Positiivinen oravanpyörä pitää aktiivisena ja se taas iloisena

Kaupallinen yhteistyö: VitaeLab Suomi

Kaamosmasennus pysyy poissa, kun jaksaa olla aktiivinen ja liikkua

Tiukka ote positiivisesta oravanpyörästä – se on pelastanut minut kaamosajan apeudelta ja siltä pölyttyneeltä ja surkealta fiilikseltä, joka nappaa kiinni, kun valo katoaa. Tässä ajassa on vielä ollut sekin harmi, ettei ole voinut tavata ystäviä samalla tavalla, kuin aikana ilman koronaa.

Jähmetyn kaamosaikaan helposti paikoilleni, ei ole energiaa tehdä oikein mitään ylimääräistä töiden lisäksi. On niin helppoa jäädä sohvalle tuijottamaan telkkaria tai selaamaan mitään näkemättömin silmin somea. Mutta sehän ei käy ollenkaan laatuun.

Ulkoilu ja salitreenit ovat mulle parasta lääkettä hyvällä mielellä pysymiseen

Lumityöt on hyvää treeniä jolla pysyy aktiivisena kaamoksessa

Ulkoilu tarkoittaa lumitöitä ja kävelylenkkejä. Meillä on iso piha, jonka putsaaminen lumista vie pari tuntia ja jos ei ole kiire, se on mulle silkkaa terapiaa. (Kiireessähän nyt mikään ei ole kivaa) Lumitöissä yhdistyy niin mainiolla tavalla huvi ja hyöty. Askeleita kertyy ja lumihommissa tarvitaan myös lihasvoimaa. On myös nastaa moikkailla ohi kulkevia naapureita ja vaihtaa sananen heidän kanssaan. Sellainen aktiivisuus, jossa on joku hyötynäkökulma, on aina kaikkein parasta mun mielestä. Mulla on esimerkiksi sellainen päätös, että postiin täytyy aina kävellä. Voin mennä sinne autolla vain, jos kuljetettavana on liian painava paketti.

Pitkillä kävelylenkeillä kuuntelen usein podcasteja tai äänikirjoja. Korvissa kuuluu kahta lajia, hauskaa hupia tai itsensä kehittämiseen tähtääviä aiheita.

Kävelen joko todella reippaasti ja hengästyen sauvojen kanssa tai jos kaipaan mindfulnessia, rauhallisesti itseäni ja ympäristöä kuunnellen.

Salitreenejä teen kaksi kertaa viikossa yhdessä valmentajan kanssa. Personal trainerin kanssa suoritus on aina tehokkaampi, kuin itsekseen tehty treeni, mutta olen silti koettanut opettaa itseäni siihen ajatukseen, että kaikki mitä teen, on parempi, kuin etten tekisi mitään. Ja välillä treenaan kotona myös käsipainojen kanssa tai joogaan. Kotona treenaaminen on kyllä lajeista haastavin.

Positiivinen oravanpyörä

Liikunta on synnyttänyt ihanan positiivisen oravanpyörän. Tulee hyvä mieli, kun liikkuu ja reippailee ja kun liikkuu, siitä tulee hyvä fiilis ja onnellinen olo. Tällaisessa oravanpyörässä on pelkkää positiivista. En tiedä yhtään sellaista kertaa, jolloin ulkoilu tai liikunta olisi jälkikäteen harmittanut. Joka kerran on voittajafiilis. Hyvä olo on kropassa ja päässä. Matala mieli ei ole tänä pimeänä aikana päässyt pääni sisään ja siitä kiitän tätä positiivista oravanpyörää, joka on pitänyt hyvällä tavalla liikkeessä.

Aktiivisena pysymistä taas olen tukenut syömällä säännöllisesti VitaeProta. Se yhdessä liikunnan kanssa on hyvä ja toimiva yhdistelmä.

Rutiineja

Napsin ravintolisät aina aamiaisella. Kun katan aamiaisen pöytään, laitan kapselit aina siihen viereen. Siitä tuli rituaalinomainen tapa, jota en ole sen kummemmin ajatellut.

VitaePro tukee aktiivisuutta kaamoksessa

VitaePro on ravintolisä, joka sisältää yhdistelmän ainesosia, jotka tukevat erityisesti lihasten ja nivelten toimintaa ja vastustuskykyä, sekä vähentää väsymystä ja uupumusta. Kun kroppa voi hyvin, on helpompi pysyä liikkeessä, aktiivisena ja sen seurauksena ihanasti hyvällä mielellä ja sitten jaksaa taas lähteä liikkeelle. Eli kyseessä on selkeästi hyvän oravanpyörä!

Tekstin lopussa on alennuskoodi, jolla pääset kokeilemaan Vitaeprota huimalla 60% alennuksella. Hyvän oravanpyörää voi kyllä suositella!

Mitä VitaePro ravintolisä kapselit pitävät sisällään ja kuinka ne toimivat?

Antioksidantit seleeni, C- ja E-vitamiini edistävät solujen suojaamista hapettumisstressiltä. (Hapettuminen on kehossa osana luonnollista aineenvaihduntaa tapahtuva reaktio, jota antioksidantit tasapainoittavat.)

C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten, eli ylläpitää ruston kuntoa nivelissä.

C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

B12-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

C-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta

B12-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta

D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

D-vitamiini edistää normaalin lihastoiminnan ylläpitämistä

Seleeni edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, eli tukee vastustuskykyä.

Omega-3 –rasvahapot EPA ja DHA edistävät sydämen normaalia toimintaa *

Oliiviöljyn polyfenolit edistävät veren rasva-aineiden suojaamista hapettumisstressiltä, mikä voi edistää veren virtaamista ja auttaa verisuonia toimimaan normaalisti. **

Boswellia serrata auttaa pitämään nivelissä viileän ja miellyttävän tunteen, eli ylläpitää nivelten hyvinvointia.

Summa sumarum

Nämä ainesosat siis tukevat lihasten ja nivelten normaalia toimintaa

Tukevat vastustuskykyä

Auttavat vähentämään väsymystä ja uupumusta

Toimivat antioksidantteina, jotka suojaavat soluja  

Tukevat sydämen ja verenkierron normaalia toimintaa

Kaamos ei siis kaatanut minua tänä vuonna, olen ollut hyvän oravanpyörässä. Lenkit ja leikit lapsenlapsen kanssa jatkuvat ulkona ja sisällä ja oikein kaipaan niitä. Tällä hetkellä pulkkamäki on kovassa huudossa lapsenlapsen kanssa ja kotona taas lumityöt on aivan parasta tekemistä.

Treeneissä ollaan valmentajani kanssa keskitytty kyykkyjen tekemiseen, ryhtiin, vahvaan keskivartaloon ja niska-hartiaseudun liikkuvuuteen ja olen jopa treenannut näitä juttuja myös kotona.

VitaePro tulee kätevästi suoraan kotiin

VitaeProta ei tarvitse lähteä hakemaan apteekista tai muista kapoista, vaan se saapuu kirjeenä suoraan kotiin omasta postiluukusta sisään, mikä on todella mukavaa ja helppoa. Yhdessä lähetyksessä on aina kuuden viikon annos eli 44 kapselia ja seuraava lähetys tulee perille taas kuuden viikon sisällä, eli kapselit eivät pääse loppumaan.

Pidän siitä, että VitaePro tilauksen voi lopettaa tai laittaa tauolle, kun haluaa eli ei ole mitään pakollista aikaa tai määrää, johon tulee sitoutua. Siitä tulee turvallinen olo ja minulle se ainakin kertoo luotettavasta toiminnasta. Samoin kuin siitä, että VitaePron asiakaspalvelu on Suomessa ja asiakaspalvelun puhelimeen myös vastataan.

Supertarjous ja alennuskoodi

Voin lämpimästi suositella VitaeProta omien kokemusteni kautta ja saan tarjota nyt lukijoilleni VitaePron ensimmäisen paketin poikkeuksellisella 60% alennuksella. Tarjouksen voi lunastaa VitaePro.fi sivulla, käyttämällä ostosta tehdessä koodia HANNA. Tarjous on voimassa 31.1.2021 saakka. Tämän lisäksi tilaajat saavat kaupan päälle ilmaisen Cal-Mag -ravintolisän.

Energiaa ja hyvää mieltä!

Terveisin Hanna

*hyödyllinen vaikutus saavutetaan nauttimalla vähintään 5 mg hydroksityrosolia, joka vastaa 20 g oliiviöljyä.

** Tutkittu vaikutus sydämen normaaliin toimintaan 250mg:lla EPA:a ja DHA:ta (2 kapselia /vrk)

Vuosi 2020 kuvina – minulle se oli hieno ja onnellinen vuosi

Onnellinen vuosi 2020 on takana. Niin minulle se oli onnellista aikaa, vaikka koronavuosi olikin. Tässä jutussa on melkein yhtä monta kuvaa, kuin on viikkoja vuodessa. Pienet kuvatekstit kertovat mistä on kyse.

Tärkeimmät asiat olivat vuonna 2020 uusi perheenjäsen, ja perhe ylipäätään, iloiset työasiat ja kotona tehdyt remontit. Oli myös upeaa viettää pitkä aika alkuvuodesta Espanjassa meren äärellä. Se on yksi unelma joka yhtäkkiä toteutui.

Alkuvuodesta oltiin pitkä tovi Espanjassa

Viime vuoden alussa me vietettiin pitkä tovi Espanjassa. Tehtiin töitä etänä sieltä käsin. Korona ei vielä vaikuttanut mihinkään. Kuvattiin mm. muotia Tässä Uhanan silkkimekko ja puuvillahousut.
Mä muistan niin hyvin ton hetken, noita kuvia oli niin kivaa tehdä.
Tää on mun elämän valo ja ilo ja tuki ja turva ja rakkaus ja ystävä.
Mijaksen polulla haikkaamassa. Ihana vuosi 2020.
Kun on valoa ja kivat ilmat on helppoa pysyä liikkeessä. Vaellukset vuoristossa on ihania, koska maisemat on pähkähullun kauniita, ilma on raikasta ja mä tykkään tutkia kaikkia kasveja joita luonnossa on. En tunne niitä, mutta ne kiinnostaa. Olis kiva jos joku osaisi kertoa niistä jotakin.
Me asuttiin merenrannassa aivan Puerto Banuksen lähellä ja sain joka päivä kävellä pitkin meren rantaa. Rakastan sitä.
Me seikkailtiin myös kauempana. Ardales National Park oli upea paikka. Henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja vähän viileä ilma.
Pehmeässä ilta-auringossa kiivettiin milloin millekin kukkulalle ennen kuin mentiin syömään. Ihania maisemia ja hiljaisuutta.
Uima-allas ja kylmä vesi mutta kunis auringon nousu.
Aamut on mun kulta-aikaa ja niin on luonnonkin. Meidän talo oli suljetulla alueella, jossa oli uima-allas. Vesi ei ollut lämmitetty mutta uin siinä kuitenkin melkein joka päivä. Uin myös meressä. Vesi oli hullun kylmää! Mutta nää kauniit aamut! Parasta!
Lopulta oli tultava kotiin. Tämä kuva on otettu viimeisenä iltana. Ja onneksi tultiin, kun tultiin. Pian alko korona kurimuksen laajuus paljastua.
Kotona oli lunta. Ei haitannut. Rakastan lunta!
Cover girl ET-terveydessä

Sain tehdä töitä koko korona kevään!

Kotona odottivat työt. Sain jatkaa Mitä tänään syötäisiin perjantai -jaksojen tekemistä Harri Syrjäsen kanssa. Tykkään tosi paljon tehdä niitä ohjelmia. Koko työryhmä on superkiva ja opin koko ajan jotain uutta kokkaamisesta. Finesse juttuja. Harri on huippu tyyppi, huippukokki, avulias, hauska ja kiva työkaveri.
Tässä on ruokastylisti Alex Nurmi joka on ohjelman ruokatuottaja. Hauska ja aina ystävällinen ihminen, joka ei luultavasti hermostu mistään. Ei siellä kyllä kukaan muukaan hemostu.

Meillä on siellä aina huippuvieraita, tässä Juha Tapio, hieno ihminen.

Korona-ajan juttuja

Keväällä kun korona riivasi, tein suosittuja leivontaliveja Instagramiin Jarin kanssa. Se oli huippukivaa
Tein blogiin viime vuonna yhteensä yli 50 reseptiä! Se on ihan hullu määrä. Olen tehnyt kymmenen vuotta joka viikko reseptin Topi-keittiöiden saitille. Eli yli reilusti yli 500 reseptiä. Lopetin yhteistyön nyt ja jatkossa teen reseptejä omille sivuilleni. Tässä kuvassa on tulinen tonnikala-hyydykekakku joka on gluteeniton ja laktoositon.
Kesäkurpitsagalette on yksi suosituimpia reseptejäni. Tämä kuva on Instaliven kuvauksista.
Päätin maalata yhden meidän yläkerran huoneen kokonaan valkoiseksi. Tämä kuva on kaupallisesta yhteitstyöstä Rustan kanssa.
Huoneesta tuli hieno. Se on nyt jumppa-jooga ja kuvaushuone jossa voi kuvata blogiin asioita valkoisessa tyhjässä tilassa.
Ensimmäinen pääsiäinen Suomessa sitten vuoden 2006. Vietämme aina pääsiäiset Saarenmaalla, mutta nyt sinne ei saanut matkustaa – koska korona.

Mallihommia

Sain olla valokuvamallina muotijussa. Se oli nastaa ja kuvista tuli todella kauniita. Sain kehuja myös siitä että olin sitkeä malli, joka jaksoi tehdä töitä väsymättä. Aika nasta kehu!
Tämä kaupallinen yhteistyö oli ihana. Kuvasimme sen Saarenmaalla.
Tässä olin Ida Jokikunnaksen mallina, jossa mulle tehtiin kokonaan uusi lookki. Ai että mä rakastin olla pitkätukkainen yhden päivän ajan! Parasta!

Viimein pääsimme Saarenamaalle

Jarilla ja mulla on talo Kuresaaren lähellä ja heti kun Viroon sai matkustaa, me lähdimme mökille, jossa jo omenapuut kukkivat.
Saarenmaan mökki on ehkä maailman paraspaikka. Talot on rakennettu 1939 ja 1928 Me teimme niihin täysrempan vuosina 2006-2008
Olen tehnyt Eckerön kanssa Blogi-yhteistyötä monta vuotta ja yhteistyö jatkuu.
Tallinnan parhaat paikat on tutut – niin hieno kaupunki!
Saarenmaalla kasvaa pilvin pimein maariankämmeköitä ja muitakin kämmeköitä. Ne ovat niin niin kauniita!
Käytiin Pärnussa Carolinan kanssa. Ihanat on rannat, hotellit, ravintolat ja erilaiset hoidot!

Perhe

Tyttäret! Voi rakkaus!

Ja hän – ensimmäinen lapsen lapseni
Ja he yhdessä – Jari ja pikkuinen.
Saatiin hoitaa pikkumiestä paljon! Kyllä riitti touhua!
Silmälsit on kiva lelu….
Me oltiin Apu-lehdessäkin hänen kanssaan.

Lisää remonttia

Kun korona-aikana istuin paljon kotona, alkoi ottaa päähän kun tuossa talon päädyssä oli niin tympeä seinä. Siihen puhkaistiinkin sitten hieno ovi!
Samalla uusittiin etuovi ja sivuovi.

Suomen kaunein koti

Suomen kaunein koti olikin mökkiohjelma tällä kertaa. Laitoin finaaliin päähäni ponnarin ja vedin kiharat suoriksi.
Tämä oli huippuihana päivä. Ja nämä mun tuomarikaverit on niin ihania ihmisiä että työntekokin tuntuu juhlalta vain. Samoin on koko työryhmä.

Arki

Tässä istun arkisin ja kirjoitan. Työtä paljon ja välillä sitä on niin paljon, että liikunta jää liian vähälle ja se tuntuu kropassa pahalta.
Tykkään treenata salilla painojen kanssa ja tietenkin rakastan Fustraa, joka paras laji mitä voi olla.Musat on korvilla, kun treenaan yksin. Fustratreeneissä kuuntelen valmentajaani, juho Lahtea.
Marraskuussa puhuin vaihdevuosista lehdessä – suosittu ja vaiettu aihe.
Sanna Marinista oli lehdessä juttu, jossa hänellä ei ollut blazerin alla puseroa. Siitä nousi joku älytön kohu. Kuvasin mielipiteeni. Päälläni on kirppikseltä kaverini minulle löytämä smokki.
Lokakuussa vaihdoin blogini pois A-lehtien sivuilta, jossa olin tehnyt töitä viisi vuotta. Se oli hienoa ja opettavaista aikaa. Nyt blogi on omilla sivuillani www.hannasumari.fi ja kaupalliset yhteistyöt myy Asennemedia. Olen saanut tehdä upeita yhteistöitä jo heti siirryttyäni sinne. Yksi hieno esimerkki oli Henkell-yhtsietyö, johon etsin iltapukua. Tämä upeus löytyi Muotikuusta. Tässä sitä sovittelen.
Ja tässä lopuutulos Kuva: Riikka Kantinkoski
Juuri ennen joulua ehdin vielä käydä Lapissa tekemässä TV-ohjelmaa, joka on kiva yllätys. Mitä tehtiin, se paljastuu ensi syksynä!
Sitten tapahtui tämä. Toinen lapsenlapseni syntyi aivan joulun alla. Olen niin onnellinen näistä kahdelta lapsenlapsestani että sydän pakahtuu. Perhettäni tärkeämpää asiaa ei tietenkään ole olemassa. Paras päätös vuodelle 2020

Kiitos menneestä vuodesta ja upeaa vuotta 2021 kaikille – toivottavasti pääsemme eroon koronasta ja sen myötä vuodesta tulee iloisempi ja saamme tavata toisiamme, käydä kahvilla ja leffassa, matkustaa ja halata ja suukotella enemmän!

Rakkaudella,

Hanna

Tulinen ja topakka linssikeitto – parasta herkkua kylmänä päivänä

Ihanat ulkoilusäät ja lumiset maisemat pistävät meillä soppakattilat porisemaan. Kuuma, tulinen linssikeitto on yksi suosikkejani. Ehkä siksi, että siihen tulee makkaraa! Tähän keittoon pilkoin mukaan Pirkka Parhaat krakovanmakkaraa ja Snellman All Natural Chorizoa. Lisäksi keitossa on paljon hyviä vihanneksia ja linssejä.

Tulinen linssikeitto - soul food
Linssikeitto on tuhtia ja terveellistä – siinä on runsaasti vihanneksia

Se joka ei tahdo syödä lihaa, voi joko korvata sen esimerkiksi Härkis TexMexillä (lisää se lähes valmiiseen keittoon) tai jättää pois kokonaan. Keitto maistuu myös ilman makkaroita tai sen vaihtoehtoja oikein hyvältä ja on täyttävää.

Juomaksi sopii olut joko alkoholilla tai ilman. Itse suosin alkoholitonta olutta.

Annoksesta riittää helposti kuudelle nälkäiselle syöjälle.

Tulinen linssikeitto valmistuu nopeasti ja tulisuutta voi säädellä oman maun mukaan
Tulinen soppa on parasta ruokaa kylmänä päivänä – herkkujen herkku

Tulinen linssikeitto

n. 450 g voimakkaan makuista makkaraa, kuten chorizo ja krakovanmakkara

1 sipuli pieninä kuutioina

4 valkosipulin kynttä murskattuina

2 lehtisellerin vartta pieninä kuutioina

2 porkkanaa pieninä kuutioina

4 kuivattua pientä chiliä tai maun mukaan

2,5 dl vihreitä linssejä

2 laakerinlehteä

2 prk tomaattimurskaa

1,5 l vettä

suolaa

mustapippuria myllystä

2-4 viherkaalinlehteä silputtuna ilman lehtiruotia

Oliiviöljyä

Pilko ensin makkarat, sipuli, lehtisellerin varret, porkkanat ja valkosipuli ja huuhdo linssit.

Laita kattilan tai padan pohjalle öljyä ja lisää sipulikuutiot ja valkosipuli. Hauduta sipulit pehmeiksi ja lisää makkarat. Paistele hetki ja lisää sitten kaikki loput ainekset paitsi lehtikaali. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljaisella tulella, kunnes linssit ovat kypsät, noin 25-35 minuuttia.

Irrota sillä aikaa lehtikaalin paksu lehtiruoti ja silppua lehdet pieniksi. Laita paistinpannulle hiukan öljyä ja paistele lehtikaalia kuumassa öljyssä muutamia minuutteja. Lisää lehtikaalit valmiiseen keittoon.

Lisää tarvittaessa vettä ja tarkista suola. Tarjoa keitto smetanan tai parmesaaniraasteen kanssa.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Herkkuterveisin

Hanna

Terapiassa -kuka minä olen?

Kuka minä olen? Se on kysymys, joka nousi esiin jossain vaiheessa viime vuoden aikana. Kysymys kuului vienona kuiskauksena silloin tällöin ja häädin sen pois, vähän samaan tapaan kuin pakkaslumen auton katolta, muuta ajatellen, harjaa rivakasti heilutellen. Lopulta kysymys ei ollut enää pelkkä kuiskaus ja suostuin kuulemaan sen. Mutta en tiennyt kuinka vastausta pitää hakea, miten se löytyy. Niinpä loppuvuodesta menin terapiaan sitä pohtimaan.

Kerroin heti miksi olin tullut. Ei ollut mitään suurta tai pienempääkään draamaa tai kriisiä, oli vain tämä kiinnostava kysymys. Kuka olen?

Tuli halu porautua tosi syvälle siihen, mitä oikeasti haluan elämältä. Vähän myös otti päähän, kun ajattelin että paljonko tätä elämää on jäljellä, miksi vasta nyt otan selvää tästä?

Elämää on valunut hukkaan kymmeniä tuhansia päiviä! Ehdinkö elää enää ollenkaan oman näköistäni elämää, tehdä mitä oikeasti tahdon? Olenko heittänyt tämän todella ainutkertaisen elämäni hukkaan? Se tunne oli musertava. Kun vanhenee, menettää ihmisiä. Ystäviä kuolee pois ja elämän rajallisuus käy selvemmäksi. Olin jo muutenkin alkanut pelätä kuolemaa ja nyt vielä tämä homma tässä selvitettävänä vasta nyt!

Kauhea myrsky ja myllerrys alkoi päässä. En ehtinyt tietenkään edes keskittyä siihen, sillä vuoden viimeset kuukaudet olivat aivan järjettömän kiireiset. Mutta alitajunta ei piitanut kiireistäni, vaan pullautteli oivalluksia eteeni yllättävinä hetkinä aivan puskista. Mieli on hauska kaveri. Aina mukana, aina valmis kepposiin ja tekee kyllä hullumpia ylläreitä, kuin kukaan tai mikään muu.

Pikku hiljaa olen löytänyt vastauksi siihen kuka olen nyt ja ymmärtänyt sen että sitä on syytä tutkia ja päivittää elämän edetessä. Tilanteet ja minuus muuttuvat, kun esimerkiksi lapset syntyvät, kasvavat, muuttavat pois ja saa lapsenlapsia.

Olen suuri – todella suuri, iso!

Suurin asia tällä hetkellä liittyy sanaan suuri. Se on asia, josta olen kärsinyt koko ikäni. Oma kokoni.

Jo ensimmäisellä käynnillä terapeutin luona kokoni pörähti aiheeksi aivan nurkan takaa. (Niinpä tietenkin!)

En tiedä minkä kokoinen olen. Ja aivan sama mikä kokoni on milloinkin ollut, mielestäni olen ollut liian suuri tai siis lihava. Aina. Kun sitten katson vanhoja kuvia, näen että näytän enimmäkseen normaalilta. Taistelu painosta ja ulkonäöstäni kokoni suhteen ollut kuitenkin läsnä aina.

Olen kertonut aiemminkin, että äitini laihdutti minut ensikerran ollessani vielä alakoulussa (tuolloin sitä kutsuttiin kansakouluksi) Minun piti olla hoikka toimiessani Ritva-sisareni morsiusneitona. Sain syödä vain munakkaita. Kuurille jouduin myös ylioppilaskeväänä ja vielä äidin jo ollessa 90-vuotias hän nipisti minua kyljestä ja puisteli päätään pitäessään rintaliivien alapuolella pullottavasta makkarastani kiinni (ehkä se oli nakki?). Silloin kyllä ajattelin, että voi helvetti – eikö tämä ikinä lopu.

Painon kanssa taistelu on ollut ikuista. En ole syönyt koskaan palaakaan ruokaa, miettimättä, että olisi parempi olla syömättä tai jos olen syönyt nautinnolla, olen katunut heti kun lautanen on ollut tyhjä. Enkä liioittele. Se on totta.

Ajatukset painoni ympärillä ovat varjostaneet myös jokaista lomaani. Olen tehnyt perheen kanssa upeita matkoja maailman laidoille, jolloin olisi pitänyt vain nauttia, mutta mielessä on kuitenkin ollut väärä koko ja bikinikauhu.

Kauniilla rannalla Afrikassa.

Terapia oli herätellyt alitajuntaani, se heitti eteeni melkoisen jytkyn

Hoitelin tässä loppuvuodesta kuvauksiin liittyviä vaate asioita, kun minulta kysyttiin kokoani. Vastasin ”olen todella isoa kokoa, olen aina ollut – syntymästä saakka, heh heh”

Puhelu jatkui ja asia saatiin sovituksi, mutta päässäni pyöri vain ajatus ”todella isoa kokoa, olen aina ollut – syntymästä saakka” ja mietin miksi ihmeessä sanoin jotain sellaista? Miksi sanoin ”olen aina ollut”? Miten se liittyi mihinkän? He halusivat tietää kokoni, miksi en vain sanonut sitä?

Sitten se jysähti päähäni ja tajusin sen.

Painoin syntyessäni 4,5 kg ja olin 50 cm pitkä! Olin suuri. Iso. Hirveän suuri – syntymästäni saakka. Äiti puhui siitä usein, kuinka suuri olinkaan ollut. Kauhean iso. (Varmaan synnytys oli ollut yhtä helvetillistä tuskaa, en tiedä, siitä ei puhuttu) Myös kaksi muuta sisaristani olivat olleet suuria. Kun ajelin siinä kehä kolmosta muistin ne päivittelyt. Tajusin, ettei minulla ole koskaan ollut mahdollisuuttakaan olla sopiva.

En vielä tiedä mitä oivallus aiheuttaa. Kuka lie olen nyt? Kai siihenkin tulee vielä uusia ulottuvuuksia.

Tästä piti tulla aivan toisenlainen ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle, mutta tämä tuli. Se on semmosta. Palataan!

Hyvää uutta vuotta!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna – kuka lieneekään!

Pavlova sopii kaikkiin juhliin

Pavlova Nähdään pian! kesäiseen juhlapöytään

Multa kysytään usein tätä Pavlovan reseptiä, olen julkaissut sen useasti eri täytteillä, mutta perusohje on aina sama. Se menee näin:

Pavlova GL

6 kpl munanvalkuaisia

3 dl hienoa sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl maissitärkkelystä (Maizena)

2 tl sitruunan mehua TAI valkoviinietikkaa

Erottele keltuaiset valkuaisista. Yhtään pisaraa keltuaista ei saa joutua valkuaisten joukkoon tai kakku ei onnistu.

Sekoita vaniljasokeri ja maissijauho desilitraan sokeria. 

Kuumenna uuni 125 asteeseen. 

Peitä uunipelti leivinpaperilla ja piirrä siihen tarjoiluastiasi kokoinen ympyrä. 

Laita valkuaiset täysin rasvattomaan, kuivaan ja puhtaaseen mieluiten metalliseen kulhoon. Vaahdota niitä sähkövatkaimella ja lisää sokeri ja sokeri + maissijauhot ja vaniljasokeri vähitellen joukkoon samalla vatkaten. Vaahdosta tulee satiinin kiiltävää ja tiivistä. Lisää viimeiseksi sitruunanmehu tai etikka ja vatkaa vielä tovi.

Levitä valkuaisvaahto leivinpaperille haluamaasi muotoon. Minä laitan yleensä reunat korkeammiksi ja keskustan matalammaksi, kuin kulhoksi. Marenki leviää aavistuksen paistetaessa, ota se huomioon.

Kuivata marenkia 120 asteisessa uunissa 1 ½ tuntia. Älä avaa luukkua välillä. Voit myös sammuttaa uunin paistoajan jälkeen ja jättää marengin uuniin koko yöksi. 

Onnistunut valmis pohja on pinnalta rapea ja sisältä pehmeää vaahtoa. Pinnalla voi näkyä karamellisoinutta sokeria pieninä pisaroina. Pavlovan pohja säilyy viikonkin kuivassa paikassa hyvänä.

Tämän Pavlovan tein Halloweeniksi. Satsumat ovat kuin pieniä kurpitsoja. Lisänä on satsumacurdia.

Täyte

Perustäyte on

5 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna ja maustettuna 1-2 ruokalusikallisella sokeria. Mutta sen lisäksi tarvitaan esimerkiksi

5-6 dl tuoreita marjoja tai hedelmäpaloja kermavaahdon päälle

Tai raparperihilloketta kermavaahdon alle. Myös lemoncurd toimii ihanasti ja on helppo tehdä keltuaisista jotka jäävät kakkutaikinasta.

Tai satsumacurd

n. 6 satsumaa raastettu kuori ja mehu

1 sitruunan mehu

200g hienoa sokeria

130 g (suolatonta) voita

6 keltuaista

Pese ja kuivaa satsumat. Raasta niiden kuori ja purista sitten mehu. Laita satsumamehu ja kuoriraaste, sitruunanmehu, sokeri ja voi metallikulhoon tai pieneen kattilaan ja lämmitä seosta vesihauteessa, kunnes voi on sulanut. Lisää sitten joukkoon kevyesti vatkatut keltuaiset. Lämmitä seosta edelleen vesihauteessa koko ajan sekoittaen, kunnes se alkaa saostua (noin 20 min).

Jäähdytä tahna ja lisää sitä Pavlovaan kermavaahdon päälle.

Suolakinuskipavlovan ohje on:

Tee Pavlova perusohjeen mukaan mutta ennen paistoa lisää suolakinuskia valuttamalla sitä Pavlovan päälle nauhana.

Suolakinuski on helpointa tehdä valmiiksi karamallisoidusta kondensoidusta maidosta, johon vain lisäät maun mukaan hyvää suolaa (esim. Maldon)

Suolakinuski Pavlova ja viikunoita sekä karambolaa

Pavlovasta voi tehdä myös yksittäisiä leivoksia samalla ohjeella

Voit katso myös videolta kuinka teen Pavlovan se löytyy täältä.

Ihania herkkuhetkiä suloisen Pavlovan seurassa!

Love

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Vaniljariisipuuroa ja inkivääripäärynöitä

Vie riisipuuro kokonaan toiselle tasolle! Tällä reseptillä riisipuuro on oikeaa jumalten ja enkelten ruokaa! Vaniljariisipuuroa ja inkivääripäärynöitä on paras riisipuuro ikinä!

Vaniljariisipuuro_

Tässä ohjeessa yhdistyy ihana kermainen riisipuuro, joka maistuu vaniljalta ja se on jalostettu kermalla ja jugurtilla. Sen päälle tulee vaniljatankojen ja tuoreen inkiväärin kanssa keitetyt päärynät, jotka on vielä karamellisoitu yhdessä saksanpähkinöiden kanssa hunajassa ja voissa.

En voinut edes kuvitella kuinka hyvää tällainen herkku voi olla, kun söin sitä ensi kertaa kerran yhdessä ravintolassa. Lopulta etsin netin syövereistä ohjetta ja tässä on tulos. Voin luvata, että tämä todella vie kielen mennessään ja lämmittää ihanasti sekä mieltä että kehoa.

Tämä ei ole lohturuokaa vaan rakkausruokaa. Sen valmistaminen ei suju vartissa, mutta ohje ei ole vaikea. Kauppalistaan on lisättävä kolme vaniljatankoa, jotka totisesti eivät ole halpoja, mutta kerrankos sitä pistää puurolla elämän ranttaliksi. Tässä tapauksessa kaikki uhraukset ovat panostuksen väärtejä!

Vaniljariisipuuro_

Vaniljariisipuuro_
Päärynät karamellisoidaan hunajassa ja voissa
Vaniljariisipuuro
Nämä maistuu niin hyviltä!

Vaniljariisipuuro_
Valmista!

Haudutetut päärynät

4 kuorittua päärynää

1 litra vettä

2,5 dl sokeria

1 dl (60 g) karkeasti hienonnettua tuoretta inkivääriä

2 vaniljatankoa halkaistuina ja siemenet irrotettuina

Riisipuuro

5 dl kokomaitoa

2 dl päärynöiden keitinlientä

2 dl puuroriisiä

0,5 dl sokeria

1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet irrotettuina

1,5 dl kermaa

1,5 dl kreikkalaista jugurttia

Päärynöiden karamellisointi

25 g voita

1 rkl sokeria

2 rkl hunajaa

1 dl saksanpähkinöitä

Hauduta ensin kuoritut päärynät pehmeiksi. Aloita liemestä.

Kuumenna litra vettä kiehuvaksi ja lisää sitten joukkoon sokeri, inkivääri ja vaniljatangot sekä -siemenet. Keitä seosta pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia.

Lisää kattilaan kuoritut kokonaiset päärynät ja anna niiden hautua liemessä pienellä lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Koita kypsyyttä ohuella terävällä veitsellä, sen pitäisi mennä hedelmän läpi helposti, mutta päärynät eivät saa hajota. Keittoaikaa on mahdotonta määrittää, koska se riippuu hedelmien kypsyydestä ja koosta.

Kun päärynät ovat valmiit, ota kattila pois liedeltä ja anna päärynöiden jäähtyä liemessä sen aikaa, kun teet puuron.

Sekoita 2dl päärynöiden keitinlientä ja 5dl kokomaitoa puurokattilassa ja lisää sekaan sokeri sekä vaniljatanko ja -siemenet sekä riisi. Keitä puuroa miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia vähän väliä sekoittaen. Puuro palaa helposti pohjaan, joten kattilan ääreltä ei juuri kannata poistua.

Kun puuro alkaa paksuuntua, lisää joukkoon kerma ja anna puuron hautua hiljalleen, kunnes riisi on pehmeää. Sekoita sitten joukkoon vielä jugurtti ja pidä puuro lämpimänä sillä aikaa, kun karamellisoit päärynät.

Ota päärynät liemestä ja valuta ne hyvin. Halkaise hedelmät pitkittäin ja poista siemenkodat, pienellä lusikalla tai terävällä veitsellä kaivertaen.

Laita voi paistipannuun ja kuumenna se kuplivaksi. Sirottele päärynöiden leikkauspinnoille sokeria ja laita ne leikkauspinta alaspäin pannulle paistumaan. Lisää sitten joukkoon vielä hunaja ja nosta lämpöä. Anna päärynöiden paistua, kunnes niiden pinta ja reunat karamellisoituvat ja muuttuvat kauniin ruskeiksi. Lisää pannulle lopuksi vielä saksanpähkinät ja muutama ruokalusikallinen päärynöiden keitinlientä.

Nostele puuroa lämmitetyille lautasille ja asettele päälle päärynät ja pähkinät. Ja sitten nauti!

Terveiset joulukokilta!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Upea piirakka punakaalista

Tämä upea piirakka punakaalista on vanha suosikkireseptini, jonka sain kerran kun olin Saariselällä. Sekoilin hiukan lentoaikatauluissa ja päädyin viettämään siellä yhden ylimääräisen päivän. Tällainen piiras oli ravintolan ruokalistalla ja se oli ihan älyttömän hyvää, en ollut koskaan aiemmin syönyt mitään vastaavaa. Pyysin keittiömestarilta reseptiä ja sain sen.

Tämä sopii todella hyvin joulupöytään, jos haluaa sinne vaihtelua. Se maistuu hyvältä riistan kanssa ja sopii kinkun sekä kalkkunan kaveriksi.

punakaalipiirakka

1 iso punakaali n. 1,5 kg
2 rkl rypsiöljyä
4 dl punaviinietikkaa
5 dl sokeria
3 kanelitankoa
suolaa
600g pakastettua valmista voitaikinaa
1 kanamuna

Tarjoiluun smetanaa tai ranskankermaa

Tee näin:

Pilko punakaali pieneksi silpuksi. Parhaiten se onnistuu mandoliinin pienimmällä terällä.

Laita suureen pataan tilkka öljyä, kaalisilppu, punaviinietikka ja mausteet. Hauduta kaalia miedolla lämmöllä noin tunnin ajan niin, että siitä tulee aivan pehmeää.
Kaada seos lävikköön ja valuta huolellisesti kaikki neste pois, poista kanelitangot ja jäähdytä kaali huoneenlämpöiseksi tai jääkaappikylmäksi.

Kauli voitaikinalevy noin pellin kokoiseksi levyksi ja nosta levy leivinpaperille. Asettele kaali pitkäksi pötköksi keskelle taikinalevyä, ja taputtele se tiiviiksi pötköksi samoin kuin tekisit lihamureketta.
Nosta sitten taikinan sivut ylös niin että muodostuu tiivis pötkö. Noin kaksi senttiä taikinaa pitää mennä päällekkäin, ylimääräisen taikinan voi leikata pois. Liimaa ja nipistä taikina huolellisesti yhteen, että sauma varmasti pitää. Käännä sitten pötkö ympäri leivinpaperin avulla niin, että pitkä sauma jää piiraan alle.
Purista sitten taikina kiinni pötkön molemmista päistä ja leikkaa ylimääräinen taikina pois. Jätä kuitenkin vähän varaa, että saat varmasti kiinnitettyä päät hyvin umpeen, ettei täyte valuu paistamisen aikana ulos.
Voitele piiras kananmunalla ja pistele reippaasti reikiä pintaan haarukalla. Ylimääräisistä taikinanpaloista voit tehdä pinnalle koristeita. Voitele myös koristeet kananmunalla.

Paista 200°C uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes pinta on kauniin kullan keltainen. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki ennen kuin leikkaat piiraasta viipaleita.

Herkkuhetkiä joulupöytään!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Pue makuuhuone jouluasuun – ihanat pehmeät paketit

Kaupallinen yhteistyö Familon ja Asennemedia

Pehmeitä untuvia, upeissa väreissä hehkuvia pellavia ja kauniita unia.

Paremmat unet
Untuvapeittojen ja -tyynyjen päällä on ihanat ohuet pellavalakanat ja tyynyliinat jouluisissa väreissä.

Rakastan untuvia, untuvatyynyjä ja –peittoja, hyvää sänkyä, viileitä lakanoita, pehmeyttä, untuvan kevyttä lämpöä, nautinnollisia unia ja hitaita aamuja.

Se hetki, kun illalla avaan makuuhuoneen oven ja astun sisään hiukan viileään huoneeseen, nostan kevyttä peitettä ja sujahdan sinne ihanien lakanoiden väliin, lasken pääni pehmeälle tyynylle ja vedän untuvapeiton leukaan saakka, se on silkkaa ihanuutta.

Se on usein päivän paras hetki. Ja toisin kuin lapsena, se hetki kun pääsee viimein petiin, on odotettu. Se on vähän kuin pieni juhla. (Sitäpaitsi mä alan aina haaveilla ja uneksia kaikesta ihanasta, kun menen nukkumaan, se on kivaa)

Untuvan pehmeyttä
Familonin Untuvatuotteiden valmistuksessa sitoudutaan eettiseen ja ekologiseen tuotantoon sekä eläinten eettiseen kohteluun. 

Pörhistelevät untuvat

Näiden peittojen ja tyynyjen huolittelu viehättää minua. Kauniit tereet reunoissa tekee luksusfiiliksen.

Ensimmäinen untuvakokemukseni on mummilasta. Alli-mummillani oli maailman ihanin nojatuoli, jota kutsuttiin hupputuoliksi. Siinä istuttiin todella muhkean untuvatyynyn päällä.

Kun hyppäsin tuoliin istumaan, vajosin hitaasti syvemmälle ja syvemmälle sen syleilyyn, kun tyynyn untuvatäyte antoi periksi. Kun nousin tuolista pois, oli jännittävää katsoa, kuinka tyyny hitaasti nousi jälleen muhkeaan pulleuteensa ja jälki minun istumisestani oli yhtäkkiä poispyyhitty.

Siinä onkin juuri yksi untuvan ihana ominaisuus – se palautuu ja pörhistyy ja pysyy kuohkeana ja kuohkeus pitää sisällään ilmaa, joka taas merkitsee lämpöä. Minusta untuvassa parasta on juuri sen lämpö, pehmeys ja keveys.

Meidän sängyssä on muhkeat ja erittäin lämpimät Familon Gold Responsible -untuvapeitteet ja saman sarjan untuvatyynyt, jotka on puolikorkeat. Se on hyvä korkeus tyynylle, koska se toimii kaikissa nukkuma-asennoissa. On muuten hyvä muistaa, että se on pää, jonka tulee olla tyynyllä. Hartioiden pitää levätä patjalla.

Familon Gold Responsible -untuvapeitteiden ja -tyynyjen täyte on on Responsible Down Standardin mukaisesti 100% RDS-sertifioitua ankan untuvaa (90%) ja ankan höyhentä (10%)

Pukinkonttiin tarpeellisia juttuja

Me ostetaan Jarin kanssa kaikkein mieluiten joulahjoiksi jotain tarpeellisia ihania juttuja. Sekä itsellemme että lapsille (jooo! Me meititään Jarpan kanssa jotain yhteisiä juttuja meidän iloksi. Joku pieni yllätys sitten ehkä myös…) Ihanista laadukkaista vuodevaatteista on iloa vuosiksi eteenpäin, ne ovat parhaita pehmeitä paketteja ikinä. Familonilla on paljon tuotteita nyt -20% alennuksella, mutta mulla on sulle ekstraetu! Etukoodilla HANNA20 saat –20 % kaikista normaalihintaisista tuotteista sekä ilmaisen postipakettitoimituksen. Etu on voimassa 20.12.20 asti.

Familon untuvatuotteiden valmistuksessa sitoudutaan eettiseen ja ekologiseen tuotantoon sekä eläinten eettiseen kohteluun

Luksusta on myös se, kun tiedän, että untuvat ovat elintarviketeollisuuden ylijäämää. Familonin untuvatuotteissa käytetään RDS-sertifioitua untuvaa ja höyhentä. Responsible Down Standard on untuvan ja höyhenen eettisyydestä kertova vapaaehtoinen ja globaali standardi, joka takaa materiaalin eettisyyden ja jäljitettävyyden. RDS-sertifioitu untuva ja höyhen on jäljitettävissä aina kasvatustilalle asti ja sertifiointi takaa eläinten yleisestä hyvinvoinnista huolehtimisen koko tuotantoketjun osalta. RDS-materiaalin tuotantoprosessi noudattaa tarkoin eettisiä standardeja. 

Familon Gold Responsible -untuvapeitteen sisäänrakennettu kotelorakenne tekee siitä super ilmavan ja kuohkean

Pellavalakanat hehkuvat ihanissa joulun sävyissä

Näiden pussilakanoiden värit on niin herkut ja toi pellavan kiilto – niin kaunis!

Meidän makuuhuoneen tunnelma muuttui aivan toisenlaiseksi, kun vaihdoin valkoiset lakanani syvän viininpunaisiin pellavapussilakanoihin ja ripottelin pulleiden viinipunaisten tyynyjen sekaan muutaman kanelinvärisenkin tyynyn. Makkari näyttää nyt ihan eri tavalla kutsuvalta. Intensiivinen väri muutti huoneen lämpötilaa.

Syvä viininpunainen vetoaa jotenkin minuun. Se tuo mieleen jotkut villinä kanervia kukkivat nummet tai Marokon mystiset samettisen lämpimät tähtikirkkaat yöt (joita totisesti kaipaan!) Väri on ihanan intensiivinen ja hieno pellavan kiilto näkyy siinä niin kauniisti.

Kaneli on värinä kevyempi ja pehmeämpi, se tuo mieleen kuuman hiekan, metsät ja mäntyjen rungot läheltä latvusta ja joulupiparkakut.

Pue makuuhuone jouluasuun
Mähän siis rakastan mankeloituja lakanoita. Ja mankeloitu pellava – se on ihanaa. Tyynyliinat ja pussilakanat suljetaan nauhoilla – tosi kivaa, koska ne ei häiritse mankeloimista kuten napit ja nepparit.
Pue makuuhuone jouluasuun
Sekä pussilakanoiden että tyynyliinojen saumoissa on kaksoistikkaukset, mikä lisää luksus fiilistä ja näyttää kauniilta. Se tekee näistä myös kestäviä.

Lakanan ja peiton paras liitto

Pue makuuhuone jouluasuun

Minusta untuvapeittojen parhaat ominaisuudet tulevat esiin, kun sen kanssa käyttää ohutta lakanaa. Jos lakana on paksu ja tönkkö, peiton suloisuus vähenee. Pehmeä ydin saa kovan kuoren.

Familonin pellavalakanat yllättivät minut aivan täysin. Näissä on sitä pellavan tuntua, joka on pellavassa parasta, mutta jota ei aina pellavatuotteista löydä. Nämä lakanat tuntuvat sileän pehmeiltä ihoa vasten ja kankaan kiilto on upea. Se kertoo korkeasta laadusta, joka vain paranee käytettäessä, pesusta pesuun. Ja nämä värit! Niin upeat!

Pellavalla on samoja ominaisuuksia, kuin untuvalla. Molemmilla on luonnollinen kosteuden- ja lämmönsiirtokyky, joka auttaa pitämään vuoteen miellyttävän kuivana ja raikkaana koko yön.

Pellava lämmittää kylmässä ja pysyy viileänä lämpimässä, myös untuva lämmittää kylmässä, eikä se hiosta lämpimässä. Pellavalakanat on pitkäikäiset ja pellavan kasvatus on ekologisempaa kuin puuvillan.

Hyvin suunnitellussa makuuhuoneessa on hyvä nukkua – jos ryhdyt ostoksille, muista etukoodi HANNA20 niin saat kaikista normaalihintaisistakin tuotteista -20% etu voimassa 20.12.20 asti

Ihanaa joulun odotusta ja kauniita unia!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Mitä osoite kertoo ihmisestä?

Heräsin miettimään sellaista asiaa, etten ole koskaan kategorioinut ihmisiä sen mukaan, missä he asuvat. Siis osoitteen perusteella. Koko ajatus on minusta absurdi vitsi.

Ihmisillä on niin erilaisia syitä siihen missä he asuvat, että ajatus tällaisesta määrittelystä on minulle mahdottomuus.

Tiedän että joillekin ihmisille on tärkeää päästä asumaan johonkin tiettyyn osoitteeseen tai kaupunginosaan sen statuksen vuoksi, mutta jo se kertoo ihmisestä enemmän, kuin hänen osoitteensa.

Aika monessa kodissa olen työni takia vieraillut ja koskaan ei ole tullut mieleenikään, että osoitteella olisi mitään vaikutusta siihen, millainen kodin tunnelma on tai millaisia ihmisisä siellä asuu.

Ajatus siitä, että ihminen määriteltäisiin osoitteensa perusteella, on yhtä vastenmielinen kuin ajatus siitä, että hänet määriteltäisiin ihonvärinsä, ulkonäkönsä tai muun ulkoisen ominaisuutensa perusteella.

Eräs ravintola-alan ihminen kategorioi minulle asiakkaita sen mukaan mistä päin he tulevat. Se kuulosti aika kummalliselta. Outo yleistys. Kuinka asuinpaikka voisi määritellä hyvän tai huonon, miellyttävän tai ei miellyttävän asiakkaan?

Ei ihmisistä koskaan tiedä. Kaikilla on omat syynsä asua missä asuvat. Osoitetta tärkeämpää on se, että ylipäätään on koti. Suomessa tämä asia on onneksi kohtuullisen hyvin. Onni kodin seinien sisäpuolella ei ole kiinni osoitteesta eikä osoite kerro ihmisen luonteesta, käytöksestä ja tavasta olla täällä maailmassa muiden keskellä, yhtään mitään. Niin kuin nyt ositteen ilmansuunta voisi merkitä jotakin ihmisen luonteesta.

Olen niin kiitollinen isälleni siitä opista (jonka olen varmaan sata kertaa täälläkin jo kertonut) että ”kaikki ihmiset ovat vain ihmisiä, suhtaudu kaikkiin samalla tavalla, arvosta tai asemasta riippumatta”

Niin se menee. Ihanaa päivää jokaiseen kotiin.

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna

Joulupataleipä

Mä olen nyt vasta innostunut leipomaan pataleipiä, kun mulla on tää ongelma, että jos on tuoretta leipää, niin kohta sitä ei enää ole. Koska onko oikeasti mitään ihanampaa, kuin lämmin leipä ja siinä voita? Joulupataleipä on aivan erityinen herkku!

Joulupataleipä

Mä teen yhtä TV-ohjelmaa nyt täyttä päätä joka päivä ja on aikamoista kiirettä. Mutta eilen aamusella, tein nopeasti taikinan nousemaan ja kun tulin illalla kotiin, paistoin leivän. Pataleipätaikinahan saa odotella pataan pudottamistaan yön yli tai kauemminkin.

No tuskin tietää taikina odotteleeko hän uuniin pääsyä päivällä vai yöllä, eli ihan hyvin onnistuu taikinan teko aamulla myös.

Halusin leipään nyt jouluisia makuja ja maustoin sen fenkolin siemenillä, pomeranssin kuorella, aniksella, siirapilla ja ihanilla kirpeillä rusinoilla. Siis tämä leipä, voi ja juusto! (ja lähempänä joulua kinkkuviipale) Oh ja hoh. Niin hyvää!

Joulupataleipä

Mun yksilöstä tuli vähän tiivis, joskus hiiva vaan toimii eri lailla kuin jonain toisena päivänä. Mutta herkkua herkkua se oli. Niin oli. Koska nyt se on jo kadonnut viimeistä murua myöten!

Ja siis   älä ihmeessä peitä leipää liinalla, kun se tulee uunista, ainakaan jos rakastat leivän rapeaa kuorta!

Joulupataleipä

7 dl vehnäjauhoja

(tai 4 dl vehnäjauhoja ja 3 dl hiivaleipäjauhoja)

3 dl lämmintä vettä

½ dl muscovado- tai muuta tummaa siirappia

herneen kokoinen pala hiivaa

2 tl suolaa

1 tl fenkolinsiemeniä

1 tl anista

½ tl pomeranssinkuorta

2 dl rusinoita

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota siihen siirappi ja hiiva. Yhdistä kulhossa kaikki kuivat aineet ja rusinat ja lisää seos nesteeseen. Älä vaivaa taikinaa, vaan sekoita ainoastaan, kunnes kaikki ainekset on sekaisin. Peitä kulho kelmulla ja leivinliinalla ja jätä huoneenlämpöön 12-24 tunniksi kohoamaan.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle. Älä vaivaa sitä mutta kääntele se palloksi, peitä liinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.

Laita valurautapata kansineen kylmään uuniin ja lämmitä uuni 225 sateeseen. Ota pata uunista ja lorauta pohjalle tilkka öljyä. Nosta sitten taikinapallo pataan, laita kansi päälle ja nosta pata uuniin. Paista leipää 30 min ja ota sitten kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Syö ja nauti!

Blogia saa mielellään jakaa ja tavataanhan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Hanna