aina riisipiirakoita. Tällä kertaa kertaa tarjolla kotijuustoa ja piirakoita sekä pullia. Kotijuustoa on tosi kivaa helppoa tehdä.
Kun naperot viimeksi tulivat meille, päätin yllättää paitsi karjiksilla, niin myös pöydällä, johon voi piirtää. Päällystin meidän ruokapöydän piirustuspaperilla, jonka toinen puoli on kevyesti tarttuvaa niin että paperi pysyy napakasi paikoillaan, mutta ei jätä pöytään jälkiä.
Ihanat riisipiirakat ostan aina valmiina ja mun valinta on tietenkin Vaasan riisipiirakat, koska osa niiden tuotosta ohjataan Roosa nauha -keräykseen, jolla tuetaan suomalaista syöpätutkimusta. Ja Vaasan piirakat on todella hyviä, vastapaistettuja, keskeltä meheviä ja reunat juuri kivasti vähän rapeita.
Laitoin tarjolle myös Vaasan Roosa nauha -pullia, koska olihan jälkiruokaakin oltava tarjolla ja suloinen pehmeä kanelikierrepulla maistuu aina. Hyvä teko maistuu hyvältä. Mun mielestä on hienoa, että yritykset lahjoittavat osan myynnistä keräykseen. Se on kuluttajillekin helppo ja kiva tapa kerryttää keräyspottia. Ja jos kaupassa ollessani voin valita kahden tuotteen välillä, niin tietysti valitsen sen, jolla voin samalla tehdä hyvää ja josta on iloa muuallakin, kuin omassa kahvipöydässä.
kotijuustoa ja piirakoita
Piirakoiden päälle valmistin munavoita ja ihanan, perinteisen piimäjuuston, jota myös kotijuustoksi kutsutaan. Sen valmistus oli helppoa ja tosi kivaa. Ja onhan se yhtä vanha perinneherkku kuin piirakatkin. On jotenkin hienoa tehdä juustoa itse ja sitten opettaa se lapsillekin. Perinteet säilyvät ja menevät eteenpäin.
Tässä juuston ohje – kannattaa tehdä!
Kotijuusto
Aloita juuston valmistus nostamalla jo edellisenä iltana kanamunat ja piimä huoneenlämpöön.
1 rkl voita
1dl vettä
3 litraa täysmaitoa (laktoositon käy, mutta UHT-maito ei)
1 litra huoneenlämpöistä piimää (tavallista piimää, ei sellaista johon on lisätty maitohappobakteereita tms)
4 huoneenlämpöistä kanamunaa
2 tl suolaa
1tl sokeria
Kuorrutukseen 1 munankeltuainen
Laita 10 litran kattilan pohjalle 1 rkl voita ja 1 dl vettä. Kiehauta vesi ja voi, jotta kattilaan tulee rasvakalvo eikä maito pala pohjaan.
Lisää vesi-rasvaseokseen 3 litraa täysmaitoa. Kuumenna maito kiehumapisteeseen.
Sillä aikaa, kun maito kuumenee, riko neljä kananmunaa kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää litra piimää ja sekoita. Piimän ja munien pitää olla huoneenlämpöisiä.
Kun maito on kiehumispisteessä sekoita varovasti muna-piimäseos sen joukkoon. Sammuta levy. Anna seoksen tekeytyä n. 10 minuuttia, jotta juustomassa alkaa muodostua.
Kerää juustomassa siivilällä tai reikäkauhalla kulhoon ja mausta sekoittamalla joukkoon 2 tl suolaa yksi 1 tl sokeria.
(juuston voi myös maustaa esimerkiksi pestolla, yrttisilpulla, kuminalla tai valkosipulilla)
Kaada juustomassa sideharsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään ja tasoita pinta. Laita päälle kevyt paino ja anna valua kylmässä seuraavaan päivään.
Juusto on nyt valmis mutta voit vielä paistaa siihen kauniin pinnan, jos haluat.
Kumoa juusto uunin kestävälle vadille, voitele se keltuaisella ja paista juustoa n. 10 minuuttia 250 asteen uunissa ylätasolla.
Heran voit käyttää sämpylä- tai leipätaikinaan ja sen voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.
Herkullisia hetkiä – hyvä teko maistuu hyvältä!
Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysy erikseen.
Kesä on mennyt Suomen kaunein koti ja -mökki ohjelmien kuvauksissa. On ollut ihanaa matkustaa ympäri Suomea ja käydä tutustumassa niin monenlaisiin, kauniisiin, persoonallisiin ja kovin erilaisiin koteihin ja lomakoteihin. Voidaan sanoa että olen nähnyt tänä kesänä 60 kauneinta kotia ja mökkiä. Muuta kesään ei juuri ole mahtunutkaan. Päivät on kuluneet lennossa. Yhden kodin ja mökin kuvaamiseen menee yksi päivä ja kun jaksossa niitä esitellään kolme kerrallaan, niin kuvauspäiviä kertyy peräti 60. Lisäksi tulee muutama ohjelman kokonaisuuteen liittyvä kuvauspäivä ja ekstrajaksojen kuvaukset.
Kaiken kaikkiaan tarvitsen siihen 68 eri asukokonaisuutta. Se on valtava määrä kauniita pukuja. Kotona sitten viihdynkin verkkareissa ja kodin ulkopuolella suosikkiasu on isot rikkirevityt farkut, valkoinen T-paita ja iso villapusero, joka ei oikein ole enää salonkikelpoinen, mutta rakas se on!
Ajattelen ohjelmasta, että se on hyvän mielen proggis ja samaa mietin arvostellessani koteja. Mulle merkitsee paljon se, millainen tunnelma seinien sisäpuolella on, koska se kertoo minulle jotakin siitä, millaista kodissa tai mökissä on elää sen käyttäjän kannalta. Jos kaikki olisi tehty samojen kriteerien ohjatessa, olisi meillä aika yksitotista meininkiä. Omat persoonalliset ratkaisut ja out of the box –ajattelu on tärkeää. Monesti joudutaan tekemään kaikenlaisia kompromisseja ja haluan katsoa niitä mielenkiinnolla, enkä aina siltä kannalta voisiko asiat tehdä jotenkin paremmin. Koska lopulta kaiken voisi aina tehdä paremmin. On mahtavaa nähdä, millaisia ideoita ihmisillä on, ja on myös erittäin kiinnostavaa koettaa sukeltaa siihen ajatusmaailmaan ja visuaalisuuteen, joka erilaisista kodeista löytyy. Kauneus on lopulta täysin subjektiivinen kokemus, vaikka onkin paljon asioita, jotka määrittelevät hyvää ja huonoa makua. Kannattaa kuitenkin muistaa välillä, vaikka Salvador Dalin taidetta. Ei se kaikki kaunista ole, vaikka taitavaa ja kiehtovaa juuri siksi onkin.
Ohjelmat ovat pyörineet nyt kanavalla jo muutaman viikon ja ohjelmapalautettakin tulee kiitettävästi. On kyllä ihanaa, kun ihmiset pysäyttävät kadulla ja kiittävät kivasta ohjelmasta. Siitä tulee aina kiva fiilis. Ja nimenomaan siitä kohtaamisesta. Että ihminen katsoo silmiin ja kertoo kuinka tykkää katsoa ohjelmaa. Kyllähän se palkitsee ja tuo sen tunteen, ettei turhaan töitään tee.
Tietenkin tulee myös kritiikkiä. Se kannattaa tutkia tarkkaan ja jos siinä on totuuden siemen, siitä kannattaa ottaa opikseen.
Tänä aikana kuitenkin se on kuitenkin harvemmin rakentavaa tai asiallista, vaan ne harvat kritiikit ovat usein puuta heinää ja kaikenkarvaista marinaa, joka tuntuu olevan ennemmin oman pahan olon purkamista, kuin mitään, mitä kannattaisi ottaa mitenkään vakavasti. Ei niitä kommentteja voi verrata esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa joku jota olen pitänyt ystävänäni, hämmästyttää minut olemalla ilkeä. Random tyyppien marinat valuvat mulla kuin vesi hanhen selästä.
Olisi kiva joskus tehdä tilastoa ohjelman teon luvuista kuten montako kertaa olen syönyt lounaan bensa-asemalla, montako irtoripsitupsua luomiini on liimattu, montako kertaa olen syönyt hotellissa niitä kirpeitä marjoja aamupuurossa jne. (ystävälliset katsojat ovat laskeneet montako kertaa ohjelmassa on sanottu, että joku on IHANAA. Lopputulos oli kuulemma ”paljon” ei siis eksaktia lukua, mikä vähän harmittaa. Siis niin ihana juttu tämä – koska kuinka ihanaa se on, että on ihanaa! Sehän on fantastista! Voisin myös laskea montako Novelle Plus Sinkki+E pulloa olen juonut. Tai montako kertaa olen vaihtanut repaleiset farkkuni esiintymisasuun ABC:n vessassa.
Mutta yhtä kaikki, ihanaa on ollut ja super tiimi on ollut ohjelmaa tekemässä, josta olen kiitollinen, muuten homma olisi käynyt raskaaksi.
Tässä linkki yhteen vanhaan kirjoitukseen ohjelman teosta.
Kuva: Mira Tiinanen
Pysytään kanavalla! Ja blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen 🙂
Kantarellipiirakka – paras resepti. Tämä piirakkaresepti toimii ihan kaikilla sienillä eikä ole väliä silläkään onko sienet vasta metsästä haettuja vai pakasteesta poimittuja. Sekä piirakan täytteessä että pohjassa on makua, kuten kunnon piiraassa tuleekin olla.
Tämä kantarellipiiras on meidän perheen ykkössuosikki. Parempaaan en ole törmännyt missään!
Kantarellipiirakka – paras resepti
Vuoka 20 cm
Uuni pohjan esipaistossa 225°C täytteen kanssa 200 °C
Pohja
100 g pehmeää voita
100 g porkkanaraastetta
1 dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
Täyte
200 g kantarelleja
3 pientä uuden sadon sipulia
1 rkl öljyä
1 dl maitoa
1 muna
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 dl juustoraastetta
½ tl suolaa
½ tl valkopippuria
½ tl rosmariinia
Tee taikina
Sekoita keskenään pehmeä voi ja porkkanaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Yhdistä seokset ja muodosta niistä taikina. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan. Paista 225° 10 min
Tee täyte
Paista silputtua sipulia ja sieniä öljyssä pannulla kunnes sienien neste on haihtunut ja sipulit ovat pehmenneet.
Yhdistä kulhossa täyteen muut aineet ja lisää lopuksi sienisipuli-seos. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 25 minuuttia
Maistuu sekä kylmänä että lämpimänä! Mums!
Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen. Jos leivot tämän olisi kivaa, jos postaisit kuvan instagramiin ja tägäisit siihen minut – on kivaa nähdä niitä kuvia!
Kaupallinen yhteistyö Mall of Tripla Mall of Tripla on kuin kaupunki kaupungin sisällä. Vietin ihanan kesäisen staycationin Mall of Triplan Sokos Hotel Triplassa ystäväni Mian kanssa. Me vietimme Triplassa kokonaisen vuorokauden. Se oli superkiva pikku loma. Tripla on kuin pieni kaupunki kaupungin sisällä – elämyskeskus, jossa on oikeasti enemmän tekemistä ja elämyksiä, kuin jossain pikkukaupungissa.
Hello!
Meidän staycation alkoi tietenkin majoittumisella hotelliin. Huoneesta oli upeat näkymät yli Helsingin. Näkymää olisi voinut jäädä tuijottamaan, vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta meillä oli muita suunnitelmia. Downton Abbey elokuva Uusi aikakausi, meni BioRex Triplassa ja halusimme molemmat nähdä sen. Koska elokuva esitettiin juuri lounasaikaan, nautimme aivan loistavat tapakset ja tietty myös vähän karkkia leffaa katsoessamme.
Vuorokausi Triplassa – tässä olen just tullut ekaa kertaa Triplaan!
Mentiin Mian kanssa heti leffaan ja jippii! Siellä oli mahdollisuus syödä ihania tapaksia. Se oli hyvä juttu, koska leffa alkoi juuri lounasaikaan.
Elokuva oli ihana. Itkin ja nauroin ja ihailin Downton Abbeyn pukuloistoa. Elokuvien katsominen leffateatterissa on parasta, samaa fiilistä ei ikinä saa, kun katsoo elokuvia televisiosta, läppäristä puhumattakaan. Teatterissa siirtyy aina ihan toisiin maailmoihin hetkeksi – ai että, vieläkin sykähdyttää.
Oliko se elokuvan pukuloisto, joka sitten inspiroi vai mikä, mutta seuraavat pari tuntia kyllä vierähti iloisesti mekkoja ja hattuja sovitellessa ja matkaan tarttui useita hyviä ostoksia. Tykkäsin erityisesti vaateliikkeiden hyvästä palvelusta. Jäi tosi hyvä fiilis siitä. Sain myös hankittua tarvitsemaani kosmetiikkaa – tarkemmin sanottuna meikinpuhdistusaineita, sillä tämän kesän kuvauksissa meikki on kasvoilla joka päivä. Ostimme myös illaksi itsellemme hiukan hemmottelua kasvo- ja käsinaamioiden muodossa. Niistä oli paljon hupia. Nauruterapia on aina paikallaan…! Triplassa olisi voinut käydä kyllä myös kauneushoitolassa tai hieronnassa (joka olisi ollutkin ihanaa!) mutta en tajunnut varata aikaa ajoissa. Olisi ihanaa mennä yhdessä ystävän tai puolison kanssa aromaattiseen hierontaan, sen varaan kyllä seuraavalla kerralla. Ai että!
Ihanat mekot ja mun ihana kaveri Mia!
En ostanut tätä ja tietysti se jäi harmittamaan!
Mekon sijaan ostin kaksi hattua! aah kuinka ihanat!
Ravintolatarjonta hämmästytti Ravintolatarjonta hämmästytti runsaudellaan. Triplassa on lähes 70 kahvilaa ja ravintolaa, joten jotta pystyisi antamaan ravintolasuositusten ranking listan, pitäisi Triplassa olla pari viikkoa. Tuntuu, että ruokaa on tarjolla maailman joka kolkan keittiöistä. Kuinka ihanaa!
Ravintoloita on eripuolilla Triplaa ja eri myös kerroksissa. Se on kiva juttu.
Fredde´s on viihtyisä ja hauskasti sisustettu
Skål ihanalle staycationille!
Kala-annos oli todella ihana. Grillatun kalan rapea nahka on herkkua.
Ravintoloita on ryhmissä ja yksittäin eripuolilla kauppakeskusta, joten meluisalta ja hallimaiselta tunnelmalta on vältytty. Suuremmatkin ravintolakokonaisuudet on saatu tuntumaan miellyttäviltä. Tunnelma on todellakin kuin omassa pienessä kaupungissa. Meidän illallispaikaksemme valikoitui Fredde ́s – Food & Fire jossa nautimme ensin klassiset Dry Martinit ja söimme alkupalaksi samettisen pehmeää parsakeittioa ja pääruuaksi hiiligrillissä rapeakuoriseksi paistettua kirjolohta. Jälkiruokaa emme jaksaneet ajatellakaan ja muutenkin hotellihuoneen ylellinen vuode kutsui jo houkuttelevasti.
Sokos Hotel Tripla Raikas skandinaaviseen tyyliin sisustettu huone viehätti. Ja erityisesti se, kuinka upea maisema oli saatu kertautumaan suuren peilin kautta. Peili toi myös huoneeseen paljon valoa ja antoi tunteen todella avarasta tilasta. Tosi kiva! Kylpyhuoneessa oli Nordic Hotel Collection by Lumene -sarjan sampoo, hoitoaine, vartalosaippua ja –voide. Puhtaat tuoksut ja kotimaiset tuotteet, jotka valmistetaan vastuullisesti, ilahduttivat.
Hotellin aula on viihtyisä ja erityisen kivaa on se että seinillä on taidetta.
Hotellin huoneen maisema peilin kautta.
Tämä kuva on otettu maisemahissitä.
Ilta hämärtyy. ikkunasta näkyy mm. Linnanmäki.
Kaunis kesäilta oli läsnä huoneessa sen valtavan maisemaikkunan kautta emmekä huomanneet, kuinka aika riensi ja oli jo puoliyö, kun tajusimme sulkea pimennysverhot ja siirtyä unten maille.
Ostimme tietenkin kasvo- ja käsinaamiot
…jotka tietenkin käytimme heti!
Aamuvirkkuina heräsimme silti varhain ja olimme ensimmäisten joukossa upealla hotelliaamiaisella, jonka omiksi kohokohdikseni muodostuivat kolme puuroa. Tarjolla oli uuniohrapuuroa, ohrapuuroa ja mustikkatuorepuuroa. Otin niitä ensin vain pienet lusikalliset, mutta pakko oli hakea lisää, niin hyviä olivat. Mia ilahtui savustetuista särjistä sekä hyvästä gluteenittomasta tarjonnasta, johon kuului myös mustikkatuorepuuro ja karjanpiirakat. Aamiaisella oli myös huomattavan hyvä palvelu.
Aamiaisen puurot – parhaita ikinä!
Musiikkimuseo Fame En tiedä onko muissa kauppakeskuksissa museoita, mutta Triplassa on. (Aika kiva juttu muuten, jos joutuu odottelemaan junaa tai vaikka lentoa Triplassa.) Musiikkimuseo Fame (linkki) on viihdyttävä ja kiinnostava seikkailu suomalaisen musiikin maailmaan. Olisi siellä saanut testata karaokeakin, mutta en ryhtynyt laulamaan.
Fameen astellaan tietenkin punaista mattoa pitkin!
Dingo! Tietenkin!
Juuri nyt siellä on perusnäyttelyn lisäksi Lauluni, leikkini –lastenmusiikinäyttely, joka esittelee suomalaista lastenmusiikkia, kivalla lapsille sopivalla tavalla. Sokos Hotelli Triplan vieraat saavat lipusta 20% :n alennuksen.
Mitkä fiilikset jäi Tripla on minusta tosi viihtyisä paikka. Kulkeminen on helppoa ja tila on suunniteltu ilmavaksi ja avaraksi. Yhdellä silmäyksellä näkee kauas ja kaikkialle on helppoa löytää. Helppokulkuisuus on miellyttävää. Tripla on korkea ja korkealla, sieltä avautuvia upeita näkymiä on hyödynnetty hyvin. Esimerkiksi elokuvateatterin loungesta on hienot näkymät junaradalle. Kaupungin liikenteen katsominen korkealta on minusta kiehtovaa.
ihan puhdas auto!
Valoisissa avarissa tiloissa on helppoa miellyttävää liikkua.
Triplaan on helppo tulla, raitiovaunulla, bussilla, lähi- ja kaukojunilla, pyörällä ja tietenkin omalla autolla. Minä tulin omalla autollani, jonka jätin vierailun ajaksi sisäpuhdistukseen ja vahaukseen Triplan parkkihallin. Sieltä pääsi ihanasti hissillä suoraan hotelliin. Ja lähtiessä allani oli siis putipuhdas auto inside out, mikä oli ihan luksusta. Iloinen yllätys oli parkkipaikat 3400 polkupyörälle ja sähköpyörien latauspisteet. Tämä on todellakin nykyaikaa! Triplassa on myös mahdollista huoltaa pestä pyörä ja siellä on Suomen ensimmäinen pyörähotelli. Jäsenmaksulla saa käyttöön palvelun, jolla voi jättää pyörän turvalliseen säilytykseen ja käydä suihkussa.
Viisi hyvää Triplassa Tripla on rakennettu ympäristöystävällisesti. Rakennus kuluttaa 40 % vähemmän vettä kuin muut uudisrakennukset Hyvä tunnelma Triplassa on helppo suunnistaa. Sähköautoille on 300 latauspistettä. Tripla ei ole pelkästään kauppakeskus, 40 % Triplan palveluista on muuta kuin kauppaa.
Olen valmis koska vaan uuteen staycationiin Triplassa. Meillä oli kivaa ja monta kivaa juttua jäi vielä kokematta. Lämmin suositus pikku lomaan tai visiittiin siellä.
Somepalvelu Redditissä nousi esiin keskustelu, jossa joku muisteli olleensa lapsena leikkimässä ruotsalaisen kaverinsa luona ja ruoka-ajan koittaessa, hänet oli jätetty itsekseen odottelemaan siksi aikaa, kun kaverin perhe söi.
Ilmiö paisui mittavaksi keskusteluksi, josta uutisoi myös mm. The Guardian.
Itse olen seurannut Nata Salmelan avaamaa keskustelua aiheesta ja aihe on minulle läheinen, olenhan kolmen (nyt jo aikuisen) lapsen äiti.
Omassa lapsuudessani meille ei koskaan saanut tulla kavereita yöksi. Se oli ihan älyttömän tyhmää. Ja koska se oli tyhmää, muutin käytännön omien lasteni kohdalla ja välillä tuolla yläkerrassa nukkuikin yhden kesäleirin verran kavereita. Se oli ihanaa. Koetin tehdä näistä vierailuista seikkailuita kaikenlaisella pienellä ekstralla. Nautin siitä. Ja lapset nauttivat siitä myös. Kuinka ihanaa olikaan kuunnella alakerrassa vähän liian myöhään jatkuvaa supatusta yläkerran lasten ja nuorten huoneista.
Ruokaa lapsuudenkodissani tarjottiin aivan kaikille, jotka olivat paikalla tai ilmestyivät ovensuuhun, kun ruoka nostettiin pöytään. Ja sama on aina ollut käytäntönä myös meillä. Ei ole tullut kuuloonkaan, että joku odottaisi toisaalla, kun itse syömme. Minä tietenkin rakastan sitä, kun pöytä on täynnä ihmisiä jotka syövät. Se täyttää sydämen onnella ja kodin puheen sorinalla.
Joskus oli sitten niitä lapsia, jotka kieltäytyivät syömästä, koska kotona oli sanottu, että muiden luona ei saa syödä tai että ruoka-aikaan on syytä lähteä kotiin.
Ajattelin aina, että tämä oli tavallaan ajattelevaista. Näissä perheissä saatettiin ajatella, että ei ole kohteliasta ängetä syömään toisten ruokia ja että se ruokahetki on jotenkin intiimi, oman perheen juttu. Ja pieni lapsi ei ehkä osaisi erottaa tilannetta siitä, että hänet kutsutaan syömään. Hän ei tohdi ottaa vastaan kutsua, koska kotona on kielletty osallistumasta. Näissä tapauksissa kysyin lapselta, halusiko tämä soittaa vanhemmilleen ja kertoa, että hänet on kutsuttu ruokapöytään ja saako hän ottaa kutsun vastaan. Aina se oli ok.
Entäpä jos ruokaa ei ole tarpeeksi? Joskushan on niin, että on vaikka yksi jauhelihapihvi syöjää kohden – no silloin pihvit vaan palasiksi ja jakamaan. Tai lisää leipää pöytään. Tai niin, että ei syö itse, lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä. Itse voi keksiä kaapista jotakin muuta.
On tärkeää tuntea lasten kaverit
Monet minua nuoremmat työkaverini ovat kertoneet, että heitä pelottaa kuinka he selviävät lasten kasvatuksesta ja kuinka nämä saataisiin pysymään poissa vakavista kolttosista. Etenkin huumeet pelottavat monia. Yksi minun mielestäni tärkeä asia on opetella tuntemaan lasten kaverit. Ja mikä siihen voi olla parempi keino, kuin istua samassa ruokapöydässä heidän kanssaan? Vaikka kotimme tuntuikin välillä olevan kuin Bombayn asema, kun ihmisiä tuli ja meni, ei se haitannut. Se tuntui kivalta. Ja meillä oli selvä tuntuma siitä missä omat lapsemme ovat ja keiden ja millaisten tyyppien kanssa.
Aikuinen myös tunnistaa lapsissa ja nuorissa asioita, joita lapset eivät hoksaa ja siinäkin mielessä minusta oli hyvä pitää kodin ovet kavereille avoimina. Ja samalla omat silmät ja korvat.
Pidin myös (lasteni mielestä kiusallisena) tapanani soittaa lasten kaverien vanhemmille, jos omat lapseni olivat menossa jonnekin yökylään. Soitin ja kysyin, onko homma ok ja ottaako lapseni omat lakanat mukaan. Viaton soitto, jonka lapseni tiesivät seuraavan, jos olivat jonnekin menossa. Luulen että muutamia sepitettyjä reissuja jäi tekemättä. Ja samalla saimme pienen tuntuman lasten kaverien vanhemmista.
Aika hauska oli myös se kerta, jolloin 17 vuotias australialainen vaihto-oppilaamme kertoi menevänsä Turkuun Rotarykokoukseen, jossa yövytään. Pyysin järjestäjän puhelinnumeron, että voin kysyä tarkempia speksejä tapahtumasta. Kuinka ollakaan, tilausuus peruttiin… Sanoin pojalle, että hän on meidän vastuullamme täällä, enkä aio ikinä soittaa maailman toiselle puolelle hänen äidilleen kertoakseni, että jotain sattunut hänen aarteelleen. Mark ymmärsi ja luultavasti tunsi olonsa turvalliseksi. Hänestä välitettiin.
Kun mukulat olivat pieniä, asuimme kodissa, joka oli yhdessä kerroksessa. Kun olohuoneen sohvalla alkoi olla ruuhkaa telkkarin edessä, päätettiin muuttaa kotiin, jossa tenavilla on oma kerros ja oma telkkari. Ja kyllä noita yläkerran rappusia sitten ravasikin moni jalkapari. Eteinen oli aina kenkiä täynnä. (Kerrankin aivan märät numeron 43 tennarit, joissa lepäsi likomärät sukat. Nappasin kengät sekä sukat ja viskasin kuivausrumpuun ja poika pääsi kuivin jaloin kotiin hymyssä suin)
Sylvi Kekkonen on joskus sanonut, että ”pieni on se äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu, kuin hänen omat lapsensa” siinä kiteytyy minusta hyvin tämä asia. Ja sattuihan sellaistakin, että oma lapseni kysyi saako kaveri tulla yöksi, vaikka seuraavana päivänä on koulua, kun kaverin vanhemmat eivät ole tulleet kotiin, eikä kukaan tiedä missä nämä ovat. Kyllä sai. Ja sai myös vatsansa täyteen.
Lapset on aina ykkösiä ja aina voi soittaa kysyä onko ruokailu ok. Se on kivempaa kuin istua yksin leikkimässä vatsa kurnien. Hesarissa kansatieteen dosentti Maarit Knuutila miettii, että perheillä voi olla omia ruokatapoja kuten esimerkiksi syödä salaattia joka aterialla. En malta olla nappaamatta tätä ajatusta tähän – on kyllä ihan sama jos salaatti jää yhdellä aterialla syömättä. Sen voi sitten popsia suuhunsa vaikka iltapalana.
oikein odotan että lapsenlapsetkin tuovat kaikki kaverinsa meille syömään! ai että! padat porisemaan ja pannari uuniin!
Iloa päivään!
Hanna
Blogia saa miellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen.
Kaupallinen yhteistyö Bioteekinkanssa. Supervoimat – se että meillä kaikilla on supervoimia, on upea asia ja omat supervoimansa kannattaa kaikkien tunnistaa, koska niitä voi hyödyntää monella tavalla ja ymmärrys siitä mitä supervoimia omaa, on tosi tyydyttävää.
Ajatus omista supervoimista voi myös ahdistaa. Sana supervoima on hyvin vahva ja voi tulla tunne siitä, ettei minulla ole sellaisia. En ole missään super. Mutta jokaisella kyllä on niitä. Jokaiselle meistä on annettu erilaisia lahjoja ja kaikkia meitä erilaisine lahjoinemme ja ominaisuuksinemme tarvitaan.
Supervoimiin ei minusta pidä suhtautua hirveän syvällisellä vakavuudella, vaan ajatella asiaa positiivisena hauskuutena, joka kohottaa mielialaa silloinkin, kun tuntuu juuri siltä, että itsessä ei todellakaan ole mitään superia. Silloin on hyvä muistaa, että kyllä on. Paljonkin!
Omien supervoimien tunnistaminen auttaa minua silloin, kun oma sisäinen voimani on kateissa. Kun tunnen itseni jäkäläksi tai sieneksi. (Okei tää voi naurattaa ja jos totta puhun se naurattaa muakin, mutta siis, tunnen joskus olevani sieni, jolla on niin suuri lakki, että se peittää jalan melkein kokonaan – olen piilossa, mitättömänä, lakin alla. Näkymättömissä. Jäkälänä olen vaan jotenkin homeessa ja liikkumattomaksi kivettyneenä.) Mutta kun olen sieni tai jäkälä fiiiksissä, kykenen silti toimimaan.
Mitä eroa näillä kahdella sitten on, supervoimilla ja sisäisellä voimalla? Ystäväni määritteli sisäistä voimaa todella ihanasti näin:
”Sisäinen voimaa vaihtelee, muuttuu, liikkuu (ja onneksi on näin!). Joskus se on tosi selkeä ja sujuvaa, esillä. Sitä voi olla todella paljon ja meistä voi silloin tuntua, että se pysyy siinä samanlaisena aina (mutta ei se pysy!). Joskus se on sitten hauras, rikkonainen ja hidas. Joskus se vain nukkuu ja ei jaksa. Joskus se suuttuu ja menee piiloon vaikeuttamaan meille ratkaisun löytämistä…”
Minusta sisäinen voima voi olla täysin hukassa välillä pitkäänkin. Se todella liikkuu. Ja se on todella jännittävää ja mielenkiintoista. Joskus huhuilen sitä ja kyselen missä luuraat. Silti elämä ja arki etenevät ihan ok.
Sen sijaan supervoimat ovat ominaisuuksia. Ne ovat käytössä silloinkin, kun sisäinen voima on hiukan piilossa, hauras tai unessa. Kun voin hyvin, mun supervoimat on aina käytettävissä, kuin autopilotilla.
Tarkoitan hyvinvoinnilla tilaa, jossa olen ok. Mielessä voi olla harmeja (niitähän nyt on joka päivä. Pienistä suuriin, se on elämää) kroppa toimii ihan ok ja on ikään kuin tavallinen tila. Sitä tilaa mä olen jo vuosia tukenut Bioteekin Super-sarjan ravintolisillä. Enkä vain omaa hyvinvointiani, vaan olen ostanut niitä myös läheisilleni, koska olen huomannut, että ne toimivat. Ne ovat laadukkaita, vahvoja ja hyvin imeytyviä valmisteita hyvinvoinnin tueksi ja koen, että ne ovat toimineet hyvin ja tukevat mun hyvinvointiani hienosti.
Kaikista meistä varmaan välillä tuntuu, ettei kroppa pysy menossa mukana, kun on paljon kiireitä ja ikää tulee lisää (onneksi) On tietenkin tosi tärkeää muistaa levätä tarpeeksi, syödä hyvin ja harrasta jotain mieluisaa tapaa liikuttaa itseään. Vaikka nämä kaikki asiat oli mulla ihan ok kunnossa, tuntui silti että kroppa kaipaa jotain.
Kun valitsin näitä ravintolisiä, tein testin Hertta Hyvinvointikoneella ja katsoin mitä se mulle ehdottaisi. Se oli kiinnostavaa, nopeaa, helppoa ja aika hauskaa. (jo koneen nimi on musta hauska!)
Bioteekin sivuilla on siis tämä herttainen Hertta Hyvinvointikone, jolle vaan kerrotaan hieman itsestä ja omasta elämästä ja Hertta suosittelee juuri sinun hyvinvointiasi tukevia ravintolisiä. Testaa konetta ja näet millaiset ratkaisut saat sun hyvinvoinnin tueksi.
Supervoimat voivat olla hirveän monenlaisia eikä mikään ole kehnompi kuin joku toinen. Vain erilainen. Ja supervoimistaan tulee olla onnellinen ja kantaa niitä ylpeydellä.
Mun yhden kaverin supervoima on keittiön siivous. Olen vuosia koettanut oppia hänen toimiaan seuraamalla tullakseni yhtä nopeaksi, tehokkaaksi ja huolelliseksi kuin hän mutta ei, en pysty samaan millään ilveellä.
Yhden ystävän supervoima on hulvattomin huumori mitä ikinä voi olla, yksi on näppärä käsistään ja omaa uskomattoman kauneuden tajun, yksi on paras remonttinainen mitä olla saattaa. Ja sitten on hän, jonka seurassa mieleen laskeutuu tasapaino ja elämä alkaa hymyillä aivan itsekseen.
Sitten on hän, joka saa tiskipöydän loistamaan kuin peili. Vaikka toimin samoin kuin hän, ei onnistu! Joku osaa kääntää ikävät asiat hyviksi ja joku löytää puuttuvat palat asioihin. Joku osaa laittaa yhden kukkasen maljakkoon niin että siinä näyttää olevan koko maailman niityt.
Etsi, huomaa ja rakasta sun supervoimia ja pidä itsestäsi hyvää huolta.
Hanna
Artikkelia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen.
Vadelmat ja raparperi on ihana yhdistelmä. Vadelmien melkein parfymimainen aromikkuus sopii taivaallisesti yhteen hapokkaan raparperin kanssa. Kun kakun vielä kuorruttaa paahteisella toscalla on kesän paras raperperikakku valmis. Raparperi-vadelmakakku toscakuorrutuksella on kesän suosikki.
Koristelin kakun syreenin kukilla, jotka ovat siis tietenkin syötäviä. Opin jo lapsena sen, että kaikki mikä on lautasella tai tarjoiluvadilla, on oltava syötäväksi kelpaavaa. Pidän siitä – se on hyvä ohjenuora, koska silloin ruuan asettelu ja koristelu on luontevaa. (Tosin en ole varma onko edes kaikki syötävä ihan ok – en pidä nonparelleista! Mokomat hampaissa ratisevat kivikovat helmet! 😀 )
Leivon tämän kakun ihanassa mökissämme Saarenmaalla. Saarenmaa on ihana. Jos sinulla on mahdollisuus, lähde käymään siellä. Bussillakin pääsee, mutta autolla paras. Olen kirjoittanut Saarenmaasta monta blogia, löydän ne täältä helposti kun laitat hakukenttään vaan yksinkertaisesti Saarenmaa.
Tässä touhuan jotain mökin pihalla kaivon kannen päällä.
Aamu-usvaa mökin pihalla
Kukkapenkit takapihalla
Kuresaaressa takana upea Piispanlinna
Raparperi-vadelmakakku toscakuorrutuksella
Paistolämpötilä 170°C kuorrutus 225°C
Vuoka 26 cm
Murotaikina
150 g kylmää voita
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tomusokeria
hyppysellinen suolaa
1 kananmuna
0,5 rkl kylmää vettä tarvittaessa
Täyte
n. 500 g raparperinpaloja
300 g vadelmia
4 rkl perunajauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
Tosca
200 g voita
200 g sokeria
200 g mantelilastuja
2 dl kuohukermaa
Tee ensin murotaikina. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet, lisää sitten voi ja nypi taikina ryynimäiseksi. Lisää joukkoon kevyesti vatkattu kananmuna ja sekoita taikina turhia vaivaamatta tasaiseksi. Tarpeen vaatiessa lisää pieni tilkka jääkylmää vettä. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Valmistele irtopohjainen kakkuvuoka laittamalla sen pohjalle ja reunoille leivinpaperi.
Tee täyte. Leikkaa raparperit 1 x 1cm kuutioiksi. Halkaise tarvittaessa paksut varret. Jätä sivuun odottamaan.
Kauli murotaikina 3 mm paksuiseksi levyksi ja nosta taikina varovasti vuokaan. Taputtele taikina paikoilleen ja pistele pohja haarukalla. Laita leivinpaperi ja piirakkahelmiä tai kuivia herneitä pohjan päälle, jotta pohja ei liiku esipaiston aikana.
Esipaista pohjaa 175 asteessa 10 minuuttia.
Sekoita raparperikuutioiden joukkoon vadelmat, sokeri, kaneli, vaniljasokeri ja perunajauhot.
Poista piirakkahelmet ja kaada täyte murotaikinakuoren sisään ja paista piirasta 25-30 minuuttia. Tee sillä aikaa tosca.
Kaada kaikki toscan ainekset pinnoitettuun kattilaan ja anna kiehua hiljalleen koko ajan sekoittaen, kunnes kuorrutus on kiehunut kokoon ja saanut kauniin värin.
Levitä kuorrute kakun päälle ja nosta uunin lämpötila 225 ja kuorruta kakkua viitisen minuttia, kunnes pinta on kauniin kullan ruskea.
Anna kakun jäähtyä puolisen tuntia vuoassa ja irrota vuoan reuna sitten varovasti ja anna kakun jäähtyä kokonaan ennen tarjoilua. Koristele kukkasin.
Meidän äitienpäiväbrunssin resepteistä on tullut hirveästi kysymyksiä, joten kirjaan ne tänne. Nämä kaikki toimivat ihanasti kaikissa kevään ja kesän juhlissa, joten nappaa itsellesi sopivat ideat talteen ja kata herkullinen juhlapöytä isolle tai pienemmälle joukolle.
Mun alkuperäinen ajatus oli tehdä kaikkea mitä en ole ikinä ennen tehnyt, mutta mä en keksinyt mitään ihan uutta. Toinen ajatus oli se, että kun lapset tulevat meille yhdeksän ja kymmenen välillä, täällä olisi kaikki valmista – pöytä sekä äiti koreina valmiina juhlimaan. Äiti oli – pöytä ei!
Raikas alkoholiton booli
Koska niinhän se menee, että jos ei heti ensimmäisenä laita hiuksia ja meikkiä juhliin, niin ei niitä saa laitettua kuosiin ollenkaan. Tai siis niin mulle aina käy, joten olen oppinut hoitamaan sen ihan ensimmäiseksi.
Äitienpäivänä tosin voisin hyvin olla vaikka yöpuku päällä ja tukka pörrössä koko päivän, mutta koska olin roikotellut sillä tavoin jo monta päivää, en halunnut. Halusin olla jotenkin säihkyvä mama!
Herään aikaisin, olen sitä sorttia ja ajattelin ettei edes tule kiire, vaan toisin kävi. Ensinnäkin nukuin pommiin – heräsin vasta puoli kahdeksalta, mikä on toooosi harvinaista. Mutta on ihanaa, kun nukun pitempään kuin viiteen tai kuuteen. Uni on arvokasta!
En paljasta teille, että suihkuun, hiustenlaittoon ja meikkiin menee mulla vähintään kolme varttia, koska se on jotenkin karmeaa. Mutta kun olin valmis, aloin valmistaa syötävää, enkä ollut kovinkaan pitkällä, kun ihanat maailman suloisimmat ja upeimmat tyttäreni ja toinen lapsenlapsistani olivat täällä. Teimme brunssin sitten yhdessä ja se olikin ihan parasta.
Carolina oli tehnyt jumalaisen juustokakun ja ihanan salaatin varsiparsakaalista, pekonista ja suolapähkinöistä, joten alku oli jo lupaava!
Salaatti varsiparsakaalista, pekonista ja suolapähkinöistä
Hernetahna maistuu leivän päällä joko yksin tai parsan kanssa
Carolinan juustokakku oli ihana! Hän teki sen suureen vuokaan, jolloin siitä tuli ohut, mikä on kiva, koska silloin paloista ei tule automaattisesti hirveän isoja. Se on kivaa, kun pöydässä on paljon herkkuja. Kuvassa on myös kaurabanaaniletut ja marjoja ja turkkilaista jogurttia niiden kanssa.
Lisäksi pöytään katettiin paahdettua parsaa sitruunan ja parmesaanin kanssa. Se maistuu ihanalta sellaisenaan mutta myös hernetahnalla sivellyn leivän päällä.
Mustikka-vuohenjuustocrostinit on aivan superhyviä ja aina kun ajattelin edes niitä, valuu vesi kielelle. Lisäksi paistoin kaurabanaanilettuja koska brunssi ei ole brunssi ilman lettuja tai pannaria!
Tässä koko menu
Mustikka-vuohenjuustocrostinit
Parsakaalisalaatti
Paahdetut parsat ja sitruunaa
Hernetahna
Hapanjuurileipää
Karpalo-pähkinäleipää
Kaura-banaaniletut
Marjoja
Turkkilaista jogurttia
Vaahterasiirappia
Carolinan juustokakku
(tähän minulla ei ole reseptiä mutta tästä linkistä löydät vegaanisen juustokakun reseptin)
Vatkaa vuohenjuusto, kerma ja suola sähkövatkaimella sileäksi, kuohkeaksi tahnaksi.
Kaada mustikat kulhoon ja lisää joukkoon sitruunankuori ja –mehu, riivityt timjaminlehdet ja mausta makusi mukaan hyvällä balsamicolla.
Voitele patongin palat molemmin puolin voilla tai öljyllä. Paahda leipiä 200 uunissa ritilän päällä kunnes ne saavat hiukan väriä. Hiero leipien pinnat puolitetulla valkosipulinkynnellä.
Laita jokaiselle leivälle reilusti vuohenjuustolevitettä ja mustikoita.
Parsakaalisalaatti
1 kg parsakaalia (vain kukinnot käytetään)
TAI
500 g varsiparsakaalia (käytetään sekä kukinnot että varret)
1 keskikokoinen sipuli
12 viipaletta pekonia
1-2 dl suolattuja cashew-pähkinöitä tai suolapähkinöitä
Kastike
2 ½ dl majoneesia
½ dl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
Huuhtele ja pilko parsakaalit suuhun sopiviksi paloiksi.
Hienonna sipuli.
Laita parsa ja sipuli kulhoon, sekoita kastikeainekset yhteen ja sekoita parsan ja sipulin joukkoon.
Laita jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi tai seuraavaan päivään.
Leikkaa pekoni parin sentin paloiksi ja paista rapeaksi ja lisää salattiin yhdessä pähkinöiden kanssa ennen tarjoilua.
Uunissa paahdetut parsat
Parsaa
Oliiviöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria
Sitruunanmehua ja -kuorta
parmesaania
Huuhtele parsat ja leikkaa puumainen tyviosa pois. Laita parsat uunivuokaan ja pirskota päälle oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippuria.
Paahda grillivastusten alla 10 -15 min. kunnes parsat ovat pehmenneet jonkin verran ja saaneet hitusen väriä.
Purista parsoille hiukan sitruunan mehua ja raasta päälle sitruunan kuorta ja parmesaania
Hernetahna
(Hernetahna on ihanaa leivänpäällä yhdessä parsan kanssa)
200 g pakasteherneitä
1 dl mintunlehtiä
oliiviöljyä
suolaa mustapippuria
Sulata herneet valuttamalla niille vettä hanasta. Sulavat hetkessä ja raikkaus säilyy.
Soseuta herneet ja minttu monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella ja lisää öljyä niin että saat sopivasti levitettävän massan. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla.
Kaura-banaaniletut
1 banaani
2 kananmunaa
2 munanvalkuaista
1,5 dl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
Kardemummaa
Kanelia
Laita kaikki tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi tai kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sileäksi. Paista lettupannulla voissa tai kookosneitsytöljyssä. Kääntäminen onnistuu parhaiten kahdella haarukalla, kun alapuoli on tummahko ja yläpuoli näyttää velä aivan lölleröltä taikinalta.
Tarjole tuoreiden marjojen, turkkilaisen jogurtin ja vaahterasiirapin tai juoksevan hunajan kanssa.
Alkoholiton samppanjabooli
Halusin tehdä raikkaan ja kauniin juoman tietenkin ilman alkoholia ja valitsin kaupasta kaikkea punaista joka ei ole makeaa ja lisäksi kaksi mehevää greippiä. Lopputulos oli todella raikas ja ihana!
Kaikki juomat löytyivät meidän lähikaupasta.
1 pullo Törley 0,75L Alkoholiton Rosé kuohujuomaa
2 tölkkiä San Pellegrino Aranciata Rossa –virvoitusjuomaa
1 pullo Galvanina Pompelmo Rosso –virvoitusjuomaa
2 greipin mehu
sitrusviipaleita ja syötäviä kukkia
Kaada hyvin jäähdytetyt juomat ja greipeistä puristettu mehu kulhoon ja korstele sitrusviipaleilla ja syötävillä kukilla. En lisännyt jäitä, koska ne laimentavat juoman.
Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä, hyväksyt evästeet. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Lue lisää tietosuojasta.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.