Kaupallinen yhteistyö Vaasan & Lantmännen. Koko meidän perhe rakastaa karjiksia, kuten me riisipiirakoita ja karjalanpiirakoita kutsutaan. Kun lapseni olivat pieniä, heille ei maistunut puuro millään ilveellä. Ratkaisin silloin asian riisipiirakoilla. Riisipiirakka, on puuroa paketissa. Ja ne maistuivat aina. Eli ongelma ratkaistu.Nyt tilanne on hiukan sama, kun lapsenlapset tulevat kylään. Tarjolla on ihan aina riisipiirakoita. Tällä kertaa kertaa tarjolla kotijuustoa ja piirakoita sekä pullia. Kotijuustoa on tosi kivaa helppoa tehdä.

Kun naperot viimeksi tulivat meille, päätin yllättää paitsi karjiksilla, niin myös pöydällä, johon voi piirtää. Päällystin meidän ruokapöydän piirustuspaperilla, jonka toinen puoli on kevyesti tarttuvaa niin että paperi pysyy napakasi paikoillaan, mutta ei jätä pöytään jälkiä.

Ihanat riisipiirakat ostan aina valmiina ja mun valinta on tietenkin Vaasan riisipiirakat, koska osa niiden tuotosta ohjataan Roosa nauha -keräykseen, jolla tuetaan suomalaista syöpätutkimusta. Ja Vaasan piirakat on todella hyviä, vastapaistettuja, keskeltä meheviä ja reunat juuri kivasti vähän rapeita.

Laitoin tarjolle myös Vaasan Roosa nauha -pullia, koska olihan jälkiruokaakin oltava tarjolla ja suloinen pehmeä kanelikierrepulla maistuu aina. Hyvä teko maistuu hyvältä. Mun mielestä on hienoa, että yritykset lahjoittavat osan myynnistä keräykseen. Se on kuluttajillekin helppo ja kiva tapa kerryttää keräyspottia. Ja jos kaupassa ollessani voin valita kahden tuotteen välillä, niin tietysti valitsen sen, jolla voin samalla tehdä hyvää ja josta on iloa muuallakin, kuin omassa kahvipöydässä.

kotijuustoa ja piirakoita

Piirakoiden päälle valmistin munavoita ja ihanan, perinteisen piimäjuuston, jota myös kotijuustoksi kutsutaan. Sen valmistus oli helppoa ja tosi kivaa. Ja onhan se yhtä vanha perinneherkku kuin piirakatkin. On jotenkin hienoa tehdä juustoa itse ja sitten opettaa se lapsillekin. Perinteet säilyvät ja menevät eteenpäin.

Tässä juuston ohje – kannattaa tehdä!

Kotijuusto

Aloita juuston valmistus nostamalla jo edellisenä iltana kanamunat ja piimä huoneenlämpöön.

1 rkl voita

1dl vettä

3 litraa täysmaitoa (laktoositon käy, mutta UHT-maito ei)

1 litra huoneenlämpöistä piimää (tavallista piimää, ei sellaista johon on lisätty maitohappobakteereita tms)

4 huoneenlämpöistä kanamunaa

2 tl suolaa

1tl sokeria

Kuorrutukseen 1 munankeltuainen

Laita 10 litran kattilan pohjalle 1 rkl voita ja 1 dl vettä. Kiehauta vesi ja voi, jotta kattilaan tulee rasvakalvo eikä maito pala pohjaan.

Lisää vesi-rasvaseokseen 3 litraa täysmaitoa. Kuumenna maito kiehumapisteeseen.

Sillä aikaa, kun maito kuumenee, riko neljä kananmunaa kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää litra piimää ja sekoita. Piimän ja munien pitää olla huoneenlämpöisiä.

Kun maito on kiehumispisteessä sekoita varovasti muna-piimäseos sen joukkoon. Sammuta levy. Anna seoksen tekeytyä n. 10 minuuttia, jotta juustomassa alkaa muodostua.

Kerää juustomassa siivilällä tai reikäkauhalla kulhoon ja mausta sekoittamalla joukkoon 2 tl suolaa yksi 1 tl sokeria.

(juuston voi myös maustaa esimerkiksi pestolla, yrttisilpulla, kuminalla tai valkosipulilla)

Kaada juustomassa sideharsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään ja tasoita pinta. Laita päälle kevyt paino ja anna valua kylmässä seuraavaan päivään.

Juusto on nyt valmis mutta voit vielä paistaa siihen kauniin pinnan, jos haluat.

Kumoa juusto uunin kestävälle vadille, voitele se keltuaisella ja paista juustoa n. 10 minuuttia 250 asteen uunissa ylätasolla.

Heran voit käyttää sämpylä- tai leipätaikinaan ja sen voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Herkullisia hetkiä – hyvä teko maistuu hyvältä!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysy erikseen.

Hanna

💗

Kesä on mennyt Suomen kaunein koti ja -mökki ohjelmien kuvauksissa. On ollut ihanaa matkustaa ympäri Suomea ja käydä tutustumassa niin monenlaisiin, kauniisiin, persoonallisiin ja kovin erilaisiin koteihin ja lomakoteihin. Voidaan sanoa että olen nähnyt tänä kesänä 60 kauneinta kotia ja mökkiä. Muuta kesään ei juuri ole mahtunutkaan. Päivät on kuluneet lennossa. Yhden kodin ja mökin kuvaamiseen menee yksi päivä ja kun jaksossa niitä esitellään kolme kerrallaan, niin kuvauspäiviä kertyy peräti 60. Lisäksi tulee muutama ohjelman kokonaisuuteen liittyvä kuvauspäivä ja ekstrajaksojen kuvaukset.

Kaiken kaikkiaan tarvitsen siihen 68 eri asukokonaisuutta. Se on valtava määrä kauniita pukuja. Kotona sitten viihdynkin verkkareissa ja kodin ulkopuolella suosikkiasu on isot rikkirevityt farkut, valkoinen T-paita ja iso villapusero, joka ei oikein ole enää salonkikelpoinen, mutta rakas se on!

Ajattelen ohjelmasta, että se on hyvän mielen proggis ja samaa mietin arvostellessani koteja. Mulle merkitsee paljon se, millainen tunnelma seinien sisäpuolella on, koska se kertoo minulle jotakin siitä, millaista kodissa tai mökissä on elää sen käyttäjän kannalta. Jos kaikki olisi tehty samojen kriteerien ohjatessa, olisi meillä aika yksitotista meininkiä. Omat persoonalliset ratkaisut ja out of the box –ajattelu on tärkeää. Monesti joudutaan tekemään kaikenlaisia kompromisseja ja haluan katsoa niitä mielenkiinnolla, enkä aina siltä kannalta voisiko asiat tehdä jotenkin paremmin. Koska lopulta kaiken voisi aina tehdä paremmin. On mahtavaa nähdä, millaisia ideoita ihmisillä on, ja on myös erittäin kiinnostavaa koettaa sukeltaa siihen ajatusmaailmaan ja visuaalisuuteen, joka erilaisista kodeista löytyy. Kauneus on lopulta täysin subjektiivinen kokemus, vaikka onkin paljon asioita, jotka määrittelevät hyvää ja huonoa makua. Kannattaa kuitenkin muistaa välillä, vaikka Salvador Dalin taidetta. Ei se kaikki kaunista ole, vaikka taitavaa ja kiehtovaa juuri siksi onkin.

Ohjelmat ovat pyörineet nyt kanavalla jo muutaman viikon ja ohjelmapalautettakin tulee kiitettävästi. On kyllä ihanaa, kun ihmiset pysäyttävät kadulla ja kiittävät kivasta ohjelmasta. Siitä tulee aina kiva fiilis. Ja nimenomaan siitä kohtaamisesta. Että ihminen katsoo silmiin ja kertoo kuinka tykkää katsoa ohjelmaa. Kyllähän se palkitsee ja tuo sen tunteen, ettei turhaan töitään tee.

Tietenkin tulee myös kritiikkiä. Se kannattaa tutkia tarkkaan ja jos siinä on totuuden siemen, siitä kannattaa ottaa opikseen.

Tänä aikana kuitenkin se on kuitenkin harvemmin rakentavaa tai asiallista, vaan ne harvat kritiikit ovat usein puuta heinää ja kaikenkarvaista marinaa, joka tuntuu olevan ennemmin oman pahan olon purkamista, kuin mitään, mitä kannattaisi ottaa mitenkään vakavasti. Ei niitä kommentteja voi verrata esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa joku jota olen pitänyt ystävänäni, hämmästyttää minut olemalla ilkeä. Random tyyppien marinat valuvat mulla kuin vesi hanhen selästä.

Olisi kiva joskus tehdä tilastoa ohjelman teon luvuista kuten montako kertaa olen syönyt lounaan bensa-asemalla, montako irtoripsitupsua luomiini on liimattu, montako kertaa olen syönyt hotellissa niitä kirpeitä marjoja aamupuurossa jne. (ystävälliset katsojat ovat laskeneet montako kertaa ohjelmassa on sanottu, että joku on IHANAA. Lopputulos oli kuulemma ”paljon” ei siis eksaktia lukua, mikä vähän harmittaa. Siis niin ihana juttu tämä – koska kuinka ihanaa se on, että on ihanaa! Sehän on fantastista! Voisin myös laskea montako Novelle Plus Sinkki+E pulloa olen juonut. Tai montako kertaa olen vaihtanut repaleiset farkkuni esiintymisasuun ABC:n vessassa.

Mutta yhtä kaikki, ihanaa on ollut ja super tiimi on ollut ohjelmaa tekemässä, josta olen kiitollinen, muuten homma olisi käynyt raskaaksi.

Tässä linkki yhteen vanhaan kirjoitukseen ohjelman teosta.

Pysytään kanavalla! Ja blogia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen 🙂

Rakkaudella

Hanna

Kantarellipiirakka – paras resepti. Tämä piirakkaresepti toimii ihan kaikilla sienillä eikä ole väliä silläkään onko sienet vasta metsästä haettuja vai pakasteesta poimittuja. Sekä piirakan täytteessä että pohjassa on makua, kuten kunnon piiraassa tuleekin olla.

Tämä kantarellipiiras on meidän perheen ykkössuosikki. Parempaaan en ole törmännyt missään!

Kantarellipiirakka – paras resepti

Vuoka 20 cm

Uuni pohjan esipaistossa 225°C täytteen kanssa 200 °C

Pohja

100 g pehmeää voita

100 g porkkanaraastetta

1 dl jauhoja

1 dl kaurahiutaleita

½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

Täyte

200 g kantarelleja

3 pientä uuden sadon sipulia

1 rkl öljyä

1 dl maitoa

1 muna

1 valkosipulin kynsi raastettuna

2 dl juustoraastetta

½ tl suolaa

½ tl valkopippuria

½ tl rosmariinia

Tee taikina

Sekoita keskenään pehmeä voi ja porkkanaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Yhdistä seokset ja muodosta niistä taikina. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan. Paista 225° 10 min

Tee täyte

Paista silputtua sipulia ja sieniä öljyssä pannulla kunnes sienien neste on haihtunut ja sipulit ovat pehmenneet.

Yhdistä kulhossa täyteen muut aineet ja lisää lopuksi sienisipuli-seos. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 25 minuuttia

Maistuu sekä kylmänä että lämpimänä! Mums!

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen. Jos leivot tämän olisi kivaa, jos postaisit kuvan instagramiin ja tägäisit siihen minut – on kivaa nähdä niitä kuvia!

Iloa leivontaan!

Hanna

Kaupallinen yhteistyö Mall of Tripla
Mall of Tripla on kuin kaupunki kaupungin sisällä. Vietin ihanan kesäisen staycationin Mall of Triplan Sokos Hotel Triplassa ystäväni Mian kanssa. Me vietimme Triplassa kokonaisen vuorokauden. Se oli superkiva pikku loma. Tripla on kuin pieni kaupunki kaupungin sisällä – elämyskeskus, jossa on oikeasti enemmän tekemistä ja elämyksiä, kuin jossain pikkukaupungissa. 

Meidän staycation alkoi tietenkin majoittumisella hotelliin. Huoneesta oli upeat näkymät yli Helsingin. Näkymää olisi voinut jäädä tuijottamaan, vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta meillä oli muita suunnitelmia. Downton Abbey elokuva Uusi aikakausi, meni BioRex Triplassa ja halusimme molemmat nähdä sen. Koska elokuva esitettiin juuri lounasaikaan, nautimme aivan loistavat tapakset ja tietty myös vähän karkkia leffaa katsoessamme.

Elokuva oli ihana. Itkin ja nauroin ja ihailin Downton Abbeyn pukuloistoa. Elokuvien katsominen leffateatterissa on parasta, samaa fiilistä ei ikinä saa, kun katsoo elokuvia televisiosta, läppäristä puhumattakaan. Teatterissa siirtyy aina ihan toisiin maailmoihin hetkeksi – ai että, vieläkin sykähdyttää.

Oliko se elokuvan pukuloisto, joka sitten inspiroi vai mikä, mutta seuraavat pari tuntia kyllä vierähti iloisesti mekkoja ja hattuja sovitellessa ja matkaan tarttui useita hyviä ostoksia. Tykkäsin erityisesti vaateliikkeiden hyvästä palvelusta. Jäi tosi hyvä fiilis siitä. Sain myös hankittua tarvitsemaani kosmetiikkaa – tarkemmin sanottuna meikinpuhdistusaineita, sillä tämän kesän kuvauksissa meikki on kasvoilla joka päivä. Ostimme myös illaksi itsellemme hiukan hemmottelua kasvo- ja käsinaamioiden muodossa. Niistä oli paljon hupia.
Nauruterapia on aina paikallaan…!
Triplassa olisi voinut käydä kyllä myös kauneushoitolassa tai hieronnassa (joka olisi ollutkin ihanaa!) mutta en tajunnut varata aikaa ajoissa. Olisi ihanaa mennä yhdessä ystävän tai puolison kanssa aromaattiseen hierontaan, sen varaan kyllä seuraavalla kerralla. Ai että!

Ravintolatarjonta hämmästytti
Ravintolatarjonta hämmästytti runsaudellaan. Triplassa on lähes 70 kahvilaa ja ravintolaa, joten jotta pystyisi antamaan ravintolasuositusten ranking listan, pitäisi Triplassa olla pari viikkoa. Tuntuu, että ruokaa on tarjolla maailman joka kolkan keittiöistä. Kuinka ihanaa!

Ravintoloita on ryhmissä ja yksittäin eripuolilla kauppakeskusta, joten meluisalta ja hallimaiselta tunnelmalta on vältytty. Suuremmatkin ravintolakokonaisuudet on saatu tuntumaan miellyttäviltä. Tunnelma on todellakin kuin omassa pienessä kaupungissa.
Meidän illallispaikaksemme valikoitui Fredde ́s – Food & Fire jossa nautimme ensin klassiset Dry Martinit ja söimme alkupalaksi samettisen pehmeää parsakeittioa ja pääruuaksi hiiligrillissä rapeakuoriseksi paistettua kirjolohta. Jälkiruokaa emme jaksaneet ajatellakaan ja muutenkin hotellihuoneen ylellinen vuode kutsui jo houkuttelevasti.

Sokos Hotel Tripla
Raikas skandinaaviseen tyyliin sisustettu huone viehätti. Ja erityisesti se, kuinka upea maisema oli saatu kertautumaan suuren peilin kautta. Peili toi myös huoneeseen paljon valoa ja antoi tunteen todella avarasta tilasta. Tosi kiva!
Kylpyhuoneessa oli Nordic Hotel Collection by Lumene -sarjan sampoo, hoitoaine, vartalosaippua ja –voide. Puhtaat tuoksut ja kotimaiset tuotteet, jotka valmistetaan vastuullisesti, ilahduttivat.

Kaunis kesäilta oli läsnä huoneessa sen valtavan maisemaikkunan kautta emmekä huomanneet, kuinka aika riensi ja oli jo puoliyö, kun tajusimme sulkea pimennysverhot ja siirtyä unten maille.

Aamuvirkkuina heräsimme silti varhain ja olimme ensimmäisten joukossa upealla hotelliaamiaisella, jonka omiksi kohokohdikseni muodostuivat kolme puuroa. Tarjolla oli uuniohrapuuroa, ohrapuuroa ja mustikkatuorepuuroa. Otin niitä ensin vain pienet lusikalliset, mutta pakko oli hakea lisää, niin hyviä olivat. Mia ilahtui savustetuista särjistä sekä hyvästä gluteenittomasta tarjonnasta, johon kuului myös mustikkatuorepuuro ja karjanpiirakat. Aamiaisella oli myös huomattavan hyvä palvelu.

Musiikkimuseo Fame
En tiedä onko muissa kauppakeskuksissa museoita, mutta Triplassa on. (Aika kiva juttu muuten, jos joutuu odottelemaan junaa tai vaikka lentoa Triplassa.) Musiikkimuseo Fame (linkki) on viihdyttävä ja kiinnostava seikkailu suomalaisen musiikin maailmaan. Olisi siellä saanut testata karaokeakin, mutta en ryhtynyt laulamaan.

Juuri nyt siellä on perusnäyttelyn lisäksi Lauluni, leikkini –lastenmusiikinäyttely, joka esittelee suomalaista lastenmusiikkia, kivalla lapsille sopivalla tavalla.
Sokos Hotelli Triplan vieraat saavat lipusta 20% :n alennuksen.

Mitkä fiilikset jäi
Tripla on minusta tosi viihtyisä paikka. Kulkeminen on helppoa ja tila on suunniteltu ilmavaksi ja avaraksi. Yhdellä silmäyksellä näkee kauas ja kaikkialle on helppoa löytää. Helppokulkuisuus on miellyttävää. Tripla on korkea ja korkealla, sieltä avautuvia upeita näkymiä on hyödynnetty hyvin. Esimerkiksi elokuvateatterin loungesta on hienot näkymät junaradalle. Kaupungin
liikenteen katsominen korkealta on minusta kiehtovaa.

Triplaan on helppo tulla, raitiovaunulla, bussilla, lähi- ja kaukojunilla, pyörällä ja tietenkin omalla autolla. Minä tulin omalla autollani, jonka jätin vierailun ajaksi sisäpuhdistukseen ja vahaukseen Triplan parkkihallin. Sieltä pääsi ihanasti hissillä suoraan hotelliin. Ja lähtiessä allani oli siis putipuhdas auto inside out, mikä oli ihan luksusta. Iloinen yllätys oli parkkipaikat 3400 polkupyörälle ja sähköpyörien latauspisteet. Tämä on todellakin nykyaikaa! Triplassa on myös mahdollista huoltaa pestä pyörä ja siellä on Suomen ensimmäinen pyörähotelli.
Jäsenmaksulla saa käyttöön palvelun, jolla voi jättää pyörän turvalliseen säilytykseen ja käydä suihkussa.

Viisi hyvää Triplassa
Tripla on rakennettu ympäristöystävällisesti. Rakennus kuluttaa 40 %
vähemmän vettä kuin muut uudisrakennukset
Hyvä tunnelma
Triplassa on helppo suunnistaa.
Sähköautoille on 300 latauspistettä.
Tripla ei ole pelkästään kauppakeskus, 40 % Triplan palveluista on muuta kuin
kauppaa.

Olen valmis koska vaan uuteen staycationiin Triplassa. Meillä oli kivaa ja monta kivaa juttua jäi vielä kokematta. Lämmin suositus pikku lomaan tai visiittiin siellä.

Lämmöllä,

Hanna

Somepalvelu Redditissä nousi esiin keskustelu, jossa joku muisteli olleensa lapsena leikkimässä ruotsalaisen kaverinsa luona ja ruoka-ajan koittaessa, hänet oli jätetty itsekseen odottelemaan siksi aikaa, kun kaverin perhe söi.

Ilmiö paisui mittavaksi keskusteluksi, josta uutisoi myös mm. The Guardian.

Itse olen seurannut Nata Salmelan avaamaa keskustelua aiheesta ja aihe on minulle läheinen, olenhan kolmen (nyt jo aikuisen) lapsen äiti.

Omassa lapsuudessani meille ei koskaan saanut tulla kavereita yöksi. Se oli ihan älyttömän tyhmää. Ja koska se oli tyhmää, muutin käytännön omien lasteni kohdalla ja välillä tuolla yläkerrassa nukkuikin yhden kesäleirin verran kavereita. Se oli ihanaa. Koetin tehdä näistä vierailuista seikkailuita kaikenlaisella pienellä ekstralla. Nautin siitä. Ja lapset nauttivat siitä myös. Kuinka ihanaa olikaan kuunnella alakerrassa vähän liian myöhään jatkuvaa supatusta yläkerran lasten ja nuorten huoneista.

Ruokaa lapsuudenkodissani tarjottiin aivan kaikille, jotka olivat paikalla tai ilmestyivät ovensuuhun, kun ruoka nostettiin pöytään. Ja sama on aina ollut käytäntönä myös meillä. Ei ole tullut kuuloonkaan, että joku odottaisi toisaalla, kun itse syömme. Minä tietenkin rakastan sitä, kun pöytä on täynnä ihmisiä jotka syövät. Se täyttää sydämen onnella ja kodin puheen sorinalla.

Joskus oli sitten niitä lapsia, jotka kieltäytyivät syömästä, koska kotona oli sanottu, että muiden luona ei saa syödä tai että ruoka-aikaan on syytä lähteä kotiin.

Ajattelin aina, että tämä oli tavallaan ajattelevaista. Näissä perheissä saatettiin ajatella, että ei ole kohteliasta ängetä syömään toisten ruokia ja että se ruokahetki on jotenkin intiimi, oman perheen juttu. Ja pieni lapsi ei ehkä osaisi erottaa tilannetta siitä, että hänet kutsutaan syömään. Hän ei tohdi ottaa vastaan kutsua, koska kotona on kielletty osallistumasta. Näissä tapauksissa kysyin lapselta, halusiko tämä soittaa vanhemmilleen ja kertoa, että hänet on kutsuttu ruokapöytään ja saako hän ottaa kutsun vastaan. Aina se oli ok.

Entäpä jos ruokaa ei ole tarpeeksi? Joskushan on niin, että on vaikka yksi jauhelihapihvi syöjää kohden – no silloin pihvit vaan palasiksi ja jakamaan. Tai lisää leipää pöytään. Tai niin, että ei syö itse, lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä. Itse voi keksiä kaapista jotakin muuta.

On tärkeää tuntea lasten kaverit

Monet minua nuoremmat työkaverini ovat kertoneet, että heitä pelottaa kuinka he selviävät lasten kasvatuksesta ja kuinka nämä saataisiin pysymään poissa vakavista kolttosista. Etenkin huumeet pelottavat monia. Yksi minun mielestäni tärkeä asia on opetella tuntemaan lasten kaverit. Ja mikä siihen voi olla parempi keino, kuin istua samassa ruokapöydässä heidän kanssaan? Vaikka kotimme tuntuikin välillä olevan kuin Bombayn asema, kun ihmisiä tuli ja meni, ei se haitannut. Se tuntui kivalta. Ja meillä oli selvä tuntuma siitä missä omat lapsemme ovat ja keiden ja millaisten tyyppien kanssa.

Aikuinen myös tunnistaa lapsissa ja nuorissa asioita, joita lapset eivät hoksaa ja siinäkin mielessä minusta oli hyvä pitää kodin ovet kavereille avoimina. Ja samalla omat silmät ja korvat.

Pidin myös (lasteni mielestä kiusallisena) tapanani soittaa lasten kaverien vanhemmille, jos omat lapseni olivat menossa jonnekin yökylään. Soitin ja kysyin, onko homma ok ja ottaako lapseni omat lakanat mukaan. Viaton soitto, jonka lapseni tiesivät seuraavan, jos olivat jonnekin menossa. Luulen että muutamia sepitettyjä reissuja jäi tekemättä. Ja samalla saimme pienen tuntuman lasten kaverien vanhemmista.

Aika hauska oli myös se kerta, jolloin 17 vuotias australialainen vaihto-oppilaamme kertoi menevänsä Turkuun Rotarykokoukseen, jossa yövytään. Pyysin järjestäjän puhelinnumeron, että voin kysyä tarkempia speksejä tapahtumasta. Kuinka ollakaan, tilausuus peruttiin… Sanoin pojalle, että hän on meidän vastuullamme täällä, enkä aio ikinä soittaa maailman toiselle puolelle hänen äidilleen kertoakseni, että jotain sattunut hänen aarteelleen. Mark ymmärsi ja luultavasti tunsi olonsa turvalliseksi. Hänestä välitettiin.

Kun mukulat olivat pieniä, asuimme kodissa, joka oli yhdessä kerroksessa. Kun olohuoneen sohvalla alkoi olla ruuhkaa telkkarin edessä, päätettiin muuttaa kotiin, jossa tenavilla on oma kerros ja oma telkkari. Ja kyllä noita yläkerran rappusia sitten ravasikin moni jalkapari. Eteinen oli aina kenkiä täynnä. (Kerrankin aivan märät numeron 43 tennarit, joissa lepäsi likomärät sukat. Nappasin kengät sekä sukat ja viskasin kuivausrumpuun ja poika pääsi kuivin jaloin kotiin hymyssä suin)

Sylvi Kekkonen on joskus sanonut, että ”pieni on se äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu, kuin hänen omat lapsensa” siinä kiteytyy minusta hyvin tämä asia. Ja sattuihan sellaistakin, että oma lapseni kysyi saako kaveri tulla yöksi, vaikka seuraavana päivänä on koulua, kun kaverin vanhemmat eivät ole tulleet kotiin, eikä kukaan tiedä missä nämä ovat. Kyllä sai. Ja sai myös vatsansa täyteen.

Lapset on aina ykkösiä ja aina voi soittaa kysyä onko ruokailu ok. Se on kivempaa kuin istua yksin leikkimässä vatsa kurnien. Hesarissa kansatieteen dosentti Maarit Knuutila miettii, että perheillä voi olla omia ruokatapoja kuten esimerkiksi syödä salaattia joka aterialla. En malta olla nappaamatta tätä ajatusta tähän – on kyllä ihan sama jos salaatti jää yhdellä aterialla syömättä. Sen voi sitten popsia suuhunsa vaikka iltapalana.

oikein odotan että lapsenlapsetkin tuovat kaikki kaverinsa meille syömään! ai että! padat porisemaan ja pannari uuniin!

Iloa päivään!

Hanna

Blogia saa miellään jakaa – ei tarvitse kysyä erikseen.

Kaupallinen yhteistyö Bioteekin kanssa. Supervoimat – se että meillä kaikilla on supervoimia, on upea asia ja omat supervoimansa kannattaa kaikkien tunnistaa, koska niitä voi hyödyntää monella tavalla ja ymmärrys siitä mitä supervoimia omaa, on tosi tyydyttävää.

Ajatus omista supervoimista voi myös ahdistaa. Sana supervoima on hyvin vahva ja voi tulla tunne siitä, ettei minulla ole sellaisia. En ole missään super. Mutta jokaisella kyllä on niitä. Jokaiselle meistä on annettu erilaisia lahjoja ja kaikkia meitä erilaisine lahjoinemme ja ominaisuuksinemme tarvitaan.

Supervoimiin ei minusta pidä suhtautua hirveän syvällisellä vakavuudella, vaan ajatella asiaa positiivisena hauskuutena, joka kohottaa mielialaa silloinkin, kun tuntuu juuri siltä, että itsessä ei todellakaan ole mitään superia. Silloin on hyvä muistaa, että kyllä on. Paljonkin!

Omien supervoimien tunnistaminen auttaa minua silloin, kun oma sisäinen voimani on kateissa. Kun tunnen itseni jäkäläksi tai sieneksi. (Okei tää voi naurattaa ja jos totta puhun se naurattaa muakin, mutta siis, tunnen joskus olevani sieni, jolla on niin suuri lakki, että se peittää jalan melkein kokonaan – olen piilossa, mitättömänä, lakin alla. Näkymättömissä. Jäkälänä olen vaan jotenkin homeessa ja liikkumattomaksi kivettyneenä.) Mutta kun olen sieni tai jäkälä fiiiksissä, kykenen silti toimimaan.

Mitä eroa näillä kahdella sitten on, supervoimilla ja sisäisellä voimalla? Ystäväni määritteli sisäistä voimaa todella ihanasti näin:

”Sisäinen voimaa vaihtelee, muuttuu, liikkuu (ja onneksi on näin!). Joskus se on tosi selkeä ja sujuvaa, esillä. Sitä voi olla todella paljon ja meistä voi silloin tuntua, että se pysyy siinä samanlaisena aina (mutta ei se pysy!). Joskus se on sitten hauras, rikkonainen ja hidas. Joskus se vain nukkuu ja ei jaksa. Joskus se suuttuu ja menee piiloon vaikeuttamaan meille ratkaisun löytämistä…”

Minusta sisäinen voima voi olla täysin hukassa välillä pitkäänkin. Se todella liikkuu. Ja se on todella jännittävää ja mielenkiintoista. Joskus huhuilen sitä ja kyselen missä luuraat. Silti elämä ja arki etenevät ihan ok.

Sen sijaan supervoimat ovat ominaisuuksia. Ne ovat käytössä silloinkin, kun sisäinen voima on hiukan piilossa, hauras tai unessa. Kun voin hyvin, mun supervoimat on aina käytettävissä, kuin autopilotilla.

Tarkoitan hyvinvoinnilla tilaa, jossa olen ok. Mielessä voi olla harmeja (niitähän nyt on joka päivä. Pienistä suuriin, se on elämää) kroppa toimii ihan ok ja on ikään kuin tavallinen tila. Sitä tilaa mä olen jo vuosia tukenut Bioteekin Super-sarjan ravintolisillä. Enkä vain omaa hyvinvointiani, vaan olen ostanut niitä myös läheisilleni, koska olen huomannut, että ne toimivat. Ne ovat laadukkaita, vahvoja ja hyvin imeytyviä valmisteita hyvinvoinnin tueksi ja koen, että ne ovat toimineet hyvin ja tukevat mun hyvinvointiani hienosti.

Kaikista meistä varmaan välillä tuntuu, ettei kroppa pysy menossa mukana, kun on paljon kiireitä ja ikää tulee lisää (onneksi) On tietenkin tosi tärkeää muistaa levätä tarpeeksi, syödä hyvin ja harrasta jotain mieluisaa tapaa liikuttaa itseään. Vaikka nämä kaikki asiat oli mulla ihan ok kunnossa, tuntui silti että kroppa kaipaa jotain.

Nyt mulla on käytössä Super Magnesium, Super Alfalipoiini, Super Nivel, Super Sinkki ja Super A-vitamiini.

Kun valitsin näitä ravintolisiä, tein testin Hertta Hyvinvointikoneella ja katsoin mitä se mulle ehdottaisi. Se oli kiinnostavaa, nopeaa, helppoa ja aika hauskaa. (jo koneen nimi on musta hauska!)

Bioteekin sivuilla on siis tämä herttainen Hertta Hyvinvointikone, jolle vaan kerrotaan hieman itsestä ja omasta elämästä ja Hertta suosittelee juuri sinun hyvinvointiasi tukevia ravintolisiä. Testaa konetta ja näet millaiset ratkaisut saat sun hyvinvoinnin tueksi.

Supervoimat voivat olla hirveän monenlaisia eikä mikään ole kehnompi kuin joku toinen. Vain erilainen. Ja supervoimistaan tulee olla onnellinen ja kantaa niitä ylpeydellä.

Mun yhden kaverin supervoima on keittiön siivous. Olen vuosia koettanut oppia hänen toimiaan seuraamalla tullakseni yhtä nopeaksi, tehokkaaksi ja huolelliseksi kuin hän mutta ei, en pysty samaan millään ilveellä.

Yhden ystävän supervoima on hulvattomin huumori mitä ikinä voi olla, yksi on näppärä käsistään ja omaa uskomattoman kauneuden tajun, yksi on paras remonttinainen mitä olla saattaa. Ja sitten on hän, jonka seurassa mieleen laskeutuu tasapaino ja elämä alkaa hymyillä aivan itsekseen.

Sitten on hän, joka saa tiskipöydän loistamaan kuin peili. Vaikka toimin samoin kuin hän, ei onnistu! Joku osaa kääntää ikävät asiat hyviksi ja joku löytää puuttuvat palat asioihin. Joku osaa laittaa yhden kukkasen maljakkoon niin että siinä näyttää olevan koko maailman niityt.

Etsi, huomaa ja rakasta sun supervoimia ja pidä itsestäsi hyvää huolta.

Hanna

Artikkelia saa mielellään jakaa, ei tarvitse kysyä erikseen.

Vadelmat ja raparperi on ihana yhdistelmä. Vadelmien melkein parfymimainen aromikkuus sopii taivaallisesti yhteen hapokkaan raparperin kanssa. Kun kakun vielä kuorruttaa paahteisella toscalla on kesän paras raperperikakku valmis. Raparperi-vadelmakakku toscakuorrutuksella on kesän suosikki.

Koristelin kakun syreenin kukilla, jotka ovat siis tietenkin syötäviä. Opin jo lapsena sen, että kaikki mikä on lautasella tai tarjoiluvadilla, on oltava syötäväksi kelpaavaa. Pidän siitä – se on hyvä ohjenuora, koska silloin ruuan asettelu ja koristelu on luontevaa. (Tosin en ole varma onko edes kaikki syötävä ihan ok – en pidä nonparelleista! Mokomat hampaissa ratisevat kivikovat helmet! 😀 )

Leivon tämän kakun ihanassa mökissämme Saarenmaalla. Saarenmaa on ihana. Jos sinulla on mahdollisuus, lähde käymään siellä. Bussillakin pääsee, mutta autolla paras. Olen kirjoittanut Saarenmaasta monta blogia, löydän ne täältä helposti kun laitat hakukenttään vaan yksinkertaisesti Saarenmaa.

Raparperi-vadelmakakku toscakuorrutuksella

Paistolämpötilä 170°C kuorrutus 225°C

Vuoka 26 cm

Murotaikina

150 g kylmää voita

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tomusokeria

hyppysellinen suolaa

1 kananmuna

0,5 rkl kylmää vettä tarvittaessa

Täyte

n. 500 g raparperinpaloja

300 g vadelmia

4 rkl perunajauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Tosca

200 g voita

200 g sokeria

200 g mantelilastuja

2 dl kuohukermaa

Tee ensin murotaikina. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet, lisää sitten voi ja nypi taikina ryynimäiseksi. Lisää joukkoon kevyesti vatkattu kananmuna ja sekoita taikina turhia vaivaamatta tasaiseksi. Tarpeen vaatiessa lisää pieni tilkka jääkylmää vettä. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Valmistele irtopohjainen kakkuvuoka laittamalla sen pohjalle ja reunoille leivinpaperi.

Tee täyte. Leikkaa raparperit 1 x 1cm kuutioiksi. Halkaise tarvittaessa paksut varret. Jätä sivuun odottamaan.

Kauli murotaikina 3 mm paksuiseksi levyksi ja nosta taikina varovasti vuokaan. Taputtele taikina paikoilleen ja pistele pohja haarukalla. Laita leivinpaperi ja piirakkahelmiä tai kuivia herneitä pohjan päälle, jotta pohja ei liiku esipaiston aikana.

Esipaista pohjaa 175 asteessa 10 minuuttia.

Sekoita raparperikuutioiden joukkoon vadelmat, sokeri, kaneli, vaniljasokeri ja perunajauhot.

Poista piirakkahelmet ja kaada täyte murotaikinakuoren sisään ja paista piirasta 25-30 minuuttia. Tee sillä aikaa tosca.

Kaada kaikki toscan ainekset pinnoitettuun kattilaan ja anna kiehua hiljalleen koko ajan sekoittaen, kunnes kuorrutus on kiehunut kokoon ja saanut kauniin värin.

Levitä kuorrute kakun päälle ja nosta uunin lämpötila 225 ja kuorruta kakkua viitisen minuttia, kunnes pinta on kauniin kullan ruskea.

Anna kakun jäähtyä puolisen tuntia vuoassa ja irrota vuoan reuna sitten varovasti ja anna kakun jäähtyä kokonaan ennen tarjoilua. Koristele kukkasin.

Meidän äitienpäiväbrunssin resepteistä on tullut hirveästi kysymyksiä, joten kirjaan ne tänne. Nämä kaikki toimivat ihanasti kaikissa kevään ja kesän juhlissa, joten nappaa itsellesi sopivat ideat talteen ja kata herkullinen juhlapöytä isolle tai pienemmälle joukolle.

Mun alkuperäinen ajatus oli tehdä kaikkea mitä en ole ikinä ennen tehnyt, mutta mä en keksinyt mitään ihan uutta. Toinen ajatus oli se, että kun lapset tulevat meille yhdeksän ja kymmenen välillä, täällä olisi kaikki valmista – pöytä sekä äiti koreina valmiina juhlimaan. Äiti oli – pöytä ei!

Koska niinhän se menee, että jos ei heti ensimmäisenä laita hiuksia ja meikkiä juhliin, niin ei niitä saa laitettua kuosiin ollenkaan. Tai siis niin mulle aina käy, joten olen oppinut hoitamaan sen ihan ensimmäiseksi.

Äitienpäivänä tosin voisin hyvin olla vaikka yöpuku päällä ja tukka pörrössä koko päivän, mutta koska olin roikotellut sillä tavoin jo monta päivää, en halunnut. Halusin olla jotenkin säihkyvä mama!

Herään aikaisin, olen sitä sorttia ja ajattelin ettei edes tule kiire, vaan toisin kävi. Ensinnäkin nukuin pommiin – heräsin vasta puoli kahdeksalta, mikä on toooosi harvinaista. Mutta on ihanaa, kun nukun pitempään kuin viiteen tai kuuteen. Uni on arvokasta!

En paljasta teille, että suihkuun, hiustenlaittoon ja meikkiin menee mulla vähintään kolme varttia, koska se on jotenkin karmeaa. Mutta kun olin valmis, aloin valmistaa syötävää, enkä ollut kovinkaan pitkällä, kun ihanat maailman suloisimmat ja upeimmat tyttäreni ja toinen lapsenlapsistani olivat täällä. Teimme brunssin sitten yhdessä ja se olikin ihan parasta.

Carolina oli tehnyt jumalaisen juustokakun ja ihanan salaatin varsiparsakaalista, pekonista ja suolapähkinöistä, joten alku oli jo lupaava!

Lisäksi pöytään katettiin paahdettua parsaa sitruunan ja parmesaanin kanssa. Se maistuu ihanalta sellaisenaan mutta myös hernetahnalla sivellyn leivän päällä.

Mustikka-vuohenjuustocrostinit on aivan superhyviä ja aina kun ajattelin edes niitä, valuu vesi kielelle. Lisäksi paistoin kaurabanaanilettuja koska brunssi ei ole brunssi ilman lettuja tai pannaria!

Tässä koko menu

Mustikka-vuohenjuustocrostinit

Parsakaalisalaatti

Paahdetut parsat ja sitruunaa

Hernetahna

Hapanjuurileipää

Karpalo-pähkinäleipää

Kaura-banaaniletut

Marjoja

Turkkilaista jogurttia

Vaahterasiirappia

Carolinan juustokakku

(tähän minulla ei ole reseptiä mutta tästä linkistä löydät vegaanisen juustokakun reseptin)

Alkoholiton samppanjabooli

Tuorepuristettua omenamehua

Maitokahvia

Mustikka-vuohenjuustocrostinit

Vuohenjuustovaahto
200 g pehmeää vuohenjuustoa
1 dl kuohukermaa
1 tl suolaa

Mustikat marinadissa
4 dl mustikoita
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl timjaminlehtiä
balsamicoa maun mukaan

Crostinit
12 viipaletta patonkia
4 rkl voita
1 valkosipulinkynsi

Vatkaa vuohenjuusto, kerma ja suola sähkövatkaimella sileäksi, kuohkeaksi tahnaksi.

Kaada mustikat kulhoon ja lisää joukkoon sitruunankuori ja –mehu, riivityt timjaminlehdet ja mausta makusi mukaan hyvällä balsamicolla.

Voitele patongin palat molemmin puolin voilla tai öljyllä. Paahda leipiä 200 uunissa ritilän päällä kunnes ne saavat hiukan väriä.
Hiero leipien pinnat puolitetulla valkosipulinkynnellä.

Laita jokaiselle leivälle reilusti vuohenjuustolevitettä ja mustikoita.

Parsakaalisalaatti

1 kg parsakaalia (vain kukinnot käytetään)

TAI

500 g varsiparsakaalia (käytetään sekä kukinnot että varret)

1 keskikokoinen sipuli

12 viipaletta pekonia

1-2 dl suolattuja cashew-pähkinöitä tai suolapähkinöitä

Kastike

2 ½ dl majoneesia

½ dl sokeria

2 rkl valkoviinietikkaa

Huuhtele ja pilko parsakaalit suuhun sopiviksi paloiksi.

Hienonna sipuli.

Laita parsa ja sipuli kulhoon, sekoita kastikeainekset yhteen ja sekoita parsan ja sipulin joukkoon.

Laita jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Leikkaa pekoni parin sentin paloiksi ja paista rapeaksi ja lisää salattiin yhdessä pähkinöiden kanssa ennen tarjoilua.

Uunissa paahdetut parsat

Parsaa

Oliiviöljyä

Sormisuolaa

Mustapippuria

Sitruunanmehua ja -kuorta

parmesaania

Huuhtele parsat ja leikkaa puumainen tyviosa pois. Laita parsat uunivuokaan ja pirskota päälle oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippuria.

Paahda grillivastusten alla 10 -15 min. kunnes parsat ovat pehmenneet jonkin verran ja saaneet hitusen väriä.

Purista parsoille hiukan sitruunan mehua ja raasta päälle sitruunan kuorta ja parmesaania

Hernetahna

(Hernetahna on ihanaa leivänpäällä yhdessä parsan kanssa)

200 g pakasteherneitä

1 dl mintunlehtiä

oliiviöljyä

suolaa mustapippuria

Sulata herneet valuttamalla niille vettä hanasta. Sulavat hetkessä ja raikkaus säilyy.

Soseuta herneet ja minttu monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella ja lisää öljyä niin että saat sopivasti levitettävän massan. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla.

Kaura-banaaniletut

1 banaani

2 kananmunaa

2 munanvalkuaista

1,5 dl kaurahiutaleita

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

Kardemummaa

Kanelia

Laita kaikki tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi tai kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sileäksi. Paista lettupannulla voissa tai kookosneitsytöljyssä. Kääntäminen onnistuu parhaiten kahdella haarukalla, kun alapuoli on tummahko ja yläpuoli näyttää velä aivan lölleröltä taikinalta. 

Tarjole tuoreiden marjojen, turkkilaisen jogurtin ja vaahterasiirapin tai juoksevan hunajan kanssa.

Alkoholiton samppanjabooli

Halusin tehdä raikkaan ja kauniin juoman tietenkin ilman alkoholia ja valitsin kaupasta kaikkea punaista joka ei ole makeaa ja lisäksi kaksi mehevää greippiä. Lopputulos oli todella raikas ja ihana!

Kaikki juomat löytyivät meidän lähikaupasta.

1 pullo Törley 0,75L Alkoholiton Rosé kuohujuomaa

2 tölkkiä San Pellegrino Aranciata Rossa –virvoitusjuomaa

1 pullo Galvanina Pompelmo Rosso –virvoitusjuomaa

2 greipin mehu

sitrusviipaleita ja syötäviä kukkia

Kaada hyvin jäähdytetyt juomat ja greipeistä puristettu mehu kulhoon ja korstele sitrusviipaleilla ja syötävillä kukilla. En lisännyt jäitä, koska ne laimentavat juoman.

Ihania kevään- ja kesän juhlia kaikille!

Hanna

Vääristynyt kehonkuva(ni) ja kehorauha – tärkeitä, vaikeita asioita. Puhu itsellesi kauniisti, rakasta itseäsi, nekin haasteita!

Sain viestin, jossa kaivattiin toimintaa tänne blogiin, pohdintoja elämästä ja ties mistä. Täällä on ollut hiljaista. Kun pää käy tuhatta ja sataa ei voi kirjoittaa oikein mistään. Ei voi kirjoittaa keskeneräisistä ajatuksistaan, koska ne ovat niin totaalisen kesken eikä itsekään tiedä mitä oikeastaan ajattelee mistäkin. Eikä voi oikein kirjoittaa mitään kevyttä ja kivaa horinaakaan, koska päässä ei vain yksinkertaisesti ole tilaa.

En muista mitä kaikkea olen kertonut täällä, enkä jaksa mennä katsomaan vanhoja tekstejä, mutta viimeinen vuosi ja vähän yli, oli henkisesti ja fyysysestikin raskas paketti. Omaan, aika tyypilliseen tapaani, menin täysillä ja silloin aina kyllä rytisee aika kovaa. Mistä siis on kysymys?

Menin terapiaan iloisena ja reippaana joskus vähän ennen toissa joulua. Tuntui että kaikki oli niin hyvin ja mallikkaasti, että oli sopiva hetki selvittää, kuka olen ja saada tolkku sekavaan kehonkuvaani.

Enpä tiennyt minkä Pandoran lippaan avasin. Ikävästi kaiken keskiöstä paljastui äitini. Se harmittaa erityisesti siksi, että meistä äideistä aina tuntuu johtuvan kaikki ja olen itsekin äiti.

Äiti

Moni on varmaan lukenut lehtijuttuja siitä, kuinka eriarvoisesti äitini kohteli tyttäriään. Jo se on itselleni aivan käsittämätön yhtälö, mutta siihen sisältyy sitten tietenkin paljon muutakin kuin se pinta, että ”miksi en kelpaa hänelle kuten tuo toinen”. Se tietenkin muokkaa minäkuvaa ja jotain pärjäämisen pakkoa. Ikuista kilpailua riittämättömyyden kanssa. Aina pitäisi olla paremmin ja tehdä enemmän, upeammin ja vaikka tekee, ei se kuitenkaan ole omasta mielestä tarpeeksi hienoa. Ei vaan koskaan ole hyvä ja kelpaa itselleen. Plus monta muuta sävyä ja asiaa, jotka juontavat juurensa siitä, ettei vaan ole kelvannut.

(Tämä on tietenkin dramaattista tajuta, mutta ei se nyt dramaattista ole. Se tajuamisen hetki on aika murskaava, mutta sitten se katoaa ja tilalle tulee kaikkea ihanaa ja uutta ja hyvää)

Kehonkuva(ni)

Kehonkuva on sitten se toinen juttu. Ja se on kyllä pilannut elämästäni ison palan hauskuutta. Se vähän vituttaa. Oman kehokuvan uudelleen ajatteleminen ei ole ihan helppo juttu.

Ensimmäinen askel oli oppia rakastamaan itseä. Koko ajatus oli mielestäni oksettava. (kuinka surullista!) En halunnut edes kuulla puhuttavan siitä. Terapeuttini kysyi, saattaisinko koettaa rakastaa ihan pientä vauva-Hannaa? Suostuin yrittämään. Kuka nyt ei rakastaisi pientä vauvaa? Se meni helposti ja rakastin vauva-Hannaa aina iltaisin, kun menin nukkumaan. Siitä se lähti ja nyt kykenen jo sanomaan (vaikka sanoessani seisonkin vähän kuin vastasyntyneen varsan jaloilla) että rakastan itseäni. (huh – sanottu!)

Olin oppinut, että lihavalla ihmisellä on hyvin epätodennäköinen oikeus olla olemassa.

Olin oppinut, että olen lihava (äiti laihdutti minua ekan kerran kun olin 10 v) ja että lihavia ovat henkilöt, joilla on vatsamakkara, oli se sitten nakin tai makkarapötkön kokoinen, lihava ihminen on huono ja oikeastaan lihavalla ihmisellä on hyvin epätodennäköinen oikeus olla olemassa.

Nämä määreet kohdistin itseeni (en muihin ihmisiin) ja elin ainaisessa paniikissa ja ikuisesti lihavana.

Kun äiti kuoli yli 90 vuotiaana hän vielä oli ehtinyt puristaa rintaliivien alapuolelle puristuvaa lähes kuusikymppisen minun kylkimakkaraani ja puistella päätään. Kun laskimme hänen tuhkansa Hietaniemen hautausmaalla maan poveen, päätin että nyt saa riittää tämä. En koskaan enää laihduta. Ikinä. Ja unohdan koko tämän asian.

No eihän se niin mene. Piti odottaa, että saan päähäni yhtäkkiä mennä terapiaan tutkimaan, kuka oikein olen. Pelkällä päätöksellä ei pärjää. Täytyy kysyä miksi ja löytää vastaus.

On tosi tärkeää kuinka puhuu itselleen

Käsitys omasta kehostani ja siitä mikä on ok, on ollut hirvittävän vaikeaa muuttaa. On hetkiä, jolloin hyväksyn itseni ja niitä jolloin nipistä silmäni kiinni ja huudan pääni sisällä, että rakastan itseäni ja saan olla, etten hokisi kuinka kamalan näköinen olen.

On tosi tärkeää kuinka itselleen puhuu. Tästä me kaikki saamme lukea jatkuvasti, mutta sen sisäistäminen ja asiantilan muuttaminen vaatii minulta jatkuvaa työtä. Kun on tottunut soimaamaan itseään aamusta iltaan, ei se muutu hetkessä. Pahinta on se, jos vielä moittii itseään ääneen. Kun omat korvat kuulevat nuo omat myrkylliset sanat tulos on vielä pahempi. Kun automaattini moittii minua nyt, korjaan heti pääni sisäistä puhetta myötätuntoisemmaksi ja rakastavammaksi.

Saanko syödä?

On myös vaikeaa opetella syömään ilolla, koska jokaiseen suupalaan ja ateriaan on sisältynyt huono omatunto siitä, että syön. Syönkö liikaa? Saako tätä ja tätä oikeastaan syödä ollenkaan? Olisiko pitänyt jättää syömättä ja kuitenkin söin! Miksi söin! Huomenna syön vähemmän enkä enää ikinä syö sokeria. (ai minä? Joka rakastan leipomista! Hahaha) ja koska tietenkin (onneksi) söin, oli huono omatunto ikuinen seuralainen. Mietin myös, katsoivat kaikki paheksuvasti mitä syön, jos söin muuta kuin porkkanaraastetta ja raejuustoa. (ketä kiinnostaa??)

Totaalikiellettyjen ruoka-aineiden lista oli tietysti myös olemassa. Niihin kuulivat viinerit, pasteijat, lihapiirakat, keksit, pasta, pehmeät juustot, croissantit, pizzat, risotto. Näitä söin vain erikoistapauksissa. Viinereitä, pasteijoita ja lihapiirakoita en ikinä.

Ihmettelin aina ihmisiä, jotka söivät noita asioita ja olivat hoikkia. Mietin, miten se voi olla mahdollista.

Uusi tilanne- kuinka selviän?

Vaapun edelleen varsin epätietoisena omasta kehostani ja vertaan itseäni jatkuvasti muihin. Yleensä hyvin nuoriin ja hyvin hoikkiin naisiin. Välillä oikaisen ryhtini ja sanon itselleni, että minulla on oikeus olla tällainen. Olen vaan tällainen ihminen ja saan ollakin.

Tulevaisuus kiinnostaa ja jännittää. Miten tässä uudessa ajattelussani pärjään niissä tilanteissa, joissa aiemmin on ollut hirvittävää. Olenko saamassa tasapainon tähän systeemiin?

Eilen oli jännittävä tilanne. Pidämme Siken kanssa yhdessä Instagramin live shopping illan Gauharilla kesäkuussa ja olimme eilen sovittamassa siellä vaatteita. Olemme aivan eri kokoiset ja eri muotiset ihmiset. Tarkkailin itseäni, kun sovittelimme vaatteita. Hoin pääni sisällä että olen ok. Saan olla tällainen. Jossain on joku joka on saman kokoinen ja haluaa nähdä miltä milät nämä vaatteet ehkä näyttäisvät hänen päällään.

Ihan pokkana sovittelin ja kaikki meni päälisin puolin ihan hyvin. Kukaan ei tiennyt mitä minä siinä elin.

Kehorauha

Kun kävelin Punavuoren katua autolleni, mietin miltä minusta tuntui. Ajattelin, että selvisin aika hyvin. Ja vakuutin itselleni, että saan olla. Eikä kehoni ja sen muoto kuulu kenellekään muulle kuin itselleni. En ollut varma alkaisinko itkeä ja jos niin miksi? Helpotuksesta vai siitä etten ole pienikokoinen.

Kehorauha – koetan saada sen istumaan omaan päähäni – oman kehorauhan. Välillä onnistun ja koko ajan se onnistuu paremmin. Toivoa on!

X Hanna

Blogia saa mielellään jakaa – ei tarvitse erikseen pyytää lupaa. Ja tavataanhan myös Instagramissa

Kaupallinen yhteityö: Eckrö Line. Pieni kiertomatka Haapsalu – Saarenmaa – Tallinna oli silkkaa ihanuutta. Kuinka hyvältä maiseman vaihdos voikaan tuntua! Kun heräät hotellissa ei mielessä ole kaikki se mitä täytyy tänään tehdä, vaan koko olemus on rento ja valmis ottamaan vastaan kaiken kauniin mitä uusi päivä tuo mukanaan. Siitä voi ammentaa pitkään vielä sittenkin, kun ollaan taas kotona. Reissun teimme Eckerön m/s Finlandialla ja omalla autolla. Haapsaluun pääsee kyllä Tallinnasta myös bussilla, mutta ei junalla. Aikanaan sinne meni juna ja Haapsalun upea asemarakennus on vielä tallella, mutta raiteet ratakiskot eräs liikemies myi metalliromuksi v.1995. Vanha rautatie on nyt muutettu Läänemaan terveystieksi jalankulkijoille ja pyöräilijöille ja sitä riittää lähes 60 km.

Laivassa loma alkaa

Tallinnan matkailu on minusta lähimatkailua parhaimmillaan, myös lasten kanssa. Laivalla matkustaminen rauhoittaa ja matkan alku on leppoisa ja kiireetön. Eckerön m/s Finlandian keulassa ei ole turhaan kuvattuna nuottiviivasto, se kertoo siitä, että laiva on Suomen suurin keikkajärjestäjä ja laivalla on aina elävää musiikkia. Matka ei ole pitkä ja perillä välimatkat ovat lyhyitä. Virossa on jokaiselle jotakin edullisesti ja ekologisesti. Ja vaikka Viro on lähellä, se on kuitenkin aivan toisenlainen, kuin Suomi. Minä nautin jo pelkästään toisenlaisista taloista ja maisemista. Kaikki muu on loistavaa bonusta.

Lähdimme reissuun Eckerön M/S Finlandialla, joka lähtee mukavasti klo 9.00 Länsisatamasta. Auto oli mukana tietenkin, kuten se aina on. Laivaan on helppo viedä auto ja Virossa on helppoa ajaa. Ja jos ostaa viemisiä kotiin, ne kulkevat vaivatta mukana.

Aamiaisen voi nauttia laivan buffetissa, josta mitään ei puutu. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin ja samalla kun laiva lipuu keskellä kaunista merimaisemaa, vatsa täyttyy mukavasti. Toinen vaihtoehto on varata paikka m/s Finlandian Loungesta jossa on tarjolla hiukan suppeampi buffet aamiainen.

Rakastuin Haapsaluun

Perillä Tallinnassa emme menomatkalla pysähtyneet lainkaan, vaan suuntasimme suoraan kohti Haapsalua, jossa olen viimeksi ollut joskus kymmenen vuotta sitten Michael Monroen keikalla. Matkaa Tallinnasta sinne on sata kilometriä ja aikaa ajomatkaan menee puolitoista tuntia. Tie on hyvässä kunnossa eikä käännöksiä ole, sen jälkeen, kun satamasta on päässyt suunnistamaan Pärnu maanteelle.

Me ajoimme suoraan hotelliimme. Hestia Hotel Haapsalu Spa on meren rannalla silmää hivelevien maisemien edessä.

Tulimme perille lounasaikaan ja päätimme syödä heti hotellin omassa Blu Holm ravintolassa, joka oli aivan loistava päätös. Ruoka sekä palvelu olivat aivan huippuluokkaa ja siihen päälle bonuksena vielä merkillisen kiinnostava merimaisema, joka sai uteliaaksi. Vastarannalla autot näyttivät ajavan kaislikossa pitkin kapeaa kannasta. Pian oli päästävä tutkimaan enemmän!

Kävi kuitenkin niin, että kevään tiukka työtahti tuntui uupumuksena ja hotellin mukava ja kutsuva vuode houkutteli päiväunille ja niin nukahdimme toviksi. Ranskalaisen parvekkeemme ovi oli raollaan, tuuli heilutti hiljaa verhoa ja vesilintujen äänet tuudittivat meidät virkistävään uneen. Eikö se ole parasta lomalla – lepo!

Unien jälkeen vuokrasimme hotellista polkupyörät ja lähdimme tutkimaan kaupunkia suuntana 1200-luvula rakennettu Piispanlinna. Koko linnan alue on upea ja missään tapauksessa Haapsalun reissua ei voi tehdä tutustumatta siihen sekä ulkoa että sisältä.

Linnoituksen piha-alueilla voi kulkea ja nauttia maisemista vapaasti. Linnan keskiaikaa käsittelevään upeaan museoon on pääsymaksu.

Entisen vallihaudan paikalla on nyt suuri ja monipuolinen lasten leikkipaikka jossa tenavat jaksavat nauttia varmasti väsyksiin asti. Nyt kun itselläni on lapsenlapsia, katson taas asioita myös sillä silmällä. Mielestäni tämä on lapsiperheiden paratiisi.

Näin aikaisin keväällä Haapsalu oli hiljainen, uinuva kaupunki, joka sopi minulle erinomaisesti. Mutta jo muutaman viikon päästä alkavat pikkukaupungin kadut vilkastua ja ravintoloiden ja kahviloiden pöydät siirtyvät ulos aurinkoon. Kaupunki alkaa elää vilkasta kesäelämää ja sen kaunis vehreys pääsee esille. Mutta vaikka meille ei sattunut aurinkoinen sää, se ei haitannut yhtään, kaupunkia oli kiinnostavaa tutkia ja polkupyörällä se kävi sukkelaan ja mukavasti. Kiersimme myös järven pyörällä ja päätin, että Haapsaluun on pakko palata kesällä, niin ihanat olivat maisemat ja koko tunnelma. Minä rakastuin Haapsaluun, sen kauniisiin puutaloihin, rantaa kiertävään kävelytiehen, joutseniin ja mereen. Haapsalu on kerta kaikkiaan suloinen aarre.

Hotelli Hestia Haapsalu on myös Spa ja niinpä me poljimme takaisin hotellille ja lähdimme kylpemään. Kylpylä saa ison plussan suunnittelusta, jossa kaikki altaat ja saunat ovat hiukan kuin omassa rauhassaan. Se hiljentää ääniä ja antaa rauhallisen, hiukan yksityisemmän tunnelman. Spassa oli myös ”hiljainen sauna”, jonka näköala oli valtavasta ikkunasta suoraan merelle. Tunnelma siellä oli erittäin meditatiivinen ja rauhoittava. Spassa on tarjolla myös erilaisia vartalohoitoja ajanvarauksella.

Kohti Kuresaarta

Makoisien yöunien ja hyvän hotelliaamiaisen jälkeen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Suuntana oli Saarenmaa. Haapsalusta ajetaan ensin Virtsun satamaan, jonne on matkaa 50 km.

Virtsussa ajetaan lauttaan, joka seilaa 27 minuuttia Muhun saarelle Kuivastuun, josta johtaa upea maasilta Saarenmaalle. Varsinkin kesäaikaan lauttamatka kannattaa ostaa etukäteen täältä. ( Sama koskee tietenkin sitä, että tulee Tallinnasta suoraan Saarenmaalle. Matka-aika Tallinna-Virtsu kestää hiukan alle kaksi tuntia, mutta koskaan ei tiedä kuinka pian pääsee laivasta ulos. Jos ostaa lipun vaikka klo 14.05 lauttaan ja on aiemmin satamassa, pääsee aikaisempaan laivaan, jos siinä on tilaa) Satama on automatisoitu ja se tunnistaa auton rekisterinumeron ja lauttaan ajo on helppo juttu.

Kuivastusta on n. 80 km saaren ainoaan kaupunkiin Kuresaareen. Matka sinne on silkkaa silmäkarkkia. Taloja ei juurikaan näy, vaan ainoastaan luontoa ja peltomaisemaa, laiduntavia lehmiä ja lampaita ja kukkia, joita ei näy enää meidän maalaismaisemissamme.

Matkalla Kuresaareen ohitetaan Liivan kylä, jossa voi olla mukavaa pysähtyä. Tien oikealla puolella on muutama torikoju, kauppa ja sieltä saa maankuulua ja suussa sulavaa Muhunlimppua uunituoreena (kannattaa pysähtyä siis myös kotimatkalla ja ostaa useampi limppu kotiin viemisiksi)

Kuresaari on ihana. Siellä on kaikki modernit kaupat jotka ovat tietysti kivoja, mutta itseäni viehättää kaikki se mitä ei ole muualla. Pienen kaupungin keskustassa on useampia käsityöliikkeitä, joiden tarjonta on äärettömän laadukasta.

Oma suosikkiravintolamme Kuresaaressa on Castello, jossa muun ohella on myös kaupungin parhaat, superhyvät pizzat. Muita suosikkeja ovat Kuursaalissa Ku-kuu ja hotellien Rose Spa ja Go Span ravintolat. Kahvilla haluan aina käydä Vanalinna Kohvikissa. Heillä on Eestin suurin valikoima leivonnaisia ja se on siis leipomon kahvila. Rakastan maistella heidän leivonnaisiaan, jotka ovat omanlaisiaan ja siksi niistä saa uusia elämyksiä. Tällä kertaa söin ”kihlasormuksen” pienen kranssin, joka oli viedä kielen mennessään, enkä saanut millään selvää mistä taikinasta se oli tehty. Palan halusta leipoa sellaisia itse.

Kuresaareen on tullut myös uusi kahvila Böns, josta on hyvää vauhtia tulossa oma ykköspaikkani. Heidän porkkanakakkunsa reseptin haluaisin ryöstää!

Olen kirjoittanut monta juttua Saarenmaasta, sen ravintoloista, ostoksista ja nähtävyyksistä. löydät ne kaikki täältä ne ovat kaikki edelleen ajankohtaisia.

Me vietimme Saarenmaalla pääsiäisen ja nautimme mökkielämästä, kävin Spassa ja hieronnassa ja ihanalla hiekkarannalla ihailemassa merta.

Kun oli aika lähteä takaisin, päätimme kuitenkin jäädä vielä yhdeksi yöksi Tallinnaan.

Tallinnassa nauttimassa elämästä

On kyllä onni, että upea Tallinna on vain parin tunnin matkan päässä Helsingistä. Niin kaunis kaupunki, joka on täynnä inspiraation lähteitä, nähtävää ja koettavaa. Ja laivamatka M/S Finlandialla sinne on jo osa mukavaa lomaa, josta nautinto alkaa.

(Muuten m/s Finlandia seilaa kesällä kaksi kertaa Hankoon – voin uskoa, että sellainen laivamatka olisi ihanaa kokea. Risteilyajankohdat ovat lauantaisin 11.6 ja 27.8. Perillä Hangossa on aikaa kolme tuntia ja laivalla voi nauttia mm. maistuvasta saaristo menusta. Katso lisää täältä)

Keväinen Tallinna näytti meille parhaat puolensa. Upea Palace Hotelli sijaitsee Vapauden aukion reunalla ja sieltä on kepeä kävelymatka vanhaan kaupunkiin ja ylös Toompean mäelle. Veimme ensin laukut hotellihuoneeseen ja lähdimme syömään.

Mieli teki thairuokaa ja kävelimme hotellilta viiden minuutin matkan ravintola Nok Nokiin. Loistava valinta. Ruoka oli sekä herkullista että kaunista ja palvelu jälleen ensiluokkaista.

Hotellin Spa kutsui meitä nauttimaan elämästä. Ja kuinka ollakaan siellä ei ollut ketään muita meidän lisäksemme. Spa-osasto on ainoastaan hotellin vieraiden käytössä ja arki-iltana hotellissa on enimmäkseen liikematkustajia, joita vesissä ja saunoissa oleskelu ei niin kiinnosta. Mutta me todella nautimme täysin siemauksin! Vesi on niin ihanan rentouttava elementti, varsinkin jos on kävellyt koko päivän kaupungilla tai istunut pitkän matkan autossa se hellii kehoa. Span pitkä aukioloaika aamu seitsemästä ilta kymmeneen ilahdutti myös.

Palace Hotelli kuuluu Radisson Individuals –ketjuun. Siihen kuuluakseen hotellin tulee olla pienehkö (huoneita on kaikkiaan 79) ja persoonallinen. Palace on Tallinnan vanhin hotelli. Sen rakennusvuosi on 1937 ja se on toiminut hotellina kaikki vuodet eli se on rakennettu hotelliksi, sillä on merkitystä, sisätilat eivät ole sokkeloiset vaan kaikki on selkeää ja miellyttävää. Viimeisin remontti on vuodelta 2014 ja yllätyin täysin, kun kuulin sen, koska huoneet näyttävät siltä kuin remontti olisi tehty eilen. Se kertoo siitä, että paikasta pidetään äärettömän hyvää huolta.

Hotellin aamiainen oli runsas ja loistava. Perinteisten leikkeleiden ja lämpimien ruokien lisäksi valikoimassa on virolaisia erikoisuuksia sekä esimerkiksi chiavanukasta ja smoothieita. Kahvikone on parasta laatua ja kahvi sen mukaista. Teen juojia hemmotellaan lähes kymmenellä eri irtoteelaadulla.

Aamiaisen jälkeen kiipesimme Toompeanmäelle ja seikkailimme pitkästä aikaa aina kauniissa ja niin idyllisessä vanhassa kaupungissa ja sieltä kiersimme Rottermannin alueelle ja pian olikin lounasaika. Jälleen teki mieli thairuokaa. Otimme auton ja ajoimme vähän syrjemmälle, koska olin kuullut pienestä autenttisesta thaipaikasta Very Thai. Se olikin oikea löytö! Ruoka oli loistavaa ja miljöö hauska.

Laivalla kotiin

Reissu päättyy leppoisaan kotimatkaa m/s Finlandian Loungessa, mutta kävimme syömässä illallisen laivan Buffet ravintolassa. Juttelimme matkasta ja suunnittelimme samalla seuraavaa. Ja sitten – olihan mun mentävä ostamaan sieltä POPUP-kaupasta se vihreä mekko, jota ihailin jo edellisellä matkalla. Mutta kun kerran löytää hyvän, niin ostin kaksi – toinen on oranssi.

Olipa ihana reissu. Muista että blogissani on paljon kirjoituksia ja tietoa ja vinkkejä Viron matkoista. Voit hakea niitä täältä.

Sinulle on myös tarjolla alennuskoodi.

Etu: 10-20 % alennus risteily- ja reittimatkoista m/s Finlandialla!

Tuotekoodilla HANNA saa risteily- ja reittimatkoista 20 % alea, kun matka tapahtuu ennen 3.7.2022 tai 15.8.2022-28.2.2023 välillä. Samalla koodilla saa risteily- ja reittimatkoista 10 % alea, kun matka tapahtuu 4.7.-14.8.2022 välillä.

Koodi voimassa: 28.2.2023 saakka

Varaukset: @eckeroline.fi