Oikeita valintoja joka päivä

Mun motto on muuttunut. Uusi motto tähtää vielä entistäkin ihanampaan elämään, kun teen oikeita valintoja joka päivä.

 Oikeita valintoja joka päivä.

Mä olen varmaan ollut jossain horroksessa koko korona-ajan ja kun kesän korvalla heräsin, tajusin alkaa elää enemmän ja samalla muuttui vanha mottoni uuteen.

Ei sillä, ettenkö olisi elänyt vahvasti tähänkin saakka. Olen todellakin. Eikä elämässäni ole ollut yhtään mitään vikaa. Ihana elämä on ollut tähänkin saakka. Suuria seikkailuita, ihania töitä ja mikä parasta – maailman paras perhe.

Mutta nyt olen jollain uudella tavalla hereillä. Asiat eivät livu ohitse, kuten ne ovat usein lipuneet, kun ajatus on jo ollut seuraavassa suoritettavassa asiassa vielä edellistä tehdessäni.

Elämä paranee mukavasti, kun pysähtyy ajattelemaan jokaista tekemäänsä valintaa hetkeksi. Ettei ikään kuin aja koko ajan kaasu pohjassa, pitkät päällä, vaan vetää välillä kotteronsa tien sivuun ja miettii.

 Oikeita valintoja joka päivä.

Tämä kesä, kuten olen jo monessa yhteydessä todennut, on hurja työkesä. Pitkiä taipaleita, tuntikausia autossa istumista ja viikko toisensa perään poissa kotoa. Matkakassissa on kuvausvaatteita ja omat tarvikkeet mahtuvat pieneen nyssäkkään. Samaan pieneen nyssäkkään puristuisi helposti myös koko oma elämä, jos fokus on kaiken aikaa työssä. Ajatus voisi hyvin olla syyskuussa, jolloin rutistus päättyy. ikään kuin päämääränä olis vain suorittaa homma loppuun. Mutta matkalla sinne, voi kyllä oikein hyvin elää myös omaa elämäänsä, jos sen muistaa ja huomaa tehdä.

Aamiainen hotellissa, maski, lounas bensa-asemalla, ajo kuvauspaikalle, kuvaus, ajo hotelliin, päivällinen jossain matkalla, pari tuntia sometusta ja sähköposteihin vastaamista ja sitten nukahdus hotellin sängyssä.

Päivät juoksisivat helposti toinen toisensa kaltaisina, sisältäen vain muutaman aamu- ja iltahetken omaa aikaa yksin.

Näin voisi lipua siis monta kuukautta. Mutta koska elämä on ainutkertainen juttu, aloin ajatella, että hei – tää on mun elämää ihan jokainen päivä. En halua, että se menee noin. Että useita kuukausia kuluu elämätöntä elämää, jonka nyanssit jäävät huomaamatta ja jonka punainen lanka on kokonaan jonkun muun kädessä, kuin omassani.  

Siksi teen joka päivä ihania valintoja ja tehdessäni niitä sanon itselleni – tämä on mun elämääni. Jos voin valita paremman ruokapaikan, teen sen. Käytän ihaninta kosmetiikkaa ja nautin, kun poistan kuvausmeikkiä ja hoidan ihoani. Suihkugeelissä on lempituoksuni ja juon vettä kauniista pullosta. Kuuntelen hyviä kirjoja ja mieluisinta musiikkia. Ja jos joku kysyy, haluanko jotakin, vastaan totuudenmukaisesti – kyllä tai ei. Koska tämä on minun elämääni.

Valitsen kaikessa sitä parasta, mihin rahkeeni kulloinkin riittävät, enkä yritä pienentää mitään. Koska miksi tekisin niin? Ja tässä on pointtina nimenomaan mihin rahkeeni kulloinkin riittävät.

Tämä on ollut hyvä päätös tai oivallus. Se pamahti päähäni yhdessä hetkessä aivan odottamatta. Jysähti kuin pommi. Ehkä suurin osa ihmisistä elää juuri niin. Parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta en ole varma, huomaavatko kaikki sen, että aina on mahdollista valita jotakin. Aina on vaihtoehtoja. Uskaltaako sitä tehdä niitä itselleen oikeita, rohkeita valintoja? Se on se juttu. Kannattaa muistaa, että oman elämän punainen lankakerä on hyvä pitää omassa kädessään ja nauttia, vaikka vaan siitä millaisella keittiön laatikosta löytyvällä lusikalla soppansa syö ja mistä lasista maitonsa juo. Jos voi valita mieluisemman vaihtoehdon, miksi ei sitä tekisi?

 Oikeita valintoja joka päivä.

Tämä on minun elämääni

Niin, ne motot. Varmaan jo kävi selväksi, että uusi on ”tämä on minun elämääni” ja nimenomaan sanalla elämääni on vahvasti se paino. Se on se tärkein sana ja ajatus elämä!

Entinen motto on se, että kolikolla on aina kaksi puolta ja toiselta puolelta löytyy aina positiviinen asia. Tämä on edelleen totta, sillä en ole vielä löytänyt asiaa, josta ei löytyisi mitään positiivista ja se on hyvä edelleen muistaa.

Onnellista kesää ja hyviä oikeita valintoja jokaiselle päivälle! Pieniä ja suuria. Ja rohkeutta kaikkeen tekemiseen.

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Aivoni ovat varatut – ne käsittelevät isoja asioita

En ole kirjoittanut tänne kovinkaan aktiivisesti pitkään aikaan. Korona vei inspiraation lähteet ensin ja sitten kaaduin. Sitten sainkin olla miltei kokonaan neljän seinän sisällä, vielä huonolla liikuntakyvyllä ja samaan aikaan kävin läpi henkilökohtaisia, pään sisäisiä asioita, joista osasta varmaan moni luki Hesarin kuukausiliitteestä. Nämä kaikki asiat veivät energiaa ja pitivät ajatukset kokonaan jossain ihan muissa jutuissa, kuin mitä päivittäin halusin jakaa yhtään missään. Ei ollut halua kirjoittaa. Ei ollut sanotuksia ajatuksille.

Koronalle en enää halua antaa ajatuksissani sijaa, mutta jalka ja pää ansaitsevat saada vähän aikaani edelleen.

Jalka

Leikkauksesta on nyt kulunut 10 viikkoa, ortoosin sain pois neljä viikkoa sitten. Aika ortoosin kanssa sujui aika hyvin. Kun se jäi lääkärin vastaanotolle neljä viikkoa sitten, se oli juhlaa. Polvea sai alkaa taivuttaa. Se tunne kun polvi oli kuuden viikon jälkeen koukussa oli kyllä todella herkullinen.

Heti leikkauksen jälkeen, jossa siis kiinnitettiin irronnut reisilihas takaisin polveen, alkoi hienovarainen kuntoutus. Kun tuki otettiin pois, kuntoutus muuttui intensiivisemmäksi ja raskaammaksi. Ja kerrankin olen tehnyt kotijumpat mahdollisimman hyvin ja huolella. Se on tuottanut tuloksia nopeasti.

aivoni ovat varatut.

Me kuvaamme Suomen kaunein koti –ohjelmaa koko kesän. Aloitimme kuvaukset, kun jalassa vielä oli tuki. Tuntui älyttömän hienolta, että saatoin tehdä ohjelmaa, vaikka kävely ei ollut aivan sataprosenttista ja osassa koteja kävelen koipi piikkisuorana ja tuki pilkottelee hameen helman alta. On jännä nähdä, kuinka asiaan reagoidaan, kun ohjelma tulee ulos, vai reagoidaanko ollenkaan. Mutta ohjelmaa tehdessä on huomannut hienosti jalan toimintakyvyn edistymisen. Yhtäkkiä pystyin kävelemään portaita ylös normaalisti ja pian myös alas, joka on haastavampaa.

Vaikka edistyn, on mieli välillä apea. Työpäivät ovat raskaita polvelle. Lihakset kipeytyvät ja kun työni on seisoskelua ja satoja kilometrejä autossa istumista, se on välillä haastavaa. Polvi jäykistyy ja kipeytyy.

Mielessä pyörii ajatuksia siitä, kuinka pärjään seuraavissa rappusissa. Näyttääkö kävely hankalalta ja ajatuksissa on paljon sellaisia juttuja, kuin rantakivillä pomppiminen, fillarilla ajo, prätkällä ajo, reippaat kävelylenkit j.n.e. ja tie sinne tuntuu tuskallisen pitkältä. Myös lastenlasten kanssa telmiminen on tosi kankeaa ja kadehdin jokaista, joka voi istua polviensa päällä ja nousta pitkään istuttuaan ylös kuin raketti. Mutta kun nämä ajatukset valtaavat mielen, ne on pakko siirtää vain syrjään. Ei ne mitään vie eteenpäin tai auta. Hyvä mieli auttaa.

En tiedä kuuluko tähän paranemiseen myös väsymys, mutta on pakko myöntää, että tarvitsen enemmän unta kuin normaalisti.

Pää

Sain jostain sen loistavan ajatuksen, että menen hiukan selvittämään terapiaan, kuka oikeastaan olen. Ei ollut mitään suuria ongelmia, hiukan häämennystä vain muutamien asioiden kera. Niin luulin. Kun vyyhtiä alkoi selvittää, tuloksena olikin koko lailla suuria asioita. Aloin ymmärtää tosiaan itseäni ja löytää sen ihmisen kuka olen. Sen mahdollisti minulle, vasta äitini kuolema.

Olen elänyt tähän asti hienon elämän ja tehnyt upeita juttuja sekä työelämässä että siviilissä. Pitänyt hauskaa ja seikkaillut vaikka missä. Pärjännyt hyvin. Mutta luulen että terapiamatkani jälkeen elämäni alkaa tuntua erilaiselta.

aivoni ovat varatut.

Olen saanut paljon kiitosta siitä, että olen kovin läsnäoleva työssäni. Mutta tiedän, että olen enemmän läsnä kaikessa nyt. Kun defenssit poistuvat, jää jäljelle jotain aidompaa. Koen asioita eri tavalla kuin ennen. Puhtaammin.

On kuitenkin vielä paljon tehtävää, esimerkiksi kehonkuvani kanssa. Voi olla, ettei se ongelma koskaan poistu. Niin syvällä istuu jo varhain lapsuudessa lyöty vääränlaisen kehon leima.

On myös opeteltava rakastamaan itseään – merkillinen haaste, etenen siinä pienin askelin. Vaikka olen onnellinen siitä, että asiat löytävät syynsä ja ymmärrän mitä seurauksia lapsuuden, ja lopulta koko tähän astisen elämäni kestäneellä kohtelulla on ollut, on silti aika surullista, että olen 63-vuotias, kun asiat alkavat selvitä. Mutta sitäkään ei parane surkutella tai edes ajatella. Katse eteenpäin – uuteen ihanaan elämään.

Surullisten palautteiden tulva

Hesarin jutun johdosta postilaatikkoni eri medioissa ovat olleet täynnä hirveän surullisia kertomuksia siitä, miten äidit ovat kohdelleet tyttäriään ja isät poikiaan. En voi kolmen tyttären äitinä käsittää sitä, että ensinnäkin jollakin vanhemmalla lapset ovat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Että niin monille lapsille on sanottu ”en olisi koskaan halunnut saada sinua” ”syntymäsi pilasi elämäni” ”vain veljesi merkitsee minulle jotakin” ”et ole mitään” ja vielä useammille on näytetty nämä samat asiat konkreettisesti käyttäytymällä kuin lapsi syntymästään saakka olisi vain ilmaa, joka ei ansaitse läheisyyttä, aikaa, huolenpitoa ja sitä tärkeintä – rakkautta.

Olen koettanut parhaani mukaan vastata kaikille, mutta en ole ammattilainen, ainoa mitä voin vapaasti antaa on suuri myötätunto jaymmärrys sekä toive siitä että asiat puhuttaisiin läpi, vaikka se olisi kuinka pelottavaa ja kipeää. Uskon, että kuplan puhjettua on helpompi elää. Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

aivoni ovat varatut.

Toivon, että kirjoittaminen alkaa taas ja että te olette täällä mun kanssa jatkossakin. Ihanaa kesää kaikille! Nautitaan lämmöstä, kun kerrankin on saatavilla yllin kyllin!

Mekko: Gauhar

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Mocktailit – kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit

Kaupallinen yhteistyö: Schweppes

Mocktailit eli alkoholittomat drinkit on kauniita ja ne maistuvat kesän marjoilta ja kevyesti katkerolta. Gin and tonic tarjoillaan tänä kesänä vaalenapunaisena – think pink!

Mun tämä kesä kuluu kokonaan kuvauksissa. Päivät on pitkiä ja kuvauksien aikana käy usein niin, ettei muista juoda tarpeeksi. Siitä syntyy väsymys. Vesi on tietenkin hyvää, mutta se on myös välillä tosi tylsä juoma ja joka jää juomatta. Tulee juotua enemmän, kun mukana on hyvän makuista juomaa, jossa on kuplia eikä ollenkaan tai vain vähän kaloreita.

Olen aiemmin pitänyt Schweppesin juomia vain miksereinä ja siihen tarkoitukseen ne tietenkin loistavasti sopivatkin, mutta ne ovat myös aikuiseen makuun sopivia janojuomia. Pidan siitä, että juoma ei ole makeaa. Uutuus Schweppes Pink Tonic on maultaan vähän kevyempi kuin klassikko Indian Tonic ja ihanan pinkki.

Ja hei on kiva juttu, että Schweppesit tehdään Keravalla, eikä niitä rahdata jostain kaukaa tänne.

Tonicin lyhyt historia

Gin tonic on monien suosikkidrinkki, jolla on kiintoisa historia. Juoman katkeran suloinen maku tulee kiniinistä, jota saadaan kiinapuun kuoresta. Kiniinillä on malarian oireita ja kipua lievittäviä ominaisuuksia ja kiniini olikin malarian pääasiallinen hoitomuoto pitkään.

Malariasta kärsittiin 1800-luvulla Englannin siirtomaissa, mutta kiniinin kitkerä maku ei ollut ilo. Niinpä englantilaiset upseerit alkoivat sekoittaa siihen sokeria ja vettä ja niin syntyi tonic-vesi. Lopulta he sekoittivat joukkoon myös giniä, jotta lääkejuoman sai miellyttävällä tavalla kurkusta alas ja suosikki drinkki oli keksitty.

Nykyään muut lääkkeet ovat syrjäyttäneet kiniinin malarian hoidossa mutta gin & tonic tuli maailmaan jäädäkseen.

Pinkki drinkki

Minä tietenkin halusin valmistaa pinkin alkoholittoman version klassikkodrinkistä. Keitin ensin gini-siirapin katajanmarjoista, appelsiininkuoresta, sokerista ja vedestä.

Moctail - alkoholiton gin tonic
Ginisiirappi keitetään katajanmarjoista, appelsiininkuoresta ja sokerista

Ginisiirappi

1,5 dl sokeria

2 dl vettä

1 prk katajanmarjoja

1 luomuappelsiinin kuori

Riko katajanmarjat ensin terävällä veitsellä ja hierrä niitä sitten morttelissa tai lusikalla pyöreäpohjaisessa kulhossa, jotta aromit irtoavat.

Laita sitten kaikki ainekset kattilaan ja anna seoksen porista liedellä, välillä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Jätä siirappi maustumaan huoneenlämpöön yön yli, siivilöi ja säilytä siirappi jääkaapissa.

Pink gin and tonic mocktail

1 Tölkki Schweppes Pink Tonicia

Runsaasti jäitä

2 rkl ginisiirappia

Rosmariininoksa

Sitruunanviipale

Täytä lasi puolilleen jäillä, lisää ginisiirappi ja sitruunan viipale ja kaada lasi täyteen Pink Tonicia. Koristele rosmariinin oksalla.

Pinkki lopetus – jälkiruokadrinkki

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.

Pink Tonicin ihana väri houkutteli tekemään myös pinkin jälkiruokadrinkin. Pyyhkäisin drinkkilasin reunan ensin limetinviipaleella ja kastoin sen sitten punaiseen karamelliväriin ja laitoin lasin pakastimeen.

Jälkiruokadrinkkiin tarvitset vain vadelmasorbettia ja Pink Tonicia sekä marjoja koristeluun.

Sihinää!

Pudota pallo sorbettia lasiin ja kaada tonic päälle. Pujota grillivartaaseen haluamiasi marjoja ja koristele vielä mintun tai basilikan lehdillä. Ihana ja näyttävä jälkkäri tai hienojen illallisten väliruoka.

Mansikka ja minttu rakastaa Indian Tonicia

Schweppes Indian Tonic Water on klassikkojen klassikko. Se on maailman tunnetuin mikseri, jota valmistettiin ensimmäisen kerran jo 1870-luvulla ja siitä tehdään klassinen GT. Minä käytin Indian Tonicia mansikoiden, mintunlehtien kanssa pitkään raikkaaseen drinkkiin, jonka makeutin itse tehdyllä minttu-kardemumma makusiirapilla.

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.
So sweet and fresch!

Makusiirappi kardemummasta ja mintusta

10 kokonaista vihreän kardemumman palkoa

3 oksaa mintun lehtiä

2 dl sokeria

3,5 dl vettä

Laita vesi, kardemumma ja sokeri kattilaan ja kuumenna matalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes sokeri sulaa. Keitä sitten minuutti ja ota kattila liedeltä. Lisää mintunlehdet ja anna jäähtyä. Siivilöi siirappi lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa.

Laita lasin pohjalle desilitran verran tuoreita mansikoita ja muutama revitty mintun lehti ja ruokalusikallinen makusiirappia. Murskaa seosta hiukan hellästi puukauhan varrella painellen. Lisää lasiin limetinlohko ja jäitä ja kaada päälle kylmää Schweppes Indian Tonicia.

Ei kuten James Bond sen haluaa

Mun lempidrinkki on Dry Martini. Se on kaunis ja minusta se on raikasta kuin lähdevesi. Ei kuitenkaan vodka martini, joka on James Bondin lempijuoma, mutta hänhän onkin satuolento, vaan martini, jossa on giniä ja kuivaa vermuuttia.

Aika harvoin kuitenkaan juon alkoholia ja ihan nauratti, kuinka vähällä vaivalla sille syntyi korvaava juoma ilman alkoholia.

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.
Jos joku on helppoa, tyylikästä ja hyvää, niin se on tämä!

Pyyhkäisin martinilasin reunan limellä (se kannattaa tehdä siten, että pitää lasia ylösalaisin, jotta mehu ei ala valua alas pitkin lasin reunaa) ja kieräytin sitten laisin lautaselle kaatamassani sokerissa. Kopsutin ylimääräisen sokerin pois napauttamalla hiukan lasia ja laitoin lasin sitten pakastimeen, jotta se saa kauniin huurteisen pinnan ja kylmässä lasissa juoma on myös pidempään kylmää.

Itse drinkki syntyi kaatamalla lasiin ainoastaan Tonic Zeroa! Koristeeksi limetin viipaleet ja a vot siinä se on! Ei alkoholia ja ainoat kalorit tulevat sokeroidusta reunasta. Rakastan! Osa tämän drinkin viehätystä on sen eleetön tyylikkyys. Tulee jotenkin mieleen Audrey Hepburn

Inkiväärijäätelösooda

Schweppes Ginger Ale ja inkiväärijäädyke on loistava makupari. Inkiväärin muhkuraiset juurakot on nyt huippusuosittuja erilaisten terveysvaikutuksiensa vuoksi. Talvella inkivääri auttaa kurkkukipuun, mutta kesällä se viilentää. Tein vanhanajan jäätelösoodan, josta tuli oitis mun tämän kesän suosikki. Siihen sopii nämä kolme sanaa ihan parhaiten – nopeaa, helppoa ja hyvää!

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.

Pudotin korkean lasin pohjalle inkiväärijädykettä, jota löytyy siis ihan marketin pakastimesta, ja kaadoin lasin täyteen Ginger Alea. Koristelin lasin syreenin kukilla ja viimeistelin paksulla ruokopillillä. Ja niin syntyi ihanan raikas jäätelösooda, ei liian makea vaan juuri sellainen, joka tuo raikkauden kuumaan kesäpäivään.

Mocktailit - kesän raikkaimmat alkoholittomat drinkit.

Schweppes-juomilla on kivaa tehdä drinkkejä ja uusi Pink Tonic tuo mukaan värin. Toivon kaikille aurinkoista kesää – muistetaan juoda tarpeeksi että pysytään pirteinä!

Think pink!

Blogia saa mielellään jakaa

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Suussa sulavat blondiet – kuorrute maustetaan syreenisiirapilla

Blondiet.

Syreenit kukkivat ihanasti tuoksuen – on viimein kesä! Vangitsin ihanan syreenin maun siirappiin. Maustoin ihanat blondiet syreenisiirapilla ja syreenin kukilla. Voiko olla ihanampaa kesäisen kahvipöydän herkkää herkkua?

Blondie on brownien vaalea versio, jossa suklaan sijaan käytetään valkosuklaata. Tällä reseptillä syntyy blondiet, joiden pohja karamellisoituu ja maku on rikas ja täyteläinen ja niin hyvä, että on pakko ottaa toinen ja kolmaskin pala.

Hyvä siirappi ei synny hetkessä, vaan sen täytyy tekeytyä muutamia tunteja, joten aloita siirapista heti aamulla, jolloin kukatkin on parasta kerätä.

Siirappia voi käyttää leivonnaisten lisäksi maustamaan kesäisiä juomia.

Syreenisiirappi

2 dl vettä

2 dl sokeria

3 dl syreenin kukkia

2 rkl sitruunan mehua

5 mustikkaa (ei välttämätön)

Nypi syreenin kukat irti kukkatertuista. Ota tarkasti pois myös pieni vihreä kukan varsi, siitä tulee siirappiin kitkerää makua.

Laita kukat lankasiivilään ja huuhtele kukat runsaassa kylmässä vedessä hellästi.

Sekoita kattilassa vesi ja sokeri ja kuumenna sekoittaen, kunnes sokeri sulaa.

Lisää joukkoon syreeninkukat, sitruunan mehu sekä mustikat väriä antamaan, jos haluat. Anna seoksen hautua viisi minuuttia ja nosta kattila liedeltä. Laita kansi päälle ja anna seoksen hautua vielä 3-8 tuntia.

Siivilöi kukat pois siirapista ja säilö siirappi tiiviiseen pulloon. Käytä mausteena kakuissa ja juomissa.

Blondiet.

Blondiet

Uuni 180 °C

Vuoka 20 x 30 cm 

250 g voita

150 valkosuklaata, rouhittuna

300 g (n.3,5 dl) sokeria

4 suurta kananmunaa, huoneenlämpöisinä

2 tl vaniljauutetta

200 g (n. 3 dl) vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

175 g valkosuklaahippuja

Valmistele vuoka vuoraamalla se leivinpaperilla, anna paperin tulla reunojen yli, niin saat nostettua leivonnaisen helposti pois vuoasta.

Laita valkosuklaapalat ja voi mikron kestävään kulhoon ja kuumenna ilman kupua 350 W noin 30 s kerrallaan, sekoita ja jatka, kunnes suklaa on sulanut tai sulata voi ja valkosuklaa vesihauteessa liedellä. 

Sekoita sulaan seokseen sokeri ja vaniljauute. Lisää sitten munat yksitellen hyvin vatkaten. Tässä vaiheessa taikina voi näyttää juoksettuneelta, mutta ei hätää, se asettuu, kun joukkoon lisätään jauhot.

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon vielä valkosuklaahiput. 

Levitä taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 30-40 min. Peitä blondie paistamisen puolessa välissä foliolla, ettei pinta tummu liikaa. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Jos tikkuun jää löysää taikinaa, kakku on raaka, mutta jos siihen tarttuu kakun muruja, se on kypsä. Blondie on tahmeaa ja taikina karamellisoituu, joten sitä jää aina jonkin verran puutikkuun. Älä ylipaista!

Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassa ja nosta se sitten leivinpaperin avulla ritilän päälle jäähtymään kokonaan.

Kuorrutus

200 g maustamatonta täysrasvaista tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)

60 g huoneenlämpöistä voita

50 g valkosuklaata sulatettuna ja hiukan jäähdytettynä

2-3 tl syreenisiirappia (maistele!)

1/2 tl vaniljauutetta

Tee kuorrute

Sulata ja valkosuklaa ja anna sen jäähtyä hiukan. Vatkaa voi ja tuorejuusto yhteen notkeaksi kuorrutteeksi, lisää joukkoon sulatettu valkosuklaa ja mausta seos vaniljalla ja syreenisiirapilla. Koska syreenin kukat maistuvat erilaisilta eri pensaissa, maistele kuorrutetta. Blondiet ovat makeita, joten kuorrutteessa saa olla hiukan särmää.

Leivitä kuorrute täysin jäähtyneen kakun pinnalle. Laita ensin aivan ohut kerros kuorrutetta kakulle, jolla kiinnität kakun pinnan. Laita kakku hetkeksi jääkaappiin ja levitä sitten loput kuorrutteesta kakulle.

Leikkaa kakku samankokoisiksi paloiksi ja koristele syreenin kukilla.

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Raparperia ja vaniljaa kesäisessä täytekakussa

Raparperiaika! Kuinka ihanaa! Kakussa on raparperia ja vaniljaa. Leivon täytekakun tyttärelleni syntymäpäivän kunniaksi. Leivoin sen gluteenittomana, mutta kakkupohjaksi käy tietenkin myös ihan tavallinen sokerikakkupohja, jossa on yhtä paljon sokeria, kananmunia ja vehnäjauhoja vetomitoissa mitattuna. Eli se perinteinen juttu – lasillinen munia, sokeria ja jauhoja. Tässä tapauksessa kolmesta munasta tehtynä.

Tein tämän kakun 15 cm vuokaan, joka on minusta tosi kiva koko, korkea ja kapea eikä liian suuri, kun syöjiä ei ole paljon. Valmis kakku on tällöin kolmekerroksinen. Jos käyttää 18 cm vuokaa tällä ohjeella tulee kaksikerroksin kakku.

Raparperi ja vanilja on herkullinen yhdistelmä ja tämä kakku on helppo ja ihan perinteinen mehevä suomalainen täytekakku. Jos haluat leipoa mehevän raparperipiirakan löydät siihen parhaan ohjeen täältä!

Raparperitäytekakku

15-18 cm vuoka

Gluteeniton kakkupohja

3 kananmunaa

¾  dl sokeria

1 ½  dl gluteenitonta jauhoseosta. Käytin Agata 1 jauhoja

½ tl leivinjauhetta

Tavallinen kakkupohja

3 kananmunaa

sokeria

vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

Mittaa kanamunat, sokeri ja jauhot samankokoisiin laseihin, niin että kaikkia aineksia on saman verran

Voitele kakkuvuoka huolellisesti tai peitä vuoan pohja leivinpaperista leikatulla pyörylällä ja leikkaa reunoille suikaleet leivinpaperista.

Lämmitä uuni 170 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun taikinasta valutettu kuvio pysyy hetken taikinan pinnalla.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhoseos varovasti munavaahtoon. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin alimmalla ritilällä n. 30 min uunista riippuen, kunnes puutikkuun ei tartu taikinaa, kun sen pistää keskelle kakkua. Kypsyyden näkee myös siitä, että kakku on irronnut vuoan reunoilta.

Ana kakun jäähtyä vuoassa n. 10 min minuuttia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.

Raparperihilloke

500 g raparperia 1 cm paloina

2 dl sokeria

1 tl vaniljapastaa

Laita kaikki ainekset kattilaan ja laita levy keskilämmölle. Sekoita aluksi ja tarkkaile keitosta siihen asti, että neste irtoaa raparpereista. Anna sitten kiehua ihan hiljalleen, kunnes raparperinpalat ovat täysin pehmeät ja osittain hajonneet. Ota liedeltä ja jäähdytä.

Vaniljakiisseli

2 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

1 kananmuna

2 tl perunajauhoja

1 tl vaniljapastaa

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehumapisteeseen koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon vanilja ja jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Kostutus

Vettä

Sitruunan mehua

Kuorrutus

3dl kuohukermaa

2 rkl tomusokeria

Loput vaniljakiisselistä

1 tl vaniljapastaa

Runsaasti marjoja ja syötäviä kukkia

Kakun kokoaminen

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, lisää joukkoon loput vaniljakiisselistä ja mausta sokerilla ja vaniljalla.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahteen tai kolmeen kerrokseen, riippuen vuoan koosta.

Kokoa kakku joko käyttämääsi kakkuvuokaan tai kun olet täyttänyt kakun kiedo sen ympärille leivinpaperia ja kiinnitä paperi nuppineuloilla napakaksi tueksi.

Kostuta ensimmäinen kerros sitruunamehulla ja pursota sen reunaa pitkin yksi kierros kuorrutetta. Se pitää täytteen paikoillaan, ettei se valu kerrosten välistä ulos.

Laita kakkupohjalle runsaasti rapparperihilloketta ja sen päälle reilusti vaniljakiisseliä.

Nosta ensimmäisen kerroksen päälle toinen kakkupohja ja täytä samoin kuin edellinen (Jos paistoit pohjan 18 cm vuoassa ja sinun kakussasi on kaksi kerrosta, jätä tämä vaihe väliin)

Nosta päällimmäinen kerros paikoilleen ja kostuta sekin.

Laita kakku tekeytymään jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi ja laita päälle kevyt paino, esim. pieni lautanen.

Kuorruta kakku pursottamalla kuorrutusta ensin reunoille ja sitten kakun päälle ja tasoita kuorrutus lastalla. Pursota halutessasi ruusukkeita tai vain palloja kuorrutteesta.

Koristele kakku marjoilla ja syötävillä kukilla.

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Polvileikkauksen jälkihoito kotona – terveisiä sohvalta

Terveisiä omituisesta ajanjaksosta. Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle viime aikoina. Ensin tuli korona, joka supisti kaikkea elämää ja kutisti virikkeet olemattomiin, käänsi elämän kokonaan jotenkin sisäänpäin. Ja sitten tasan kuusi viikkoa sitten kaaduin aamulenkillä ja oikean jalan nelipäinen reisilihas irtosi ja elämä kutistui entisestään. Se muuttui elämäksi sohvalla. Olohuoneesta tuli hoitolaitos ja elämän keskipiste. Olen maannut sohvalla enemmän kuin koskaan. Polvileikkauksen jälkihoito kotona on ollut tärkein puuhani.

Kaaduttuani minut vietiin ambulanssilla Jorvin sairaalaan, jossa röntgenkuvien avulla todettiin, ettei polvessa ole murtumaa. Magneettikuvia ei otettu, mikä oli minusta varsin outoa. Palasin kotiin hämmentyneenä. Polvi oli turvonnut valtavaksi palloksi. Polven päällä oli lapsen pään kokoinen pallo. Tässä kohtaa onni jo alkoi potkia minua kuitenkin. Meillä oli koekäytössä X°CRYO-hoitolaite, jolla annetaan huippukylmähoitoa.

Huippukylmästä on apua erilaisten lihas-, nivel- ja iho-oireiden hoitoon. Se myös poistaa turvotusta. Ja vot – kun tulin kotiin niin puhallettiin kylmää polveen ja pallon ympärysmitta pieneni monta settiä ja pakotus hellitti tietenkin. Mietin ettei voi käydä niin hyvää munkkia, että moinen laite on meillä juuri sillä hetkellä, mutta niin se vaan oli!

Mitä huippukylmähoito tekee?

Kylmähoito aiheuttaa kehon pintasolukon thermoshokin eli simuloidun hätätilan, jolloin solut reagoivat siten, että parasympaattinen hermosto lähettää hätäsignaalin, mikä vuorostaan saa kehon tuottamaan useita hyvinvointia lisääviä entsyymejä ja hormoneja kuten esimerkiksi adrenaliinia, kortisolia, endorfiineja ja testosteronia. Näiden luonnollisten ainesosien lisääntyminen verenkierrossa edesauttaa paranemista tulehduksista, vammoista ja leikkauksista. Kylmähoito auttaa moneen kiusaan, esimerkiksi hankalaan jäätyneeseen olkapäähän ja CRYO-laitteita on käytössä mm. fysioterapeuteilla.

Laite puhalsi -30 asteista ilmaa polveen eikä se oikeastaan tuntunut miltään. Ihon lämpötilaa täytyy mitata jotta kylmyys on riittävää, mutta vältytään paleltumilta. Kun ihon läpötila on miinus neljän ja kahden asteen välillä homma on hoidossa. Hoito kestää 2-3 minuuttia.

Leikkauksen jälkeen

Lisää kylmää – nyt myös kompressiota

Polvi leikattiin Pihlajalinnassa ja siellä minulle suositeltiin jälkihoidoksi edelleen kylmää, mutta nyt kylmäkompressiota kahdeksi viikoksi. He olivat todenneet, että laite edistää paranemista hyvin, joten tietenkin vuokrasin sen. Kaksi viikkoa maksoi 290 € .

Polvileikkauksen jälkihoito.
Ortoosi piti ottaa aina pois kylähoidon ajaksi. Se vähän jännitti. Sanoinkin että mun jalka oli laitostunut. Se viihtyi turvallisessa ortoosissaan.

Game Ready on kannettava kylmäkompressiolaite, jonka säiliöön laitetaan jääpaloja ja kylmää vettä. Polven ympäri kiedotaan mansetti, jossa kulkee jääkylmää vettä ja joka samalla tekee jaksottaista kompressiota ja siten pumppaa turvotusta pois.

Pidin jalkaa koholla ja käytin laitetta useita kertoja päivässä. Kylmä ja kompressio tuntuivat ihanilta. Aivan eri asia kuin pakastimesta otettu kylmäpakkaus, joka tuntuu inhottavalta tai jos ei tunnu, se ei ole kyllin kylmä auttaakseen kunnolla. Olen tosi kiitollinen että laitetta suositeltiin ja että otin sen, vaikka vakuutukseni ei korvaa apuvälineitä.

Seuraavaksi fysikaalista versuoniterapiaa

Käytössäni on myös Bemer-laite. Vanha rakkauteni, joka meillä on ollut jo vuosia! Bemer tehostaa pienten verisuonien heikentynyttä verenvirtausta ja siten tukee elimistön omaa parantumiskykyä ja uusiutumisen prosesseja. Se parantaa haavoja ja urheiluvammoja. Niinpä makasin Bemer-patja sohvallani ja sen nauhamainen B.Pad polven ympäri kiedottuna. Tiedän kokemuksesta että Bemer nopeuttaa esimerkiksi haavojen paranemista ja siitähän tässä on kysmys. Aikamoinen repeämä ensin ja sitten kirurgin korjaus.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Bemer patja alla ja B.Pad polven ympärillä ortoosin ollessa jalassa.

Sitten kompressiota lahkeissa

Kun kylmäkopressiolaite kahden viikon käytön jälkeen piti palauttaa, ostimme kotiin RecoveryPump -lahkeet. Kompressio vähentää turvotusta ja parantaa verenkiertoa ja liikeratoja ja nopeuttaa palautumista. Apu on ollut huomattava varsinkin niinä päivinä, kun olen joutunut seisomaan paljon. Kun vedän lahkeet jakoihin ja ne täyttyvät ilmalla ja alkavat rytmikkäästi puristaa jalkoja, meinaan aina nukahtaa ja välillä nukahdankin. Olen huvikseni mitannut polven ympärysmittaa ja lahkeet kyllä poistavat turvotusta nopeasti.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Ortoosi pois jalasta ja jalat kompressiolahkeisiin.

Sitten taas huippukylmää

X°CRYO-hoitolaite on edelleen meillä ja polvi saa nyt kylmää kyytiä joka päivä. ja sitä saa myös rystyseni, joka on kipeytynyt jatkuvasta somen selaamisesta puhelimella. En ole eläessäni ollut näin paljon somessa. Se on todellakin viihdyttänyt ja ahdistanut minua ihan tasapuoliseti. Mutta etusormen rystynen on kipeytynyt ikävästi. Kun se saa kylmää, kipu lähtee.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Toisessa kädessä kylmälaitteen hoitopää ja toisessa lämpömittari.
Kylmää rystyselle pienellä hoitopäällä.

Osteopaatti tuli kotiin – kiitos Sami!

Kun makaa päivät pitkät, somettaa ja käyttää läppäriä sylissään sohvalla maatessa, on niska ja hartiat aika kovilla. Ja kun kävelee toinen jalka piikkisuorana, on lantio ja koko kehon järjestelmä vinossa ja se kanittaa ja jumittaa.

Olen käynyt viimeiset vuodet Sami Ruotsin käsittelyssä, osteopaattisissa hoidoissa ja sen etuja ja ihanuutta en voi liikaa ylistää. Käsittely tuntuu pehmeältä ja lempeältä, mutta sen vaikutukset ovat syvät ja tehokkaat. Hoito on kokonaisvaltaista ja se vaikuttaa minuun kokonaisuutena. Koska matkaaminen yhtään mihinkään, on ollut äärimmäisen vaikeaa Sami tuli kotiimme tekemään hoidot. En tiedä kuinka kierossa kulkisinkaan nyt, jos hän ei olisi oikonut kehoani.

Missä nyt mennään?

Jalassa on ortoosi, jonka varmaan saan pois ensi torstaina. Ortoosi on tuki, joka pitää jalan piikkisuorana. En ole saanut taivuttaa polvea, kuin kontrolloidusti, kun olen tehnyt annettuja harjoitteita kolme kertaa päivässä. Ja voin sanoa, etten koskaan elämässäni ole ollut yhtä motivoitunut liikunnallisissa kotitehtävissä. En ole tiennyt edes mitä motivaatio tarkoittaa. En ole koskaan halunnut mitään yhtä intohimoisesti, kuin saada jalan kuntoon mahdollisimman hallitusti ja hyvin.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Olen jo ollut pitemmillä kävelyillä. Kotona en käytä enää kyynärsauvoja mutta ulkona käytän yhtä sauvaa siltä varalta että horjahdan. Se pitää myös ihmiset vähän syrjemmällä, antaa tilaa olla epävarma.

Se onkin mielenkiintoinen juttu. Motivaatio. Se ei ole koskaan ajanut minua mihinkään. Okei, kun nyt keväällä aloin systemaattisesti lenkkeillä joka päivä, halusin taittaa matkan joka kerran nopeammin. Mutta se on pieni ärsyke vain, verrattuna motivaatioon. Fustratreeneissä motivaatiota on kyllä ollut, mutta se ei ollut syvältä kumpuavaa tahtoa, vaan jotakin muuta, jolle minulla ei ole nimeä. Olen ollut motivoitunut treenatessa ja halunnut tehdä kaikki liikkeet super hyvin. Onko se motivaatioita? En tiedä.

Positiivinen asenne ja rakkaus on parhaat parantajat

Voisi ajatella, että pää on ollut lujilla tämän jutun kanssa. Että olisi ottanut päähän aivan hulluna, kun piti sattua tällainen tapaturma. Ja ottikin sillä hetkellä, kun makasin maassa, keskellä katua ja tajusin, että nyt kävi kyllä jotain, mistä ei toivu hetkessä. Pelkäsin ja olin paniikissa. Mutta kun kahden seuraan päivän aikana tulevaisuuden kuva selvisi, rauhoituin. Pääsin tarvittavaan leikkaukseen jo kolmantena päivänä kaatumisen jälkeen ja ymmärsin että pystyisin tekemään kesäksi sovitut rakkaat ja minulle tärkeät työt.

Polvileikkauksen jälkihoito.
Lapsenlapset kävivät kylässä – se parantaa mistä vaan!

Syitä turhautumiseen olisi riittänyt En voi ajaa autoa, enkä edes mahdu henkilöautoon koska jalka on suorana. Ensimmäiset viikot olin tyystin kotona, sitten tein yhden vierailun lapsenlapsia katsomaan ja kävin viikoittain fysioterapeutin luona. Kotimatkalla pysähdyimme syömään lounasta ravintolassa, mikä oli huippua. Matkalla katsoin auton ikkunasta kukkivia nurmia ja ihmisiä, kuin ihanaa unta. (Mahdun tilataksiin ja matkailuautoon)

Itseänikin jotenkin hämmentää, etten ole ollut ihan paskana tapahtuneesta. Yksi syy on varmasti se, ettei minulla ole kipuja ollenkaan. Kipu tekee ihmisen kärsimättömäksi ja vihaiseksi. Epätoivoiseksi. Toinen syy on se käsittämättömän suuri huolenpidon ja rakkauden määrä, jota olen saanut kokea koko tämän ajan.

Rakkaus parantaa

Jotkut viestittivät, että ehkä minun on aika pysähtyä, mutta tiesin ettei se ole niin. Olen energinen ja tekevä, mutta osaan myös laiskotella enkä ole tänä korona-aikana mitenkään riehunut yli äyräiden. Jos jotain tarkoitusta haluaa tälle äksidentille hakea, niin tällä hetkellä näen, että on hyvä huomata olevansa syvästi rakastettu. Sen olen saanut huomata aivan erityisellä tavalla. Se on ihmeellistä.

Kun nyt kirjoittan tätä, olen ensi kertaa turhautunut. Maanantaina alkavat työt ja haluaisin laittaa kuvausvaatteet rekkeihin ja silittää kaiken. Viedä ja tuoda tavaroita huoneesta toiseen ja ajaa kaupunkiin hoitamaan asioita.

Kaikenlaista jäi kesken, kun pysäys tuli yllätyksenä. Haluaisin hoitaa asiat loppuun. En voi. Enkä halua kiusata ihmisiä pyytämällä apua asioissa, jotka voivat odottaa. Mutta se kyllä vähän syö minua. Seisovat keskeneräisyydet. Ja jos luetteloa haluaa jatkaa, niin puutarha on aivan rempallaan ja tulee olemaan sitä, sillä kun työt maanantaina alkavat, ne vievät koko kesän ja meidän työpäivät eivät ole sitä sorttia, että illalla ehtisi kitkeä ja rajata kukkapenkkejä, siirtää ja istuttaa kasveja.  

Mutta täällä ollaan edelleen ja kirjoituset jatkuvat ja tahti tihenee, kun on muutakin kirjoitettavaa, kuin se kuinka paljon polvi treenatessa koukistuu (n. 55°) Ja että harjoittelin pihalla ylämäen kävelyä, joka onkin hassusti vaikeaa, kun polvea ei voi koukistaa.

 Seuraava päämääräni on saada reisilihakset vahvoiksi. En tiedä mitä se vaatii, mutta oli se mitä hyvänsä, sen teen. On kivaa päästä sykkeeseen täältä olohuoneesta. Saada inspiraatiota ja nähdä ihmisiä.

Ihanaa päivää kaikille – pysykää pystyssä!

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Terassi kuntoon -projekti

Kaupallinen yhteistyö Tikkurila Suomi ja terassi kuntoon -projekti

Terassikelit on täällä! Mahtavaa! Ja jokakesäinen terassi kuntoon -projekti on täällä myös.

Terassi kuntoon -projekti.
Palmu ja minä nauttimassa auringon lämmöstä valmiilla terassilla.

Tilanne ennen terassin huoltoa

Talven jälkeen, kun pihakin on vielä vailla lehtevää vehreyttään pölyinen, kuivunut ja elämää nähnyt terassilaudoitus on ankea näky. Ilmansaasteet, aurinko, lumikuorma ja pihalta kulkeutuva hiekka hiertävät sen pintaa armotta.

Jokainen meille saapuva ihminen kulkee terassia pitkin etuovelle, joten kulutus on kovaa. Ja se on ollut sitä jo 22 vuotta, mutta hyvin on terassi meidän elämää kestänyt. Ei toki ilman asianmukaista hoitoa, joka tarkoittaa näin vanhoilla puupinnoilla vuosittaista öljyämistä.

Tältä näyttivät terassilaudat ennen käsittelyä

Oikukas kevätsää antaa aina omat pienet mausteensa hommaan, tällä kertaa sopiviksi päiviksi osoittautui toukokuun ensimmäinen sunnuntai. Silloin Jarppa kääri hihat ja meidän kesäolohuone alkoi muuttua.

Meillä se on kaksipäiväinen projekti, kun reilun 80 m2 terassi täytyy öljytä kahdessa osassa niin, että aina toinen kahdesta ulko-ovesta on käytössä.

Terassi kuntoon –projektin ensimmäinen vaihe

Terassi kuntoon –projektin ensimmäinen vaihe on tietenkin se, kun kaikki kalusteet, kukkaruukut ja muu tavara siirretään pois tieltä ja terassi harjataan puhtaaksi kaikesta irtonaisesta roskasta. Sen jälkeen terassi pestään, harjataan uudelleen ja lopuksi öljytään. Ja sitten juodaan terassikahvit.

Jari pesi terassin ensin Tikkurilan Terassi ja –kalustepesulla, jota sekoitetaan litra kymmeneen litraan viileää vettä. Seoksen annetaan seistä vartin verran kaikessa rauhassa. Sen jälkeen sekoitus ja sitten levitys terassille pehmeällä harjalla. Tikkurilan Terassi ja -kalustepesu poistaa mahdollisia aiempia käsittelyjä ja likaa sekä kirkastaa kuluneen pinnan.

Terassi kuntoon -projekti.

Terassi kuntoon -projekti.

Ämpärin pohjalle jää liukenemattomia rakeita, joita kannattaa laittaa kohtiin, joissa on näkyvissä vanhaa puuöljyä.  Liuos saa vaikuttaa puolisen tuntia, mutta se ei saa kuivua terassin pintaan. Sitten pinnat harjataan ohjeen mukaan karkealla harjalla tai karhunkielellä.

Terassi kuntoon -projekti.

Jari otti apuun terassipesurin, joka sai hiukan helpommin aikaan puhdasta jälkeä vanhalla isolla terassilla.

Terassi kuntoon -projekti.

Lopuksi huuhtelu ja sitten lepo, kuppi kahvia ja kuivumisen odottelua. On tärkeää, että puu on kunnolla kuivunut pesun jäljiltä ennen öljyämistä.

Terassi kuntoon -projekti.

Pesu saattaa nostaa terassin pintaan puukuitua, joka harjataan pois.

Öljyä pintaan

Valtti Plus Terrace Oil on uusi biopohjainen terassiöljy ulkopuupinnoille. Biopohjaisuutensa ansiosta se kuormittaa ympäristöä vähemmän. On hienoa, että terassi on kestänyt parikymmentä vuotta ja nyt sitä voi hoitaa ympäristöä vähemmän kuormittavalla öljyllä. Se on ilo!

Terassi kuntoon -projekti.

Terassi kuntoon -projekti.

Valtti Plus Terrace Oil suojaa puuta UV-säteilyltä ja tekee terassin pinnasta erittäin säänkestävän. Nämä ovat meille tosi tärkeitä pointteja koska terassi tosiaan on täysin sään armoilla ja aurinko porottaa siihen ihan koko päivän. Lisäksi kulutus on kovaa, koska käynti taloon kulkee terassin kautta ja askelten mukana terassille kulkeutuu hiekkaa, joka hankaa sen pintaa.

Terrace Oil myös siis soveltuu hyvin aikaisemmin öljytyn puupinnan uudelleen käsittelyyn. Sitä on saatavana kolmea väriä: ruskeaa, kelonharmaata ja mustaa. Meidän väri on ruskea, joka levitettäessä on ruukunpunervaa, mutta kuivuu aivan tumman ruskeaksi. Erittäin hienostunut väri, joka sopii kartanonkeltaiseen taloomme eikä tule pinnaltaan yhtä kuumaksi, kuin musta, joka olisi muutoin värinä myös sopiva.

Kyllä näyttää hienolta! Ajatelkaa 22 vuotta ikää tällä terassilla!

Ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä!

Öljyäminen näytti sujuvan hyvin levityssienellä. Jarin tekniikka muistutti lattian pesua, koska kovin kuluneisiin kohtiin öljyä piti laittaa enemmän. On kuitenkin tärkeää levittää öljyä vain yksi kerros. Koskaan ei tule öljytä kahteen kertaan, sillä öljyä ei saa olla liikaa ja sen pitää imeytyä puuhun – muuten se jää pinnalle kalvoksi ja öljy alkaa hilseillä irti. On siis erittäin tärkeää, että öljy imeytyy täysin puuhun. Imeytymätön öljy pyyhitään pois viimeistään 15 minuutin kuluttua kuivalla liinalla.

Täältä näet Tikkurilan Maalilinjan viisi vinkkiä onnistuneeseen terassin öljyämiseen.

Terassi kuntoon -projekti.
Ihania kevätpäiviä on piisannut ! Kyllä kelpaa kahvitella!

Ai että uusi terassin pinta näyttää ihanalta. Sen merkitys on todella suuri, koska se on myös ensimmäinen asia, jonka kohtaamme kotiin tullessa. On tärkeää, että kotiovelle tullessa näky on kaunis. Se merkitsee minulle paljon. Nyt odotan vain kesäkuun kymenettä päivää, jolloin pelargoniat voi nostaa terassille!

Tsemppiä terassihommiin kaikille! Kun katsoo reipasta työntekoa, siitä tulee niin iloinen mieli 😄 Kiitos Jarppa ja Tikkurila ja hyvä kahvi!

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Kaalilaatikko uuden sadon kaalista – yksi keittiön bravuureistani

Kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa tein kaalilaatikkoa uuden sadon kaalista

Kaalilaatikko uuden sadon kaalista on suussa sulava herkku. Vaikka on se ihanaa kyllä koko vuoden, vaikka kaali ei myöhemmin olekaan niin pehmeää ja virkeää. Silloin laatikkoa täytyy vaan haudutella hiukan kauemmin, jotta kaali muuttuu pehmeäksi ja makeaksi.

Kaalilaatikko uuden sadon kaalista.

Kaalilaatikko uuden sadon kaalista.

Kun olin vasta muuttanut pois lapsuudenkodistani, päätin tehdä elämäni ensimmäisen kerran kaalilaatikkoa ihan itse. Keittokirjan resepti ei kuitenkaan houkutellut. Se ei luettuna maistunut juuri keittokirjan kantta maistuvammalta. Niinpä päätin tehdä laatikon omalla tavallani ja laatikosta tuli heti yksi bravureistani. Samalla ohjeella olen tehnyt sitä siitä pitäen.  

Maailma kuitenkin muuttuu ja ilmasto lämpenee, mutta kaalilaatikkoni maku ei muutu. Eikä koostumus. Se on edelleen suussa sulavaa, pehmeää ja sen huonoin ominaisuus on se, että vuoka tyhjenee liian nopeasti. Ja jos herää yöllä tietäen, että sitä vielä on jääkaapissa, on pakko nousta ja riipaista sitä muutama lusikallinen suuhun.

On ihanaa, että kaurasta on voitu kehittää raikkaita tuotteita, jotka maistuvat hyvältä. Kukaan ei ole huomannut ainesosien muutosta, mutta kun kuulevat mitä syövät, tulevat vielä onnellisemmiksi, koska tuntuu niin hyvältä, kun hiilijalanjälkeä saa kutistettua. Se onkin itse asiassa tämän ruuan paras mauste. Muita mausteita on makea soijakastike, siirappi, valkosipuli, suola ja mustapippuri. Täältä löytyy lisää tuttuja reseptejä pieni keittokirjallinen.

iMat Vispi ja iMat Fraiche on loistavia jääkaapin perustuotteita. Niiden maku on raikas ja ne tuovat ruokiin kermamaisen pehmeyden. Juuri sellaisen, suussa sulavan, johon olemme lapsuudenkodin ruuissa tottuneet. Lisäksi mulle on tärkeää, että kasviperäisinä tuotteina, ne ovat ystävällisiä ilmastolle.

Ja sitten reseptiin!

Kaalilaatikko uuden sadon kaalista

Uuni 200 °C n.30 min

2 pientä uuden sadon kaalia n. 1 kg

4+2valkosipulinkynttä

2 rkl öljyä

4 dl kypsää pitkäjyväistä riisiä (2dl raakaa)

4dl kasvislientä

400g Härkistä

1/2 dl Ketjap Manis soijakastiketta (makea soijakastike)

2 rkl siirappia

suolaa

mustapippuria myllystä

2,5 dl iMat Vispiä

2 dl iMAt Fraichea

Valmistuksessa on tärkeää silputa kaali ihan pieneksi. Minä teen sen veitsellä, mutta sen voi myös silputa monitoimikoneessa tai mandoliinilla.

Leikkaa kaalit neljään osaan, viipaloi neljännekset terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi ja silppua viipaleet pieneksi silpuksi. Se käy näppärästi ja nopeasti.

Laita rautapata tai muu suuri pata liedelle keskilämmölle. Lisää pataan loraus öljyä ja neljä valosipulin kynttä suikaloituina.

Pyöritä valkosipulia padassa puoli minuuttia ja lisää sitten pari kourallista silputtua kaalia pataan. Sekoittele kaalia, kunnes se hiukan rentoutuu ja lisää sitten taas muutama kourallinen ja tee samoin, kunnes kaikki kaali on padassa. Hauduttele kaalia padassa sekoitellen, kunnes kaikki kaali on hiukan läpikuultavaa ja pehmeää.

Keitä samalla riisi kasvisliemessä ja pilko Härkis pieneksi muruksi.

Lisää kypsä riisi ja silputtu Härkis kaalin joukkoon.

Laita iMat Vispi ja iMat Fraivhe kulhoon ja sekoita ne keskenään, lisää joukkoon Ketjap Manis soijakastike ja siirappi ja kaada seos kaalipataan. Sekoita hyvin. Mausta vielä makusi mukaisella määrällä mustapippuria ja suolaa. Maistele!

Kaada kaaliseos öljyllä pyyhkäistyyn matalaan uunivuokaan ja paista sitä 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia ja herkku on valmis!

Tarjoa kaalilaatikon kanssa puolukoita tai puolukkasurvosta.

Vinkki: Voit korvata Härkiksen sienillä. Paista tuoreet sienet öljyssä valkosipulin kanssa erikseen ennen kuin lisäät ne kaalin joukkoon.

Joko muuten kokeilit leipoa ihanan Juhlakakun? Sen ohje on täällä.

Iloa kokkaamiseen ja herkkuhetkiä ruokapöytään.

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Juhlakakku kaikkiin juhliin

Kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa.

Leivoin ihanan kakun ja mietin minkä antaisin sille nimeksi. Sitten keksin sen – Kevätkakku! Kevät on ihanin vuodenaika, sitä tuntee taas elävänsä, kun on valoisaa ja luonto herää. Ja siis sehän herää myös jääkaapissa, niin voimakas on kasvun pakko, että perunatkin alkavat pimeässä kylmässä jääkaapissa itää. Merkillistä!

Juhlakakku

Lisäksi keväällä on paljon juhlia, joten kevätkakkuja tarvitaan. Mutta niin on kesälläkin! Ja syksylläkin on! Ja talvella. No niin siis Juhlakakkuhan sen nimen täytyykin olla!

Juhlakakku valmistuu maustamattomasta miedosta Oat Spread levitteestä, täyteläisestä, mutta kevyestä iMat Fraichesta ja suloisen pehmeästä, silkkisestä kermamaisesta iMat Visp vaahdosta, joka on raikasta ja ihanaa. Seoksen syleilyyn vatkataan sulatettua valkosuklaata ja vastapariksi sitruunanmehua ja lopuksi kakku koristellaan juuri ajankohtaan ja tilaisuuteen sopivaksi. Juhlakakku on helppo leipoa – suurimman työn tekee jääkaappi, jossa kakku hyytyy ilman mitään vaivaa. Hommassa on vain yksi hankaluus ja vaara – täyte on niin hyvää, että tekee mieli lusikoida se suuhun ennen kuin se ehtii kakkuvuokaan ja jääkaappiin.

Juhlakakku.

Juhlakakun voi koristella monella tavalla. Marjojen lisäksi voi käyttää hedelmiä tai valmistaa kakun pinnalle kiilteen hyytelösokerista ja marjamehusta. Syksyllä ja joulun aikaan puolukkaa, keväällä raparperia, kesällä vadelmaa. Pinnan voi myös jättää valkoiseksi ja vatkata ihanasta iMat Vispistä päälle ruusukkeita ja ripotella väriksi pakastekuivattuja vadelmia – hyvää! Kakun kanssa voi tarjota raikasta marjamelbaa, johon voi käyttää mainiosti pakastimen kesän makuisia aarteita.

Minä tykkään käyttää koristelussa kukkia ja ihan kohta luonnosta löytää paljon syötäviä kukkia ja lehtiä, jotka ovat kauniita kakuissa. Kehäkukan terälehdet, kamomilla, voikukan terälehdet, kääpiösamettikukka, ruiskaunokki jne. Syötäviä kukkia myydään myös kaupoissa.

Juhlakakku.

Miksi kakku on tehty juuri näistä raaka-aineista?

Koska minulla on kolme lasta ja kaksi lapsenlasta. Koetan pitää itsestäni hyvää huolta, jotta voisin elää terveenä niin kauan kuin mahdollista. Aina siihen ei voi itse vaikuttaa, mutta aina voi tehdä parhaansa ja suosia hyviä valintoja. Välttää esimerkiksi kovia rasvoja ja sisällyttää ruokavalioon hyviä kuituja, kuten kauran beetaglukaania.

Toinen asia on ilmastonmuutoksen torjuminen, jotta lapsieni ja heidän lastensa elämä täällä olisi ihanaa ja huoletonta. Ruokavalion merkitys omaan hiilijalanjälkeen on merkittävä, joten koetan tehdä asioita, jotka pienentäisivät sitä. Sen ei tarvitse olla radikaalia eikä ehdotonta, vaan lempeää, kiinnostavaa ja ilahduttavaa. Juhlakakku on siitä oiva esimerkki, vain pieni valinta kaupassa ja homma toimii ihan samalla reseptillä, kuin ennenkin. Lisää helppoja tuttuja reseptejä löydät täältä.

Juhlakakku.

Sitten reseptiin!

Koristelua vaille valmis!
Näillä onnistut. Lopputulos on raikas ja samettisen pehmeä.

Juhlakakku

18 cm irtopohjavuoka, leivinpaperia

Pohja

150 g Kantolan kaurakeksejä

75 g Sunnuntai Laktoositon leivontamargariinia

Täyte

1 prk iMat Vispiä (2 ½ dl)

3 prk Oat Spread maustamaton levitettä (450g)

1 dl    iMat Fraichea

240 g valkosuklaata iChoc Valkosuklaa white vanilla (3 levyä)

1 sitruunan mehu

Koristeluun

Tuoreita marjoja ja syötäviä kukkia maun mukaan

Tee näin

Vuoraa irtopohjavuoan pohja ja reunat leivinpaperilla tai käytä reunassa reunakalvoa.

Sulata margariini ja murskaa keksit hienoksi muruksi.

Yhdistä sulatettu margariini ja keksimurut ja sekoita hyvin. Painele muruseos vuoan pohjalle. Laita vuoka pakastimeen tai jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen.

Tee täyte

Sulata valkosuklaa vesihauteessa liedellä tai mikroaaltouunissa 10 sekuntia kerrallaan välillä sekoittaen.

Vatkaa iMat Vispi hyväksi tukevaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa Oat Spread notkeaksi ja sileäksi ja vatkaa sitten joukkoon iMat Fraiche. Lisää sekaan sulatettu valkosuklaa sekä sitruunan mehu ja vatkaa seos tasaiseksi.

Yhdistä valkosuklaa seokseen vaahdotettu iMat Vispi ja kaada sitten täyte kakkuvuokaan keksipohjan päälle.

Hyydytä kakkua yön yli jääkaapissa.

Irrota vuoka ja reunapaperi tai –kalvo varovasti ja siirrä kakku tarjoiluvadille ja ota samalla pohjapaperi pois. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Esimerkiksi mansikoilla, pensasmustikoilla, vadelmilla, karhunvadelmilla ja orvokeilla.

Ihania ja herkullisia juhlahetkiä ja juhlavia arkihetkiä kaikille!

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Olet tarpeellinen, olet tärkeä

Vappu on ollut mulle aina riemukas kevään juhla, mutta nyt mielen päällä on vakavampi asia – työilmapiiri, reiluus ja hyvä johtaminen. Vähän epäröin viitsinkö nyt kirjoittaa näistä aiheita ollenkaan, kun some on täynnä serpentiiniä ja ilmapalloja, mutta tavallaan aiheeni sopii kyllä vappuunkin, onhan se myös työn juhla. Työilmapiiri on merkillinen juttu. Vaikka se on aineeton käsite, sen voi tuntea käsin kosketeltavana sekä hyvässä, että pahassa.

Hesarin mielipidesivulla 28.4. oli erittäin hyvä kirjoitus pelolla johtamisesta otsikolla ”Työpaikalla on voitava puhua myös hankalista asioista”. Samana päivänä julkistettiin lista Suomen parhaista työpaikoista ja listalla on kaksi minulle hyvin tuttua yritystä.

työilmapiiri.

On hauska juttu, että kun näiden tuntemieni yritysten ovesta astuu sisään, juttelee työntekijöiden kanssa, tai tekee yhteistyötä heidän kanssaan, hyvän fiiliksen aistii heti. Kaikki sujuu helposti, olo on helppo ja lopputuloksesta tulee aina priimaa ja jos jossain on viilattavaa, niin korjaukset tehdään hyvässä hengessä ilman mitään angstia. Näissä yrityksissä myös annetaan aina palautetta, eikä sana kiitos ole kadonnut sanavarastosta.

Toisenlaisiakin yrityksiä on, olen ollut eri tavoin yhteydessä moneen. Yrityksiin, joissa ei koskaan kiitetä, todellakaan koskaan. Vuodet vierivät ja yhteistyötä tehdään ja ainoa palaute on uusi sopimus ja laskujen maksu. Palaute jää uupumaan ja samalla työ jotenkin roikkumaan ilmaan. On myös niitä yrityksiä, joiden ahdistavan työilmapiirin aistii heti kun astuu kynnyksen yli. Ja se sitten on vastenmielinen tunne. Kurkkua kuristava.

Viimevuosina on perustettu paljon pieniä yrityksiä, joiden johtajat eivät ole saaneet minkäänlaista johtajakoulusta ja jos heidän luonteensa ei satu sopimaan hyvän johtajan palttooseen, niin tukalaa on. Huonosti johdetut yritykset eivät koskaan pääse nauttimaan niistä uskollisista työntekijöistä, jotka antavat yrityksen käyttöön parhaan osaamisensa.

TV-ohjelmien tekeminen on minulle tosi tuttua (siis kuvitelkaa, mä olen tehnyt niitä nyt 28 vuotta!) ja se on hyvä esimerkki ryhmätyöstä. Ryhmän jokaista ihmistä tarvitaan ja lopputulos on näiden tekijöiden osaamisen summa. Osa tekijöistä näkyy henkilökohtaisesti lopputuloksessa, osa ei. Mutta jokainen on tärkeä. Tämän asian pitäisi olla itsestään selvyys jokaisella työpaikalla. Sekä ison että pienen firman tulos on kaikkien ansiota. Kun fiilis on hyvä ja tunnelma on avoin ja vapaa, kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Siksi myös kaikki työntekijät tulisi huomioida yhtä suurella kiitoksella. Joskus näyttää siltä, että sen kiitoksen sanominen ja kaikkien huomioiminen, on mahdotonta. Ketään ei kiinnosta. Se kutistaa ihmistä, jos hänen panostaan ei lasketa miksikään.

työilmapiiri.

Mulla on sellainen tasapuolisuutta ja reiluutta huutava luonne. En tiedä mistä vammasta se on seurausta, mutta mulle tulee todella inhottava olo, kun näen ja vaistoan epätasa-arvoa työpaikoilla. Tilanteita, joissa toisia väheksytään, heidän kiltteyttään käytetään hyväksi, osaa tekijöistä kehutaan ja nostetaan esiin, osa unohdetaan. On suosikit, sisäpiiri ja sitten muut. Kuinka paljon hyvää energiaa, upeita suorituksia ja hyvää tulosta firma menettääkään. Jokaisen työntekijän pitäisi voida tuntea itsensä merkitykselliseksi työyhteisössä. Se tukee motivaatiota ja sitouttaa. Jokainen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi päivittäin.

Olet tarpeellinen, olet tärkeä!

Hauskaa vappua!

Blogia saa mielellään jakaa.

Hanna

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi