Mehevä ja mehukas omenakakku

Nyt tuli kyllä niin mehevä ja mehukas omenakakku uunista että! Mulle jäi yhdestä kuvauksesta iso määrä omppuja ja nyt on se tilanne, että uunin on lämmettävä vinhaa tahtia, että saan omenat leivottua pois! Monta omppuherkkua on vielä tulossa, tässä ensimmäinen, jonka tein sillä kriteerillä, että kaikkia aineksia oli valmiiksi kotona. Ja näitä on varmasti jokaisella kaapissa!

Ohjeessa on käytetty kaura- tai mantelimaitoa, ne voi korvata millä tahansa maidolla ja myös vedellä.

Käytän leivonnaisissa mieluiten vaniljatahnaa, mutta kukin voi valita sen vaniljan, jota kaapista löytyy. Ja pähkinät sopivat tähän tietenkin, minunkin piti laittaa niitä, mutta mokomat unohtuivat pois taikinasta, kun puhelin soi kriittisellä hetkellä!

Mehevä omenakku

Mehevä ja mehukas omenakakku

Irtopohjainen 18 cm kakkuvuoka

Uuni 170°C pistoaika n. 60 min

3 omenaa

1 kananmuna

2 rkl kaura- tai mantelimaitoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljatahnaa

1 tl leivinjauhetta

1/3 tl suolaa

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

3 dl vehnäjauhoja

(50g mantelirouhetta tai rouhittuja pekan- tai saksanpähkinöitä)

Voit laittaa kakun pinnalle

2 rkl appelsiinimarmeladia kiillottamaan omenoita ja/tai  3 rkl tomusokeria koristelemaan kakkua.

Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan reunat ja pohja leivinpaperilla.

Kuori omenat. Viipaloi kaksi omenaa ohuiksi viipaleiksi ja tee kolmannesta sormenpään kokoisia kuutioita.

Sekoita kulhossa yhteen kaikki taikinan ainekset ja lisää joukkoon omenat, voit säästää vähän omenaviipaleita erikseen ja laittaa ne kakun pinnalle taikinan päälle, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Sekoita hyvin. Voi tuntua siltä, että taikinaa on liian vähän, mutta ei sitä ole!

Paista kakkua 50-60 minuuttia 170 asteessa uunista riippuen. Kypsyyttä on hyvä koettaa puutikulla. Pistä tikku keskelle kakkua, jos siihen ei jää taikinaa, kakku on kypsä.

Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassaan ja siirrä se sitten ritilälle jäähtymään. Silasin pinnan vahvalla appelsiinimarmeladilla, koska siitä tulee minusta kakkuun kivaa särmää. (Laitan melkein kaikkiin omenaleivonnaisiin appelsiinimarmeladia.)

Minä tykkään kakusta eniten jääkaappikylmänä.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Ihanaa omppuhetkeä hei!

Hanna

Suklaakakku – kaunis mehevä ja helppo!

helppo ja mehevä suklaakakku

Helppo suklaakakku onnistuu aloittelijaltakin ja on super hyvää.

Tein tämän pienen suklaatäytekakun vanhalla luottoreseptilläni. Alun perin olen leiponut tällä reseptillä kahvikakkuja rengasvuoassa. Joskus kakku on saanut suklaakuorrutuksen, jossa on ollut murskattuja Marienne-karkkeja ja milloin mitäkin hippusia. Tai ei yhtään mitään. Nyt päätin leipoa tällä reseptillä täytekakun pienessä korkeassa vuoassa ja hyvää tuli.

Laitoin kakkuun vain yhden täytekerroksen, johon sivelin ohuen kerroksen kirsikkatahnaa eli kirsikka curdia, jota löytyi jääkaapista. Siinä on vieno karvasmantelin maku. Aprikoosi- tai appelsiinimarmeladi tai hillo maistuu kerrosten välissä myös upealta sacherkakun tyyliin.

Kakkua kannattaa kostuttaa hiukkasen. Sen voi tehdä sekoittamalla vettä siihen hilloon/marmeladiin jota käyttää täytteessä. Mutta vain kevyt kostutus, kakku on luonteeltaan mehevä.

Vuoka, jossa paistoin kakun, on halkaisijaltaan 15 cm ja sen korkeus on 10 cm. Paiston kakkua n. 55 minuuttia 160 asteessa, mutta jos paistat kakun rengasvuoassa tai normaalissa n. 20 cm vuoassa laita uuni 175 asteeseen ja kokeile kypsyyttä 40 minuutin kohdalla.

Helppo suklaakakku

150g              voita sulatettuna

3 dl                sokeria

3 dl                vehnäjauhoja

2tl                 leivinjauhetta

2 tl                vaniljasokeria

3 rkl               kaakaojauhetta (van Houten)

2 kpl              kevyesti vatkattua kananmunaa

¾ dl               kermaa tai maitoa (minulla sattui olemaan suklaakermaa, käytin sitä)

¾ dl               kiehuvaa vettä

täytteeksi hilloa tai marmeladia

Sulata ja jäähdytä voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivien aineiden joukkoon sulanut, vähän jäähtynyt rasva, sitten kevyesti vatkatut kananmunat, maito tai kerma ja vesi.

Kaada taikina hyvin jauhotettuun rengasvuokaan ja paista noin 40 min 175° C uunissa. Tai jos teet täytekakun niin tavalliseen irtopohjaiseen kakkuvuokaan.

Anna kakun jäähtyä 5-10 minuuttia vuoassaan ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen tai useampaan kerrokseen ja kostuta täytä kerrokset haluamallasi hillolla.

Kuorrute

Kuorrute 15 cm halkaisijaltaan olevalle kakulle. Suurempi kakku tarvitsee tupla annoksen.

100 g 70 % -leivontasuklaata (käytin Fazer Premium –leivontasuklaata)

2,5 rkl kuohukermaa

2 tl voita

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää sulaneen suklaan joukkoon kerma ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi voi. Anna seoksen jäähtyä hiukan, mutta vain hiukan ja levitä kuorrutus kakulle niin, että se valuu hiukan reunoilta.

Kun suklaa on jäähtynyt koristele kakun pinta tuoreilla marjoilla ja pölläytä päälle tomusokerihuntu.

Lisää kakkuohjeita löytyy blogista ja suklaa on lemppari kannattaa kokeilla tätä ihanaa suklaajuustokakkua!

helppo suklaakakku

Hyvää ystävänpäivää ja kakkupäivää ja kehvihetkiä ja teehetkiä ja skumppahetkiä ja ihanaa elämää!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Korona-ajan ilot ja surut

Tätä koronaa tässä mietin. Korona-ajan ilot ja surut on varmaan monilla samoja, mutta kannattaa ajatella niitä hyviä juttuja enemmän kuin huonoja. Tietenkin.

En ole ollut Suomessa ainakaan yhteentoista vuoteen helmikuussa. Tai ehkä niin päin tulee sanoa, että olen helmikuussa aina ollut ulkomailla. Nyt on helmikuu ja olen täällä, kuten suurin osa Suomalaisista.

Mitä korona-aikana kaipaan.
Helmikuussa auringossa
Mitä korona-ajassa kaipaan
Helmikuussa lounaalla
Joogaa helmikuussa
Korona-ajan ilot ja surut
Yhtenä helmikuun iltana

Viime vuonna helmikuussa olin Espanjassa ja tein pitkiä kävelyjä meren kuohuessa vierelläni ja söin aamiaiset ja lounaat ulkoterasseilla. Uin kylmässä merivedessä ja uima-altaassa, jonka vesi ei ollut lämmitetty. Sitten tulin Suomeen ja yhtäkkiä tänne tuli myös korona. Kun kehotettiin pysymään kotona eikä sallittu kokoontumisia, kaikki miettivät, että ’huh kamalaa, mutta onneksi nyt kevät! Ajatelkaa, jos olisi marraskuu!’

No marraskuu tuli ja joulukuu ja tammikuu – kaikki koronan kanssa käsikädessä. Ja nyt ne ovat takana ja edessä on taas uusi kevät.

Korona-ajan ilot ja surut – tästä olen kiitollinen

Ensiksi olen kiitollinen siitä, että sekä minä itse, että läheiseni olemme pysyneet terveinä.

Perheen on syntynyt uusi ihminen, joka sai syntyä terveenä.

Olen kiitollinen siitä, että kotiin kytkettyinä minä ja puolisoni olemme onnellisia ja viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti.

Olen kiitollinen siitä mielettömästä tuurista, että minulla on ollut töitä, vaikka olen alalla, jossa monilta tyhjentyivät kalenterit kertaheitolla.

Ja kuinka ihanaa on, että tähän, minulle niin kovin ankeaan aikaan – valoton aika ei ole ystäväni – pöllähti hullu määrä ihanaa valkoista lunta ja maailma näyttää kauniilta ja valoisalta.

Olen kiitollinen suuresta perheestäni, olemme voineet tavata toisiamme ja olla toisillemme apuna arjessa.

Korona-ajan ilot ja surut
helmikuussa pihalla
helmikuussa ulkoilemassa
Korona-ajan ilot ja surut
Hmmm – ei lounasta ulkona helmikuussa, eikä aamiaistakaan!

Korona-ajan ilot ja surut – tätä kaipaan

Kävin Stockmannilla työasioissa ja lähes huumaannuin onnesta vain kulkiessani tavaratalossa. Näin kauniita tavaroita ja inspiroiduin asioista. Tuli ikävä kaupungilla hengailua.

Ikävöin kotiasuissa hipsiessäni oikeita vaatteita ja pukeutumista.

Kävin lounaalla hyvän ystävän kanssa ja istuimme ravintolassa niin kauan, että se lounasravintola suljettiin. Olisimme voineet istua vielä tunteja. Kaipaan nähdä ilmeitä, innostua toisen ihmisen seurasta.

Ja pakko on sanoa, että Teems-palaverit eivät ole minua varten. Eivätkä varsinkaan Teems-juhlat.

Menin ystävän kanssa kahville, emme saaneet kahvia, koska kahvilan pitäjällä oli joku ongelma, mutta istuimme tunnin yli sovitun ajan, kun päivitimme elettyä elämää. Kuinka ihanaa se oli!

Kaipaan päästä matkustamaan. Kaipaan meren sineä, vuoria ja uusia makuja. Lämpöä ihollani.

Korona-ajan ilot ja surut

Hyvällä fiiliksellä silti. Ei kannata miettiä sitä mitä ei ole, vaan iloita siitä mitä on.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

❤️

Hanna

Maailman paras pannari

Maailman paras pannari on laskiaisen hernesopan itse oikeutettu jälkkäri. Laskiaispullat meillä nautitaan välipalana.

Maailman paras pannari

No eikä nautita – mehän ollaan jo syöty tän vuoden laskiaispullat jo! Mutta pannari menee uuniin tosi useasti ja tämä klassikko on koko perheen superherkkua, jota on tarjottu häissäkin yöpalan jälkiruokana – tosin silloin nesteenä oli silkkaa kuohukermaa. Ja voin sanoa, että huh mikä herkku. Palaakaan ei jäänyt!

Syy kerman käyttöön oli alun perin tilanne, jossa jääkaapissa oli eräiden juhlien jälkeen litra kermaa, joka oli menossa pian huonoksi. Tein siitä pannarin enkä kertonut lapsille mistä se oli tehty. No sehän maistui ja paljastin lopulta että se oli tehty kokonaan kermaan. Se on juhlapannaria se! Kannattaa kokeilla joskus.

Meidän australialainen vaihto-oppilaspoika söi tätä ja myös räiskäleitä aina tomusokerin (jota mieluummin puuterisokeriksi kutsun) ja sitruunasta puristetun mehun kanssa. Se on loistava yhdistelmä. Pannarin kanssa voi tarjota vaikka mitä, mutta tuoreet marjat ja metsävattuhillo on kyllä superhyvää!

Taikinan voi kaataa pellille, jossa on leivinpaperi, mutta ihanat reunat ja muikea maku tulee kun laittaa pellille ruokalasikllisen voita ja työntää pellin kuumaan uuniin. Kun voi sulaa ja kuplii ota se uunista, levitä voi myös reunoille, kaada taikina pellille ja paista. Ihanaa tulee. Ja irtoaa pelliltä hienosti.

Maailman paras pannari
Tältä se näyttää uunissa!

8 annosta

Pelillinen pannukakkua

7,5 dl                        Täysmaitoa 

3 dl                           vehnäjauhoja

3                               kananmunaa

0,75 dl                      sokeria

2 tl                            vaniljasokeria tai enemmän

1 tl                            kardemummaa

1 tl                            suolaa

50 g                          sulatettua ja jäähdytettyä voita

Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Mittaa muut aineet joukkoon ja sekoita hyvin. Anna taikinan turvota 10 min. Kaada taikina uunipelille. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 20 minuuttia kunnes pannarin pinta on kauniin kullan ruskea.

nammm!

Terveiset kirjoitan vattuhillosta tahmeilla sormilla!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Keltaista siskonmakkarakeittoa ulkoilupäivänä

Oletko koskaan tehnyt keltaista siskonmakkarakeittoa? Mä olen, mutta nyt tein siitä pikaversion! Sunnuntai oli ihana päivä! Tyttären perhe tuli kylään ja me oltiin Jarpan kanssa varustauduttu rakentamalla pihaan pulkkamäki! Lisäksi pikkumies oli tarkoitus tutustuttaa saunan saloihin.

Keltaista siskonmakkarakeittoa

Ulkoilupäivän parasta ruokaa on tietenkin keitto ja päätin tehdä keltaisen siskonmakkarasopan. Se on huippusoppaa, jossa tehdään juureksista keitto, joka maustetaan curryllä, kurkumalla ja Koskenlaskija-sulatejuustolla. Keitto soseutetaan ja siihen lisätään siskonmakkarat. Olen tehnyt siitä joskus reseptin mutta nyt ketteränä tyttönä vähän oikaisin ja päivitin sen. Ostin nimittäin valmista juuressosetta ja vältyin kuorimasta ja pilkkomasta vihanneksia. (Katsoin juuri kuittia, niin puolen kilon pötkö maksoi yhden euron)

Pikkumies ja Jari
Pieni herra kutsuu Jarppaa Jariksi ja huutaa tätä jo kaukaa. Ärrä ei ole vielä terävimmillään. Niin ihana!

Soppa valmistui nopeasti ja helposti vaikka tein sitä valtavan kattilallisen. Se mitä en tullut ajatelleeksi on, että pikku mies on iässä, jolloin on nähtävä mitä syö. Keltaiset pallerot olivat outoja eivätkä ollenkaan menneet läpi makkaroina, ennen kuin hänen viisas äitinsä puolitti ne ja makkaran oikea ulkonäkö paljastui. Onneksi toimi, koska makkara kyllä maistuu pojalle.

keltainen siskonmakkarakeitto

Soppa syötiin päiväunien jälkeen ja sitten oli pulkkamäen vuoro. Voi vitsi se on kivaa laskea pulkalla mäkeä. Ja meidän pihan mäki on pitkä, kurvikas ja siinä korkeat reunat. Oikea vauhtikouru siis!

Ulkoilun jälkeen oli taas nälkä ja niinpä pitkän pöydän ääressä istui joukko punaposkia syömässä maailman parasta pannaria metsävattuhillon kera. Perusjuttuja. Parhaita ikinä! Tässä resepti sullekin.

Keltainen siskonmakkarasoppa nopeasti

2 pkt (à 500g) juuressosetta (niitä makkaranmuotoisia pötköjä)

3 dl lihalientä (käytin valmista Maggi Lihaliemi By Puljonki -lientä)

Vettä

1 rkl voita

2 mehevää valkosipulinkynttä

1,5 rkl curryä

1,5 rkl kurkumaa

1 kg siskonmakkaroita

1 pkt (250g) Koskenlaskija voimakas sulatejuustoa

Purista juuressoseet kattilaan ja lisää joukkoon valmis lihaliemi ja sitten vettä niin paljon, että koostumus on sopivan paksu. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna kiehuvaksi.

Kun keitto kuumenee kuumenna voi pannulla ja lisää viipaloidut valkosipulinkynnet, kurkkuma ja curry. Sekoittele muutama minuutti, niin että mausteiden aromit irtoavat. Kaada seos kattilaan ja lisää myös sulatejuusto pieninä palasina. (Se murtuu palasiksi helposti sormilla – helpommin kuin veitsellä, johon se tuppaa jäämään kiinni) Kuumenna ja sekoittele kunnes juusto sulaa ja pyöräytä sitten kattilassa sauvasekoitinta niin, että keitto on varmasti aivan samettista. Pursota kuumaan keittoon siskonmakkarat ja tarjoa keiton kanssa hyvää leipää.

Tässä vielä keiton alkuperäinen resepti, jonka olen julkaissut jo aiemmin. Siis se, johon vihannekset kuoritaan, paloitellaan ja kypsennetään alusta asti.

Keltainen siskonmakkarakeitto pitemmän kaavan mukaan

2 l vettä

4 lihaliemikuutiota

1 laakerinlehti

500 porkkanaa

nyrkinkokoinen pala lanttua

4 pientä naurista (Tai vähän enemmän lanttua)

1 sipuli

1 rkl voita

2 valkosipulinkynttä

1 rkl curryä

1 rkl kurkkumaa

250 g Koskenlaskija sulatejuustoa (voimakas)

500 g siskonmakkaroita

Keitä vesi. Lisää liemikuutiot ja laakerinlehti. Raasta tai pilko vihannekset. Keitä kypsäksi. Pilko sipuli ja kuullota pehmeäksi curryn ja kurkuman kanssa. Lisää seos keittoon. Raasta valkosipulinkynnet ja lisää keittoon. Soseuta. Lisää makkarat, kuumenna ja syö!

Helisevää helmikuuta!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Ihanat runebergintortut – kinuskisydämellä tai klassisesti

Tuunasin perinteiset ihanat runebergintortut pursottamalla niiden sisälle kinuskikastiketta. Vadelmahillon ja kinuskin yhdistelmä on klassinen ihanuus. Mutta parasta tässä on se mitä kinuskikastike tekee runebergintortun koostumukselle.

Ihanat runebergintortut
Tää hullu mokkakahviastiasto on antiikkinen Rosentahl setti. Eikä sillä totisesti ole mitään virkaa. Mutta tuolla kaapissa se odotteli pääsevänsä johonkin kuvaan joskus. Sopiihan se nyt näiden runebergintorttujen kanssa ihan loistavasti samaan kuvaan!

Kinuski ei oikeastaan maistu kinuskilta siellä sisällä, vaan se kostutti tortun pehmeästi ja miellyttävästi niin, ettei leivonnaisen koostumuksesta tullut ikävän puuromainen. Käytin aivan tavallista valmista kaupan kinuskikastiketta.

Jos keittäisin kinuskin itse, voisin tehdä siitä paksumpaa ja toffeemaisempaa ja silloin torttuun voisi pursottaa selvästi erottuvan kinuskisydämen. Sekin ajatus on houkutteleva!

Ihanat runebergintortut.
Kinuskia ja vattuhilloa – klassista ja ihanaa!

Toki nämä tortut toimivat ihan sellaisinaan, jos haluaa nauttia perinteisiä runebergintorttuja joko kuivina tai kosteina, jolloin niille tulee antaa pieni punssi- tai sokerivesikylpy.

Alun perin Fredrika Runeberg jauhoi torttuihin joulusta jääneet piparkakut, mutta piparien puutteessa ne voi korvata korppujauhoilla tai mainiosti myös erittäin herkullisilla LU Bastogne –keksien muruilla, joista tulee kiva säväys torttuihin.

Ja sitten reseptiin!

Ihanat runebergin tortut

n. 12 kpl vuokien koosta riippuen

Uunin lämpötila 170° 15-20 min vuokien koosta riippuen

200g voita

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl mantelijauhetta

1 dl jauhettuja piparkakkuja (voi vaihtaa korppujauhoihin tai muihin keksimuruihin)

2 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

½ tl jauhettua inkivääriä

1,5 dl kuohukermaa tai turkkilaista jogurttia

Tortun keskelle: 

Kinuskikastiketta

Koristeluun:

vadelmahilloa

Valkoista sokerikuorrutetta

Taikina kannattaa pursottaa vuokiin
Terävä tylla on tässä avainasemassa.

Voitele ja korppujauhota runebergintorttuvuoat tai metalliset muffinivuoat hyvin. Voit tehdä tortut myös paperisiin tai pahvisiin muffinivuokiin.

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset kanamunat voivaahtoon yksi kerrallaan samalla hyvin vatkaten.

Yhdistä loput kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen kerman tai jogurtin kanssa. Sekoita hyvin, mutta vain sen verran, että taikina on tasainen.

Laita taikina pursotinpussiin ja pursota taikina vuokiin. Jätä vuokiin noin 1/3 nousuvaraa. Voit täyttää vuoat myös lusikalla, mutta pursottaminen on helpompaa. 

Paista torttuja noin 15-20 minuuttia 170 asteessa uunin keskiosassa. 

Anna valmiiden torttujen jäähtyä hetki ja kumoa tortut ritilälle.

Pursota jäähtyneiden torttujen sisään kinuskikastiketta pursotinpussista, jossa on terävä täyttötylla.

Jos et halua laittaa torttuihin kinuskia, vaan kostutat ne mieluummin perinteisellä tavalla tee näin: yhdistä 1 rkl sokeria ja 2 rkl punssia, konjakkia tai mantelilikööriä sekä 2 rkl kuumaa vettä ja sekoita, kunnes sokeri liukenee. Valele torttuja liemellä ja anna maustua mielellään yön yli, mutta ainakin muutamia tunteja. 

Pursota tortun päälle sokerikuorrutteella rengas ja anna sen kuivua. Tiputa renkaan keskelle vadelmamarmeladia. Jos haluat tehdä sokerikuorrutteen itse, sekoita desilitraan tomusokeria pari teelusikallista kylmää vettä.

Leipominen on niin ihanaa! Toivottavasti nautit tästä reseptistä ja lopputuloksista

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Laskiaispulla à la Hanna – se on jumalaista – se on suklaata!

Täydellinen laskiaispulla jossa on suklaata. Laskiaispullassa pääosassa on tietenkin täydellinen pullataikina, josta on leivottu kuohkea, pehmeä ja maukas pulla. Se syntyy, kun käyttää täydellisiä raaka-aineita, hyviä jauhoja, rakastaa taikinaa ja käsittelee sitä kiireettömästi. Hyvässä pullassa on oltava riittävästi suolaa ja runsaasti kardemummaa ja paistossa on tunnettava oma uuninsa – joku on kipakampi toista.

laskiaispulla suklaata.

Seuraavana tärkeysjärjestyksessä ovat täytteet. Perinteisesti pulla täytetään joko mantelimassalla tai mansikkahillolla sekä kermavaahdolla. Mutta minä jalostin pullani suklaalla ja niistä tuli yksinkertaisesti jumalaisia.

Blogissa on reseptit pullille, suklaamantelimassalle sekä itse tehtynä että kaupan mantelimassa jalostettuna suklaiseksi, suklaakuorrutteelle ja kaakaolle jonka voi joko juoda tai upottaa kuumaan kaakaoon suklaisen pullan.

Paras laskiaispulla.

Minun laskiaispullani sisällä on tummalla kaakaojauheella maustettua pehmeää mantelimassaa ja kermavaahtoa. Koska kaakao sinällään on kitkerää, se taittaa pullan ja varsinkin mantelimassan makeutta ja tekee mausta hienostuneen.

Kuorrutin pullani pehmeällä ja täyteläisellä suklaakuorrutteella, jonka valmistus on lastenleikkiä. Jos haluaa voi pullan sydämeen laittaa vielä mansikkahilloa. Mansikkahillon ja suklaan yhdistelmä on kerrassaan ihana. (Tuoreet mansikat ja suklaa eivät ole minusta hyvä yhdistelmä)

Jotkut nauttivat laskiaispullan syvältä lautaselta kuumaan maitoon upotettuna. Minä nautin sen kuumassa kaakaossa!

Sitten leipomaan!

laskiaispulla suklaata.
Käytin pullataikinaan Hungry Chef sämpyläjauhoja, joista syntyy taikinaan hyvä sitko ja ne ovat sopivia rasvaiselle taikinalle.

Pullat

Tein 2,5 dl taikinan, josta syntyy n. kymmenen pulleaa pyöreää pullaa.

2,5 dl täysmaitoa

25 g hiivaa (puoli palaa)

1 kananmuna

1 tl suolaa

1 rkl kardemummaa

100 g sokeria (n. 1 dl)

100 g voita sulatettuna

½ kg Hungry Chef vaaleita sämpyläjauhoja (n. 8 dl)

1 kananmuna voiteluun

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon kananmuna, suola, kardemumma ja sokeri. Sekoita hyvin.

Lisää sitten joukkoon jauhoja desilitra kerrallaan. Voit sekoittaa taikinan käsin tai käyttämällä yleiskonetta. Kun kaksi kolmasosaa jauhoista on lisätty lisää joukkoon sulatettu voi niin kuumana kuin käsi kestää vaivata. Vaivaa voi hyvin taikinaan ja lisää joukkoon loput jauhot. Vaivaa taikinaa vielä kymmenisen minuuttia niin, että siihen tulee hyvä sitko ja taikina alkaa irrota kulhon reunoista.

Peitä kulho liinalla ja laita taikina nousemaan lämpimään paikkaan. Nousua voi nopeuttaa laittamalla kulhon kuumalla vedellä täytettyyn tiskialtaaseen.

Kun taikina on noussut kaksinkertaiseksi kumoa se jauhotetulle alustalle ja leivo siitä pötkö. Jaa pötkö kahteen yhtä suureen osaan ja laita toinen pötkö liinan alle odottamaan.

Jaa toinen pötkö viiteen yhtä suureen osaan. (n. 90g)

Pyöritä taikinapalat pulliksi vasten alustaa tai käsien välissä ja laita leivinpaperilla päällystetylle pellille liinan alle nousemaan vielä puoleksi tunniksi.

Tee lopulle taikinalle samoin.

Voitele pullat kananmunalla ja paista pullia 200 asteessa n. 10 minuuttia

laskiaispulla suklaata.

Suklaamantelimassa

150 g valmista mantelimassaa

4 tl Van Houten kaakaojauhetta

1-2 rkl vettä

Pilko mantelimassa monitoimikoneen kulhoon. Lisää kaakaojauhe ja 1 rkl vettä ja pyöräytä muutamia kertoja. Lisää tarvittaessa vettä, että saat tasaisen löysähkön massaan.

Itse tehty suklaamantelimassa

200 g mantelijauhetta

200 g tomusokeria

2 rkl Van Houten kaakaojauhetta

2-4 rkl vettä

Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen monitoimikoneen kulhossa. Aloita veden lisääminen yhdestä ruokalusikallisesta ja lisää sitä, kunnes massan koostumus on sopiva. Homma onnistuu myös käsin vaivaamalla, mutta lopputuloksesta ei tule aivan tasaista. Se ei lainkaan haittaa. maku on pääasia!

Suklaakuorrute

100 g Taloussuklaata (käytin Fazerin taloussuklaata)

3-4 rkl kuohukermaa

1 tl voita

Sulata pilkottu suklaa vesihauteessa. Kun suklaa on kokonaan sulanut lisää joukkoon kerma ja sekoita massa tasaiseksi. Massa muuttuu ensin ryynimäiseksi, mutta jatka sekoittamista, kunnes seos on tasainen. Lisää kermaa tarvittaessa. Suklaan tulee olla paksua, mutta juoksevaa. Lisää lopuksi nokare voita antamaan kuorrutteelle kaunis kiilto.

Pullien täyttäminen

Täytä pullat täysin jäähtyneinä suklaamantelimassalla ja halutessasi myös mansikkahillolla, lisää hyväksi vaahdoksi vatkattu, maustamaton kermavaahto ja aseta pullan ”hattu” paikoilleen.

Laita pullat ritilän päälle ja sen alle leivinpaperi. Laita suklaakuorrute pursotin- tai muovipussiin ja leikkaa kulmaan pieni reikä. Pursota suklaata pullien päälle ristiin rastiin.

laskiaispulla suklaata

Kaakaojuoma pullalautaselle

Yksi annos. Annetaan mielellään tekeytyä jääkaapissa yön yli

2,5 dl täysmaitoa

2,5 rkl Van Houten kaakaojauhetta

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

nokare voita

Sekoita pienessä kulhossa yhteen kaakaojauho, sokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna maito kiehuvaksi ja kaada se kaakaosokeriseoksen päälle. Sekoita hyvin vispilällä huolellisesti pohjia myöten. Kaada hyvin sekoitettu kaakao takaisin kattilaan ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Lisää hyppysellinen suolaa ja peukalonpään kokoinen nokare voita. Sekoita ja kaakao on tavallaan valmista. Vielä parempaa se on seuraavana päivänä. Eli laita kaakao yöksi jääkaappiin ja kuumenna uudelleen kun on aika nauttia pullaa ja kaakaota!

Ihanaa, suklaista pullapäivää ja uskallusta ja kokeilunhalua!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Rakkaudella

Hanna

Pään siivous on raskasta hommaa mutta siinä olo kevenee

Kelasin kulunutta viikkoa ja mietin mitkä olivat parhaat asiat, joita viikon aikana tapahtui. Ja tajusin, että eihän tässä oikein mitään tapahdu. Virikkeet ja inspiraatio alkavat olla nollalukemissa ja mieleen tuleekin äidin rasittavat sanat, jotka sai aina kuulla, kun valitti, ettei ole mitään tekemistä: Siivoa kaappisi. No niin, aika äkkiä sitä keksi tekemistä…Kaappien siivouksen lisäksi pään siivous on tärkeää puuhaa.

Pään siivous onnistuu hyvin lumitöitä tehdessä.

Mutta niinhän se on, että aina joku nurkka on pientä fiksausta vailla. Ja kun alkaa miettiä, niin onhan noita – edelleen on laatikoittain valokuvia jotka on järjestämättä, on kummallisia tavaroita, joilla ei tee mitään ja koska onkaan viimeksi pessyt kylpyhuoneen seinät, joiden pinta on vaivihkaa peittynyt ohueen ja näkymättämään hiuslakkahuntuun? Kaikkea löytää, kun alkaa etsiä.

Nurkkien siivousta paljon kiinnostavampaa ja myös raskaampaa on siivota omaa päätään. Olen kunnostautunut siinä viime viikkoina ja voin sanoa, että se vie voimia. Ajattelu. Ja kun alkaa ajattelulle hiukankaan siimaa, lähtee kelan vauhti kiihtymään ja pään sisäisten komerojen ovet näyttävät avautuessaan järjestämättömiä hyllyjä. Niiden kimppuun käyminen vaatii korona-ajan ’mitä mä tekisin’ hiljaisuutta. Koska koko ajan ei jaksa tehdä töitä, eikä pakottaa itseään liikkumaan on tullut aikaa vain olla. Ja ajatella.

Ennen koronaa tyhjät hetket toivat inspiraatiota kaikenlaiseen, mutta kun värikkäät virikkeet ovat vähentynet, on ajatukset kääntyneet sisäänpäin omaan minään. Ja niin on hyvä tapahtua aika ajoin.

Pään siivous ja rappujen siivous - niissä on paljon samaa.

Kirjoitin oman minäni etsimisestä tämän vuoden ensimmäisessä blogipostauksessa, voit lukea sen täältä, ja matka siis jatkuu. Yllättäviä asioita pulpahtelee pinnalle todella kaukaa lapsuudesta.

On jotekin hullu asia, että edes menin terapiaan. Menin sinne enemmänkin uteliaisuudesta, kuin tarpeesta. Ja lopulta olen tekemässä pääni suursiivousta.

Samalla kuitenkin siivoan täällä kotona konkreettisesti ja tyhjentelen kaikenlaisia nurkkia ja miljoonalaatikoita. (On muuten jännää, että ei voi mitenkään heittää pois saamiaan joulukortteja ja lasten itse tekemiä kortteja. Pitäisikö muka? Ei takuulla, mutta kai ne pitäisi jotenkin arkistoida. Paha vaan että siihen minusta ei ole. Arkistoni on pahvilaatikko ja siellä on myös kaikkenlaista muuta maasta taivaaseen.)

Yhdestä laatikosta löysin pienen kortin, jossa oli Tommy Tabermanin runo. Olen saanut sen surunvalittelukukkien kanssa, kun äitini kuoli. Kortissa lukee näin:

Osanottoni Hanna Tommy Tabermanin sanoin:

”Tee sitä mitä uskot. Usko siihen mitä teet. Tee, niin kuin parhaaksi näet. Älä usko mitä muut sanovat. Sano, mitä itse ajattelet. Ajattele itse. Uskoon kuuluu epäily. Uskoon kuuluu rohkeus.”

Runo jatkuu vielä muutamalla säkeellä, mutta ne eivät ole kortissa. Harmittaa etten ole merkinnyt keneltä tämä kortti on, koska aivan kuin tämä ihminen näkisi lävitseni.  (Mummini merkitsi kaikkiin dokumentteihin keneltä ja koska ne on saatu, mutta hän olikin arkiston hoitaja ammatiltaan – kaikki järjestyksessä!)

En tykkää ajatuksesta tatuoinneista omalla ihollani ja olen aina ollut aivan sataprosenttisen varma, ettei ihooni piirretä yhtään mitään, mutta tämän runon voisin antaa tatuoida itseeni. Toisaalta sen voisi kaivertaa myös johonkin koruun, jota voisin kantaa. Nuo kuusi ensimmäistä lausetta ovat ne tärkeimmät. Kiitos siis lähettäjälle suurella sydämellä. Hän on joku läheiseni, jolla on hyvä näkö.

Tuntuu että on päivä päivältä tärkeämpää olla skarpimpi siinä mitä tekee ja miksi. En halua haaskata aikaa jonniin joutavuuksiin. Haluan tehdä itselleni merkityksellisiä asioita ja erottaa ne muusta. Yhtenä päivänä mietin muun muassa niin arkista asiaa, kuin TV:n katselu. On onni, että nykyään voi valita mitä katsoo. Jos joutuisin katsomaan erilaisia treffiohjelmia vaatteilla ja ilman tai kilpailuja, joissa oveluus ja pahansuopuus loistaa, hajoaisin. Pääni menisi yksinkertaisesti säpäleiksi. Olen onnellinen myös kirjoista ja äänikirjoista, jotka vievät muihin maailmoihin. Ne voivat joko tarjota unohdusta viihteen muodossa tai auttaa päänsiivousprojektissa itsensä kehittämistä tukevilla teksteillä. Ja sitten on musiikki. Voi kiitos kiitos maailma ja jokainen musiikin tekijä musiikista. Se tuo iloa, lohduttaa, piristää, itkettää, helpottaa, antaa voimaa – ihan kaikkea. Mitä maailma olisikaan ilman musiikkia!

On jännittävää nähdä mitä tapahtuu, kun menneisyyden taakat, joita en edes tiennyt kantavani, katoavat. Jotain minussa muuttuu. Mikä ja miten se kiinnostaa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Iloa tulevaan viikkoon. Päivä pitenee ja valo lisääntyy.

Hanna

Kotihäpeä, mitä se on? Katso oman kotini häpeän aiheet

Kaupallinen yhteistyö: Bo LKV. Sain kutsun Bo Living –podcastiin vieraaksi keskustelemaan kotihäpeästä, upeiden juontajien Saija Palinin ja Ronny Roslöfin kanssa. Tässä blogissa kerron mitä ajattelen kotihäpeästä nyt sekä myös omasta kotihäpeästäni, joka yllätti minut kun aloin kirjoittaa tätä juttua ja katsella sillä silmällä omaa kotiani. Alempaa löytyy linkki podcastiin. Kannattaa kuunnella!

Kodeista ja sisustuksista on aina ihanaa puhua. On se mulle sellainen intohomoaihe.

Myytävien kotien kuvien katseleminen on kiinostava harrastus

Me olemme ostaneet kodin viimeksi yli 20 vuotta sitten, joten en ole käynyt ostotarkoituksessa asuntonäytöillä todella pitkään aikaan. Mutta olen silti seurannut Bo LKV:tä eri yhteyksissä ja heidät tunnistaa kyllä heti kauniista kuvista, joilla asuntoja esitellään. Asuntoilmoituksia on kivaa katsella ihan ilman ostoaikeitakin. Haaveilla ja saada uusia ideoita omaan kotiin. Uskon, että sitä harrastavat monet.

Asumista, sisustusta, rakentamista ja asuntokauppoja käsittelevä podcast on erittäin kiinnostavaa kuunneltavaa. Oli hienoa päästä mukaan puhumaan asumisesta. Onhan se oma leipäpuuni ja rakkauteni.

Aiheena kotihäpeä on mielenkiintoinen ja myös hyvin surullinen. Sen laajuus myös yllätti minut ja se tapahtui oikeastaan vasta podcastin äänittämisen jälkeen. Podcastin kaikki jaksot löydät täältä. Jaksojen aiheet ovat äärestä laitaan ja vieraat edustavat montaa erilaista näkökulmaa aiheisiin. Juontajat Saija ja Ronny taas kiinteistönvälittäjinä tietävät asumisesta, remonteista, haaveista ja toiveista valtavasti.

Tässä blogissa kerron mitä ajattelen kotihäpeästä nyt sekä myös omasta kotihäpeästäni, joka yllätti minut kun aloin kirjoittaa tätä juttua ja katsella sillä silmällä omaa kotiani.

Kotihäpeä

Kotihäpeä on mielenkiintoinen asia. Jo sana kertoo jotakin asiasta, mutta en suoraan sanottuna ollut perehtynyt sen problematiikkaan kovinkaan syvällisesti ennen kuin aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Näin kotihäpeän kumpuavan vain kauniista somekuvista ja TV:n sisustusohjelmista ja niiden luomista sisustuksellisista paineista. Kun lähdin tutkimaan asiaa enemmän, ymmärsin, että suuria syitä kotihäpeään ovat myös epäjärjestys, sotkut, kasat, villakoirat ja pyykkivuoret. Niin surullista ja turhaa.

Jos mietin elämäni hauskimpia tapaamisia ja tärkeitä hetkiä ystävien kanssa, millään mikä liittyy kodin ulkonäköön ei ole ollut vähintäkään merkitystä. Ainoa mikä merkitsee jotakin, on tunnelma. Hymy ja katse, kun ovi avataan. Siitä se lähtee.

Loikitaan perheen kenkävuorten yli pois eteisestä. Kaapissa ei ole ainuttakaan vapaata henkaria, joten takki jää tuolille, jossa on jo kasa kaikkea muuta – kukaan ei muista mitä, mutta ei ole väliäkään.

Mennään keittiöön ja työnnetään käytettyjä astioita, päivän lehti ja tyhjä leipäpussi syrjään, jotta kahvikuppi ja pullaviipale mahtuvat siihen. Sitten alkaa pälätys – ja maailma paranee.

Millään muulla ei ole mitään merkitystä kuin ihmisillä. Siinä on kaikki.

On harmi, että spontaanit vierailut ja vähän vähemmänkin spontaanit ovat vähentyneet. (Nyt tietenkin eletään korona-aikaa, mutta en tarkoita sitä. Ne vähenivät jo aiemmin)

Taitaa olla niin, että sotkuhäpeä kasvaa iän myötä. Kuka joskus opiskelijabileissä välitti pätkääkään jostain pyykkikasoista kylppärissä? Ei kukaan! Pääasia oli pitää hauskaa, nauttia muiden seurasta, hyvistä keskusteluista ja elämästä yleensä.

Olen lukenut väitteitä siitä, että naiset kokevat enemmän epäsiisteyteen perustuvaa kotihäpeää, kuin miehet. Ja että tämä johtuisi siitä vanhanaikaisesta ajatuksesta, että siivous kuuluisi naisten töihin. Ja jos nainen ei saa kotiaan pidettyä siistinä, hän kokee häpeää, mutta ei se miehelle kuulu. En usko tähän. Uskon että miehet eivät piittaa pikkuasioista, kuten jostain vaatekasasta, vaan heille tärkeämpää on mukava hetki ystävien kanssa. Tämä on tietenkin jättimäinen yleistys, mutta myös oma kokemukseni ja fiilis.

Kuka näkee kuvien taakse?

Kotihäpeä, joka kumpuaa somekuvista ja TV-ohjelmista voi olla riittämättömyyden tunnetta, toivetta jostain mitä ei ole pystynyt hankkimaan mutta se on myös tietämättömyyttä. Ihmiset eivät näe kuvien taakse, eivätkä hetkiin ja päiviin ennen kuvausta. Ei tiedetä, että kauneimmassakin kodissa on päiviä, jolloin eteisessä seikkailee koirankarvojen seassa 20 paria lenkkitossuja ja kylppärissä on posketon pyykkikasa, suihkun lattiakaivossa on hiuksia ja roskakaapin etuseinään on roiskunut kahvinporoja ja kaurapuuroa. Tuoleilla on lehtikasoja, eteisessä on pari roskista odottamassa pois vientiä ja keittiön on vallannut kaaos eikä kukaan ole vaihtanut lakanoita kuukauteen.

Tämä kaikki siivotaan pois kuvista, tietenkin. Haluamme nähdä kodit parhaimmillaan ja voin taata, että ennen jokaista kuvausta koteja trimmataan ei tunteja, vaan päiviä. Kuvauksiin myös lainataan tavaroita kaupoista, joskus ne sitten myös ostetaan. Lehdissä ja TV-ssä näytetään unelmia. Ja kotien parhaita hetkiä.

Aivan samoin kuin asuntoa myydessä, se siivotaan ja ehkä turhia tavaroita siirretään pois, että asunnon parhaat puolet tulevat hyvin näkyviin ja on helpompaa kuvitella miltä asunto näyttäisi, jos itse sinne muuttaisi. Bo Living podcast jaksossa 2 Stailaus – hullutusta vai hyödyllistä? Puhutaan asuntojen myyntistailauksesta, se on tosi kiinnostava jakso.

Kuvat vaikuttavat siihen mitä halutaan näyttää

Sisustushäpeällä on merkillinen vaikutus siihen mitä ja millaisia koteja somessa ja mediassa näytetään. En ole professori enkä ole tehnyt tieteellisitä tutkimusta tästä aiheesta, mutta minusta näyttää siltä, että tietty sisustusten stereotypia ruokkii itse itseään.

Siitä seurauksena julkisuudessa näkyvät kodit muistuttavat toinen toisiaan ja jos se tyyli ei miellytä tai jos sitä ei saavuta, voi tuntea kotihäpeää. Voi olla se fiilis, ettei minun kotini ole sellainen kuin pitäisi.

Itse asiassa koin sitä aivan vasta itsekin. Meidän koti haluttiin kuvata yhteen lehteen, mutta ajattelin, että tämä on niin kaukana siitä mitä nyt halutaan nähdä, että sanoin ei kiitos.

Meidän koti on eletyn elämän summaa

Meidän kotimme, kuten niin monien muidenkin kodit, on muotoutunut vuosien saatossa sellaiseksi kuin se on. On se varmaan persoonallinen, mutta onko se hyvällä maulla tehty? Kaikkeen tottuu. Meidän mukavat nojatuolit, joissa teemme töitä, näyttävät silmissäni välillä todella kummallisilta. Kaikki hankittiin silloin joskus ja maku oli mikä oli ja loput kalusteet tulivat lapsuudenkodista, kun vanhempani kuolivat. Mitä niille voi tehdä? Sijoittaa sekaan miten parhaaksi näkee.

Olohuone kotihäpeässä.
Tässä on meidän omituiset nojatuolit. Ne toimivat siis “toimistoina”, vaikka entisiin lastenhuoneisiin voisi tehdä loistavat toimistot. Oma toimistoni on tuo vasen tuoli. Pöydälle kertyy paperivuoria ja tuolin viereen kertyy kuvausnäytteitä. Kaikki siivotaan pois, jos ihmisiä on tulossa kylään. Myös jo kulmista puhjenneet silkkityynyt pöyhhitään.
Sama tilanne toisesta suunnasta. Myös tuo kukkapylväs tuntuu oudolta. Ja niitä on kaksi.

Kolme kuvaa häpeätakasta – mitä näytän ja mitä en

Kun remontoimme aikanaan tämän talon, tämä takka oli yksi unelma. Nyt se jotenkin ahdistaa. En koskaan kuvaa sitä näin.
Kotihäpeä.
Tällaisen kuvan voin julkaista juuri ja juuri. Kasveissa on niin paljon huomiota.
Kotihäpeä.
Tämä jo toimii, vaikka paras tämäkin olisi, jos sen rajaisi takan yläreunan alapuolelta.

Kaiken voisi pistää uusiksi, mutta haluanko käyttää rahani siihen? Olisinko sitten onnellisempi? En takuulla. Kyllä se onni nousee rinnasta ilman Jacobsenin munatuoliakin! Eikä kukaan ole vielä kutsun saatuaan kääntynyt ovelta pois nähtyään meidän nojatuolit.

Minkä värisiä kodit oikeastaan ovat?

Usein mediaa moititaan siitä, että esiteltävät kodit ovat niin valkoisia. No ovat ja eivät ole. Suomalaiset kodit somessa ovat usein kovin puuteroiduilla vaaleilla sävyillä sisustettuja. Mutta onko se koko totuus? Ei ole. Koteja on, vaikka millaisia ja kuta enemmän tohdimme näyttää sitä mistä itse pidämme, sitä kiinnostavammaksi kuvatarjonta menee. Muutamaa sävyä käyttämällä saadaan ilman suurempaa taitoa harmoninen lopputulos. Se on hyvä. Mutta ei ainoa tapa luoda kaunista. Värit, kerrostumat ja persoonalliset ratkaisut ovat rikkaus ja inspiraation lähde. Eivät häpeän aihe.

Kotihäpeästä olin siis keskustelemassa ja se jakso on nyt kuunneltavissa. Suosittelen kuuntelemaan muitakin Bo Living podcasteja, vaikka et olisikaan juuri nyt myymässä tai ostamassa asuntoa. Esimerkiksi ihan ensimmäiseen jaksoon, jossa puhutaan myyntiremonteista, Peeta Peltola on koonnut viisi vinkkiä pienistä remonteista, joilla asunnon myyntiarvoa voi nostaa. Ne ovat hyvät vinkit myös, jos haluaa raikastaa kodin ilmettä, vaikka sitä ei olisikaan myymässä. Ihan itseään varten ja oman asumisviihtyvyyden nostamiseksi. (Jaksossa on vieraana Nata Salmela, jota on aina äärimmäisen kiva kuunnella. Hän on remontoinut useita asuntoja itse myyntikuntoon)

Tässä on linkki, josta voit kuunnella Bo Living podcastin jossa puhumme kotihäpeästä. Kerro mitä pidit ja mitä mieltä olet koko aiheesta!

Oma koti on kullan kallis ja häpeää on turhaa potea. Koti on kuitenkin se paras paikka maailmassa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Marokkolainen appelsiinikakku

Marokkolainen appelsiinikakku on mehevä, raikas, hunajainen, mausteinen ja makea. Sen leipominen on helppoa, ainekset vain sekoitetaan keskenään. Lopuksi keitetään siirappi, joka tarkoittaa että appelsiinin ja sitruunan mehua sekä hunajaa ja mausteita keitetään 5-10 min kattilassa. Eli tämän kakun osaa jokainen leipoa.

Marokkolainen appelsiinikakku on mehevä ja gluteeniton.
Tämä kakku on supermehevä – se oikeasti sulaa suussa!

Kakku säilyy jääkaapissa pitkään hyvänä, ellei se katoa parempiin suihin heti kättelyssä. Se kyllä kannattaa jäähdyttää ensin, sillä juuri jääkaappikylmänä se on kaikkein parasta. Seuraksi sopii tosi hyvin turkkilainen jogurtti, jota voi halutessaan jalostaa joko ripauksella hunajaa, sitruunan- tai appelsiininkuorta tai jotain likööriä kuten esimerkiksi Contreauta. Itse kyllä popsin sitä ihan pelkän jogurtin kanssa tai vailla sitäkin. Mutta vaihtoehdot on aina kivoja. ja niitä on tässä kakussa mahdollista toteuttaa useita.

Laita vuokaan leivinpaperi, niin saat kakun nostettua vuoasta pois.

Minä käytin öljynä Borgesin mietoa oliiviöljyä, mutta sen voi halutessaan vaihtaa auringonkukka- tai rypsiöljyyn. maun takia sitä ei tarvitse tehdä, sillä miedon oliiviöljyn maku ei maistu lainkaan kakussa, vaikka toisin voisi luulla. Valkoisen sokerin voi vaihtaa intiaani- ruoko- tai kookossokeriin. Mausteneiloikoiden määrää voi vaihdella tai jopa jtää kokonaan pois. Kolmesta tulee tuskin huomattava maku, mutta viidessä on jo potkua. Myös sitruunan määrää voi vaihdella, tosin sen kirpeys on tässä kakussa minusta ohjeen mukaisesti käytettynä juuri paras. Hunajan voi vaihtaa vaahterasiirappiin ja lisäksi kakun voi leipoa myös pyöreään vuokaan. Siinä on vain se ongelma, että kyllin pieniä paloja on haastavaa saada aikaan. Sopiva pala tätä kakkua on minusta sellainen 5 x 5 cm kuutio.

Käytin taikinassa Borgesin oliiviöljyä joka on miedon makuista. Oliviiöljyn makua ei ole kakussa., mutta kovin vahvan makuista ei kannata varmasti käyttää. Mantelijauhoja on monilla valmistajilla, tällä kertaa käytössä oli Urtekramin luomu mantelijauhot.

Kakussa ei ole lainkaan vehnää, vaan se leivotaan mantelijauhoista joten se on gluteeniton eikä siinä ole maitoakaan, joten se sopii monille herkuttelijoille. Ja ai että se maistuu hyvältä! Sehän siinä parasta on!

Jos gluteenittomuus kiinnostaa niin myös luumukakku tuoreista luumuista on ihanan mehevä herkku. Sen ohje löytyy täältä.

Ja sitten leipomaan!

Appelsiinikakku maistuu parhaalta kylmänä.
Tuo mehevyys…!

Marokkolainen appelsiinikakku

Uuni 180°C

Leivinpaperilla vuorattu n. 30 x 20 cm kokoinen vuoka (Omani oli 27x 19 cm Ikean keraaminen vuoka)

Ainekset:

300 g mantelijauhoja

250 g sokeria

2 tl leivinjauhetta

5 kananmunaa

2 dl mietoa oliiviöljyä (käytin Borgesia)

1 dl + 2 tl hunajaa

1 suuren luomuappelsiinin raastettu kuori ja mehu

1 luomusitruunan raastettu kuori ja mehu

3-5 kokonaista mausteneilikkaa

2 kanelitankoa

Tee näin:

Sekoita ensin yhteen mantelijauhot, sokeri ja leivinjauhe.

Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin munat, öljy ja 2 tl hunajaa, raastettu appelsiinin sekä sitruunan kuori.

(jos sinulla ei ole juoksevaa hunajaa, kovettuneen hunajan saa juoksevaksi helposti mikrossa lämmittämällä)

Lisää joukkoon mantelijauhoseos ja sekoita hyvin. Kaada taikina vuokaan ja paista 180 asteessa n. 45-60 min. Peitä kakun pinta kevyesti foliolla, kun kakku on ollut n. 20 min uunissa, ettei pinta tummu liikaa.

Kakku on kypsä, kun siihen pistettyyn puutikkuun ei tartu taikinaa. Omani oli uunissa reilut 45 min. Paistoaikaan vaikuttaa tietenkin vuoan materiaali ja koko. Kokeile siis!

Kun kakku on kypsä, nosta se uunista mutta jätä vuokaan.

Valmista siirappi. Laita kattilaan 1 dl hunajaa, appelsiinin ja sitruunan mehut, mausteneilikat ja kanelitangot. Keitä seosta n. 5- 10 minuuttia kunnes se paksuuntuu aavistuksen.

Kakun vielä ollessa kuuma/lämmin pistele siihen puutikulla reikiä (hammastikku tai puinen grillivarras toimivat hyvin) ja kaada sitten siirappi kakun päälle ja sivele sitä pullasudilla, kunnes se imeytyy kakkuun.

Anna kakun jäähtyä vuoassa ja nosta se vielä vuokineen päivineen jääkaappiin. Kakku on parasta jääkappikylmänä ja sen kanssa sopii ihanasti turkkilainen jogurtti, jonka päälle voi pirskotella hiukan hunajaa tai sitruunan kuortakin.

Superherkkua! Appalesiinikakku!

Makoisia hetkiä suu makeana!

Hanna