Raparperi-vadelmakakku toscakuorrutuksella

Vadelmat ja raparperi on ihana yhdistelmä. Vadelmien melkein parfymimainen aromikkuus sopii taivaallisesti yhteen hapokkaan raparperin kanssa. Kun kakun vielä kuorruttaa paahteisella toscalla on kesän paras raperperikakku valmis. Raparperi-vadelmakakku toscakuorrutuksella on kesän suosikki.

Koristelin kakun syreenin kukilla, jotka ovat siis tietenkin syötäviä. Opin jo lapsena sen, että kaikki mikä on lautasella tai tarjoiluvadilla, on oltava syötäväksi kelpaavaa. Pidän siitä – se on hyvä ohjenuora, koska silloin ruuan asettelu ja koristelu on luontevaa. (Tosin en ole varma onko edes kaikki syötävä ihan ok – en pidä nonparelleista! Mokomat hampaissa ratisevat kivikovat helmet! 😀 )

Leivon tämän kakun ihanassa mökissämme Saarenmaalla. Saarenmaa on ihana. Jos sinulla on mahdollisuus, lähde käymään siellä. Bussillakin pääsee, mutta autolla paras. Olen kirjoittanut Saarenmaasta monta blogia, löydän ne täältä helposti kun laitat hakukenttään vaan yksinkertaisesti Saarenmaa.

Tässä touhuan jotain mökin pihalla kaivon kannen päällä.
Aamu-usvaa mökin pihalla
Kukkapenkit takapihalla
Kuresaaressa takana upea Piispanlinna

Raparperi-vadelmakakku toscakuorrutuksella

Paistolämpötilä 170°C kuorrutus 225°C

Vuoka 26 cm

Murotaikina

150 g kylmää voita

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tomusokeria

hyppysellinen suolaa

1 kananmuna

0,5 rkl kylmää vettä tarvittaessa

Täyte

n. 500 g raparperinpaloja

300 g vadelmia

4 rkl perunajauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Tosca

200 g voita

200 g sokeria

200 g mantelilastuja

2 dl kuohukermaa

Tee ensin murotaikina. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet, lisää sitten voi ja nypi taikina ryynimäiseksi. Lisää joukkoon kevyesti vatkattu kananmuna ja sekoita taikina turhia vaivaamatta tasaiseksi. Tarpeen vaatiessa lisää pieni tilkka jääkylmää vettä. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Valmistele irtopohjainen kakkuvuoka laittamalla sen pohjalle ja reunoille leivinpaperi.

Tee täyte. Leikkaa raparperit 1 x 1cm kuutioiksi. Halkaise tarvittaessa paksut varret. Jätä sivuun odottamaan.

Kauli murotaikina 3 mm paksuiseksi levyksi ja nosta taikina varovasti vuokaan. Taputtele taikina paikoilleen ja pistele pohja haarukalla. Laita leivinpaperi ja piirakkahelmiä tai kuivia herneitä pohjan päälle, jotta pohja ei liiku esipaiston aikana.

Esipaista pohjaa 175 asteessa 10 minuuttia.

Sekoita raparperikuutioiden joukkoon vadelmat, sokeri, kaneli, vaniljasokeri ja perunajauhot.

Poista piirakkahelmet ja kaada täyte murotaikinakuoren sisään ja paista piirasta 25-30 minuuttia. Tee sillä aikaa tosca.

Kaada kaikki toscan ainekset pinnoitettuun kattilaan ja anna kiehua hiljalleen koko ajan sekoittaen, kunnes kuorrutus on kiehunut kokoon ja saanut kauniin värin.

Levitä kuorrute kakun päälle ja nosta uunin lämpötila 225 ja kuorruta kakkua viitisen minuttia, kunnes pinta on kauniin kullan ruskea.

Anna kakun jäähtyä puolisen tuntia vuoassa ja irrota vuoan reuna sitten varovasti ja anna kakun jäähtyä kokonaan ennen tarjoilua. Koristele kukkasin.

Raikas menu kevään ja kesään juhliin

Meidän äitienpäiväbrunssin resepteistä on tullut hirveästi kysymyksiä, joten kirjaan ne tänne. Nämä kaikki toimivat ihanasti kaikissa kevään ja kesän juhlissa, joten nappaa itsellesi sopivat ideat talteen ja kata herkullinen juhlapöytä isolle tai pienemmälle joukolle.

Mun alkuperäinen ajatus oli tehdä kaikkea mitä en ole ikinä ennen tehnyt, mutta mä en keksinyt mitään ihan uutta. Toinen ajatus oli se, että kun lapset tulevat meille yhdeksän ja kymmenen välillä, täällä olisi kaikki valmista – pöytä sekä äiti koreina valmiina juhlimaan. Äiti oli – pöytä ei!

Raikas alkoholiton booli
Raikas menu kevään ja kesään juhliin

Koska niinhän se menee, että jos ei heti ensimmäisenä laita hiuksia ja meikkiä juhliin, niin ei niitä saa laitettua kuosiin ollenkaan. Tai siis niin mulle aina käy, joten olen oppinut hoitamaan sen ihan ensimmäiseksi.

Äitienpäivänä tosin voisin hyvin olla vaikka yöpuku päällä ja tukka pörrössä koko päivän, mutta koska olin roikotellut sillä tavoin jo monta päivää, en halunnut. Halusin olla jotenkin säihkyvä mama!

Herään aikaisin, olen sitä sorttia ja ajattelin ettei edes tule kiire, vaan toisin kävi. Ensinnäkin nukuin pommiin – heräsin vasta puoli kahdeksalta, mikä on toooosi harvinaista. Mutta on ihanaa, kun nukun pitempään kuin viiteen tai kuuteen. Uni on arvokasta!

En paljasta teille, että suihkuun, hiustenlaittoon ja meikkiin menee mulla vähintään kolme varttia, koska se on jotenkin karmeaa. Mutta kun olin valmis, aloin valmistaa syötävää, enkä ollut kovinkaan pitkällä, kun ihanat maailman suloisimmat ja upeimmat tyttäreni ja toinen lapsenlapsistani olivat täällä. Teimme brunssin sitten yhdessä ja se olikin ihan parasta.

Carolina oli tehnyt jumalaisen juustokakun ja ihanan salaatin varsiparsakaalista, pekonista ja suolapähkinöistä, joten alku oli jo lupaava!

Salaatti varsiparsakaalista, pekonista ja suolapähkinöistä
Hernetahna maistuu leivän päällä joko yksin tai parsan kanssa
Carolinan juustokakku oli ihana! Hän teki sen suureen vuokaan, jolloin siitä tuli ohut, mikä on kiva, koska silloin paloista ei tule automaattisesti hirveän isoja. Se on kivaa, kun pöydässä on paljon herkkuja. Kuvassa on myös kaurabanaaniletut ja marjoja ja turkkilaista jogurttia niiden kanssa.

Lisäksi pöytään katettiin paahdettua parsaa sitruunan ja parmesaanin kanssa. Se maistuu ihanalta sellaisenaan mutta myös hernetahnalla sivellyn leivän päällä.

Mustikka-vuohenjuustocrostinit on aivan superhyviä ja aina kun ajattelin edes niitä, valuu vesi kielelle. Lisäksi paistoin kaurabanaanilettuja koska brunssi ei ole brunssi ilman lettuja tai pannaria!

Tässä koko menu

Mustikka-vuohenjuustocrostinit

Parsakaalisalaatti

Paahdetut parsat ja sitruunaa

Hernetahna

Hapanjuurileipää

Karpalo-pähkinäleipää

Kaura-banaaniletut

Marjoja

Turkkilaista jogurttia

Vaahterasiirappia

Carolinan juustokakku

(tähän minulla ei ole reseptiä mutta tästä linkistä löydät vegaanisen juustokakun reseptin)

Alkoholiton samppanjabooli

Tuorepuristettua omenamehua

Maitokahvia

Mustikka-vuohenjuustocrostinit

Vuohenjuustovaahto
200 g pehmeää vuohenjuustoa
1 dl kuohukermaa
1 tl suolaa

Mustikat marinadissa
4 dl mustikoita
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl timjaminlehtiä
balsamicoa maun mukaan

Crostinit
12 viipaletta patonkia
4 rkl voita
1 valkosipulinkynsi

Vatkaa vuohenjuusto, kerma ja suola sähkövatkaimella sileäksi, kuohkeaksi tahnaksi.

Kaada mustikat kulhoon ja lisää joukkoon sitruunankuori ja –mehu, riivityt timjaminlehdet ja mausta makusi mukaan hyvällä balsamicolla.

Voitele patongin palat molemmin puolin voilla tai öljyllä. Paahda leipiä 200 uunissa ritilän päällä kunnes ne saavat hiukan väriä.
Hiero leipien pinnat puolitetulla valkosipulinkynnellä.

Laita jokaiselle leivälle reilusti vuohenjuustolevitettä ja mustikoita.

Parsakaalisalaatti

1 kg parsakaalia (vain kukinnot käytetään)

TAI

500 g varsiparsakaalia (käytetään sekä kukinnot että varret)

1 keskikokoinen sipuli

12 viipaletta pekonia

1-2 dl suolattuja cashew-pähkinöitä tai suolapähkinöitä

Kastike

2 ½ dl majoneesia

½ dl sokeria

2 rkl valkoviinietikkaa

Huuhtele ja pilko parsakaalit suuhun sopiviksi paloiksi.

Hienonna sipuli.

Laita parsa ja sipuli kulhoon, sekoita kastikeainekset yhteen ja sekoita parsan ja sipulin joukkoon.

Laita jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Leikkaa pekoni parin sentin paloiksi ja paista rapeaksi ja lisää salattiin yhdessä pähkinöiden kanssa ennen tarjoilua.

Uunissa paahdetut parsat

Parsaa

Oliiviöljyä

Sormisuolaa

Mustapippuria

Sitruunanmehua ja -kuorta

parmesaania

Huuhtele parsat ja leikkaa puumainen tyviosa pois. Laita parsat uunivuokaan ja pirskota päälle oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippuria.

Paahda grillivastusten alla 10 -15 min. kunnes parsat ovat pehmenneet jonkin verran ja saaneet hitusen väriä.

Purista parsoille hiukan sitruunan mehua ja raasta päälle sitruunan kuorta ja parmesaania

Hernetahna

(Hernetahna on ihanaa leivänpäällä yhdessä parsan kanssa)

200 g pakasteherneitä

1 dl mintunlehtiä

oliiviöljyä

suolaa mustapippuria

Sulata herneet valuttamalla niille vettä hanasta. Sulavat hetkessä ja raikkaus säilyy.

Soseuta herneet ja minttu monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella ja lisää öljyä niin että saat sopivasti levitettävän massan. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla.

Kaura-banaaniletut

1 banaani

2 kananmunaa

2 munanvalkuaista

1,5 dl kaurahiutaleita

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

Kardemummaa

Kanelia

Laita kaikki tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi tai kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sileäksi. Paista lettupannulla voissa tai kookosneitsytöljyssä. Kääntäminen onnistuu parhaiten kahdella haarukalla, kun alapuoli on tummahko ja yläpuoli näyttää velä aivan lölleröltä taikinalta. 

Tarjole tuoreiden marjojen, turkkilaisen jogurtin ja vaahterasiirapin tai juoksevan hunajan kanssa.

Alkoholiton samppanjabooli

Halusin tehdä raikkaan ja kauniin juoman tietenkin ilman alkoholia ja valitsin kaupasta kaikkea punaista joka ei ole makeaa ja lisäksi kaksi mehevää greippiä. Lopputulos oli todella raikas ja ihana!

Kaikki juomat löytyivät meidän lähikaupasta.

1 pullo Törley 0,75L Alkoholiton Rosé kuohujuomaa

2 tölkkiä San Pellegrino Aranciata Rossa –virvoitusjuomaa

1 pullo Galvanina Pompelmo Rosso –virvoitusjuomaa

2 greipin mehu

sitrusviipaleita ja syötäviä kukkia

Kaada hyvin jäähdytetyt juomat ja greipeistä puristettu mehu kulhoon ja korstele sitrusviipaleilla ja syötävillä kukilla. En lisännyt jäitä, koska ne laimentavat juoman.

Ihania kevään- ja kesän juhlia kaikille!

Hanna

Kehonkuva(ni) ja kehorauha – hoin pääni sisällä että saan olla tällainen

Vääristynyt kehonkuva(ni) ja kehorauha – tärkeitä, vaikeita asioita. Puhu itsellesi kauniisti, rakasta itseäsi, nekin haasteita!

Sain viestin, jossa kaivattiin toimintaa tänne blogiin, pohdintoja elämästä ja ties mistä. Täällä on ollut hiljaista. Kun pää käy tuhatta ja sataa ei voi kirjoittaa oikein mistään. Ei voi kirjoittaa keskeneräisistä ajatuksistaan, koska ne ovat niin totaalisen kesken eikä itsekään tiedä mitä oikeastaan ajattelee mistäkin. Eikä voi oikein kirjoittaa mitään kevyttä ja kivaa horinaakaan, koska päässä ei vain yksinkertaisesti ole tilaa.

En muista mitä kaikkea olen kertonut täällä, enkä jaksa mennä katsomaan vanhoja tekstejä, mutta viimeinen vuosi ja vähän yli, oli henkisesti ja fyysysestikin raskas paketti. Omaan, aika tyypilliseen tapaani, menin täysillä ja silloin aina kyllä rytisee aika kovaa. Mistä siis on kysymys?

Menin terapiaan iloisena ja reippaana joskus vähän ennen toissa joulua. Tuntui että kaikki oli niin hyvin ja mallikkaasti, että oli sopiva hetki selvittää, kuka olen ja saada tolkku sekavaan kehonkuvaani.

Enpä tiennyt minkä Pandoran lippaan avasin. Ikävästi kaiken keskiöstä paljastui äitini. Se harmittaa erityisesti siksi, että meistä äideistä aina tuntuu johtuvan kaikki ja olen itsekin äiti.

Äiti

Moni on varmaan lukenut lehtijuttuja siitä, kuinka eriarvoisesti äitini kohteli tyttäriään. Jo se on itselleni aivan käsittämätön yhtälö, mutta siihen sisältyy sitten tietenkin paljon muutakin kuin se pinta, että ”miksi en kelpaa hänelle kuten tuo toinen”. Se tietenkin muokkaa minäkuvaa ja jotain pärjäämisen pakkoa. Ikuista kilpailua riittämättömyyden kanssa. Aina pitäisi olla paremmin ja tehdä enemmän, upeammin ja vaikka tekee, ei se kuitenkaan ole omasta mielestä tarpeeksi hienoa. Ei vaan koskaan ole hyvä ja kelpaa itselleen. Plus monta muuta sävyä ja asiaa, jotka juontavat juurensa siitä, ettei vaan ole kelvannut.

(Tämä on tietenkin dramaattista tajuta, mutta ei se nyt dramaattista ole. Se tajuamisen hetki on aika murskaava, mutta sitten se katoaa ja tilalle tulee kaikkea ihanaa ja uutta ja hyvää)

Kehonkuva(ni)

Kehonkuva on sitten se toinen juttu. Ja se on kyllä pilannut elämästäni ison palan hauskuutta. Se vähän vituttaa. Oman kehokuvan uudelleen ajatteleminen ei ole ihan helppo juttu.

Ensimmäinen askel oli oppia rakastamaan itseä. Koko ajatus oli mielestäni oksettava. (kuinka surullista!) En halunnut edes kuulla puhuttavan siitä. Terapeuttini kysyi, saattaisinko koettaa rakastaa ihan pientä vauva-Hannaa? Suostuin yrittämään. Kuka nyt ei rakastaisi pientä vauvaa? Se meni helposti ja rakastin vauva-Hannaa aina iltaisin, kun menin nukkumaan. Siitä se lähti ja nyt kykenen jo sanomaan (vaikka sanoessani seisonkin vähän kuin vastasyntyneen varsan jaloilla) että rakastan itseäni. (huh – sanottu!)

Olin oppinut, että lihavalla ihmisellä on hyvin epätodennäköinen oikeus olla olemassa.

Olin oppinut, että olen lihava (äiti laihdutti minua ekan kerran kun olin 10 v) ja että lihavia ovat henkilöt, joilla on vatsamakkara, oli se sitten nakin tai makkarapötkön kokoinen, lihava ihminen on huono ja oikeastaan lihavalla ihmisellä on hyvin epätodennäköinen oikeus olla olemassa.

Nämä määreet kohdistin itseeni (en muihin ihmisiin) ja elin ainaisessa paniikissa ja ikuisesti lihavana.

Kun äiti kuoli yli 90 vuotiaana hän vielä oli ehtinyt puristaa rintaliivien alapuolelle puristuvaa lähes kuusikymppisen minun kylkimakkaraani ja puistella päätään. Kun laskimme hänen tuhkansa Hietaniemen hautausmaalla maan poveen, päätin että nyt saa riittää tämä. En koskaan enää laihduta. Ikinä. Ja unohdan koko tämän asian.

No eihän se niin mene. Piti odottaa, että saan päähäni yhtäkkiä mennä terapiaan tutkimaan, kuka oikein olen. Pelkällä päätöksellä ei pärjää. Täytyy kysyä miksi ja löytää vastaus.

On tosi tärkeää kuinka puhuu itselleen

Käsitys omasta kehostani ja siitä mikä on ok, on ollut hirvittävän vaikeaa muuttaa. On hetkiä, jolloin hyväksyn itseni ja niitä jolloin nipistä silmäni kiinni ja huudan pääni sisällä, että rakastan itseäni ja saan olla, etten hokisi kuinka kamalan näköinen olen.

On tosi tärkeää kuinka itselleen puhuu. Tästä me kaikki saamme lukea jatkuvasti, mutta sen sisäistäminen ja asiantilan muuttaminen vaatii minulta jatkuvaa työtä. Kun on tottunut soimaamaan itseään aamusta iltaan, ei se muutu hetkessä. Pahinta on se, jos vielä moittii itseään ääneen. Kun omat korvat kuulevat nuo omat myrkylliset sanat tulos on vielä pahempi. Kun automaattini moittii minua nyt, korjaan heti pääni sisäistä puhetta myötätuntoisemmaksi ja rakastavammaksi.

Saanko syödä?

On myös vaikeaa opetella syömään ilolla, koska jokaiseen suupalaan ja ateriaan on sisältynyt huono omatunto siitä, että syön. Syönkö liikaa? Saako tätä ja tätä oikeastaan syödä ollenkaan? Olisiko pitänyt jättää syömättä ja kuitenkin söin! Miksi söin! Huomenna syön vähemmän enkä enää ikinä syö sokeria. (ai minä? Joka rakastan leipomista! Hahaha) ja koska tietenkin (onneksi) söin, oli huono omatunto ikuinen seuralainen. Mietin myös, katsoivat kaikki paheksuvasti mitä syön, jos söin muuta kuin porkkanaraastetta ja raejuustoa. (ketä kiinnostaa??)

Totaalikiellettyjen ruoka-aineiden lista oli tietysti myös olemassa. Niihin kuulivat viinerit, pasteijat, lihapiirakat, keksit, pasta, pehmeät juustot, croissantit, pizzat, risotto. Näitä söin vain erikoistapauksissa. Viinereitä, pasteijoita ja lihapiirakoita en ikinä.

Ihmettelin aina ihmisiä, jotka söivät noita asioita ja olivat hoikkia. Mietin, miten se voi olla mahdollista.

Uusi tilanne- kuinka selviän?

Vaapun edelleen varsin epätietoisena omasta kehostani ja vertaan itseäni jatkuvasti muihin. Yleensä hyvin nuoriin ja hyvin hoikkiin naisiin. Välillä oikaisen ryhtini ja sanon itselleni, että minulla on oikeus olla tällainen. Olen vaan tällainen ihminen ja saan ollakin.

Tulevaisuus kiinnostaa ja jännittää. Miten tässä uudessa ajattelussani pärjään niissä tilanteissa, joissa aiemmin on ollut hirvittävää. Olenko saamassa tasapainon tähän systeemiin?

Eilen oli jännittävä tilanne. Pidämme Siken kanssa yhdessä Instagramin live shopping illan Gauharilla kesäkuussa ja olimme eilen sovittamassa siellä vaatteita. Olemme aivan eri kokoiset ja eri muotiset ihmiset. Tarkkailin itseäni, kun sovittelimme vaatteita. Hoin pääni sisällä että olen ok. Saan olla tällainen. Jossain on joku joka on saman kokoinen ja haluaa nähdä miltä milät nämä vaatteet ehkä näyttäisvät hänen päällään.

Ihan pokkana sovittelin ja kaikki meni päälisin puolin ihan hyvin. Kukaan ei tiennyt mitä minä siinä elin.

Kehorauha

Kun kävelin Punavuoren katua autolleni, mietin miltä minusta tuntui. Ajattelin, että selvisin aika hyvin. Ja vakuutin itselleni, että saan olla. Eikä kehoni ja sen muoto kuulu kenellekään muulle kuin itselleni. En ollut varma alkaisinko itkeä ja jos niin miksi? Helpotuksesta vai siitä etten ole pienikokoinen.

Kehorauha – koetan saada sen istumaan omaan päähäni – oman kehorauhan. Välillä onnistun ja koko ajan se onnistuu paremmin. Toivoa on!

X Hanna

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse erikseen pyytää lupaa. Ja tavataanhan myös Instagramissa

Haapsalu-Saarenmaa-Tallinna

Kaupallinen yhteityö: Eckrö Line. Pieni kiertomatka Haapsalu – Saarenmaa – Tallinna oli silkkaa ihanuutta. Kuinka hyvältä maiseman vaihdos voikaan tuntua! Kun heräät hotellissa ei mielessä ole kaikki se mitä täytyy tänään tehdä, vaan koko olemus on rento ja valmis ottamaan vastaan kaiken kauniin mitä uusi päivä tuo mukanaan. Siitä voi ammentaa pitkään vielä sittenkin, kun ollaan taas kotona. Reissun teimme Eckerön m/s Finlandialla ja omalla autolla. Haapsaluun pääsee kyllä Tallinnasta myös bussilla, mutta ei junalla. Aikanaan sinne meni juna ja Haapsalun upea asemarakennus on vielä tallella, mutta raiteet ratakiskot eräs liikemies myi metalliromuksi v.1995. Vanha rautatie on nyt muutettu Läänemaan terveystieksi jalankulkijoille ja pyöräilijöille ja sitä riittää lähes 60 km.

Laivassa loma alkaa

Eckerö Line on ainoa Suomen lipun alla liikennöivä laivayhtiö Suomenlahdella Helsingistä Tallinnaan

Tallinnan matkailu on minusta lähimatkailua parhaimmillaan, myös lasten kanssa. Laivalla matkustaminen rauhoittaa ja matkan alku on leppoisa ja kiireetön. Eckerön m/s Finlandian keulassa ei ole turhaan kuvattuna nuottiviivasto, se kertoo siitä, että laiva on Suomen suurin keikkajärjestäjä ja laivalla on aina elävää musiikkia. Matka ei ole pitkä ja perillä välimatkat ovat lyhyitä. Virossa on jokaiselle jotakin edullisesti ja ekologisesti. Ja vaikka Viro on lähellä, se on kuitenkin aivan toisenlainen, kuin Suomi. Minä nautin jo pelkästään toisenlaisista taloista ja maisemista. Kaikki muu on loistavaa bonusta.

Lähdimme reissuun Eckerön M/S Finlandialla, joka lähtee mukavasti klo 9.00 Länsisatamasta. Auto oli mukana tietenkin, kuten se aina on. Laivaan on helppo viedä auto ja Virossa on helppoa ajaa. Ja jos ostaa viemisiä kotiin, ne kulkevat vaivatta mukana.

Aamiaisen voi nauttia laivan buffetissa, josta mitään ei puutu. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin ja samalla kun laiva lipuu keskellä kaunista merimaisemaa, vatsa täyttyy mukavasti. Toinen vaihtoehto on varata paikka m/s Finlandian Loungesta jossa on tarjolla hiukan suppeampi buffet aamiainen.

Loungen buffassa on rauhallista matkustaa ja nauttia aamiasta
Lounge herkkuja aamutuimaan

Rakastuin Haapsaluun

Perillä Tallinnassa emme menomatkalla pysähtyneet lainkaan, vaan suuntasimme suoraan kohti Haapsalua, jossa olen viimeksi ollut joskus kymmenen vuotta sitten Michael Monroen keikalla. Matkaa Tallinnasta sinne on sata kilometriä ja aikaa ajomatkaan menee puolitoista tuntia. Tie on hyvässä kunnossa eikä käännöksiä ole, sen jälkeen, kun satamasta on päässyt suunnistamaan Pärnu maanteelle.

Me ajoimme suoraan hotelliimme. Hestia Hotel Haapsalu Spa on meren rannalla silmää hivelevien maisemien edessä.

Hotelli Hestia on yhtäaikaa sekä järven että meren rannalla. Kapea kannas joka näkyy kuvassa erottaa järven merestä ja siellä kulkee tie. Vuokrasimme hotellista pyörät ja ajoimme järven ympäri. Se oli tosi kivaa ja kesällähän paikan on oltava aivan huippu!
Alkupalat – oi oi!
Pääruoaksi forellia – niin hyvää ja kaunista!
Kanasalaatti – rapeaa mehukasta ja kaunista

Tulimme perille lounasaikaan ja päätimme syödä heti hotellin omassa Blu Holm ravintolassa, joka oli aivan loistava päätös. Ruoka sekä palvelu olivat aivan huippuluokkaa ja siihen päälle bonuksena vielä merkillisen kiinnostava merimaisema, joka sai uteliaaksi. Vastarannalla autot näyttivät ajavan kaislikossa pitkin kapeaa kannasta. Pian oli päästävä tutkimaan enemmän!

Kävi kuitenkin niin, että kevään tiukka työtahti tuntui uupumuksena ja hotellin mukava ja kutsuva vuode houkutteli päiväunille ja niin nukahdimme toviksi. Ranskalaisen parvekkeemme ovi oli raollaan, tuuli heilutti hiljaa verhoa ja vesilintujen äänet tuudittivat meidät virkistävään uneen. Eikö se ole parasta lomalla – lepo!

20 minuuttia unta hyvässä sängyssä ja ihminen on kuin uudesti syntynyt

Unien jälkeen vuokrasimme hotellista polkupyörät ja lähdimme tutkimaan kaupunkia suuntana 1200-luvula rakennettu Piispanlinna. Koko linnan alue on upea ja missään tapauksessa Haapsalun reissua ei voi tehdä tutustumatta siihen sekä ulkoa että sisältä.

Linnoituksen piha-alueilla voi kulkea ja nauttia maisemista vapaasti. Linnan keskiaikaa käsittelevään upeaan museoon on pääsymaksu.

Entisen vallihaudan paikalla on nyt suuri ja monipuolinen lasten leikkipaikka jossa tenavat jaksavat nauttia varmasti väsyksiin asti. Nyt kun itselläni on lapsenlapsia, katson taas asioita myös sillä silmällä. Mielestäni tämä on lapsiperheiden paratiisi.

Näin aikaisin keväällä Haapsalu oli hiljainen, uinuva kaupunki, joka sopi minulle erinomaisesti. Mutta jo muutaman viikon päästä alkavat pikkukaupungin kadut vilkastua ja ravintoloiden ja kahviloiden pöydät siirtyvät ulos aurinkoon. Kaupunki alkaa elää vilkasta kesäelämää ja sen kaunis vehreys pääsee esille. Mutta vaikka meille ei sattunut aurinkoinen sää, se ei haitannut yhtään, kaupunkia oli kiinnostavaa tutkia ja polkupyörällä se kävi sukkelaan ja mukavasti. Kiersimme myös järven pyörällä ja päätin, että Haapsaluun on pakko palata kesällä, niin ihanat olivat maisemat ja koko tunnelma. Minä rakastuin Haapsaluun, sen kauniisiin puutaloihin, rantaa kiertävään kävelytiehen, joutseniin ja mereen. Haapsalu on kerta kaikkiaan suloinen aarre.

Pyörällä kaupungille ja kohti Piispanlinnaa
Linnan vallihaudan paikalle tehty leikkipuisto ei ole parhaimmillaan alkukevään ankeassa maisemassa, mutta tätä lapset rakastavat – se on selvä asia!

Hotelli Hestia Haapsalu on myös Spa ja niinpä me poljimme takaisin hotellille ja lähdimme kylpemään. Kylpylä saa ison plussan suunnittelusta, jossa kaikki altaat ja saunat ovat hiukan kuin omassa rauhassaan. Se hiljentää ääniä ja antaa rauhallisen, hiukan yksityisemmän tunnelman. Spassa oli myös ”hiljainen sauna”, jonka näköala oli valtavasta ikkunasta suoraan merelle. Tunnelma siellä oli erittäin meditatiivinen ja rauhoittava. Spassa on tarjolla myös erilaisia vartalohoitoja ajanvarauksella.

Terapiavalot vaihtuvat lämpimässä altaassa. Sen vieressä on allas, jonka vesi on 14 astetta. Näissä oli kivaa pulikoida vuoronperään.
Hiljaisen saunan seinässä on katajapaneelia, joka tuo sinne ihanaa tuoksua. Seinästä seinään ulottuva ikkuna ja siitä aukeava upea maisema ovat todella rauhoittavia.

Kohti Kuresaarta

Makoisien yöunien ja hyvän hotelliaamiaisen jälkeen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Suuntana oli Saarenmaa. Haapsalusta ajetaan ensin Virtsun satamaan, jonne on matkaa 50 km.

Virtsussa ajetaan lauttaan, joka seilaa 27 minuuttia Muhun saarelle Kuivastuun, josta johtaa upea maasilta Saarenmaalle. Varsinkin kesäaikaan lauttamatka kannattaa ostaa etukäteen täältä. ( Sama koskee tietenkin sitä, että tulee Tallinnasta suoraan Saarenmaalle. Matka-aika Tallinna-Virtsu kestää hiukan alle kaksi tuntia, mutta koskaan ei tiedä kuinka pian pääsee laivasta ulos. Jos ostaa lipun vaikka klo 14.05 lauttaan ja on aiemmin satamassa, pääsee aikaisempaan laivaan, jos siinä on tilaa) Satama on automatisoitu ja se tunnistaa auton rekisterinumeron ja lauttaan ajo on helppo juttu.

Kuivastusta on n. 80 km saaren ainoaan kaupunkiin Kuresaareen. Matka sinne on silkkaa silmäkarkkia. Taloja ei juurikaan näy, vaan ainoastaan luontoa ja peltomaisemaa, laiduntavia lehmiä ja lampaita ja kukkia, joita ei näy enää meidän maalaismaisemissamme.

Matkalla Kuresaareen ohitetaan Liivan kylä, jossa voi olla mukavaa pysähtyä. Tien oikealla puolella on muutama torikoju, kauppa ja sieltä saa maankuulua ja suussa sulavaa Muhunlimppua uunituoreena (kannattaa pysähtyä siis myös kotimatkalla ja ostaa useampi limppu kotiin viemisiksi)

Myös Kuresaaressa on Piispanlinna. Sen suojissa on Kuresaaren oopperapäivät kesäisin
Kuresaaren keskusta on viehättävä ja kesäisin täynnä elämää

Kuresaari on ihana. Siellä on kaikki modernit kaupat jotka ovat tietysti kivoja, mutta itseäni viehättää kaikki se mitä ei ole muualla. Pienen kaupungin keskustassa on useampia käsityöliikkeitä, joiden tarjonta on äärettömän laadukasta.

Oma suosikkiravintolamme Kuresaaressa on Castello, jossa muun ohella on myös kaupungin parhaat, superhyvät pizzat. Muita suosikkeja ovat Kuursaalissa Ku-kuu ja hotellien Rose Spa ja Go Span ravintolat. Kahvilla haluan aina käydä Vanalinna Kohvikissa. Heillä on Eestin suurin valikoima leivonnaisia ja se on siis leipomon kahvila. Rakastan maistella heidän leivonnaisiaan, jotka ovat omanlaisiaan ja siksi niistä saa uusia elämyksiä. Tällä kertaa söin ”kihlasormuksen” pienen kranssin, joka oli viedä kielen mennessään, enkä saanut millään selvää mistä taikinasta se oli tehty. Palan halusta leipoa sellaisia itse.

Kuresaareen on tullut myös uusi kahvila Böns, josta on hyvää vauhtia tulossa oma ykköspaikkani. Heidän porkkanakakkunsa reseptin haluaisin ryöstää!

Ku-Kuu on valoisa kaunis ravintola jossa on hyvä ruoka ja upeat näkymät Piispanlinnaan

Olen kirjoittanut monta juttua Saarenmaasta, sen ravintoloista, ostoksista ja nähtävyyksistä. löydät ne kaikki täältä ne ovat kaikki edelleen ajankohtaisia.

Me vietimme Saarenmaalla pääsiäisen ja nautimme mökkielämästä, kävin Spassa ja hieronnassa ja ihanalla hiekkarannalla ihailemassa merta.

Kun oli aika lähteä takaisin, päätimme kuitenkin jäädä vielä yhdeksi yöksi Tallinnaan.

Tallinnassa nauttimassa elämästä

On kyllä onni, että upea Tallinna on vain parin tunnin matkan päässä Helsingistä. Niin kaunis kaupunki, joka on täynnä inspiraation lähteitä, nähtävää ja koettavaa. Ja laivamatka M/S Finlandialla sinne on jo osa mukavaa lomaa, josta nautinto alkaa.

(Muuten m/s Finlandia seilaa kesällä kaksi kertaa Hankoon – voin uskoa, että sellainen laivamatka olisi ihanaa kokea. Risteilyajankohdat ovat lauantaisin 11.6 ja 27.8. Perillä Hangossa on aikaa kolme tuntia ja laivalla voi nauttia mm. maistuvasta saaristo menusta. Katso lisää täältä)

Palacen aula ottaa vastaan kauniisti

Keväinen Tallinna näytti meille parhaat puolensa. Upea Palace Hotelli sijaitsee Vapauden aukion reunalla ja sieltä on kepeä kävelymatka vanhaan kaupunkiin ja ylös Toompean mäelle. Veimme ensin laukut hotellihuoneeseen ja lähdimme syömään.

Hotellihuoneen taulu on osa Konrad Mägin maalauksesta.
Huoneessa oli suuri ikkuna josta oli kauniit näkymät Vapauden aukiolle ja Toompeanmäelle. Pidän suurista ikkunoista ja avarista näkymistä ja siitä että ikkunan voi peittää kunnolla pimennysverhoilla, kuten täällä voi.

Mieli teki thairuokaa ja kävelimme hotellilta viiden minuutin matkan ravintola Nok Nokiin. Loistava valinta. Ruoka oli sekä herkullista että kaunista ja palvelu jälleen ensiluokkaista.

Tiikerirapuja ja kanaa
Friteerattua jäätelöä

Hotellin Spa kutsui meitä nauttimaan elämästä. Ja kuinka ollakaan siellä ei ollut ketään muita meidän lisäksemme. Spa-osasto on ainoastaan hotellin vieraiden käytössä ja arki-iltana hotellissa on enimmäkseen liikematkustajia, joita vesissä ja saunoissa oleskelu ei niin kiinnosta. Mutta me todella nautimme täysin siemauksin! Vesi on niin ihanan rentouttava elementti, varsinkin jos on kävellyt koko päivän kaupungilla tai istunut pitkän matkan autossa se hellii kehoa. Span pitkä aukioloaika aamu seitsemästä ilta kymmeneen ilahdutti myös.

La dolce vita – ihana elämä!

Palace Hotelli kuuluu Radisson Individuals –ketjuun. Siihen kuuluakseen hotellin tulee olla pienehkö (huoneita on kaikkiaan 79) ja persoonallinen. Palace on Tallinnan vanhin hotelli. Sen rakennusvuosi on 1937 ja se on toiminut hotellina kaikki vuodet eli se on rakennettu hotelliksi, sillä on merkitystä, sisätilat eivät ole sokkeloiset vaan kaikki on selkeää ja miellyttävää. Viimeisin remontti on vuodelta 2014 ja yllätyin täysin, kun kuulin sen, koska huoneet näyttävät siltä kuin remontti olisi tehty eilen. Se kertoo siitä, että paikasta pidetään äärettömän hyvää huolta.

Hotellin aamiainen oli runsas ja loistava. Perinteisten leikkeleiden ja lämpimien ruokien lisäksi valikoimassa on virolaisia erikoisuuksia sekä esimerkiksi chiavanukasta ja smoothieita. Kahvikone on parasta laatua ja kahvi sen mukaista. Teen juojia hemmotellaan lähes kymmenellä eri irtoteelaadulla.

Ah – kuinka rakastankaan aamiaisia joissa on paljon hedelmiä

Aamiaisen jälkeen kiipesimme Toompeanmäelle ja seikkailimme pitkästä aikaa aina kauniissa ja niin idyllisessä vanhassa kaupungissa ja sieltä kiersimme Rottermannin alueelle ja pian olikin lounasaika. Jälleen teki mieli thairuokaa. Otimme auton ja ajoimme vähän syrjemmälle, koska olin kuullut pienestä autenttisesta thaipaikasta Very Thai. Se olikin oikea löytö! Ruoka oli loistavaa ja miljöö hauska.

Ravintolan sisustus on niin iloinen ja hauska että se tarttuu
Ruoka oli todella autenttista thairuokaa

Laivalla kotiin

Reissu päättyy leppoisaan kotimatkaa m/s Finlandian Loungessa, mutta kävimme syömässä illallisen laivan Buffet ravintolassa. Juttelimme matkasta ja suunnittelimme samalla seuraavaa. Ja sitten – olihan mun mentävä ostamaan sieltä POPUP-kaupasta se vihreä mekko, jota ihailin jo edellisellä matkalla. Mutta kun kerran löytää hyvän, niin ostin kaksi – toinen on oranssi.

Vappu- ja kevätjuhlajuomat laivalta!
Karkit ja suklaat. Tykkään tosi paljon Kalev-suklaasta ja nää uudet pakkaukset on tosi kauniit!
Teen pieniä annoksia buffeessa ja nautin!
Juustojahan mä en voi vastustaa ja niitä on aina tarjolla laivalla

Olipa ihana reissu. Muista että blogissani on paljon kirjoituksia ja tietoa ja vinkkejä Viron matkoista. Voit hakea niitä täältä.

Sinulle on myös tarjolla alennuskoodi.

Etu: 10-20 % alennus risteily- ja reittimatkoista m/s Finlandialla!

Tuotekoodilla HANNA saa risteily- ja reittimatkoista 20 % alea, kun matka tapahtuu ennen 3.7.2022 tai 15.8.2022-28.2.2023 välillä. Samalla koodilla saa risteily- ja reittimatkoista 10 % alea, kun matka tapahtuu 4.7.-14.8.2022 välillä.

Koodi voimassa: 28.2.2023 saakka

Varaukset: @eckeroline.fi

Keväiset mokkapalat – kuin poutapilvet

Kaupallinen yhteistyö Lejoksen kanssa oli ilo tehdä, koska pääsin tuunaamaan mokkapaloja uudelle tasolle. Nämä mokkapalat rakentuvat kahdesta kerroksesta, mehevästä suklaisesta pohjasta ja suloisesta marengista, jotka paistetaan yhtä aikaa ja loppusilauksena pinnalle pursotetaan sitruunatahnaa eli lemon curdia, joka valmistuu mikrossa muutamassa minuutissa. Nämä mokkapalat on helppo leipoa ja lopputulos on varma hitti.

Söin monta palaa….!
Borgesin mieto oliiviöljy on loistava tuote leivonnassa, terveellinen rasva joka tuo mehevyyttä leivonnaisiin, mutta ei anna tarpeetonta makua. Hungry Cheff 00 pizzajauhoilla mä leivon myös kakut ja muut herkut. Se on myös kätevän pieni pakkaus sellaiselle, joka ei leivo paljon. Van Houten kaakao on takuuvarma kaakao leivonnassa.

Mokkapalat marengilla

Pohja

4 kanamunaa

3 dl sokeria

2 dl Borges Extra Mild oliiviöljyä

250 g maitorahkaa

1,5 dl Van Houten kaakaojauhoja

4 dl Hungry Chef Pizza 00-vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinsoodaa

½ tl suolaa

Marenki

Marenkihuntu on kuin pikku vuoristo!

6 kananmunan valkuaista

3 dl (erikoishienoa)sokeria

2 tl Maizenaa

Lemon curd -sitruunatahna

Suklaan, merengin ja sitruunan liitto on täydellinen!

6 keltuaista

2 dl sokeria

1 dl vastapuristettua sitruunan mehua

200g voita

Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Vatkaa kanamunat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää seoksen joukkoon öljy ja maitorahka koko ajan vatkaten.

Sekoita kuivat aineet yhteen erikseen. Siivilöi kaakao vehnäjauhojen joukkoon ja sekoita vielä joukkoon vaniljasokeri sekä leivinsooda. Sekoita hyvin ja lisää jauhoseosta vähin erin muna-sokeri vaahtoon. Sekoita taikinaa vain sen verran että saat taikinasta tasaisen.

Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi pelille leivinpaperin päälle.

Tee marenki.

On tärkeää, että vatkauskulho ja vispilä ovat täysin rasvattomat ja aivan kuivat. Jos käytät samaa kulhoa ja vispilää, kun kakkutaikinan valmistuksessa, tiskaa ja kuivaa ne huolellisesti.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan tarkasti. Yhtään pisaraa keltuaista ei saa joutua valkuaisten joukkoon. Kannattaa erotella ne yksi kerrallaan erilliseen astiaan ja kaataa puhtaat valkuaiset yksi kerrallaan vatkauskulhoon. Säästä keltuaiset lemon curdin valmistukseen. 

Vatkaa valkuaisia voimakkaasti, kunnes saat paksun valkoisen vaahdon. Lisää sitten sokeria koko ajan vatkaten korkeintaan desilitra kerrallaan. Sekoita viimeiseen erään 2 tl Maizenaa ja vatkaa vielä, kunnes vaahto on paksua ja satiininkiitävää ja siitä muodostuu teräviä huippuja jotka pysyvät napakasti pystyssä.

Laita marenkivaahto pursotinpussiin, leikkaa pussiin reikä ja pursota kakun pinta marengilla.

Paista kakkua uunin keskellä 170 asteessa 25 minuuttia. Jos kokeilet kypsyyttä tikulla se jää kosteaksi marengin takia. Jos paistat mokkapaloja liikaa, niistä tulee kuivia.

Kun mokkapalat paistuvat, tee lemon curd sitruunatahna. Se onnistuu helposti mikrossa.

Vispaa sokeri, keltuaiset sekä sitruunanmehu hyvin yhteen mikronkestävässä kulhossa.

Kuumenna seosta mikrossa täysteholla 3-5 minuuttia. Sekoita aina 30 sekunnin välein, kunnes tahna sakenee.

Lisää kuumaan seokseen kylmä voi kuutioina. Sekoita kunnes voi on kokonaan sulanut ja seos on tasaista. Jäähdytä ja valmista tuli!

(Jos keltuaisten joukkoon on mennyt valkuaista se ei haittaa, mutta jos tahnassa on kypsän valkuaisen kappaleita, niin siivilöi tahna lankasiivilällä. Valkuaishippuset eivät ole makuhaitta, mutta tasainen tahna on kauniimpi)

Anna mokkapalojen jäähtyä pellillä ja mausta valmiit mokkapalat pursottamalla pinnalle sitruunatahnaa. Keväiset mokkapalat säilyvät huoneenlämmössä ainakin seuraavaan päivään herkullisina.

Herkkukevättä sulle ja siis – näitä mokkapaloja voi leipoa tietysti ympäri vuoden – nyt vaan sattuu olemaan kevät ja kevätfiilis!
Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen!

Hanna

Parhaat vinkit kotoisaan leipäbaariin

Kaupallinen yhteistyö @HK

Yhdessäolo ja kaikenlainen yhdessä tekeminen on ollut aika vähäistä pitkään. Kohtaamiset ovat olleet pikaisia ja kaikenlainen juhlinta on ollut vain mielen taka-alalla poutapilven lailla leijuva muisto jostain kaukaa. Siksi olikin niin ihanaa, kun siskoni Ritu ja tämän puoliso tulivat meille pakoon remonttiaan. Rakensimme herkkupöydän ja tässä on parhaat vinkit kotoisaan leipäbaariin.

He olivat istuneet kotona yhdessä huoneessa jo viikon verran lievää maalin tuoksua haistellen keskellä koko kodin irtaimistoa. Se on pinottu huojuviin muovilla päällystettyihin torneihin keittiöön, ainoaan huoneeseen jota ei remontoida. Ymmärsivät sitten kertoa kasvavasta ahdistuksestaan ja kysyä sopisiko tulla kylään. Tottakai sopii! Rakastan kylästelyjä!

Ajatukseni oli tehdä päivällinen valmiiksi, kun he tulevat, mutta päätimmekin tehdä yhdessä leipäbaarin. Meille oli nimittäin tulossa käymään myös tyttären perhe sekä toinen tytär ja tämän koira käymään samana päivänä. Kaikki saapuivat omien aikataulujensa mukaan. Hannan ja Jarin majatalo oli siis auki ja olin hyvin hyvin onnellinen siitä.

Parhaat vinkit leipäbaariin.

Ritu ja Tapsu tulivat ensimmäisinä ja niin aloimme valmistella pöytään voileipäbaaria, josta kukin voisi tehdä itselleen herkkuleipiä makunsa mukaan. (Paitsi ruskea labradorinnoutaja, jonka ruokahalu ja –himo on kyllä loputon.)

Päätin tarjoilla herkullisten HK Helsingin Kauppiaiden Leipäbaarileikkeleiden  lisukkeiksi marinoituja kasviksia, siemenlevitettä, chilimajoneesia, uppomunia, murskattua perunasalaattia, avocadoa ja auringonkukanversoja sekä erilaisia tummia ja vaaleita leipälaatuja. Juomaksi omenatuoremehua, mineraalivettä ja alkoholitonta olutta. Kukin saisi tehdä siis ateriansa itse, omien toiveidensa mukaan.

Voileipä on ihana ja helppo ruoka ja sen variaatiot ovat loputtomat. Runsaasti rasvaa sisältävät vaihtoehdot ovat herkullisia, mutta vältän niitä. Siksi Leipäbaarileikkeleet ovat minusta ihania – niissä ei ole runsaasti rasvaa ja ne maistuvat raikkailta ja hyviltä.

Koska haluan pysyä kohtuullisissa mitoissa ja syödä hyvin, jätän leiviltäni pois sinänsä herkulliset juustot, valkokastikkeen ja hollandaisekastikkeen, vaikka ne ovat verrattomia herkkuja. En myöskään paista leipiäni pannulla. Hiukan tulista majoneesia lisään mielelläni ja levitteen maustan paahdetuilla siemenillä.

Parhaat vinkit leipäbaariin.
Leikkeleet on niin kauniisti pakkauksissaan, ettei niitä minun mielestäni tarvitse ryhtyä sen kummennin rullailemaan.
Parhaat vinkit leipäbaariin.
Asettelin tarjoilut erilliselle pöydälle, joska kaikki voisivat noutaa harkkuja omaan tahtiin ja rakentaa oman herkkuleipänsä. Engalnniksi tälalista kutsutaan nimellä grazing table – eli suoraan käännettynä puhutaan laiduntamisesta. Keräilypöytä? Eihän tämä ihan tavallinen buffet ole, koska melkein kaikki tarjottavat ovat suoraan pöydällä.

Syön mielelläni leivän, jonka päälliset ovat tosiaan leivän päällä, eivätkä kahden leivän välissä koska silloin päällisten ja leivän suhde on minusta ihanteellinen. (Poikkeuksiakin kyllä on!) Joten minun leipäbaarini koostuu herkullisten leikkeleiden lisäksi kasviksista, joille olen antanut vähän luonnetta ja Ritun ovelasti keittämistä uppomunista. (Ritulla oli ihan pettämätön konsti! Hän rikkoo kananmunan tuorekalmulla vuorattuun kuppiin, kierittää kelmuun kiinni ja keittää munan kelmussa. Näet videon siitä mun Instan kohokohdissa)

Parhaat vinkit leipäbaariin.
Osa meni suoraan suuhun aika nopeasti…. Niin hyvät tuoksut ja kova nälkä!

Aloitin keittämällä perunoita pottusalaattia varten. (Tiesitkö muuten, että muutaman perunan 4-5 kpl saa nopeasti kypsäksi mikrossa? Pistele vain muutama reikä pestyjen tasakokoisten perunoiden kuoreen, laita pari ruokalusikallista vettä kannelliseen mikronkestävään kulhoon ja potut sinne. Kypsennä täydellä teholla 4-5 minuuttia ja keitetyt potut ovat valmiit.)

Tein perunasalaatin, joka maistuu ihanalta kaikkien herkullisten kokolihaleikkeleiden kanssa, mutta eritystä herkkua se on paahtopaistin ja pastramin kanssa.

Lusikoin kastikkeen vielä lämpimien kuorineen keitettyjen, murskattujen perunoiden joukkoon. Se sopii ihanasti kaikkien leipäbaarin leikkeleiden kanssa.

Ritu teki paprikasalaattia suippopaprikoista, jotka paahdoimme ensin uunissa, jotta kuoren saa pois. (Se muuten lähtee suippopaprikoista sata kertaa helpommin irti kuin tavallisista)

Marinoimme ihania napakoita osterivinokkaita ja kuningasosterivinokkaita. (Herkkusienet olisivat käyneet yhtä hyvin, mutta kuningasosterivinokkaat ovat niin kauniita!) Tein fenkoliappelsiinisalaattia mandoliinilla. Ritu teki uppomunat tiputtamalla kanamunan kuorestaan tuorekelmulla vuorattuun kuppiin ja kiertämällä kelmun kiinni. Sitten vaan muna kelmuineen poreilevaan veteen n. neljäksi minuutiksi ja siinä se oli – loistava uppomuna ja niitä voi tehdä neljä tai vaikka kuusi kerrallaan. Tapsu leikkasi sieniä ja tarkisti reseptejä ja makuja. Jari otti kuvia ja siivosi sotkut. Ja koko ajan oli sellainen ihana tekemisen meininki ja hyvät läpät. Nautin joka solullani.

Ruoka oli niin hyvää, että istuimme pöydässä pitkään ja haimme aina lisää herkkuja. (Välillä leipä unohtui kokonaan ja käärimme herkkuja leikkeiden sisään rullaksi…) Kun tyttäret saapuivat joukkoineen, herkkuja riitti heillekin ja tunnelma oli mukavan meluisa ja lämmin.

Päivä oli kaikkineen leppoisa ja herkullinen ja kuinka ihanaa olikaan tehdä ruokaa yhdessä! Kuin pienet talkoot. Aiomme ilman muuta tehdä saman uudelleen, mutta mietin, että olisi kivaa lähteä retkelle (eli piknikille – vai picnicille?) ja aloittaa retki leipäbaaritalkoilla, jossa jokainen voisi kasata omat eväänsä ensin itse. Sitten vain pakkaus ja matkaan, vaikka patikoimaan Nuuksioon. Tai siis, eihän sitä ole pakko kauemmaksi mennä kuin oman pihan nurmelle tai parvekkeelle…!

Leipäbaari Broilerin Paahtofileetä, avocadoa, uppomuna, suolaa, mustapippuria ja auringonkukanversoja.Alla chilimajoneesilla voideltu saaristolaisleipä.
3-4 viipaletta Leipäbaari Porsaanfileetä, appelsiini-fenkolisalaattia, ohuenohuita luomuveriappelsiinin viipaleita ja auringonkukanversoja. Alla paahdettu, siemenlevitteellä voideltu viipale vaaleaa hapanjuurileipää.
3-4 viipaletta viipaletta Leipäbaari Gourmet Pastramia, perunasalaattia ja marinoituja sieniä. Alla siemenlevitteellä voideltua saaristolaisleipää.

Pottusalaatti murskatuista perunoista

Ihanaa erityisesti Leipäbaari Paahtopaistin ja Leipäbaari Pastramin kanssa

Kuumia kuorineen keitettyjä, hyvin pestyjä perunoita

Kapriksia

Ruohosipulia

Kastike

1 tl dijoninsinappia

1 1/2 rkl viinietikkaa

1 dl öljyä

1 rkl hunajaa

suolaa, mustapippuria

Kun perunat on kypsät survo ne perunanuijalla tai vaikka juomalasin pohjalla murskaksi laakeassa vadissa.

Lusikoi vielä kuumien perunoiden päälle kastike ja viimeistele kapriksilla ja hienonnetulla ruohosipulilla.

Marinoidut sienet

1 rasia herkkusieniä, osterivinokkaita ja/tai kuningasosterivinokkaita

Marinadi

1 dl neitsytoliiviöljyä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 dl hienonnettua persiljaa

suolaa ja mustapippuria Puhdista sienet ja viipaloi kauniiksi viipaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada marinadi sienille. Anna maustua tunti jääkaapissa.

Paprikasalaatti

4 suippopaprikaa

1 valkosipulinkynsi ohuina viipaleina

3 rkl rypsi- tai oliiviöljyä

2 rkl omenaviinietikkaa

sormisuolaa mustapippuria

Puolita paprikat ja poista siemenet. Levitä paprikat uunipellille kuoret ylöspäin. Voit litistää niitä niin, ettei ole isoja huippuja, jotka kärähtävät helposti. Paahda paprikoita 200 asteessa grillivastusten alla, kunnes kuoret ovat mustuneet. Voit repiä kuoret irti heti veitsen avulla, ne lähtevät helposti irti.

Laita paprikat kulhoon ja valuta yhteen sekoitetut kastikeainekset joukkoon. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia.

Siemenlevite leiville

400 g Huoneenlämpöistä voita tai muuta levitettä

1 dl salaattisiemensekoitusta

Kaada siemenet puhtaalle kuivalla pannulle ja paahda niitä keskilämmöllä vähän väliä pannua ravistellen, kunnes siemenet alkavat saada väriä.

Anna siementen jäähtyä ja hienonna sitten terävällä veitsellä. Sekoita huoneen lämpöiseen rasvaan ja laita jääkaappiin kovettumaan.

Fenkolia ja appelsiinia

1 iso fenkoli

½ dl vastapuristettua appelsiininmehua

1 dl oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

Leikkaa fenkoli paperinohuiksi siivuiksi joko terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Sekoita kastikeainekset yhteen ja hukuta fenkolisilppu kastikkeeseen ja anna sen marinoitua vähintään 15 minuuttia.

❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Se oli ihana hetki rakkaiden tyyppien kanssa herkkupöydän äärellä. Blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen lupaa. Ihania hetkiä sulle ja sun läheisille myös.

Rakkaudella – Hanna

Laskiaspullat – ei vaan laskiaiskakut kuin unelmat!

Laskiaspullat – ei vaan laskiaiskakut – unelman kevyet vaihtoehdot laskiaispullille. Ehkä jopa vähän hienostelevat pikku hattaraiset. Nämä maistuvat laskiaispullilta mutta koostumus on keveä.

Olen tehnyt laskiaspullia myö ihan pullataikinasta (ja parhaasta pullataikinasta olenkin!) Kuorrutin ne suklaalla. näet sen reseptin täältä.

Laskiaspulla.

Innostuin leipomaan nämä mun uudella vuoalla, jossa saa paistettua kahdeksan pientä, yhden hengen kakkua. Kun ohjeen tuplaa, syntyy kakku normaalissa rengasvuoassa. Ja senkin voi täyttää ihanalla kermavaahdolla ja hillolla tai mantelimassalla.

Yksi tämän kakun taikatempuista on kardemumman jauhaminen. Eli ihan sama kuinka karkeaa tai hienoa kardemummaa käytät (kunhan se on tuoretta, eikä jostain viime vuosituhannelta!) hiero sitä huhmaressa kunnolla. Silloin maku on parasta. Jos sinulle ei ole huhmaretta, hiero vaikka lusikalla leikkuulautaa vasten.

Ja sitten ohjeeseen, joka on helppo

Pienet kakut

150 g pehmeää, huoneenlämpöistä voita

2 dl hienoa sokeria – käytän leivonnassa aina erikoishienoa sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3 tl kardemummaa

1 dl maitoa

Täytteeseen vispikermaa ja hilloa tai mentelimassaa

Iso kakku

300 g voita   

4 dl hienoa sokeria – käytän leivonnassa aina erikoishienoa sokeria                    

4 kananmunaa                  

6 dl jauhoja  

3 tl leivinjauhetta

5 tl kardemummaa

2 dl maitoa

Tee näin:

Anna kaikkien aineksien lämmetä huoneen lämpöön, ennen kuin aloitat leipomisen.

Uuni 175° Paista pikkukakkuja 12-15 min ja isoa kakkua 50-60 min uunista riippuen.

Voitele ja jauhota kakkuvuoat/kakkuvoka

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat joukkoon yksitellen hyvin vatkaten.

Hierrä huhmaressa kardemumma aivan hienoksi ja nauti sen tuoksusta.

Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma ja lisää jauhoseos ja maito vuoron perään taikinaan varovasti sekoitellen.

Laita taikina purostinpussiin ja pursota taikina voideltuihin ja jauhotettuihin vuokiin. Jätä 1/3 nousuvaraa vuokaa. Paista uunin kesiosassa n. 12-15 minuuttia (ison kakun paistoaika on n. 50-60 min.

Anna kakkujen olla vuoissa 10 minuuttia ja kumoa ne sitten ritilälle jäähtymään.

Halkaise täysin jäähtyneet kakut ja täytä ne joko kermalla notkistetulla mantelimassalla ja vattuhillolla ja pursota päälle vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa ja nauti heti!

Blogia saa miellään jakaa – ei tarvitse erikseen pyytää lupaa! Maukasta laskiaista!

Hanna

Laskiaspullat.

Tommaattinen makaronilaatikko – helppo ihana arkiruoka

Tommaattinen makaronilaatikko on helppo ihana arkiruokaRyhdyin makaronilaatikon valmistamiseen ja päätin tehdä siitä tomaattisen, kun normaalisti käytän makaronilaatikkooni kermaa ja se on muutenkin hiukan erilainen, koska siinä on myös herkkusieniä ja porkkanatikkuja.

Tykkään kypsentää kaiken erikseen. Paistan ja maustan jauhelihan erikseen ja teen kastikkeen erikseen. Silloin lopputulos on mielestäni paras. Lisäsin laatikkoon myös ketsuppia pursottamalla sitä Heinzin muovipullosta rennolla ranteella laatikon pinnalle tiheän viivaston, pieni ketsupin tuoma makeus ja etikka toimii oikein hyvin.

En pidä kuivatuista yrteistä enkä ole basilikan ystävä, mutta jos sinä olet ja haluat lisätä vuokaan basilikaa, laita kastikkeen sekaan pestoa mieluummin kuin kuivattua basilikaa. Turettakaan ei kannata laittaa, sen maku häviää ellei sitä lisää ruokaan vasta pöydässä.

Tomaattinen makaronilaatikko

n. 450g vaaleaa makaronia tai Barilla penne rigate pastaa

500 g vähärasvaista jauhelihaa

2 prk tomaattimurskaa (Mutti)

150 g emmental juustoraastetta

3-4 isoa tomaattia

n.4 rkl ketsuppia

3 iso valkosipulinkynttä

1 punainen tuore chilipalko

mustapippuria myllystä

suolaa

oliiviöljyä

Keitä makaronit al dente –kypsiksi hyvin suolalla maustetussa vedessä. Valuta.

Laita kattilan pohjalle 2 rkl öljyä ja 2 prk tomaattimurskaa. Kuumenna ja mausta mustapippurilla ja suoalla ja raasta joukkoon yksi valkosipulinkynsi. Anna porista miedolla lämmöllä sillä aikaa, kun pasta kiehuu ja paistat jauhelihan. Tarkista maku.

Kuumenna paistinpannussa pari ruokalusikallista öljyä ja lisää chili sekä 2 valkosipulinkynttä viipaloituina. Pyörittele mausteita kuumassa öljyssä minuutin verran ja poista sitten mausteet öljystä ja lisää jauheliha. Ruskista jauheliha ja mausta se suolalla ja mustapippurilla. Tarkista maku.

Pyyhi uunivuoan pinta öljyllä ja kaada puolet makaroneista ja tomaattikastikkeesta vuokaan. Sekoita. Lisää sitten paistettu jauheliha ja sen päälle puolet juustoraasteesta. Lisää sitten loput makaronit ja kaada loppu tomaattikastike makaronien päälle.  Älä sekoita. Pursota viiruina päälle ketsuppia ja peitä sitten pinta tomaattiviipaleilla. Mausta mustapippurilla ja ripoottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min. kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Syö ja nauti elämästä! Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse erikseen kysyä lupaa!

Hanna

Upea Dutch Baby – hollantilainen pannukakku ja viiden minuutin lemon curd

Upea Dutch Baby on hollantilainen pannukakku, joka paistetaan valurautapannussa uunissa. Sen reunat nousevat ylös ja kun sen ottaa uunista sen muoto voi olla aika hurja. Hurjuus kuitenkin laskee keskeltä ja siihen keskelle on ihanaa levittää sitruunatahnaa ja mustikoita. Tää on se hiukan parempi viikonlopun aamiainen!

Ja jos sulla ei ole valurautaista paistinpannua, mutta on esimerkiksi Iittalan 24h syvä lautanen Dutch baby onnistuu myös siinä. Toki taikinan määrä täytyy jakaa kahteen kulhoon.

Upea Dutch Baby pannukakku.

Lemon curdin eli sitruunatahnan valmistus mikrossa on hullun helppoa ja lopputulos on erittäin herkullinen. Tahna maistuu ihanalta ja on kauniin väristä.

Tässä lemon curdin ohje:

Lemon curd mikrossa

2 dl sokeria

1 dl sitruunan mehua

2 keltuaista

3 kokonaista kananmunaa

2 sitruunan raastettu kuori

100 g kylmää voita kuutioina

Vispaa sokeri, kananmunat ja keltuaiset sekä sitruunanmehu hyvin yhteen mikron kestävässä kulhossa. On tärkeää, että valkuaiset sekoittuvat hyvin, koska muuten tahnaan jää kypsän valkuaisen kappaleita. (Jos niin kuitenkin käy, selviät niistä siivilöimällä seoksen ennen kuin lisäät joukkoon voin ja sitruunankuoriraasteen.)

Kuumenna seosta mikrossa täysteholla 4-5 minuuttia. Sekoita aina 30 sekunnin välein, kunnes tahna sakenee.

Lisää kuumaan seokseen kylmä voi kuutioina. Sekoita kunnes voi on kokonaan sulanut ja seos on tasaista. Lisää viimeiseksi sitruunakuoriraaste. Jäähdytä ja valmista tuli!

Dutch Baby

24 cm halkasijaltaan oleva valurautainen paistinpannu, jonka voi laittaa uuniin. (Ei siis esim. puista kahvaa)

2 rkl voita

3 kananmunaa (huoneen lämpöistä)

1 dl lämmintä (täysrasvaista)maitoa

1 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

¼ tl suolaa

Tarjoiluun lemon curdia ja mustikoita

Kuumenna uuni 220 asteeseen.

Sekoita kaikki ainekset yhteen pannaritaikinaksi.

Laita valurautaiseen paistinpannuun 2 rkl voita ja työnnä pannu kuumaan uuniin siksi hetkeksi, että voi sulaa.

Ota pannu uunista ja kaada siihen pannukakkutaikina.

Paista pannaria uunissa n. 10-15 minuuttia uunista riippuen. (Olen huomannut, että mun uuni on aika täpäkkä – mulle riitti 10 min)

Ota pannu uunista ja anna pannarin laskeutua ja jäähtyä hiukan. Lisää pinnalle kerros lemon curdia ja kourallinen pensasmustikoita. Niin hyvää!

Blogia saa mielellään jakaa, siihen ei tarvitse kysyä erikseen lupaa

Toivotan sulle herkkuhetkiä ruokapöytään – Hanna

Mehevä appelsiinikakku – vastustamattoman ihanaa!

Mehevä appelsiinikakku on helppo leipoa ja sen kruunu on glaze – appelsiinikuorrutus.

Sain joululahjaksi ihanan kakkuvuoan, jossa voi paistaa kerralla kuusi pientä todella kaunista kakkua. Tutkailin mitä aineksia kaapeista löytyy ja niin syntyi kuusi pientä herkullista appelsiinikakkua. Kokeilin paistaa samasta taikinasta myös ns normaalikokoisen kahvikakun ja täydellinen tuli!

Mehevä appelsiinikakku.
Mehevä appelsiinikakku.
Tämä kakku on paistettu isossa vuoassa

Taikinaan tulee sekä appelsiinimehua että raastettua appelsiinin kuorta. Kun kakut olivat vielä lämpimiä, valelin niille ihanaa appelsiinikuorrutetta, joka ensin imeytyi kakkuun ja lopuksi kiillotti pintaan ihanan, voimakkaan appelsiininmakuisen kuorrutteen – todella superherkullista!

Mehevä appelsiinikakku.

Nämä pienet vuoat vetävät vähän vähemmän kuin normaalikokoinen kahvikakkuvuoka, joten taikinaa jäi yli. Paistoin jäljelle jääneen taikinan pahvisissa muffinivuoissa. Toinen vaihtoehto on paistaa ensin kuusi pikkukakkua, antaa niiden jäähtyä 10 minuuttia, pestä ja jauhottaa vuoka uudelleen ja paistaa sitten neljä kakkua lisää. Ja kolmas vaihtoehto on heittää ylimääräinen taikina pois. Näppärää on tietenkin pienentää taikinaa niin, että sitä on juuri sopiva määrä, mutta se voi useissa tapauksissa olla haastavaa.

Halusin kokeilla myös, toimiiko taikina isossa – tai paremminkin normaalissa kakkuvuoassa ja toimihan se! Ja mulla on vielä samana sarjan samanlainen vuoka isona. Vuoan vetoisuus on 14 dl.

Appelsiinikakku / kakut

100 g voita

3 munaa

2,5 dl sokeria

4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl Creme Fraichea

½ dl vasta puristettua appelsiinimehua

4 rkl raastettua appelsiininkuorta

1 tl vaniljapastaa tai vaniljasokeria

Uunin lämpö 170°C paistoaika isossa kakkuvuoassa n. 30 min ja pienissä n. 13-15 min

Voitele ja jauhota kakkuvuoka tai vuoat.

Sulata ja jäähdytä voi.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaniljapasta, jos käytät sitä.

Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe ja ruokasooda ja vaniljasokeri, jos käytät sitä.

Lisää muna-sokerivaahtoon jäähtynyt rasva, Creme Fraiche, appelsiinimehu, appelsiininkuoriraaste ja lopuksi jauhoseos.

Kaada tai pursota taikina kakkuvuokaan/vuokiin ja jätä 1/3 tilavuudesta nousuvaraa.

Paista kakkua 170 asteessa n. 30-35 min ja pikkukakkuja 13-15 min. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla.

Tee sillä aikaa kuorrute

Anna kakun olla vuoassa/vuoissa 10 minuuttia ja kumoa sitten ritilälle leivinpaperin päälle jäähtymään.

Kuorrutus

1,5 dl sokeria

1 dl vastapuristettua appelsiinimehua

50 g voita

1 appelsiinin kuori raastettuna

Laita sokeri, mehu ja voi kattilaan ja lämmitä keskilämmöllä, kunnes voi on sulanut. Anna seoksen porista liedellä vielä 2-3 minuuttia ja siirrä sitten pois kuumalta levyltä ja lisää appelsiininkuoriraaste.  

Valele kuorrutetta pullasudilla lämpimälle kakulle. Tee työtä rauhassa ja anna kuorrutteen imeytyä kakkuun. Kun kuorrute jäähtyy, siitä tulee pikkuhiljaa paksumpaa. Nostele lopuksi leivinpaperille valunut kuorrute kakulle.

Ihania leivontahetkiä!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen – jako on ilo!

Terveisin, Hanna